Kuinka sujui kesäkukkien kanssa?

Kosmoskukka

 

Kesä ei ole vielä päättynyt, vaikka loppupuolella ollaankin. Nyt on sopiva aika tehdä katsaus kesäkukkien kesään. Samalla voin selkeyttää omia ajatuksia, mitä kannattaa tehdä seuraavana kesänä ja mitä ei. Sinänsä tällainen yhteenveto ei kiellä minua pyörtämästä päätöksiä ja tehdä juuri siten, mitä päätin olla tekemättä. Jos vain niin parhaaksi katson. Kulloisella säällä on kuitenkin kasvien menestymiseen suuri merkitys. 

Kosmoskukat ovat kuuluneet kesääni jo vuosien ajan. Kylvän ne suoraan maahan, lavakaulukseen. Kasvimaallani on 10 lavakaulusta, joista kahdessa ei ole viljelykiertoa. Kahdeksassa muussa laatikossa kierrätän kylvöksiä torjuakseni tuholaisia ja tauteja.

Kosmoskukat kylvin tänä keväänä 25.5. laatikkoon nro 2. Kylvin seuraavia kosmoskukkia: 'Sensation', 'Velouette', 'Early Summer' ja 'Rosetta'. Hyvin itivät, eikä kastelustakaan muodostunut rasitetta, kun kesäkuussa satoi harva se päivä. Aluksi kylvösten päällä oli harsot, jotka poistin sen jälkeen, kun taimet olivat noin kymmensenttisiä.

Kosmosten kukinta on ollut tänä kesänä aika vaisua. Kukinta-aikaa on toki jäljellä, mutta eipä varsissa liiemmin ole edes nuppuja.

Huonosta kosmoskesästä huolimatta tulen niitä jatkossakin kylvämään.

Lavatera - Malvikki

Malvikista pidän kovasti. Sen kukka on kaunis. Näitä kylvin samaiseen lavakaulukseen kosmosten kanssa. Tosin vain kaksi riviä. Malvikit alkoivat kukkia paljon ennen kosmoksia ja ehtivät lopettaakin. Pussissa piti olla vaaleanpunaisia malvikkeja. Aina siemenien joukkoon mahtuu myös muutama valkoinen. Malvikkien varret menivät nopeasti ruskeiksi. Helteillä lienee ollut osuutensa.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet kylvin kellarin kasvatushuoneeseen 22.3. Lajeina: 'Cupid Pink' (vaal.punavalkoinen), 'Franciscus Cupani' (lila-viininpun.), 'Fills&Blushes Mix' (pastellisävyiset), 'Lord Nelson'( lilavalkoinen), 'Royal Mix', 'Royal Maroon' (tumma lila), 'Royal Rose' (vaal.pun.), 'Spencer Beaujolais' (tumma lila). 

Tuoksuherneiden kasvattamisessa olen nyt muutaman vuoden käyttänyt ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita. Niillä onnistuu näköjään aina. Hyvin itäneet tuoksuherneet siirsin lämmittämättömään kasvihuoneeseen 14.5. Kukin laji oli omassa avonaisessa muovipussissa ja pussit suuressa muovilaatikossa, jonka päälle saatoin tarvittaessa laittaa harson. Tuoksuherne kestää muutaman asteen pakkastakin. Yöpakkasia ei ollut, eikä tarvetta harson laittamiseen. Muuten oli koleaa, mikä sai pohtimaan sopivaa ulos istuttamista. Pari päivää pähkäiltyäni istutin tuoksuherneet 16.5. laatikko nro 9.

Tuoksuherneet ovat kukkineet runsaina. Enemmänkin varmaan, jos olisin ahkerammin käynyt leikkaamassa kukkineita pois. Hyvin kukkivat edelleen.

Ensi kesänä laitan tuoksuherneet toiseen paikkaan. Laatikko nro 9  on paras kurpitsoille, koska tuon laatikon ympärillä on kurpitsojen versoille tilaa venyä joka suuntaan. Tuoksuherneet taasen kurottavat kohti korkeuksia, joten ne voivat asustaa muuallakin.

Tagetes - Samettikukka

Sammareita pitää olla niitäkin. Kylvin 3.3. ja 15.4. seuraavia: 'Strawberry Blonde', 'Jolly Jester', 'Panther', 'Favourite Red' ja 'Petite'. Kellarikasvattamosta siirsin taimet kasvihuoneeseen 20.5. ja 25.5. istutin niitä ulos eri paikkoihin. Osan lavakauluksiin muiden kasvien kumppaniksi. Osan ruukkuihin.

Lisäksi sain ystävältä heinäkuussa useamman samettikukan taimen. Ne istutin kahteen suureen piharuukkuun.

Sammarit ovat pärjänneet hyvin kesässä. Osa ei ole tykännyt ylleen ropisseista kaatosateista. 

Leijonankita 'Lucky Lips'

Leijonankitaa en ole aiemmin kasvattanut. Nyt sain pussillisen kuvassa näkyvän leijonankidan siemeniä. Kylvin siemenet 17.3. ja lavakaulukseen ne istutin 25.5. Alkoivat aika pian kehittämään nuppuja. Kukkimista onkin jatkunut näihin päiviin saakka.

Tsinniaa ('Purple Prince' + mixpussukka) kylvin esikasvatettavaksi 1.4. Taimet siirsin kasvariin 20.5. Istutin taimet isoon ruukkuun voidakseni katsella sitä terassin läheisyydessä. Osa ei jaksanut tehdä nuppuja ollenkaan. Osa teki nuppuja, joista vain pari avautui. Samalla kaikkien varret alkoivat kuihtua, mikä myös lamaannutti kukinnan. Jotain mokasin tai sitten eivät vaan tänä kesänä halunneet kasvaa. Uusi yritys ensi kesänä.

Gladiolus 'Coral Crush'

En ole vuosiin kasvattanut gladioluksia. Nyt rohkenin ostaa pari pussillista Liiterin rullakosta. Laitoin juurakot esikasvamaan ruukkuihin 4.4. Siirsin vihreää pukkaavat taimet kahteen isoon ruukkuun. Toiseen kuvan 'Coral Crushit' ja toiseen 'Jessicat'. Jälkimmäiset alkoivat kukkia heinäkuussa. 'Coral Crush' kukkii parhaillaan.

Gladiolus 'Jessica'

 
Gladiolusten ongelmaksi on muodostunut painavan kukkavanan taipuminen ja sitä myöten katkeaminen. Olen tukenut varret mielestäni hyvin, mutta sekään ei ole riittävästi estänyt taipumista. Niinpä maljakossa on riittänyt leikkogladioluksia. 

Parhaillaan kukkivien 'Coral Crushien' ruukun käänsin siten, että kukkavanat nojaavat pergolan kaiteen kukkalaatikkoon. Olisikohan kukkavanojen taipuminen syy, miksi en ole gladioluksia ostanut? Ehkä, en muista. 

Keijunmekko

Keijunmekon kanssa kävi viime kesänä hyvin. Se kukki valtavasti. Sain siitä runsaasti siemeniä. Niitä sitten kylvin tänä keväänä 16.1. Hyvin itivät. 25.4. istutin taimet kahteen amppeliruukkuun. Merkinnöistäni puuttuu päiväys, jolloin olen siirtänyt amppelit ulos. Kumpikin roikkuu pergolassa. Keijunmekot ovat kukkineet jonkin verran, joskaan ei viime vuotisen runsaina. Yhtään siemenpalluraa ei ole löytynyt - ainakaan vielä.

Copaea scandens ' Kelloköynnös

Kelloköynnökset kylvin 15.1. omista siemenistä. Viime vuonna nämä köynnökset kukkivat pitkään ja runsaina. Sain ison määrän siemenkotia. Siemenet itivät hyvin, vaikka pelkäsin omien siementen kaihtavan kasvuun lähtöä. 

Kellarivaiheesta tulikin tänä vuonna tavallista pidempi, kun aina vain oli kylmää ja sateista. Siirsin taimet kolmeen isoon piharuukkuun toukokuun lopulla. Suojasin köynnökset harsoilla auringolta ja tuulelta, kuten yleensä teen. 

Yksi ainokainen kelloköynnöksen kukka

 

Tämä ei ole ollut selvästikään kelloköynnösten kesä. Toistaiseksi vain yhdessä kelloköynnösryhmässä on ollut kukka. Yksi ainoa. Jossain vaiheessa olin näkevinäni pikkuisia nuppuja, mutta joko näin olemattomia tai sitten ne ovat kuihtuneet pois. Kelloköynnösten ulkomuoto on sekin melko rouhea. Johonkin nämä köynnökset ovat tympääntyneet? Ehkä helteisiin, ehkä lukuisiin kaatosateisiin, joiden runtelemiseksi ne ovat joutuneet.

Petunia

Petunia on mielestäni ollut aina sopiva kesäkukka paahteiseen paikkaan. Ainoa negatiivinen puoli siinä on tahmeat sormet iltanyppimisen jälkeen. Se ei ole suuri haitta, sillä kukkien nyppiminen illansuussa on mukavan terapeuttinen hetki. Siinä voi miettiä kaikenlaista mennyttä ja tulevaa, tiirailla laskevan auringon punaamia pilviä ja kuunnella kaukaa kuuluvia moottoripyöräilijöiden kiihdytyksiä. 

Peteunia + hopeaköynnös

Pergolan kaiteen reunalla ja työhuoneen ikkunan alla laatikoissa kasvavat petuniat ovat saaneet useita kunnon sateita niskaansa. Ovatkin kovin surullista katsottavaa maatessaan toinen toistensa päällä litimärkinä ja revenneinä. Helteistä ne selvisivät vielä jotenkuten, mutta elokuun sateet olivat viimeinen niitti kukille. 

Vaaleanpunaiset lähtivät ensimmäisinä. Sen jälkeen myös valkoiset ovat yksi toisensa jälkeen osoittaneet heidän kesänsä olevan nyt tässä.

Ensi kesänä on keksittävä joku parempi vaihtoehto petunioille. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolla oli kesäkukkapostauksessaan upeita siniviuhkoja ja verbenoja. Niitä voisin kokeilla. 

Oxalis triangularis

Oxaliksesta on tullut minulle jokavuotinen must-kesäkukka. Mukulat talvehtivat hyvin kellarissa, joten uusia ei yleensä tarvitse ostaa. Tämän viininpunaisen triangulariksen lisäksi kesäkukkana on 'Iron Crossia', joka on kukkinut koko kesän ahkerasti. Triangulariksessakin on ollut muutama pieni valkoinen/vaaleanpunainen kukka. Kukinto ei ole oxaliksessa tärkein juttu. Eniten tykkään näiden kasvien lehdistä.

Verilijapuu + mesiherttalehti

Moni ehkä muistaa viime kesäisen mesiherttalehti-hehkutukseni. Sitä piti ehdottomasti saada tällekin kesälle. Nyt tiesin heti suunnistaa vähän kauemmaksi, sillä tätä kasvia ei joka kaupassa ole. Vuosi sitten löysin mesiherttalehteä Karkkilassa sijaitsevalta Puutarha Sundtrömiltä. Soitin sinne etukäteen varmistaakseni asian ja sitten vain auton nokka kohti Karkkilaa. Sunström on hyvä puutarha kasvihankinnoille. Siellä on kesäkukkien lisäksi monivuotisia kasveja, leikkokukkia, huonekasveja, multaa ym. puutarhassa tarvittavaa, ruukkuja, lahjatavaroita ja kahvila. 

Mesiherttalehden punainen kukka on pieni.

 
Karkkilasta sain siis mesiherttalehteni, joita istutin sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin. Lisäksi laitoin mesiherttalehteä myös sisäänkäynnin kaiteen laatikkoon. Hyvin on viihtynyt. Kuva on kahden viikon takaa ja kasvua on tapahtunut sen jälkeen. Eiköhän nuo vielä tämän kasvukauden aikana ulotu maahan saakka. 

Dahlia 'Cafe au Lait Twist'

Daaliat ovatkin sitten lunastaneet paikkansa tämän kesän kukkijoina. Voimakaskasvuinen ja isokukkainen 'Cafe au Lait Twist' on jo tehnyt useamman lautasen kokoisen kukan. Ymmärrettävästi kukat ovat painavia, joten varren tukeminen on tarpeen.

Dahlia 'Arabian Night'

'Arabian Night' on talvetuksesta selvinnyt daalia. Siihen avautuu nuppuja tasaiseen tahtiin. Tosi pitkään yksikin kukka säilyy hyväkuntoisena. Sitten se alkaa rypistyä ja pudottaa terälehtiään.

Dahlia 'Totally Tangerine'

Samoin 'Totally Tangerine' on ahkera kukkija. Tästä otin alkukesästä pistokkaan, joka on myös alkanut kukkia.

Dahlia 'Peaches & Vanilla'

'Peaches & Vanilla' ei kukkien runsaudessa jää yhtään edellisistä jälkeen. 

Daalioiden suhteen minulla on vielä paljon opittavaa. Laitoin niiden juurakot multaan liian aikaisin. Aluksi ne olivat kellarikasvattamossa, jossa ne saivat valoa tehokkaista kasvivalaisimista. Siitä huolimatta niistä kasvoi vaaleita ja honteloita. Siirsin daaliat autotalliin ikkunoiden läheisyyteen. Vihreys tummui ja syveni, mutta vankkuutta varsille olisi saanut tulla enemmän. 

Latvoin daaliat. Kolmesta daaliasta sain näin uudet daaliat. Yksi kuoli. 'Totally Tangerine' ja 'Cafe au Lait Twist' ovat mukavan lehteviä, noin 30-senttisiä pikkudaalioita. 'Totally Tangerine' kukkii jo toisella kukalla.

Dahlia 'Sneezy'

'Sneezy' on toinen talvetuksesta selvinnyt. Sille kävi elokuun alun tuuli-sade -myräkässä huonosti. Vaikka se kasvaa isossa ruukussa, oli ruukun multa päässyt liikaa kuivumaan. Tuuli rymäytti ruukun metallitelineen päältä alas. Osa mullasta levisi pitkin patiota. Yhtään versoa ei katkennut, eikä nuppuakaan. Kävin nostamassa ruukun kaatosateessa pystyyn, mutta telineen päälle en enää sitä laittanut.

Talvekuksessa minulla on petrattavaa siinäkin. Kellarissa ei ole ikkunoita, eikä siis luonnonvaloa. Lämpö pysyy siellä ympäri vuoden vähintään +12-+15 asteessa. Eli hiukan liian lämmintä. Tarkoitus on tutustua erilaisiin talvetusmenetelmiin ja koittaa saada nykyiset daaliat selviytymään.

Dahlia 'Copper Boy'

'Copper Boy' on toistaiseksi tehnyt vain yhden ainokaisen kukan. Nyt siinä on useampi nuppu, joten toiveet uusista kukista ovat toteutumassa. Yöt ovat aika viileitä, mutta päivälämpötilat sentään kohtuullisen kesäiset. Eiköhän daaliat jaksa vielä jonkin aikaa kukkia.

Metsäruusu sinnittelee pukkaamalla mullasta silloin tällöin versoja.

Niin kiva kuin patiolla onkin ruukkukukkia katsella, aion ensi kesänä taas vaihteeksi kokeilla daalioiden istuttamista suoraan maahan. Nyt kun siihen on sopiva paikkakin. Tällainen paikka löytyy alapihalta, metsäruusun entisiltä asuinsijoilta. Tosin pois kaivettu metsäruusu yrittää sinnikkääsi pitää kiinni seurastani. Muutaman taimen kaivoin pari viikkoa sitten pois. Eilen huomasin kaksi uutta. 

Näiden sinnikkäiden ruusuntaimien vuoksi en aio toistaiseksi istuttaa Majalispenkkiin monivuosia kasveja. Paitsi mitä nyt toiseen reunaan jo siirsin kaksi muualla asunutta atsaleaa ja pallohortensian. Uskon kuitenkin voittavani taistelun metsäruusua vastaan olemalla itse yhtä sinnikäs. Jokainen nouseva taimi kohdatkoon julman kohtalon.

Ruusuntaimiuhasta huolimatta aikomus on istuttaa ensi kesänä daaliat tähän penkkiin. 

Lilium lan. 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 
Kerrotut tiikerililjat kukkivat yhä. Joukossa on myös tavallisia tiikerililjoja. Näitä piti tilata lisää, mutta Eurobulbille laittamani tilauksen loppusumma nostatti hiuksia. Oli pakko karsia, ettei tarvitse lähteä Hollantiin tiskaamaan.

Tomaatit muutti

Tulipa Darwin Blushing Appeldoorn

 

Kesäinen lämpö ja auringonpaiste saa tulppaanit hehkumaan. Valon siivilöityminen terälehtien läpi tuo esille muodot ja reunojen kauniit rajaukset. Näistä tulpuista pidän aivan valtavasti.

Tomaatti 'Vilma'

Lopetin jahkailun ja siirsin tomaatit kellarista kasvihuoneeseen. Vilma olisi kokonsa puolesta mahtunut hyvin vielä kasvilampun alle, mutta muiden tomaattien hurja kasvu olisi vaatinut lampun nostamista ylemmäs. Muutama tomaatti jäi vielä kellariin. Pari niistä menee Pojalle. Sain kuitenkin tyhjennettyä kellarikasvattamoa niin paljon, että saatoin sammuttaa toisen  kasvilampun. 

Vilmassa on jo ensimmäinen raakile. Kunpa se ei säikähtäisi kasvariolosuhteita ja pudota raakiletta. Kasvihuoneen kummallakin pitkällä sivulla on tuplaharsot. Keskelle lattiaa vein muutama päivä sitten isompiin purkkeihin laittamani daaliat. Tai itse asiassa ne ovat olleet jo viikonlopusta lähtien kasvarissa. Yöt harsojen alla. 

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Kellarissa tomaateista kasvaa todella tuhtivartisia. Kasvilamppujen hankkimisen jälkeen ei enää tarvitse siirrellä purkkeja kodin sisätilojen ikkunalaudoilla. Eikä metsästää kaupoista haluamiaan tomaatintaimia. Ulkolämpötilojen salliessa kasvihuoneeseen siirtyy nykyisin isokokoisia ja kukkivia tomaatintaimia, jolloin myös sato alkaa kypsymään aiemmin.

En vielä virittänyt kastelujärjestelmää. Täytin kyllä mustan vesisaavin, koska se varastoi päivän lämpöä yötä silmällä pitäen. Seuraavat päivät onkin tarkkailtava lämpötiloja huolella. Jos oikein kylmäksi muuttuu, laitan sähkölämmittimen kasvariin. Kennokasvari on aika hatara, joten kovin lämpimäksi sitä ei saa. Sähkölämmittimen avulla autan tarvittaessa tomaatit pahimman yli.

Oxalis 'Iron Cross' 

Oxalista pitää joka kesä olla. Ostin pari pussillista uusia mukuloita. Tallessa oli myös viime vuotiset, jotka itivät ja kasvoivat nätisti. Sen sijaan uusista pussukoista tuli liian kaukana kasvilampusta laihoja ja pitkiä olmeja. Toin ne maanantaina ulos. Heti ne alkoivat saada väriä. Saapa nähdä, vahvistuvatko nuo spagettilonkerot yhtään järkevimmiksi?

Retiisi 'Cherry Belle'

Ensimmäiset retiisit ovat kypsyneet. Kylvin 'Cherry Bellet' kukkalaatikoon kasvihuoneeseen 15.4. Osan jätin vielä kasvamaan, mutta pian nekin ovat syötävissä. Seuraavat retiisin siemenet kylvän lavakaulukseen.

Koristeomena 'Royalty'

Koristeomenat ovat valmiita aloittamaan kukintansa. Kaikki kuusi. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' ehti jo avata muutaman kukan. Samoin vuosi sitten istutettu pikkuinen 'Royalty' seuraa isoveljeään - tai siskoaan. Aamurusko on niinikään täynnä palleroisia nuppuja.

Alapihalla vuosi sitten istutettu Aamurusko on sekin valmiina. Samoin syksyllä 2020 istutettu Makamik. 'Musta Rudolfin' nuput ovat vielä pienempiä. Se aloittaakin kukintansa muita vähän myöhemmin.

Näitä ötököitä olen nähnyt puutarhassa useampia. Punaista nähdessäni näen kirjaimellisesti punaista, jonka yhdistän heti liljakukkoihin. Selvitän tämän ötökän nimen, kunhan ehdin. Näitä en kuitenkaan ole listinyt sormieni välissä. Ainoastaan liljakukkoja, joita on taas löytynyt. Teinkin jälleen maustamiskierroksen ripottelemalla liljoille valkosipulijauhetta.

Syyshortensioihin tulee lehdet aina muita myöhemmin. Niiden ympärillä tulee jo hyörittyä hiukan otsa rypyllä, etteivät vaan ole heittäneet henkeään. Eivät suinkaan. Nyt jokainen pukkaa lehtisilmuja. Turha heitä hätistellä. Jaksavat kuitenkin kukkia pitkään syksyllä. Tarvitsevat siis näin keväällä enemmän unta.

Usein sateen jälkeen näkee monia hämähäkinseittejä, kun kosteus tuo ne esiin. Sattumoisin nyt oli auringonpaisteessakin muutamia seittejä näkyvissä. Huomasin hämähkin seittiään kutomassa vasta ladatessani kuvaa tietokoneelle.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukan nuppu pullistuu päivä päivältä suuremmaksi. Huomasin, että pallolaukan lehdissä on kukkanuppujen värinen rajaus. Hieno yksityiskohta.

Magnolia stellata 'Susan'

Niin vain magnoliani aikoo ilahduttaa minua yhdellä kokonaisella kukalla. Yhtään enempää en siltä tässä vaiheessa vaadikaan. Jospa sitten seuraavina vuosina. Naapurin Maritin magnoliassa on kukkia vaikka kuinka monta. Niistä pääsen minäkin iloitsemaan vaikka aamupuuroa lusikoidessa. Näkyvät tien toiselta puolelta hyvin meillekin.

Rodgersia podophylla - Sormivale- tai liuskavaleangervo

Vuosi sitten pohdittiin täällä blogistaniassa, onko tuo nyt vielä sykkyräinen kasvi sormivale- vai liuskavaleangervo. Ilta on jo aika pitkällä, joten jätän asian selvittämisen toiseen kertaan. Olkoon kumpi tahansa, aika kivasti se tunkee itsensä ilmoille valkotäpläimiköiden välistä.

Leppäkerttujen lempeä

Leppäkerttuja on meillä vähän joka paikassa. Marjapensaissa, kukkien lehdillä, omenapuissa - kuten tässä. Näillä oli meneillään hellä hetki. En ole perehtynyt hyönteisten rakkauselämään, joten saattaa kuvassa toinen työntää toista jonnekin pidemmälle? Tai ehkä taaempi on kiipeämässä kaverinsa selkään nähdäkseen kauemmas? Telkkarisarjoissa tällainen päällekkäinen kohtaaminen tarkoittaa yleensä hyvin intiimiä hetkeä. Niinpä tuli inhimmillistettyä näiden leppäkerttujen toiminta.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Metsäpuutarhan Kotkansiivet ovat venyttäneet itsensä aivan muutamassa päivässä kesäisiin mittoihin. Muutama taaempana ja sivussa on vielä kerimässä rulliaan auki. Minun on pitänyt kaivaa taaempaa pari yksilöä kesäksi ruukkuun. Toimisivat hyvin sisääntulon puolella kesäkukkina. Syksyllä ne voisi palauttaa takaisin maahan.

Pidän kovasti kotkansiivistä. Liisa nimittää blogissaan kotkansiipiä Hiljaiseksi kansaksi. Sopii loistavasti kuvaamaan näitä hiljaa tuulessa huojuvia kasveja. Kesäiltaisin tapaan käydä ihailemassa ja kuvaamassa valon siivilöitymistä lehtien lomitse.

Prunus Padus - Tuomi

Puistorajalla kasvava tuomi on kukkinut pitkään. Nyt tuuli on alkanut pudotella valkoisia terälehtiä maahan. Käki kukkuu joka päivä. Sunnuntaina istuimme pergolassa, kun käki kukkui ensin toisessa suunnassa. Hetken kuluttua sen lensi kukkuen - kyllä vain, luit oikein: lensi kukkuen länsipuolelle jatkaen kukkumista siellä. Ihmeitä näkee, kuulee ja kokee joka päivä. Onpa mukavaa!

Nyhjää tyhjästä

Sade ropisee työhuoneen ikkunaan. Ulkona on aamusta iltaan samanlaista harmaata hämärää. Olen ripotellut kausi-/jouluvaloja ulos ja sisälle. Niin sähköllä kuin patterillakin toimivat ajastuvat syttymään ja sammumaan itsestään. Alkuun laitoin sähköllä toimivat syttymään iltapäivän hämärän aikaan. Vähitellen olen säätänyt ajastimia siten, että osa valoista palaa lähes koko päivän. Patteritoimisten paloaika on valmiiksi 6-8 tuntia, joten niiden säätäminen on rajallista.

Yhden harmaan päivän käytin käytävien haravoimiseen ja tuulien viskomien oksien keräämiseen. Kärräsin ja levitin myös kolme kärryllistä multaa pariin kukkapenkkiin. Suursäkin pohjalle jäi vieläkin hiukan multaa, jonka senkin taidan vielä levittää. Ellei tule pakkasia jäädyttämään multaa.

Oxalis

Sisällä talvehtivat pelaguut ovat hengissä, mutta melkoisia raaskuja niistä vähitellen kehkeytyy. Toivottavasti joulun jälkeen lisääntyvä valo saa ne piristymään. Pääasia, etteivät kuole. Autotallissa on välivarastossa kaksi verenpisaraa ja passioköynnös. Tällä hetkellä autotallin lämpötila on +7 astetta. Koska autotallissa ei ole lämmitystä, on kasvit siirrettävä pakkasten tullessa kellariin.

Kellarissa talvehtii kaksi isoa pelaguuta, begonioita ja muutama oxalis. Sekä tietenkin daalioita ja muita juurakoina. Oxalikset ovat muuttuneet pimeässä kellarissa hailakoiksi. Niitä katsellessa mieleen muistuu olmi (luolissa elävä sokea, pigmentitön salamanteri (Proteus anguinus). Sellaisia näin käydessäni vuosia sitten Postojnan tippukiviluolissa (Slovenia).

Harmaa marraskuu on erinomaista aikaa itsensä sivistämiseen. Tämän syksyn aikana olen harrastanut kulttuuria varmaan enemmän, kuin vuosiin yhteensä. RSO-konserttien lisäksi tutuiksi ovat tulleet monet museot ja näyttelyt.

Pari viikkoa sitten osallistuin tutustumisretkelle Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan Aleksanterin teatteriin. Oppaanamme toimi Aku Ahjolinna, joka sai kiinnityksen tanssijaksi Suomen kansallisbalettiin 1963. Parempaa opasta tuskin olisi voinut saadakaan. Ahjolinna hallitsee 1879 valmistuneen rakennuksen historian. Hänen eläväinen ja avoin olemuksensa on mitä parhain johdattamaan yleisöä kauniin rakennuksen saloihin. Vuoteen 1993 balettitanssijana toimineena hän tuntee sekä alan että ihmiset. Tarinoita hänellä siis riittää.

140-vuotias Aleksanterin teatteri on valtion omaisuutta ja sitä myydään parhaillaan. Rakennus on suojeltu, eikä sitä voi muuttaa vaikkapa hotelliksi tai toimistoksi. Remontoiminen tulisi arvioiden mukaan maksamaan noin 40 miljoonaa euroa. Kunnon peruskorjauksen rakennus tosiaan tarvitsee. 

Suomessa on aika vähän vanhoja arvorakennuksia. Minusta on sääli, että niiden annetaan mennä liian huonoon kuntoon, eikä niihin haluta investoida rahaa. Matkustamme mielellämme ulkomaille ihailemaan vanhojen kauniiden rakennusten täyttämiä kaupunkeja, mutta omassa maassa sellaisille ei anneta arvoa.

Taiteilijaystäväni houkutteli minut katsomaan Ateneumiin "Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck" -näyttelyn, joka on esillä 26.1.2020 saakka. Samalla kiersimme myös "Taiteilijoiden Ruovesi" -näyttelyn, jossa on esillä mm. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja muutaman muun teoksia. Pidän kovasti Helene Schjerfbeckin maalauksista. Tässä näyttelyssä on esillä maalauksia, joita ei ole aiemmin Suomessa nähty. Taiteilijan kanssa oli mielenkiintoista katsella tauluja. Hänen tietojensa ja taitojensa kautta avautui ihan uusia näkökulmia.

Museokortti on siinäkin suhteessa hyvä ratkaisu, ettei tarvitse kerralla perehtyä ison museon tarjontaan. Voi nauttia osan silloin, toisen tällöin. Välttyy hyvin kulttuurin yliannostukselta ja säilyttää mielenkiinnon vierailla toisen tai kolmannenkin kerran.

Joulupuu Tapiolan kauppakeskus Ainoan edustalla.

Kulttuurinautintojen lisäksi tein pikaisen asiointireissun Espoon Tapiolassa lokakuussa avautuneeseen kauppakeskus Ainoaan, jonka uusimmassa osassa en ole vielä käynyt. Onhan siellä kauppakeskuksessa avaraa ja kiiltävää. Uutisoinnin mukaan Ainoasta on ollut tarkoitus tehdä erilainen kauppakeskus, jonne tavallisimmilla ketjuliikkeillä ei ole asiaa. Varmasti sieltä jokunen iso ketjupuoti puuttui, mutta ihan riittävästi niitä näytti Ainoaankin rantautuneen. 

Ainoan ulkopuolella avaruus ja kiilto puuttuu tykkänään. Aikamoinen rakennustyömaiden muodostama sokkelo koko vanha Heikintorin ja Tapiontorin ympäristö. Toivottavasti kulahtaneessa kunnossa olevat 50-luvun liikerakennukset remontoidaan, laattakäytävät uudistetaan ja kerrassaan surkeassa jamassa olevat istutusalueet kunnostetaan.

Persiljaa eivät sateet ja tuulet nujerra.

Älkäämme antako harmaan maiseman syöpyä sieluumme, vaan mennään kaikki pää pystyssä kohti joulua ja sen jälkeen pidentyviä päiviä. Huomenna on marraskuun viimeinen päivä. Jos joulukuukin menee samalla tavoin siivillä liitäen, olemme hetkessä uusia kylvöjä aloittamassa.

Mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille!