Tulppuja odotellessa

Tulipa Persian Pearl

Jotenkin on sellainen tuntuma, että tästä keväästä tulee tulppaanien osalta aika vaisu. Tietenkin toivon olevani väärässä ja samoin iloitsen jokaisesta avautuvasta kukasta. Viime päivien lämmön myötä viherrys valtaa alaa hurjaa vauhtia ja kasvu tapahtuu suorastaan kohisten. Tulppaaneja kasvuhurahdus ei vain näytä koskevan. Paikoin on jonkin verran lehtiä, mutta nuppuja varsin vaatimattomasti. Paikoin ei ole edes lehtiä. Pelkkää tyhjyyttä.

Parvitulppaani - Tulipa Tarda

Pienet parvi- ja tähtitulppaanit kukkivat jo reippaasti yläpihalla. Sen sijaan alapihalla kukinta on aika vaisua. Johtuisiko siitä, että linnut kaivoivat niiden sipulit ylös penkistä ja levittivät ne ainakin kahdesti pitkin nurmikkoa, josta kävin niitä keräämässä ja istuttamassa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Rinteestä kaivoin viime vuotisen kukinnan jälkeen siinä hienosti kukkineet tulput ylös ja istutin ne myöhemmin uudelleen. Ylöskaivetuista pintaan on noussut ainoastaan Spring Green, joka kukkiikin jo ihan tyydyttävästi.

Tulipa Sun Lover

Yläpihan kukkapenkeihin en syksyllä montaa tulppaania istuttanutkaan. Ilahduin, kuin edellisvuotinen Sun Lover on noussut melko runsaana ja availee jo nuppujaan. Sun Lover on hauska tuttavuus, joka käänsi avointa kukkaansa aina aurinkoon ja kukki todella pitkään. Niitä istutin myös alapihalle syksyllä ja ainakin niiden lehdet ovat jo tanakasti kasvussa.

Punainen villitulppaani taistelee tilasta tuivion kanssa.

Löysin jo syksyllä olopihan kukkapenkeistä useita syviä koloja. Uskon niiden olevan metsähiiren tekosia, sillä kyseisiä otuksia on pihassa näkynyt niin talvella, kuin nyt keväälläkin. Siirrän keväisin biokompostista osan jälkikompostoitumaan vähemmän eristettyyn kompostoriin. Sieltä löytyi lukuisia aikuisia hiiriä ja hiirenpesä, jossa oli pikkuruisia vaaleanpunaisia poikasia. Ehdin siirtää pesän sisältäneen multamöykyn kompostorin sivuun ja huomasin minimaalisen kokoiset poikaset vasta niiden vieriessä rinnettä hakkuualueelle. En alkanut niitä pelastamaan, sillä eiköhän noita metsähiiriä ole muutenkin riittävästi. Ja mitenkä muutenkaan olisin voinut hiiriä elossa pitää.

Nimetön on tämäkin yksinäinen kukkija.

Myös metsähiiret syövät sipuleita ja kasvien juuria kukkapenkeistä. Hyödynsin kolot kaatamalla niihin kanankakkarakeita. Tulipa penkkien lannoitus hoidettua helposti. Ellei hiirenkolot sitten ulottuneet ihan Kiinaan saakka. Sen näemme sitten, jos kiinalaiset alkavat yllättäen kasvaa normaalia enemmän pituutta.

Tulipa Florosa

Kevään kylmyys, vai mikä lie ollut syynä, mutta monen tulppaanin lehdet ovat kiemuraiset ja ryppyiset. Jos lehdet ovatkin suorat ja normaalit, löytyy parista ihan hassusti ryppyinen nuppu. Mielenkiintoista nähdä, millainen kukka näistä ryppynupuista ilmestyy.

Kuka lienee tämäkin?

  
Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan isommissa ryhmissä. Yksittäiset, siellä täällä tuulessa huojuvat tulppaanit ovat vähän onnettoman näköisiä. Tulppaanien istuttaminen kukkapenkkehin on syksyllä hieman hankalaa, kun pitää varoa olemassa olevien kasvien juuria. Mitä täydemmäksi kukkapenkkini tulevat, sen vähemmän niihin jatkossa tulppaaneja aion istuttaa. Jo viime syksynä hyödynsin omenapuiden ja marjapensaiden alustoja, jotka pyrin muuten pitämään mulloksella. Mitä nyt scillat, akileijat ja sormustinkukat niitä innokkaasti valtaavat. Tulppaanisipulien kaivaminen omppupuiden alle osoittautui helpoksi, kun ei liiemmin tarvinnut varoa muita kasveja. Scillan pikkuruiset sipulit tungin takaisin multaan sitä mukaan, kun niitä muun kaivamisen yhteydessä pintaan nousi.

Narsisseja istutin viime vuonna vähemmän. Vanhemmista narskuistutuksista nousee vain muutamia yksilöitä. Tosin tunnetusti meidän pihalla narskut ovat olleet hitaita, joten elän vielä toivossa.

Suvikello eli kesälumipisara - Leucojum aestivu, messuilta purkkikukkana ostettu.

Keskityin viime syksynä pikkusipuleihin, joista niistäkin melkoinen osa on jäänyt nousematta. Yksi ainoa lumikello nousi ja senkin kuvaaminen epäonnistui. En taatusti aio antaa periksi tätä lumikellotaistelua. Syksyllä istutan uuden joukon lumikelloja ihan uusiin paikkoihin. Niin kauan niitä istutan, kunnes löytyy paikka, josta ne nousevat.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Luontoäiti pitää siitä huolen, että jos on kasvien kanssa epäonnea, on myös runsain mitoin onnea ja ilon aiheita. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Siinä oli jo istuttaessa lukuisia nuppuja, joiden avautumista pääsin ihailemaan. 

Loppukesästä totesin istuttaneeni Kevätsuudelman paikkaan, jossa sen kukinnasta jatkossa olisi vaikea täysin nauttia. Niinpä siirsin kirsikan alapihalle Kiemurapenkin päähän. Pelkäsin, että se loukkaantuu ja kuolee tai ainakin jättää kukinnan tältä keväältä väliin. Eipä kuollut, eikä loukkaantunut. Tänään löysin puusta muutamia nuppuja, joiden kehittymistä aion seurata tarkasti. Ei ole montaa nuppua, mutta eipä ole puukaan iso. Minun silmäteräni.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Vaan kevätkaihonkukka on luottokukka parhaasta päästä. Oli talvi millainen tahansa, tämä kiitollinen kasvi on ensimmäisten mullan päälle nousijoiden joukossa. Ennen kuin lehdet ovat kunnolla kasvaneet, se on jo täynnä nuppuja. Kevätkaihonkukka on maanpeitekasvien parhaimmistoa. Ihana ja takuuvarma kukkija moneen paikkaan. Pitkien kuivuusjaksojen aikana sen kasvusto menee mustanruskeaksi, mutta riittävästi taas kosteutta saatuaan se elpyy. Lemmikinsininen pääkukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun, mutta muutamia kukkia siinä on läpi kesän ja usein syksyllä vielä vähän runsaammin.

Kukkia, nuppuja ja vähän jo sipuleitakin

Tähtiputki - Astrantia major

Pakko kai tässä on hiljalleen taipua siihen, että syksy on saapunut ja talvikin tulossa. Vaikka puutarhassa edelleen kukkii monenlaista. Vielä ei meillä ole ollut pakkasta, joskin lauantai-iltana ei paljoa puuttunut. Kun on viikkotolkulla kulkenut paljain jaloin ja pitänyt ikkunoita yötä-päivää auki, on nyt viimeistään illan suussa suljettava ikkunat ja kaivettava villasukat jalkaan.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense

Osa puutarhan kasveista ei ole kukkimista vielä lopettanutkaan ja osa on lähtenyt peräti uudelle kierrokselle. Kyläkurjenpolvi talon päädyssä näytti jo pitkään siltä, että johan tässä voisi vartensa siirtää kompostin täytteeksi. Nyt se on kuitenkin taas sinisenä peräti useamman kukan voimin. Pikkupuutarhan tähtiputki ei ole taukoa ehtinyt edes pitää.

Ruusuangervo - Spiraea japonica

Tutkiessani marja-aronian syysväritystä, huomasin yläpihan ruusuangervossa kukat. Ainoastaan yhdessä latvuksessa, mutta mukavaa sekin. 

Salkoruusu - Alcea rosea

Siemenestä kasvatettu salkoruusu on vasta nyt kehittänyt nuput ja jääpä nähtäväksi, ehtiikö se niitä avatakaan. Mielelläni näkisin kukat, sillä en löydä tästä muita tietoja, kuin että olen ostanut siemenet S-Raudan alelaarista. En siis yhtään muista, minkä värinen kukka sieltä mahdollisesti on tulossa.

Puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’

Osa alppiruusuista on vihdoin kehittänyt ensi kesää varten nuppuja. Kuvan iloinen yllätys löytyi vanhasta alppiruususta, joka ei ole istutuksen jälkeen kukkinut kertaakaan. Yleensä se pukkaa syksyllä latvuksiinsa vähän toisenlaisia (alakuvassa) pullistumia, joista sitten kasvaa uusia lehtiä. Toivottavasti en nyt hihku ilosta ja onnesta turhanpäiten, mutta hyvältä näyttää. Olen seurannut tuon nupun tilaa parin viikon ajan ja edelleen nuo pallurat ovat palluroita. Sen sijaan toisessa rhodossa (alakuvassa) olevat, vähän eri näköiset muodostelmat ovat alkaneet aueta lehdiksi. 

Puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’

Tämän rhodon palluroista ei tule keväällä kukkia, vaan nuo ovat jo alkaneet muotoutua uusiksi lehdiksi. Ihan kiva, että niitäkin tulee ja rhodo kasvaa. Mutta toki olisi mukava nähdä puskansa myös kukkivan.

Pakkasten pelossa aloitin sipulien istutuksen. Niistä pienemmistä, kuten on neuvottu. Pikkusipulien piilottaminen multaan on vielä kohtalaisen helppoa. Edessä on tulppujen ja narsissien istuttaminen ja siinä onkin hiukan pähkäilemistä, sillä paikat, joihin sipuleita voi piilottaa häiritsemättä jo kasvavia kasveja, on kyllä vähissä. Hohhoijaa, joka syksyinen ongelma, vaan eiköhän sekin tässä piakkoin tule selätettyä.

Oli muuten kiva kaivella sipuleita multaan, kun seurassani oli virkeä ja seurallinen punarinta. Siinä se hyppeli ympärilläni, eikä näyttänyt olevan moksiskaan minusta tai pussukoiden rapistelustani. Hyvässä seurassa hommatkin sujuvat rattoisasti.

Syysleimu - Phlox paniculata

Leena Luodolla oli hyvä kirjoitus Facebook-ryhmässään sipulien istuttamisesta ja myös niiden kokovaihteluista. Leena Luodon juttu  minun sipuli-istutusvimmaani saikin vauhtia, sillä etenkin narsissi vaatii pitkän juurtumisajan. Jos sen tyrkkää jäätyneeseen maahan kaivettuun reikään, se ei välttämättä ehdi enää maahan juurtua, eikä siten keväällä kukikaan. 

Sipuleita saa myös kovin eri hintaisia. Kannattaa vertailla sipulien kokoja, sillä sekin vaikuttaa hintaan, mutta myös sipulista kasvavaan kukkaan. Mitä isompi koko, sen parempi sipulin menestymisen ja kukkimisen kannalta. 

Sipulien kokoluokitus ilmoitetaan seuraavasti:

Tulppaani
10/11 pieni koko
11/12 keskikoko, hyvä kotipuutarhaan
12/+ suuri koko, erinomainen kotipuutarhaan
Narsissi
12/14 (DNIII) pieni koko, sopii kotipuutarhaan
14/16 (DNII) keskikoko, hyvä kotipuutarhaan
16/18 (DNI) suuri koko, erinomainen kotipuutarhaan
Krookus
7/+ pieni koko
8/+ normaalikoko kotipuutarhaan
10/+ suuri koko, kotipuutarhaan ja ammattikäyttöön.

Heinäkuiselta ruusutilaretkeltä ostin erilaisia astereita, joiden nimilaput onnistuin istutushetkellä erittäin tehokkaasti sekoittamaan. Useimmat näistä astereista myös nyt kukkivat. Loppujen lopuksi lienee sama, onko jollekin kukalle nimi tallessa. Pääasia, että kukkii ja kukallaan ja kasvullaan miellyttää. Perfektionistista luonnettani kyllä häiritsee, etten voi kertoa tällekään asterille oikeaa nimeä. Ehkä pitää ryhtyä antamaan nimettömille lempinimiä ja tämä saa nyt olla Pirkko sen kasvattajan mukaan.

  
Pari päivää olen laiskotellut oikein urakalla. No, pakkohan sitä on normiarkea pyörittää, mutta puutarha on saanut pysytellä omassa rauhassaan, enkä ole rynnännyt pesemään ikkunoita tai touhuamaan muidenkaan syyshommien parissa. 

Olen viime aikojen postauksissa kertonut runsaasti tekemisistäni ja siten antanut ehkä sellaisen kuvan, että olisin jotenkin poikkeuksellisen tehokas tekijäihminen tai peräti ilmiselvä adhd-tapaus. Toki tykkään siitä, että tapahtuu ja asiat etenevät ja mieluummin todellakin käytän aikaani tekemällä jotain, kuin että vain lojuisin sohvanpohjalla tai haahuilisin tekemättömiä töitä pakoillen. Luultavasti kaikki muut ihmiset saavat tismalleen yhtä paljon aikaan. He eivät vain listaa niitä nettiin kaikkien luettaviksi.    

Omenaisia syyspäiviä teille kaikille!
 

Joulukuun ensimmäisenä

Aika rientää, vaikka sen kuinka haluaisi pysäyttää. Vuoden viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin ja jouluvalmistelut ovat monella jo täydessä vauhdissa. Vaikka minulla on joulukortit askarreltuina odottamassa postimerkkejä ja laatikkoon viemistä, en ole oikein päässyt joulun makuun. Tuntuu, että se on siellä jossain, mutta en saa siitä otetta.

Viime viikolla rakennustarvikekauppa ilmoitti puutarhaosastonsa jouluruusutarjouksesta. Tunnetusti jouluruusut ovat kukkakaupoissa kovin tyyriitä, joten tuon kaupan nurkilla muutenkin liikkuessani päätin mennä hyödyntämään tarjouksen.

Yhdeksällä eurolla sai kaksi kukkaa. Toki ne olivat huomattavasti pienempiä kooltaan, kuin ne kalliimmat yksilöt, mutta koska tarkoitukseni olikin laittaa kasvit heti maahan, en halunnut sijoittaa ylenmäärin rahaa sellaiseen, joka mahdollisesti ei kuitenkaan menestyisi talven yli.

Oikean rinteen jouluruusu

Nyt on jouluruusuja kolmessa uudessa paikassa kahden entisen lisäksi. Toisessa niistä vanhemmista istutuksista jouluruusu enemmänkin olla kituuttaa. Ehkä siirrän sen ensi kesän aikana jonnekin muualla. Viime kesänä siirsin toisen jouluruusuni oikeaan rinteeseen ja vaikka paikka on aika lämmin ja aurinkoinenkin, jouluruusu näyttää viihtyvän siinä erittäin hyvin.

Jouluruusukaupan vieressä sijaitsee Plantsu, jossa kävin kuikuilemassa jotain kaunista kukkaruukkua. Sellaista en löytänyt, mutta sen sijaan alelaarista pikkusipuleita. Harvoin sitä joulukuussa enää sipuleitakaan istutetaan, mutta kävin äsken tunkemassa multaan 15 Allium Purple sensationin sipulia, 50 helmililjaa, 25 lumikelloa ja 40 kirjopikarililjaa. Tämä huvi oli sen verran halpaa, että riski kannatti minusta ottaa. Kasvavat ja kukkivat tahi eivät, menee sitä rahaa turhempaankin.

Tänään toi posti myös uuden pihakalenterin ensi vuodelle. OmaPiha-lehden kalenteri on päässyt erityiseen suosiooni jo neljännen kerran ja tykkään siitä kovasti. Se on enemmän kuin kalenteri, sillä siinä on kauniin kuvituksen lisäksi paljon mielenkiintoista luettavaa ajankohtaisesti jaoteltuna, tilaa kirjoittaa omia muistiinpanoja ja hyvä kalenteriosuus nimipäivineen ja muine oleellisine tietoineen. 

Kalenterin lopusta löytyvät esikasvatettavien kesäkukkien ja vihannesten kylvökalenteri sekä puiden, pensaiden ja köynnösten leikkuutaulukko. Aikamoinen tietoteos kalenterin ohessa siis.

Kierrekantisuus helpottaa kalenterin käyttöä. Tuorein kalenteri on minulla päivittäisessä käytössä ja vanhemmista kappaleista on muodostunut meikäläisen tietopankki, joista tapaan etsiä tarvittaessa tärkeitäkin tietoja. Kännykalenteri on korvannut kaikki muut laukussa kulkevat almanakat, mutta edelleen haluan kotona olevan ainakin yhden manuaalisen kalenterin.

Joskus muuten epäonnistuneetkin valokuvaukset voivat olla aika hauskoja. Tässä on yksi ulkona olevista jouluvaloistamme. 

Kylmän valkoinen valosarja taas muuttui sinisiksi palleroiksi.

Tämän päivän työlistalla on vielä runsaasti tekemättömiä hommia, joten olkoon tässä nämä ajankohtaiset puutarhajorinat tältä erää. Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne huolta. Älkääkä ottako saapuvasta joulusta stressiä. Näköjään se tulee ilmankin.