Kiva päivä Tallinnassa

Kukkakauppa Balti Jaam -torilla

Vietin vauhdikkaan perjantain ystävän kanssa Tallinnassa. Menimme aamulaivalla ja tulimme takaisin iltalaivalla. Auto oli mukana, mutta jätimme sen satama-alueelle parkkiin ja lähdimme ratikalla ensimmäiseen kohteeseen eli käsityötarvikeliike Karnaluksiin. Ensin kävimme R-kioskilla lataamassa matkakortttiin päivälipun ja sitten Linnahallin ratikkapysäkille odottamaan ratikka 2:sta.

Sunnuntaina eli 1.12. kakkosen ratikkaan pääsee kyytiin myös sataman A-terminaalin edestä. Uudistus, joka helpottaa kulkua pidemmällekin kaupunkiin.

Glögiä ja pientä suolapalaa myytiin myös useissa kioskeissa.

Sää oli harmaa ja ajoittain tihkutti vettä. Kesk Turgin pysäkiltä on lyhyt kävelymatka Karnaluksiin. Rakennuksen ulkokuori on paketoitu remonttia varten, mutta sisäänkäynti käsityötarvikeliikkeeseen löytyy helposti.

Minun ostostarpeeni rajoittui pariin rullalankaan. Kiersin kyllä ihmettelemässä tavarapaljoutta. Lankojakin hypistelin ostamatta kuitenkaan mitään. Pari pientä juttua rullalangan lisäksi lähti mukaan.

Paljon vaatteita ompeleva ystävä tarvitsi erilaisia neuloja, joiden hinnat ovat Karnaluksissa selvästi edullisempia. Lisäksi valikoima on laaja. Ystävä osti myös ompelukoneeseen liitettävän laitteen, jolla voi kätevästi tehdä vinonauhaa itse haluamastaan kankaasta. Aikaa kaupassa tietenkin vierähti pitkä tovi. Oli hauska katsella valikoimaa ja nähdä tarvikkeita, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiennyt mitään.

Pulut odottavat junaa Balti Jaam -asemalla

Karnaluksin lisäksi oli tarkoitus käydä kangasliike Akabhan:ssa (jossa on myös lankoja, askartelutarvikkeita ym.), joka sijaitsee lähellä Karnaluksia, Tartu mnt 63:ssa.  Se jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Sen sijaan hyppäsimme jälleen ratikka 2:een ja hurautimme Balti Jaama -torille.

Viron tasavallan hallitus, Stenbockin talo

Balti Jaama -torilla oli jouluisa tunnelma ja monenlaista kauppaa sekä ravintolaa. Joimme siellä glögit ja myöhemmin kahvit ja rahkatortut. Mitään erikoista ei tullut ostettua, vaikka kaikenlaista oli tarjolla. Oli mukava katsella ja hypistellä. 

Lopulta lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Matka ei ole pitkä, reitti sen sijaan helppo ja kävelytietä hyvä edetä, kun ei tarvitse loikkia katujen yli liikennevaloissa seisoen. Vanhassa kaupungissa on nähtävää muulloinkin kuin kesällä. 

Nunne-kadun varrella pieni Koorti Puisto, jossa peurapatsas.

Tallinna on viehättävä keskiaikainen Hansa-kaupunki. Katuverkko on suurelta osin peräisin 1200-1500 -luvuilta, jolloin kaupungin nimi oli Reval. Olen käynyt Tallinnassa lukuisia kertoja. Kerran osallistuin kierrokselle, jolloin oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin laajemminkin. Silti joka kerran siellä käydessä iskee hillitön tarve saada lisää tietoa. Koskahan saisin järjestettyä itselleni useamman päivän kaupunkiloman, jotta ehtisin tutustua historiaan ja nähtävyyksiin syvemmin?

Raatihuoneen torilla on jo avattu perinteinen joulutori. Ison, valoilla koristellun esiintymislavan lisäksi torilla on pari karusellia ja joukko pieniä mökkipuoteja, joissa tarjolla on niin syötävää, käsitöitä, keramiikkaa kuin paljon muutakin. Torin keskellä seisoo valtava joulukuusi, jonka sanotaan olevan Euroopan ensimmäinen joulukuusi. Sen perinteet ulottuvat vuoteen 1441.

Esiintymislavalla on monenlaista ohjelmaa. Meidän vierailuhetkellä lavalla ei ollut ketään. Lukuisat koristeelliset valotkaan eivät olleet vielä näyttävimmillään, kun harmaasta päivästä huolimatta luonnonvaloa oli vielä riittävästi.

Torilla aikamme kierreltyämme suuntasimme vanhankaupungin muurien ulkopuolelle ja sieltä Rootermanni-korttelin läpi sataman läheisyydessä sijaitsevaan Nautica-ostoskeskukseen. Kolean ja sateisen sään vuoksi totesimme mukavammaksi viettää loppuaika ennen kotiinpaluuta lämpimämmissä sisätiloissa. Muutamia ostoksiakin oli vielä tarkoitus tehdä.

Tallinna on kehittynyt ja muuttunut valtavasti sitten ensimmäisten vierailujeni. Rootermannin korttelissa sijaitsevassa hotellissa olen yöpynyt muutaman kerran. Alue on tänä päivänä aivan jotain muuta, kuin ensimmäisen hotelliyöpymisen aikaan. Vanhoja rakennuksia on purettu, korjattu ja liitetty osina uusiin rakennuksiin. Alueella on monenlaisia palveluja myymälöistä kahviloihin.

Pysähdyimme katselemaan katu- ja torialueilla olevia lukuisia taideteoksia. Joissakin tekijän nimi oli helposti löydettävissä. Alue on muutenkin viihtyisä, kun siellä ei ole autoliikennettä lukuunottamatta joitakin tavarankuljetusautoja.

Tämän teoksen nimi on Ring/Circle. Sen on tehnyt Elo Liiv. Monelle Elo Liivin teoksista tutuin lienee Kadriorgin puistossa oleva Jaan Polskan muistomerkki (2016).

Joskus ajattelin, että virolaiset ovat liian yltiöpäisesti purkaneet vanhoja rakennuksia rakentaen tilalle lasihökötyksiä. Nykyisin ajattelen toisin. Minusta Tallinnan rakennuskulttuuri on uskaliasta, värikästä ja mielenkiintoista. Todennäköisesti moni vanha rakennus on ollut jo niin huonossa kunnossa, ettei sellaisenaan säilyttäminen ole ollut mahdollista. Tai ainakaan taloudellisesti järkevää. Enenevässä määrin näkee uusia rakennuksia, joissa vanhat tiilirakennukset on otettu osaksi uutta.

En saanut selville, mikä tämän uudisrakennuksen tarkoitus tulee olemaan. Se valmistuu osoitteeseen 4 Ahtri tn:een lähelle Nautica kauppakeskusta ja satamaa. Ensisilmäyksellä saattaa näyttää kummitukselta, mutta tarkemmin katsoen mielenkiintoinen rakennus. Ikkunoiden muodot ovat aika jänniä.

Kauppakeskus Nautican apteekista ostin virolaista jalkavoidetta, jota vuosia sitten eräs Tallinnan vanhimman (Raeapteek Raatihuoneentorin laidalla) apteekin farmaseutti suositteli. Orton Värskendav jalakreem sisältää kummelia, kampria ja meevahagaa eli kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Tällä voiteella saan kantapäät pysymään pehmeinä levittäen sitä jokaisen jalkapesun jälkeen. Sitten puen puhtaat puuvillasukat, jotta voide saa rauhassa imeytyä ihoon.

Samanlainen Orton putkilo oranssin värisenä sisältää käsivoidetta.

Joulutorilta ostin kaksi keraamista kissaa. Kaksi edellistä ostin jo vuosia sitten. Sen jälkeen en ole käynyt joulutorilla tai myyjä ei ole ollut käydessäni paikalla. Nytkin meinasin ohittaa koko kojun, kun katosta riippui ei-niin-kiinnostavia kiiltäviä joulukoristeita. Ystävä huomasi, että onhan siellä keraamisiakin otuksia. Myös muita kuin kissoja. Nämä kaksi kissaa valikoin kotiintuomisiksi.

Ripustin uudet kissat pikkuvessaan entisten seuraksi. 

Tänään on ensimmäinen adventti. Piti virittää lauantaina ulos jouluvaloja. Tihkusateen ja kovan tuulen vuoksi siirsin tehtävän tälle päivälle.

Hyvää 1. adventtia ja alkanutta joulukuuta kaikille!

Taimipottitehtailua Tallinna-päivän jälkeen

Ulkona on kymmenisen astetta pakkasta ja hyyyyyyyyyytävän kylmä tuuli, joka taitaa miltei tuplata pakkasasteet. Olen siis käyttänyt päivän sisätehtäviin eli soitellut rästipuheluita, järjestellyt papereita ja lopuksi istunut sohvalla vääntämässä taimipotteja sanomalehdestä. Ja päivystänyt puhelinta, josko ilmoittaisivat uuden sängyn saapumisesta. Taitaa mennä huomiselle, joka merkitsee vielä yhtä yötä lattialle asetettujen patjojen päällä nukkumista. No, menetteleehän sekin, mutta pikkaisen alkaa jo puuduttaa makkarin epäjärjestys.

Siemeniä tuppaa nyt tarttumaan vähän joka kaupasta. Postin mukana ovat tulleet jo tilaukset Korpikankaalta ja virolaiselta Seemnemaailmalta. Jokunen pussi valikoitui tässä yhtenä päivänä multaostosten ohessa Plantageniltä ja samalla reissulla kävin myös KodinYkkösessä, jossa oli mukavasti siemeniä 30 sentin pussihintaan.

Tuumin tässä, että taitaisi olla parasta kuvata siemenpussit. Siten hankittujen siementen nimet jäisivät ehkä parhaiten talteen mahdollisia myöhempia tarpeita varten.

Eilen kävin parin ystävän kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Ajatuksena oli esitellä toiselle matkakumppanille Karnaluksin tarjontaa ja katsastaa Karnaluksin lankavalikoimat. Karnaluksissa on tavaraa jos jonkinlaista ja lankaakin moneen menoon. Tavalliseen villasukkaneulontaan löytyi melko vähän mahdollisuuksia, ellei sitten tykkää kutoa varsin ohuilla langoilla. Sataprosenttista akryylilankaa löytyi runsaasti, samoin lankoja, joissa villan ja akryylin määrä oli toisinpäin kuin meillä. Siis enemmistö akryyliä ja vähemmän villaa. Ostin nuo kaksi turkkilaista Merino Gold -kerää, joissa villaa on 30 % ja akryyliä 70 %. 100 gramman kerä maksoi 2,40 euroa, joten ei se kallista ollut.

Tuon Drops'n Big Fabelin löysin uuden Solaris-kauppakeskuksen askartelukaupasta ja sen hinta oli 4,90 euroa.

Kaikenlaisia erikoislankoja löytyy pilvin pimein. Novitan lankoja ei kannata Karnaluksista lähteä ostamaan. Hyllystä löytyi ainoastaan 7veljestä Polkaa, joka maksoi 10,30 kerä ja heidän verkkokauppansa sivustoilla tavallisen 7veljeksen hinta on n. 8 euroa. Meidän kauppaketjuistamme Polkaa löytyy 6,00 - 8,00 euroa kerä ja tavallista 7veljestä saa tarjouksista kolme kerää kympillä. 

Karnaluksista ostin myös bambupuikkoja, joiden hinnat vaihtelivat neljästä eurosta vähän yli kuuteen euroon eli ne ovat meikäläisten hintoja tuntuvasti edullisempia. Ostin myös tuollaisen kerroslaskurin ja uuden ratkojan, kun entisestä katkesi jälleen kerran tuo kärki.

Tallinnaan menimme "mummolaivaksi" kutsutulla Eckerö Linen Finlandialla, kun meillä oli sinne viiden euron liput. Laivan lähtö viivästyi tunnilla, sillä se ei päässyt ilman hinaajaa satama-altaasta minnekään. Tuuli oli kasannut jäät laivan ympärille ja paikalle jouduttiin tilaamaan hinaaja, joka ei tietenkään ihan heti päässyt apuun. Sen saavuttua pääsimme nopeasti etenemään ja jäät loppuivatkin melko pian satamata lähdön jälkeen. Matkan puolivälin paikkeilla tuuli keikutti laivaa aika lailla ja vähän jopa vatsassa tuntui ikävältä. Porukkaa laivalla oli sen verran vähän, ettei mihinkään tarvinnut jonottaa. Se taasen lisäsi matkustusmukavuutta. Joskus täpötäydessä laivassa reissatessa tulee tunne kuin olisi ahdettuna kiivaasti kotiinsa kaipaavien kanssamatkustajien kera hikisessä ruuhkabussissa.

Karnaluksista kävelimme lähellä olevalle Keskustorille, jossa ulkomyyjiä ei juurikaan ollut. Tallinnassa nimittäin pakkasta oli -13 ja tuuli taatusti suoraan Siperiasta. Torirakennuksen alakerrassa myydään elintarvikkeita ja sieltä kannattaa ostaa mm. leipää, jota saa reilusti alle eurolla. Samoin muitakin leivonnaisia. Esimerkiksi aleksanterinleivokset maksoivat 43 senttiä kappaleelta ja kolme mukavan kokoista rahkapullaa 78 senttiä. Myös juustot ovat edullisia. Ostin mausteista ranskalaista valkohomejuustoa 150 gramman paketin eurolla. Parmesan maksoi tiskistä riippuen kahdeksasta kymmeneen euroon. Valkosipuleita ostin kilon kolmella eurolla.

Solaris-kauppakeskus sijaitsee vastapäätä Estonia-teatteria. Samanoloisia alkaa olla Suomessa vähän joka niemessä ja notkossa. Keskellä korkea avonainen tila, jota kiertää eri kerroksien käytäville avautuvat kansainväliset merkkiliikkeet. Harmpurilaisravintola ja useita kahviloita, joissa erikoiskahveja ja jotain naposteltavaa. Me kävimme kahvilla alatason Gustav'issa, koska siellä oli varsinainen herkkutiski. Hinnat olivat kuitenkin likimain meidän tasossa ja palvelu suorastaan luokatonta. Suolaisia piiraita ei saanut lämmitettyä, kahvit iskettiin tiskiin ja siitä ne piti meikäläiseen tapaan kantaa itse pöytään, mutta ilman ainuttakaan tarjotinta. Ei olehyvää, ei kiitosta. Vettä sentään sai pyynnöstä ilman erillistä veloitusta. Ja kauppakeskuksen jokaista sisäänkäyntiä kansoitti joukko teini-ikäisiä meille pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa kävijöille tuttuun tapaan. Menimme Solarikseen lähinnä näkemämme lehtimainoksen perusteella. Siinä kehuttiin Solariksessa olevasta suuresta askartelutarvikkeiden myymälästä. No, suuri ja suuri. Joitakin neulontalankoja ja myymälän toisella seinustalla hieman helmiä koruaskartelua varten. Ei olisi kannattanut mennä.

Mutta miksi ei kuvia reissusta? Siksi, että Tallinnan talvipakkanen kylmästi puhaltavine tuulineen oli tosi jäätävää. Ilman pipoa tai tumppuja kädet jäätyivät hetkessä ja se tuntui suorastaan kipuna iholla. Kun sitten vihdoin pääsi jonnekin lämpimään, meni tovi, ennen kuin sai sormensa sulamaan kohmeesta ja hyisen hytinän rauhoittumaan. Ja meillä sentään oli päällämme ihan kunnon talvitamineet. Ei innostanut kuvaaminen, ei sitten yhtään.

Ja mitenkä sujui kotiinpaluumme. Ihan hyvin Länsisatamaan saakka. Sitten laivalla oli jälleen vaikeuksia päästä laituriin altaaseen hyytyneen jäämassan vuoksi. Nyt ei sentään tarvinnut jäädä odottelemaan hinaajaa, vaan vihdoin laiva selviytyi ongelmasta ja vajaan puolen tunnin käytävillä ja laivan aulassa täysissä talvitamineissa odottelun jälkeen pääsimme vihdoin purkautumaan ovista terminaalirakennukseen johtavaan matkustajaputkeen.

Käsityötarvikkeita Tallinnasta

Aida-kankaani alkoi olla lopussa ja niinpä teimme ystäväni kanssa ostosmatkan Tallinnaan. Karnaluksiinpa hyvinkin. Koska kaupassa palvelu on aika hidasta ja tavaraa ihan mahdottomasti, tein tilauksen jo ennakkoon netissä ja ilmoitin tulevani noutamaan tilauksen henkilökohtaisesti. Näin nopeutin ostosten tekemistä ja pystyin haarukoimaan, paljonko rahaa ostoksiin menisi. Karnaluksissahan ei kelpaa mitkään maksukortit, joten käteistä täytyy löytyä. On se vaan sellainen käsityö- ja askarteluihmisten taivas tuo kauppa. Aida-kankaan ja moulinelankojen lisäksi ostin ristipistoneuloja, uusia puolia ompelukoneeseeni, muutaman helmipaketin ja kaunista nauhaa korttiaskarteluun, bambupuikot ja pienet pihdit. Rahaa meni 64 euroa. Pelkästään tuo kangas olisi maksanut Suomessa saman, mitä nyt kaikki ostokset. Tokihan rahaa kului itse matkaan ja vähän muutenkin, mutta matkankin saimme erittäin edullisesti ja se toimi virkistyksenä ja mukavana taukohetkenä muuten aika hetkiseen syysohjelmaan.

Karnaluks sijaitsee melko lähellä Tallinnan Keskturgia eli Keskustoria. Menimme Karnaluksiin taksilla suoraan satamasta aikaa säästääksemme, mutta helposti sinne pääsee kakkoksen bussilla ja ratikalla. Keskturgissa paikallinen väestö käy ostamassa vihanneksia, juureksia ja hedelmiä sekä sisähallista lihaa, leipää ja kalaa. Ulkokatoksissa on lisäksi myytävänä vaatteita ja kodintekstiilejä. Merkkivaatteita ja hifistelykamaa tältä torilta on turha lähteä hakemaan, mutta esimerkiksi edullisia sukkia kannattaa ostaa vaikka koko perheelle. Juustot ovat huomattavasti edullisempia kuin sataman ja vanhan kaupungin kaupoissa ja valikoimaa löytyy kiitettävästi. Ulkotorilla myytävät hedelmät ovat virolaisia ja nyt oli myynnissä paljon omenoita, luumuja ja puolukoita sekä kantarelleja. Arbuusit olivat valtavia, eikä niitä olisi millään jaksanut laivaan kantaa, mutta muutama muhkea valkosipuli sopi hyvin kotiintuomisiksi.

Satuimme parahiksi sellaisen myyjän luo, joka oli lopettamassa päivän työtään ja myi kaikki saman päivän leipomuksensa puoleen hintaan. Ostin tumman sipulileivän 50 sentillä, ison pussillisen kaali-, liha- ja juustopasteijoita á 20 senttiä ja toisen pussillisen erilaisia pullia ja viinereitä, niinikään 20 sentillä kappale. Kotiinpäästyäni harmittelin, että unohdin savujuuston, sillä lähikauppamme mainosti suomalaista savujuustoa kilohintaan 26 euroa. Tallinnan torilta olisin tuohon hintaan saanut monta kiloa virolaista savujuustoa.

Sää Tallinnassa ei olisi voinut olla upeampi. Aamulla Helsingissä satoi, mutta Tallinnassa aurinko paistoi täydeltä terältä ja mittari kipusi 23 lämpöasteeseen. Oli siis aika hikinen reissu, kun tuli valittua päälleen hyvät kävelykengät ja mustat farkut. Torireissun jälkeen istahdimme kahvilan terassille hengähtämään ja viilentymään. Siinä oli mukava tähtäillä ohikulkevia ihmisiä ja taivastella virolaisten miesten innostusta kalliisiin automerkkeihin. Meikäläisittäin hiukan rähjäisen toriparkin valloitti toinen toistaan erikoisempia mersu- ja bemarimalleja. Vaikka meille suomalaisille Viron hintataso on edelleen melko matala, on euron myötä moni asia Tallinnassakin ihan uusissa lukemissa. Kahviloissa syö edelleen edullisesti, mutta esimerkiksi kahvikupillisesta saa jo varsin usein pulittaa 2 euroa tai enemmänkin. Kun tietää, että virolaisen kaupan kassatyöntekijä ansaitsee noin 300 euroa/kk, pistää miettimään, miten sellaisella summalla pärjää edes Tallinnassa.
 
Päiväreissu Tallinnaan tuntuu aina yhtä kiireiseltä ja laika menee siivillä. Harvoin on aikaa syventyä katselemaan ja kuvaamaan oikein ajan kanssa. Joka kerran päätän, että vielä teen useamman päivän matkan, jolloin olisi aikaa kävellä kaupunkia ristiin rastiin, istuksia kivoissa kahviloissa ja käydä näyttelyissä ja museoissa. Talvi on edessä ja rapa roiskuu silloin Tallinnassakin, joten kovasti ei silloin kiehdo kävelyretket edes historiallisessa keskustassa. Niinpä kunnollinen tutustumismatka siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen. Ehkä kuitenkin ostosmatka Karnaluksiin vielä ennen joulua. Kun tuli ostettua ihan liian vähän punaisen sävyisiä moulinelankoja. 

* * *

Karnaluksin osoite on: K.A. Hermanni 1. Talo on uudehko vaaleasävyinen toimistotalon näköinen rakennus, jonka toinen pääty rajoittuu Tartu mnt:en. Tartu mnt:tä pitkin kulkee mm. ratikka nro 2 (Karnaluksia lähimmät pysäkit Keskturg tai Autobussijaam). Karnaluks sijaitsee toisessa kerroksessa metallioven takana. Joskus ovi voi olla lukossa ja se avautuu ovikelloa soittamalla. Talon seinässä ei ole nimikilpiä eikä mainoksia. Muistaakseni ulko-oven vieressä olevassa taulussa Karnaluksin nimi on esillä. Sisäänkäyntikerroksessa on vasemmalla biljardibaari, ensimmäisessä kerroksessa Karnaluksin toimisto ja itse myymälä siis kerros ylöspäin. Satamassa seisovat taksit näyttävät kaikki tuntevan Karnaluksin nimeltä ja osaavat ajaa sinne vaikeuksitta. Eilen taksimatka satamasta Karnaluksiin maksoi 7 euroa ja kesti kahdeksan minuuttia (siitäkin suurin osa kului liikennevaloissa seisomiseen).

Kaupassa voi maksaa ainakin toistaiseksi ainoastaan käteisellä. Myyjää on toisinaan vaikeaa tavoittaa jotain kysyäkseen. Tuotteissa on kyllä aika hyvin hinnat esillä. Jos ostat jotain nauhaa tai nappeja, ota koko rulla tai nappiputkilo mukaan kassalle ja pyydä vasta siellä tarvitsemasi määrä. Ylipäätään kannattaa pistää hinnat mieleen, siten säästää aikaa kassalla, jos kassa ei muistakaan hintaa. Eilen kaupassa oli peräti kaksi kassaa, mutta toinen tyhjensi laatikoita, vaikka asiakkaiden jono oli hyvin pitkä. Kun kassa mittaa asiakkaiden tarvitsemat nauhat, naputtelee hinnat tietokoneelle, laittaa tavarat yksitellen pussiin ja samalla kenties juttelee ties mitä toisen myyjän kanssa, voitte kuvitella, että aikaa kuluu.

Karnaluksissa tarvitaan siis aikaa, käteistä rahaa ja hiukan malttia, sillä tavaraa on paljon, palvelu välillä hidasta ja happikin tuppaa helteillä loppumaan.

Karnaluksin kanssa samassa rakennuksessa, sen Tartu mnt:n puoleisessa päädyssä on isohko kangasliike, josta löytyy myös erilaisia ompelu- ja askartelutarvikkeita. Siellä on välillä merkittäviä alennuksia ja nytkin löysin kivoja 3D-askartelupakkauksia 70 %:n alennuksella (lähtöhintakin oli vain 1.47 €). 

Karnaluksin tiedot löytyvät helposti netistäkin Karnaluks-hakusanaa käyttämällä, mutta sen virallinen netti- ja verkkokauppaosoite on www.kl24.ee.

Käsityöihmisen paratiisissa

Ostokseni Karnaluksista - eikä maksanut paljon.

Viikko hurahti niin, etten ehtinyt kissaa sanoa. Sunnuntaina noudin kirjakaupasta tilaamani kärhökirjan, maanantaina kävimme perheen voimalla avustamassa anoppia Tampereella pakkaamisessa. Hän on muuttamassa 30 vuoden Tampere-mutkan jälkeen takaisin Espooseen. Tiistaina olin kahden ystäväni kanssa Tallinnassa. Teimme pyhiinvaellusmatkan käsityöihmisten paratiisiin eli Karnaluksiin. Kahdelle meistä matka oli ensimmäinen, yhdelle toinen. Olin tuttujen neuvosta tehnyt ennakkotilauksen netissä ja ilmoittanut noutavani tilauksen henkilökohtaisesti. Tilasin kaksi metriä aidakangasta ja runsaan nipun moulinelankoja. Enpä vain arvannut, millainen määrä kaikkea ihanaa käsityötarvikketta minua odottaa. Ensikertalaiselle kauppa saattaa olla vaikea löytää, sillä sisäänkäynnin sivussa on vain pieni kilpi ja kauppa sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa – tai oikeastaan kolmannessa, sillä toisessa on toimistotilat. Taksit tuntevat tietenkin osoitteen ja nyttemmin jopa syyn, miksi suomalaiset suuntaavat suoraan Hermanni ykköseen. Mekin otimme heti satamasta taksin, koska aikaa ei ollut paljon käytettävissä. Taksikuski vitsaili, että suomalaisnaiset tulevat Tallinnaan liikematkalle ja menevät ostoksille käsityökauppaan.

Laivan buffetissa riitti herkkuja...

Kolmannen kerroksen metallioven auettua näkymä sai minut haukkomaan henkeäni. Hyllyt notkuivat mitä erilaisimpia käsityötarvikkeita: nauhoja, helmikorutarvikkeita, lankoja jos jonkinlaisia, poppanakudetta, ruusua ja rusettia, nappeja kaikissa mahdollisissa väreissä, työkaluja erilaisten käsitöiden työstämiseen. Alkuun pyörin hyllyjen välissä näpräämässä ympärilläni olevia tavaroita. En oikein tiennyt, mistä aloittaa. Päälle painoi rajallinen aika, laiva ei meitä odottaisi, jos unohtuisimme silkkinauhojen pariin. Vähitellen pystyin hahmottamaan, mitä ehkä eniten tarvitsisin. Tällä ensimmäisellä kerralla, sillä pakkohan tuollaiseen paikkaan on tulla toistekin. Onneksi meistä kolmesta Hellu oli ehtinyt jo kerran Karnaluksissa käytyään antaa joitain neuvoja, kun yllyin hämmentyneenä pyörimään tyhjän panttina hyllyjen välissä.

...mutta muistin kuvata vasta jälkkärit.

Sen lisäksi, että Karnaluksista löytyy kaikkea mahdollista käsityön tekijöille, ovat hinnat suomalaisen mittapuun mukaan erittäin edullisia. Esimerkkeinä mainittakoon ostamani aida-kangas, jonka metrihinta oli 6,90 e (Suomessa 25 e/m), moulinelankatokka 0,45 e ja monet nauhat 0,06 e/m. Karnaluksissa hintoihin lisätään 20 %:n alv, nettihinnoissa se on jo lisätty. Lisäksi on syytä mainita, että kaupassa käy vain ja ainoastaan käteinen raha. Ei siis minkäänlaiset pankki- tai luottokortit.

Merellä ei ollut ruuhkaa...

Käytimme valikoiman tutkimiseen kaksi tuntia, kunnes huomasimme, että alkaa tulla kiire. Tarkoitus oli ostaa paluumatkalla vielä ennen laivaan nousua satamasta jotain pientä. Onneksi käsityökaupassa ei ollut kovin paljon asiakkaita, joten pääsimme helposti kassalle. Etukäteen tilaamieni tavaroiden laskemiseen ei mennyt kauaakaan, mutta koriin keräämäni nippelit ja nappelit piti kassan yksitellen näpytellä kassaan ja joihinkin vielä etsiä hinnat hyllyistä. Pieniä tavaroita, kuten esimerkiksi nappeja ostettaessa, on kassalle otettava mukaan koko kyseinen nappiputkilo hyllystä, jotta kassa saa hinnat ja koodit nopeasti tarvitsematta juosta pitkin kauppaa. Mainittakoon vielä, että myyjät osasivat hyvin suomea ja olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä, mikä ei minun kokemukseni mukaan aina ole niin itsestäänselvää Virossa.

...eikä kyllä kannellakaan.

Saimme tilattua samassa rakennuksessa olevasta baarista taksin paluumatkalle. Satamaan kyllä jaksaisi kävelläkin tai sitten matkustaa bussilla tai ratikalla, mutta aikaa meillä oli tavattoman vähän. Ehdimme tehdä pikaiset tuliaisostokset sataman liikkeistä ja sitten olikin ja palattava laivaan. Jälleen kerran totesin, ettei tavalliselle päiväristeilylle kannata suunnitella kovin monen asian hoitamista. Karnaluksin ostosretki on kyllä ihan oma ohjelmanumeronsa, jolle kannattaa varata runsaasti aikaa. Ja jos mahdollista, tehdä netissä tilaus, jonka sitten noutaa liikkeestä.

Krysasnteemeista on tullut syysruukkukukkien MUST

Keskiviikko olisi ollut järkevää jättää edellisten päivien kiireestä toipumiseen, mutta vuorossa oli äidin ja isän asioiden hoitamista. Viimein torstaina ehdin pihahommiin. Tontin ja tien välinen raja-alue kasvoi taas pitkää rikkaruohoa, joka oli siivottava trimmerillä. Sen jälkeen ruohonleikkuri laulamaan ja alapiha siistiksi. Ja kun vauhtiin pääsin, tyhjensin yhden kypsyneen kompostin marjapensaille ja käänsin toisen kompostin jatkamaan kypsymistään. Pienen lounastauon jälkeen siivosin vielä perennapenkkejä ja haravoin hiekkakäytäviä. Lopuksi istutin sisääntuloterassin kahteen isoon ruukkuun syyskrysanteemit.

Tuoksuköynnöskuusaman marjat

Kulunut viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen, ajoittain jopa helteinen. Perjantai-iltapäivällä mustat pilvet purjehtivat taivaalle ja seisova ilma purkautui ukkosena, joka ei kuitenkaan kovin kauaa kestänyt. Sen verran kovasti kerran pari rysähti, että Juuso pakeni sängyn alle. Menin köllöttämään sängylleni dekkarin pariin ja hissukseen Juusokin kömpi sängyn alta ihan kiinni minuun. Se ei lainkaan tykkää ukkosen paukkeesta ja näytti sillä olevan myös jonkin verran hellyysvajetta, kun olin ollut niin vähän kotosalla kissaani rapsuttamassa. 

Ukkosen kumu etääntyi vähitellen ja pilvet roiskaisivat lyhyen sadekuuron. Sen jälkeen aurinko paistoi jälleen, mutta lämpötila putosi jonkun verran.

Syyshortensia availee nuppujaan

Elokuu on vasta puolessa, mutta eittämättä ilmassa on syksyn tuntua. Koulujen alkaminen toki tuo oman osansa kesän loppumiseen, mutta kyllä säällä on erityisen suuri merkitys. Vaikka päivät ovat olleet lämpimiä, on joinakin aamuina ollut varsin koleaa. Seitsemän plusasteen kostea aamu tuoksuu todellakin ihan joltain muulta kuin kesältä. Elokuiset illat ovat pimeitä, mutta koleus vähentää pihalla olemisen mahdollisuuksia entisestään. Harmi. Vaan ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Päivisin kotikulmilla on todella hiljaista ja rauhallista, kun koululaiset ovat opinahjoissaan ja aikuiset töissään. Ensimmäisinä koulupäivinä ihmettelin omituista hiljaisuutta, kunnes tajusin, ettei missään nitise tramboliini, ei pahemmin hauku koirat eikä pärise mopot.

Huvituksessa on jo punaposkisuutta

Omenat kypsyvät ja syysleimut kukkivat. Purppurapunalatvat odottavat edelleen perhosia, joita en toistaiseksi ole nähnyt ainuttakaan. Radion luonto-ohjelmassa kerrottiin kesän olleen epäedullinen perhosille, mutta on niitä kuulemma jokunen kuitenkin liikkeellä. Meidän pihalla lepattaa vain pahviperhonen. Suurempia istutustöitä ei nyt ole suunnitelmissa. Ehkä vielä syksyn aikana siirrän pari havua, saa nähdä. Viherpeukaloiden syysluettelo aiheutti pientä vipinää, kun jouduin tekemään valintoja ihanien kukkasipulien ja olemassa olevien rahavarojen välillä. Tilaus on nyt tehty ja sitten vain odotellaan sipulien saapumista.

Perhosen tuntumaa

Usein käy niin, että juuri kun jostain puhuu tai jotain miettii, se hetken päästä tavalla tai toisella silmiin osuu. Niin kävi myös noiden perhosten suhteen. Illalla kirjoittelin, ettei perhosia ole odotuksesta huolimatta näkynyt ja eikös tänään kaksi neitoperhoa pörräillyt purppurapunalatvoissa. Olin parhaillaan keittämässä karviaisista hyytelöä, kun satuin vilkaisemaan keittiön ikkunasta ulos aurinkoon ja siellähän nuo neitoperhot olivat kuin tilauksesta mettä imemässä kukissani. Siitä paikasta nappasin kameran ja lähdin pihamaalle kuvaamaan kauan kaivattuja perhosia.

Ja vihdoin Neitoperhoset saapuivat

Syysleimuja olen aina ihaillut niin Ruotsissa kuin koto-Suomen ruotsinkielisillä alueilla. Toki syysleimu kuuluu kotoisiin perinneperennoihin ja vanhoilla pihoilla sitä lienee kasvatettu iät ja ajat. En tiedä, miksen sitä itselleni istuttanut omakotiasumisen alkuvuosina. Vasta vierailtuani Bromarvin alueella eräänä kesänä, ihastuin siellä jokaisella pihalla upeina loistaviin syysleimuihin. Kun monet puutarhakasvit ovat jo kukintansa lopettaneet, syysleimu vasta aloittelee ja jatkaa pitkälle syksyyn. Minun leimuryhmäni näkyy parhaiten keittiön ikkunasta ulos katsoessani ja lisäksi tuovat iloa tiellä ohi kulkeville. Ehkä joku heistä saa samanlaisen kipinän hankkia omaan puutarhaansa muutaman leimun.

Syysleimut kirjaimellisesti leimuavat

Myös jaloruusut kukkivat pitkälle syksyyn. Vaaleanpunainen Kimono on yhden satsin nuppujaan avannut ja kuihduttanut. Nyt se pukkaa uusia nuppuja ja ehtii hyvin levähdyttää ne ilokseni ennen syyskylmiä.
 

Kimonon nuput

Muutaman päivän poissaolo tietokoneelta ja erityisesti puutarhablogien parista on vaatinut tanakan istumisen tietokoneen ääressä, sillä niin paljon oli mielenkiintoisia päivityksiä niissä lukuisissa blogeissa, joita olen ottanut tavakseni seurata. Jos olisin vielä ryhtynyt kaikkia kommentoimaan, tuskin ehtisin tänään laisinkaan pois koneeltani. Niinpä päätin laittaa yhteisesti kaikille jonkun mukavan puutarharunon. Seisoin kirjahyllymme ääressä ja etsin sopivaa runokirjaa. Niitä kyllä riittää, mutta mistään en löytänyt puutarharunoja. Niinhän siinä aina käy, että sitä et löydä, mitä olet etsimässä. Sen sijaan käsiini tarttui ystäväni antama, Pirjo Santosen toimittama ja Juliette Clarken kuvittama "Kissojen ystävän muistikirja". Sieltä valitsin seuraavan runon:

...kun se käveli ... se venytti itsensä pitkäksi ja laihaksi

kuin pikku tiikeri ja piti päänsä korkealla nähdäkseen

ruohon ylitse aivan kuin se kulkisi viidakossa.

Sarah Orne Jewett