maanantai 16. helmikuuta 2026

Talven ihmemaa

 
Ihastellaan nyt oikein porukalla kauniita lumimaisemia. Vaikka talvi tuntuisi kestävän iäisyyden, on se aivan varmasti muisto vain nopeammin kuin huomaammekaan. Kiertelin perjantaina puutarhassa. Alapihalla on lunta jo niin paljon, että kuomasaappaiden varsi ei enää riittänyt pitämään lunta poissa sukista. Kaikki lumi on edelleen kevyttä pakkaslunta. Jäniksetkään eivät olleet ehtineet kulkea vanhoja uria eikä tehdä uusia polkuja.


Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Omenapuista syntyi hienoja varjokuvioita valkoiselle hangelle. Kaikki kaarevat kanttaukseni ovat piiloutuneet lumeen. Katselin hedelmäpuiden oksia sillä silmällä, onko niissä leikkaamisen tarvetta. Eipä paljon ole. Leikkaan nykyisin omenapuita heinäkuun lopussa. Silloinkin lähinnä kesän aikana kasvaneita vesiversoja.  Ehkä typistän Huvituksesta maaliskuussa pari liian pitkäksi kasvanutta oksaa, jotta ne eivät hankaisi Valkeakuulaan oksaa. Eivätkä osuisi otsaan hedelmätarhassa liikkuessa.

Kolaamme lumet aina myös varaparkkipaikalta. Omat autot mahtuvat varsinaisen sisäänkäynnin eteen, mutta vieraita varten on hyvä, ettei heidän tarvitse jättää autoaan kadun varteen. Kadunvarsipysäköinti on meidän tiellä luvallista. Talvella katu kapenee lumen vuoksi, jolloin varaparkkipaikalle on vielä enemmän tarvetta.

Puiden oksille kerääntyneet lumipallot saavat ajatukset liitämään missisippiläisiin puuvillapeltoihin. Joita tosin en ole koskaan nähnyt, paitsi kuvissa. Puuvillaa ei Suomessa voi kasvattaa. Se tarvitsee kosteamman ja lämpimämmän ilmaston sekä Suomea pidemmän kasvukauden. Eniten puuvillaa viljellään Yhdysvalloissa, Kiinassa, Pakistanissa ja Uzbekistanissa - sanoo Wikipedia.


En nähnyt tarpeelliseksi ravistella lumia pois oksilta, koska oksat eivät ole lainkaan taipuneet. Satanut pakkaslumi ei paina paljoakaan. Tilannetta on toki hyvä seurata ja rientää lunta poistamaan, mikäli sää muuttuu lauhemmaksi. Riittävän lauhaa kun tulee, lumi sulaa itsestään ennen painavaksi muuttumista. Sellaista lauhtumista ei tosin 10 vrk:n ennusteissa ole näkyvissä. Kenties pakkanen paukkuu yhtä soittoa yli kevään, kesän ja jatkaa samantien seuraavaan talveen. Mitä en kauheimmissa unissanikaan toivo.


Koristeomenapuissa on vielä muutamia omenoita oksilla roikkumassa. Etenkin vaaleanpunaisena pilvenä kukkineessa Aamuruskossa on useitakin pikkuisia palleroita, jotka eivät näköjään ole linnuille maistuneet.

Tienvarren tuija-aidan latvuksiin kerääntyneen lumen takaa näkyy naapurin huurteiset männyt. Niiden korkealle kohoavat rungot tavoittelevat taivasta, jonka sinisyydestä lauluissa lauletaan.


Joulun aikaan vein tähän alapihan Kotikivellä seisovaan lyhtyyn ison kynttilän. Nyt lyhdyn ympärille on muodostunut lumivalli ja oven saranat ovat jäätyneet kiinni. Lyhdyn päälle kasaantunut lumi saa sen näyttämään moskeijalta. 

Puistossa kulkevia hiekkateitä ei talviaikaan aurata. Ulkoilijoiden askeleet tallaavat pian lumeen kulkukelpoisia reittejä. Ihmisten lisäksi rusakot loikkivat pitkin poikin. Tavallisesti puistoalueen kulkijoihin kuuluvat myös peurat, mutta nyt en ole niiden jälkiä nähnyt. Oikeassa reunassa näkyy yksi kolmesta kunnan istuttamasta mongolianvaahterasta. Tämä aikoi heti alkuunsa kuolla, mutta edelleen se sinnittelee.


Tässä puistoalue toiseen suuntaan. Etualalla on kaksi mongolianvaahteraa, jotka ovat kolmatta kaveriaan paremmassa kunnossa. Puut eivät saaneet kovin kummoisia lähtöeväitä, kun niitä ei kukaan kastellut, eikä kitkenyt rikkaruohoja tyveltä. Tämän huomattuani aloin niistä huolehtia leikkaamalla mm. nurmikon niiden ympäriltä. Mongolianvaahteran sanotaan olevan kestävä ja nopeakasvuinen koristepensas. Ehkä ne olisivat kuudessa vuodessa kasvaneet reippaammin, jos ne olisivat saaneet alussa enemmän huomiota.

Pikkupuutarhassa eivät rusakot ole loikkineet, kun yksittäisten puiden ja pensaiden sijaan ympäröin syksyllä koko alueen. Nopeasti vilkaisten näyttää kuin pikkupuutarhassa olisi ihka oma Saana-tunturi.  

Eikö olekin samaa näköä pikkupuutarhan Saanassa ja Kilpisjärven mahtavassa Saanassa?

Moni ehkä muistaa Taiskan iskelmän "Haltin häät", jossa Saana-sulhanen kantaa morsiantaan pakoon ruotsalaiselta Peltsa-kosijalta. Jää jähmetti nuoret tuntureiksi Kilpisjärven rantaan. 

Pikkupuutarhassa ei ole Mallan kyynelistä muodostunutta Kilpisjärveä, mutta lunta sentään näin talvella. Kunhan lumi sulaa, Saana-tunturi muuttuu jälleen Kivipenkkiä suojaavaksi lämmönlähteeksi ja pikkulintujen pysähdyspaikaksi. 

Pikkupuutarhan verkkoaitaan on muodostunut kartta. Olisiko tuo se kuuluisa Pakanamaan kartta? Ei se Neil Hardwickin 1991 ohjaama tv:n jännityssarja. Paremminkin tuohon verkon karttakuvioon sopii Wikipediasta löytämäni selitys:

"Tuntemattomat alueet on merkitty karttoihin valkoisilla alueilla. Tätä kautta sanonta on alkanut merkitä jotain, mikä on läikikäs, kirjava tai rajoiltaan epämääräinen - ja siten esimerkiksi kasvoja, joilla on arpia, ihottumaa tai aknea."

Jos kuviota katsoo verkon toiselta puolelta tai kääntää sen mielessään siten, että oikealla on länsi ja vasemmalla itä, voisi hyvinkin nähdä Euroopan kartan.

Naapurikadun vintiökissa Golf tekee säännöllisiä safarimatkoja puutarhaamme. Eikä se tyydy pelkästään katselemaan siivekkäitä lemmikkejämme, vaan saalistaa niitä tehokkaasti kantaa vähentäen. Erityisesti mustarastaat ovat joutuneet höyhennettäviksi. Kuluneella viikolla löysin kahdesti kasapäin mustarastaan höyheniä ja sulkia. Ensin Ukkokullan auton vierestä ja perjantaina marjakuusen tyveltä.

Mustarastaat ovat varmasti muita lintuja helpompia kohteita, kun ne ruokailevat maassa. Mustiksia käy pihassamme runsaasti. Parhaimmillaan saattaa nähdä seitsemän mustista samanaikaisesti. Tiedän jo suunnata ajamaan pitkään tinttejä pälyilleen Golfin pois marjakuusesta huomatessani kuolettavan hiljaisuuden etupihan ruokintapisteellä.  

Tykkään kissoista ja tykkään linnuista. Golf-kissan lintujahdista en tykkää. Voisiko omistajaperheen avioeroprosessin vaikuttavan kissan jatkuvaan saalistukseen? Ehkä se ei saa tarpeeksi ruokaa kotosalla?  


Aurinko alkaa laskeutua taivaanrannan taa. Ennen sitä se heittää viimeiset säteet kultaamaan rajamännyn rungon.

Toivotan valoa, aurinkoa ja vähemmän pakkasta alkavalle viikolle! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!