Sukkakärpäsen iskemä

7veljestä ja 7veljestä Polkkaa

Sukkakärpänen iski minuun joulun alla niin pahasti, että se alkaa jo haitata kaikkea muuta elämää. Illat kuluvat puikkojen suihkiessa ja nukkumaankin on välillä vaikea lähteä, kun meneillään on jännittävät kantapääkavennukset tai uuden kuvion opettelu. Televisio-ohjelmista en taida muistaa mitään, vaikka siinä sohvalla töllötintä vastapäätä istunkin kutimen kanssa. Päässä pyörii vain meneillään olevan sukan vaiheet ja yhä useammin myös seuravaan sukan ideointi. Kaupan lankahyllyn ohitse en sitten millään voi kulkea koskettelematta edes paria kerää ja varsin usein joku niistä hipaistuista hyppää kuin huomaamatta ostoskoriin. Karmea olisi sellainen tilanne, että sukkaparin valmistuttua laatikossa ei olisikaan yhtä ainutta varakerää uusien aloittamiseksi.

7veljestä ja 7veljestä Polkkaa

Valmiita sukkia on jo lähtenyt synttärilahjoiksi ja muuten-vain-viemisiksi. Laatikossakin on pieni pino odottamassa, mennäkö jonnekin niitä myymään vai hukuttaako kaikki sukulaiset ja tuttavat vastedes villasukkiin. Kädet ovat ranteita ja sormia myöten hellänä. Oikean käden keskisormi ei taivu vaatimatonta kallistusta enempää ja vasemman käden selkämykseen on kasvamassa samanlainen nestepatti, kuin oikean käden selkämyksessä on jo vuoden verran vaivannut. Vaan kivusta ja vaivasta viis. Mieli huutaa lisää kutomista ja olo on niin onnellinen, kun monet alkutaipaleen ongelmat alkavat olla selätettyinä. Käsiala tasoittuu, ylimääräiset reiät katoavat ja puikot pysyvät käsissä vaivatta. Ja uuden kuvion oppiminen ja onnistuminen saa meikäläisen liihottelemaan seitsemännessä taivaassa.

7veljestä

No, onhan sitä täytynyt kutimista hetkittäin irrottautua askartelemaan muutamia kortteja. Niihin sukkapaketeihin mukaan liitettäväksi.

Ulos ei niin kovasti nyt tee mieli, sillä pienemmilläkin teillä alkaa loska lentää ja parin päivän ajan täällä etelärannikolla on tuo sakea sumu satanut tihkuna silmälaseja hämärtämään. Hämärää, hämärää, aamusta iltaan. Mutta kuunnelkaapa ihmiset, miten tintit visertävät. Ihan on kevättä ilmassa ja se vasta tuntuu mukavalta. Ei haittaa harmaus, ei loska, kun ajatukset viilettävät jo kohti tulevia aikoja. Yksi hujaus vain ja saamme jälleen kulkea nenä ja objektiivi kohti maata suunnattuna etsimässä niitä ensimmäisiä vihreitä merkkejä kesästä, aahhh!

Leppoisaa kevään odotusta

kaikille!

Samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi  Elmerin ja 

Mirva Tapolan blogini lukijoiksi.

Siemenistä, kylvöstä ja esikasvatuksesta Karoliinan haasteeseen vastaten

Vastaan tässä Karoliinan liikkeelle laittamaan haasteeseen, joka kuuluu seuraavasti:
 

Haaste Puutarha Ystäville

- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi. 

Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?

Laita haaste blogissasi eteenpäin.

 

 

Minulla on vähän laajempaa kokemusta siemenkylvöstä oikeastaan vasta parilta kesältä. Toki olen vuosikausia laittanut multaan kehäkukkaa, krassia, tuoksuherneitä ja vihanneksiakin, mutta varsinaista esikasvatusta en juurikaan ole harrastanut.

Edelliskeväänä kokeilin ensi kerran kasvattaa pelargoniaa siemenestä ja onnistuin siinä niin hyvin, että ostin samaa Inspire Pink -siementä viime keväänäkin. Pitihän sitä kokeilla, oliko kyseessä pelkkä sattuma vai vähittäistä kehitystä tässä vaativassa puutarhuriharrastuksessa.

Siemenet kylvin käyttäen taimimultaa ja sanomalehtipotteja. Ensimmäiset potit valmistin pyörittämällä paikallislehteä lasipullon ympärille ja hyvin sujui. Sittemmin sain ystävältäni puisen pottivekottimen - miksi sitä nyt sitten kutsutaankin, ja jatkoin pottitehtailua sen avulla. 

Pelaguun siemenet kylvin jo 8.2. ja  viikon sisällä poteissa kasvoi pieniä taimia. Kuukauden kuluttua eli maaliskuun puolivälin tienoilla muistiinpanojeni mukaan taimet ovat kasvaneet jo omissa ruukuissaan. Kasvatusruukkuina olen käyttänyt kesäkukkien ja muiden kasvien mukana tulleita muoviruukkuja. Ainakin minulle niitä on kerääntynyt kellariin pinottain. 

 

Sanomalehtipotin voi siirtää sellaisenaankin isompaan ruukkuun tai suoraan maahan, mutta sen pitäminen koossa voi olla vähän vaikeaa, jos sanomalehti on vähänkin kosteampaa. Pikkuiruisen taimen siirtäminen porukasta kasvamaan yksinään omaan purkkiinsa lienee yksi hankalimpia vaiheita, sillä taimien juuret ovat usein niin hauraita ja helposti katkeavia. Taimi pitäisi saada siirtymään juuripaakkuineen, mutta aina se ei onnistu. Siksi olisi hyvä kylvää kuhunkin pottiin vain yksi tai vain aivan muutama siemen, jotta potin voisi niine hyvineen siirtää isompaan kasvatusruukkuun. Vaan, kun joidenkin kasvien siemenet ovat niin onnettoman pieniä, että niiden yksittäiskylvö on kyllä tosi vaikeaa. Pakostikin multaan vierähtää useampi siemen, mutta olen ratkaissut ongelman siten, että tarvittaessa valitsen jatkokasvatukseen vain vahvimmat ja parhaimmat yksilöt.

 

 

Aiemmin olen tehnyt sen virheen, että olen siirtänyt pienet ja hentoiset taimet liian aikaisin niille suunnitelluille kasvupaikoille. Ne eivät ole jaksaneet kasvaa ja vahvistua isompiensa lomassa ja useimmiten ovat kuolleet niille sijoilleen. Viime keväänä keksin viedä taimet alku-ulkoiluttamisten jälkeen ruukuissaan kasvilavaan, jossa niillä oli selvästi tilaa kasvaa. Peitin lavan yöksi harsolla, jotta kasveilla olisi suojaisampi paikka. Siinäpä olikin oivallinen keino, sillä kasvit innostuivat rehottamaan. Niihin tuli mahtavat juuret ja siirrettyäni niitä myöhemmin kukkapenkkeihin, ne olivat valmiita tekemään nuppuja ja kukkia.

 

Maurinmalva  Malva sylvestris mauritiana

Parhaiten kasvussa ja kukkimisessa viime kesänä onnistuivat Maurinmalva (Malva sylvestris mauritiana), Kissanminttu (Nefeta cataria), Pioniunikko (Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'), Isosamettikukka (Tagetes erecta 'Vanilla'), Myskimalva (Mala moschata 'Alba') ja Pelargonia (Pelargonium x hortorum 'Inspire Pinki' F1). Harjaneilikka, Alppipiikkiputki ja pari eri akileija-lajiketta kasvoivat mukavasti, mutta eivät kukkineet. Jännittävää nähdä, miten niin kukkineet kuin kukkimattomatkin kasvit ovat selvinneet tästä talvesta.

 

Isosamettikukka  Tagetes erecta 'Vanilla'

Pioniunikko  Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'

Pelargonium x hortorum 'Inspire Pink' F1

Esikasvatetuista vihanneksista oivallisin viime kesänä oli tomaatti, joka viihtyi lämpimällä talon seinustalla. Ensimmäiset tomaatit pääsimme maistamaan heinäkuun lopulla ja satoa keräsimme syyskuulle saakka. Yllättävän antoisa tämä tomaatti oli ja tietenkin ihan mahdottoman herkullinen. Olihan se ihan itse kasvatettu. Tulevana kesänä meillä onkin harjoiteltavana kasvihuonekasvatus. Ehkä pääsemme keräämään omaa satoa jo vähän aiemmin, kuin taivasalla viljeltäessä.

 

 

Taimikasvatus tavallisessa kodissa vaatii kyllä vähän sietämistä ja kärsivällisyyttä. Meillä ikkunalautoja ei ole joka huoneessa ja niissä, joissa on, alla huokuu kuivaa lämpöä sähköpatterit. Harva kasvi viihtyy kovin pitkään moisessa paahteessa ja mullasta tulee lyhyessä ajassa kuivaa korppua. Niinpä ikkunoiden läheisyyteen pitää rahdata huushollin kaikki pienet pöydät ja pallit, jotta taimet saisivat kaiken mahdollisen valon. Kasvilamppuja en ole käyttänyt, sillä niiden virittäminen tuottaisi vielä enemmän ongelmia. 

Taimipotit on hyvä laittaa laakeaan astiaan, joka kestää vettä ja jota on helpompi tarvittaessa siirtää, kuin yskittäisiä potteja. Niinpä erilaiset lihapakkaukset ja muut muoviset säilytysrasiat ovat usein kullanarvoisia taimikasvatuksessa. Viime keväänä löysin Hongkongista varta vasten taimikasvatukseen ilman kansia tai taimipotteja myytäviä mustia muovilaatikoita  (38 x 23 x 5 cm), joihin omatekoiset taimipotit istuvat näppärästi. Kolmen laatikon setti maksoi muistaakseni alle viisi euroa. Sen päälle saa hyvin viritettyä muovin luomaan kasvihuoneen tunnelmaa multaan kylvetyille siemenille. Samankokoisissa ja -muotoisissa astioissa on se etu, että niitä saa mahtumaan enemmän rinnakkain ja vierekkäin ilman ylimääräisiä hajurakoja.

 

Tomaatti  Solanum lycopersicum 'Tigarella'

Siemeniä olen tilannut Korpikankaalta ja Exotic Gardenilta sekä Hyötykasviyhdistyksestä ja kuten tuolla myöhemmin mainitsen, tänä vuonna myös Seemnemaailm.ee:n verkkokaupasta. Seemnemaailm toimi huomattavasti nopeammin kuin nämä kotimaiset verkkokaupat. Vain muutama päivä tilauksen tekemisen jälkeen tuli sähköpostiin tilausvahvistus ja lasku. Laskun maksamisesta ei mennyt viikkoakaan, kun paketti odotti postissa. 

Siemeniä tarttuu mukaan myös milloin mistäkin kaupasta, jossa sattuu niitä näkemään. Varta vasten olen siemeniä lähtenyt ostamaan mm. Plantagenista ja rauta- ym. kauppojen kauppojen puutarhamyymälöistä. Tähän mennessä en ole huomannut eroa itävyydessä eri paikoista ostettujen siementen välillä. Katsotaan nyt, miten käy noiden Virosta tilattujen kanssa. 

Eilen avasin tämän kevään kylvöjakson ja tuikkasin multaan  virolaisesta Siemenmaailmasta tilaamiani esikkojen (paitsi tuo kolmas vasemmalta, joka on Korpikankaalta) ja petunioiden siemeniä. Siemenmaailman siemenet ovat merkittävästi edullisempia kuin näistä kotimaisista nettikaupoista tilatut, mutta ainakin noissa tähän mennessä avaamissani pusseissa on todella vähän tavaraa. Pussien tekstit ovat suurimmalta osin venäjänkielisiä, mutta onneksi jokaisesta pussista löytyi kasvin latinankielinen nimi ja lisäksi kuvallista informaatiota.

Petunioiden siement olivat pienissä muoviputkiloissa. Kussakin parhaimmillaan kuusi melko minimaalisen pientä siementä. Siementen käsittely oli vaikeaa, sillä niistä ei mitenkään tahtonut saada otetta ja lisäksi siemenet tuppasivat murenemaan vieläkin olemattomimmiksi osiksi. Kuin hienoksi jauheeksi tai pölyksi. Niinpä odotukset eilen tehtyjen kylvöjen onnistumisesta ovat aika matalat. Jotenkin oli hullua työntää nimilappuja potteihin, kun tuntui, ettei niihin mitään ollut kylvänytkään.

Tuossa hyllyssä on lisää kylvämistä odottavia siemeniä, viime kesältäkin niitä jäi jonkun verran. Ehkä en nyt kuitenkaan hosu kylvöjen kanssa, sillä kylvöksiä ja taimia saa vahtia täällä sisätiloissa seuraavat 3-4 kuukautta. Siinä ehtii muutamaan kertaan miettimään, onko moinen ihan viisasta. Kun sitten kesällä pääsee ihastelemaan ihan itse kasvatettua kukkaa tai maistamaan pikkuruisesta siemenestä puolitoistametriseksi hujahtaneen varren tuottamaa tomaattia, unohtaa nämä sisustukselliset kamaluudet hetkessä.

Kevättä kissan mielessä

 

 

Ennen vanhaan sanottiin kollikissojen mouruavan maaliskuulla. Juusolta on suurimmat vietit tyttöjen perään viety, mutta kyllä sillä selvästi aktiviteetti kevään tullen merkittävästi kasvaa. Pitkien pimeiden päivien ja pakkasten ajan Juuso vain kipaisi pikaisesti kaivamassa vessakuopan itselleen ja palasi sen jälkeen nopeasti takaisin sisälle. Ensin ikkunalaudalle, jonka alla sähköpatteri mukavasti lämmitti sen viilenneitä polkuanturoita ja sen jälkeen viereiseen nojatuoliin nukkumaan.

 

 

Helmikuun koittaessa ja pakkasten lauhtuessa Juusokin on selvästi virkistynyt. Enää se ei nuku yhtä paljon kuin aiemmin talvella, vaan istuu ikkunalaudalla katselemassa pikkulintujen ruokailua syreenipensaissa. Välillä kuuluu tuttua naksutusta, kun joku lintu tulee liian lähelle ikkunaa ja kissa kuvittelee paistin olevan jo aivan viiksikarvojen tuntumassa.

 

 

Ulkoilukin maistuu jo huomattavasti paremmin. Juuso ja Ukkokulta tekevät pitkiä kävelylenkkejä läheisessä metsässä ja pienen urheilukentän ympäri. Mielenkiintoisia tuoksuja tuntuu olevan jokaisen puun juurella ja oksan kärjessä. Ja kun on tultu lenkiltä sisään ja ruokakuppi lipaistu pohjia myöten, tekeekin mieli takaisin pihalle (kissan, ei siis Ukkokullan). Lumesta Juuso ei edelleenkän kovin paljon tykkää ja sen vuoksi se yksin jäätyään kiipeää pian terassin portaille istumaan.

 

 

Eilen jäin hetkeksi siirtelemään vähäistä lunta kulkualueilta kukkapenkkien päälle. Juuso oli mielestään istunut ihan riittävästi terassin portaalla ja halusi sisälle. Joka kerran mennessäni lähellekin takaovea, ryntäsi Juuso perässäni juoksunaru pinkeänä ja jäi vähän surullisena istumaan, kun huomasi minun jatkavan matkaani oven ohi. Sen häntä vispasi siihen malliin, että voisin hyvinkin kuvitella sen mananneen minua kissojen turhanpäiväisestä kiusaamisesta ja sievien polkuanturoiden tahallisesta jäädyttämisestä.

 

 

Aamut jatkuvat edelleen samaan malliin, kuten koko talven. Eli turha on yrittää lukea lehteä aamupuuroa syödessä, sillä kissa vaatii oman rapsutusannoksensa ennen kuin palveluskunta on saanut silmänsä kunnolla auki. Vaatimustaan tehostaakseen Juuso kellahtaa aivan nenän alle juuri siihen paikkaan, johon mielelläni laskisin puurolautasen ja lehden. Kun Juuso on saanut mielestään riittävästi rapsutuksia ja kenties jokusen palan gouda-juustoa, se loikkaa lattialle ja tassuttelee nojatuoliinsa nukkumaan. Vaan kun tästä koittaa lämpimät ajat, on Juuso ollut pihamaalla jo hyvän tovin siinä vaiheessa, kun meikäläisellä vasta aamupuuro kattilassa porisee. Kaikessa on siis jälleen hyvät ja huonot puolensa. Jos nyt pitääkin ahtaa puurolautasensa jonnekin pöydän kulmalle, ei sentään tarvitse kovin varhain viedä kissaa pakkaseen aamupissalle. Ja toisaalta taas kesäaamuina saa lukea lehtensä rauhassa, mutta sitä ennen pitää useimmiten herätä siihen perinteiseen kukonlaulun aikaan viemään Juuso pihamaalle.

 

 

 

Karoliina kehottaa laittamaan alla olevaa haastetta eteenpäin. Parhaimmillaan Karoliinan haasteeseen vastaavien postauksista voi ammentaa hyviä vinkkejä omiin siemenkylvöihin ja toisaalta löytää myös uusia ideoita kasvivalintoihin.

 

Haaste Puutarha Ystäville

- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi. 

Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?

Laita haaste blogissasi eteenpäin.

 

Otan Karoliinan haasteen vastaan, mutta vastaan siihen vähän myöhemmin. 

Ja muistakaa, että tänään saa nauttia Runebergin tortuista.

 

Tunnustus ja kutsu puutarhaleffaan

 

Kiitos Piha ja piennar -blogin Anski tästä ihanasta tunnustuksesta. Olen jo jakanut samaista tunnustusta, joten en tee sitä tällä kertaa. Ja ne, jotka eivät ole tätä tunnustusta saaneet, voivat ottaa sen vaikka tästä. Olen iloinen kaikista niistä blogikirjoittajista, joita seuraan ja luultavasti yhtä iloinen olen lukuisista blogeista, joita en ole vielä löytänyt. Kiva, kun olette täällä!

Kotipuutarha-lehti kutsui 650 nopeinta katsomaan Virpi Suutarin Eedenistä pohjoiseen -elokuvaa torstai-iltana 13.2.2014. Elokuva esitetään Helsingissä, Lasipalatsin Bio Rexissä. Varsinainen ensi-ilta on 7.3.2014. Tällaiset lukijalahjat ovat kivoja ja palkitsevat kestotilaajia.

Kotipuutarha esitteli elokuvaa näin:

EEDENISTÄ POHJOISEEN / GARDEN LOVERS

- rakkauselokuva puutarhanhoidon välttämättömyydestä

Eedenistä pohjoiseen on dokumentaarinen rakkauselokuva suomalaisista pariskunnista, joilla on intohimoinen suhde puutarhaan. Komediallisesti viritetyssä elokuvassa kurkistetaan pariskuntien kertomuksiin pensasaitojen sisäpuolelle. Puutarha antaa kehykset kertomuksille parisuhteen ristiriidoista ja iloista, se kuvastaa elämän monimuotoista kukoistusta, antaa voimaa ja yhdistää, mutta kääntyy myös luopumisen kohtauspaikaksi. Elokuvan pariskuntien välille kasvaa näkymätön side; omilla tarinoillaan he kuuntelevat, kommentoivat ja lohduttavat toinen toistaan.

Silkkikukan ytimessä

Toivotan Mimon mamin ja Maatuskan tervetulleiksi blogini lukijoiksi. Tuntuu ihan huikealta, että joku jaksaa jorinoitani vapaaehtoisesti seurata. Kiitos teille kaikille!

Taimipottitehtailua Tallinna-päivän jälkeen

Ulkona on kymmenisen astetta pakkasta ja hyyyyyyyyyytävän kylmä tuuli, joka taitaa miltei tuplata pakkasasteet. Olen siis käyttänyt päivän sisätehtäviin eli soitellut rästipuheluita, järjestellyt papereita ja lopuksi istunut sohvalla vääntämässä taimipotteja sanomalehdestä. Ja päivystänyt puhelinta, josko ilmoittaisivat uuden sängyn saapumisesta. Taitaa mennä huomiselle, joka merkitsee vielä yhtä yötä lattialle asetettujen patjojen päällä nukkumista. No, menetteleehän sekin, mutta pikkaisen alkaa jo puuduttaa makkarin epäjärjestys.

Siemeniä tuppaa nyt tarttumaan vähän joka kaupasta. Postin mukana ovat tulleet jo tilaukset Korpikankaalta ja virolaiselta Seemnemaailmalta. Jokunen pussi valikoitui tässä yhtenä päivänä multaostosten ohessa Plantageniltä ja samalla reissulla kävin myös KodinYkkösessä, jossa oli mukavasti siemeniä 30 sentin pussihintaan.

Tuumin tässä, että taitaisi olla parasta kuvata siemenpussit. Siten hankittujen siementen nimet jäisivät ehkä parhaiten talteen mahdollisia myöhempia tarpeita varten.

Eilen kävin parin ystävän kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Ajatuksena oli esitellä toiselle matkakumppanille Karnaluksin tarjontaa ja katsastaa Karnaluksin lankavalikoimat. Karnaluksissa on tavaraa jos jonkinlaista ja lankaakin moneen menoon. Tavalliseen villasukkaneulontaan löytyi melko vähän mahdollisuuksia, ellei sitten tykkää kutoa varsin ohuilla langoilla. Sataprosenttista akryylilankaa löytyi runsaasti, samoin lankoja, joissa villan ja akryylin määrä oli toisinpäin kuin meillä. Siis enemmistö akryyliä ja vähemmän villaa. Ostin nuo kaksi turkkilaista Merino Gold -kerää, joissa villaa on 30 % ja akryyliä 70 %. 100 gramman kerä maksoi 2,40 euroa, joten ei se kallista ollut.

Tuon Drops'n Big Fabelin löysin uuden Solaris-kauppakeskuksen askartelukaupasta ja sen hinta oli 4,90 euroa.

Kaikenlaisia erikoislankoja löytyy pilvin pimein. Novitan lankoja ei kannata Karnaluksista lähteä ostamaan. Hyllystä löytyi ainoastaan 7veljestä Polkaa, joka maksoi 10,30 kerä ja heidän verkkokauppansa sivustoilla tavallisen 7veljeksen hinta on n. 8 euroa. Meidän kauppaketjuistamme Polkaa löytyy 6,00 - 8,00 euroa kerä ja tavallista 7veljestä saa tarjouksista kolme kerää kympillä. 

Karnaluksista ostin myös bambupuikkoja, joiden hinnat vaihtelivat neljästä eurosta vähän yli kuuteen euroon eli ne ovat meikäläisten hintoja tuntuvasti edullisempia. Ostin myös tuollaisen kerroslaskurin ja uuden ratkojan, kun entisestä katkesi jälleen kerran tuo kärki.

Tallinnaan menimme "mummolaivaksi" kutsutulla Eckerö Linen Finlandialla, kun meillä oli sinne viiden euron liput. Laivan lähtö viivästyi tunnilla, sillä se ei päässyt ilman hinaajaa satama-altaasta minnekään. Tuuli oli kasannut jäät laivan ympärille ja paikalle jouduttiin tilaamaan hinaaja, joka ei tietenkään ihan heti päässyt apuun. Sen saavuttua pääsimme nopeasti etenemään ja jäät loppuivatkin melko pian satamata lähdön jälkeen. Matkan puolivälin paikkeilla tuuli keikutti laivaa aika lailla ja vähän jopa vatsassa tuntui ikävältä. Porukkaa laivalla oli sen verran vähän, ettei mihinkään tarvinnut jonottaa. Se taasen lisäsi matkustusmukavuutta. Joskus täpötäydessä laivassa reissatessa tulee tunne kuin olisi ahdettuna kiivaasti kotiinsa kaipaavien kanssamatkustajien kera hikisessä ruuhkabussissa.

Karnaluksista kävelimme lähellä olevalle Keskustorille, jossa ulkomyyjiä ei juurikaan ollut. Tallinnassa nimittäin pakkasta oli -13 ja tuuli taatusti suoraan Siperiasta. Torirakennuksen alakerrassa myydään elintarvikkeita ja sieltä kannattaa ostaa mm. leipää, jota saa reilusti alle eurolla. Samoin muitakin leivonnaisia. Esimerkiksi aleksanterinleivokset maksoivat 43 senttiä kappaleelta ja kolme mukavan kokoista rahkapullaa 78 senttiä. Myös juustot ovat edullisia. Ostin mausteista ranskalaista valkohomejuustoa 150 gramman paketin eurolla. Parmesan maksoi tiskistä riippuen kahdeksasta kymmeneen euroon. Valkosipuleita ostin kilon kolmella eurolla.

Solaris-kauppakeskus sijaitsee vastapäätä Estonia-teatteria. Samanoloisia alkaa olla Suomessa vähän joka niemessä ja notkossa. Keskellä korkea avonainen tila, jota kiertää eri kerroksien käytäville avautuvat kansainväliset merkkiliikkeet. Harmpurilaisravintola ja useita kahviloita, joissa erikoiskahveja ja jotain naposteltavaa. Me kävimme kahvilla alatason Gustav'issa, koska siellä oli varsinainen herkkutiski. Hinnat olivat kuitenkin likimain meidän tasossa ja palvelu suorastaan luokatonta. Suolaisia piiraita ei saanut lämmitettyä, kahvit iskettiin tiskiin ja siitä ne piti meikäläiseen tapaan kantaa itse pöytään, mutta ilman ainuttakaan tarjotinta. Ei olehyvää, ei kiitosta. Vettä sentään sai pyynnöstä ilman erillistä veloitusta. Ja kauppakeskuksen jokaista sisäänkäyntiä kansoitti joukko teini-ikäisiä meille pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa kävijöille tuttuun tapaan. Menimme Solarikseen lähinnä näkemämme lehtimainoksen perusteella. Siinä kehuttiin Solariksessa olevasta suuresta askartelutarvikkeiden myymälästä. No, suuri ja suuri. Joitakin neulontalankoja ja myymälän toisella seinustalla hieman helmiä koruaskartelua varten. Ei olisi kannattanut mennä.

Mutta miksi ei kuvia reissusta? Siksi, että Tallinnan talvipakkanen kylmästi puhaltavine tuulineen oli tosi jäätävää. Ilman pipoa tai tumppuja kädet jäätyivät hetkessä ja se tuntui suorastaan kipuna iholla. Kun sitten vihdoin pääsi jonnekin lämpimään, meni tovi, ennen kuin sai sormensa sulamaan kohmeesta ja hyisen hytinän rauhoittumaan. Ja meillä sentään oli päällämme ihan kunnon talvitamineet. Ei innostanut kuvaaminen, ei sitten yhtään.

Ja mitenkä sujui kotiinpaluumme. Ihan hyvin Länsisatamaan saakka. Sitten laivalla oli jälleen vaikeuksia päästä laituriin altaaseen hyytyneen jäämassan vuoksi. Nyt ei sentään tarvinnut jäädä odottelemaan hinaajaa, vaan vihdoin laiva selviytyi ongelmasta ja vajaan puolen tunnin käytävillä ja laivan aulassa täysissä talvitamineissa odottelun jälkeen pääsimme vihdoin purkautumaan ovista terminaalirakennukseen johtavaan matkustajaputkeen.

Ei bongailla ei

Meidän kylän linnut ovat päättäneet protestoida pihabongausta vastaan. Ovat agitoineet oravatkin samaan kimppaan. Mikä lie jekku niillä on protestinsa taustalla, kun yhtä aamullista talitinttiä lukuunottamatta ei ruokintapaikoilla ole vieraillut minkäänlaista siivekästä tai hännäkästä. Ei edes sitä tikkaa, joka harva se päivä käy nakuttamassa talipötkylää.

Juuson juoksunaru kokee käytön puutetta

Taivas on yhtä harmaa kuin eilenkin. Silloin tällöin taivaalta sataa ihan harvakseltaan lumihiutaleita, mutta muuten sää on kuin paikalleen jämähtänyt. Pakkasta sentään -8 astetta, joka pariin edellisviikkoon verrattuna tuntuu suorastaan lämpimältä. Eilen uumoilin tuulenhenkäysten pudottavan puista kaiken lumen ja huurrekuorrutuksen, mutta ei sentään. Ulkona on yhä aivan yhtä kaunista, kuin jo pitkään on ollut. Ja tänään tuntui upealta katsoa aamulta puoli yhdeksältä ulos, kun siellä oli valoisaa. Ei aurinkoista eikä kirkasta, mutta valoisaa. Tuntuu ihan tosissaan siltä, että joulu on taas taakse jäänyt ja kohti kesää mennään vauhdilla.

Ikkunaruudun toisella puolella

Juusokin on huomattavasti virkeämpi ja eilen se jo vietti tunnin verran ihan itsekseen pihamaalla. Tosin aika loukkaantuneelta se näytti, kun menin sitä vihdoin sisälle hakemaan. Ei tapansa mukaan kiehnännyt jaloissani eikä mennyt angervopuskan taakse "muka-piiloon-minua-pelästyttämään" vaan ryntäsi suoraan ohitseni kohti takaovea nopeammin kuin ehdin flexin kanssa perässä. Ikkunalla se jaksaa jo tiirailla pimeämpien aikojen jatkuvan makoilun sijasta.

Toissa iltana sain valmiiksi polvisukan, johon en missään vaiheessa ollut tyytyväinen. Sukkaa aloittaessani päätin kutoa siihen kuvion, joka mallissa näytti mukavalta. Kuvio kuitenkin kiristi sukan vartta sen verran, että silmiä olisi pitänyt olla puikkoa kohti enemmän, jotta sukka olisi käynyt aikuisen jalkaan. Niinpä sitten muutin systeemiä niin, että laitoinkin kuvion vain keskimmäisille puikoille eli sukan etuosaan. Ja kudoin sukan loppuun saakka. Sitten silittelin sitä jonkun tovin käsissäni, enkä tullut yhtään tyytyväisemmäksi. Sen sijaan, että olisin ryhtynyt kutomaan sukalle kaveria, purin sen viimeistä silmukkaa myöten. Totesin, että mieluummin kudon kauniita sukkia, kuin irvistelen inhoten rumille. Kun on kerran mahdollisuus valita.

 Luminen lauantainäkymä terassilta

Tänään heitin lauantaisaunassa käyneen Peräkamaripojan takaisin kotiinsa ja paluumatkalla kävin Plantagenissa ihastelemassa siemenvalikoimaa. Ja muistin ostaa myös sitä kylvömultaa, josta olen tainnut jo liikaakin puhua. Siemeniä taitaa olla kohta seuraavaakin kesää varten, vaikkakin vihannesosuus on vielä kokonaan miettimättä. Mitä nyt pari pussukkaa tomaatinsiemeniä olen hankkinut.

Eikä sitten muuta tällä kertaa, kuin oikein reipasta viikkoa kaikille!
 

 

Pakkanen lauhtuu

Naapurin salava-aita

Kahden viikon aurinkoisen ja kireän pakkasjakson jälkeen näyttää säähän tulleen selkeä muutos. Taivas on harmaan pilvimassan peittämä, eikä auringosta näy pilkahdustakaan. Eilispäivän kireä runsaan -20 asteen pakkanen on lauhtunut -7 asteeseen ja taivaalta tulee hiljakseen lunta. Maisema on edelleen valkea ja huurteinen, mutta puissa näkyy pientä tuulenvirettä. Mikäli tuuli tästä lisääntyy, ovat lumet puiden oksilta hetkessä pudonneet maahan.

Ulkoilusta Ukkokullan kanssa on tullut intervalliliikuntaa, mikä tarkoittaa sitä, että Ukkokulta kävelee omaan rauhalliseen tahtiinsa ja minä pysähdyn välillä kuvaamaan ja sitten joudun juoksemaan Ukkokullan kiinni. Joka kuvan kohdalla on tehtävä päätös, uppoudunko kameran säätämiseen ja sopivan kuvakulman tähtäilyyn vai tyydynkö räpsäyttämään yhden kuvan kustakin mielenkiintoisesta kohteesta ja pääsen hiukkasen vähemmällä juoksemisella, kun Ukkokulta ei ole ehtinyt ihan sentään kilometrin päähän minusta.

Hattivattejako?

Juuso älykkäänä ja kylmyyttä kammoksuvana kissana on nukkunut kaikki pakkasyöt häiritsemättä henkilökuntansa unta mitenkään. Tai mistä minä tiedän, mitä se on yön aikana puuhaillut, mutta ainakin minä olen saanut vetää hirsiäni tyystin rauhassa. Tänään heräsin aamulla puoli seitsemältä - mikä ei tietenkään ole enää yö - omituiseen valitukseen. Ei naukunaa, vaan paremminkin valitusta. Nousin ja avasin makkarin oven, jolloin Juuso ryntäsi makkarikäytävältä pikavauhtia keittiöön. Annoin sille ruokaa, mutta kissapa jatkoi matkaansa varaston ovelle, jota kautta tapaamme kulkea pihamaalle. Kissalla oli siis pissahätä. Ressukka ei ole vielä toipunut maalausremontista ja mammakullan muutosta toiseen makkariin. Ehkä se oli etsinyt minua vanhasta huoneesta ja kun ei ollut löytänyt etsimäänsä, jäänyt ovelle ääneen ihmettelemään. No, minäpä puin päälleni ja lähdin kissaani ulkoiluttamaan.

Juoksin Juuson flexin perässä alapihalle, jonne kissa pysähtyi tyhjentämään otsakuplaansa. Ihmettelin, miksi en palele, vaikka olinkin vetänyt yöpaidan päälle pelkän toppatakin, ei tumppuja eikä pipoa. Tuumin, että nyt on tainnut tulla melkein kesä. Asiansa hoidettuaan Juuso kipaisi pikapikaa takaisin takaovelle ja palasimme sisälle tarkistamaan lämpömittarin. Ulkona oli vaatimattomat -13 astetta. Ei siis tuntunut juuri miltään edellispäivien -20 asteen kipakoihin pakkasiin verrattuna.

Nyt ei mennä pellolle hiihtämään

Tänään Juuso teki toisenkin poikkeuksen verrattuna pariin viime viikkoon. Se nimittäin halusi jäädä päiväaikaisen ulkoilureissun jälkeen pihamaalle ihmettelemään ihan itsekseen. Pakkanen on lauhtunut -7 asteeseen, eli ilmeisesti kissankin mittapuun mukaan silloin voi jo tassunsa lumiseen maahan laskea. 

Pupujussien moottoritieristeys

Auringolla on mahtava voima. Se saa ihmisen liikkeelle ja herättää toiveita kevään saapumisesta. Lunta on edelleen todella vähän ja niitä vähiä olen koittanut käydä siirtämässä kukkapenkkeihin. Alapihalla risteilee jänöjussien moottoritiet ja iltaisin telkkua katsellessa saattaa todeta, että ilmeisesti ristihuulet seikkailevat myös yläpihalla, kun tunnistevalo syttyy ilman näkyvää syytä yhtenään.

Tilattuja siemeniä on saapunut jo kahdestakin paikasta. Ensimmäisen kerran tilasin virolaisesta Seemnemaailm'asta ja ihmettelin siemenpussien edullisuutta. Ainuttakaan siementä en ole vielä multaan piilottanut, sillä yritän pitää itseni kurissa helmikuuhun saakka. Siihenhän ei ole enää viikkoa enempää. Eikä minulla ole kylvömultaakaan, kun en koskaan muista sitä kauppareissulla mukaani ostaa. Sama pää kesät talvet -syndrooma - arvelen.

Kuvaaja Ukkokullan kanssa lenkillä

Kahden makkarin remontti on jo valmis, mutta kaikki tavarat eivät ole vielä paikoillaan. Odotan uuden sänkyni saapumista. Sitä ennen en aio laittaa taulun taulua seinille ja muutenkin pyrin etenemään maltillisesti. Makkariini hankkimani lipaston päällä on vain pari esinettä, sillä luultavasti tulen täyttämään sen kevätkaudeksi taimipoteilla. Onhan makkarin ikkuna eräs talon valoisimmista paikoista. Taitaisi viherturaajien kevätaika olla sisustusfanaatikkojen kauhunpaikka. Ihan liikaa tavaraa ja vieläpä täysin vääränlaista. Kenties rikkaana ihmisenä rakennuttaisin itselleni viherhuoneen, jossa olisi runsaasti tilaa laittaa keväällä siemeniä taimettumaan. Eikä tarvitsisi uhrata ihan kaikkia mahdollisia valoisia paikkoja kodista pottien valloitettavaksi.

Oletteko muuten huomanneet, miten päivä on jo pidentynyt. Tällaisena harmaana ja pilvisenä päivänäkin pärjää ilman valaistusta vielä neljän aikaan iltapäivällä. Ja aamukin valkenee jo kahdeksan jälkeen. Joulusta on kuukausi ja silloin tähän kelloaikaan kotona oli täysvalaistus. Puhumattakaan niistä sateisista päivistä, jolloin lamppuja piti polttaa aamusta iltaan taukoamatta.

Saatiin muuten vihdoin vaihdettua myös palovaroittimiin uudet patterit. Se täytyy tehdä silloin, kun Juuso on ulkona, sillä kissa järkyttyy koepiippauksista aivan täysin. Olemme odottaneet sellaista päivää, jolloin Juuso jäisi vapaaehtoisesti pihalle, ja siis tänään niin tapahtui. 

Tänään ja huomenna on pihabongaus-tapahtuma, jonka vuoksi kävin tarkistamassa ja täyttämässä kaikki lintujen ruokinta-automaatit. Jostain syystä lintulaudoilla on ollut viime päivinä kovin hiljaista. Muutama talitintti näkyy silloin tällöin siemeniä nokkimassa, mutta mihin on kadonnut se upea lintupaljous, jota vielä jokin aika sitten saattoi keittiön ikkunasta ihailla. Ei oravan oravaa eikä käpytikkojakaan nokkimassa talipötkylää.

Peräkamaripoika saapuu pian saunomaan Ukkokullan kanssa ja minä voin istahtaa sohvan nurkkaan aloittamaan uutta sukkaa. Enköhän sentään jossain välissä käy keittämässä iltapäiväkahvit, kun tuli leivottua pari herkullista omenapiirakkaa. Toisen laitan pakastimeen tai sitten vien alkuviikosta vanhemmilleni. Olen aloittanut pakastimen tyhjennysprojektin.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!