Näytetään tekstit, joissa on tunniste kommentit roskapostiin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kommentit roskapostiin. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. huhtikuuta 2023

Roskapostia 76 kpl

Pel. Divas Rasberry Ripple
 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna taivasteli postauksessaan keskiviikkona 26.4. roskapostin runsasta määrää. Ongelmia on ollut monilla muillakin. Jotkut ovat ihmetelleet, kun lukijoiden kommentit eivät tule heidän blogeissaan näkyviin. Kaikki eivät siis tiedä, että syy on bloggerin. Olisiko taustalla joku tekoälykokeilu, jolle suomen kielialue on ylitsepääsemättömän vaikea?

Riesaa on kestänyt jo pidemmän aikaa. Oma roskapostikansioni on ollut viime aikoina tyhjänä. Ehdin jo ajatella, että vaiva vihdoin hellittää. Huokaisin helpotuksesta aivan liian aikaisin. Perjantaiaamuna vilkaisin roskapostikansiota ja kas, siellä oli 76 hyväksymistä/hylkäämistä odottavaa kommenttia vuodesta 2013 aina tähän päivään saakka.

Mitään tiettyä yhtenäistä kaavaa en roskapostiin joutuneille kommenteille löytänyt. Hiidenkiven puutarhassa Minna toivotti hyvää vappua, Tiiu ystävänpäivää ja Sussi esitti osanottonsa äidilläni hoidossa olleen isoveljen kissan kuolemasta. Kansiossa oli runsaasti pitkiä kommentteja tutuilta bloggareilta. Oli myös kommentteja ihmisiltä, joita ei ole enää aikoihin blogimaailmassa näkynyt. Jonkun verran myös omia vastauksiani muiden kommentteihin.

Pel. Estrelle Appleblossom
 
Muutama kommentti on roskapostikansiosta nopeaa ja helppoa poistaa tai palauttaa. Sen sijaan kymmenien viestin läpikäyminen on jo työläämpää. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi bloginsa kommentissa toimivan keinon, joka kuuluu suoraan lainattuna näin: "Klikkasin oikeasta yläreunasta hallinnoi-kohtaa. Sieltä sai laitettua ruksin ruutuun "valitse kaikki kommentit", minkä jälkeen voi klikata tarvittaessa niitä oikeita roskakommentteja, joita ei halua julkaista. Lopuksi sitten painaa sitä hyväksy-painiketta ja kommentit palaavat takaisin omille paikoilleen."

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei kymmeniin roskapostista palautettuihin kommentteihin ole mahdollista käydä jälkikäteen - pitkän ajan kuluttua - vastaamassa. Tai mahdollista se toki on, mutta käytännössä melkoinen urakka.

Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut. Toivottavasti kuvasta on kuitenkin apua.

Tässä kuva paikasta, josta pääset kommentteja tarkastelemaan. Punaisen nuolen kohdalla on pieni sakara, jota klikkaamalla näet kommenttiesi kokonaismäärän, tarkastusta odottavat, julkaistut ja roskasisällön. Kutakin kohtaa klikkaamalla näet tilanteen ja pääset esimerkiksi roskapostia poistamaan/palauttamaan. Hallinnoi-sanaa (oikeassa reunassa) klikkaamalla taasen pääset toimimaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ohjeen mukaisesti esimerkiksi silloin, kun poistettavia/palautettavia on kerralla paljon.

Leikkopioni marketista.

Jos olet ihmetellyt, miksi kommenttiasi ei näy tai en siihen vastaa, syy on mitä todennäköisimmin tässä bloggerongelmassa. Jokaiseen kommenttiin en "blogiurani" aikana ole vastannut, mikä lienee inhimmillistä ja luonnollista. Blogin yksi tärkeimmistä elementeistä on vuoropuhelu, joka syntyy pitkälti kommenttikentässä. Siksi tavoitteeni on pyrkiä vastaamaan saamiini kommentteihin samoin kuin kommentoimaan lukemiani blogeja. Parhaassa tapauksessa käyn vielä jatkamassa aloitettua kommenttiketjua. Valitettavasti siinä tulee usein ajanpuute vastaan.

Kannattaa edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa oma roskaposti. Riesa on meille yhteinen, mutta ei todellakaan kenenkään käyttäjän oma syy.  Toivotaan, että se korjaantuu pian. Sitä odotellessa toivon ymmärrystä ja sopuisaa yhteiseloa.

 

perjantai 24. maaliskuuta 2023

Kevään ensimmäinen soolokonsertti

 
Tiistaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta, vesi lorisi ränneissä iloisesti ja mittarikin kipusi reilusti plussan puolelle. Tehdessäni pikakatselmusta pihassa kuulin jotain oudon ihanaa. Nytkö se alkaa? Kyllä, mustarastas istui vaahteran latvuksissa esittäen kevään ensimmäistä soolokonserttoaan. Eikä ihan heti lauluaan lopettanutkaan. Sinne se jäi lurittelemaan lähtiessäni matkaan.

Meidän pihassa on pyörinyt lukuisa määrä mustarastaita koko talven ajan. Ne ovaf oppineet tarttumaan kynsillään keittiön ikkunan edustan siemenmökin laitaan työntäen samalla nokkansa mökin aukosta siemenen saadakseen. Taitavimmat ottavat useammankin siemenen peräjälkeen nokkaansa ja pyrähtävät sitten mökin päälle nielaisemaan ruokansa. Viereisessä tuijassa on välillä monta mustarastasta odottamassa vuoroaan. Näiden lintujen touhuja on ollut mukava seurata.

Havujen alta löytyi monta terhakasta krookusta.

Vesisateet, lämpö ja aurinko ovat sulattaneet lunta aika tehokkaasti. Käytävät olivat tiistaina jo lähes lumettomat ja jäättömät. Märkää toki on, kun ympärillä oleva lumi sulaa tuoden vettä myös käytäville. Piippojahdin laajuus on vielä vaatimatonta. Vaikka yläpihalla lunta on alapihaa vähemmän, ovat parhaimmat sipulikasvipaikat edelleen hangen alla.

Ompun alle istutettu esikko heräilee.

Alapihallakin kevään iloiset esiintymät ovat vielä yhden käden sormissa lasketut. Lumikellojen lisäksi hedelmäpuiden alta alkaa paljastua nousevia krookuksia ja Huvituksen kupeessa myös sinne viime kesänä istutettuja esikkoja. Tässä vaiheessa en yhtään osaa sanoa, minkä värinen yksilö tuo heräilevä on. Muut kaverit kun ovat vielä ihan uppeluksissa.

Vasenrinteen jouluruusussa oli nuput alullaan jo tammi-helmikuussa, jolloin lumi suli rinteestä. Sittemmin lunta on satanut useamman kerran ihan kunnolla ja jouluruusu on saanut nukkua rauhassa hangen uumenissa. Tiistaina nuppuja löytyi enemmän. Annoin kasvin olla kuivuneiden lehtien suojassa, koska ennusteissa ei ole näkyvissä kovin keväistä säätä.

Marketteihin on siementen lisäksi ilmestynyt monenlaisia juurakoita ja mukuloita. Koitin ummistaa silmäni daalioilta ja gladioluksilta. Ainakin toistaiseksi. Mieli tekee uusia, mutta kotiin raahattujen suhteen tuppaa tulemaan hinku laittaa ne multaan. Liian aikaista vielä. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että kaikki mieluisammat menevät nopeimpien ostoskoreihin ja minä jään nuolemaan näppejäni.

Niin nopeasti en juurakkopussien ohi kyennyt kulkemaan, ettenkö olisi huomannut suklaakosmosta. Yksi pussukka hyppäsi oitis koriin. Matkalla kassalle katselin suklaakosmoksen juurakkoa todeten sen kovin pieneksi ja kuivahkoksi. Mietin, raaskinko maksaa 4,49 onnettomasta rääpäleestä. 

 
Kassan lähellä olikin toinen juurakkokeskittymä. Päätin tyrkätä suklaakosmoksenijuurakkoni sinne ja ostaa kasvin myöhemmin keväällä kaupasta valmiina taimena. Vaan kuinkas ollakaan, huomasin rykelmässä isomman määrän suklaakosmospussukoita. Niiden joukosta löytyi oikein komean näköinen ja tuoreen oloinen juurakko, joka sujahti vikkelästi ostoskoriin. 

Yhden kerran olen sellaisen ostanut valmiina taimena kesäkukkakaupasta. Seuraavaksi onkin hankittava lisää tietoa suklaakosmoksen kasvattamisesta. Näin viime kesänä jonkun blogissa kauniin yhdistelmän, mutta en kuolemaksenikaan muista, kenen blogissa ja minkä kasvin kumppaniksi suklaakosmos oli istutettu.

Sumu maanantaina 20.3.


Kevätsään keikkumisesta mielipiteitä onkin vaihdettu moneen kertaan. Maanantaina satoi vettä välillä aivan kaatamalla, tiistaina ympyräinen aurinko helotti siniseltä taivaalta, keskiviikkona taasen tienoon täytti vesi-räntä-lumi -sade. Muutamana iltana on noussut melkoinen sumu. 

Puutarhaihmisen ajatukset liikkuvat jo keväässä. Meteorologin mukaan ei nyt kuulemma kannata kiirehtiä. Ei ainakaan autonrenkaiden vaihtamisessa. Kevätsään keikkuminen jatkuu ja niin jatkuu odottaminenkin.

Maanantai-illan sumu puistoalueella.

Blogiini saapuneita kommentteja on viime aikoina mennyt vähemmän roskapostiin. Toivottavasti tilanne siltä osin vähitellen rauhoittuu. Siitä huolimatta käyn siellä säännöllisesti kurkistamassa tilanteen. Ärsyyntymiskynnykseni ylittyi pahasti löytäessäni julkaisua odottavien joukosta Sannan surunvalittelut veljeni kuoleman johdosta. Veljen kuolemasta tulee kesällä 6 vuotta. Samainen Sanna on esittänyt suruvalittelujaan useamman kerran. Kun hänen nimeään klikkaa, päätyy lahtelaisen kuolinpesän tyhjennyksiä harjoittavan yrityksen sivuille. 

Myös Sara esittää blogissani surunvalittelujaan, tällä kertaa yli kaksi vuotta sitten kuolleen äidin johdosta. Hänen nimensä johtaa tamperelaiseen asianajotoimistoon.

Ajattelevatko tällaiset kommentoijat, että heidän surunvalitteluiksi naamioidut mainoksensa saattavat aiheuttaa vastaanottajalle lisää surua? Että pahimmassa tapauksessa tällä tavoin toimimalla he avaavat kenties jo parantumassa olevan haavan. Laitoin lahtelaiseen firmaan sähköpostilla pyynnön, että poistaisivat blogini mainoslistaltaan. Harkitsen, teenkö saman operaation Saran firmaan.

Samassa sarjassa painiva tapaus on Kaisu R, jonka kommentti osoittautui hämeenlinnalaisen laatta-asennusyrityksen mainokseksi. Turhan myöhässä tämäkin keittiöremppaamme liittyvä mainoskommentti tuli, sillä remppa valmistui jo reilu vuosi sitten. Ihan heti putkeen emme ole keittiötä uusimassa.

Nouseepa mieleeni juttu toukokuulta 2018, jolloin minut kuljetettiin ambulanssilla Töölön sairaalaan kaatumisen seurauksena saadun kallonmurtuman ja aivovamman vuoksi. Sairaalasängyssä maatessani kännykkään kilahti viesti. Ambulanssiyhtiö halusi minun vastaavan kysymyksiin ja arvioivan palveluaan numeroilla 1-10. Viimeisenä kysyttiin, voinko suositella ko. ambulanssiyhtiötä muille käyttäjille? Entä jos olisin vammautunut vakavasti? Tai kuollut? Omaiset olisivat varmasti vähemmän tyytyväisenä moista asiakaspalautepyyntöä lukeneet.

Ymmärrän mainonnan ja markkinoinin. Pelisäännöt on silläkin alueella, eikä hetken paneutumisen inhimmillisiin ja eettisiin näkökohtiin luulisi paljon aikaa ja resursseja kuluttavan. 


Jollei konkreettisesti niin ainakin ajatusten siivin kohti  kevättä!
Kivaa viikonloppua kaikille.

 


 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2023

Siemensunnuntai

 
Helmikuun viimeinen sunnuntai oli aurinkoinen pakkaspäivä. Reippaan järvilenkin ja ruokailun jälkeen oli sopiva hetki ryhtyä kylvöpuuhiin. Kelloköynnökset ja paprikat on jo kylvetty ja koulittu. Ne jatkavat taivaltaan kellarin kasvattomassa. Muilla ei vielä niin suurta hoppua ole, mutta enpä kyennyt pitämään näppejäni irti mullasta.


Varaston pakastimen päällä on sopivan korkuinen ja laakea tila kylvöhommille. Kellarissa olisi toki vapaampaa huiskia mullan kanssa, mutta toisaalta kylvökset on kuitenkin kiikutettava pesuhuoneeseen itämään ja sen jälkeen vielä vähäksi aikaa takkahuoneen ikkunalaudalle. Koulimisvaiheessa taimityöt siirtyvät kellariin ja koulimisen jälkeen taimet jäävät omaan tilaansa kasvilamppujen lämpöön ja valoon.

Muistiinpanojeni mukaan kylvin tomaatit vuosi sitten 25.2. Aikaista ehkä, mutta ensimmäiset tomaatit jo kukkivat siirtäessäni niitä kellarista kasvihuoneeseen 18.5.

Kylvin seitsemää tomaattia. Kuvasta puuttuu Sungold, jonka siemenpussin ehdin heittää tyhjänä roskiin ennen kuvaamista. Enimmäkseen kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät hyvin hatarassa kennokasvarissani. 

Kirsikkatomaatti Artisan Golden Bumble Bee
- Keltaoranssi kirsikkatomaatti, jonka mausta pidän yhtä paljon kuin sen ulkonäöstä, osoittautunut varmaksi ja tuottaisaksi lajikkeeksi

Luumutomaatti Artisan Pink Tiger
- Kesän 2022 uusi kokeilu. Näytti, ettei tekisi yhtään hedelmää, vaan vauhtiin pääsytään satoa tulikin reilusti. Varret  kasvoivat ja rönsyilivät sinne tänne. Hedelmän kärkeen muodostui jännä terävältä näyttävä "piikki", joka ei syödessä haitannut ollenkaan.

Tomaatti Golden Sunrise
- Tästä kullankeltaisesta tomaatista on tullut yksi suosikkini. Maukas ja yllättävän satoisa.

Kirsikkatomaatti Gardener's Delight
- Tämä vanha ja satoisa lajike on saanut lisänimen "maailman paras tomaatti". Suurehkot hedelmät ovat makeita. Kuuluu vakiokasvattamiini.

Kirsikkatomaatti Supersweet 100
- Tämä on satoisa, pieniä tomaatteja tuottava lajike. Varret kasvavat ja rönsyävät helposti ympäriinsä. Pitkiin rypälemäisiin terttuihin tulee lukuisia hedelmiä. Supersweet pitää kasvihuoneolosuhteista, mutta menestyy ulkokasvatuksessa hyvin suojattuna ja tuettuna.

Kirsikkatomaatti Sungold

- Oranssikeltaiset, hieman tavallista kirsikkatomaattia isompi hedelmä, testien mukaan maailman makein tomaattilajike (netistä bongattu juttu).

Päärynätomaatti Yellow Pearshaped
- Tämä on kulttuuriperintölajike 1800-luvun alusta. Tekee keltaisia, päärynän muotoisia, ohutkuorisia hedelmiä. Kuin karkkeja.

Värinokkosiin eli isokirjopeippiin tykästyin viime kesänä. Silloin esikasvatin kolmea väriä, jotka menestyivät hyvin. Aluksi näytti, etteivät oikein meidän pihalla viihdy. Kun sitten siirsin ruukut pois suorasta auringonpaisteesta, rehevöityivät hienosti. Otin syksyllä pistokkaita, jotka lähtivät takkahuoneen ikkunalaudalla hyvin kasvuun. Kaikki  kolme kuitenkin menehtyi talven aikana. Mikä lie mennyt pieleen?

Tilasin Impectalta kuvan värinokkoset. Siemenpussit olivat aika tyyriitä ja kussakin pussissa siemeniä vähän. Kahdessa 20 pientä siementä, yhdessä 6.


Kylvin myös yrteistä timjamia, salviaa ja basilikaa. Korianteria olen kasvattanut onnistuneesti joka kesä. Sen siemeniä on vielä tallessa, joten laitan ne multaan jossain vaiheessa myöhemin.Edellisen timjamin ostin kaupasta ruukkuyrttinä. Se vietti kesän puutarhassa, mutta talvea se ei kasvimaalla kestänyt.

Vuosi sitten esikasvatin salkoruusuja näistä kuvan pussukoista. Champagne, Carnival ja Chaters Double itivät kaikki ja osan sain taimina istutettua penkkeihin. 

Alcea rosea 'Champagne' 21.8.2022

Champagne jopa kukki loppukesästä, tosin kovin matalana.


Sunnuntaina alkoi YLE Femmalta ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman 8. kausi. Sarja on jo katsottavissa Areenassa. Huhtikuinen maisema Skånessa on kovin kesäistä verrattuna meidän vastaavan ajankohdan niin paljaaseen luontoon ja puutarhanäkymiin. Siitä huolimatta ohjelman katsominen kirvoitti valtavan kaipuun suomalaiseen huhtikuuhun.

Mustarastas vaahterassa. Ei vielä laulanut.

Kuukauden vaihtuessa maaliskuuksi on jo luvallista ja ajankohtaista ryhtyä suunnittelemaan puutarhan kesää. Sehän on jo nurkan takana. 


PS.

Suosittelen kaikkia edelleen seuraamaan roskapostiaan. Lähes joka postauksen kohdalla osa kommenteista menee edelleen roskapostien joukkoon. Sieltä kommentit on helppo palauttaa. Tosin jotkut roskapostiin menneet kommentit liittyvät vanhempiin postauksiin, jolloin niihin vastaaminen on vaikeampaa, kun pitää selata omia juttujaan taaksepäin.

Huomasin myös, että käydessäni toisten blogeissa, kommenttini ei ilmestykään näkyville. Joissain blogeissa kaikkien kommenttien julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän eli kommentin ei heti kuulukaan näkyä. Mikäli oma kommentti ei ilmesty julkaistuna, se on saattanut mennä roskapostiin. Aina on tietenkin myös sellainen mahdollisuus, ettei blogin pitäjä ole halunnut lukijan kommenttia julkaistavaksi. Sellaiseen viittaavaan ilmapiiriin en seuraamissani blogeissa ole törmännyt.