Paprikoista biokompostin kautta pihabongaukseen

Tämän vuoden siemenshow pyörähti käyntiin paprikoilla. Kylvin viikonloppuna keltaista suippopaprika Zazua ja keltaista sekä punaista California Wonderia. Nämä ovat tuttuja ja turvallisia paprikoita. Jospa saisin sen verran satoa, että voisin tehdä entisten vuosien tapaan paprikasalaattia.

Zazu jää varmaan jatkossa pois. Sen siemeniä joutuu välillä metsästämään. Pussissa on kokonaista neljä siementä. Kun pussin hinta liikkuu viiden euron molemmin puolin, tulee siemenille hintaa. Etenkin, jollei kaikki edes idä.

Tällä kertaa maltoin kylvää vain yhden siemenen per lokero. Helpottaa huomattavasti koulimista, kun voi varovasti siirtää taimen isompaan purkkiin vahingoittamatta taimikaverin hauraita juuria.

Vaalea rouhe mullan pinnalla on vermikulaattia.

Kylvin myös keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jälkimmäisestä sain syksyllä paljon omia siemeniä. Osa siemenistä jäi vaaleiksi. En arvannut niitä kylvää, jos ovat vaikka liian raakoja. Varmuuden vuoksi kylvin sekä tummiksi muuttuneita omia siemeniä että viime vuonna ostetun pussukan siemeniä.

Jos kaikki siemenet itävät, hyvä niin. Ylimääräisiä taimia voi aina jakaa muille. Voihan sitä myös avartaa omia tottumuksia ja istuttaa kelloköynnöksiä kesäkukiksi muuallekin kuin niihin totuttuihin pergolan sisäänkäynnin ruukkuihin.

Viikonloppuna harrastin myös talvikylvöä. Liisan kasvit -blogista löysin hyviä vinkkejä avukseni. Olen aiemminkin tehnyt talvikylvöjä, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että koin uudet opit hyväksi.

Kylvin jaloängelmää, isotähtiputkea, akileijoja, jaloritarinkannusta ja kaukasiantörmäkukkaa. 

Laatikko on toistaiseksi pergolan varjoisassa nurkassa. Pihalla on lunta niin vähän ja pinnastaan kovaa, ettei sitä viitsi lapiolla kaapia pois istutusten päältä. Ei siis ole sopivaa paikkaa, jossa upottaisi laatikon lumeen. Kuluvalle viikolle on luvattu lumisateita. Heitän toiveeni niiden varaan. Aion myös tutkia, olisiko kasvihuoneen sivulla sopivasti kasvarin päältä pudottamaani lunta.

Viikonloppuna tyhjensin biokompostorin alaluukusta muutaman lapiollisen valmista ja puolivalmista tavaraa viereiseen kompostoriin. Useimpina talvina alaluukku on tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä, eikä sitä saa auki. Nyt avaamisessa ei ollut mitään ongelmaa.

Vihreän biokompostorin saimme edesmenneeltä anopilta hänen muuttaessa tamperelaisesta rivitalosta espoolaiseen kerrostaloon kymmenkunta vuotta sitten. Silloin olin kahden vaiheilla, onko meillä käyttöä kahdelle kompostorille. Kyllä on. Kovilla pakkasilla Biolanin kompostori jäätyy. Silloin voi kipata biojätteet varakompostoriin. Käytän vihreää kompostoria myös odotusasemana silloin, kun valmista massaa ei syystä tai toisesta voi heti kipata suunnitelluille sijoituspaikoille.

Biokompostoriin pyrin lisäämään kuiviketta aina kipatessani sinne biojätettä. Pyrkimys ei ihan joka kerran toteudu, useimmiten kyllä. Ostin muutama vuosi sitten kuivikkeelle peltisen säiliön, johon mahtuu sopivasti säkillinen kerrallaan. Kuivikesäiliö on talviaikaan lämpimän varaston hyllyssä, josta on lyhyt ja kätevä matka biokompostorille. Kesällä kuivikesäiliö on ulkona, talon seinustalla. Minusta lämmin kuivike estää omalta osaltaan biojätteen jäätymistä talvella.

Kuivikkeena käytämme Biolanin komposti ja huussikuiviketta. Tarkoitukseni ei ole olla kenenkään tuotemannekiini. Muitakin kuivikkeita käyttäneenä olen todennut Biolanin kuivikkeen parhaaksi. Talvella vaihdan komposti- ja huussikuivikkeen Tehokuivikkeeksi. 

Lauantaina kävelin asioille kylän keskustaan ja kirjastoon. Paluumatkalla kävin katsomassa, josko näkisin purossa koskikaran. En nähnyt. 

Sen sijaan taivaalla liiteli kotka. Arvelen sen olleen maakotka, mutta saattaa se olla merikotkakin. Älysin nostaa kameran kohti taivasta vähän jälkijunassa ja niin sitten tuloksena on tuo täplä sinivalkoisella taivaalla. Olkoon kumpi tahansa kotka, tuntuu aina yhtä juhlavalta kohdata vähän erikoisempia luontokappaleita.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tulevana viikonloppuna on jälleen BirdLifen pihabongauksen aika. Aion osallistua, jos vain muistan ja ehdin. 

Muutamana iltana auringonlasku on ollut värikästä katseltavaa. Punaiseksi värjäytyneet pilvet houkuttelevat kerta toisensa jälkeen niitä ihmettelemään. Ja kuvaamaan. Maanantain auringonlasku sai minut menemään ulos kameran kanssa. Välillä laiskottaa ja silloin saatan napata kuvan ikkunan läpi.

Zoomattuna pilvet ovat aika herkullisen näköisiä. Mansikkahattaraa vai Nigellan vadelmapavlovaa?

Päivällä on muuten täällä etelässä pituutta jo hiukan yli 7 tuntia. Lisääntyneen valon määrän huomaa selvästi. Varsinkin aurinkoisten päivien iltoina.

 

Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera

 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.

Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.

Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.

Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.

Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.

On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...

PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.