Direktiivejä kaihtava kurkku

Cucumis sativus - Kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'

Ensimmäiset Cordoba-kurkut alkavat olla korjuukypsiä. Sherpaa olemme syöneet jo monen monta kappaletta ja pari Beth Alphaakin on jo leivän päälle viipaloitu. Cordoba on pitkä kasvihuonekurkku. Kuvan yksilö on kasvanut hassusti kippuralle lehtihangan varaan. Taitaa uhmata kaikkia EU:n asettamia direktiivejä. Itse asiassa kurkkujen muotoa säätelevä direktiivi on legenda. Direktiiviä ei nimittäin koskaan ollut olemassakaan, ainoastaan asetus kurkkujen muodosta, joka sekin poistui vuonna 2008. 

Solanum lycopersicum F1 'Sungold' - Kirsikkatomaatti

Tomaatteihinkin alkaa vähitellen tulla väriä. Kirsikkatomaatti Sungold voittanee kisan siitä, mikä niistä pääsee ensimmäisenä lautaselle. Kakkosesta ei vielä ole edes veikkausta. Tomaateissa on paljon kukkia, mutta raakileiden määrä voisi olla suurempikin. Eiköhän nuo ehdi niitä tehdä.

Olen karsinut tomaateista alimpia lehtiä. Pian muutamasta on varmaan katkaistava latva, sillä  pari pisintä kuikuilee kasvarin ikkunasta ulos.

Solanum lycopersicum 'Golden Bumble Bee'- Kirsikkatomaatti

Viime päivien helteiden vuoksi kasvihuoneessa ei ole voinut pitkään oleskella varkaita etsimässä ja kukkia hellästi pölyttämässä. Hikeä pukkkaa pelkkä ajatuskin. Ovi on yötä päivää auki. Oviaukossa on harso suojaamassa tomaatteja iltapäivän paahteelta. Yöksi kiinnitän harson nipistimellä, jotta pihassa pörräävät räkätit eivät vahingossakaan lennä kasvariin - olisiko sellainen edes mahdollista? Myös pihapiirissä viime päivinä loikkinut jäniksenpoikanen saattaisi käydä napostelemassa kasvamassa olevia herkkujani.

Capsicum annuum F1  'RedSkin' - Paprika

Paprikaa minulla on  kasvamassa punaiseksi kypsyvää RedSkiniä ja keltaista Zazua. RedSkin on matala kasvi, jossa on jo lukuisia hedelmiä valmistumassa. Zazu sen sijaan on kasvanut paljon korkeammaksi. Se kyllä kukkii, mutta yhtään hedelmää ei ole näkyvissä.

Kastelujärjestelmästä on näillä helteillä erityisen suuri hyöty. Multatila näyttää päällepäin katsottuna kuivalta, mutta vesisäiliön pinta vajenee selvästi. Tomaatit ja kurkut voivat hyvin, eikä niiden lehdet lotkota kuivina. Pari kertaa olen multatilan kuivuudesta huolestuneena säätänyt tippaletkua tiputtamaan ahkerammin. Seuraavalla käynnillä olen huomannut istutuslaatikosta valuneen lattialle ylimääräistä vettä, joten olen palauttanut säädöt entiselleen. Hyvin Blumat toimii.

Mangoldi

Ainoastaan yksi tomaatti ja yksi paprika ovat isoissa ruukuissa, joihin ei Blumatin keraamiset kastelukartiot riittäneet. Niille laitoin aluslautasiksi pesuvadit, joihin voin kaataa ylimääräistä vettä kuivumisen estämiseksi ja kasteluvälin pidentämiseksi.

Cucurpita 'Tuscany' - Kesäkurpitsa, vihreä

Kasvimaalla kaikki kasvaa komeasti. Ensimmäiset kurpitsat ovat pian satovalmiina. Valkosipulin ja sipulin varret ovat komeat. Herne ja härkäpapu ovat alkaneet kukkia. Porkkanaa ja punajuurta on harvennettu. Lehti- ja palmukaali sekä mangoldi kasvavat kauniisti. Ainoastaan salaatti on itänyt huonosti. Uusi kylvös näyttäisi itävän paremmin. Retiisien ensimmäinen sato oli isokokoista ja maukasta. Ei ollenkaan puisevaa, vaikka pelkäsin korjaavani isoimmat liian myöhään. Uusi kylvös nousi hetkessä eli pian on taas retiisejä syötäväksi.

Cucurpita 'Tuscany' - Kesäkurpitsa, vihreä

Tänä kesänä en ole laistanut kasvimaan kastelua. Joka toinen päivä kastelen kaiken kunnolla, vähintään. Paahdetta on toki riittänyt, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Kosmoskukatkin kehittävät jo nuppujaan.

Kosmoskukka ennen kuihtumista

Muutaman kosmoksen esikasvatin ja istutin myöhemmin kasvimaan laitaan. Nyt esikasvatettuihin on avautunut ensimmäinen kukka. Kovin suurta etua en esikasvatuksessa näe verrattuna suorakylvön helppouteen. Myös tilan säästö on suorakylvössä tärkeä pointti, sillä esikasvatettavaa on yleensä muutenkin ihan riittävästi.

Monet muistavat kuvata kaikkea etukäteen ja jopa somistavat kuvattavansa kauniisti. Minä olen surkea somistaja ja etukäteiskuvaaminenkin tuppaa unohtumaan. Juhannuksena ehdimme jo miltei kaikki retiisit syödä, kunnes muistin viimeiset ryökäleet kuvata todisteeksi. Eipä kai maailma tähän kaadu. Omaan ruokapöytäänhän näitä kasvatetaan, eikä koolla tai määrällä kilpailtaviksi.

Ahomansikat ovat saaneet punerrusta poskilleen. Ostin ensimmäisen satsin kotimaisia Honey-mansikoita espoolaisen marketin ulkomyynnistä. Ilmeisesti olivat aamulla poimittuja ja päivän myyntipöydällä seisseitä, sillä iltapäivällä olivat jo pehmenneitä. Hinta ei ollut niin korkea, kuin mediassa kirjoitettujen poimintakohujen perusteella voisi päätellä. Oman kylän mansikoita myydään jo ja yleensä ne ovat olleet taivaallisen makuisia. Kunhan kerkeän, käyn hakemassa. Toivottavasti viljelevät tänäkin vuonna Sonataa, josta tykkään.