keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Joka päivä palkitaan

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevään koleus alkaa vähitellen muuttua lämmöksi. Edelleen moni kasvi on huomattavasti edelliskeväisiin verrattuna hitaammassa tahdissa, jos on herännyt vielä ollenkaan. Puutarhaa kiertäessäni huomaan lukuisia aukkopaikkoja, joiden toivon täyttyvän. Tässä vaiheessa ei voi vielä tehdä paikkaussuunnitelmia. On annettava hitaammille mahdollisuus herätä. Joidenkin kasvien osalta odotus näyttää jo palkittavan.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas
 
Eräässä puutarharyhmässä esiteltiin kukkivia koiranhampaita. Tekstistä ei käynyt ilmi kasvupaikkaa. Onhan silläkin merkitystä, millaisissa olosuhteissa kukin kasvaa. Ehdin jo säikähtää, ovatko oman puutarhan koiranhampaat jääneet puhkeamatta. Eivät ole. Kaikki vanhat ovat hereillä. Yksi jo pukkaa nuppujakin. Löysinpä yhden sellaisenkin, jota en muista viime keväänä nähneeni. Jonka olen istutustietojen mukaan laittanut multaan syksyllä 2020.

Koiranhampaiden metsästyksestä juontui mieleeni tehdä sipulilista lajeittain. Tähän saakka olen listannut istuttamani syyssipulit paikoittain. Jotain yksittäistä lajia etsiessäni joudun käymään koko listan läpi, jollen etsi sitä tietystä istutuspaikasta. Syyssipulit penkeittäin -listassani on 9 sivua. Ei sen selaaminen tuntitolkulla kestä, mutta miksi en tekisi asiaa helpommaksi.

Lilium Sweet Surrender

Valkoinen tiikerililja Sweet Surrender on erityinen mielitiettyni. Niidenkin kasvupaikkaa kävin jo monena päivänä tuijottamassa intensiivisesti. Ehkä kyllästyivät asuinmultansa kuumottavaan pällistelyyn ja huolestuneeseen mutinaan ja päättivät lähteä nousuun. Nämä yksilöt kuuluvat kyseisen penkin vanhimpiin asukkaisiin. Samaista lajia pitäisi nousta muualtakin, mutta tämä paikka on niitä ensimmäisiä lumesta sulaneita. Liljojen välissä näkyvän pikkusipulin tungin takaisin multaan. Saattaa olla lintujen tai roudan nostama, tai peuran huulilta pudonnut. Sitäkin on tapahtunut.

Liljakukkojen keväthuumaa - jonka lopetin väkivaltaisesti.

 
Liljakukot ovat jo heränneet lemmiskelemään lehdillä ja varsilla. Liljakukkoja nähdessäni näen punaista niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Nämä otukset listin kylmäverisesti paljaiden sormieni välissä. Jos liljakukkoja nähdessäni ryhtyisin puutarhahanskoja etsimään, ne ehtisivät pudottautua multaan. Sieltä niitä on vaikea löytää, kun kellahtava musta vatsa ylöspäin.

Kruunuvuokko antoi eräässä blogikommentissaan vinkin liuottaa valkosipulia veteen ja ruiskuttaa sillä liljoja. Liljakukkojen suunnitusmeganismi menee valkosipulista sekaisin. On meillä kokonaisiakin valkosipuleja, mutta ostin kokeeksi jauhetta. Kun nyt ehtisin tekemään liuoksen ja suihkuttamaan sitä liljoille. Varjoliljat, keisarinpikarililjat ja kirjopikarililjat ovat jo sopivan isokokoisia liljakukkojen kohteiksi.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin äärellä olen kykkinyt uteliaana kerta toisensa jälkeen, koska siellä on muutama kaivattu kasvi. Eniten odotan syysvuokon ensiesiintymistä, jota ei vielä ole näkyvissä. Nuokkuluppio on selättänyt talven. Yläpihan Allaspenkissä lumi ja jää viipyy vuosittain paljon pidempään, joten siellä asuvaa nuokkuluppiota odotan herääväksi myöhemmin.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kuuluu kevään varhaisiin herääjiin. Tänä vuonna se käytti enemmän aikaa miettimiseen "jaksanko nousta ja milloin?" Jaksoihan se. Myös yläpihan kahdessa muussa paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
 
Valkotäpläimikästä olen höpöttänyt jo aiemminkin tänä keväänä. Niitä minulla kasvaa toistaiseksi vain kaksi ja sen toisen epäilin kadonneen. Ilahduin huomatessani Syreenipenkissä joukon täplikkäitä lehtiä. Sieltä se nousee. Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä teki jo aikaisin nuppuja, joista osan peura kävi napsimassa. Tämän kakkosen kanssa pääsen toivon mukaan seuraamaan nuppujen kehitystä ja kukkimista alusta lähtien. 

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
 
Pikkupuutarhan valkotäpläimikkään jäi peuran jäljiltä sentään osa nupuista, jotka nyt avautuvat. Jos vain osaa valita katsomissuunnan niin, ettei näe pelkästään tulppaanien lehtiä. Tulppaanien, joista peura vei nuput.

Rosa Polyantha-ryhmä "The Fairy'


Talvi oli ankara ruusuillekin. Pensasruusuistani kaikki ovat jotakuinkin hengissä ja kohtalaisen hyväkuntoisiakin. Sen sijaan rinteessä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwindit ja Fairyt ovat huolestuttavan surkeita. Useimmat leikkasin lähes tapille, sillä mustuneissa varsissa ei ollut minkäänlaista eloa. Ihan olivat kuivan kuolleita ydintä myöten. Ainakin kahteen on viikonlopun aikana tullut silmuja tyveen. Seuraan tilannetta. Hyvä jos, elpyvät. Elleivät elvy, keksin jotain muuta tilalle. Tällaistahan tämä puutarhaihmisen elämä on. Menetyksiä tulee, eikä niille aina ole edes selkeää syytä.


Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Nämä kuvassa näkyvät ryppyiset mykeröt saivat minut henkäisemään syvään kerran jos toisenkin. Onnellinen jälleennäkeminen, ei muuta voi sanoa. Siirsin sinikämmenet vuosi sitten rhodojen kupeesta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varteen. Ostin sinikämmenen kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja tapani mukaan tyrkkäsin sen silloin mielestäni hyvään paikkaan. Joka aika pian osoittautui ihan tyhmäksi, sillä rhodot levittäytyivät sinikämmenten ylle peittäen kukinnan tehokkaasti. 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 21.5.2021
 

Vuosi toisensa perään päätin, että kukinnan jälkeen siirrän kasvit parempaan paikkaan. Vuosi toisensa perään unohdin päätökseni. Viime keväänä vihdoin olin siinä asiassa ajan hermoilla ja lapioin sinikämmenen sen vielä kukkiessa Pikkupuutarhan puolelle. Reunustaessani Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla, sinne syntyi uusia istutuspaikkoja. Sinne siis sinikämmen muutti. Ja sitten tuli puutarhaelämäni kuivin ja kuumin kesä. Kastelin sinikämmentä ahkerasti, mutta varauduin sen menettämiseen. En menettänyt. Hurraa, hän elää!!!

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Kesällä 2019 Syyspenkkiin istuttamani Ludwig Späth aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Kenties se olisi kukkinut viime vuonnakin, mutta peura söi pienen puun latvat. Ei siis kukkia, mutta puu jatkoi uhmakkaasti kasvuaan. Tänä talvena suojasin rungon lisäksi tämän jalosyreenin latvat, joihin on nyt kehittynyt nuput. Lilakukkaisia pihasyreeneitä minulla on lukuisia ja nekin näyttävät kukkivan runsaana tänä keväänä. Ludwig Späthin lila on syvempää ja tummempaa. Hauskaa nähdä pienen puun kukkivan ensimmäistä kertaa omassa pihassa.

Magnolia stellata 'Susan'

Vuosi sitten istuttamani magnolia Susan ei taida vielä kukkia. Se teki yhden nupun pian istuttamisen jälkeen, mutta myöhästyin sen kuvaamisessa. En aio olla magnolian suhteen liian vaativainen. Toki toivon sen joskus kukkivan, mutta tässä vaiheessa olen todella tyytyväinen, että se on ylipäätään elossa. Magnolian kaltaisia herkkiä kasveja, jotka tuntuvat äkkiä myös kukkarossa, ei joka vuosi hankita.

Tete-narsissit


Puutarharyhmissä on ihmetelty narsissien hidasta nousua tai katoamista. Yhdyn ihmettelyyn, sillä kovin vähän omia narskuja on noussut. Ehkä osalle niistä talvi oli liian ankara. Ehkä jokunen nousee myöhemmin. Pääsiäiskaunistukseksi hankkimiani tetejä olen kaivanut sinne tänne puutarhaan. Parissa paikassa niistä ei toistaiseksi näy versoakaan. Sen sijaan alapihan Ruusupenkissä huomasin tetejä jo kukkimassa. Kärjistä päätellen lisää on tulossa. Hyvä niin, sillä tämänvuotiset etsivät vielä paikkaa. Tiedänpä, etten ainakaan entisten päälle niitä yritä istuttaa.


Hyasinthus Delf Blue

Viime syksynä istutin vain muutaman hyasintin. Taisin ajatella, että onhan noita jo ennestään. No, ne entiset ovat tainneet ottaa hatkat. Vatukkalaatikon ainokainen on surullistakin surullisempi näky. Peura naukkaisi hyasinttia niin pahasti, että mielessäni sanoin sille jo hyvästit. Tämän hyasintin sitkeydelle ja selviytymiselle on annettava aplodit. Syksyllä istutan sen seuraksi joukon uusia hyasintteja.

Tulipa Persian Pearl

Joka päivä mullasta nousee vanhoja ja joitakin uusia tuttavuuksia. Niiden kasvua ja kehitystä ei jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta. Arkistot pullistelevat kuvia, jotka asiaan vihkiytymättömän mielestä olisivat samoja vuodesta toiseen. Eivät ole. Sama kasvi on joka kevät aivan uudesti syntynyt ja ainutlaatuisen lumoava. Puutarhaharrastukseen käytetty aika ja työ palkitaan näillä näkymillä joka päivä.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 Palkitsevia puutarhapäiviä teille kaikille!

 

24 kommenttia:

  1. Saisinpa itsekin nauttia Accoladen kukkasuukoista. Sinulla se kukkii niin kauniisti. Hienoa, että koiranhampaasi ovat elossa ja sinikämmen selvisi hyvin siirrosta uuteen kasvupaikkaan. Minulla vakkotäpläimikkän lehdet olivat lumen sulaessa ihan mustia, mutta melko nopeasti se on lähtenyt nyt kasvuun.
    Mukavaa puutarhaviikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Accolade on kaunis. Tosin se ei taida meidän oloissa tarjota samanlaista kukkapilveä kuin esimerkiksi rusokirsikka. Ei haittaa. Pienestäkin tulee iloiseksi.
      Valkotäpläimikkä vaikuttaa sinnikkäältä kasvilta. Niin vain virkistyvät, vaikka muuta luulisi. Kiva, että sinunkin imikkäsi on jo päässyt kasvun makuun.
      Ihana puutarhaviikko jatkuu ja tänään on ollut kerrassaan upean lämmin päivä.

      Poista
  2. Hyvin sanottu, joka päivä palkitaan. Sellaista tämä aika on. Kasvi nousee talven jälkeen maasta ja se on suuri ilon aihe, kukkanuput toinen, ja itse kukinta kolmas.
    Koiranhampaista rusokoiranhammas on aikaisin, se kukkii usein vappuna, minullakin ollut kukassa jo pari päivää. Keltakukkaisia ja muita lajeja joutuu vielä vähän odottamaan. Ehkä puutarharyhmässä oli vasta rusokoiranhammas kukassa? Tosin ehkä jossain lämpimällä paikalla saattaa joku muukin jo kukkia.
    Ui, miten ihanan värinen punakukkainen imikkä! Ostoslistalle meni. Punaimiköiden pitäisi olla aikaisia, mutta niistä ei näy täällä vielä mitään. En ole hirveän huolissani, sillä monena vuonna ne ovat versoneet todella myöhään. Viime syksynä vain istutin uuden mielestäni paremmalle paikalle ja siitäkään ei vielä näy mitään :-D
    Ihastuttavat kirsikankukat! Ja hurraa, hieno juttu, että nuo kaikki kuitenkin nousevat, ja toivotaan, että lisää vielä tulee niihin aukkopaikkoihin. Moni kasvi on tosiaan hidas. Särkynytsydän ei puutarhassani ollut vielä maanantaina versonut, kun lähdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olemme onnellisesti tärähtäneitä, kun iloitsemme ja nautimme jokaisen kasvin kohtaamisesta. Tällaista intoa on vaikea kuvata asiaa harrastamattomalle, joten ihanaa kohdata täällä blogistaniassa samanlaisia ihmisiä.
      Rusokoiranhampaani eivät ainakaan toistaiseksi ole kaikki edes nousseet. Tänään en ole ehtinyt tehdä kierrosta.
      Dora Bielefeld -valkotäpläimikät ostin 2020 Muhevaiselta. Olisin maanantaina ostanut lisää imiköitä, mutta niitä ei vielä ollut. Toinen Dorani on vasta puskenut lehtiä mullasta, joten sinunkin saattavat vasta heräillä. Toivoa siis on.
      Jälleen kerran on todettava, ettei maltti ole hyveeni. Kunpa kasvit sen ymmärtäisivät ja antaisivat vinkkejä, että tulossa ollaan...

      Poista
  3. Puutarhaihmiselle nyt on varmaan parasta aikaa :) Joka päivä jotain uutta. Peurat on olleet ahkeria vähän kaikkialla pihallasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on puutarhaihmisen parasta aikaa. Hyvä, että sitä jatkuu pitkälle syksyyn. Ehtii tankata talvea varten kaikkea kaunista.
      Peurat tekivät pari laajaa kierrosta puutarhassani. Eivät ole tervetulleita, mutta minkäs niille teet.

      Poista
  4. Ompa harmi jos tulee menetyksiä. Täällä "puolivälissä valtakuntaa" vaikuttaa vielä hyvälle, en ole huomannut menetyksiä, mutta eihän kaikista vielä toki näykkään mitään tähän aikaan.
    Voihan liljakukot! Siellä ollaan täydessä touhussa 😟
    Taas niin iloisia keväisiä kuvia, kiitos niistä. Täytyykin mennä tutkimaan omat pensasruusut, miten ovat selvinneet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi oli kasvien kannalta vaikea, kun ensin tuli kova pakkanen lumettomaan maahan. Helmikuussa tuli lunta ja vettä, jonka seurauksena oli paksu jääkerros. Sen päälle taas lunta, niin siinä onkin ollut kasveilla kestämistä. Vaikeisiin olosuhteisiin nähden iloisia kohtaamisia on paljon ja menetyksiä onneksi vähän. Vielä ei edes voi tehdä tilinpäätöstä, kun heräämisen aika on vasta alkanut.
      Toivottavasti pensasruususi ovat selvinneet ja heräilevät parhaillaan. Mukavaa, kun sinulla on aina kauniita sanoja sanottavana.

      Poista
  5. Nykyään puutarhassa pitää tehdä sekä kotilo- että liljakukkokierros. Aika monta listin tänään. Samainen valkosipulikonsti on vielä testaamatta. Paljon on menetyksiä, pinkki sinivuokko, kaikki salkoruusut, kurjenpolvi Patricia ainakin. Mutta eipä sille mitään voi, yritetään taas uudestaan.
    Minun magnolia vaikuttaa kuivalta, saapa nähdä onko mennyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan hankkia laitossiivojien käytössä nähty välinekärry, jolla kuskaa puutarhakierroksilla mukana Ferramolit, Trico Gardenit ja valkosipulisuihkepullot. Suihkutin eilen osan liljoista valkosipuliuutteella. Toivottavasti tehoaa, sillä taas listin yhden innokkaan liljakukon.
      Salkoruusuja minäkin eilen kaipasin, ja paria kurjenpolvea. Alkaa jo silmissä vilistä, kun niin ahkerasti tulee tuijotettua tyhjiä multapaikkoja.
      Toivottavasti magnoliasi vielä herää. Niitä(kään) ei viitsisi joka kevät uusia istuttaa.

      Poista
  6. Minullakin on joissain kukkapenkeissä hiljaista ja ryhdyinkin jo miettimään, että mitä kasveja siellä pitäisi kasvaa. Parissa penkissä on ollut valtava määrä sormustinkukan alkuja, ne ainakin ovat selvästi vähentyneet meillä talven aikana. Osa kasveista kyllä voi vielä tupsahtaa esille.
    Ihanaa, että sinikämmen ei säikähtänyt siirrosta. Ja magnoliasi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että mainitsit sormustinkukat. Huomasin, ettei niiden alkuja näy ainuttakaan. Minulla on lista kasveista istutuspaikoittain. Kunhan ehdin, kierrän paikat läpi listan kanssa nähdäkseni, mitä tyhjissä paikoissa pitäisi olla.
      Sinikämmenessä on jo ainakin yksi nuppu. Onnistumiset piristävät kivasti.

      Poista
  7. Ihana 'kevätsuudelma'. Miulla on vielä siistimiset penkeissä kesken ja en oo hirmusta kiirettä pitäny, just sen tautta jotten pole mittään tärkiitä nousijoo. Kyllä nyt on paine, niin puutarhassa kuin mehässäkin noitten tuhoeläinten kanssa. Meillä ei tuota kotiloo vielä oo eikä liljakukkojakaan oo näkyny. Varmaan tää harvassa asuminen vaikuttaa siihenkin. Sinikämmentä miekin siirsin ja ei suuttunu siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa antaa kukkapenkeille rauha. Moni saattaa nousta tavallista myöhemmin. Rikkaruohoja niitäkin jo nousee, mutta en ole vielä ehtinyt kitkemishommiin. Yksittäisiä rikkoja olen napsinut kulkiessani.
      Täällä kotiloja on ollut jo monta vuotta. Niihin olen tottunut, vaikka toki nekin välillä ärsyttävät. Toivottavasti eivät koskaan teidän nurkille kömmikään.
      Sinikämmen lienee sopeutuva kasvi. Muualtakin olen kuullut sen hyväksyneen siirron. Kasvisiirroissa on aina jännitystä mukana. Selviääkö, vaiko ei.

      Poista
  8. Jokaisen uuden puun, pensaan taikka perennan ensimmäinen kukinta on niin ihanan odotettu! Meillä ensimmäistä päärynän kukintaa odotellaan lähipäiville.

    Voi turkanen noita liljakukkoja, meillä tapasin niitä ekaa kertaa viime vuonna ja ovat vissiin tulleet jäädäkseen. Minä en ihan vielä kykene tuohon paljain sormin listimiseen, mulla pitää olla joku lehti sormen ja kukon välissä, ratamot ovat ihan hyviä, samoin voikukan lehdet;) Mutta aioin kyllä kokeilla tuota valkosipulivesivinkkiä, kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään meni, ennenkuin kykenin liljakukkoja paljain sormin listimään. Ne ovat niin vikkeliä pudottautumaan selälleen mustaan multaan, joten listijän on oltava nopea. Kiersin koko pihan valkosipulivettä ruiskuttamassa. Sateen vuoksi joudun tekemään uusintakierroksen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Tein uuden uutteen valkosipulijauheesta, kun kokonaiset valkosipulit loppuivat. Jauheesta tehty uute tuoksuu/haisee valkosipulille melkein enemmän ja se hajuhan pitäisi olle se pointti. Kokeile ihmeessä.

      Poista
  9. Näitä ihania kohtaamisia odottaa innolla joka kevät. Arempien kasvien kohdalla jännittää, kuinka ne ovat talvehtineet ja jokainen päivä ennen ensimmäistä elonmerkkiä vain kasvattaa jännitystä. Minä en aina malta edes rauhassa odotella kasvien heräämistä, vaan käyn varovasti penkomassa tyvialueelta, onko siellä mahdollisesti jo silmu tulossa vastaan. Tosin nyt kun on ollut töissä kiirettä, ei ole ehtinyt liian usein etsimään elonmerkkejä. Muutaman päivän kun on käymättä puutarhassa, löytyy jo niin paljon talviunilta heränneitä vanhoja tuttuja, että kaikki aika menee niitä tervehtiessä. "Aamu-uniset" unohtuvat siinä tohinassa kokonaan ja löytyvät sitten seuraavalla puutarhakierroksella.
    Minä en ole liljakukkoja vielä kohdannut. Ei niitä kyllä ole meillä aiemminkaan näkynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Nyt on ollut huomio lehtokotiloissa, joita en ole onneksi elävinä vielä bongannut. Yhden tyhjän kuoren löysin, joten syksyllä ripoteltu ferramol lienee tehtävänsä tehnyt. En kuitenkaan tuudittaudu sen varaan, että lehtokotilokanta olisi meiltä kokonaan sukupuuttoon kuollut. Mönkivät kuitenkin tuolta metsästä kukkapenkkiin juuri silloin kun silmä välttää.
    'Dora Bielefeld' näyttää todella kauniilta scillojen kanssa. Kerrassaan hempeä väriyhdistelmä. Ja tietysti tuota 'Accoladea' pitää ihastella. Sinulla onkin siellä jo oma hanami.
    Tänään on ollut ihana puutarhailusää. Nyt tarkenee jo t-paidassa ja sisällä on käyty vain nopeasti haukkaamassa jotain evästä. Nyt on välipalatauko ohi, joten matka jatkuu taas pihalle. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika rientää vikkelästi ja kommenttivastaukset laahaavat pahasti perässä., pahoitteluni.
      Puutarhassa tapahtuu nyt sellaisella vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Eilen alkanut sade tekee suorastaan ihmeitä. Odotan kosteuden herättävän hitaampiakin. Jännittäviä aikoja, todella.
      Meni monta vuotta, ettei meillä ollut liljakukkoja ollenkaan. Ehkä nekin elävät ja liikkuvat jonkinlaisissa sykleissä. Parina viime kesänä niitä on ollut runsaasti ja nyt jo yllättävän varhain. Ruiskutin liljat - myös kirjopikarililjat - valkosipuliuutteella. Sateen loputtua on tehtävä uusintakierros. En tiedä, tehoaako, mutta riittävän helppo toteutettavaksi turhanpäitenkin. Kaikkea kannattaa kokeilla.
      Minulle tarjoutui ihka ensimmäinen hanami. Accoladessa on vieläkin kukkia, vaikka pelkästin sateen ripottelevan terälehdet pois. Minkä se kyllä tekeekin, joskin odotettua hitaammin.
      Muutaman päivän saimme elää oikeaa kesää. Tuntui ihan ihmeelliseltä vaihtaa ylle shortsit ja t-paita. En harmittele tätä sadettakaan. Tarpeeseen tulee.
      Hyvää viikonloppua sinulle, tulevaa sellaista!

      Poista
  10. Upeaa, että saat nähdä kevätsuudelman kukkivan. On aivan totta, että näin keväällä kiertää jännittyneenä katsomassa ovatko kaikki aremmat aarteet hengissä ja ilo on suuri, jos näin on. Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätsuudelman runsas kukinta ilahduttaa todella paljon. Varsinkin, kun pelkäsin jo koko puun menettäväni. Mikähän saa meidät hankkimaan puutarhaamme arkoja kasveja, joiden puolesta on elettävä sydän syrjällään? Niiden selviytyminen ja mahdolliset kukat tietenkin!

      Poista
  11. 'Kevätsuudelma' on niin kaunis. Sen kuvien äärellä viihtyy mielellään tovin jos toisenkin. Paikan päällä nähtynä sen luota ei varmaan meinaa malttaa poistua lainkaan. Lisäsin sen nyt lopulta ostoslistalleni, vaikka sen menestyminen onkin meilläpäin epävarmaa. Tuskin vielä tänä vuonna hankin sitä, ellei tule jossain ohittamatonta tarjousta vastaan. Mukavaa, että monet odottamasti kasvit ovat selvinneet hengissä. Sinikämmen vaikuttaa mielenkiintoiselta, sen kukka on tosi sievä. Minullakin narsisseja on noussut tosi vähän. Paikoin on sama myös muiden sipulikukkien kanssa. Vai tuijan ympärillä kevätkukkia on runsaasti, muualla on ainostaan yksittäisiä kukkia. Onneksi kaikki eivät sentään ole kadonneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuin Kevätsuudelmaan jonkun toisen kuvien perusteella, pakkohan se oli itselle hankkia. Yllättävän hyvin se on menestynyt, vaikka vuosi sitten pelkäsin puun menettäväni. Nyt se palkitsee minut runsaalla kukinnalla. Ehkä se ei koskaan kuki samanlaisena pilvenä, kuin esimerkiksi meidän kylän rusokirsikka. Olen tyytyväinen ja iloinen vähemmästäkin.
      Sinikämmen on söpö kasvi. Sitähän on myös valkoisena. Suosittelen sinikämmentä sinullekin.
      Sipulikukkien kukinta on tänä vuonna selvästi innottomampaa. Ehkä mennyt talvi verotti niiden voimia liikaa. Toivottavasti vähäiset sipulit keräävät voimia tulevia keväitä varten.

      Poista
  12. Toivon todella, että kova talvi olisi vain viivyttänyt kasvien heräämistä, mutta pahalta näyttää. Tulppaanit ja narsissit ovat tänä vuonna todella tynkiä, juteltiin työkavereiden kanssa asiasta ja kaikilla on sama tilanne. Senkin voi laittaa talven piikkiin. Kevätsuudelma on niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parissa FB:n puutarharyhmässä monet ovat kertoneet krookusten ja tulppaanien onnettomasta kukinnasta ja lyhyestä kasvusta. Samoja huomioita on täällä. Toki toivoisi, että omat huolella istutetut kasvit tekisivät poikkeuksen, mutta vertaistuki ja muiden samankaltaiset kokemukset lohduttavat. Uskotaan ja toivotaan, että mennyt talvi on yksittäinen poikkeus, joka ei kovin pian toistu.
      Kevätsuudelma on IHANA!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!