torstai 12. marraskuuta 2015

Vauvamahonia


Kellarin portaikon lähellä kasvaa kaksi mahoniaa. Siirsin ne pari vuotta siihen, koska aiempi paikka olopihan puolella oli selvästi liian kuuma. Lisäksi siihen kolattiin talvisin kasapäin lunta ja vaikka mahonia hyvin lumen alle taipuukin, ajattelin sen viihtyvän paremmin suojaisammassa paikassa. Uuteen varjoisampaan paikkaansa se on kotiutunut hyvin ja hetken möllötyksen jälkeen on alkanut kasvaa mukavasti.


Tänään kävin kellarissa ja huomasin ohimennessäni jotain jännittävää. Noin 60 sentin päässä toisesta mahoniasta kasvaa vauvamahonia. Nuo kaksi punertavaa lehteä kuuluvat juuri löytämälleni kasvipienokaiselle. En tiedä, miten mahonia lisääntyy. Nouseeko tuo taimi kenties pidemmälle ulottuneesta juuresta vai onko tuohon pudonnut mahonian siniseksi kypsynyt marja ja alkanut siinä itää? Viisaammat, kertokaa.


Muutamana päivänä olen työhuoneeni ikkunasta katsellut naapurin puolella, heidän aitansa vieressä kasvavan haavan kupeeseen noussutta outoa, köynnöstävää "patukkaa". Kävin tutkimassa asiaa ja tuo patukka on karhunköynnös. Sitä on kasvanut tuolla paikalla aiemminkin, mutta en ole päästänyt köynnöstä meidän puolelle. Ihan nättihän se on kukkivana, mutta se tuppaa kyllä tukahduttamaan kasvit, joiden varaan se tukeutuu. Ensi kesänä pitääkin olla tarkkana, ettei se pääse vyörymään kukkapenkkeihini.


Täytin lintujen ruokinta-automaatit. Aika haipakkaa siemenet kuluvat. Aamulla oli keittiön puoleisella lintulaudalla sellainen vilske, ettei paremmasta väliä. Talitinttien sekaan oli nyt eksynyt myös kuusitiaisia. Käpytikkakin on vakiovieras. Autotallin nurkalla lintuja ihmetellessäni kuulin tuttua naksutusta ja ylös katsoessani pääsin tuijottamaan oravaa suoraan silmästä silmään. Ilmeisesti se odotti minun katoavan sisälle, jotta pääsisi käsiksi juuri marjakuuseen ripustamaani talipötkylään.


Maanantaina laitoin viime vuotiset amarylliksen sipulit multaan. Pelkäsin, ettei niissä ole enää minkäänlaista henkeä, mutta onpa vainen. Yhdestä sipulista on vain muutamassa päivässä noussut vaaleanvihreä lehdenkärki. Hetken jo mietin heittäväni surkean näköiset sipulit kompostiin, vaan onneksi en niin tehnyt. Ensimmäisenä aina aamulla pitää käydä vilkaisemassa, mitä kuuluu amarylliksille. Pienistä iloista koostuu meikäläisen onnenhetket.


Näinä päivinä jos ulkona aikoo kuvata, onkin pidettävä kiirettä. Tänään sumu on peittänyt tienoon liki koko päivän ja hämärä laskeutui sitäkin aiemmin. Normaalisti tällainen kostea pimeys saattaisi vähän ahdistaa, mutta ei tänä vuonna. Olemme saaneet nauttia niin aurinkoisesta ja upeasta syksystä, että loppuvuoden päivät taitavat mennä ihan omalla painollaan. Saapuva joulu tuo kuitenkin runsaasti valoa ja loistetta ja sen jälkeen alkaakin jo olla miltei kevät. Ihan tässä jo jännittää, eikä suinkaan joulu, vaan tulevan kevään odotus.
 

24 kommenttia:

  1. Minä en muista ollenkaan, mitä olen tehnyt viimevuotisille amarylliksen sipuleille. Kohta pitää hankkia ensimmäinen valkoinen kerrottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime jouluna minulla oli todella hurmaava valkoinen kerrottu amaryllis. Sellaisen hommaan taatusti tänäkin vuonna.

      Poista
  2. Mahonia on niin kaunis eri aikoina eri tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja yllättävän helppokin tuo mahonia on.

      Poista
  3. Kaunis on tuo mahonia. En ole vielä laittanut linnuille ruokaa, pitäisi tehdä se nyt pikapikaa kun meillä on jo lumipeite. Viime yönä satoi ensilumen. Kiva tuo kurrekuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei vielä ole lunta, eikä pakkastakaan, joten sen puoleen lintujen ruokinnalla ei olisi ollut kiirettä.

      Poista
  4. Kyllähän tuollainen pieni uusi kasvu aina ilahduttaa :)

    VastaaPoista
  5. Taitaa mahonia siämenestä levitä. Pikkutaimia on munki penkiis. Ei onneksi vaivaksi asti. Kiva että amaryllikset rupiaa kasvamahan, seuraavaksi saa jännittää, että rupiaako puskemahan kukkavartta.

    VastaaPoista
  6. Ihana mahoniavauva!

    Pentti Alanko kertoo Viherpihassa, että mahonia lisääntyy siemenistä, lisäksi vanhat yksilöt tekevät rönsytaimia. Olisi uskottavaa, että jos siinä lähellä ei ole vanhoja mahonioita, että siemenestä (marjasta) tuo on alkunsa saanut.

    Mahoniaa voi kuulemma lisätä myös pistokkaasta. Lisää tietoa:
    http://www.viherpiha.fi/vastaa/pensaat/mahonian-lisays

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin on siementaimi, sillä mahoniassa on ollut muutama marja joka vuosi. Kovin vanha tuo emopensas ei vielä ole sekään.

      Poista
  7. Ole vaan tarkkana sen karhunköynöksen kanssa. Lohjalla sitä kasvaa luonnossa monessa paikassa ja myös meidän pihassa. Minulla on sitä ihan riesaksi asti juuri siinä kukkapenkissä, joka ei ole ihan täynnänsä vuohenputkia. Kyllä karhunköynnös on minusta järkyttävämpi kuin vuohenputki. " Hymyilevä kuristaja!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut karhunköynnöksestä ja kuullut sen hankalasta hävittämisestä. Siksi olen yrittänyt nujertaa naapurin aidan viereen ilmestyneet taimet heti ne nähtyäni. En vaan voi mennä tuota leppään kurottavaa köynnöstä riipimään, kun se ei kasva meidän puolella. Ihan kauhistuttaa, miten se saa siellä kasvaessaan voimaa ja varmasti vielä tunkee lonkeronsa meidänkin puolelle.

      Poista
  8. Ihanasti sanottu kevään odotuksesta. Ja syksystä myös. Tämä on ollut huippusyksy, ja ihanaa kun saatiin se upea kesäkin elokuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä alkukesästä olisi uskonut, miten hienot säät vielä loppuvuodesta on tarjolla. Onneksi niin.

      Poista
  9. karhunköynnöksestä varoittelen minäkin. Minulle sitä on levinnyt naapurin puolelta, ja se on varsinainen riesa. Todella hankala hävittää ja pitää poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukavaa, jos tällaisista hankalista kasveista voisi naapurien kanssa yhteistuumin jutella ja niitä hävittää. Meidän naapuri ei vain ole kiinnostunut pihanhoidosta laisinkaan, enkä oikein arvaa mennä tuosta köynnöskasvustostakaan heille puhumaan.

      Poista
  10. Hui, karmea löytö. Älä missään nimessä päästä karhunköynnöstä teidän puolelle. Meillä se on tukahduttanut jo melkein tenniskentän kokoisen alueen alleen. Tuntuu ettei edes roundup tepsi siihen :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää olla tarkkana tuon karhunköynnöksen suhteen. Naapuri ei piittaa omasta puolestaan, mutta ehkä yritän jossain välissä kysyä, saisinko nyhtää tuon patukan pois. Pelkään, että se saa vain lisää kasvuvoimaa ja siten levittäytyy myös meidän puolelle.

      Poista
  11. Tulin vielä kertomaan että olen haastanut sinut taas Kuusi kuvaa kesästä-haasteella.
    Meinasin jo luopua perinteestä, mutta en sitten kuitenkaan ;)

    VastaaPoista
  12. Täällä on ollut kyllä harmautta ihan kylliksi, nyt vähän valostui kun satoi pari senttiä lunta.
    Mun amaryllis oli kesän ruukussa ulkona ja alkoi tehdä lehtiä. En usko että jaksaa kukkia.Sulla on vielä toivoa noiden kanssa :)
    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  13. voi miten suloinen vauvamahonia, tuollaisia löytöjä on mukava tehdä! ystävälläni on kaunis mahonia ja monasti olen haikaillut omaan pihaankin, mut aina luovun ajatuksesta, meil ei ole sille sopivaa kasvupaikkaa.

    VastaaPoista
  14. Iiik, ihana vauvamahonia! Mullakin kaksi mahoniaa ja siirrelty on, kun eka paikka liian kuiva, mutta pilttejä ei ole vielä näkynyt, niin kuin sinulla. Ootellaan...

    VastaaPoista
  15. Täälläkin odotellaan, että mitä vanhoista amarylliksen sipuleista tulee esille. Pieni pettymys, kun tulee vain lehtiä, mutta ilokseni voi todeta sipuleiden säilyneen hengissä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!