Paprikoista biokompostin kautta pihabongaukseen

Tämän vuoden siemenshow pyörähti käyntiin paprikoilla. Kylvin viikonloppuna keltaista suippopaprika Zazua ja keltaista sekä punaista California Wonderia. Nämä ovat tuttuja ja turvallisia paprikoita. Jospa saisin sen verran satoa, että voisin tehdä entisten vuosien tapaan paprikasalaattia.

Zazu jää varmaan jatkossa pois. Sen siemeniä joutuu välillä metsästämään. Pussissa on kokonaista neljä siementä. Kun pussin hinta liikkuu viiden euron molemmin puolin, tulee siemenille hintaa. Etenkin, jollei kaikki edes idä.

Tällä kertaa maltoin kylvää vain yhden siemenen per lokero. Helpottaa huomattavasti koulimista, kun voi varovasti siirtää taimen isompaan purkkiin vahingoittamatta taimikaverin hauraita juuria.

Vaalea rouhe mullan pinnalla on vermikulaattia.

Kylvin myös keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jälkimmäisestä sain syksyllä paljon omia siemeniä. Osa siemenistä jäi vaaleiksi. En arvannut niitä kylvää, jos ovat vaikka liian raakoja. Varmuuden vuoksi kylvin sekä tummiksi muuttuneita omia siemeniä että viime vuonna ostetun pussukan siemeniä.

Jos kaikki siemenet itävät, hyvä niin. Ylimääräisiä taimia voi aina jakaa muille. Voihan sitä myös avartaa omia tottumuksia ja istuttaa kelloköynnöksiä kesäkukiksi muuallekin kuin niihin totuttuihin pergolan sisäänkäynnin ruukkuihin.

Viikonloppuna harrastin myös talvikylvöä. Liisan kasvit -blogista löysin hyviä vinkkejä avukseni. Olen aiemminkin tehnyt talvikylvöjä, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että koin uudet opit hyväksi.

Kylvin jaloängelmää, isotähtiputkea, akileijoja, jaloritarinkannusta ja kaukasiantörmäkukkaa. 

Laatikko on toistaiseksi pergolan varjoisassa nurkassa. Pihalla on lunta niin vähän ja pinnastaan kovaa, ettei sitä viitsi lapiolla kaapia pois istutusten päältä. Ei siis ole sopivaa paikkaa, jossa upottaisi laatikon lumeen. Kuluvalle viikolle on luvattu lumisateita. Heitän toiveeni niiden varaan. Aion myös tutkia, olisiko kasvihuoneen sivulla sopivasti kasvarin päältä pudottamaani lunta.

Viikonloppuna tyhjensin biokompostorin alaluukusta muutaman lapiollisen valmista ja puolivalmista tavaraa viereiseen kompostoriin. Useimpina talvina alaluukku on tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä, eikä sitä saa auki. Nyt avaamisessa ei ollut mitään ongelmaa.

Vihreän biokompostorin saimme edesmenneeltä anopilta hänen muuttaessa tamperelaisesta rivitalosta espoolaiseen kerrostaloon kymmenkunta vuotta sitten. Silloin olin kahden vaiheilla, onko meillä käyttöä kahdelle kompostorille. Kyllä on. Kovilla pakkasilla Biolanin kompostori jäätyy. Silloin voi kipata biojätteet varakompostoriin. Käytän vihreää kompostoria myös odotusasemana silloin, kun valmista massaa ei syystä tai toisesta voi heti kipata suunnitelluille sijoituspaikoille.

Biokompostoriin pyrin lisäämään kuiviketta aina kipatessani sinne biojätettä. Pyrkimys ei ihan joka kerran toteudu, useimmiten kyllä. Ostin muutama vuosi sitten kuivikkeelle peltisen säiliön, johon mahtuu sopivasti säkillinen kerrallaan. Kuivikesäiliö on talviaikaan lämpimän varaston hyllyssä, josta on lyhyt ja kätevä matka biokompostorille. Kesällä kuivikesäiliö on ulkona, talon seinustalla. Minusta lämmin kuivike estää omalta osaltaan biojätteen jäätymistä talvella.

Kuivikkeena käytämme Biolanin komposti ja huussikuiviketta. Tarkoitukseni ei ole olla kenenkään tuotemannekiini. Muitakin kuivikkeita käyttäneenä olen todennut Biolanin kuivikkeen parhaaksi. Talvella vaihdan komposti- ja huussikuivikkeen Tehokuivikkeeksi. 

Lauantaina kävelin asioille kylän keskustaan ja kirjastoon. Paluumatkalla kävin katsomassa, josko näkisin purossa koskikaran. En nähnyt. 

Sen sijaan taivaalla liiteli kotka. Arvelen sen olleen maakotka, mutta saattaa se olla merikotkakin. Älysin nostaa kameran kohti taivasta vähän jälkijunassa ja niin sitten tuloksena on tuo täplä sinivalkoisella taivaalla. Olkoon kumpi tahansa kotka, tuntuu aina yhtä juhlavalta kohdata vähän erikoisempia luontokappaleita.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tulevana viikonloppuna on jälleen BirdLifen pihabongauksen aika. Aion osallistua, jos vain muistan ja ehdin. 

Muutamana iltana auringonlasku on ollut värikästä katseltavaa. Punaiseksi värjäytyneet pilvet houkuttelevat kerta toisensa jälkeen niitä ihmettelemään. Ja kuvaamaan. Maanantain auringonlasku sai minut menemään ulos kameran kanssa. Välillä laiskottaa ja silloin saatan napata kuvan ikkunan läpi.

Zoomattuna pilvet ovat aika herkullisen näköisiä. Mansikkahattaraa vai Nigellan vadelmapavlovaa?

Päivällä on muuten täällä etelässä pituutta jo hiukan yli 7 tuntia. Lisääntyneen valon määrän huomaa selvästi. Varsinkin aurinkoisten päivien iltoina.

 

Valtteri piti lupauksensa

La 29.1.2022 aamupäivä

 
Sieltä se Valtteri-niminen lumimyräkkä on tulossa. Kerää vielä lauantai-aamupäivällä taivaanrannassa itseensä puhtia, jotta jaksaa pitää lupauksensa. Tässä vaiheessa ei vielä tuule ja aurinkokin yrittää hetkittäin kurkistaa pilvimassan välistä.

Lauantain aamupäivää eletään tässäkin kuvassa. Alareunan verkkojen tarkoitus on kertoa peuroille, että tästä heiltä on kulku kielletty. Melko hyvin ne ovat kieltomerkkini ymmärtäneet ja kulkevat kiltisti verkon reunaa puiston puolelle. Toivon niin tapahtuvan jatkossakin.

Välillä vetistä räntää suoraan ikkunaan.

 
Myräkkä alkoi luvatusti lauantai iltapäivällä kahden jälkeen. Ikkunasta katsoen tuuli pyöritti sakeana satavaa lunta ympäriinsä. -1℃ asteen pakkasesta huolimatta ikkunaan osuva lumi oli vetistä.

Tällä kertaa tuuli puhalsi pohjoisesta, jolloin suurin lumimassa satoi talon sisäänkäynnin puolelle ja toiseen päätyyn. Tuuli oli kasannut varaston ovelle paksun kinoksen, eikä ovea meinannut sunnuntaiaamuna saada auki. Oli kiire lumitöihin, eikä tilanteiden ikuistaminen kameralla käynyt mielessä. Jälkikäteen kuvasin tiiliseinään tarttuneen lumen. 

Sisäänkäynti alkaa olla auki.

Vilkaisin keittiön ikkunasta ulos puoli kahdeksan aikaan, jolloin aura oli ehtinyt jo käydä meidän tiellämme. Lunta oli satanut todella paljon. Olin varautunut lumitöihin, mutta pari kertaa piti hieraista silmiä nähdessäni sisäänkäynnin lumivallin. Tuossa tuija-aidan edessä on samanlainen kasa, jonka kolasin pois sisäänkäynnistä mahdollistaakseni pihasta pois pääsyn. Samoissa hommissa oli muutkin naapurit kotitien varrella.

Kotitie sisäänkäynnistä katsottuna toiseen suuntaan.

Tuija-aidan viereinen oja on täynnä lunta. Traktori auraa ensin tiealueelta lumen jalkakäytävälle ja seuraavaksi jalkakäytävältä reunaan. Tällöin sisäänkäyntiin tulee korkea valli, jossa lumi on tiukkaan pakkautunutta ja näin ollen hyvin painavaa. Ellei sitä käy kolaamassa pois mahdollisimman nopeasti, se kovettuu ja jäätyy entisestään. Sitten tarvitaankin jo järeämpiä työkaluja vallin pois saamiseksi.

Aiempi urakoitsija osasi käyttää traktoriaan taitavasti, eikä aurannut talojen sisäänkäynteihin korkeita valleja. Nykyinen kunnan kilpailuttama urakoitsija paahtaa vain ja ainostaan suoraan eteenpäin. Ehkei heidän traktorissaan ole käännettävää auraa. 

Kunta pudottaa vuosittain postilaatikoihin lappuja, joissa asukkaita kielletään kolaamasta lumia yhteisille alueille. Meidän tonttimme rajoittuu puistoalueeseen. Piha-alueen lumet mahtuvat omalle tontille. Sen sijaan sisäänkäynnistä kolaan lumet puistoalueelle, koska tuohon tien viereen ei vaan mahdu. Eikä korkean kasan päälle jaksa kolalla lisää lunta työntää. 

Puistopäätyyn lunta pyrytti vähemmän

 
Ymmärrän, ettei puistoalueet ole yksittäisten asukkaiden lumenkaatopaikkoja. En kuitenkaan usko, että koiranpissan maustamasta lumesta on kovin suurta haittaa puistoalueen väljästi hoidetulle nurmikolle. Minähän sitä haravoin ja leikkaankin monen metrin alueelta. Eikös kunta ole yhtä kuin me kunnan asukkaat? Jos kunnan edustaja tulee minulle asiasta valittamaan, pyydän häntä kertomaan, millä keinolla erotan kunnan lumet oman tontin lumista. Tai lopettamaan yhteisten alueiden lumen auraamisen meidän tontille.

Bermudasta näkyi vielä pari päivää sitten kurjenpolvet ja muutama talventörröttäjä. Nyt törröttää lähinnä valtaisa kasa lunta. Lisää tuohon vielä lykitään, sillä aamun kolauskierroksen jälkeen lumisade on jatkunut. Sääennusteiden mukaan lunta tulee seuraavinakin päivinä. Ennen alueen kunnostusta Bermudassa lumi suli viimeisten joukossa. Nyt aurinko pääsee paistamaan ja sulattamaan lunta tässäkin kohtaa mukavasti. Nukkukoon kurjenpolvet vielä hetken rauhassa.

Uusi arktinen kanerva kenties.

Sunnuntain aamupäivä meni rattoisasti lumihommissa. Kaikissa asioissa on hyvät puolensa. Tämän lumimyräkän positiivinen puoli oli se, että se osui viikonlopulle. Oli aikaa kaikessa rauhassa työntää lunta paikasta toiseen annos kerrallaan. Askelmittari unohtui sisälle, mutta eiköhän kolmessa tunnissa muutama kilometri lihasjumpalla lisättynä kertynyt. Onni oli myös siinä, ettei tarvinnut autolla mihinkään lähteä. Sen hangesta kaivaminenkin vaati aikansa. Sitten kun reitti pihasta ajotielle oli putsattu.

Pikkupuutarha on tuolla jossain.

Omassa pihassa en ole lumensyvyyttä mitannut. Riittää, että siirrän käytäviltä ja pysäköintipaikalta lunta sivuun, jotta pääsen kulkemaan. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Nuuksiossa lumensyvyys on 56 cm. Pari päivää sitten se oli 32 cm. Meillä lukemat lienevät samaa luokkaa. Tässä Nuuksion naapurissahan me asumme.

Pihabongaus jäi tältä viikonlopulta suorittamatta. Lauantaina linnut olivat menneet myräkältä piiloon. Sunnuntaina katselin ruokailun ohessa keittiön ikkunasta, kuinka mustarastaat leikkivät Bermudassa kukkulankuningasta. Joukossa oli myös keltasirkkuja, pari viherpeippoa, yksi punatulkku, yksi pikkuvarpunen ja runsain määrin sini- ja talitiaisia.

On meillä olopihalla lunta ollut joskus enemmänkin.

Lumiurakan jälkeen oli tarkoitus vielä käydä tarkastamassa puiden ja pensaiden tilanne. En vain enää jaksanut. Maanantaina siis ravistelemaan oksilta suurimpia lumimassoja, ettei tule vahinkoja.

Lumesta voi ja saa tykätä tai sitten ei. Siitä mukavia nämä lumimyräkät ja helleaallot ovat, että niistä riittää puheenaihetta ja muisteltavaa pitkään.

Huomenna alkaa helmikuu. Sehän on lähtölaukaus kohti kevättä.
Mukavaa tammikuun viimeistä päivää!

Kovalevyn hitautta

Tiistaina taivaanrannassa näkyy lähestyvä saderintama, kuten näkyi jo aamulla sääennusteessakin. Johan tässä ehdittiin yksi päivä lumihommilta välttyäkin.

Työhuoneen ikkunasta katsoen taivaanrannan tummanpuhuvina vyöryneet pilvet ovat saapuneet kotikylän ylle ja tupruttavat tienoon päälle uuden kerroksen lunta.

Viikonloppuna osallistuin pihabongaukseen. Onneksi molempina päivinä, sillä jos olisin jättänyt lintujen vahtimisen sunnuntaille, olisi saaliina ollut muutama sinitiainen. Kaikki muut linnut olivat ilmeisesti jääneet viettämään siestaa metsän uumeniin.

Pihassamme vieraili lauantaina ihan kivasti lintuja; tali-, sini- ja kuusitiaisia, pikkuvarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, mustarastaita ja harmaapäätikkakin kävi taas nakuttamassa leikkimökin talipötköä. Harakan sain kuvattua työhuoneen ikkunasta.

Sunnuntainan kylvin lisää kelloköynnöksiä, sillä 23.1. kylvetyistä yksikään ei osoita heräämisen merkkejä. Samoin kylvin lisää keijunmekkoa ja muutaman paprika California Wonderin. Tammikuisen kylvön siemenistä on itänyt lisää 1 paprika California Wonder, 1 keijunmekko, 1 pelargonia Pink Inspire ja 1 pelargonia Divas Rasberry Ripple. 

Chilipaprika Lompardosta ei näy vilaustakaan. Enpä onnistunut sen kanssa viime vuonnakaan.

Biokompostori jämähti tiukkaan jäähän. Takaosan venttiili oli jossain vaiheessa irronnut. Ilmeisesti olen pyyhkinyt huolimattomasti lunta kompostorin päältä ja samalla huitaissut venttiilikannen pois paikaltaan. Olen laittanut 5 litran kanisterin täynnä kuumaa vettä kompostoriin ja vaihtanut sen pian jäähtymisen jälkeen. Ei ole auttanut. Onneksi kompostorissa on vielä sen verran täyttötilaa, että saamme sinne mahtumaan syntyvät biojätteet. Eiköhän lämpö aikanaan taas käynnistä kompostorin.

Tiedätkö, mikä tämä kuvan laite on? Kuva ei anna oikeutta vempeleen "kauneudelle". Pyöreä osa on kiiltävän hopeinen. ja vasemman alareunan keltaiselta näyttävät kuviot enemmänkin kultaisia. Nuolimainen osoitin on liikkuva osa.

Laite on tietokoneen kovalevy. Ukkokulta on irroittanut rikkoutuneista tietokoneista näitä kovalevyjä. Laite on minusta aika hienon näköinen ja se voisi toimia kehystettynä katseenvangitsijana.

Omassa aivokopassa pyörivä kovalevy taitaa olla tammikuun lumitöissä ja muissa tiimellyksissä paikalleen kohmettunut. En saa komennettua itseäni kellariin valmistelemaan taimien kasvatuspaikkaa. Pian pitää paprikat ja pelaguut koulia, joten josko silloin saisin kovalevyyn vauhtia.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Kannatti sentään kahlata hangessa pudottamaan lunta kasvihuoneen päältä. Paluumatkalla pääsin ihastelemaan punalehtiruusun kiulukoita. Aika söpöjä.

 

Minne linnut lentäneet?

Ensimmäinen pihabongauspäivä kääntyy illaksi, eikä ainuttakaan lintua ole näkynyt meidän ruokintapaikoilla. Joulun jälkeen vain muutama tintti, kaksi harakkaa ja tikka ovat käyneet ruokailemassa, mutta minne ihmeeseen kaikki muut ovat menneet? Tinttejäkin on niin uskomattoman vähän. Ennen joulua oli välillä suorastaan tungosta, mutta nyt pelkkää tyhjyyttä.

Juusoakaan ei voi lintujen hätyyttelemisestä syyttää, sillä se viihtyy paljon paremmin ikkunalaudalla, sisäpuolella, patterin lämmössä. Siinä se tänäänkin tiiraili, kun isäntäväki teki aamulla lumitöitä. Lumi oli höyhenenkevyttä, mutta aika runsaasti sitä oli tullut. Huomenna uusi yritys bongauksen kanssa.

 

Ei bongailla ei

Meidän kylän linnut ovat päättäneet protestoida pihabongausta vastaan. Ovat agitoineet oravatkin samaan kimppaan. Mikä lie jekku niillä on protestinsa taustalla, kun yhtä aamullista talitinttiä lukuunottamatta ei ruokintapaikoilla ole vieraillut minkäänlaista siivekästä tai hännäkästä. Ei edes sitä tikkaa, joka harva se päivä käy nakuttamassa talipötkylää.

Juuson juoksunaru kokee käytön puutetta

Taivas on yhtä harmaa kuin eilenkin. Silloin tällöin taivaalta sataa ihan harvakseltaan lumihiutaleita, mutta muuten sää on kuin paikalleen jämähtänyt. Pakkasta sentään -8 astetta, joka pariin edellisviikkoon verrattuna tuntuu suorastaan lämpimältä. Eilen uumoilin tuulenhenkäysten pudottavan puista kaiken lumen ja huurrekuorrutuksen, mutta ei sentään. Ulkona on yhä aivan yhtä kaunista, kuin jo pitkään on ollut. Ja tänään tuntui upealta katsoa aamulta puoli yhdeksältä ulos, kun siellä oli valoisaa. Ei aurinkoista eikä kirkasta, mutta valoisaa. Tuntuu ihan tosissaan siltä, että joulu on taas taakse jäänyt ja kohti kesää mennään vauhdilla.

Ikkunaruudun toisella puolella

Juusokin on huomattavasti virkeämpi ja eilen se jo vietti tunnin verran ihan itsekseen pihamaalla. Tosin aika loukkaantuneelta se näytti, kun menin sitä vihdoin sisälle hakemaan. Ei tapansa mukaan kiehnännyt jaloissani eikä mennyt angervopuskan taakse "muka-piiloon-minua-pelästyttämään" vaan ryntäsi suoraan ohitseni kohti takaovea nopeammin kuin ehdin flexin kanssa perässä. Ikkunalla se jaksaa jo tiirailla pimeämpien aikojen jatkuvan makoilun sijasta.

Toissa iltana sain valmiiksi polvisukan, johon en missään vaiheessa ollut tyytyväinen. Sukkaa aloittaessani päätin kutoa siihen kuvion, joka mallissa näytti mukavalta. Kuvio kuitenkin kiristi sukan vartta sen verran, että silmiä olisi pitänyt olla puikkoa kohti enemmän, jotta sukka olisi käynyt aikuisen jalkaan. Niinpä sitten muutin systeemiä niin, että laitoinkin kuvion vain keskimmäisille puikoille eli sukan etuosaan. Ja kudoin sukan loppuun saakka. Sitten silittelin sitä jonkun tovin käsissäni, enkä tullut yhtään tyytyväisemmäksi. Sen sijaan, että olisin ryhtynyt kutomaan sukalle kaveria, purin sen viimeistä silmukkaa myöten. Totesin, että mieluummin kudon kauniita sukkia, kuin irvistelen inhoten rumille. Kun on kerran mahdollisuus valita.

 Luminen lauantainäkymä terassilta

Tänään heitin lauantaisaunassa käyneen Peräkamaripojan takaisin kotiinsa ja paluumatkalla kävin Plantagenissa ihastelemassa siemenvalikoimaa. Ja muistin ostaa myös sitä kylvömultaa, josta olen tainnut jo liikaakin puhua. Siemeniä taitaa olla kohta seuraavaakin kesää varten, vaikkakin vihannesosuus on vielä kokonaan miettimättä. Mitä nyt pari pussukkaa tomaatinsiemeniä olen hankkinut.

Eikä sitten muuta tällä kertaa, kuin oikein reipasta viikkoa kaikille!