Pakkanen lauhtuu

Naapurin salava-aita

Kahden viikon aurinkoisen ja kireän pakkasjakson jälkeen näyttää säähän tulleen selkeä muutos. Taivas on harmaan pilvimassan peittämä, eikä auringosta näy pilkahdustakaan. Eilispäivän kireä runsaan -20 asteen pakkanen on lauhtunut -7 asteeseen ja taivaalta tulee hiljakseen lunta. Maisema on edelleen valkea ja huurteinen, mutta puissa näkyy pientä tuulenvirettä. Mikäli tuuli tästä lisääntyy, ovat lumet puiden oksilta hetkessä pudonneet maahan.

Ulkoilusta Ukkokullan kanssa on tullut intervalliliikuntaa, mikä tarkoittaa sitä, että Ukkokulta kävelee omaan rauhalliseen tahtiinsa ja minä pysähdyn välillä kuvaamaan ja sitten joudun juoksemaan Ukkokullan kiinni. Joka kuvan kohdalla on tehtävä päätös, uppoudunko kameran säätämiseen ja sopivan kuvakulman tähtäilyyn vai tyydynkö räpsäyttämään yhden kuvan kustakin mielenkiintoisesta kohteesta ja pääsen hiukkasen vähemmällä juoksemisella, kun Ukkokulta ei ole ehtinyt ihan sentään kilometrin päähän minusta.

Hattivattejako?

Juuso älykkäänä ja kylmyyttä kammoksuvana kissana on nukkunut kaikki pakkasyöt häiritsemättä henkilökuntansa unta mitenkään. Tai mistä minä tiedän, mitä se on yön aikana puuhaillut, mutta ainakin minä olen saanut vetää hirsiäni tyystin rauhassa. Tänään heräsin aamulla puoli seitsemältä - mikä ei tietenkään ole enää yö - omituiseen valitukseen. Ei naukunaa, vaan paremminkin valitusta. Nousin ja avasin makkarin oven, jolloin Juuso ryntäsi makkarikäytävältä pikavauhtia keittiöön. Annoin sille ruokaa, mutta kissapa jatkoi matkaansa varaston ovelle, jota kautta tapaamme kulkea pihamaalle. Kissalla oli siis pissahätä. Ressukka ei ole vielä toipunut maalausremontista ja mammakullan muutosta toiseen makkariin. Ehkä se oli etsinyt minua vanhasta huoneesta ja kun ei ollut löytänyt etsimäänsä, jäänyt ovelle ääneen ihmettelemään. No, minäpä puin päälleni ja lähdin kissaani ulkoiluttamaan.

Juoksin Juuson flexin perässä alapihalle, jonne kissa pysähtyi tyhjentämään otsakuplaansa. Ihmettelin, miksi en palele, vaikka olinkin vetänyt yöpaidan päälle pelkän toppatakin, ei tumppuja eikä pipoa. Tuumin, että nyt on tainnut tulla melkein kesä. Asiansa hoidettuaan Juuso kipaisi pikapikaa takaisin takaovelle ja palasimme sisälle tarkistamaan lämpömittarin. Ulkona oli vaatimattomat -13 astetta. Ei siis tuntunut juuri miltään edellispäivien -20 asteen kipakoihin pakkasiin verrattuna.

Nyt ei mennä pellolle hiihtämään

Tänään Juuso teki toisenkin poikkeuksen verrattuna pariin viime viikkoon. Se nimittäin halusi jäädä päiväaikaisen ulkoilureissun jälkeen pihamaalle ihmettelemään ihan itsekseen. Pakkanen on lauhtunut -7 asteeseen, eli ilmeisesti kissankin mittapuun mukaan silloin voi jo tassunsa lumiseen maahan laskea. 

Pupujussien moottoritieristeys

Auringolla on mahtava voima. Se saa ihmisen liikkeelle ja herättää toiveita kevään saapumisesta. Lunta on edelleen todella vähän ja niitä vähiä olen koittanut käydä siirtämässä kukkapenkkeihin. Alapihalla risteilee jänöjussien moottoritiet ja iltaisin telkkua katsellessa saattaa todeta, että ilmeisesti ristihuulet seikkailevat myös yläpihalla, kun tunnistevalo syttyy ilman näkyvää syytä yhtenään.

Tilattuja siemeniä on saapunut jo kahdestakin paikasta. Ensimmäisen kerran tilasin virolaisesta Seemnemaailm'asta ja ihmettelin siemenpussien edullisuutta. Ainuttakaan siementä en ole vielä multaan piilottanut, sillä yritän pitää itseni kurissa helmikuuhun saakka. Siihenhän ei ole enää viikkoa enempää. Eikä minulla ole kylvömultaakaan, kun en koskaan muista sitä kauppareissulla mukaani ostaa. Sama pää kesät talvet -syndrooma - arvelen.

Kuvaaja Ukkokullan kanssa lenkillä

Kahden makkarin remontti on jo valmis, mutta kaikki tavarat eivät ole vielä paikoillaan. Odotan uuden sänkyni saapumista. Sitä ennen en aio laittaa taulun taulua seinille ja muutenkin pyrin etenemään maltillisesti. Makkariini hankkimani lipaston päällä on vain pari esinettä, sillä luultavasti tulen täyttämään sen kevätkaudeksi taimipoteilla. Onhan makkarin ikkuna eräs talon valoisimmista paikoista. Taitaisi viherturaajien kevätaika olla sisustusfanaatikkojen kauhunpaikka. Ihan liikaa tavaraa ja vieläpä täysin vääränlaista. Kenties rikkaana ihmisenä rakennuttaisin itselleni viherhuoneen, jossa olisi runsaasti tilaa laittaa keväällä siemeniä taimettumaan. Eikä tarvitsisi uhrata ihan kaikkia mahdollisia valoisia paikkoja kodista pottien valloitettavaksi.

Oletteko muuten huomanneet, miten päivä on jo pidentynyt. Tällaisena harmaana ja pilvisenä päivänäkin pärjää ilman valaistusta vielä neljän aikaan iltapäivällä. Ja aamukin valkenee jo kahdeksan jälkeen. Joulusta on kuukausi ja silloin tähän kelloaikaan kotona oli täysvalaistus. Puhumattakaan niistä sateisista päivistä, jolloin lamppuja piti polttaa aamusta iltaan taukoamatta.

Saatiin muuten vihdoin vaihdettua myös palovaroittimiin uudet patterit. Se täytyy tehdä silloin, kun Juuso on ulkona, sillä kissa järkyttyy koepiippauksista aivan täysin. Olemme odottaneet sellaista päivää, jolloin Juuso jäisi vapaaehtoisesti pihalle, ja siis tänään niin tapahtui. 

Tänään ja huomenna on pihabongaus-tapahtuma, jonka vuoksi kävin tarkistamassa ja täyttämässä kaikki lintujen ruokinta-automaatit. Jostain syystä lintulaudoilla on ollut viime päivinä kovin hiljaista. Muutama talitintti näkyy silloin tällöin siemeniä nokkimassa, mutta mihin on kadonnut se upea lintupaljous, jota vielä jokin aika sitten saattoi keittiön ikkunasta ihailla. Ei oravan oravaa eikä käpytikkojakaan nokkimassa talipötkylää.

Peräkamaripoika saapuu pian saunomaan Ukkokullan kanssa ja minä voin istahtaa sohvan nurkkaan aloittamaan uutta sukkaa. Enköhän sentään jossain välissä käy keittämässä iltapäiväkahvit, kun tuli leivottua pari herkullista omenapiirakkaa. Toisen laitan pakastimeen tai sitten vien alkuviikosta vanhemmilleni. Olen aloittanut pakastimen tyhjennysprojektin.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!