Paprikoista biokompostin kautta pihabongaukseen

Tämän vuoden siemenshow pyörähti käyntiin paprikoilla. Kylvin viikonloppuna keltaista suippopaprika Zazua ja keltaista sekä punaista California Wonderia. Nämä ovat tuttuja ja turvallisia paprikoita. Jospa saisin sen verran satoa, että voisin tehdä entisten vuosien tapaan paprikasalaattia.

Zazu jää varmaan jatkossa pois. Sen siemeniä joutuu välillä metsästämään. Pussissa on kokonaista neljä siementä. Kun pussin hinta liikkuu viiden euron molemmin puolin, tulee siemenille hintaa. Etenkin, jollei kaikki edes idä.

Tällä kertaa maltoin kylvää vain yhden siemenen per lokero. Helpottaa huomattavasti koulimista, kun voi varovasti siirtää taimen isompaan purkkiin vahingoittamatta taimikaverin hauraita juuria.

Vaalea rouhe mullan pinnalla on vermikulaattia.

Kylvin myös keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jälkimmäisestä sain syksyllä paljon omia siemeniä. Osa siemenistä jäi vaaleiksi. En arvannut niitä kylvää, jos ovat vaikka liian raakoja. Varmuuden vuoksi kylvin sekä tummiksi muuttuneita omia siemeniä että viime vuonna ostetun pussukan siemeniä.

Jos kaikki siemenet itävät, hyvä niin. Ylimääräisiä taimia voi aina jakaa muille. Voihan sitä myös avartaa omia tottumuksia ja istuttaa kelloköynnöksiä kesäkukiksi muuallekin kuin niihin totuttuihin pergolan sisäänkäynnin ruukkuihin.

Viikonloppuna harrastin myös talvikylvöä. Liisan kasvit -blogista löysin hyviä vinkkejä avukseni. Olen aiemminkin tehnyt talvikylvöjä, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että koin uudet opit hyväksi.

Kylvin jaloängelmää, isotähtiputkea, akileijoja, jaloritarinkannusta ja kaukasiantörmäkukkaa. 

Laatikko on toistaiseksi pergolan varjoisassa nurkassa. Pihalla on lunta niin vähän ja pinnastaan kovaa, ettei sitä viitsi lapiolla kaapia pois istutusten päältä. Ei siis ole sopivaa paikkaa, jossa upottaisi laatikon lumeen. Kuluvalle viikolle on luvattu lumisateita. Heitän toiveeni niiden varaan. Aion myös tutkia, olisiko kasvihuoneen sivulla sopivasti kasvarin päältä pudottamaani lunta.

Viikonloppuna tyhjensin biokompostorin alaluukusta muutaman lapiollisen valmista ja puolivalmista tavaraa viereiseen kompostoriin. Useimpina talvina alaluukku on tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä, eikä sitä saa auki. Nyt avaamisessa ei ollut mitään ongelmaa.

Vihreän biokompostorin saimme edesmenneeltä anopilta hänen muuttaessa tamperelaisesta rivitalosta espoolaiseen kerrostaloon kymmenkunta vuotta sitten. Silloin olin kahden vaiheilla, onko meillä käyttöä kahdelle kompostorille. Kyllä on. Kovilla pakkasilla Biolanin kompostori jäätyy. Silloin voi kipata biojätteet varakompostoriin. Käytän vihreää kompostoria myös odotusasemana silloin, kun valmista massaa ei syystä tai toisesta voi heti kipata suunnitelluille sijoituspaikoille.

Biokompostoriin pyrin lisäämään kuiviketta aina kipatessani sinne biojätettä. Pyrkimys ei ihan joka kerran toteudu, useimmiten kyllä. Ostin muutama vuosi sitten kuivikkeelle peltisen säiliön, johon mahtuu sopivasti säkillinen kerrallaan. Kuivikesäiliö on talviaikaan lämpimän varaston hyllyssä, josta on lyhyt ja kätevä matka biokompostorille. Kesällä kuivikesäiliö on ulkona, talon seinustalla. Minusta lämmin kuivike estää omalta osaltaan biojätteen jäätymistä talvella.

Kuivikkeena käytämme Biolanin komposti ja huussikuiviketta. Tarkoitukseni ei ole olla kenenkään tuotemannekiini. Muitakin kuivikkeita käyttäneenä olen todennut Biolanin kuivikkeen parhaaksi. Talvella vaihdan komposti- ja huussikuivikkeen Tehokuivikkeeksi. 

Lauantaina kävelin asioille kylän keskustaan ja kirjastoon. Paluumatkalla kävin katsomassa, josko näkisin purossa koskikaran. En nähnyt. 

Sen sijaan taivaalla liiteli kotka. Arvelen sen olleen maakotka, mutta saattaa se olla merikotkakin. Älysin nostaa kameran kohti taivasta vähän jälkijunassa ja niin sitten tuloksena on tuo täplä sinivalkoisella taivaalla. Olkoon kumpi tahansa kotka, tuntuu aina yhtä juhlavalta kohdata vähän erikoisempia luontokappaleita.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tulevana viikonloppuna on jälleen BirdLifen pihabongauksen aika. Aion osallistua, jos vain muistan ja ehdin. 

Muutamana iltana auringonlasku on ollut värikästä katseltavaa. Punaiseksi värjäytyneet pilvet houkuttelevat kerta toisensa jälkeen niitä ihmettelemään. Ja kuvaamaan. Maanantain auringonlasku sai minut menemään ulos kameran kanssa. Välillä laiskottaa ja silloin saatan napata kuvan ikkunan läpi.

Zoomattuna pilvet ovat aika herkullisen näköisiä. Mansikkahattaraa vai Nigellan vadelmapavlovaa?

Päivällä on muuten täällä etelässä pituutta jo hiukan yli 7 tuntia. Lisääntyneen valon määrän huomaa selvästi. Varsinkin aurinkoisten päivien iltoina.

 

Taivaanrannan paloa

Olopiha 13.1.2024

Paukkupakkasten postikorttimaisemiin maalaamien akvarellien jälkeen paluu tavalliseen valko-harmaaseen väritykseen ei ole ollut mikään yllätys. Pieni pettymys ehkä, sillä kukapa voisi vastustaa kauneuden tankkaamista. Harvinaisen kaunista talvimaisemaa tuli pysähdyttyä ihan vain katselemaan ikkunan ääreen lukemattomia kertoja, eikä ulkona kävelemiseenkin tarvittu mitään erityisiä syitä.

Auringonnousu la 13.1.2024

 
Lauantaiaamuna satuin aamupalan ja -lehden lomassa vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vastapäisen naapurin ikkuna liekehti tulessa. Tämä näky taasen merkitsi sitä, että aurinko oli nousemassa tavallista värikkäämmissä merkeissä. Kiireesti kahvikuppi takaisin pöydälle ja takamus irti tuolista. Nopein askelin talon toiselle puolelle kameran kanssa tähtäilemään ikkunasta avautuvaa taivaanrannan paloa. Aurinkohan sieltä oli nousemassa ja melkoisen komeissa väreissä.

Auringonnousu la 13.1.2024

Värit vaalenivat ja haalevinat nopeasti auringon noustessa yhä ylemmäs. Hetken näytti, että päivästä tulee valoisa. Pilvet purjehtivat nopeassa tahdissa auringon perässä peittäen pian koko taivaankannen. Ehdinpä kuitenkin ihailla voimakkaita sinipunalilan värejä aamuisella taivaalla.

Joka kerran auringonnousuja ja -laskuja, pilvimuodostelmia, taivaanrantaa ja ylipäätään ikkunasta avautuvaa avaruutta katsellessani muistan näistä iloita. Vuodesta 2018 maisema on muuttunut, kun ympärillä oleva sankka ja huonokuntoinen metsikkö poistui alueen kunnallistekniikan ja tieremontin myötä. 

Katri-Helena laulaa "Kesän lapsi kun oon. Villi luonteeni on." (Kesän lapsi, sanat Chrisse Johansson, 1976). Minä puolestani voisin laulaa "Valon lapsi kun oon...". Niin paljon pidän valosta ja avarasta maisemasta. Olen minä kesänkin lapsi, mutta villistä luonteesta en mene takuuseen.

Auringonlasku 10.1.2024

Voimakkaan väriset siveltimenvedot taivaanrannassa eivät ole viime aikoina olleet ainoastaan aamuisia ilmiöitä. Keskiviikkona tulin bussilla kotiin Helsingistä. Mitä lähemmäs kotikuntaa bussi tuli, sitä punaisemmaksi kävi maailma. Kamera oli käsilaukussani, joten odotin innolla hetkeä, jolloin bussista pois jäätyäni voisin tähtäillä taivaanpaloa. 

Matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä liikenne moottoritiellä pysähtyi noin kilometriä ennen kotikylän liittymää. Liikennetiedotteen mukaan kauempana paloi auto, jonka sammuttamiseksi liikenne oli pysäytetty kokonaan. Siksi päättymätön jono punaisia jarruvaloja loisti bussi etuikkunaan. 

Etenimme kävelyvauhtia kohti kotipysäkkiä auringon laskiessa samanaikaisesti yhä alemmas metsän taakse. Puolen tunnin kärsimättömän köröttelyn jälkeen saavuin omalle pysäkille, josta päätin samantien kipaista kotiin. Aurinko oli jo niin alhaalla, etten korkeiden puiden vuoksi saanut taivasta tähtäimeeni. Kotipihalla näkyvyyttä on enemmän ja niin sain taltioitua viimeiset hetket huikean hienosta värimaailmasta.

Olopiha 13.1.2024

Auringonnousujen ja -laskujen väreistä meidän on nauttiminen, kunnes noiden valkoisten hankien alla nukkuvat kasvit kaikkine väreineen heräävät jälleen sulostuttamaan näkymiä. Asian varmistamiseksi siemenpussit on inventoitu, lisää jokunen pussukka ostettu ja muutama myös postissa tulossa. Lähipäivinä ensimmäiset siemenet uppoavat multaan.

Kosmoskukka 28.7.2023

 Valoa ja värejä viikkoonne!

 

Tämän vuoden ensilumi

Kurjenpolvi, vaan mikä niistä?

 

Viikko sitten, marraskuun puolivälissä lunta oli maassa lähinnä somisteeksi. Syysruskan viimeiset värit oli helppo erottaa, sillä ne nousivat korostetusti esiin vähenevien värien maailmassa. Kaivoruusupenkkiin siirtämäni magnolian kupeeseen muutti muualla ahtaalle joutunut kurjenpolvi. Kirjanpitoni ei ole lainkaan ajan tasalle, joten nimi on vielä kadoksissa. Päivitän kasviluettelon jossain sopivassa välissä.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusuilla ei ole ollut kiirettä lehdistä luopumiseen. Kuten ei tänä syksynä monilla muillakaan kasveilla. Ritausma kehitti pitkin syksyä uusia nuppuja, joita se ei jaksanut enää kylmien saavuttua avata. Kauniita kukkia ihailee tietenkin mielellään ja siihen on lukuisia tilaisuuksia pitkin kasvukautta. Talven kynnyksellä muodot ja värit ansaitsevat huomion. Pilvisen päivän vähäinen valo siivilöityi kauniisti Ritausman kellertävien lehtien läpi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajan lehdet ovat aika suuria. Ei niiden kokoa puussa samalla tavoin huomaa, mutta syksyllä lehtien pudottua maahan tajuaa ison koon. Pinkin väriset lehtiruotit näyttivät maassa kuin lukuisia pitkiä kastematoja olisi koolla.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Uusia turkinmyrkkyliljoja nousi maasta vielä senkin jälkeen, kun olin jo mielessäni laittanut ne talvilevolle. Näitä on muistettava hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää. Ovat osoittautuneet uskollisiksi kukkijoiksi. Tilasin näitä kolmen kappaleen pussin Korpikankaalta hintaa 8.50 € syksyllä 2019. Eivät ihan halpoja, mutta kestävyytensä vuoksi hintansa arvoisia.

Lilium martagon - Varjoliljan siemenkota

Loppukesästä keräsin varjo- ja marhanliljojen siemenkotia levittääkseni niiden siemeniä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen saanut varjoliljan leviämään kiitettävästi. Paitsi valkoisen, joka vaikuttaa vaativalta tyypiltä. Osan varjoliljojen siemenkodista jätin pystyyn nököttämään. Leikkimökin takana ne ovat pysyneet pystyssä tuulista ja sateista huolimatta. Siemeniä kodissa ei enää pahemmin ole. Luonto on hoitanut levityksen itse.

Bergenia crassifolia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole niitä kaikkein loisteliaimpia ruskakasveja. Muutama lehti pukee joka vuosi ylleen vähän värikkäämmän asun. Tämä lehti oli noussut pystyyn saadakseen muita enemmän huomiota.

Vuorenkilpi on helppo maanpeitekasvi hankalimpiinkin paikkoihin. Se lähtee kasvamaan jopa mitättömästä juurenpalasta. Meillä vuorenkilpi on kotiloiden suosima lymypaikka, jonka vuoksi en ole innostunut sitä enempää lisäämään.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensioiden kukkien yksityiskohdat ovat todella kauniita. Niitä on pysähdyttävä puutarhakierroksilla katsomaan ja tutkimaan läheltä. Leikkaan kuihtuneet kukinnot vasta keväällä pois. Usein talvinen sää saa oksissa alas painuneet kukinnot irtoamaan, jolloin tuuli lennättää niitä pitkin hankea.

Asparagus officinalis 'Bijnlim' - Parsa

Parsa on kasvimaani joulukuusi. Joinain vuosina se on jo näin marraskuussa muuttunut täysin keltaiseksi. Nyt se on edelleen valtaosin vihreä. Höyhenen keveä lumihiutale on laskeutunut parsalle joulukuusen koristeeeksi.

 
Maanantaivastaisena yönä tänne eteläänkin satoi lunta sen verran, että ensilumen kriteerit täyttyivät.

Suomen Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään yhden senttimetrin lumikerros. Lähde Wikipedia.

Ensimmäiset lumityöt on nyt tehty. Kolaaminen oli kevyttä, eikä siinä hiki paljon päähän pukannut. Ainoa haaste oli kolata käytävät sen verran keveästi, ettei samalla lykännyt kivituhkaa ylenmäärin pois. Maa on vasta kevyesti jäässä. Viikonloppuna on luvassa -10 asteen pakkasia.

Vaikka päivä oli pilvinen, auringonlaskun aikaan pilviverho raottui ja päästi auringon viimeiset säteet punaamaan puiden latvukset.

Etenkin mäntyjen rungot olivat kuin liekeissä.

Valoisa aika on nyt vähissä. Päivän pituus täällä etelässä on nippanappa 7 tuntia. Kuukauden päästä on talvipäivänseisaus. Silloin käännytään hitaasti mutta varmasti valoa kohti.

Ahkerointia puutarhassa

Malus domestica Punakaneli

Hoitokissan karkumatka kaikkine sivujuonteineen imi energian ja tahdonvoiman viikkojen ajaksi. Kun voipunut seikkailija vihdoin löytyi, sain taas itseni paneutumaan puutarhatöihin. Kuivuus ja tekemättömyys toki näkyy mielestäni kaikkialla, mutta pala palalta hissukseen edeten otan puutarhan jälleen haltuuni.

Uudistimme kasvimaata loppukesästä 2019. Vanhat lavakaulukset korvattiin uusilla. Pohjan alle laitettiin maanrakennuskangas, koska sieltä tunki jatkuvasti puunjuuria. Pinnaksi laitettiin kivituhka. Reunustin silloin kasvimaan mustalla muovinauhalla, joka alkoi jo toisena kesänä kallistella ja päästää multaa kivituhkalle. Lisäksi muovi ei vaan kestä kovin pitkään, vaan alkaa vähitellen hapertua. Nyt otin muovinauhat pois ja laitoin tilalle Pikkupuutarhassakin käyttämääni metallireunusta. Uusi reunus ruostuu ajan kanssa, jolloin se ei pistä niin kirkkaana silmään.

Meillä on ollut muutama varsin kylmä yö. Maanantai-aamuna keittiön mittari näytti +0.4 eli yöllä on todennäköisesti mennyt pakkasen puolelle. Ryhdyin tyhjentämään kasvihuonetta, koska en usko tomaattien siellä enää kypsyvän. Paljon ei enää raakileita olekaan. Golden Sunrisen jätin vielä paikoilleen, samoin vesimelonit. Viimeiset paprikatkin keräsin ja pikkelöin ne edellisten tapaan. Tuotantonsa lopettaneet kurkut poistin jo viikko sitten.

Lavakauluksista sato on jo valtaosin kerätty. Pari isoa kurpitsaa toin terassille. Aion valmistaa niistä lähipäivinä syötävää. Luultavasti laitan kurpitsalohkot muiden juuresten kanssa uuniin. Keväällä kylvämäni kiinansipulit siirsin maahan, jossa ne toivon mukaan jatkavat eloaan. Samoin muutaman persiljan siirsin pois lavakaluksesta. Kaksivuotisena se nousee hyvällä tuurilla taas ensi keväänä. Viimeiset mangoldit korjasin syötäväksi ja tillit pakastettaviksi.

Kehä- ja samettikukat saavat jatkaa vielä kukkimistaan.

Daucus carota - Koristeporkkana

Vuosi sitten  koristeporkkanat kasvoivat ja kukkivat valtoimenaan. Tänä vuonna nousi joitakin siementaimia. Myös lavakauluksista, joihin ne ovat levittäytyneet. Muutamia tanakoita koristeporkkanoita siirsin lavakauluksista maahan. Jospa ne jaksaisivat siellä kasvaa ja kukkia paremmin tulevinakin kesinä.

Graphosoma lineatum - Pyjamalude

Mennyt  kesä on ollut kunnon ötökkäkesä. Leppäkerttuja meillä on näkynyt tavallista vähemmän. Samoin perhosia. Sen sijaan kaikenlaista muuta lentävää ja mönkivää on ollut pilvin pimein. Olen joskus marmattanut, kun pyjamaluteet eivät meillä vieraile. Nyt sekin asia on korjaantunut.

Tarhakalliokielon toukat heinäkuun lopussa

Heinäkuussa seurasin netin puutarharyhmissä keskustelua, jossa taivasteltiin tarhakalliokielon lehtiä syöviä toukkia. Eipä mennyt kauaakaan, kun näin samanlaisia toukkia omissa kalliokieloissa. Yksi hujaus vain, niin kasveissa oli pelkät rangat jäljellä. Viereiset rhodot eivät kelvanneet. Jokaisella kasvilla tuntuu olevan omat tuholaisensa, mikä on puutarhurin kannalta hyvä. Harvemmin on niin huono tuuri, että kaikki eri ötökät tulevat juhlimaan samanaikaisesti.

Mikä lie tämä kirkkaanvihreä toukka muutama päivä sitten purppuraheisiangervon lehdellä? LuontoPortti on erinomainen paikka etsiä tunnistusta löytämilleen ötököille (myös linnuille ja kasveille ym.). Kuukausi sitten kävin hakemassa nimeä grillipeitettä pystysuoraan ylös kiipeävälle isolle toukalle. Se osoittautui puuntuhoojan toukaksi. Petyin lievästi, sillä toivoin nähneeni jonkun hienon perhosen toukan.

Kesäkukille varattu Vapaapenkki muutti tarkoitustaan. Istutin siihen kaksi uutta pensasta. Purppuraheisiangervon viereen istutin syyshortensia Sundae Fraisen ja sen vasemmalle puolelle syyshortensia Strawberry Blossomin. Niiden kasvimaan puoleisella sivulla kasvakoon toistaiseksi ruoho- ja kiinansipulit sekä persiljat. Katsojan puolelle laitan todennäköisesti sipulikukkia. Aikanaan pensaat kasvavat, jolloin tyven kasvillisuus vähenee.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise

Lapiohommat aloitettuani kaivoin herukkarivistöstä yhden punaherukan kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi isoa punaherukkaa, joiden sato riittää meille mainiosti. Poistettu punaherukka on  kasvanut muita väljemmin. Niinpä siirsin tilaan kaksi mustaherukkaa toisaalta. Nyt marjapensaat on paremmin keskitetty omaan ryhmäänsä.

Mustaherukoiden entisen paikan läheisyyteen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanilla Fraisen. Totesin, että aina on tilaa yhdelle tai useammalle syyshortensialle. Niitä löytyykin puutarhastamme nyt  10 kpl eli kaksi Grandifloraa, yksi vanhempi ja kaksi uutta Vanilla Fraisea, Vim's Red sekä vuosi sitten istutettu Moonlight ja nyt istutetut Sundae Fraise ja Strawberry Blossom sekä Mustilanhortensia. Lisäksi safiirihortensia, Pink Annabelle ja pallohortensiat, joita en laskenut mukaan.

Keskellä koristeomena Musta Rudolf

Saapa nähdä, millainen ruskasyksy tästä on tulossa. Hiukan näkyy jo värittymistä. Koivunlehdet ovat jo pitkän aikaa leijailleet keltaisina nurmikolle, mikä kyllä johtuu kuivuudesta. Yleensä puiston puoleisen raja-aitamme päällä kasvavat villiviinit ovat olleet hienoja syysasussaan. Musta Rudolfin tummahipiäinen olemus on hieno koko kesäkauden ja sitä se on naapurikasvien syksyisin punastelevassa seurassakin.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan syksyllä 2018 lähelle rajaamme istuttamat mongolianvaahterat ovat kasvaneet kivasti kokoa. Paitsi kolmesta se yksi, joka taistelee olemassaolon oikeutuksestaan sinnikkäästi. Muutama päivä sitten kävin kävellen kirjastossa. Paluumatkalla bongasin valtavan mongolianvaahteran, jota en syystä tai toisesta ole aiemmin huomannut. Puu oli täynnä vaaleanpunaisia neniä, joita onneksi meidän aidanvierustan mongolianvaahteratkin jo tekevät.

Viini Zilga

Yhdistimme viikonloppuna Ukkokullan kanssa voimamme kiipeällä kumpikin omille tikkaillemme. Minä kriikunaan kurkotellen, Ukkokulta pergolan rypälesatoa poimimaan. Osa rypäleistä on yhä raakoja, joten ne saivat jäädä paikoilleen. Joko kypsyvät tai sitten eivät.

Rypäleitä tuli täysi ämpärillinen. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisen kivellisen rypäleen syöminen on tylsää. Pieniä kiviä on hampaanvälit ja kielenalusta kurkkua myöten täynnä. Rypäleitä pitäisi syödä vaikka alapihan portailla istuen, jotta voisi sylkeä kiviä pitkin pusikkoa. Keitin kaikki maijalla mehuksi, jonka pakastin. Tarkoitus on tehdä ainakin osasta mehua hyytelöä, mutta se jää myöhemmäksi. Kotona ei ollut ollenkaan hyytelösokeria.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunasato on todella runsas. Aloitin keräämisen Pikkupuutarhan kriikunapuusta, jonka olemme aikeissa kaataa yltiöpäisen juuruvesatuotannon vuoksi. Myös hedelmien poimiminen vaatii kommervenkkeja, sillä ahtaassa paikassa ei tahdo millään saada tikkaita järkevästi pystyyn. Osa hedelmistä jäikin yläoksille lintujen syötäväksi. Alapihan kahdesta puusta kriikunat on vielä keräämättä.

Osa kriikunoista oli niin kypsiä, että putosivat pelkästä katseesta. Hetken harkitsin etelämaalaista oliivienkeruutapaa, jossa puun alle levitetään verkko tai kangas. Sitten ravistellaan puuta, jolloin kypsät oliivit putoavat verkon päälle helposti kerättäviksi.

En kuitenkaan toteuttanut verkko-/kangaskikkaa, vaan tyydyin keikkumaan tikkailla. Laitoin pienikokoisen ämpärin s-koukulla kiinni tikkaisiin tai oksaan, jolloin sain molemmat kädet käyttööni. Välillä piti kavuta tikkaat alas tyhjentämään täyteen käynyt ämpäri isompaan.

Annoin naapurille pienemmän ämpärillisen kriikunoita. Isomman keitin mehuksi. Pienen erän höyrytin ja pyöritin sosemyllyllä soseeksi. Myllyn pyörittäminen ei käynyt yhtä sutjakasti, kuin esimerkiksi omenia soseuttaessa. Kiviä oli nimittäin niin paljon, että mylly meni jatkuvasti jumiin. Lisää kriikunasosetta on tarkoitus tehdä, kunhan ehdin hakemaan kaupasta sokeria.

Aster novi-belgii - Syysasteri

Pikkupuutarhan syysastereista ensimmäiset ovat avanneet nuppunsa. Kaikki eivät taida tänäkään syksynä ehtiä kukkimaan. Ja monet syysasterit ovat aivan lurpallaan kuivuuden vuoksi. Sateita meidän alueelle ei näy edes pitkän aikavälin ennusteissa.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballard olisi hieno vaaleanpunainen kukkapilvi täydessä kukassaan. Vaan ei ilmeisesti kuki tänäkään kesänä. Olen harkinnut tämän poistamista penkistä, koska se valtaa hurjalla vauhdilla tilaa muilta kasveilta. Jos kukkisi joka vuosi, saattaisin antaa sille yhden tai kaksikin uutta mahdollisuutta. Vihreää on puutarhassani muutenkin riittävästi, joten pelkästään sen vuoksi en näe järkeväksi myöntää kasville olemassaololupaa. Ainakaan nykyisessä paikassaan.

Rosa rugosa Sävel

Leikkasin jokin aika sitten mm. Sävelestä ja neilikkaruususta kuihtuneet kukinnot pois. Pensaat innostuivat kasvattamaan uusia nuppuja, joita avautuu tasaiseen tahtiin. Sävel on ilahduttavan aktiivinen kukkija myöhäiseen syksyyn saakka.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Samanlainen kukkatehdas näyttää olevan neilikkaruusu. Leikkasin koko puskan keväällä radikaalisti. Siitä se vain yltyi kasvamaan ja kukkimaan. On taas ihan entisissä mitoissaan, joten aion jatkossakin leikata sitä rohkeasti.

Rosa rugosa Ritausma

Myös Ritausman leikkasin keväällä melko matalaksi. Se oli kasvattanut pitkiä hujoppioksia, jotka vankasta olemuksestaan huolimatta vaativat tukemista. Ehkä voimakkaasta leikkaamisesta johtuen kukinta on painottunut loppukesään. Kuivuuden vuoksi Ritausman kukat eivät mene heti ruskeiksi tai peräti mätäne nuppuisina. Kukatkin ovat nyt enemmän vaaleanpunaisia kuin valkoisia.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Ruusujen kukkiminen painottuu enemmän loppukesään. Sommerwind, jonka luulin jo kuolleen, aikoo ottaa alkukesän verikurjenpolven alla lojumisen takaisin pukkaamalla jatkuvasti uusia kukkia.

Rosa rugosa Therese Bugnet'

Teresanruusu sen sijaan on nyt tavallista laiskempi kukinnassa. Alkukesästä se oli jatkuvasti täynnä uusia nuppuja ja auenneita kukkia. Leikkasin kuihtuneet pois, mutta uusia nuppuja ei ole ilmaantunut. Korkeiden versojen keskellä yksi tuoreempi verso muita matalampana ehti kukkia pitkään ennen kuin sen huomasin.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat saaneet ihan omassa rauhassaan kukkia, eivätkä perhoset ole sen luokse saapuneet. Takana kasvava nuokkuluppio työnsi kukintonsa punahattujen päälle, kunnes leikkasin kaikki kuihtuneet pois. Vasemmassa reunassa näkyy särkyneensydämen ruskeiksi menneet oksat, jotka nekin olisi pitänyt leikata ajat sitten näkymien kohentamiseksi. Aina ohi kulkiessani muistan asian, mutta paluumatka ei sitten osukaan tähän kohtaan. Niin leikkaaminen on siirtynyt ja siirtynyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös ryhtyi avamaan nuppujaan vauhdilla. Yksi kukka ei pitkään paikallaan ole, vaan putoaa maahan lähes kuihtumattomana. Moni suree köynnöksen myöhäistä kukintaa. Toki olisi kiva katsella hienoja kukkia vaikka läpi koko kesän. Minulle merkitsee lähes yhtä paljon ellei enemmän kelloköynnöksen kyky kasvaa nopeasti vihertämään haluttuja paikkoja. Kasvista on tullut jokakesäinen koriste pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin.

Auringonlasku 6.9.

Tiistai-iltana katselin olohuoneen sohvalla uutisia. Tavanomaiseen tapaan katse harhautui ikkunasta näkyvään taivaanrantaan. Monena iltana aurinko on laskiessaan värjännyt taivaalle pastellisävyjä. Tiistaina taivas suorastaan hehkui punaista väriä. Siltä istumalta nappasin kameran ja lähdin ulos tähtäilemään hienoja värejä. Asia oli huomattu laajemminkin, sillä luin aamulla lehdestä monen muun ihastelleen punaista taivasta auringon laskiessa.

Hämärä laskeutuu illalla yhä aiemmin. Nyt on sopiva aika aloittaa kynttilöiden sytyttäminen. Ensimmäiset patteritoimiset laitoin jo ajastimella syttymään pihalle. Meidän nurkilla valoa tarvitaan parhaillaan siksikin, ettei kunta ole saanut katuvaloja toimimaan. En kaipaa mainosvalojen tulvaa, jota ei meidän kylällä edes ole. Sen sijaan katuvalot helpottavat liikkumista pimeän aikaan ja tuovat turvaa.

Helenium autumnale - Syyshohdekukka

Valoisia syyskuun päiviä kaikille!