Kristiina K:n helmikuun haaste on "Kuukauden moka".
Minä mokaan tasaiseen tahtiin. Onneksi suurin osa mokista on pieniä ja harmittomiakin. Vähän aikaa saattaa nolottaa tai joskus joku moka ottaa enemmänkin päähän. Mikään ei ole jäänyt loppuelämäksi mieltä jäytämään.
Kuukausi on jo lopullaan, mutta vielä on kaksi viikkoa aikaa mokailla. Helmikuun moka paljastui tässä muutama päivä sitten tekemälläni puutarhakierroksella. Kasvimaalla kasvaa kaksi pensasmustikkaa. Niiden olosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset, mutta joka kesä saan niistä maistiaisia ja marjat kakun koristeeksi. Parasta pensasmustikoissani on ollut niiden hieno syysväritys, jonka vuoksi olen puskiani hoivannut.
Se moka pensasmustikoiden kanssa on unohdus laittaa niille suojaverkot. Pensasmustikat on jänisten suurta herkkua. Ennen viimeisintä lumentuloa huomasin jänisten suorastaan leiriytyneen mustikoiden vierelle. Toisen puskan kohtalona on ollut tulla pahan kerran järsityksi. Jäljellä on onneton ranka. Toinen sentään voi vähän paremmin.
Omaa tyhmyyttä ei kannata jäädä päiviksi ja viikoiksi murehtimaan. Annan ajatusten lentää, josta saattaa seurata pensasmustikoiden asuinpaikan mylläys kevään koittaessa. Vielä ei ole tarkkaa suunnitelmaa, vaan eiköhän tuo selkene. Jospa tämä moka kääntyykin joksikin paljon paremmaksi. Aika näyttää.
Toinen moka liittyy kutomiseen. Keksin tehdä frillasukat hempeän vaaleanpunaisesta 7veikasta. Aloitin sukan tavanomaiseen tapaan telkkua katsellen. Taisin seurata The Voice of Finlandia. Kuvassa sukka on vasta alkuvaiheessa, mutta se on jo valmistunut. Paria sille ei ole tullut. Syy piilee siinä, että jäljellä on vain vajaa kerä kyseistä lankaa.
Niin, mikä se moka nyt sitten on? Olin ostanut vain yhden kerän kyseistä lankaa. Enkä sukkaa aloittaessani tarkastanut, riittääkö olemassa oleva määrä sukkapariin.
Kun Novita taannoin pienensi lankakerät 150 grammasta 100 grammaan, on lankaostoksilla mietittävä tarkkaan tarvitsemansa langan määrää. Yhdestä 100 gramman kerästä ei välttämättä isokokoista sukkaparia kudo. Eikä pitkävartista. Fiksuinta olisi ostaa heti kättelyssä kaksi 100 gramman kerää.
Sukkamokaa sulatellessa kudoin frillavarsisukat marjapuuron värisestä 7veikasta. Paransin mallia vielä sen verran, että laitoin jalan päälle kaksi valepalmikkoraitaa (kuvassa näkyy vain toinen raita). Näitä lankakeriä laatikossa oli kaksi. Kutominen sujui vauhdikkaasti, kun ei tarvinnut murehtia langan riittävyyttä.
En ole purkanut vielä tuota mokasukkaakaan. Ehkä sille valmistuu pari, kunhan tässä sulattelen.
Ehkä ripustat mokasukan jonnekin näkyvälle paikalle muistuttamaan mokailun tarpeellisuudesta. Kristiina K:n "Kuukauden moka" ja Sinun "mokailla tasaiseen tahtiin" saivat minut ajattelemaan, että olisiko hyvä kalenterista varata etukäteen mokailupäivä, ehkä kerran kuukaudessa, vai ihan kerran viikossa?!
VastaaPoistaEhdotuksesi on kannatettava. Itse asiassa sitä jo tavallaan teenkin, sillä edelliset moka-sukat eli Leonardot ovat parhaillaankin jalassa. Aina niitä vilkaistessani muistan mokan. Samalla voin todeta, että toisesta sukasta kutomatta jäänyt väliresori ei lainkaan vähennä sukkien antamaa lämpöä jaloilleni.
PoistaKerran kuukaudessa -moka olisi minun kohdallani liian vähän. Kerran viikossa on todennäköisempi. Valitkoon mokat ihan itse päivän.
Saman mokan tein vuosi sitten opensasmustikkani kanssa.
VastaaPoistaOnpas ihana sukkamalli. Harmillista tuo kerien pieneneminen. Mikänhän järki on hyvää muuttaa ja keriä pienentää ja heikontaa jopa laatua. Novita teki suuren mokan kun vei tuotantonsa ulkomaille.
Tiesin hyvin, että pensasmustikat maistuvat jäniksille. Silti unohdin niiden suojaamiseen. No, ehkä taas opin tästäkin.
PoistaOlen suosinut Novitaa, jotta edes joku euro käyttämistäni rahoista jäisi kotimaahan. Oli lanka kenen tahansa, olisi fiksua ostaa aina kaksi samaa väriä. Riittäisi isompiinkin sukkiin, eikä tarvitsisi jännittää langan loppumista.
Ompa harmillista. Jos et löydä saman värjäyserän samaa lankaa, niin mitähän sitten tekisit? Ehkä voisit tehdä vastavärisen sukkaparin? Valkoinen sukka punaisella röyhelöllä?
VastaaPoistaLöysin omasta varastosta nöttösen jotakuinkin samaa väriä, josta kudoin loppuosan toisesta sukasta. Toisen sukan aloitukseen riitti ekan sukan lanka. Värieron huomaa, jos tarkkaan katsoo. Tulipa taas mokasukat omaan käyttöön.
PoistaHarmittava unohdus tuon pensasmustikan kohdalla. Syksyllä on niin monta asiaa muistettavana että kyllä ymmärtää tuon unohduksen. Meillä mies ajoi toisen mustikkapensaan yli ruohonleikkurilla. En tiedä mitä hän päässään silloin ajatteli, ei kai mitään.
VastaaPoistaToivottavasti kävisi tuon sukan kanssa niin, että jostain vielä löytyisi kotoa ihan sattumalta tuota lankaa. Kaikki on mahdollista. Tai sitten ei. Ei ole mukavaa että kotona lojuu keskentekoinen pari - vaikka en ole perfektionisti niin ymmärrän sen aiheuttaman pulman. Toivottavasti asia järjestyy purkamatta.
Saatan kuvitella, että meilläkin Ukkokulta ajaisi ajatukset jossain kaukana pensasmustikan yli. Vaaraa ei ole, koska minä hoidan meillä nurmikonleikkauksen. Tulipa taas uutta kehiteltävää ensi kesäksi; istutanko pensasmustikkaa johonkin toiseen paikkaan? Vai unohdanko kokonaan?
PoistaEn yhtään tykkää keskeneräisistä töistä korissa. Enkä kyllä tykkää purkamisestakaan. Löysin lähes saman väristä lankaa pienen nöttösen, joka riitti toisen sukan puolikkaaseen. Tarkkasilmäinen huomaa eron, joten jätän hempeät frillasukat omaan käyttöön.
Tuohon ensimmäiseen asiaan lisäisin vielä että jos olisi fiksu ja aikaansaapa niin suojaisi ihan kaiken sekä kaksi-että nelijalkaisilta: vain kivet ja aidat pitäisi jättää suojaamatta. Taivaalta, maan pinnalta ja maan alta kun on ”ottajia” . Ja sitten lisäksi ihmisvahingot mihin myönnän itsekin joskus kuuluvani, yleensä tahattomasti ja ilman ravinnontarvetta. Näin hienosti osasin asian muotoilla :)
PoistaTuon ylläolevan kirjoitti Tuulikki. Jostain syystä meni anonyymiksi.
PoistaPensasmustikat ovat tosiaan jänöjen herkkua, vaikka joinakin vuosina ne saattavat pelastua lumen alla hyvällä tuurilla. Unohduksia sattuu meille kaikille.
VastaaPoistaMarjapuuronvärisistä sukista tuli lopulta niin kauniit, että et varmaan enää ole tuosta lankamokasta niin harmissasi.
Mokailu kuuluu elämään ja osasta voi jopa oppia (nimimerkillä ”tästä on kokemusta”). Hauskaa helmikuista viikkoa.
Turha unohdus, kun vielä jokin aika sitten kivenkovaan väitin huolehtineeni arimpien kasvien suojaamisesta.
PoistaEn enää murehdi lankamokaa. Tein aloitetulla parin varastostani löytyneestä nöttösestä. Värieron huomaa, mutta ei se omissa jaloissa haittaa eikä ahrmita.
Mokailu kuuluu minun elämääni. Usein kiireessä yritän ylittää itseni, jolloin lopputuloksena on pieleenmeno. Jostain mokista olen oppinut. Uutta opittavaa on todennäköisesti edessä.
Kiitos, sinulle myös mokatonta helmikuun loppupuolta.
Frillasukat 💕 Ihastuksesta huokaan.
VastaaPoistaKiitos ideasta hommata Kaupustelu kielletty - kyltti!
Tilasimme sellaisen 🙂😎
Kävinkin blogissasi lukemassa hankkimastanne kyltistä. Kiva, että löysitte. Kyltistä on ollut meillä paljon hyötyä.
PoistaNo tuota mustikan suojausta pidän kyllä pahana mokana mutta kyllä se kasvattaa uudet versot ja sinä paremman muistin tässä asiassa 😁 .Tuo toinen ei minusta ole moka vaan pikku erhe mikä ratkeaa ilman purkaamista .
VastaaPoistaSaattaa olla, että pensasmustikan kohdalle osunut moka johtaa koko puskan ylöskaivamiseen. Paikka on ollut alun pitäen huono. Ehkä alitajuisesti suojaamattomuudella edesautoin muutosta.
PoistaLankajutun koen siinä mielessä mokaksi, kun en edelleenkään ole oppinut ostamaan heti kahta samanlaista kerää. Lanka-ahneus iskee kaupassa. Sen seurauksena haalin erivärisiä lankoja. Etenkin tarjoustilanteissa.
Pensasmustikat maistuvat pupusille kyllä aika tehokkaasti🙁Sen olen itsekin saanut karvaasti todeta, kun en tajunnut niitä joskus aikoinaan suojata. Sen takia niistä muutama vuosi sitten luovuinkin...
VastaaPoistaMinun pensasmustikoilleni voi hyvinkin käydä samoin. Toisinaan on järkevämpää panostaa johonkin muuhun, kuin alituiseen herkän kasvin tekohengittämiseen.
PoistaVoi onnettomuutta kun jänikset ovat löytäneet pensasmustikkasi. Tokivottavasti vielä elpyvät ja antavat, jos ei marjoja, niin ainakin kauniin syysvärin. Tuo sama langan loppuminen toisen sukan kohdalla on itsellä ainainen painajainen. Kaunis sukka kuitenkin.
VastaaPoistaPensasmustikan kohdalle osunut moka taitaa käynnistää muutosprosessin, jossa koko puska lähteköön. Ja sen kaveri myös.
PoistaEikö ole kumma, ettei sitä älyä tutkia langan riittävyyttä jo etukäteen? Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta. Siksi koen langan loppumisen mokaksi, enkä pieneksi erheeksi.
Voi voi mustikkaparat.
VastaaPoistaOlet todella luova :) Kun suloiset vaaleanpuna-valkoiset sukat jäivät kesken, niin etpä harmitellut, vaan "tekaisit" marjapuuronväriset frillarivarsisukat. Saat kaiken ihailuni!
Kiitos! Siinä määrin otti päähän työn jääminen kesken, että jotain oli keksittävä tilalle. Niin sitten syntyi marjapuurolangasta toiset frillavarsisukat. Mieli rauhoittui ja nyt mennään kohti uusia mokia.
PoistaMokan hyvä puoli on, että toisen kerran tajuaa olla tekemättä sitä uudestaan. Veikkaan, että ensi kesän puutarhassa ovat pensasmustikat saaneet ympärilleen jos nyt ei aivan puuaitaa, niin jonkinlaisen pupuesteen. Novita muuten vaihtelee värejään tuhkatiheään, niin että jos haluat sukalle parin, niin kannattaa katsoa löytyykö kyseistä pinkkiä vielä.
VastaaPoistaNäin on, mokasta yleensä oppii. Pensasmustikan kohdalla taidan luopua niistä kahdesta, joista toinen on nyt jäniksen kaluama ranka. Olen jo pitkään asiaa miettinyt ja nyt rusakko ratkaisi asian puolestani.
PoistaVaaleanpunainen lanka oli minulla vanhempi ostos. Ehkä jostain nettikaupasta vielä löytyisi kerä samaa väriä, mutta olkoon tällä kertaa. Novita tosiaan vaihtelee värejä turhankin usein. Ainakin perusvärit olisi hyvä pitää turvallisina klassikkoina. Ovat vuosien myötä vaihdelleen mm. punaisen ja sinisen sävyjä.
Voi mustikkaparkaa! Ja se kun kasvaakin vielä niin hitaasti, niin menee pitkään päästä entisiin mittoihin. Jospa tuosta unohduksesta tosiaan seuraa sitten jokin aiempaa parempi ratkaisu mustikoille, kuten itsekin pohdiskelit.
VastaaPoistaMokia sattuu kaikille mutta onneksi harvemmin mitään hirmuisen kamalaa tai peruuttamatonta. Luultavasti itseltänikin löytyy tähän haasteeseen tarinaa. Eilen tuli ainakin siivoiltua perusteellisesti yhden aiemmin tehdyn mokan jälkiseuraamuksia ja urakka jatkuu vielä tänäänkin.