Kukkii niin, ettei perässä pysy

Sempervivum marmorum - Marmorimehitähti

Kirjoitan tätä postausta illansuussa läppärillä keittiön pöydän ääressä. Kodin varjon puolen ovet ja ikkunat ovat pihalle saakka avoinna. Säleverhot taas auringon puolella aamusta iltaan kiinni, jotta kivitalo ei liikaa kuumenisi. Toistaiseksi nukkuminen on onnistunut, vaikka lämpöä on reilusti enemmän, mistä normaalisti yöaikaan tykkään. Mittari näyttää nyt +28.3 ja peipponen laulaa kauniisti. Muuten on hyvin hiljaista. Monilla alkoi loma juhannuksena ja kaikki muukin väki tuntuu kaikonneen uimarannoille tai jonnekin varjoon loikomaan.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Puutarhan kuvaaminen on jäänyt tämän hellejakson aikana vähemmälle. Aurinko porottaa kuumasti täydeltä taivaalta, joten viihdyn mieluummin varjossa. Tärkein puutarhatoimi on viime päivinä ollut kasteleminen. Kastelemisen lomassa tulee tehtyä kaikenlaisia huomioita istutusalueiden tilanteesta, mutta työt saavat odottaa viileämpiä säitä. Rikkaruohoja nappaan ohi kulkiessani. Ihan hirveästi ei niitäkään ole, mikä johtunee kuivuudesta.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Puutarhassa tulee useimmiten huomioitua ne näyttävimmät kukkijat eli kärhöt, ruusut ja pionit. Monet muut kaunottaret ansaitsevat yhtä lailla tulla nähdyiksi ja kiitetyiksi. Viime kesän Puutarha Tahvosen retkeltä kotiutunut keijunkukka Hans on ylittänyt kaikki odotukset. Taimi oli suuri ja istutin sen Syyspenkkiin huolella. Hans selvisi ongelmitta leudosta talvesta ja on kasvattanut lukuisan määrän korkeita kukkavanoja. 

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Vaikka itse kasvi on melko matala, kukkavanat nousevat korkealle. Oli hyvä, että istutin sen penkkiin vähän taaemmas. Tosin Syyspenkki ei ole kovin syvä, mutta jokin matalampi kasvi tulee jossain vaiheessa Hansin eteen. Nyt siinä on vielä sipulikasvien lehtiä, jotka saavat kerätä hetken voimaa ennen leikkaamista. Takana on viime vuonna siemenestä kasvattamaani harmaakäenkukkaa, jonka toivon tänä kesänä kukkivan.

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Puiston puoleiseen aitaan istutin toissa kesänä useamman edullisesti hankitun köynnöksen. Pimeän metsikön varjossa vuosikausia asuneena ja vihdoin valon saaneena en halua tilalle mitään korkeaa. Köynnökset kierrelkööt aitaa pitkin ja antakoon auringon tulla vapaasti ylitsensä. Yksi edullisista köynnöshankinnoista on tulikuusama Dropmore Scarlet. Sen kukat ovat vähän villin erikoiset. Yllättävän ahkera kukkija.

Trollius chinensis - Kesäkullero

Kesäkulleron esittelytekstissä mainittiin sen houkuttelevan mehiläisiä. Se riitti valintakriteeriksi minullekin. Onhan kauaskantoinen ajatukseni ollut istuttaa yhä enemmän pörriäisiä houkuttelevia kasveja.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Lehtolaukka sopii mataluutensa vuoksi hyvin penkkien reunuskasviksi. Saman pussin pienistä sipuleista saattaa nousta joko keltaisia tai punaisia kukkia. Nämä kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Tuoksuherneiden kanssa näytän onnistuneen tänä vuonna erinomaisesti. Kovin montaa kertaa en ole tuoksuherneitä edes esikasvattanut, mutta nyt noudatin Suvikummun Marjan blogissaan julkaisemia Cecilia Wingardin ohjeita. Ohjeet ovat helpot ja näppärät. Itäminen sujui likimain täydellisesti. Istuttaessa 7 eri lajikkeen taimien nimet menivät sekaisin (joukossa pitäisi olla ainakin Cupania ja Beaujolaista). Tuoksuherneet ovat isoissa ruukuissa. Kasvihuoneen edessä olevan ruukun asukkaat kukkivat jo.

Campanula patula - Harakankello

Punaherukan viereen nousi pian tulppaanien kukinnan päätyttyä hentoja kasveja. Mietin, onko kyseessä jokin rikkaruoho ja mikä? Pieni epäilys hiipi jo varhaisessa vaiheessa, sillä samanlaisia kasveja on ollut aiemmin muuallakin puutarhassa. En siis kiskaissut pois ja hyvä niin. Harakankellohan sieltä kehkeytyi, kuten uumoilin. Lapsena kaikki siniset kellokukat olivat minulle kissankelloja. Kissankelloiksi näitäkin kutsun, vaikka harakankelloja ovatkin.

Geranium pratense 'Summer Skies' - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvet kukkivat pitkin puutarhaa. Olopihan kyläkurjenpolvi "Summer Skies" on hiukan syreenien varjostama, joten se aloitti myöhemmin. Alapihan ovaalipenkissä on jo jonkin aikaa kukkinut kyläkurjenpolvi 'Splish Splash". 

Kyläkurjenpolvi "Splish Splash' ja Illakko

Splish Splash on hauskasti monivärinen. Osa kukista on sinisiä, osa valkoisia ja joissakin kukissa on valkoisissa terälehdissä isompia sinisiä läikkiä ja raitoja. Tämä kyläkurjenpolvi kasvaa korkeaksi, joten kaukoviisaana istutin sen Ovaalipenkin keskelle. Illakko samanlaisena hujoppina sopii Splish Splashin kumppaniksi. Kunhan helle hellittää, käyn heitä tukemassa, koska reunimmaiset varret retkottavat jo muiden kasvien päällä.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Myös etelänruusuruoho venyy korkeaksi ja pyrkii rötköttämään matalampien kasvien päällä. Enpä uskonut etelänruusuruohon leviävän niin tehokkaasti, kuin se on tehnyt. En edes tajunnut kyseessä olevan tämän kukan, kun keväällä katselin jonkun pukkaavan innolla versoja Pikkupuutarhan Kivipenkistä. Olisi kannattanut vähän harventaa taimia. Saattaa olla, että teen sen vielä käyttämällä osan harvennetuista maljakkokukkina.

Armeria maritima 'Splendens' - Tarha (Ranta-) laukkaneilikka

Tarhalaukkaneilikan alkaessa kukkia Vasenrinteessä, jouduin hetken etsimään sen nimeä. Erehdyksessä olen poistanut tämän laukan kasvilistastani, vaikka se on jo monena kesänä uskollisesti noussut kukkijoiden joukkoon. Pieni ja sievä kasvi, joka ei näytä kovin paljon tilaa vaativan. Tämä kasvi on niitä entisen Honkkarin neljä kympillä taimia, joiden kasvattamisessa tuurilla on ollut merkittävä rooli. Jotkut niistä ovat jääneet elämään ja kukoistamaan puutarhaani. Useampi on jättänyt nopeasti hyvästit.

Dianthus grationopolitanus 'Pink Jewel' - Vuorineilikka

Vuorineilikka kasvaa Teresanruusun kupeessa. Sopii siinä mielessä hyvin, että ruusu pudottaa samanvärisiä terälehtiä vuorineilikan joukkoon. Kauempaa näyttää, kuin neilikka olisi aivan täynnä kukkia. Kyllä sen kukinta kuvanottohetkestä runsastuukin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Tämän harmaaversoisen neilikan tarinan olen kertonut joskus aiemminkin. Sain sitä vanhempieni pihasta heidän asuessaan Lohjalla 1990-luvun lopulla. Vanhempani eivät tienneet neilikan nimeä, mutta isä kutsui sitä kartanoruohoksi. Tarkkaa nimeä tälle kasville en ole löytänyt, mutta vertaillessani erilaisiin kuviin, olen tulkinnut sen sulkaneilikaksi.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Pienestä alusta olen vähitellen monistanut sulkaneilikkaa moneen paikkaan puutarhassani. Ihan reunalle kasvia ei välttämättä kannata istuttaa, sillä se alkaa helposti maata pitkin pituuttaan. Silloin se ei ole kovin nätti ja haittaa esimerkiksi nurmikon leikkaamista.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Vuosia ihmettelin, miksen saa harjaneilikkaa kasvamaan puutarhassani. Sitten tuuri kääntyi ja nyt niitä on parissa paikassa. Ostanpa sitten mix-pussukan tai kuinka tummia tahansa, nousee siemenistä aina lähinnä punaisia. Harjaneilikan ilmestymisen varaan en myöskään laske. Se nousee, jos on noustakseen. Ja noustuaan sekin toteaa itsensä laiskottelijaksi ja ryhtyy monen muun rennon kasvin tapaan makaamaan puoli-istuvassa asennossa.

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki

Jossain vaiheessa huomasin, ettei pihassani kasva ainuttakaan tähtiputkea. Asia korjaantui pian ostaessani Kotkassa käydessä Sunningdale Variegated'in, jonka lehdet ovat kaksivärisiä. Tykästyin tähtiputkeen niin paljon, että seuraavana kesänä ostin Star of Firen. Minua varoitettiin tähtiputkien tehokkaasta siementämisestä. Kohta penkissäni olisi lukuisa joukko pieniä tähtiputken taimia. Näin ei ole käynyt. Istutetut puskat ovat runsastuneet, mutta vauvoja he eivät ole saaneet.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikon kuihtuvaa kauneutta

Helteen vuoksi puutarhanhoito on rajoittunut lähinnä kastelemiseen. Paljon alkaa olla tukemista, vähän kitkemistä ja jotain voisi karsiakin. Pionitkin ovat jo alkaneet poksautella nuppujaan auki, enkä ole ehtinyt laittaa niille tukia. Perinteisesti teen sen jo siinä vaiheessa, kun varret vasta alkavat venyä korkeutta. Toissa iltana innostuin sitten suihkunraikkaana kömpimään pionien ja kuihtuvien idänunikoiden välissä tukia virittelemässä. Pakko oli mennä uudelleen suihkuun, vaan onpa tuet nyt laitettu.

Geranium pratense 'Splish Splash' - Kyläkurjenpolvi

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille! Älkää polttako nahkaanne.

 

Direktiivejä kaihtava kurkku

Cucumis sativus - Kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'

Ensimmäiset Cordoba-kurkut alkavat olla korjuukypsiä. Sherpaa olemme syöneet jo monen monta kappaletta ja pari Beth Alphaakin on jo leivän päälle viipaloitu. Cordoba on pitkä kasvihuonekurkku. Kuvan yksilö on kasvanut hassusti kippuralle lehtihangan varaan. Taitaa uhmata kaikkia EU:n asettamia direktiivejä. Itse asiassa kurkkujen muotoa säätelevä direktiivi on legenda. Direktiiviä ei nimittäin koskaan ollut olemassakaan, ainoastaan asetus kurkkujen muodosta, joka sekin poistui vuonna 2008. 

Solanum lycopersicum F1 'Sungold' - Kirsikkatomaatti

Tomaatteihinkin alkaa vähitellen tulla väriä. Kirsikkatomaatti Sungold voittanee kisan siitä, mikä niistä pääsee ensimmäisenä lautaselle. Kakkosesta ei vielä ole edes veikkausta. Tomaateissa on paljon kukkia, mutta raakileiden määrä voisi olla suurempikin. Eiköhän nuo ehdi niitä tehdä.

Olen karsinut tomaateista alimpia lehtiä. Pian muutamasta on varmaan katkaistava latva, sillä  pari pisintä kuikuilee kasvarin ikkunasta ulos.

Solanum lycopersicum 'Golden Bumble Bee'- Kirsikkatomaatti

Viime päivien helteiden vuoksi kasvihuoneessa ei ole voinut pitkään oleskella varkaita etsimässä ja kukkia hellästi pölyttämässä. Hikeä pukkkaa pelkkä ajatuskin. Ovi on yötä päivää auki. Oviaukossa on harso suojaamassa tomaatteja iltapäivän paahteelta. Yöksi kiinnitän harson nipistimellä, jotta pihassa pörräävät räkätit eivät vahingossakaan lennä kasvariin - olisiko sellainen edes mahdollista? Myös pihapiirissä viime päivinä loikkinut jäniksenpoikanen saattaisi käydä napostelemassa kasvamassa olevia herkkujani.

Capsicum annuum F1  'RedSkin' - Paprika

Paprikaa minulla on  kasvamassa punaiseksi kypsyvää RedSkiniä ja keltaista Zazua. RedSkin on matala kasvi, jossa on jo lukuisia hedelmiä valmistumassa. Zazu sen sijaan on kasvanut paljon korkeammaksi. Se kyllä kukkii, mutta yhtään hedelmää ei ole näkyvissä.

Kastelujärjestelmästä on näillä helteillä erityisen suuri hyöty. Multatila näyttää päällepäin katsottuna kuivalta, mutta vesisäiliön pinta vajenee selvästi. Tomaatit ja kurkut voivat hyvin, eikä niiden lehdet lotkota kuivina. Pari kertaa olen multatilan kuivuudesta huolestuneena säätänyt tippaletkua tiputtamaan ahkerammin. Seuraavalla käynnillä olen huomannut istutuslaatikosta valuneen lattialle ylimääräistä vettä, joten olen palauttanut säädöt entiselleen. Hyvin Blumat toimii.

Mangoldi

Ainoastaan yksi tomaatti ja yksi paprika ovat isoissa ruukuissa, joihin ei Blumatin keraamiset kastelukartiot riittäneet. Niille laitoin aluslautasiksi pesuvadit, joihin voin kaataa ylimääräistä vettä kuivumisen estämiseksi ja kasteluvälin pidentämiseksi.

Cucurpita 'Tuscany' - Kesäkurpitsa, vihreä

Kasvimaalla kaikki kasvaa komeasti. Ensimmäiset kurpitsat ovat pian satovalmiina. Valkosipulin ja sipulin varret ovat komeat. Herne ja härkäpapu ovat alkaneet kukkia. Porkkanaa ja punajuurta on harvennettu. Lehti- ja palmukaali sekä mangoldi kasvavat kauniisti. Ainoastaan salaatti on itänyt huonosti. Uusi kylvös näyttäisi itävän paremmin. Retiisien ensimmäinen sato oli isokokoista ja maukasta. Ei ollenkaan puisevaa, vaikka pelkäsin korjaavani isoimmat liian myöhään. Uusi kylvös nousi hetkessä eli pian on taas retiisejä syötäväksi.

Cucurpita 'Tuscany' - Kesäkurpitsa, vihreä

Tänä kesänä en ole laistanut kasvimaan kastelua. Joka toinen päivä kastelen kaiken kunnolla, vähintään. Paahdetta on toki riittänyt, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Kosmoskukatkin kehittävät jo nuppujaan.

Kosmoskukka ennen kuihtumista

Muutaman kosmoksen esikasvatin ja istutin myöhemmin kasvimaan laitaan. Nyt esikasvatettuihin on avautunut ensimmäinen kukka. Kovin suurta etua en esikasvatuksessa näe verrattuna suorakylvön helppouteen. Myös tilan säästö on suorakylvössä tärkeä pointti, sillä esikasvatettavaa on yleensä muutenkin ihan riittävästi.

Monet muistavat kuvata kaikkea etukäteen ja jopa somistavat kuvattavansa kauniisti. Minä olen surkea somistaja ja etukäteiskuvaaminenkin tuppaa unohtumaan. Juhannuksena ehdimme jo miltei kaikki retiisit syödä, kunnes muistin viimeiset ryökäleet kuvata todisteeksi. Eipä kai maailma tähän kaadu. Omaan ruokapöytäänhän näitä kasvatetaan, eikä koolla tai määrällä kilpailtaviksi.

Ahomansikat ovat saaneet punerrusta poskilleen. Ostin ensimmäisen satsin kotimaisia Honey-mansikoita espoolaisen marketin ulkomyynnistä. Ilmeisesti olivat aamulla poimittuja ja päivän myyntipöydällä seisseitä, sillä iltapäivällä olivat jo pehmenneitä. Hinta ei ollut niin korkea, kuin mediassa kirjoitettujen poimintakohujen perusteella voisi päätellä. Oman kylän mansikoita myydään jo ja yleensä ne ovat olleet taivaallisen makuisia. Kunhan kerkeän, käyn hakemassa. Toivottavasti viljelevät tänäkin vuonna Sonataa, josta tykkään.

Ruusurakkauden aikaa

Rosa Therese Bugnet

2013 voimalla iskenyt ruusukuume on hissukseen vähän laantunut. Pystyn jo kaupassa kulkemaan näiden kaunotarten ohi ilman, että sormet ruusupiikeistä kipuillen kannan uusia taimia kassaa kohti. Osaltaan kuumeen hellittämiseen vaikuttanee sekin, että olemassa olevat ruusupuskat ovat kotiutuneet näyttäen kauneutensa ja täyttäen niille asettamani toiveet.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Juhannusruusu kukki kerrankin nimensä mukaisesti juhannuksena. Nyt sen valkoisia terälehtiä on enemmän nurmikolla kuin pensaissa. Myös Suviruusu on ollut viikon verran täynnä pinkkejä kukkia. Asuvat Tornionlaaksonruusun kanssa vierekkäin ja ovat kasvaneet niin toisiinsa kiinni, ettei enää erota, missä toinen alkaa ja toinen loppuu.

Rosa 'Tornedal'

Puutarhassa kuvia räpsiessä ei aina huomaa, kuinka samalla mukaan tallentuu erilaisia ötököitä. Nytkin vasta tätä kuvaa postaukseen ladatessani huomasin valkoisen hämähäkin kukassa. Jos jo kuvausvaiheessa huomaan jonkun ötökän, yritän saada siitä onnistuneen ja tarkan kuvan. Kimalaisten kuvaamisessa onnistun harvoin, koska niillä tuntuu olevan kova kiire kukasta kukkaan. Pitäisi varmaan laukoa otoksia sarjana ja valita sitten parhaiten onnistunut.

Rosa majalis - Metsäruusu

En tunnusta kärsineeni koskaan mistään erityisen kovasta ötökkäkammosta. Jos jonkinlaista kammoa onkin ollut, on se näinä puutarhan rakentamisen vuosina kaikonnut lähes kokonaan. En minä ehdoin tahdoin ötököitä ryhdy sormeilemaan ja käsiini ottamaan. Saavat kuitenkin olla ja elää rauhassa omaa elämäänsä. Pahikset tietenkin harmittavat tuhoa tehdessään, mutta minun puutarhassani ei myrkkyjä käytetä. Jollei vesisuihku tai käsinkerääminen tuota tuloksia, olkoot. Yleensä talvi on tehnyt tehtävänsä.

Rosa pimpinelliforlia 'Tove Jansson'

Jonkun verran tänä(kin) kesänä pimpinelliruusuissa on vattukärsäkkäitä. Vähemmän kuitenkin, kuin joinain aiempina kesinä. Olen kerännyt taittuneita ja vioittuneita nuppuja pussiin ja laittanut sekajätteeseen. Taistelussa vattukärsäkkäitä vastaan koen olevan altavastaaja, sillä osa nupuista on yleensä pudonnut maahan minun niitä näkemättä. Sieltä niitä on vaikea löytää. Joka vuosi juhannusruusu ja muut pimpinellit kukkivat riittävän kauniisti vattukärsäkkäistä huolimatta.
 

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Norjanruusun eli rosa Hurdalin istutin 2015 Pikkupuutarhaan. Tilasin sen Oulujoen taimistolta samanaikaisesti rosa Duchesse de Montebellon kanssa. Montebello on vielä nupulla. Hurdal on aivan täynnä kukkia. Osa nupuista on kasvanut peuraverkon läpi, enkä voi nyt verkkoa siirtää vahingoittamatta kukkia. Illalla ruusu  kylpee auringonpaisteessa, jolloin kuvaan tulee liian jyrkät valot ja varjot. Yritän saada pensaasta yleiskuvan vaikkapa aamulla.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on viime vuotiseen tapaan kukkinut aivan upeasti. Tässä on kukkiva puu, joka koristeomenapuiden ohella on vertaansa vailla. Oksat ovat täynnä pieniä ruusuja. Puu kukkii nyt toista viikkoa. Luultavasti helle nopeuttaa kukinnan edistymistä ja kukkien kuihtumista, mutta olen kyllä tanssinut tämän puun ympärillä ihan joka kukan edestä.

Hortensiapenkki

Ruusuorapihlaja  kasvaa Hortensiapenkin toisessa päässä, ennen samaisessa penkissä kiinni olevaa pyöreää Kurgaania. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy Tornionlaaksonruusu, joka kuvaushetkellä oli vielä nupulla. 

Ruusuorapihlajasta kuvaajan päin ovat syyshortensiat Vim's Red ja lähimpänä Vanille Fraise. Kumpikin, kuten myös yläpihan Bermudassa kasvavat syyshortensia Grandiflorat ovat niitä harvoja kasveja, jotka vähän kärsivät leudosta talvesta. Olen poistanut niistä monta kuivunutta oksaa, eikä pensaista ole tullut kovin lehteviä. Ainakin Vanille Fraisen taidan ensi keväänä leikata matalammaksi, jotta saan sen haaroittumaan alempaa ja muutenkin paremmin. Vim's Red on jo valmiiksi matalampi ja haaroittuvampi.

Kävin hakemassa Ikeasta hajonneen työpöytälampun tilalle uuden. Samalla mukaan lähti kaksi komeaa 5 euron ruukkuhortensiaa. Vasta kotona älysin, että olisihan niitä siihen hintaan voinut ostaa useammankin. Toisaalta minulla ei ole kovin montaa hyvää puolivarjoista tai varjoista paikkaa hortensioille, joten ehkä oli viisasta jättää ylimääräiset hortensiat muiden ostettaviksi.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusurakkauden kohteet vasta aloittavat, joten ruusuisia postauksia on todennäköisesti tulossa lisää. 

Aurinkoisia päiviä kaikille. Älkää polttako itseänne paahteessa.

Ohikiitävää kauneutta

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikko

Oi, näitä silkkipaperimaisia ihanuuksia. Niiden kauneus kestää ohikiitävän hetken, mutta on tänä vuonna sitäkin runsaampaa. Illalla tiukassa nupussa ja aamulla terälehdet avoinna. Kukahan käy varhaiskeväällä rutistamassa ohuen ohutta silkkipaperia ahtaan nupun sisälle? Avautumisen myötä terälehdet siliävät, mutta edelleen niissä on hienoisia taitoksia. Kovin kuumalla raudalla niitä ei siis ole siloteltu.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikko

Vaaleanpunaisen Princess Victoria Louisen ja alakuvan Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Princess Victoria on lisääntynyt mukavasti. Sen sijaan Royal Wedding taitaa tyytyä yhteen kukkaan. Aika näyttää, kuinka käy.

Papaver orientale 'Royal Wedding' - Idänunikko

Aion kerätä huolella näiden kaunotarten siemenet talteen ja kasvattaa niistä lisää kukkia. Sopivia paikkoja olisi kyllä tarjolla. Korkeina kasveina nämä sopivat muiden perennojen joukkoon. Ja siten ne onkin kätevintä istuttaa, sillä lehdet menevät ruskeiksi pian kukinnan jälkeen. Parempi siis niiden piiloutua muiden kasvien lehdistön joukkoon.

Papaver orientale - Idänunikko

Katsokaa nyt tätäkin unikkoa. Kuvitteleeko hän olevansa italialainen galzone, kenties pinaatti-vuohenjuustotäytteellä. Ei suinkaan, sisältä löytyy tutut tummasävyiset heteet ja terälehtien putoamisen jälkeen esille jäävä koristeellinen siemenkota.

Papaver orientale - Idänunikko

Hiekkakäytävä on aamuisin täynnä pudonneita punaisia terälehtiä. Joka aamu on myös yhä uusia auki poksahtaneita unikoita. Mikä missäkin vaiheessa avautumista. Unikon nuppuja odotan joka vuosi yhtä suurella innolla. Mikä olisikaan sen jännittävämpää kuvattavaa kuin karvainen nuppu, josta pilkistää punaista silkkipaperia.

Papaver orientale - Idänunikko

Suurin osa vuosia sitten naapurilta saamistani punaisista idänunikoista on sitä kaikille tuttua oranssinpunaista väriä. Joukkoon on ilmestynyt myös vaaleampia sävyjä. Vaikka kaikki nämä ihanuudet ilahduttavat minua, etsinnässä on myös uusia värejä.

Iris germanica 'Eleanor Roosevelt'

Saksankurjenmiekoista ensimmäisenä kukkaan ehti sininen Eleanor Roosevelt. Se on sen verran muita matalampi, että meinasin ensin ohittaa kukan sitä huomaamatta. Eleanor Roosevelt kukkii nyt ensimmäistä kertaa, ellen nyt ihan läpiä päähäni puhu. Mielestäni tämän olen ostanut Päivälän koeruusutilalta kesällä 2016.

Iris germanica

Eleanorin jäkeen kukkimaan ryhtyi samassa penkissä asuva valkoinen saksankurjenmiekka. Tälle minulla ei ole nimeä. Luultavasti olen sen hukannut. Tämäkin iris on kotoisin Päivölästä.

Päivölän koetilan iriksiä

Runsas viikko sitten kävin samaisella Päivölän koeruusutilalla, joka ei siis enää ole Helsingin yliopiston projekti. Yhä se on paikka, jossa luotiin monta uutta suomalaista pensasruusua. Sain ensimmäisen kerran tilaisuuden tutustua paikkaan heinäkuussa 2016, jolloin Helsingin yliopisto oli jo päättänyt  luopua koetilasta.

Nyt jäljellä olevat ruusupensaat olivat vasta aloittamassa kukintaansa, mutta irikset olivat jo täydessä kukassa. Ja kylläpä niitä oli paljon erilaisia. Monet jännittävän värisiä, eivätkä vielä kaupallisessa levityksessä.

Iris germanica 'Ellenida'

Pirkko Kahila oli paikalla hoitamassa kasveja. Samalla hän kertoi niiden nimiä ja muutakin tietoa. Sattumoisin oli mahdollisuus ostaa kuvassa olevaa, Peter Joyn kehittämää Ellenidaa. Enpä voinut vastustaa ja nyt Elleniida asuu myös minun puutarhassani.

Geum 'Totally Tangereine'

Päivölään on meiltä lyhyt matka. Ruokaostokset teemme useimmiten Nummelan kaupoissa. Poikkesin Päivölä-reissulla myös kivenheiton päässä olevassa Honkkarissa. Joka siis on muuttanut nimensä Rustaksi. En voinut vastustaa kahta Satakunnan Taimitukun muhkeaa kellukkaa. Totally Tangerine kukki jo ostaessani. Sen sijaan Nonnan kukintaa saan vielä hetken odottaa.

Niin vain puutarhani kasviperheet saavat uusia jäseniä ja laajenevat. Ensin tuli tulikellukka, sitten Mai Tai. Ja nyt nämä kaksi kaunokaista.

Huomasin juuri, että tämä on bloggaushistoriani 1503. postaus. Aloitin bloggaamisen 10.6.2011. Synttäri meni ohi ihan huomaamatta. Josko sitten ensi vuonna juhlisi täyttä kymppiä isommin.

PS.

Miten te lisäätte tunnisteet postauksiinne tässä uudessa blogger-versiossa? Jos lisään tunnisteita entiseen tapaan siihen tarkoitetussa paikassa, saan virheilmoituksen, enkä saa postausta tallennettua enkä siten myöskään julkaistua.

Hyvää juhannusta!

Nauti uusia perunoita ja voita,
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta,
varpaat veteen kasta.
Hakkaa liiteriin halkoja,
oio nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut,
unohda turhat juoksut.
Muista paljon lekotella,
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja,
tapaa ystäviä ja tuttuja.
Älä murehdi ötököitä,
vietä ihania kesäöitä!

HYVÄÄ JUHANNUSTA

KAIKILLE!

 

Etupäässä sinistä ja mausteeksi vähän punaista

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Iltaisin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jos siis moisesta episodista hengissä säilyisi. Viikonlopun lämpimät päivät menivät etupäässä puutarhassa ahkeroidessa. Vaikka etukäteen päätin, että vaihteeksi voisi ottaa elämän lokoisasti. Kaiketi minulle makoilu riippukeinussa kirja naaman päällä varjoa tuomassa on vieras oleskelumalli. Hetken jos jossain istun, pian jo jalka vipattaa keskeneräisten töiden suuntaan ja hanskat hakeutuvat käsiin kohdetta lähestyessä.

Kuvan sinivaleunikko tarttui käsiini ihan väkisin toukokuun alussa puutarhamyymälässä. Taimi oli valmiiksi roteva ja isokokoisessa ruukussa. Kaikkien edellisten sinivaleunikkojeni muistoa kunnioittaen istutin tämän yksilön olopihan Allaspenkkiin, timanttituijan eteen. Siinä se saa valoa, mutta on silti suurimman osan päivästä lempeässä varjossa. En taaskaan raaskinut toimia ohjeiden mukaan ja jätin pian istutuksen jälkeen esiin tulleet nuput poistamatta. Toivon hänelle pitkää ikää.

Lauantaiaamuna laitoin pesukoneen pyörimään ja lähdin pihalle ihan vain katselemaan. Pian löysin itseni typistämässä vuorimäntyjen vuosikasvustoja. Näin teen aina ennen juhannusta, mutta ei kyllä ollut tarkoitus käyttää siihen helteistä lauantaita. Ukkokulta toi minulle tikkaat, sillä isoksi kasvaneen vuorimäntykeskittymän latvuksiin ei tavallisen korkuisella naisihmisellä ole ilman apuvälineitä ylettymistä.

Vuosikasvustot pitäisi kuulemma nipistää hellävaraisesti käsin. Jos niin olisin tehnyt, seisoisin edelleen tikkailla jatkamassa typistyshommia. Käytin siis saksia, kuten muinakin vuosina. Alkuvuosina en ymmärtänyt vanhimpia vuorimäntyjämme typistää. Siihen nähden voisivat olla kammottavamman näköisiä. Rumimmat roikaleet olen poistanut. Jäljelle jääneitä sietää katsella.

Ixiolirion tataricum - Vuorililja

Kuvan vuorililjan istutin syksyllä pikkusipuleina Vasenrinteeseen. Ehdin jo unohtaa koko kasvin, kunnes muutama päivä sitten huomasin sen hennot, siniset kukat. Tässä taas kasvi, jonka kukkia kannattaa katsoa ihan läheltä. Luontoäidin kynästä on piirtynyt kauniit viivat terälehtien sisäpinnoille.

Aquilefia vulgaris - olisiko tämä Blue Barlow?

Akileijojen kukinta on juuri nyt ylenpalttisen runsasta. Kaikki eivät ole vielä avanneet kukkiaan, mutta monen akileijan kukkarypäs on täysin valloillaan. Tälle siniselle akileijalle tarjottiin nimeksi Blue Barlow. Mitä sanotte, olisiko sellainen?

Katsokaa yläkuvan akileijan selkäpuolta. Hänellä on kaunis mekko niin edestä kuin takaakin katsoen.

Glechoma hederacea - Maahumalan hedelmäkö?

Lauantai-illan typistysurakan jälkeen käyskentelin puutarhassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta kesäiltana auringonpaiste on lähes yhtä kirkasta kuin päivällä. Varjoista tulee liian jyrkkiä ja aurinko osuu silmiin niin, että tähtääminen ei tahdo onnistua. Silti en toivo pilvistä ja kylmää. Täytyy muuttaa järjestystä siten, että aamulla on kipaistava kuvaamaan yläpihaa ja illalla alapihaa. Silloin valo-olosuhteet ovat kuvaamiselle paremmat.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Sunnuntaista tuli ihan yhtä työteliäs kuin lauantaistakin. Edellisillan tarkastuskierros kertoi, että Pikkupuutarhassa kasvit ovat villiintyneet sillä välin, kun puutarhuri on kantannut alapihan istutusalueita. Nurmitädyke ja maahumala ovat toki kauniita, mutta ei niiden tarvitsisi ihan joka paikkaan tunkea. Kaikenlaista rikkaa oli linnoittautunut myös viime kesän lopulla mylläyksen kohteena olleessa Bermudankolmiossa.

Kurgaani 5.6.

Kottikärryt, sekatöörit, harava, purkki kotiloita varten ja pieni hara mukaan ja hommiin. Siinä meni aamupäivä rattoisasti kitkiessä ja kunnostaessa. Aikaa ei kulunut kuitenkaan niin paljon, miltä etukäteen kuvittelin. Siistiä on taas hetken aikaa eli ei pidä kääntää selkäänsä toiselle puolelle puutarhaa silloin kun työstää toista puolta.

Sunnuntai-iltapäivällä vuorossa oli vielä kasvimaan kastelu ja vesisaavien täyttö. Meille jäi aikanaan kunnallistekniikan valmistumisen jälkeen oma porakaivo kastelukäyttöön. Se on oikea aarre, sillä vesijohtoveden lorottaminen kasveille olisi kallista ja turhauttavaa. Kaivon pumppu toimii sähköllä ja se on kellarissa. Talon toisessa päädyssä on vesiliitäntä, mutta pumppu on käytävä käynnistämässä kellarissa.

Tulipa Single Late Queen of Night - Hetki ennen terälehtien putoamista

Porakaivovesi on kylmää, eikä letkua viitsisi ihan jokaista kastelukannullista varten vetää. Niinpä täytän säännöllisesti kaksi 200 litran tynnyriä ja kasvihuoneen 150 litran vesisäiliön sekä tietenkin myös pitkän rivin kastelukannuja. Toinen vesitynnyri on alapihalla, kasvihuoneen nurkalla. Toinen taas yläpihalla, kellarin portaiden lähellä. Näin vettä on kätevästi ja mukavasti lämmenneenä saatavilla kastelukannuihin.

Papaver orientale - Idänunikko

Silkkipaperimaiset hienohelmat, idänunikot ovat alkaneet avautua. Ei kuulu poksahtelua, mutta ehkä hiljaista rapinaa ahtaaseen nuppuun sulloutuneiden terälehtien päästessä valloilleen. Näitä kirkkaanpunaisena loistavia kukkia ei voi olla näkemättä ja ihastelematta. Nyt on niiden hetki.

Papaver orientale - Idänunikko

Tekemistä riittää puutarhassa. Edelleen sellainen pieni kynällä varustettu vihko kaulaan roikkumaan olisi näppärä, jotta kierrellessä kaikki pienetkin huomiot tulisi kirjattua muistiin. Silloin voisi tehdä valmiiksi mietittyjä työlistoja, joiden mukaan toimia. Nyt joku juttu unohtuu kerta toisensa jälkeen, vaikka aina ohi kulkiessa sen muistaa. 

Seuraavaksi ohjelmassa olisi pitkiksi ja rennoiksi yltyneiden kasvien tukemista. Useampi kasvi odottaa myös istutusta, mutta näin kuumalla ja kuivalla saavat odottaa. Josko nyt kuitenkin välillä juhlittaisiin keskikesää eli juhannusta. Kiva se on puutarhan kimpussa aikaansa viettää, mutta suotakoon vähän muutakin herkkua.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi

Bloggeruudistuksen harjoittelua

Puutarhatouhujen ohessa olen harjoitellut bloggeruudistuksen parissa. Tässä vaiheessa on ollut vielä mahdollisuus palata vanhaan bloggeriin. Ilmoituksen mukaan uuteen bloggeriin siirtyminen tapahtuu kesäkuun aikana. Vanhat toiminnot löytyvät edelleen pääpiirteissään ja joitakin uusia toimintoja on tullut. 

Hetken ihmettelyn jälkeen postausten kirjoittaminen ja muotoileminen jo sujuu. Kuvien siirrossa toivoisin, että entiseen tapaan voisi ladata useamman kuvan samanaikaisesti, eikä nykyiseen tapaan yksitellen. Kuvien siirto vetämällä ei vain onnistu. Kuvat ilmestyvät postaukseen vieläpä kovin hitaasti. Ehdin jo miettiä, teinkö jotain väärin, kun kuva sitten läsähti näytölle. Saattaa olla, etten vain ole keksinyt oikeaa menetelmää.

Lukuluettelossa on myös uudistus, joka on minusta hidastava elementti. Klikkaan lukuluettelossa haluamaani blogipostausta, jolloin siirryn toiselle ruudulle. Tällöin klikkaan tuon blogin osoitetta. Aiemmin olen klikannut useamman blogipostauksen "avaa uuteen ikkunaan/välilehteen" -menetelmällä ja käynyt sitten lukemassa ja kommentoimassa joukon blogeja. Selitän tämän ehkä monimutkaisesti, mutta minusta uudessa bloggerversiossa on liuta ylimääräisiä klikkauksia. Eilen huomasin bloggerin toimivan hiukan eri tavoin riippuen siitä, olenko pöytäkoneen vai läppärin äärellä.

Kultakuoriainen narsississa

Sinänsä uudistukset eivät ole kovin vaikeita, kunhan kärsivällisesti etsii toiminnot muuttuneesta näkymästä. Nopeasti ne oppii. Tekstinkäsittelyominaisuudet ovat edelleen aika kömpelöitä.

Kokeilkaa tekin ja kertokaa huomioitanne. Kaikki vinkit ovat aina tervetulleita.

Mukavaa alkuviikkoa ja juhannukseen valmistautumista kaikille!