 |
| Kässäkerholaiset ilahduttivat minua uuden kauden aloituskimpulla. |
Kristiina K jatkaa vuosittaista haasteperinnettään. Tämän vuoden perinteen aloittavana aiheena on kuukauden hankinta/löytö.
Ruoan ja muiden arkisten tavaroiden lisäksi tälle tammikuulle ei osu mitään erityisiä hankintoja. Kodinkoneet vaikuttavat toimivan kiitettävästi. Vaatevarastokaan ei kaipaa täydennystä. Lankakaupoilla käyntiä yritän vähän aikaa välttää, jotta olemassa olevat varastot hupenisivat.
Joululahjoista olemme aikuisten kesken luopuneet. Yksi asia on, jota minun on vaikea vastustaa. Se on kirjat. Seuraan kirjakauppojen antia, mediaa ja muutamia kirjablogeja, joista monille teistäkin on varmaan tuttu Anneli A:n Kirjojen kuisketta. Houkutuksia siis löytyy minun kaltaiselleni, jolla pitää aina olla jotain lukemista käsillä.
Perjantai-iltana otin sänkyyn seuraukseni "Äiti Airolan parempi maailma" -kirjan. Se ei ole romanttinen rakkaustarina eikä jännitystä tihkuva dekkari. Luokittelen sen tietokirjaksi, joka kertoo ykspihlajalaisesta Outi Airolan suurella sydämellä ja aktiivisella otteella tekemästä työstä monien syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten parissa.
Olen lukenut kirjaa vasta kolmanneksen. Ensimmäisistä sivuista lähtien en voi olla ihmettelemästä ja ihailemasta tämän ihmisen paneutumista muiden auttamiseen ja olosuhteiden kehittämiseen. Tällaisia ihmisiä tarvitaan enemmän, joka kylälle ja kukkulalle. Soisin monien lukevan tämän kirjan. Myös päättäjien.
Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Claire Keeganin. Luin aiemmin hänen kirjansa "Nämä pienet asiat". Kävimme viikko sitten Ukkokullan kanssa katsomassa kirjan pohjalta tehdyn samannimisen elokuvan, jossa pääosaa näyttelee oivallinen Gillian Murphy. Elokuva täydensi hyvin kirjan tarinaa. Kyse ei ole historiasta vaan monille vielä hyvin muistissa olevasta lähimenneisyydestä. Tyttöjen kaltoinkohtelu, lähes orjuuttaminen irlantilaisissa luostareissa kosketti yli 56.000 tyttöä ja nuorta naista.
Keegan kirjailijana osoittautui kiinnostavaksi kirjailijaksi, johon haluan tutustua paremmin. Kun sitten Anneli A kirjoitti blogissaan tuoreimmasta Keeganin käännöksesta "Aivan viime hetkellä", oli se haettava kirjakaupasta. Meidän kirjastossa tämä ei ole vielä edes hankintalistalla ja saavuttuaan sillä on todennäköisesti pitkä varausjono. Tätä kirjaa en luonnollisesti ole vielä aloittanut. Se on seuraavana listalla. Aion etsiä käsiini myös Keeganin "Kasvatti" -kirjan.
Myös kolmas hankintani, Maggie O'Farrellin "Hamnet" on Saaripalstan Sailan blogista löytämäni vinkki. Se ilmestyi 2020 ja sai "Women's prize for fiction" -palkinnon. Kirja oli myös New York Timesin myydyimpien listalla. Kirjan tarina ajoittuu 1580-luvun Englantiin. Siinä käsitellään avioliittoa, perhe-elämää, menestystä ja menetystä koskettavasti.
Hamnet sopii hyvin jatkeeksi juuri lukemalleni Juha Itkosen "Huomenna kerron kaiken", jossa kypsään ikään ehtineen miehen ja naisen rakkaustarina vuosituhannen vaihteessa aiheuttaa paljon ajattelemisen aihetta. Erityisesti pidin Itkosen kirjoitustyylistä. Kauniisti polveilevaa, rikasta, erinomaista suomen kieltä.
En ole vielä aloittanut O'Farrellin kirjaa. Sen vuoro on Keeganin jälkeen.
Clematis 'Purple Dream'
Kirjat ovat tänä päivänä aika tyyriitä. Vaan mikäpä tässä elämässä halpaa olisi? Kirjojen elämä ei lopu siihen, kun käännän takakannen kiinni tarinan päätyttyä. Hyvän kirjan voi lukea toistamiseen. Hyvin pidetyn kirjan voi myös lainata ystäville tai antaa sen kokonaan omaksi.
Itseään sopii helliä mieluisilla asioilla.
Kirjan ostaminen on jotenkin juhlava ja pyhä asia; seisoa kirjakaupan kassajonossa uusi kirja kainalossa. Ne kirjat, joita en halua jättää omaan hyllyyn, vien pieneen kierrätyspisteeseen silläkin uhalla, että joku nappaa sen myytäväksi kirpputoripöydällään tai muuta vastaavaa. Saan itselleni iloa, kun kuvittelen, että joku tuntematon oikea kirjojen lukija löytää yllätyksekseen kierrätyspisteeltä kolmenkympin uutuuskirjan.
VastaaPoistaMinustakin kirjakaupassa käynti on aina erityinen tapahtuma. Pöydillä ja hyllyillä on useita kiinnostavia kirjoja, joihin tutustun ja mietin minkä niistä ostan. Hyvän kirjan lukeminen jättää mieleen jäljen pitkäksi aikaa.
PoistaEn oikein usko, että kovin moni nappaa kierrätyspisteeseen laittamiasi kirjoja myydäkseen niitä itse eteenpäin. Esimerkiksi SPR:n Kontista saa jopa uuden tuntuisia kirjoja parilla eurolla. Aivan varmasti kierrätyspisteen löytö ilahduttaa niin antajaa kuin saajaakin. Suu messingillä itsekin lähden Kontista mieluisan kirjan edullisesti löydettyäni.
Kauniin valkoiset ruusut ensimmäisessä kuvassa <3
VastaaPoistaNuo saamani ruusut ovat todella kauniita. Yllättävän kestäviäkin ne ovat, kunhan muistaa lisätä ja vaihtaa vettä välillä.
PoistaHienoa, että ostat kirjoja ja tuet siten tätä kulttuurin alaa. Kirjailijoiden ja kääntäjien tulonmuodostuksesta on kirjoitettu paljon äänikirjojen yleistymisen jälkeen. Kääntäjien työ on muuttumassa tekoälykäännösten kehittyessä. Minkä pieni ihminen kehitykselle voi muuta kuin tukea alaa ostamalla kirjoja - niin kotimaisia kuin käännöksiäkin.
VastaaPoistaKoen tärkeäksi tukea osaltani kirjailijoiden ja kääntäjien työtä. Hirvittävä ajatus, että kohta teksti tuotetaan tekoälyllä eikä kirjailijatkaan kykene enää tuloillaan elättämään itseään. Kirjailijan tulo on n. 30 c/äänikirja. Jokainen voi laskea, ettei sellaisella summalla elä edes joka jouluksi kirjan kirjoittava Remes. Äänikirjat ovat varmasti lisänneet kirjallisuuteen tutustumista ja sen käyttöä. Minulle fyysinen kirja on mitä parhain formaatti.
PoistaKirjat ovat kokeneet melkoisen arvonalennuksen. Se on surullista! itselleni fyysinen kirja on todella tärkeä.
VastaaPoistaOikein säikähdin, kun katsoin tuota Outi Airolan kuvaa kirjan kannessa. Kuinka äitinsä näköisiä ovatkaan hänen näyttelijä- jä muusikkolapsensa!
Sain vihdoin pakerrettua vastaukseni Puutarhavuosi 2025 -haasteeseen! Kiitos haastamisesta mukaan😊
Totta, kirjoja kärrätään kaatopaikalle kasapäin. Hämmästyin viikko sitten marketissa käydessäni, kuinka tänä vuonna julkaistu eturivin kirjailijan teos oli alennettu viiteen euroon. Eikä vain se, vaan moni muu myös.
PoistaAirolan kirjaa lukiessa en lainkaan ihmettele, että lapset ovat hyviä taiteilijoita kukin alallaan. Äidilläkin riittää luovuutta toisille jaettavaksi.
Kiva, käynkin lukemassa haastevastauksesi. Mukavaa, että otit sen vastaan.
Kirjoja en nykyisin enää osta vaan kuuntelen äänikirjoja. Tuon Åiti Airolan kirjan kuuntelin muutama kuukausi sitten.
VastaaPoistaOlenkohan minä kaiken kehityksen vastustaja? En ole. Olen kyllä kokeillut äänikirjoja, mutta sellaisen kuunteleminen saa minut nukahtamaan. Äänikirjat ovat varmasti lisänneet kirjaan tutustumista ja lukemista. Hyvä niin, se on tärkeää. Itse tykkään fyysisestä kirjasta.
PoistaKirjat ovat aina erinomainen hankinta! Ne ovat tosiaan kalliita nykyään, tulee harkitusti hankittua uutena. Kirjojen vaihtelu ja lainailu on hauskaa, on mukava tutustua teoksiin mistä joku läheinen on pitänyt :)
VastaaPoistaKirjakaupassa tulee pyöriteltyä käsissään kirjoja kerran jos toisenkin pitkälti korkean hinnan vuoksi. Kaikkia ei todellakaan kannata ostaa, jos ne on mahdollista lainata kirjastosta. Usein näin on. Lainaaminen ja vaihtaminen on kivaa ja hyödyllistä. Siten saa myös uusia keskustelunaiheita.
PoistaSopiva kirja on niin hyvä ystävä ihmiselle että siinä ei raha mene hukkaan; on melkein kuin sijotus 📗📚☘️❤️
VastaaPoistaKirja on oivallinen hankinta ja olen kirjaihmisiä - en ole koskaan kuunnellut äänikirjaa (kun en tiedä missä sitä kuuntelisin), eli fyysinen kirja on minulle tärkeä ja olen opettanut sitä lastenlapsille myös. Vaikka kaunokirjallisuutta luen vähän, jotain kuitenkin ja joskus luen kirjan muutamaan kertaan, etupäässä luen siis puutarha-, ikoni- ja kässykirjoja luen, tavaan ja tankkaan. Kirja on hyvä hankinta!
VastaaPoista