Kevätkausi virallisesti aloitettu

 
Utuiseen lauantaipäivään sopii hyvin reipas kävelylenkki. -3 asteen pakkanen ei paljon poskia pureskele, eikä varpaita kohmeta. Töppöstä toisen eteen laittaen kulku sujui hyvin kahden järven rannat tarkastaen. Kummallekin järvelle on vapaaehtoisvoimin tehty rata hiihtämiselle ja kävelylle. 

Hiihtäjiä ei näkynyt. Pari koiranulkoiluttajaa ylitti toista järveä rannan tuntumassa kävellessämme. Iltapäiväksi luvattiin nollakeliä ja jäistä tihkua. Meidän ulkoillessa ei taivaalta tullut mitään, vaikka harmaudessa siltä näyttikin.

Järvilenkkiin kuuluu myös käynti kylän purolla. Toisinaan näen purolla korskikaran, mutta nyt puron pintaan on tullut jääpeite, jossa aukkopaikkoja on vain siellä täällä. Ei näkynyt  koskikaraa. Jalanjälkien koosta päätellen koululaiset ovat kotimatkallaan käyneet puroa katsomassa. 

Kävelylenkillä kaupan robotti tuli jälleen vastaan. Rivitalon asukas oli sitä jo odottamassa. Kännykällä kannen avattuaan robotti alkoi soittamaan tuttua biisiä. En vaan millään saa mieleeni sen nimeä. Asukkaalla oli mukanaan kaksosrattaat, joissa hän yritti nukuttaa pikkuisia. Robotin melu sai ainakin toisen tuttisuun silmät rävähtämään auki unesta. Isäoletettu paineli jälleen vimmatusti kännykkäänsä saaden musiikin loppumaan.

En päässyt kovin kauas, kun takaa kuului hiljaista suhinaa. Ruokarobotti se siellä oli paluumatkalla kauppaan. Näytti, että se kulki vauhdikkaammin kuin vastaan tullessaan. Ehkä tyhjänä on helpompi lumitöhnäisellä kadulla huristella.

Minulla ei ollut kauppaan asiaa. Hetken mietin, pitäisikö soittaa mainoksen puhelinnumeroon ja kysyä, paljonko myytävänä oleva Kati maksaa? Tai saisiko samasta numerosta ostettua Tiinan tai Villen? Totesin, etten tarvitse Katia, en Tiinaa enkä Villeäkään. Ostakoon joku toinen.

Talviaikaan ulkona liikkuessa luonnossa on vähemmän värejä. Paras antaa mielikuvituksen liitää omia reittejään, mitä se tekeekin. Puronvarren risuisia maisemia katsellessa tuumasin, että siellä joku koittaa pelata ristinollaa. En käyttänyt energiaa sen selvittämiseen, miten ne ristit ja nollat saa noiden risujen väleihin ilmaan merkittyä. Olin jo kääntynyt päivän lenkilläni kotia kohti. Sinne päästyäni oli tarkoitus laittaa valmiiksi pilkotut uunijuurekset paistumaan.

Symphoricarpos albus var. laevigatus - Lumimarja

Kotipihassa tein tarkastuskierroksen. Vaihdoin muutama päivä sitten keittiön verhoiksi valkopohjaiset lumimarja-verhot. Siitäköhän sain oivalluksen, että lumimarjapensaissa on nyt ihan aitoja lumimarjoja? Ei siis niitä, joita syksyllä puskiin tulee. Itse asiassa noihin terassin kulmauksessa kasvaviin lumimarjoihin ei marjoja montaa yleensä tule, koska pidän pensaat matalina leikkaamalla niitä muutaman kerran kesässä. Ei kukintaa, ei myöskään marjoja.

Alapihalle johtavia rappusia ovat jänikset näköjään käyttäneet. Tykkäävät kulkea portaita pitkin pöllyttämään alapihan istutusalueita. Etenkin sulkaneilikoita, patjarikkoja ja sammalleimuja on pöyhitty hangesta. Kiitokseksi on jätetty papanakasoja lannoitteeksi.
 

Keväällä riittää jännittämistä, miten Oikearinteen sulkaneilikoille on käynyt. Niitä jänikset ovat viime päivinä kaivaneet esiin ilmeisesti aikomuksenaan syödä niitä. 

Luontoäiti taitaa tietää, että olen taipuvainen monessakin asiassa symmetriaan. Oli sitten kyse villasukista, kuivumaan ripustetuista pyykeistä tai joskus jopa puutarhan istutuksista, symmetria miellyttää silmääni. Viiniportissa roikkuvaan metallipalloon en sentään ole käynyt lumipalloa sisälle muotoilemassa. Ihan omin neuvoin se on tuonne sisälle kehittynyt.

Kävelylenkki on kävelty ja puutarha kierretty. Uunissa paistuu uunijuurekset. Niitä odotellessa aloitin virallisesti kevätkauden kylvämällä paprikaa ja kelloköynnöksiä.

Multaan menivät paprika 'California Wonder' ja suippopaprika 'Roter Augsburger'. Jälkimmäistä viisi siementä, enempää pussissa ei ollutkaan. 

Kelloköynnöksen siemeniä liotin vähän aikaa. Joinain vuosina olen liottanut, useimpina en. Ajattelin kokeilla, vaikuttaako liottaminen siihen, että siemenen kuori ei jää keikkumaan itävän taimen sirkkalehtiin. Kelloköynnöksiä kylvin tavallista enemmän. 8 siementä omista kelloköynnöksistä ja 8 kaupan pussista.

Tästä se alkaa. Seuraavaksi keijunmekon siemenet multaan. Muut saavat vielä odottaa. 

Paprikoista biokompostin kautta pihabongaukseen

Tämän vuoden siemenshow pyörähti käyntiin paprikoilla. Kylvin viikonloppuna keltaista suippopaprika Zazua ja keltaista sekä punaista California Wonderia. Nämä ovat tuttuja ja turvallisia paprikoita. Jospa saisin sen verran satoa, että voisin tehdä entisten vuosien tapaan paprikasalaattia.

Zazu jää varmaan jatkossa pois. Sen siemeniä joutuu välillä metsästämään. Pussissa on kokonaista neljä siementä. Kun pussin hinta liikkuu viiden euron molemmin puolin, tulee siemenille hintaa. Etenkin, jollei kaikki edes idä.

Tällä kertaa maltoin kylvää vain yhden siemenen per lokero. Helpottaa huomattavasti koulimista, kun voi varovasti siirtää taimen isompaan purkkiin vahingoittamatta taimikaverin hauraita juuria.

Vaalea rouhe mullan pinnalla on vermikulaattia.

Kylvin myös keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jälkimmäisestä sain syksyllä paljon omia siemeniä. Osa siemenistä jäi vaaleiksi. En arvannut niitä kylvää, jos ovat vaikka liian raakoja. Varmuuden vuoksi kylvin sekä tummiksi muuttuneita omia siemeniä että viime vuonna ostetun pussukan siemeniä.

Jos kaikki siemenet itävät, hyvä niin. Ylimääräisiä taimia voi aina jakaa muille. Voihan sitä myös avartaa omia tottumuksia ja istuttaa kelloköynnöksiä kesäkukiksi muuallekin kuin niihin totuttuihin pergolan sisäänkäynnin ruukkuihin.

Viikonloppuna harrastin myös talvikylvöä. Liisan kasvit -blogista löysin hyviä vinkkejä avukseni. Olen aiemminkin tehnyt talvikylvöjä, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että koin uudet opit hyväksi.

Kylvin jaloängelmää, isotähtiputkea, akileijoja, jaloritarinkannusta ja kaukasiantörmäkukkaa. 

Laatikko on toistaiseksi pergolan varjoisassa nurkassa. Pihalla on lunta niin vähän ja pinnastaan kovaa, ettei sitä viitsi lapiolla kaapia pois istutusten päältä. Ei siis ole sopivaa paikkaa, jossa upottaisi laatikon lumeen. Kuluvalle viikolle on luvattu lumisateita. Heitän toiveeni niiden varaan. Aion myös tutkia, olisiko kasvihuoneen sivulla sopivasti kasvarin päältä pudottamaani lunta.

Viikonloppuna tyhjensin biokompostorin alaluukusta muutaman lapiollisen valmista ja puolivalmista tavaraa viereiseen kompostoriin. Useimpina talvina alaluukku on tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä, eikä sitä saa auki. Nyt avaamisessa ei ollut mitään ongelmaa.

Vihreän biokompostorin saimme edesmenneeltä anopilta hänen muuttaessa tamperelaisesta rivitalosta espoolaiseen kerrostaloon kymmenkunta vuotta sitten. Silloin olin kahden vaiheilla, onko meillä käyttöä kahdelle kompostorille. Kyllä on. Kovilla pakkasilla Biolanin kompostori jäätyy. Silloin voi kipata biojätteet varakompostoriin. Käytän vihreää kompostoria myös odotusasemana silloin, kun valmista massaa ei syystä tai toisesta voi heti kipata suunnitelluille sijoituspaikoille.

Biokompostoriin pyrin lisäämään kuiviketta aina kipatessani sinne biojätettä. Pyrkimys ei ihan joka kerran toteudu, useimmiten kyllä. Ostin muutama vuosi sitten kuivikkeelle peltisen säiliön, johon mahtuu sopivasti säkillinen kerrallaan. Kuivikesäiliö on talviaikaan lämpimän varaston hyllyssä, josta on lyhyt ja kätevä matka biokompostorille. Kesällä kuivikesäiliö on ulkona, talon seinustalla. Minusta lämmin kuivike estää omalta osaltaan biojätteen jäätymistä talvella.

Kuivikkeena käytämme Biolanin komposti ja huussikuiviketta. Tarkoitukseni ei ole olla kenenkään tuotemannekiini. Muitakin kuivikkeita käyttäneenä olen todennut Biolanin kuivikkeen parhaaksi. Talvella vaihdan komposti- ja huussikuivikkeen Tehokuivikkeeksi. 

Lauantaina kävelin asioille kylän keskustaan ja kirjastoon. Paluumatkalla kävin katsomassa, josko näkisin purossa koskikaran. En nähnyt. 

Sen sijaan taivaalla liiteli kotka. Arvelen sen olleen maakotka, mutta saattaa se olla merikotkakin. Älysin nostaa kameran kohti taivasta vähän jälkijunassa ja niin sitten tuloksena on tuo täplä sinivalkoisella taivaalla. Olkoon kumpi tahansa kotka, tuntuu aina yhtä juhlavalta kohdata vähän erikoisempia luontokappaleita.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tulevana viikonloppuna on jälleen BirdLifen pihabongauksen aika. Aion osallistua, jos vain muistan ja ehdin. 

Muutamana iltana auringonlasku on ollut värikästä katseltavaa. Punaiseksi värjäytyneet pilvet houkuttelevat kerta toisensa jälkeen niitä ihmettelemään. Ja kuvaamaan. Maanantain auringonlasku sai minut menemään ulos kameran kanssa. Välillä laiskottaa ja silloin saatan napata kuvan ikkunan läpi.

Zoomattuna pilvet ovat aika herkullisen näköisiä. Mansikkahattaraa vai Nigellan vadelmapavlovaa?

Päivällä on muuten täällä etelässä pituutta jo hiukan yli 7 tuntia. Lisääntyneen valon määrän huomaa selvästi. Varsinkin aurinkoisten päivien iltoina.

 

Alkupaloja kevääseen

Kasvimaa 12.1.2025

 
Kovin on lyhyt ja valikoiva tämän naisen muisti. Ei ole vierähtänyt vuottakaan edellisen kesän kastelukannushowsta ja vesiletkun kiskomisesta, kun jo olen ruukkukukkia suunnittelemassa. Jokavuotinen ilmiö, joten mitäpä tuota murehtimaan.

Ylhäällä Joyful Investment ja Cafe au Lait, alhaalla Arabian Night ja Sneezy

 
Viime kesänä minulla oli neljä erilaista daalia. Kolme vanhaa ja yksi uusi eli Arabian Night. Laitoin ne terassille isoihin ruukkuihin. Edellisenä kesänä daaliat kasvoivat alapihalla lavakauluksessa. 

Jotta arjesta ei työtä puuttuisi, mutta ei myöskään kauneutta, sorruin tilaamaan Mustilasta muutaman uuden daalian. Ylärivin vasemmalla olevaa pallodaalia 'Copper Boyta' kehui ainakin Saraheinä blogissaan Saran mökissä ja puutarhassa viime kesänä. Ylärivissä oikealla on koristedaalia 'Cafe au Lait Twist'. Alarivissä vasemmalla vuokkodaalia 'Totally Tangerine' ja oikealla matalakasvuinen koristedaalia 'Peaches & Vanilla'.

Daalia Edinburgh

Pohdin jotain uutta paikkaa kasvattaa daalioita kesällä. Sopivaa kukkamaata ei oikein ole tarjolla. Jaksaisiko Ukkokulta nikkaroida laatikon, jonka sisään mahtuisi kaksi tai kolme isoa muoviruukkua daalioita varten. Näin daalioiden nosto syksyllä olisi helpompaa, kun ruukun voi tarvittaessa kipata pressun päälle juurakon poistamiseksi. Muoviruukku ei myöskään kuivu yhtä helposti kuin saviruukku. Muoviruukku on kevyempikin jopa täydessä multalastissa. Isoa saviruukkua ei niin vain siirretä. Laatikossa ei välttämättä tarvitse olla pohjaa. Sen tarkoitus olisi naamioida ruukut ja toimia samalla esimerkiksi tilanrajaajana. Mietitään, mietitään.

 
Siemenvaraston inventaario on tehty. Samoin alustava kylvösuunnitelma. Siemenpussitkin on jo lajiteltu kylvöajan ja -paikan mukaan. Korissa näyttää olevan hurja määrä pussukoita. Kylvettävää ei sentään ihan mahdottomasti ole. Joitakin lajeja on kaksi tai kolmekin pussia. Osa pusseista viime kesänä avattuja ja siten vajaita. Loppupäässä on nippu suorakylvettäviä siemeniä.

Koitan hillitä itseäni, etten ryhtyisi liian aikaisin kylvämään. Kevään edistyminen määrää kuitenkin, milloin taimet voi siirtää ulos. Sehän taasen on aina yhtä suuri arvoitus.

Tarvikkeet on jo lämpimässä varastossa odottamassa lähtölaukausta. Vuosi sitten kylvin paprikat, keijunmekot ja kelloköynnökset 17.1. Kuluvan kuun kolmas viikonloppu saattaisi olla hyvä ajankohta.

Siemenvarastosta löytyy melko mukavasti kylvettävää. Impectalta tilasin puuttuvia hyötykasvien siemeniä ja joitakin kesäkukan siemeniä. Ne tulivatkin viime viikolla. Naapurikylän marketissa siemenhyllykkö oli jo pystyssä. Ostin vain pussillisen keijunmekkoa, tilliä ja punajuuria. Nyt on pidettävä pää kylmänä, etten rohmua siemeniä. Niihin saa yllättävän paljon rahaa uppoamaan.

Kahta lajia etsin, mutta niitä ei marketin hyllyssä ollut. En ole moneen vuoteen kylvänyt kurkkuyrttiä. Yksi tai kaksi kurkkuyrtin taimea nousee vuosittain mitä kummalllisimpiin paikkoihin. Nyt ajattelin laittaa sitä varta vasten. 

Sarin puutarhat -blogissa esiteltiin espanjanunikko ( Papaver rupifragum). Sitähän pitää tietenkin kokeilla. Siemenet löytyivät Korpikankaalta, jonne tein tilauksen. Samalla ostoskoriin tipahti pussilliset myös koreatörmäkukan, syyshodehkukan ja jaloritarinkannuksen siemeniä. 

Lempityövälineitä esitellessäni manasin niiden huoltamattomuutta. Asia korjaantui sunnuntaina. Vietin puolitoista tuntia kellarissa radiota kuunnellen ja leikkureita sun muita rassaten. Sotkuista puuhaa, mutta ei ollenkaan raskasta tai vaikeaa. 

Kaikki leikkurit isoista pienimpiin, kuokat ja möyhentimet on pesty ja putsattu lämmintä vettä, teräsvilla 00:aa ja CRC:tä (voitelee, suojaa ja puhdistaa) apuna käyttäen.

Lapiossakaan ei ole kurasta tietotakaan. Parit sekatöörit on varmaan vielä syytä teroittaa. Muuten kaikki on valmista kevään koitoksia varten.

Mustilanhortensia 1.1.2025

Ollakko vai eikö?

William Shakespearen kirjoittamassa tragediassa Tanskan prinssi Hamlet kysyy monologissaan "Ollako vai eikö, siinä pulma". Tämä yksinpuhelu on länsimaisen kulttuurin eräs siteeratuimmista kohtauksista tilanteissa, joissa ollaan peruskysymysten ja vaikeiden ratkaisujen äärellä.

Omassa elämässäni olemassaolon peruskysymykset eivät ole liikahtaneet suuresti puoleen eikä toiseen. Vaikeita ratkaisujakaan ei ole tehtävänä. Tai ei sellaisia, joihin voisin merkittävästi itse vaikuttaa. Olen vain kadottanut motivaation lähes kaikkeen. Sisimpääni on muodostunut tulppa, jumi, pysähtyneisyys, näköalattomuus. Miksi sitä sitten kutsunkaan, mutta eteenpäin en pääse. Seison kuin sementtiin valettuna.

Arki pyörii tavalliseen tapaan. Työt teen, kuten pitääkin. Valmistan ruokaa, pesen pyykit, siivoan, hiekoitan pihaa, kolaan lunta, ruokin pikkulintuja. Viikossa tuntuu olevan maanantai ja heti perään perjantai. Aamua seuraa ilta. Mihin katosivat muut viikonpäivät? Mihin katosivat päivän tunnit? Missä värit, valo, lämpö? Tai ilo ja nauru, innostus, usko tulevaisuuteen?

En ole kirjoittanut mitään blogiin kahteen viikkoon. Sanat eivät solju aivoistani näppäimistöön kautta näytölle. Kymmenen sormea tanssii kirjaimia etsien ainuttakaan painallusta tekemättä. Olen törmännyt konkreettisesti valkoisen paperin kammoon. Tai valkoisesta sivusta lienee tällaisessa blogikirjoittamisessa kyse?

Pitääkseni blogituntumaa vireillä, käyn lukemassa teidän juttujanne. Monia sanoja haluaisin jättää kommentiksi, mutta sinne ne jäävät otsalohkooni muhimaan haihtuakseen kadoksiin.

Ilokseni huomasin, että pitkään hiljaisena olleet Kivipellon Saila, Suvikumpu ja Marian koti ja puutarha ovat jälleen aktivoituneet blogimaailmassa. Heitä kaikkia olen kaivannut, kuten varmasti muutkin. Ehkei minuakaan ihan heti unohdeta, jos en saa kaikenkattavaa jumiani nujerrettua.

Jos viikonpäivät ja kellon viisarit rientävät vauhdilla eteenpäin, tämä talvi sen sijaan junnaa paikallaan. Käykö joku salaa vääntämässä kalenterin takaisin tammikuun alkuun heti helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen? Pakkasta, lunta, lunta, pakkasta, lunta ja pakkasta. Kuin ärsykkeeksi muutama leudompi päivä, jotta sekaan saadaan jäätiköitä kadut ja polut pullolleen.

Kevään ensimmäinen koulittu kelloköynnös.

No niin, eiköhän ruikutus tältä erää riitä. Olen minä saanut saamattomuuden viittaa ravistettua niinkin paljon, että laitoin jo toisenkin erän siemeniä multaan. Varmuuden vuoksi kylvin lisää kelloköynnöksiä ja Zazu-paprikaa sekä keijunmekkoa.

Tammikuun kylvöksestä California Wonder -paprikat itivät hyvin. Zazuista vain yksi ainokainen. Kelloköynnöksistä kolme jo koulin, muut ovat vasta koukkuja mullan pinnalla. Keijunmekot miettivät ja miettivät. Nyt muutama on mullan pinnassa.

Päiviin on tullut mukavasti pituutta ja tulee jatkuvasti lisää. Iltapäivälehdet ennustavat keväästä tulevan pitkä ja kolea. Ilmatieteenlaitoksen pitkän ennusteen seurannasta löysin seuraavan arvion:

"Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan helmikuun 2024 alussa julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan maaliskuusta toukokuuhun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla on odotettavissa keskimäärin seuraavaa:

Lämpötila

Jakson keskilämpötilassa ei ole nähtävissä poikkeamaa suuntaan tai toiseen.

Sademäärä

Jakson sademäärä on laajalti lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Maan itäosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa voi paikoin sataa hieman keskimääräistä enemmän."

 Kohti heräämisiä siis; niin minun itseni kuin luonnonkin.

 

Taivaanrannan paloa

Olopiha 13.1.2024

Paukkupakkasten postikorttimaisemiin maalaamien akvarellien jälkeen paluu tavalliseen valko-harmaaseen väritykseen ei ole ollut mikään yllätys. Pieni pettymys ehkä, sillä kukapa voisi vastustaa kauneuden tankkaamista. Harvinaisen kaunista talvimaisemaa tuli pysähdyttyä ihan vain katselemaan ikkunan ääreen lukemattomia kertoja, eikä ulkona kävelemiseenkin tarvittu mitään erityisiä syitä.

Auringonnousu la 13.1.2024

 
Lauantaiaamuna satuin aamupalan ja -lehden lomassa vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vastapäisen naapurin ikkuna liekehti tulessa. Tämä näky taasen merkitsi sitä, että aurinko oli nousemassa tavallista värikkäämmissä merkeissä. Kiireesti kahvikuppi takaisin pöydälle ja takamus irti tuolista. Nopein askelin talon toiselle puolelle kameran kanssa tähtäilemään ikkunasta avautuvaa taivaanrannan paloa. Aurinkohan sieltä oli nousemassa ja melkoisen komeissa väreissä.

Auringonnousu la 13.1.2024

Värit vaalenivat ja haalevinat nopeasti auringon noustessa yhä ylemmäs. Hetken näytti, että päivästä tulee valoisa. Pilvet purjehtivat nopeassa tahdissa auringon perässä peittäen pian koko taivaankannen. Ehdinpä kuitenkin ihailla voimakkaita sinipunalilan värejä aamuisella taivaalla.

Joka kerran auringonnousuja ja -laskuja, pilvimuodostelmia, taivaanrantaa ja ylipäätään ikkunasta avautuvaa avaruutta katsellessani muistan näistä iloita. Vuodesta 2018 maisema on muuttunut, kun ympärillä oleva sankka ja huonokuntoinen metsikkö poistui alueen kunnallistekniikan ja tieremontin myötä. 

Katri-Helena laulaa "Kesän lapsi kun oon. Villi luonteeni on." (Kesän lapsi, sanat Chrisse Johansson, 1976). Minä puolestani voisin laulaa "Valon lapsi kun oon...". Niin paljon pidän valosta ja avarasta maisemasta. Olen minä kesänkin lapsi, mutta villistä luonteesta en mene takuuseen.

Auringonlasku 10.1.2024

Voimakkaan väriset siveltimenvedot taivaanrannassa eivät ole viime aikoina olleet ainoastaan aamuisia ilmiöitä. Keskiviikkona tulin bussilla kotiin Helsingistä. Mitä lähemmäs kotikuntaa bussi tuli, sitä punaisemmaksi kävi maailma. Kamera oli käsilaukussani, joten odotin innolla hetkeä, jolloin bussista pois jäätyäni voisin tähtäillä taivaanpaloa. 

Matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä liikenne moottoritiellä pysähtyi noin kilometriä ennen kotikylän liittymää. Liikennetiedotteen mukaan kauempana paloi auto, jonka sammuttamiseksi liikenne oli pysäytetty kokonaan. Siksi päättymätön jono punaisia jarruvaloja loisti bussi etuikkunaan. 

Etenimme kävelyvauhtia kohti kotipysäkkiä auringon laskiessa samanaikaisesti yhä alemmas metsän taakse. Puolen tunnin kärsimättömän köröttelyn jälkeen saavuin omalle pysäkille, josta päätin samantien kipaista kotiin. Aurinko oli jo niin alhaalla, etten korkeiden puiden vuoksi saanut taivasta tähtäimeeni. Kotipihalla näkyvyyttä on enemmän ja niin sain taltioitua viimeiset hetket huikean hienosta värimaailmasta.

Olopiha 13.1.2024

Auringonnousujen ja -laskujen väreistä meidän on nauttiminen, kunnes noiden valkoisten hankien alla nukkuvat kasvit kaikkine väreineen heräävät jälleen sulostuttamaan näkymiä. Asian varmistamiseksi siemenpussit on inventoitu, lisää jokunen pussukka ostettu ja muutama myös postissa tulossa. Lähipäivinä ensimmäiset siemenet uppoavat multaan.

Kosmoskukka 28.7.2023

 Valoa ja värejä viikkoonne!