Muutanko kallioluodolle vai asfaltoinko puutarhan?

 
En todellakaan aio muuttaa kallioluodolle. Niin kiva kuin olisikin lekotella kesäauringon lämmittämällä kalliolla lokkien ääniä ja aaltojen loisketta kuunnellen, en sitä jaksaisi koko kesää tehdä. Aika pian alkaisin miettimään, täyttäisinkö jonkun kallionkolon mullalla saadakseni siihen jotain kaunista kasvamaan.

Nämä linnut eivät ole lokkeja, eivätkä hanhia. Naakkoja ovat.

 
Ei tule meidän tontille myöskään asfalttia. Sitä on riittävästi kotikadulla ja muilla alueen kaduilla valtateistä  puhumattakaan. 

Mistä sitten tällainen kysymys postauksen otsikkoon nousi? Ihan silkasta väsymyksestä ja koko viikonlopun kestäneestä raatamisesta puutarhan syyskuntoon laittamisessa. Intensiivinen työskentely pihassa tunnista toiseen kumarrellen, kyykistyen, sinne tänne kävellen, kottikärryjä työntäen ja yhtä jos toista kantaen laittaa kropan koville. Käsivarret  ja hartiat eivät ole vieläkään toipuneet tuija-aidan leikkausurakasta. Ruoka- ja kahvitauko ilman muuta pidetään, mutta muuten en vain malta istua. Tekijäihminen kaiketi rauhoittuu vasta illalla sänkyyn reporankana kaatuessaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Kesäkukat ovat lähteneet kompostiin, niiden mullat ripoteltu istutusalueille. Metsäpuutarhasta leikkasin ison joukon töyhtöangervoja. Osa niistä syötettiin hakettimeen. Osa odottaa pressun päällä jatkokäsittelyä. Olen leikannut paljon muitakin perennoja. Eipä tarvitse keväällä talloa nousevia sipulikukkia varoen. Muuten en liiemmin siivoa kukkapenkkejä. Ripottelen sitten keväällä "katemultaa" peittääkseni kuivuneita lehtiä ja muuta sälää.

Leikkasin nurmikon. Samalla tuli silputtua valtaisa määrä vaahteranlehtiä. Silppua tuli niin paksu kerros, että se oli haravoitava pensaiden juurille. Sen jälkeen siistin trimmerillä kanttausurat ja aidan tyvet. Sen jälkeen kävin kanttausurat läpi ja kitkin löytämäni rikkaruohot. Voikukkia lähinnä. Lähtivät hyvin hieman kosteasta mullasta. Pikkuisen kun avitti voikukkaraudalla.

Tontin naapurin puoleisessa päässä ei ollut vielä pahemmin haravoitavaa. Hedelmäpuut ja pensaat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Rajamännystä oli pudonnut suuri määrä neulasia, jotka haravoin kasaan ja vein ne Oikearinteen vuorimäntyjen tyvelle. Haravoimisesta ei muutenkaan ollut hyötyä, kun lauantain navakka tuuli pyöritti juuri haravoidut lehdet takaisin ympäri pihaa.

Oikearinteestä leikkasin pallohortensiat tapille. Ne nousevat taas keväällä uuteen kasvuun. Vuorimäntyjen naapurin puoleisella sivulla maahumala yrittää vallata alaa. Se oli kietoutunut jopa aronioiden varsiin. Sopivasta kohdasta kun kiskaisi, sai käsiinsä metritolkulla maahumalaa. Sen kitkeminen on silmänlumetta. Siellä se taas ensi kesänä kasvaa rehottaa. 

Lauantain tuuli kuljetti taivaalla pilviä kovaa vauhtia. Välillä auringon eteen lipui isompi pilvi. Sateesta ei ollut kuitenkaan tietoakaan. Lämpömittari kipusi +14 asteeseen, eikä työskennellessä todellakaan tarvinnut palella. Sunnuntaina näin ja kuulin useamman ison hanhiparven liitelevän taivaalla kohti etelää. Mustarastaita pihassa pyörii edelleen useita. Tintit ovat alkaneet koputella ikkunaa vihjaillen ilmeisesti kaipaavansa siemeniä. Vielä ei ole sen aika. Punarinta ilahduttaa pomppimalla pihalla ihan vieressä.

Trimmerin akkujen latautumista odotellessa oli sopiva hetki pitää ruokatauko. Ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Tämän kauden trimmeröinnit on todennäköisesti tehty. Nurmikon ehkä leikkaan vielä kerran. Tai ainakin silppuan nurmikolle leijuneet lehdet, kun omenapuut ovat kesäasunsa riisuneet. 

Syyshortensiat näkyvät kirkkaina Kurgaanin kasvien takaa.

Puutarha näyttää hetken siistiltä. Vihreältäkin vielä, kun pakkasöitä ei ole ollut sitä yhtä lukuunottamatta. Alkavalla viikolla sää näyttää vähitellen kylmenevän ja yöpakkasiakin saattaa jo tulla. 

Pikkupuutarhan koristeomenapuihin ripustin lyhtyjä, joihin laitan patteritoimisia led-kynttilöitä. Niissä on ajastimet, joten kynttilöitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä. Alapihalla kynttilä on vain kotikiven päällä lyhdyssä. Sieltä se näkyy puistossa kulkijoille.

Hydrangea 'Vims Red' - Syyshortensia

Syyshortensioiden lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi. Auringonpaiste sai pensaat näyttämään kullatuilta. Yläpihan syyshortensiasta leikkasin muutamista alimmista ja hennommista oksista kukinnot pois. Jos ja kun lumi tulee, se painaa koko pensaan maata kohti. Silloin oksat saattavat murtua siten, että runkokin vahingoittuu. Alapihan syyshortensiat saavat pitää kukkansa kevääseen saakka.

Kasvimaalavat ovat olleet osin tyhjinä jo pidemmän aikaa. Laadin viljelysuunnitelman kevääksi, jotta Ukkokulta tietää, mihin istuttaa valkosipulit. Tänä kesänä ne kasvoivat kutoslaatikossa. Uudet laitettakoon ykköseen.

Aidan villiviini punastuu ja pudottaa lehtiään. Tuurenpihlaja on vihdoin punaoranssi. Huoltopihan tuurenpihlaja sen sijaan on pudottanut suurimman osan lehdistään. Vasemmalla koristeomena Musta Rudolf hiukan kurkistaa. Se on läpi kasvukauden upean värinen.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Nyt Musta Rudolf liekehtii punaisena. Sen taustalla näkyy keltavihreänä tulikuusama (Lonicera x brownii ''Dropmore Scarlet'). 

Pikkupuutarhan Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkkiä mylläsin loppukesästä voimallisesti. Sieltä muutti muualle kaikki korkeaksi venyvät kasvit, kuten lehtoängelmät, kultakärsämöt, syysleimut, harmaakäenkukat ja etelänruusuruohot. Jäljelle jäivät mantelityräkki, jouluruusu, keijunkukat, pionit, liljat, kiurunkannukset, esikot ja pikkusipulit. Uusiksi asukeiksi siirsin toistaalta komeamaksaruohoa. 

Korkeat kasvit peittivät kiven niin, että se näkyi lähinnä takapuolelta. Josta sitä harvemmin käyn katselemassa. Keväällä sitten näen, miten muutos onnistui ja millaisia täydennyksiä tai poistoja se kaipaa. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä minulla oli alapihan Hortensiapenkissä usean vuoden ajan. Kunnes totesin sen tarvitsevan enemmän tilaa. Nostin, jaoin ja istutin mantelityräkin uusiin paikkoihin. Joissa se ei menestynyt. Sepä harmitti. Tilasin Tommolan tilalta kaksi uutta Mantelityräkkiä. Toinen niistä on kuvassa. Toinen elää yhtä tanakkana alapihan Ruusupenkissä. 

Yllättäen mantelityräkki on herännyt eloon vanhassa asuinpaikassa, Hortensiapenkissä. Olen siis alkuperäistä mantelityräkkiä ylös kaivaessani ollut huolimaton. Juuria on jäänyt paikalle ja nyt ne ovat aloittaneet uuden elämän vanhassa paikassa. Joskus huolimattomuus voi siis kääntyä positiiviseksi.

Keväällä 2024 istuttamani kirjavalehtiset tyräkit 'Ascot Rainbow't eivät selvinneet viime talvesta. Niiden asuinpaikkaa varoin kaivamasta. Jospa ne siellä mullassa yhä lymyilisivät uutta nousua suunnitellen.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Muuripenkin tummakukkainen jouluruusu on pukannut ilmoille kolme nuppua. Toistaiseksi niistä yksikään ei ole auennut. 

Colchicum 'Waterlily'

Syreenipenkistä on noussut nyt kaksi syysmyrkkyliljaa. Giant on jo lähes kokonaan kellahtanut makuuasentoon. Alapihan Kiemurapenkin 'Waterlily' on edelleen upeana. Hivenen siinä on jo nähtävissä väsähtämisen merkkejä.

Syystyöt eivät suinkaan ole tältä vuodelta paketissa. Puiston vaahteroissa on niin paljon lehtiä, että vielä saamme kahlata puistopäädyn käytävällä nilkkoja myöten alas pudonneissa lehdissä. Lavakaulusten väliset käytävät on siivoamatta. Jänis-/peuraverkot on kokonaan laittamatta. Ukkokullalla on työn alla vielä kaksi peuraporttia käytäville. Pihalla kun kulkee muiden töiden ohessa, huomaa aina jotain tekemätöntä.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

 

Pesin talon tien puolen ikkunat. Jokaisesta kaikki kuusi pintaa. Sen sijaan pihapuolen ikkunoista pesin vain ulko- ja sisäpinnat. Auringon paistaessa totesin, että kyllä ne välitkin on pestävä. Sen verran harmailta näyttää. Varmaan myös ulkopinnat on pestävä uudelleen, koska viimeisin sade tuli taas vaakasuorassa.

Lilakukkainen syysasteri

 
Illalla kutimet etsiytyvät hyppysiin. Lahjasukkia on tarkoitus saada valmiiksi. Kutomistahti on nyt vähän hidas, kun nivelet ovat jäykistyneet liiallisen puutarhasaksien heiluttelun vuoksi. Ja käsivarsien lihaksetkin tekevät tenkkapoota. Eiköhän ne tässä hissukseen taas vetristy.

Aronia

Mukavaa alkuviikkoa ja kivaa syyslomaa lomaililjoille! 

Tulihan niitä ruskavärejäkin

Villiviini punastuu aidalla - oikealla kurkistaa koristeomena Musta Rudolf.

 
Pelkäsin, ettei etelässä tänä vuonna näy paljon ruskavärejä. Täällä on ollut märkää ja tuulista. Sateet saavat lehdet tummumaan aikaisin, koska ne ovat alttiita sieni-infektioille. Tuulisuus on taas saanut puiden lehdet leijailemaan joukolla maahan. Eipä jää puihin paljon lehtiä punertumaan tai kellastumaan. Pari kertaa olen jo silpunnut vaahteranlehtiä alapihan nurmikolle.

Villiviinit eivät sentään petä. Ensin niistä punastuivat aidan tyvellä, maassa luikertelevien versojen lehdet. Nyt myös aidalla olevat versot alkavat loistaa punaisina. 

Nyt kannattaisi askarrella vaahteranlehdistä kransseja ja muita koristeita. Värit eivät niissä koko talvea säily, mutta itse kransseista on iloa pitkäksi aikaa. Minulla on yhä pihassa syksyllä 2012 eli 12 vuotta sitten vaahteranlehdistä tekemäni koriste. Silloin lehdistä pyöriteltiin ruusukkeita, joita sidottiin erilaisiksi kransseiksi ja ovikoristeiksi. 

Saatanpa jokusen lehden kerätäkin. Ja askarrella niistä jotain, mikäli lokakuu alkaa syyskuuta kuivempana. Mielellään myös aurinkoisena. Mikäs on silloin väkertää ulkona istuen värikkäistä lehdistä jotain piristävää.

Perjantaina 27.9. myrskysi lähes koko päivän.

Perjantaina myrskysi yöstä alkaen. Edellisenä viikonloppuna pestyt ikkunat saivat kunnon huutelun, kun 17 m/s puhaltava tuuli kuljetti sadevettä vaakatasossa. Sadepäivänä on hyvä tehdä kunnon siivous kotona. 

Tykkään pitää pihaovea auki, jotta siivouksen ohessa tuuletus hoituu samalla. Perjantaina se ei ollut mahdollista.Tuuli paiskasi puiden lehdet ja sateen ovesta sisään, vaikka välissä on terassi. Ovea auki pitävä keraaminen kissakin kellahti kumoon, vaikka se ei mikään kevyt esine ole. Pilvet vyöryivät taivaalla vauhdilla. Ajoittain oli niin pimeää, että oli sytytettävä valot villakoiria imurilla jahdatessa.

Koti on siivottu. Kesällä pestyt matot laitettu taas lattialle. Tuuli ei ole kovinkaan paljon laantunut. Ja vesisadetta riittää vaikka toisille jaettavaksi.

Kelloköynnöksen siemenkotia.

Osa kesäkukista on jo kannettu kompostiin. Kelloköynnökset ovat edelleen paikoillaan. Kukkivatkin vielä. Tänä vuonna kelloköynnöksessä on valtavasti siemenkotia. Lähes 40 on jo sisällä kuivumassa. Loput otan talteen siinä vaiheessa, kun köynnöksen on aika mennä kompostiin. Toivottavasti saan nuo kuivumaan. Eräässä keskustelussa kerrottiin, etteivät kaikki siemenet ole kuivuneet ruskeiksi. Siitä huolimatta ne ovat kevään tullen itäneet uusiksi köynnöksiksi. Jos edes osa noista selviytyy, olen hetken aikaa omavarainen kelloköynnöksen siemenissä.

Rosa Majalis - Metsäruusu 25.9.24

Pitkäksi venähtäneen lämpimän kauden kunniaksi moni kasvi on aloittanut uuden kukinnan. Mm. arovuokko ja perhoangervo ovat tällaisia. Harmi, että jäi kuvaamatta. Monet ruusut kukkivat aina pitkälle syksyyn. Metsäruusu sen sijaan on alkukesän kukkija. 

Hämmästyin pari päivää sitten löytäessäni siitä sekä avoimen kukan että nupun. Ehkä se yrittää vedota tunteisiini, sillä olen päättänyt kaivaa valtavan puskan pois. Olen läpeensä kyllästynyt kaikkialta nouseviin metsäruusun versoihin. Samalla joudun kaivamaan myös metsäruusun oikealla puolella olevan istutusalueen, jossa kohta jokaisen perennan vierellä on myös metsäruusu venymässä kohti taivasta.

Rosa Majalis edessä kartiovalkokuusien oikealla puolella.

 
Olen miettinyt asiaa jo parin vuoden ajan. Nyt syksyllä kyllästyin totaalisesti juurivesoihin. Urakasta tulee raskas ja uuvuttava. Vaikka kuinka huolella kaivaisin ruusua ylös, juurivesoja nousee taatusti vielä pitkään sen jälkeenkin. Todennäköisesti muutan ruusun asuinpaikan ainakin vähäksi aikaa nurmikoksi, jotta voin ajaa ylös puskevat versot leikkurilla. Vielä en tiedä, minne laitan perennat ruusupuskan oikealta puolelta. Työn on tarkoitus alkaa vielä syksyn aikana. Saattaa olla, että talvi keskeyttää työn. Jatkan sitten keväällä.

Tomaatintaimi kärhön tyvellä.

Puutarhakierroksilla törmää aina jänniin juttuihin. Osa on ihan tarkoituksella itse tehtyjä, osa luontoäidin kummallisia tempauksia. Sitten on sellaisia asioita, joihin puutarhuri on vaikuttanut tietämättään tai ajattelemattomuuttaan.

Löysin kärhö Madame Julia Correvonin tyveltä isohkon tomaatintaimen. Erityisesti keväällä kippaan itämättömiä kylvöksiä perennapenkkeihin. Sinnehän hyvä multa mukavasti mahtuu. Niin sitten tämäkin hieman hitaampi tomaatti on päättänyt ryhtyä itämään ja kasvamaan kärhön kaverina. Joka vuosi näitä rohkeita herääjiä löytyy. Tänä vuonna tämä on jo ties kuinka mones. Jonkun mielestä kalliiden siementen turhaa tuhlaamista. Vaan aina ei tiedä, onko siemenessä eloa ollenkaan. Jos on aikansa odottanut taimen ilmestymistä, eikä mitään tapahdu, hyödynnetään edes kylvömulta perennoille.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Elokuussa 2015 kävin tutustumassa Kotkan puistoihin. Vierailin myös Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa -nimisessä kotipuutarhassa, jossa Eija Parviainen kasvatti perennoja omaksi ilokseen ja myyntiin. Häneltä ostin muutaman perennan ja lahjaksi sain reunuspäivänkakkaraa. Enpä tullut ajatelleeksi, että tämä kaksivuotinen kasvi kotiutuu meille niinkin hyvin, että se on noussut kevät toisensa perään jo yhdeksän vuoden ajan.

Sitä vain ihmettelen, että kasvi tykkää aina asustaa ihan penkin reunassa, mieluummin jopa kanttausurassa. Nytkin, muiden jo vaipuessa talviunille, reunuspäivänkakkara loistaa kauas vihreänä. Muistaisinkohan ensi kesänä laittaa sitä ruukkuun. Se voisi toimia hyvin myös kesän ajan ruukkukukkana ja siirtyä sitten syksymmällä penkkiin.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Kesästä muistuttavia väripilkkuja on edelleen siellä täällä istutusalueilla. Etelänruusuruoho on parhaan kukintansa jo ohittanut. Yksittäisiä viininpunaisia pilkkuja syntyy huojumaan muiden joukossa. Kuvan yksilö oli kaatumisen vuoksi kasvanut mutkikkaaksi. 

Voisin siirtää jokusen yksilön vaikkapa syysleimujen joukkoon. Leimut pysyvät tanakasti pystyssä ja toimisivat ehkä myös etelänruusuruohon tukikasveina.

Samaisen siirron tein jo kesällä muutamille harmaakäenkukille. Näillähän on etelänruusuruohon tapaan sama pitkänhuiskea ja kaatuileva kasvutapa. Harmaakäenkukilla  tukikasvi-idea toimii. Miksei siis myös etelänruusuruohoilla.

Fragaria × rosea 'Pink Panda - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Pandaa sain Auiring*n ihanat -blogin Inkalta kesäkuussa 2015. Sillä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia kotiutui meidän puutarhaan. Aluksi istutin sen Päivänliljapenkkiin. Sittemmin olen siirtänyt rönsyjä muuallekin. Pink Panda valtaa uusia alueita pitkillä versoillaan, joiden avulla se kasvattaa maahan juurtuvan rönsyn. En ole kokenut tätä ongelmakasviksi, koska se on helppo kitkeä pois paikoista, joihin sitä ei halua. Se kukkii myös pitkään syksyllä. Tekee jopa jonkin verran pikkuisia mansikoita, joita en ole maistanut.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Lehtosinilatva se vasta on innokas leviämään. Sitä kasvaa meidän omenapuiden alla. Jokunen yksilö myös yläpihan Bermudassa. Lehtosinilatva nousee jo alkukesästä kukkimaan. Leikkasin elokuussa kasapäin kuivuneita lehtosinilatvan kukintoja. Samalla kitkin myös ylimääräisiä siementaimia pois. Nyt leikatut yksilöt kasvavat kuin kesäkuussa konsanaan. Uusia taimiakin on jälleen ilmestynyt.

Minun lehtosinilatvani ovat kaikki valkoisia. Onko sininen versio yhtä innokas siementäjä kuin tämä valkoinen?

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho.

 

Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyy tahra, jota hetken aikaa ihmettelin. Se tuli moneen Pikkupuutarhassa ottamaani kuvaan. Vihdoin tajusin, että objektiivin pinnassa on vesitippa, joka tallentuu myös kuviin. Sateessa ja kostealla säällä kameraa pitää muistaa varjella. Paidanhelmalla pyyhin ongelman pois.

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin komeamaksaruoho on nimensä mukaisesti komea. Hetken aikaa se pysyi hyvin pystyssä, jolloin kukinnoista muodostui upea punertava matto. Viime päivien rankkasateet ovat hakanneet maksaruohoakin niin rajusti, että osa varsista taipuu kohti polkua.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Ruskaväreistähän minun piti puhua. Koristeomena Musta Rudolf on käytännössä "ruskapuska" koko kasvukauden. Sen lehdet ovat alkukesästä tumman viininpunaiset. Syksyllä väri muuttuu punaisemmaksi. Hieno näin syksyisin ja hieno ihan koko ajan.

Istutin Musta Rudolfin 2017. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 3-4 m. Omani tuskin niin korkeaksi kasvaa, mikä saattaa johtua myös läheisyydessä olevasta koivusta. Rudolf on siro puu. 

Tykkäisin värikkäistä japaninvaahteroista. En kuitenkaan ole valmis laittamaan rahaa talvenkestävyydeltään arkoihin kasveihin. Enkä halua keväistä ja syksyistä ruukkujensiirtoshowta. Etenkin, kun lämmin ja pimeä kellarimme ei ole paras mahdollinen talvetettaville.

Kas kun en ole aiemmin huomannut, että Musta Rudolf toimii hyvin japaninvaahteran sijaistajana.

Crataegus x media'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja ei ole ruskakasvi. Sen paras puoli on touko-kesäkuun sadat pikkuiset ruusumaiset kukat. Tänä vuonna ruusuorapihlaja yllätti myös punaisilla marjoillaan. On marjoja aiempinakin syksyinä tullut, mutta eivät ole ehtineet muuttua punaisiksi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pihani kaksi ruskarakkautta eli Tuurenpihlajat saattavat tänä syksynä jättää oranssinpunaisen palon väliin. Yläpihan Tuure on jo ison osan lehdistään sirotellut pitkin huoltopihaa. Alapihan Tuurella on vielä mahdollisuus lunastaa toiveeni. Kerrottakoon hänelle, etten häntä hylkää, vaikka yhden tai kaksi ruskaa jättäisi kehittämättä. 

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Lempeää syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!

Pihatöitä ajankuluksi

 
Kuura-aamuja ei montaa ole vielä tänä syksynä ollut. Maanantain -4.5℃ asteen pakkanen taitaa olla vasta kolmas meidän nurkilla. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat poistaneet lähestyvän talven kokonaan mielestä. Siellä ne kuitenkin vaanivat aivan nurkan takana; liukkaat tiet, pimeys ja toistuvat lumityöt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Komeat ruskavärit ovat ilahduttaneet pitkään. Vieläkin ikkunasta katsoessa jokunen koivu loistaa kullankeltaisena. Tuurenpihlajan oranssinpunaista syysasua olen hehkuttanut kerta toisensa jälkeen. On se vaan niin hieno ruskapuu. Sitä katsellessa kiitän itseäni, että monen vuoden himmailun jälkeen olen ymmärtänyt panostaa myös puutarhan syksyisen olemuksen esille tuomiseen. Ruskaväreihin sonnustautuneita kasveja istuttamalla kasvukausi venyy loppupäästään samoin kuin sipulikasvien avulla alku varhaistuu.

Kotipihan tuurenpihlajista alapihan kaveri on pudottanut kaikki lehtensä. Viikonloppuna myös huoltopihan Tuure päätti ryhtyä samaan operaatioon. Pian puu on täysin alaston, vaan ehtipä se paistatella huomioni kohteena pitkän aikaa. Uudelleen sitten taas ensi vuonna.

Minun on ollut kohtuullisen helppo tarttua ikäviinkin tehtäviin. Jotkut hommat on vaan tehtävä. Mitä nopeammin ne saa pois päiväjärjestyksestä, sen parempi. Tänä syksynä laiskuus tai aloitekyvyttömyys on ollut kuitenkin ennenkuulumattoman voimakasta. Olen toki siivonnut pihaa ja puutarhaa säälliseen malliin. Mutta muuten olen sulkenut silmäni monilta toimenpiteiltä. Sunnuntaina joku kummallinen aktiivisuuspiikki iski yllättäen. Sen seurauksena lähdin alapihalle kitkemään rikkaruohoja. Runsaan kahden tunnin aikana sain kitkettyä Kiemurapenkin, Hortensiapenkin, Ovaalipenkin sekä marjapensaiden ja hedelmäpuiden alustat. Kuskasin monta ämpärillistä rikkoja kompostiin.

Työ jäi kesken, mutta olin erittäin tyytyväinen työni tuloksiin. Tulipa oltua ulkona hyötyliikunnan merkeissä. Sääennusteissa luvataan tämän yhden pakkasyön jälkeen taas lämpötiloja +10℃ asteen molemmin puolin, joten hyviä kitkemishetkiä on edelleen tarjolla.

Anemone tomentosa Ropustissima - Hopeasyysvuokko

Istutusalueilta en kovin paljon mitään pois nyhtänyt. Lähinnä nurmelta eksyneet apilat ja ruohotuppaat ja voikukat. Lemmikin lehtiä ja sormustinkukan ruusukkeita on paljon, mutta niistä jätin suurimman osan. Vain kanttausurista otin pois.

Jo loppukesästä huomasin Kiemurapenkin syysvuokon olevan sittenkin elossa. Se ei keväällä ilmestynyt tavalliseen tapaan. Eikä myöskään kukkinut tänä vuonna. Ehdin olla hyvin pahoillani menetyksestä, sillä monen monta syysvuokkoa istutin ennen kuin sain tämän yhden menestymään. Nyt toivon tulevan talven olevan hellä syysvuokolleni, jotta saisin sen kukintaa jälleen ihailla.

Vuosi sitten huomasin syysvuokon tehneen siementaimia. Yhden siirsinkin väljempään tilaan, mutta tänä kesänä ei sekään herännyt. Nyt löysin uuden taimen. Se kasvaa likimain kanttausurassa, mutta en lähtenyt sitä nyt kaivamaan ylös ja siirtämään jonnekin toisaalle. Olkoon tuossa. Jos se ilmestyy esille ensi keväänä, paikan vaihto on ajankohtainen.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkin turkinmyrkkyliljatkin ovat vihdoin ponnistaneet mullan pinnalle. Aika moni myrkkylilja jäi tänä syksynä nousematta. Siksi näiden turkinmyrkkyliljojen kohtaaminen tuntuu mukavalta. Ne ovat jopa lisääntyneet.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokit kukkivat varsin vaisusti tällä kasvukaudella. Nyt löytyi muutama sininen kukka. Ehkä niiden kukintavoima hupeni aluevaltauksiin. Aika väljästi istuttamani taimituppaat ovat kasvaneet toisiinsa kiinni ja kurottavat ympärille. Toiveissani onkin tuoksuorvokkien matto omenapuun alle.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensiat kukkivat kauniisti ja pitkään. Nyt niiden kukinnot ovat jo muuttuneet ruskeiksi ja osa painaa päänsä kohti maata. Paitsi tämä yksi, joka mattimyöhäisenä kukkii vasta nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Muitakin myöhäisherännäisiä puutarhasta näköjään löytyy. Makkaripenkin pikkutalvio vähät välittää lähestyvästä talvesta. Ei sentään muut, vain tämä yksi.

Silene uniflora 'Weisskehlchen' - Merikohokki

Kuvan merikohokki on asustanut Vasenrinteen yläosassa, aivan portaiden vieressä muutaman vuoden. Se on jäänyt verikurjenpolven alle ja maanpeiteruusu Sommerwindin jalkoihin. Kesällä kaivoin merikohokin pois, jaoin sen kahtia ja istutin taimet syysomenan alle. Kylläpä kasvi on virkistynyt saatuaan tilaa ja valoa ympärilleen. Kukkiikin parhaillaan. Pitäisi enemmänkin harrastaa tällaisia pelastustoimia, eikä vain olkia kohautellen kävellä kasvien kärsimysten ohi.

Fragaria x Comagaria 'Pink Panda' - Koristemansikka (meniköhän uusi nimi oikein?)

Koristemansikka on kovasti levinnyt. Olen istuttanut taimia useampaan paikkaan. Enimmäkseen se tekee pitkiä rönsyjä, joiden avulla kasvi kurkottaa valtaamaan uusia asuinsijoja. En ole kokenut kasvia millään tavoin haitaksi, sillä vääristä paikoista rönsyt on helppo kiskaista pois. Mieluummin tällainen nättinä kukkiva kasvi, kuin joku muu riesaksi yltyvä hömelö.

Saaripalstan Sailan alkusyksyn postauksessa (tai oikeastaan postauksen kommentissa) oli maininta koristemansikan uudesta nimestä. Koitin googlettaa enemmän tietoa, mutta köyhin tuloksin. Saa siis korjata, jos kirjoitin nimen väärin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Jostain syystä en ole koskaan saanut lehtosinilatvan sinistä versiota menestymään. Valkoinen sen sijaan on aivan villinä valkeakuulaan alla. Vaikka sanoin, että rikkaruohoja kitkiessäni jätin istutusalueet melko lailla rauhaan, oli näitä lehtosinilatvan taimia pakko väkisinkin jokunen kuskata kompostiin. Ovat kukkineet koko kesän ja kukkivat yhä.

Pari viikkoa sitten kaupassa käydessäni näin käytävällä lähinnä tyhjiä syyssipulien myyntilaatikoita. Ymmärrän, että olivat tyhjiä. Punaiset alelaput näkyivät jo kauas. Vaihtoehdot olivat vähissä. Otin pussilliset Carnaval de Rio- ja Purple Dream -tulppaaneja sekä yhden pussin pallerolaukkaa. Ne ovat olleet maassa jo runsaan viikon.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat kukkineet puutarhassani siellä täällä iloisesti koko kesän. Eräs kylmyyttä uhmaava harakankello kukkii edelleen naapurin aidan kupeessa. Näiden seuraavan kesän asuinpaikkaa näyttää olevan mahdoton ennustaa. Nousevat mistä lystäävät, mutta se ei minua haittaa. Kiva, että tällaiset luonnonkukat tulevat puutarhaani ihan omin avuin.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö Purple Dream kukki kesällä runsaammin kuin koskaan. Pidän paljon sen pörröisistä siemenhahtuvapalloista. Hiidenkiven puutarhassa -blogin jutun luettuani pohdin, josko kokeilisin kärhön siemenkasvatusta. Yhden hahtuvapallon jo riivin auki nähdäkseni, onko siellä siemeniä. Olihan siellä, joskin niiden kypsyysasteesta en osaa sanoa mitään. Aina voi kokeilla. Parhaassa tapauksessa saan uusia tarha-alppikärhöjä.

Omenapuiden alla pikkuiset orvokit ovat kukkineet koko kesän. Rikkaruohoja kitkiessäni löysin Huvituksen alta muita isomman orvokin eli tämä on luultavasti jonkun kesäkukkaostokseni jälkeläisiä.

Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua kanervat näihin korkeisiin sisäänkäynnin ruukkuihin. Kaivoin verililjapuut pois kanervien tieltä ja vein ne autotalliin. Saavat olla siellä, kunnes tulee oikein kunnon pakkasia. Silloin lämmittämättömässä autotallissa mittari painuu nollaan ja verililjapuut saavat muuttaa kellariin. Nämä muratit jätin ruukkuihin. Muut olen kaivanut lavakaulukseen, josko siellä talvehtisivat. Leutoina talvina muratit ovat pysyneet noissa ruukuissa hengissä ja lähteneet kevään tullen uuteen kasvuun.

Kuura-aamuja ei vähään aikaan täällä etelässä ole odotettavissa. Vesisateita sen sijaan usealle päivälle. Onneksi puutarha on jo päällisin puolin valmistettu kohtaamaan talvi. Peurat ovat jälleen aktivoituneet vierailemaan pihapiirissä. Niinpä käyn vielä jokusen verkon virittämässä, kun vihdoin pari rullaa rautakaupasta löysin (tosin vain 100-senttisiä, mutta ovat nekin avuksi).

Kuura-aamu 19.10.2022

Lokakuu lähenee loppuaan ja viikonloppuna siirrymme jälleen talviaikaan. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!