Kyl' se on syksy nyt!

Hosta - Kuunlilja

 

Viime viikon alkupuolella yölämpötilat laskivat lähelle nollaa. Yhden kerran pakkasen puolelle. Sitten tulikin niin lämmintä, että aamuisinkin mittari näyttää +8℃. Ehdin jo miettiä, saammeko ollenkaan ruskaa. Kyllä saimme. Ehkä veteläksi mennyttä kuunliljaa ei voi parhaaksi ruskakasviksi kutsua. Selvä syksyn merkki se kyllä on. Etenkin kuvan muita suurilehtisempi malli. Se lötsähtää ja muuttuu keltaiseksi aina ensimmäisenä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Ruska on tietenkin parhaimmillaan silloin, kun aurinko kirkastaa värit. Tuhkapensaan punaiseksi, oranssiksi ja keltaiseksi rävähtäneet värit näyttävät upeilta myös harmaassa säässä. 

Tuhkapensaita meillä oli aikanaan muutamia kadun varressa, tontin rajalla. Luovuin tuhkapensaista jo ennen tuijien istuttamista. Pari tuhkapensasta siirsin tontin uloimpaan nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa niille keksinyt. Nyt kiitän tuolloista ajattelemattomuutta. Sopivat oikein hyvin paikkaansa.

Tuhkapensas on ennen ruskaakin kaunis pensas. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät. Pienistä kukista muodostuu loppukesästä mustia marjoja. Tuhkapensas sopii hyvin aitapensaaksi. Se kestää myös leikkausta.

Villiviini puistolaidan aidalla

Villiviini on sekin oivallinen ruskakasvi. Istutin sitä aidan tyvelle, koska mielestäni köynnös sopii hyvin koristamaan aitaa. Villiviini on kasvanut niin, että kesäisin kuljen puiston puolella keräämässä pitkälle luikertelevia varsia takaisin aidalle. Lavakaulusten kohdalla villiviiniä on aidalla paikoin jo kolmessa kerroksessa eli se tuo tuulisuojaa hyötyvihanneksilleni.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy alapihan tuurenpihlaja, joka ei pidä mitään kiirettä punastumisella. Yläpihan huoltopihalla kasvava toinen tuure on jo aivan oranssinpunainen. Osa sen lehdistä on varissut maahan. 

Aronia

Tänä syksynä Oikearinteessä, portaita alaspäin laskeutuessa vasemmalle jää suurin aroniamme. Sitä ei ole leikattu muutamaan vuoteen lainkaan alas. Muille aronioille niin tehtiin vuosi sitten, koska ne olivat osittain alaosistaan paljaita. Ihmeen nopeasti ne ovat kasvaneet korkeutta, mutta marjoja niihin ei nyt tullut. Eikä myöskään ruskaa. Ensi vuonna tilanne on luultavasti jo toinen.

Epäilen vahvasti, että kuvan aronia on ihkaoikea marja-aronia. Muut valtaosin koristearoniaa. Ostimme aroniat nipussa aitataimina, koska niistä oli tarkoitus tehdä aidanne rinteen reunaan. Koristearonia tekee marjoja sekin, mutta marja-aroniaa pienempiä ja happamampia.  

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervosta olen kertonut aiemminkin. Sitä en ole meille istuttanut, vaan se on ujuttanut itsensä naapurin puolelta. Aluksi asia ärsytti minua. Enää ei yhtään. Se täyttää erinomaisesti meidän ja naapurin välisen ongelmallisen notkelman. Talvella tuohon puskanurkkaan on kolattava lumia pihalta. Idänvirpiangervo ei ole lumitaakasta moksiskaan. Siellä se makaa välillä jäisenkin lumikuorman alla nousten taas kevätauringon lämmittäessä yhtä ehona pystyyn. Idänvirpiangervo kukkii kuin sen yllä olisi kimaltavaa lunta. Pörriäisetkin tykkäävät kukista. Syksyllä puskat syttyvät ruskaiseen tuleen.

Leikkaamme idänvirpiangervot muutaman vuoden välein mataliksi. Pian se taas venyy entisiin mittoihinsa. 

Kotikadun vaahtera

Tonttimme rajalla, puiston puolella kasvavat vaahterat ovat edelleen lähes kokonaan vihreitä. Lehtisatoakaan niillä ei vielä ole pahemmin ollut. Kun lehtisato alkaa, hukun vaahteranlehtiin. Ja keväällä vaahteravauvoihin, kuten joka kevät täällä manaan.

Sen sijaan tien toisella puolella, naapurin pihalla kasvava vaahtera on huikean hienoon ruska-asuun pukeutunut. Puun nähdäkseni minun on mentävä pihalle. Tai vaihtoehtoisesti on roikuttava varaston ikkunassa, jossa näkymän peittää autotallipäädyn puumaiseksi  kasvanut siperianhernepensas. 

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Vain pari päivää ennen näiden kotkansiipien kuvaamista katselin niiden lakoamista maata kohden. Harkitsin jo hetken hakevani sakset ja leikkaavani kotkansiivet kokonaan pois. Se on kohta edessä, jotta lumen tullessa pääsemme kolaamaan käytävää. En sitten niitä saksia hakenut. Hyvä niin, koska minusta nämä ovat kellastuneinakin kauniita. Melkein kuin palmuja jossain etelämeren saarella - ehkä ei väriltään, mutta ketä se haittaa? Näiden palmujen alle varjosta nauttimaan en taida mahtua. Ellen sitten kutista itseäni merkittävästi.

Parthenocissus - Villiviini

Minulla on jonkinlainen fiksaatio (= pakkomielle, idean tai tunteen liiallinen korostaminen) kuvata kasveja sinitaivasta vasten. Värit ja muodot tulevat siten paremmin esiin. Kuvattava kohde kaipaa mielestäni rauhallista taustaa. Omassa pihassa tällainen järjestely ei kovin usein onnistu. 

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on täysin punastunut ja lehdistä on pian suurin osa maassa. Vasemman siiven villiviini vasta miettii, punastuako vaiko ei? Näiden välissä kasvavat ruotsinköynnöskuusama Serotinat eivät ota kumpaankaan siipeen kantaa. Ihan ovat vihreitä edelleen.

Parthenocissus - Villiviini

Terassinurkan villiviini on kasvanut tänä kesänä aivan vallattomasti. Mielellään se varmaan muuraisi koko terassin umpeen versoillaan. En anna tämän villiviinin kasvaa kattorakenteisiin. Siksi ohjaan sen versot kaartumaan tietyn pisteen jälkeen takaisin maata kohden. En halua tästä villiviinistä luopuakaan. Ensi kesänä aion miettiä, millaisen ratkaisun sen kohdalla teen.

Alapihan aidalla kasvavat villiviinit eivät ole kertaakaan tehneet sinisiä marjoja. Tämä terassin villiviini on niitä muodostanut ihan alusta saakka. Nyt marjoja on jo vähemmän, koska mustarastaat käyvät niitä napsimassa. Sallin sen heille. Kunhan eivät vain ruiskisi peräpäästään sinimustia täpliä pitkin terassia. 

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Hauskan näköinen se on joka tapauksessa, kun siihen ilmestyy kirkkaanpunaisia lehtiä. Vihreäksi nuo punaiset lehdet eivät enää muutu. Keväällä ne ovat todennäköisesti mustia limanuljaskoja vihreiden joukossa. Tai kuivia ruskeita käppänöitä, joita murennan toisten väleihin lannoitteeksi.

Puuvajarinne

Puuvajarinne ei ruskaväreissä loista. Lähinnä se on kuorrutettu haavanlehdillä. Muurilla kyllä pilkistää punertava villiviini, joka on kasvanut syreenin oksille maisemia uteliaana kurkkimaan. Villiviinejä olen monistanut talon seinustalla kasvavasta kaverista. Talon nurkkaan alkuvuosina istutettu villiviini sai jäädä paikalleen, kun rakensimme pation. Olisi varmaan kannattanut kaivaa pois, mutta jälkiviisaanahan näitä töitä on helppo keksiä. 

Leikkaan villiviinin joka syksy alas ja keväällä se taas aloittaa uuden kasvun kohti kattoa. Silloin tällöin leikkaan villiviinistä kesälläkin pitkäksi venähtäneitä versoja. Muutaman laitan veteen tekemään juuria. Niitä olen istuttanut muutamiin paikkoihin ja jakanut tutuille. 

Rinteen yläpäässä on yksi tämän kesän rakennelmista eli peuraportti. Ensimmäinen niistä, muut kaksi ovat vielä vaiheessa. Eikä tämäkään täysin valmis ole. Siitä puuttuu sulkusysteemi, joka on vielä mietinnässä. Nyt portti suljetaan rautalangan pätkällä. Portti on kyllä sen verran tiukka, että tuskin sitä peurat avaavat. Tuijien takaa vasemmalla kulkee verkkoaita reunustamaan tonttia. 

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Etupihan Bermudan peittokurjenpolvet on ihan pakko esitellä. Ei noiden muutamien ruskasävyjen vuoksi, vaan lehdistä muodostuva kuvio on minusta hieno. Tällaisia yksityiskohtia on hauska bongata ja kuvata. Niiden arvoa on vaikea toiselle ihmiselle selittää. Eikä varmaan tarvitsekaan. Jos tykkää, niin tykkää. Ei sen kummempaa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Koska tässä nyt syksystä puhutaan, laitetaan mukaan kunnon syyskuvakin. Eli syysmyrkkylilja Waterlily, joka työntää Kiemurapenkin mullasta aivan ihania kukkia enemmän kuin toivoa saattaa. Kevät- ja kesäihmiselle ei sentään ihan kaikki syksyssä ole myrkkyä. Ei ainakaan syysmyrkkylilja. 

Kevät meni, kesä tuli!

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

 

Toukokuu tuli tänä vuonna huomaamatta. Huomaamatta se näyttää loppuvankin. Sinne tänne keikkuvien säiden vuoksi tuli kiinnitettyä enemmän huomiota lämpömittariin kuin päivien kulkuun. Jatkuva koleus aiheutti epäuskoa, edistyykö kevät ollenkaan. Kyllä se on edistynyt. Oikeastaan aika hyvälläkin tavalla, sillä monien kasvien kukinta on venynyt mukavan pitkäksi. Etenkin sipulikasvit ovat jaksaneet seisoa pystypäin terälehdistään kiinni pitäen jopa viikkoja.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Muutama kirjopikarililjakin kukkii vielä varjoisemmissa paikoissa. Aurinkoisten paikkojen kasveja huomaan seuraavani muita enemmän. Onhan toki aurinkoisemmassa paikassa ihmisenkin mukavampi tutkia istutuksiaan. Kasvirunsauden kannalta on hyvä, että tontilta löytyy myös varjoisempia paikkoja. Niissä viihtyvät erilaiset kasvit ja moni vähemmän varjoa kaipaavakin kukkii pidempään. Puutarhurille tarjoutuu mahdollisuus seurata samojen kasvien kukintaa, kun ne asuvat erilaisissa olosuhteissa.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

 

Meillä varjopaikkoja on niukasti. Makkaripenkki on niitä harvoja vähemmän aurinkoisia paikkoja, jonne tosin ilta-aurinko paistaa aika hyvin ja alkukesästä pitkään. Olen tehnyt Makkaripenkistä varjokasvien kokeilupaikan. Valkotäpläimikkä viihtyy siellä oikein hyvin. Muutama varjoyrttikin on kotiutunut ja rönsytiarella on aina loppukesästä valloittanut lisää tilaa. Keväällä se on vähintäänkin kärsineen oloinen, mutta virkistyy nopeasti.

Yksi tuoreimpia ihastuksiani on varjohiipat. Niitä en aiemmin edes vilkaissut, kun mielestäni hyvää paikkaa ei niille ole. Kunnes pari vuotta sitten päätin antaa varjohiipoille mahdollisuuden. Istutin valkovarjohiippaa Makkaripenkkiin, jonka jälkeen olenkin ihan myyty tälle sirolle kasville. Se on runsastunut paljon. Ovat jopa kukkineet.

Kivipellon Sailan blogissa ihailin runsaana kukkivaa tarhavarjohiippaa. Voinette arvata, kuka nyt himoitsee sellaista omaan puutarhaansa?

Siirsin Makkaripenkistä muutaman yksilön viime kesänä alapihan Kurgaaniin. Talon puoleiselle sivulle, johon aurinko ei pääse porottamaan. Olin kovasti iloinen, kun huomasin tänä keväänä varjohiippojen heränneen myös Kurgaanissa. 

Niinikään siirsin Makkaripenkistä kääpiöjaloangervoja talon toiselle puolelle rakentuneeseen Köynnösnurkkaukseen. Joka siis tuli puretun leikkimökin tilalle ja jonne istutin villiviiniä ja ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Jaloangervot ovat nostaneet päätään eli ovat kotiutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Kas kummaa, jaloangervojen ohessa myös valkovarjohiipan juuria on eksynyt mukaan, koska pikkuisia alkuja nousee angervojen vierellä.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Olisi meillä kunnolla varjoisa paikka talon autotallipäädyssä. Se on monella tavoin hankala, erityisesti istutusten kannalta. Rajanaapurin piha on tuolla kohtaa toista metriä meidän tonttia ylempänä. Edellinen asukas istutti raja-alueelle idänvirpiangervoa, joka on vähitellen ulottanut juuriaan meidänkin puolelle. Jossain vaiheessa en oikein tykännyt idänvirpiangervon tavasta vallata kysymättä tilaa. Sittemmin tajusin sen sitovan hyvin pientä rinnettä, josta muuten sateet vyöryttäisivät maa-ainekset meidän tontille. 

Alue on myös tärkeä paikka talvisten lumien kolaus- ja säilytyspaikkana. Johonkin nekin on saatava työnnettyä kulkuväyliltä ja autopaikalta. Idänvirpiangervo ei loukkaannu yhtään päälleen kertyvästä lumikuormasta. Sieltä se kevään tullen nostaa oksansa ja kukkii parhaillaan kauniisti. Loppukesän puskat tekevät alueesta mukavan vehreän. Muutaman vuoden välein idänvirpiangervo on hyvä leikata matalaksi. Muuten se risuuntuu rumaksi.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Perinteistä särkynyttäsydäntä meillä kasvaa kolmessa paikassa. Ei vaan neljässä. Olopihan Syreenipenkistä kaivoin särkyneensydämen ja siirsin sen alapihan Kiemurapenkkiin. Enpä sitten tehnyt kaivutyötä huolella, koska vielä samana  kesänä vanhassa paikassa kasvi versoi itsensä ylös. Pikkupuutarhaan istutukselle en muista syytä, mutta hyvin se sielläkin pärjää. Makkaripenkkiin taasen laitoin särkyneensydämen kokeillakseni sen varjokestävyyttä. Puolivarjon kasviksi sitä sanotaan.

Tänä keväänä särkynytsydän kärsi jonkin verran myöhäisistä pakkasista. Osa nupuista paleltui kokonaan, osa on pienikokoisia rusinoita. Pikkupuutarhan yksilö on pärjännyt parhaiten ja kukkiikin nyt eheimmillä kukilla. 

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoista ensimmäiset raottavat verholehtiään. Sieltä se ihana, kirkkaanpunainen, rutistunut silkkipaperi jo pilkottaa. Eikä tuota paperia tarvitse käydä silitysraudalla oikomassa. Ihan itse se pullahtaa esiin suoristaen samalla suuret terälehdet levälleen. Yksi keväisistä spektaakkeleista, joka ansaitsisi viedokuvauksen hetki hetkeltä. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tummalehtisiin kasveihin kohdistunut ihastukseni on johtanut moniin hankintoihin. Kesällä 2020 päätin hankkia purppurahappomarjan. Nimenomaan sen hienon värin vuoksi. Bonuksena pääsin nauttimaan noista pikkuisista kukista, jotka ovat sievääkin sievemmät. Niitä on kumarruttava katsomaan läheltä, sillä kaukaa katsottuna niiden yksityiskohdat eivät näy.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Kuten tämä kuva osoittaa, kovin suureksi ei purppurahappomarja ole viidessä vuodessa kasvanut. Siksi olenkin tyytyväinen, että istutin sen Kurgaanin rinteelle. Näin se on hieman muita kasveja ylempänä ja tulee helpommin huomatuksi. 

Arovuokot ja metsätyräkki valtaavat Viiniportin tyven

Toukokuu siis vetelee viimeisiään. Koulut päättyvät, moni valmistuu ylioppilaaksi, moni johonkin ammattiin. Meillä ei ole tänä vuonna lähipiirissä lakkiaisia, eikä muitakaan suurempia juhlia. Kesän saapuminen on juhla jo sinänsä. Siksi leivoinkin raparperipiirakan ohjeella omenapiirakan. Pakasteeseen säilötyistä viime vuoden omenoista.

Toivotan kaikille valmistuneille onnea, nuoremmille ja pienemmille koululaisille kivaa kesälomaa.

Kukkaisaa viikonloppua ja ihanaa alkavaa kesäkuuta myös ihan kaikille! 

Ette varmaan pahastu, jos laitan loppuun muutaman kuvan koristeompuistani. Ne vaan ovat niin kauniita.

Etualalla koristeomena 'Royalty' ja takana 'Aamurusko'

Tässä päinvastoin eli edessä 'Aamurusko', takana 'Royalty'

Tässä kuva ikkunasta illansuussa.

Päin punaista

Kaatosateiden alettua keskiviikkona, ehdin jo miettiä, miten käy syysruskalle? Muuttuuko kaikki kuivuudessa kärvistelleet kasvit oitis likaisen ruskeiksi? Kuvittelin kai tuulen ja sateen pudottavan puista lehdet samantien. Vaahteranlehtiä onkin jo runsaasti nurmikolla. Turhaan murehdin, sillä loppuviikon aikana ruskavärit ovat suorastaan räjähtäneet silmiemme eteen. En ole ehtinyt kotipihaa kauemmas katsomaan, miltä muualla näyttää. Omassa pihassa kuljen kaiken aikaa päin punaista.

Koristeomena Musta Rudolf kera villiviinin.

Koristeomena Musta Rudolfia katsellessa kiitän itseäni sen istuttamisesta kerta toisensa jälkeen. Siinä on upea pikkupuu keväästä syksyyn. Puun tummat lehdet muuttuvat ruskan aikaan palavan punaisiksi. Olen joskus katsonut televisiosta Remppa vai muutto -ohjelman kanadalaista versiota. Ihailen sikäläisten pihojen upeita istutuksia ja erityisesti erilaisia japaninvaahteroita. Niiden kokoa ja väriä. Samalla harmittelen, kun kyseinen kasvi on niin kovin herkkä meidän oloissamme. En oikein raaski ostaa kallista kasvia, joka tuskin koskaa kasvaa isoksi. Ja jonka selviytymistä saa kaiken aikaa pelätä sydän syrjällään.

Omaa Musta Rudolfiani ihastellessa tajusin, että tässähän minulla on oiva korvike japaninvaahteralle. Eikä edes mikään korvike, vaan ihan arvonsa ansaitseva kasvi pihamaani kaunistukseksi. Ei koristeomenapuukaan mikään halpa ostos ole, kuten eivät puut yleensäkään. Koristeomenapuun kestävyys on kuitenkin ihan toista luokkaa verrattuna japaninvaahteraan. En yhtään halua vähätellä japaninvaahteran kauneutta. Moni on sellaisen kanssa pärjännyt onnistuneesti. Oman pihan istutuksissa on kuitenkin huomioitava omat tarpeet ja resurssit.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Sen kummemmin suunnittelematta istutin villiviinin aidan päälle kasvamaan. Joskus vahingot osoittautuvat aikaa myöten onnistuneiksi, kuten tässä tapauksessa. Samaisella aidalla kasvaa myös imukärhivilliviinejä, joihin niihinkin syksy tuo ruskan värejä. Säleikkövilliviini on kuitenkin joka vuosi huomattavasti näyttävämpi syysasussaan.

Musta Rudolfin ruskaväristä voivat nauttia puistossa kulkijat. Mikä parasta, puun loistava puna näkyy hyvin myös olohuoneen ikkunasta tai terassilta katsoen.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Hieno on imukärhivilliviininkin syyspuku. Näitä kasvaa aidalla kasvimaan kohdalla kolme kappaletta. Käyn välillä nostamassa puiston puolella kiemurtelevia versoja takaisin aidalle. Villiviinin versot valtaavat yhä enemmän alaa myös aidan kasvimaan puoleisella kaistaleella. Jotkut maassa luikertelevat versot ovat kasvattaneet juuria jouduttuaan matkan varrella osin mullan peittämiksi. Villiviini toimii hyvin myös maanpeitekasvina, mitä harvemmin tulee ajatelleeksi.

Muutama vuosi sitten poistin talon autotallipäädystä kapean istutuskaistaleen. Siinä yhteydessä siirsin seinustalla kasvaneen villiviinin terassin kupeeseen, jossa se viihtyykin edellistä paikkaa paremmin. Katkaisin vuosi sitten vahingossa tästä villiviinistä yhden ison haaran, mikä harmitti kovasti. Kasvi ei ollut siitä moksiskaan, vaan venyi mittää ylös ja sivulle entistä kiihkeämmin.

Yksi terassin kupeen villiviinin oksista lähti eri suuntaan. Kuvassa oman tiensä kulkija kosiskelee mustaa ränniputkea.

Olen leikannut talon seinustalla kasvavaa villiviiniä ja laittanut tuoreita versoja veteen juurtumaan. Näin olen monistanut villiviiniä onnistuneesti talon kummankin päädyn tukimuurehinin. Tässä villiviini kipuaa syreenin oksille (taustalla verkko peuraesteenä). Villiviinin punertava ruskaväri korostuu hauskasti oikealla puolella kellertävän töyhtöangervon ja vihreiden syreenien kimpassa.

Tämä pistokkaasta kasvattamani ja muurille istuttamani villiviini ei laskeudu verhoilemaan betoninharmaata muuria. Sen sijaan se etenee muurin yläreunaa pitkin kohti puuvajaa ja on muutenkin kasvanut vähän joka suuntaan.

Puuvajan edessä vaahteraa tähtäillessäni huomasin yllättäen muurin villiviinin kivunneen jo syreeniä pitkin korkeuksiin.

Vaahterassakin on kivasti eri värejä. Työhuoneen ikkunasta näen, että kentän toisen puolella sijaitsevan talon pihalla vaahtera on upean punaoranssi. Nyt on lähdettävä kylänraitille kävelemään, jotta näen enemmänkin vaahteroiden syysloistoa.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Sisäänkäynnin tuija-aidan tyvellä kasvaa muutama kiiltotuhkapensas. Ennen tuijien istutusta tuhkapensaita oli enemmänkin. Pensaat tuli kaivettua huonosti pois tuijien alta, jonka seurauksena muutama juurivesa on vuosien mittaan kasvanut pikkuisiksi pensaiksi. Koska tuijia asia ei näytä vaivaavan, olen antanut tuhkapensaiden olla. Enkä kyllä kaiva näitä pois vastaisuudessakaan. Ihan tämän loistavan syyspunan vuoksi.

Spiraea japonica - Keijuangervo ja keskellä Aronia

Aroniat ovat yleensä syksyn värikkäimpiä pensaita. Nyt suurin osa niistä on vasta pohtimassa punastumista. Paitsi tämä yksi Vasenrinteen yläreunan aronia, joka ei halua jäädä keijuangervoja vähäisemmäksi. Keijuangervot eivät joka vuosi ole yhtä hienon värisiä, kuten nyt. Eikä nytkään jokainen niistä. Ainakaan vielä. Kenties tulevat mukaan tähän syysnäytökseen hieman myöhemmin.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervolla on vähän huono maine, mikä johtunee sen turhan innokkaasta kyvystä levittäytyä sinnekin, minne sitä ei toivota. Vuosia sitten minäkin mietin, miten saisin sen pysymään naapurin puolella. Jossain vaiheessa unohdin koko asian. Ja totesin, että itse asiassa se ratkaisee ongelmallisen paikan viherryttämisen. Talvella se ei ole moksiskaan, vaikka osa sen versoista jää kolattavan lumen alle. Keväällä se nousee paksunkin lumikasan alta tarmokkaasti olkiaan pyyhkien, kuin ei koskaan talviunessa olisi ollutkaan. Kukkiessaan idänvirpiangervo on täynnä kauniin valkoisia kukkia, jotka houkuttelevat runsaasti myös pörriäisiä. Eipä pensas petä syksylläkään. Ruskasävyjä riittää.

Kadun toisella puolella olevien naapuritonttien välissä on yksityisen omistama metsäkaistale. Itse asiassa en tiedä, omistaako kunta osan alueesta. Metsä on ollut vuosien ajan omassa rauhassaan. Vähitellen tien reunaan on noussut pihlajia, joiden syysruska on kaunis varsinkin iltapäivän auringon niihin osuessa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikka ilmaantuu milloin mihinkin. Marjapensaiden alueella annan sen kasvaa aika lailla omassa rauhassa. Tänä vuonna ei tullut kovin monta marjaa, mutta syysväri on sitäkin hienompi.

Rubus arcticus - Mesimarja

Lavakauluksessa kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua mesimarjaa. Kylläpä se oli kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena. Syötävääkin saimme jonkin verran. Nyt mesimarja on värittynyt hienon punaiseksi. 

Mesimarjaa istuttaessani en arvannut sen olevan tehokas levittäytyjä. Kaivoin kesän aikana lavakauluksesta lukuisan määrän taimia purkkeihin. Myöhemmin istutin niitä eri paikkoihin. Ajattelin kokeilla, toimisiko mesimarja maanpeitekasvina. Ainakin se on asettunut uusille asuinsijoilleen. Aika näyttää, missä ja miten se viihtyy.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Pensasmustikoita minulla on vain kaksi puskaa. Istutin aluksi toisaalle kolme pensasmustikkaa. Pian huomasin paikan olevan aivan väärä, jolloin päätin siirtää mustikat kasvimaalle lavakaulukseen. Tässä yhteydessä yksi heitti henkensä. 

Tiedän pensaista tulevan suurikokoisia, mutta omani eivät ole kovin paljon kasvaneet. Johtuu varmasti olemassa olevasta tilasta. Ja tietenkin siitä, etteivät ole lavakauluksessakaan kovin pitkään ehtineet asua. Tykkään pensasmustikoista, mutta en tavoittele niistä suurta satoa. Hyväksyn, että minun pensasmustikoideni arvo on niiden upeassa syysvärityksessä.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Ruusupensaat eivät taida patsastella loistavalla syysvärillään. Juhannusruusu on kyllä joka vuosi kisassa mukana. Usein aika onnistuneesti. Tässä vaiheessa suurin osa juhannusruusuista on edelleen vihreänä. Ehkä ne pudottavat lehtensä jättäen syysruskan väliin.

Ruskaheisiangervo kurkistelee tuurenpihlajan lehtien lomasta.

Tuurenpihlajan syysväritys on yleensä syksyn hienoimpia. Vielä se ei ole luopunut lehtiensä vihreästä väristä. Ruskaheisiangervo on koko kesän kurkkinut tuurenpihlajan alaoksan lehtien välistä. Minusta siinä on jotain lystikästä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpell'n ostin käydessäni kesällä 2019 vierailulla PuutarhaTahvosilla Raaseporissa. Sen lehdet ovat tummia läpi kasvukauden. Riippuen valon suunnasta väri on välillä lähes mustaa. Pensas sopii hyvin Amber Jubilee-ruskaheisiangervon kaveriksi.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Sekä ruskaheisiangervo että purppuraheisiangervo ovat kauniita koko kesän. Näin syksyllä niiden värikkyys korostuu. Amber Jubilee saa nimensä mukaisesti ruskan myötä uusia sävyjä lehtien loistaessa oranssista punaiseen.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Mietin, onko tämän purppuraheisiangervon nimi tosiaan 'UMNHarpell'. Googlettamalla sillä nimellä löytyy lähinnä omia aiempia juttuja pensaasta. Kaivoin esiin taimilappulaatikkoni, josta aika pian löytyi tämänkin kasvin nimilappu. Kyllä se on 'UMNHarpell', joskin kasvi taitaa löytyä paremmin nimellä Fireside (Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside®).

Selvittäessäni tätä nimijuttua, minulle valkeni rekisteröidyn kauppanimen ja virallisen lajikenimen ero. Tai ainakin se, että virallisessa lajikenimessä ('UMNHarpell') on heittomerkit. Kun taas rekisteröidyssä kauppanimessä (Fireside) heittomerkkejä ei käytetä. Apua tähän löysin Saaripalstan Sailan "Ruusuinen juttu" -postauksesta.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Jos "UMNHarpell' Fireside laitettaisiin Diabolon viereen, näkisin paremmin niiden värieron. Aika tumma Diabolokin on, mutta 'UMNHarpell' Fireside on kyllä piirun verran tummempi.

Kipaisin sunnuntaina kävellen noutamassa tilaamani kirjat marketin postilaatikosta. Aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi otin kameran mukaan, jotta voin tarvittaessa ikuistaa reitin varrelle osuvat ruskanähtävyydet.

Puolimatkassa päätin käydä samalla tutustumassa kuukausi sitten valmistuneisiin kuntoportaisiin. Aivan ensimmämiseksi ei tule mieleen, että kuivankoppurassa metsässäkin on ruskaa. Vaan olipa sielläkin. Mustikanvarvut näyttivät hienoilta.

Tarkoitukseni oli kuvata portaat alhaalta ylöspäin. Juuri silloin portaissa oli juoksijoita, joita en halunnut kuvata. Jäivät sitten välitasanteelle katselemaan maisemia, joten odottamiseen kyllästyneenä aloin itsekin kivuta portaita ylös. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä alaspäin.

Tässä olen päässyt portaiden laelle. Puolivälissä on tasanne, jossa voi kerätä voimia vaikka penkillä istuen. Kuntoportaat on rakennettu pururadan/hiihtoladun sivusta nousevan jyrkän kallion laelle. Portaat on istutettu kalliolle ja luontoon siten, ettei kalliota ole tarvinnut louhia tai räjäyttää. 

Kuntoportaiden yläpäähän on laitettu muutamia telineitä. Sunnuntaiaamuna ei ollut ruuhkaa. Kuntoportaita ja uutta aluetta on kovasti kiitelty.

Kuntoportaille pääsee myös urheilupuiston puolelta valaistua reittiä.

Olen muutaman kerran kiivennyt kallion laelle paikoista, joissa on voinut hyödyntää kallion syvennyksiä ja kivilohkareita sekä luonnollisia polkumuodostelmia. Helppoa se ei ole ollut. Varsinkin märkänä puunjuuret ja ohut sammal  kivien ja kallion päällä ovat todella liukkaita. Kuntoportaat tuovat kivan ja vähemmän riskialttiin keinon kavuta kalliolle. Samalla syntyi myös uusi ja mielenkiintoinen ulkoilureitti.

Kylämme ostarilla pensasrivi erottaa kävelyalueen pysäköintipaikoista. Minusta tummahipiäinen korkea pensas on Diaboloa, mutta voin olla väärässäkin. Diabolosta ja matalammasta angervosta (olisiko keijuangervo tai rinneangervo?) muodostuu näin ruska-aikaan hieno pariskunta.

Viikonloppuna tyhjensin terassia ja pergolaa kesäkukkasista. Lämpimän sään ansiosta moni pärjäisi vielä jonkun aikaa ulkonakin. Ohjelmaa on syyskuun lopulle sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi raivata mahdollisimman paljon pois. Lähiaikoina pitäisi uusien ikkunapeltien saapua. Niidenkin vuoksi reitti ikkunoiden ääreen on oltava vapaa.

Siemenestä kasvattamani pelaguut siivosin ja toin työhuoneen ikkunalle. Jalohortensia, begonia ja maljaköynnös siirtyivät autotallin ikkunan valoon. Sade hakkasi petuniat surkeaan tilaan, joten ne kannoin kompostiin. Ulkona on vielä pelaguita kukkalaatikoissa ja ruostekukka isossa ruukussaan. Kelloköynnöksetkin kukkivat parhaimmillaan, joten saavat jatkaa ulkoelämäänsä vielä hetken.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

 

Mukavaa viikon alkua!