Kristiina K:n helmikuun haaste on "Kuukauden moka".
Minä mokaan tasaiseen tahtiin. Onneksi suurin osa mokista on pieniä ja harmittomiakin. Vähän aikaa saattaa nolottaa tai joskus joku moka ottaa enemmänkin päähän. Mikään ei ole jäänyt loppuelämäksi mieltä jäytämään.
Kuukausi on jo lopullaan, mutta vielä on kaksi viikkoa aikaa mokailla. Helmikuun moka paljastui tässä muutama päivä sitten tekemälläni puutarhakierroksella. Kasvimaalla kasvaa kaksi pensasmustikkaa. Niiden olosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset, mutta joka kesä saan niistä maistiaisia ja marjat kakun koristeeksi. Parasta pensasmustikoissani on ollut niiden hieno syysväritys, jonka vuoksi olen puskiani hoivannut.
Se moka pensasmustikoiden kanssa on unohdus laittaa niille suojaverkot. Pensasmustikat on jänisten suurta herkkua. Ennen viimeisintä lumentuloa huomasin jänisten suorastaan leiriytyneen mustikoiden vierelle. Toisen puskan kohtalona on ollut tulla pahan kerran järsityksi. Jäljellä on onneton ranka. Toinen sentään voi vähän paremmin.
Omaa tyhmyyttä ei kannata jäädä päiviksi ja viikoiksi murehtimaan. Annan ajatusten lentää, josta saattaa seurata pensasmustikoiden asuinpaikan mylläys kevään koittaessa. Vielä ei ole tarkkaa suunnitelmaa, vaan eiköhän tuo selkene. Jospa tämä moka kääntyykin joksikin paljon paremmaksi. Aika näyttää.
Toinen moka liittyy kutomiseen. Keksin tehdä frillasukat hempeän vaaleanpunaisesta 7veikasta. Aloitin sukan tavanomaiseen tapaan telkkua katsellen. Taisin seurata The Voice of Finlandia. Kuvassa sukka on vasta alkuvaiheessa, mutta se on jo valmistunut. Paria sille ei ole tullut. Syy piilee siinä, että jäljellä on vain vajaa kerä kyseistä lankaa.
Niin, mikä se moka nyt sitten on? Olin ostanut vain yhden kerän kyseistä lankaa. Enkä sukkaa aloittaessani tarkastanut, riittääkö olemassa oleva määrä sukkapariin.
Kun Novita taannoin pienensi lankakerät 150 grammasta 100 grammaan, on lankaostoksilla mietittävä tarkkaan tarvitsemansa langan määrää. Yhdestä 100 gramman kerästä ei välttämättä isokokoista sukkaparia kudo. Eikä pitkävartista. Fiksuinta olisi ostaa heti kättelyssä kaksi 100 gramman kerää.
Sukkamokaa sulatellessa kudoin frillavarsisukat marjapuuron värisestä 7veikasta. Paransin mallia vielä sen verran, että laitoin jalan päälle kaksi valepalmikkoraitaa (kuvassa näkyy vain toinen raita). Näitä lankakeriä laatikossa oli kaksi. Kutominen sujui vauhdikkaasti, kun ei tarvinnut murehtia langan riittävyyttä.
En ole purkanut vielä tuota mokasukkaakaan. Ehkä sille valmistuu pari, kunhan tässä sulattelen.
Ehkä ripustat mokasukan jonnekin näkyvälle paikalle muistuttamaan mokailun tarpeellisuudesta. Kristiina K:n "Kuukauden moka" ja Sinun "mokailla tasaiseen tahtiin" saivat minut ajattelemaan, että olisiko hyvä kalenterista varata etukäteen mokailupäivä, ehkä kerran kuukaudessa, vai ihan kerran viikossa?!
VastaaPoistaEhdotuksesi on kannatettava. Itse asiassa sitä jo tavallaan teenkin, sillä edelliset moka-sukat eli Leonardot ovat parhaillaankin jalassa. Aina niitä vilkaistessani muistan mokan. Samalla voin todeta, että toisesta sukasta kutomatta jäänyt väliresori ei lainkaan vähennä sukkien antamaa lämpöä jaloilleni.
PoistaKerran kuukaudessa -moka olisi minun kohdallani liian vähän. Kerran viikossa on todennäköisempi. Valitkoon mokat ihan itse päivän.
Saman mokan tein vuosi sitten opensasmustikkani kanssa.
VastaaPoistaOnpas ihana sukkamalli. Harmillista tuo kerien pieneneminen. Mikänhän järki on hyvää muuttaa ja keriä pienentää ja heikontaa jopa laatua. Novita teki suuren mokan kun vei tuotantonsa ulkomaille.
Ompa harmillista. Jos et löydä saman värjäyserän samaa lankaa, niin mitähän sitten tekisit? Ehkä voisit tehdä vastavärisen sukkaparin? Valkoinen sukka punaisella röyhelöllä?
VastaaPoista