keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Tulppuja odotellessa

Tulipa Persian Pearl

Jotenkin on sellainen tuntuma, että tästä keväästä tulee tulppaanien osalta aika vaisu. Tietenkin toivon olevani väärässä ja samoin iloitsen jokaisesta avautuvasta kukasta. Viime päivien lämmön myötä viherrys valtaa alaa hurjaa vauhtia ja kasvu tapahtuu suorastaan kohisten. Tulppaaneja kasvuhurahdus ei vain näytä koskevan. Paikoin on jonkin verran lehtiä, mutta nuppuja varsin vaatimattomasti. Paikoin ei ole edes lehtiä. Pelkkää tyhjyyttä.

Parvitulppaani - Tulipa Tarda

Pienet parvi- ja tähtitulppaanit kukkivat jo reippaasti yläpihalla. Sen sijaan alapihalla kukinta on aika vaisua. Johtuisiko siitä, että linnut kaivoivat niiden sipulit ylös penkistä ja levittivät ne ainakin kahdesti pitkin nurmikkoa, josta kävin niitä keräämässä ja istuttamassa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Rinteestä kaivoin viime vuotisen kukinnan jälkeen siinä hienosti kukkineet tulput ylös ja istutin ne myöhemmin uudelleen. Ylöskaivetuista pintaan on noussut ainoastaan Spring Green, joka kukkiikin jo ihan tyydyttävästi.

Tulipa Sun Lover

Yläpihan kukkapenkeihin en syksyllä montaa tulppaania istuttanutkaan. Ilahduin, kuin edellisvuotinen Sun Lover on noussut melko runsaana ja availee jo nuppujaan. Sun Lover on hauska tuttavuus, joka käänsi avointa kukkaansa aina aurinkoon ja kukki todella pitkään. Niitä istutin myös alapihalle syksyllä ja ainakin niiden lehdet ovat jo tanakasti kasvussa.

Punainen villitulppaani taistelee tilasta tuivion kanssa.

Löysin jo syksyllä olopihan kukkapenkeistä useita syviä koloja. Uskon niiden olevan metsähiiren tekosia, sillä kyseisiä otuksia on pihassa näkynyt niin talvella, kuin nyt keväälläkin. Siirrän keväisin biokompostista osan jälkikompostoitumaan vähemmän eristettyyn kompostoriin. Sieltä löytyi lukuisia aikuisia hiiriä ja hiirenpesä, jossa oli pikkuruisia vaaleanpunaisia poikasia. Ehdin siirtää pesän sisältäneen multamöykyn kompostorin sivuun ja huomasin minimaalisen kokoiset poikaset vasta niiden vieriessä rinnettä hakkuualueelle. En alkanut niitä pelastamaan, sillä eiköhän noita metsähiiriä ole muutenkin riittävästi. Ja mitenkä muutenkaan olisin voinut hiiriä elossa pitää.

Nimetön on tämäkin yksinäinen kukkija.

Myös metsähiiret syövät sipuleita ja kasvien juuria kukkapenkeistä. Hyödynsin kolot kaatamalla niihin kanankakkarakeita. Tulipa penkkien lannoitus hoidettua helposti. Ellei hiirenkolot sitten ulottuneet ihan Kiinaan saakka. Sen näemme sitten, jos kiinalaiset alkavat yllättäen kasvaa normaalia enemmän pituutta.

Tulipa Florosa

Kevään kylmyys, vai mikä lie ollut syynä, mutta monen tulppaanin lehdet ovat kiemuraiset ja ryppyiset. Jos lehdet ovatkin suorat ja normaalit, löytyy parista ihan hassusti ryppyinen nuppu. Mielenkiintoista nähdä, millainen kukka näistä ryppynupuista ilmestyy.

Kuka lienee tämäkin?
  
Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan isommissa ryhmissä. Yksittäiset, siellä täällä tuulessa huojuvat tulppaanit ovat vähän onnettoman näköisiä. Tulppaanien istuttaminen kukkapenkkehin on syksyllä hieman hankalaa, kun pitää varoa olemassa olevien kasvien juuria. Mitä täydemmäksi kukkapenkkini tulevat, sen vähemmän niihin jatkossa tulppaaneja aion istuttaa. Jo viime syksynä hyödynsin omenapuiden ja marjapensaiden alustoja, jotka pyrin muuten pitämään mulloksella. Mitä nyt scillat, akileijat ja sormustinkukat niitä innokkaasti valtaavat. Tulppaanisipulien kaivaminen omppupuiden alle osoittautui helpoksi, kun ei liiemmin tarvinnut varoa muita kasveja. Scillan pikkuruiset sipulit tungin takaisin multaan sitä mukaan, kun niitä muun kaivamisen yhteydessä pintaan nousi.


Narsisseja istutin viime vuonna vähemmän. Vanhemmista narskuistutuksista nousee vain muutamia yksilöitä. Tosin tunnetusti meidän pihalla narskut ovat olleet hitaita, joten elän vielä toivossa.

Suvikello eli kesälumipisara - Leucojum aestivu, messuilta purkkikukkana ostettu.

Keskityin viime syksynä pikkusipuleihin, joista niistäkin melkoinen osa on jäänyt nousematta. Yksi ainoa lumikello nousi ja senkin kuvaaminen epäonnistui. En taatusti aio antaa periksi tätä lumikellotaistelua. Syksyllä istutan uuden joukon lumikelloja ihan uusiin paikkoihin. Niin kauan niitä istutan, kunnes löytyy paikka, josta ne nousevat.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Luontoäiti pitää siitä huolen, että jos on kasvien kanssa epäonnea, on myös runsain mitoin onnea ja ilon aiheita. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Siinä oli jo istuttaessa lukuisia nuppuja, joiden avautumista pääsin ihailemaan. 

Loppukesästä totesin istuttaneeni Kevätsuudelman paikkaan, jossa sen kukinnasta jatkossa olisi vaikea täysin nauttia. Niinpä siirsin kirsikan alapihalle Kiemurapenkin päähän. Pelkäsin, että se loukkaantuu ja kuolee tai ainakin jättää kukinnan tältä keväältä väliin. Eipä kuollut, eikä loukkaantunut. Tänään löysin puusta muutamia nuppuja, joiden kehittymistä aion seurata tarkasti. Ei ole montaa nuppua, mutta eipä ole puukaan iso. Minun silmäteräni.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Vaan kevätkaihonkukka on luottokukka parhaasta päästä. Oli talvi millainen tahansa, tämä kiitollinen kasvi on ensimmäisten mullan päälle nousijoiden joukossa. Ennen kuin lehdet ovat kunnolla kasvaneet, se on jo täynnä nuppuja. Kevätkaihonkukka on maanpeitekasvien parhaimmistoa. Ihana ja takuuvarma kukkija moneen paikkaan. Pitkien kuivuusjaksojen aikana sen kasvusto menee mustanruskeaksi, mutta riittävästi taas kosteutta saatuaan se elpyy. Lemmikinsininen pääkukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun, mutta muutamia kukkia siinä on läpi kesän ja usein syksyllä vielä vähän runsaammin.



41 kommenttia:

  1. Sinulla onkin paljon kauniita tulppaanilajikkeita. Tuo Persian Pearl on etenkin todella ihanan värinen. Minulla suurin osa tulppaaneista on punaisia ja keltaisia Apeldoorn lajikkeita. Ovat tosi tylsiä, mutta takuuvarmoja kestävyyden suhteen. Valkoiset tulppaanit ovat alkaneet kiehtoa minua vuosi vuodelta yhä enemmän. Katsotaan nouseeko omista keskimyöhäisistäni yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi jatkossa panostaa enemmän Apeldoorn-lajikkeisiin ja villitulppaaneihin. Sitä vaan syksyllä sekoaa täysin kaikista upeista sipulikuvastoista ja haluaa yhtä sun toista.

      Persian Pearl on upean värinen jo nuppuisena ja kukkiessaan vain paranee. Ihastuttava väripilkku vihreyden keskellä.

      Poista
  2. Sepä ikävää, että siellä on sipulikato! Voi että. Niistä olisi niin ihana nauttia.
    Vaikka linnut muuten ihania ovatkin, sekä luonnossa että puutarhassa, niin tuo sipuleiden ja pienten kasvien ylös nokkiminen on raivostuttavaa.
    Hih, pituutta kasvavat kiinalaiset. Katsotaan, miten siellä käy ;-) Loistoidea tuo reikien hyötyntäminen kanankakalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kahden uudelleenistutuksen jälkeen kävin laittamassa pienen verkon mullan päälle ja sen jälkeen sipulit saivat olla rauhassa. Varsinkin pikkusipulit joutuvat aikamoisen kuopimisen kohteeksi. Meillä on paljon mustarastaita läpi vuoden. Tykkään niistä kovasti ja etenkin niiden laulusta, mutta kovia ne ovat tönkimään.

      Jos loppukesästä kylillä ja kaupungeissa näkyy pitkänhuiskeita kiinalaisia, tietää, että kanankakkarakeet ovat uponneet vähän pidemmälle.

      Poista
  3. Kurjaa, että kukkasipulit ovat menneet osin parempiin suihin. Meillä täällä viitosvyöhykkeellä kevät on vielä niin varhaisessa vaiheessa, että tulppaanien kukintaan en osaa ottaa kantaa. Hitaasti näyttävät maasta nousevan täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi laitoin sen verran runsaasti sipuleita, että kyllä niistä jää iloittavaa minullekin. Ehkä kaksi edellistä loistavaa sipulikukkien kevättä on tehnyt turhan vaativaksi.

      Poista
  4. Kevätkaihonkukka pitää laittaa muistiin kun tulee aika istuttaa peitekasveja omenapuiden juurille. Minun lumikellot kukkivat tänä vuonna heikosti, heikommin kuin viime vuonna. Ehkä talvi ei ollut niiden mieleen. Ja tulppaaneissa on vanhojen osalta sama ilmiö, jäävät mataliksi ja osa ei nouse, ei narsisseistakaan kaikki. Mutta uudet tulppaanit ovat tulleet hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkaihonkukka on sen verran hyvä leviämään, että sitä löytyy varmasti tutuilta jakotaimina. Loppukesästä minäkin yleensä joudun sitä jo karsimaan, kun vyöryy pikkupuutarhan käytäville.

      Sitä kun unelmoi sellaisista upeista lumikellotuppaista puutarhassaan ja sitten nousee yksi ainokainen tai ei yhtään. Silloin on hetkellisesti hieman lannistettu olo, mutta onneksi se ei pitkään kestä.

      Poista
  5. Kauniita kukkia. Harmillisia nuo hiirulaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi hiirten tuhot ovat aika pieniä. Niiden kanssa pystyy kyllä elämään.

      Poista
  6. Hyvin samankaltaisia ajatuksia tulppaaneista on minullakin. Yksittäinen, tai muutama siellä täällä ei näytä miltään. Ja kukkapenkit tosiaan on niin täysiä, ettei sinne sipulin reikää saa kaiverrettua. Vähitellen alkavat tulppaanit ja narsissit kukkia, myöhemmässä viime kevääseen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni tulppaani on vasta aloittamassa, joten tarkan analyysin voi tehdä vasta myöhemmin. Taidan jatkossa keskittää tulppaanit kokonaan omenapuiden alustoille, niin ei tarvitse murehtia perennapenkkien rei'ittämistä.

      Poista
  7. Sinulla on samanlainen ajatus lumikellojen kanssa kuin minulla levisioiden. Jälleen onnistuin tappamaan levisiat mutta aion tänäkin kesänä ostaa uudet ja istuttaa johonkin eri paikkaan. Ehkä ensi talvena yritän saada aikaiseksi jonkinlaisen talvisuojauksenkin. Minulla on pakkomielle saada ne pärjäämään puutarhassani.

    Kevätkaihonkukka on erittäin kaunis. Täytynee ehkäpä hankkia sitä omaankin puutarhaan. :) Saako sitä helposti (ja julmasti) revittyä irti, jos meinaa liikaa levitä ja haaveisili sitä kukkapenkin reunuskasviksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa levisiat olla yhtä ronkeleita, kuin lumikellot. En nimittäin ole onnistunut niidenkään kanssa. Yksi levisia selvisi kahden talven yli ja katosi kolmantena. Eiköhän jatketa yrittämistä. Tapoin aika monta jouluruusuakin, mutta nyt niiden kanssa jo sujuu.

      Kevätkaihonkukka on minusta helppo kitkettävä. Ihan toista maata, kuin esimerkiksi pikkutalvio, joka upottaa juurensa syvyyksiin ja lonkeronsa pitkääkin pidemmälle.

      Poista
    2. Tuo on jo hyvä kannustin, että kahden talven yli olet saanut selviämään. Ehkä jossakin vaiheessa kummallakin alkaa selviämään jokaisen talven.

      Kevätkaihonkukka siis hankintalistalle.

      Poista
    3. Ehkä minäkin kokeilen vielä lewisiaa.

      Poista
  8. Tulppaanit ovat niin kauniita, sinulla niitä onkin monenlaisia.
    Kaunis on suvikellokin, niitä voisikin hankkia ensi kevääksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamana syksynä olen istuttanut runsaasti tulppaaneja, mutta useimmat niistä taantuvat nopeasti.
      Siviiliin ostin ruukkukasvina messuilta ja ihastuin. Toivottavasti menestyy meillä.

      Poista
  9. Minulla ovat tulppaanit mökillä taantuneet ja en ole viime vuosina uusia hankkinut, koska meillä ne vaativat aina kananverkkosuojauksen, jotta niitä ei syötäisi. Pitää panostaa narsisseihin ja laukkoihin, ne saavat paremmin olla rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalliiksi tulee syöttää tulppaaneja peuroille ja jäniksille. Ymmärrän hyvin, ettet niitä istuta. Itsekin tässä mietin, kannattaisiko investoida johonkin pysyvämpään ja varmempaan. Kuten juurikin narskuihin ja laukkoihin.

      Poista
  10. Nyt on vauhtia luonnossa ja puutarhassa :)
    Minuakin on hieman tulput alkaneet siinä määrin kyllästyttää kun melkein joka syksy saisi uusia laittaa...vaikkakin ovathan ne hurjan ihania ;) Yllättävästi niitä nousee tälläkin tontilla (ajattelin jotain paljon pahempaa tulosta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulput on ihania ja varsinkin syksyn sipuliluetteloissa niitä on vaikea vastustaa. Pari edellistä kevättä tulput loistivat meillä, joten ehkä siksi pidin niitä idioottivarmoina. Vaan onhan tuolla aika paljon vielä nuppuja avautumatta, joten ei tämäkään kevät täysin miinukselle mene.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Ronja! Kasvu on nyt niin hurjaa, ettei perässä tahdo pysyä.

      Poista
  12. Minä ärsyynnyn jo kukkineiden tulppaanien varsista ja lehdistä, kun kestää niin kauan, ennekuin ne voi poistaa penkistä. Eivät ole kovin kauniita.. Mutta kyllähän ne ilahduttavat avautuessaan! Sinulla onkin paljon kauniita värejä ja lajeja! Minulta puuttuu kevätkaihonkukka kokonaan, mutta lemmikit levittäytyvät nyt joka paikkaan! Molemmat ovat niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikki on kova leviämään. Testasin, miten se käyttäytyy, kun revin syksyllä kovalla kädellä sen kuivua kasvustoja kompostiin. Ei huolta, repiminen ei tunnu missään. Lemmikkejä on varmasti entistäkin enemmän.

      Poista
  13. Suvikello tosi kaunis, ja myös tulppaanit kauiita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siviilit on tosi sööttejä. Toivottavasti viihtyvät puutarhassani.

      Poista
  14. Somia tulppaaneita, onpa niitäkin monenmoista lajiketta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää on tulossa, kunhan kaikki avautuu ja ehdin niitä kuvaamaan.

      Poista
  15. Harmi tuo sipulikato. Ihania kuvia olet ottanut. Kevätkukinta on joka vuosi vähän erilaista. Toivottavasti ensi vuonna ei tulisi vaataavaa sipulikatoa. Minulla alkaa olla jo vähän lumikelloja, ei vielä tuppaita. Lumikellot ostutan heti, kun niitä saa kaupoista ja kastelen. Muutamia on jo taantunutkin. En tiedä, onko paikka vääränlainen vai onko pakkanen tappanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa puutarhoissa näkee upeita lumikellotuppaita. Sellainen on toiveissa ja tavoitteena.
      Totta puhut, kevätkukinta on joka kevät vähän erilaista ja aina joku kukka nousee ylitse muiden. Tänä keväänä olen ehkä eniten ihastellut tarhakylmänkukkia.

      Poista
  16. Kevätkukat ovat ihania ja ne kuuluu kevääseen. Meillä ei ole nyt yhtään tulppaania tai muuta, mutta ehkä ensi keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin ollut työmaata puutarhan uusimisessa. Ehtii ne tulput laittaa sitten syksyllä.

      Poista
  17. Upeita tulppaaneja, vaikka sipulikato on käynytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on luonnon keino nostaa eri kukkia vuorollaan huomion kohteeksi. Tänä keväänä olen ihastellut erityisesti tarhakylmänkukkia.

      Poista
  18. Oo mutta siullahan on jo useita lajikkeita esillä! Ja ihania kaihoisia...
    Mutta miulle ei näy siis mtn... Pakkanenko ne vei ne kaikki
    syksyllä istuttamani uudet, vai myyrä vai mikä? Täällä ei näy edes
    myyrän multakekoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkanen on hyvinkin voinut kohdella sipuleita kaltoin. Meillä ei ole ollut myyriä, vaan metsähiiri. Niiden koloja on kukkapenkeissä ja siellä olen hiiriä nähnytkin.

      Poista
  19. Meillä tulppaanit kasvoivat todella huonosti tänä vuonna, epäilen, että viime talvellakin oli osuutensa asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on hyvinkin saattanut haitata sipulien kehitystä. Tämä on nyt tällainen kevät.

      Poista
  20. Kuiva kevät on tehnyt meillä tulpuille temppuja, varret ovat lyhyenläntiä ja aukeavat kukatkin pienempiä kuin tavallisesti. Niistä kohdin, mistä olen kastellut, kukat näyttävät tavallisilta. Olisiko kuivuudella osuutensa sinunkin kukkiesi outoihin muotoihin? (Tosin pakkanen lienee parempi selijttäjä.)

    Tulppaanit ovat kyllä ihania kevätkukkia, värittävät tienoota niin voimakkaasti, kunhan muistaa laittaa riittävästi sipuleitä. Nuo sinun parvitulppaanisi ovat kauniita! Niillä lienee hyvä jakautumisenkesto?

    Nautinnollisia tulppaanipäiviä sinne!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!