Versoa ja viherrystä

Clematis Multi Blue

Yllättävä lämpöaalto sai meidät ihmiset kuvittelemaan, että kesä on tässä ja nyt. Kun aurinko helotti päivä toisensa jälkeen miltei hellelukemissa, alkoi luontoonkin suhtautua niin, kuin elettäisiin heinäkuuta. Toki ankara talvi vei monien puutarhoista hyvinkin vanhoja suojatteja, mutta kesäisten olosuhteiden vuoksi sitä alkoi itsekin kuvitella, että tappioita olisi enemmänkin.

Clematis Rouge Cardinal

Kannattaa muistaa, että elämme vasta toukokuun puoliväliä. Ilman muuta lämpimät säät vauhdittavat kasvien versomista, ja monin paikoin näyttääkin, kuin olisimme pari viikkoa edellä normikeväästä. Mikä se sitten onkaan. Itsekin olen syyllistynyt täällä blogimaailmassa hermoilemiseen ja menetettyjen kasvien suremiseen. Osin siihen on ollut aihetta, mutta etenkin viikonlopun sateiden jälkeen elämää on alkanut ilmestyä moniin muutenkin hitaisiin kasveihin.

Kilpiangervo - Astilboides tabularis

Kylvin kilpiangervon siemeniä viime kesänä ruukkuihin ja siirsin pari itänyttä versoa syksyllä kukkapenkkiin unohtaen ne sinne täysin. Siemenistä ja kylvämisestä ei löydy minkäänlaista kirjattua tietoa, vain pieni tikku ja epämääräinen muistikuva. Meinasin jo nypätä mullasta pilkistävät pikkuriikkiset taimet rikkaruohoina, kunnes vedin hyppyseni nopeasti pois. Takaraivoon jäänyt muistijälki esti tuhotoimet.

Luultavasti näiden pikkuisten taimien nykyinen sijainti on aivan väärä. Varjoisa kylläkin, mutta taitaa tulla ajan mittaan ahdasta. Antaa heidän nyt kasvaa ja vahvistua. Pääsevät sitten kasvarissa odottavan taimen seuraksi parempaan paikkaan. Sen verran tumpelo olen taimikasvatuksessa, että tällaiset pienetkin onnistumiset ilahduttavat melkoisesti.

Clematis Aljonushka

Viime kesänä innostuin istuttamaan uusia kärhöjä. Osa lähti hyvin kasvuun ja kukkikin, osa oli jo saapuessaan elottomia, osa vain olla möllötti. Siksi nyt onkin ollut jännitystä ilmassa nähdä, miten kärhöjen on käynyt. Ahkerasti olen kiertänyt kärhöjen asuinpaikkoja tarkkailemassa ja täytyy sanoa, että hiukan on malttamattomuudessa tullut multaakin rapsutettua.

Clematis 'Princess Diandra'

Vanhemmista kärhöistä yksi kolmesta Multi Bluesta työntää versoa. Samoin Multi Bluen kaverina kasvava Rouge Cardinal. Pikkupuutarhassa Alppikärhön kaverista Ville de Lyonista ei vielä näy mitään, eikä myöskään kriikunan vartta kiipeilevästä Multi Bluesta.

Uusista kärhöistä Ruusutarhan Aljonushka on hyvin terhakkaana tunkemassa uutta versoa ja Kiemurapenkin Princess Diana on myös herännyt. Sen sijaan oikeaan rinteeseen vuorimännyn kupeeseen istutetusta mantsuriankärhöstä ei kuulu mitään. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkissä Rubensissa eikä Polish Spiritissä ole elonmerkkejä. 

Annetaan heille aikaa. Tulevat, jos ovat tullakseen. 

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Syksyllä neljän euron taimena ostettu köynnöshortensia on herännyt rajamännyn kupeessa kevääseen. Kokoa tällä lapsukaisella ei kyllä yhtään liikaa ole ja alkuun hidaskasvuisen köynnöshortensian näyttävyyttä saa vielä odottaa. Mutta tämän kevään saldona ei mennyt sekään neljä euroa ihan kankkulan kaivoon.

Melkoinen yllätys on, että Vanille Fraisen kupeeseen istutetut kaksi ruukkuhortensiaa eivät ole talven aikana kuolleet ja pukkaavat itseään mullasta kohti valoa. Toinen niistä jopa kukki viime kesänä. Toinen kasvatti kauniin lehdistön. En edes suojannut näitä mitenkään, kun ajattelin, että jo yhdestä talvesta selviytyminen on pelkkää plussaa.

Siperianhernepensas - Caragana arborescens

Pikkupuutarhan nurkassa kasvaa pari Siperianhernepensasta. Olin laiminlyönyt niiden leikkauksen ja niistä oli kasvanut suorastaan korkeita puita. Sateella painavat oksat kaatuivat käytävälle ja muutenkin oksia alkoi olla pakko harventaa käytäville liikkumisen helpottamiseksi. Oksa sieltä toinen täältä tuottaa usein aika rujon tuloksen. Samoin pensaan madaltaminen puolittain olisi todennäköisesti saanut aikaan hujoppioksia, joiden latvustoissa keikkuu muutama harva lehtitupsu. Niinpä päätin syksyllä leikata koko puskan alas silläkin riskillä, ettei siitä enää pensasta tule. Ilokseni huomasin, että kyllä sieltä uutta kasvua jo versoo.

Siperianhernepensas on taas yksi niistä esimerkeistä, ettei leikkaamista kannata siirtää liian pitkälle. Paremman tuloksen saa, kun leikkaa säännöllisesti. Siperianhernepensasta voi toki kasvattaa leikkaamattomanakin, mutta meidän puskamme tapauksessa paikka ei salli niin villiä meininkiä.

Hyvällä mallilla siis kaikki meidän puutarhassa. Se, mikä on menetetty, on sitten menetetty. Niiden tilalle hankitaan joko samoja kasveja tai vaihdetaan kokonaan johonkin toiseen. On tämä puutarhahörhöily niin mielenkiintoista ja hienoa, etten ihan heti muuhun vaihtaisi.

Nokkonenkin pukkaa uutta vartta kompostin takana. Siitä saa taas hyvää ötökkäkarkoitetta ja lannoitevettä. Tai lettuja.

Mukavia puutarhapäiviä teille kaikille!

Tulppaaneita tulvillaan

Tulipa Triumf (luultavasti)

Vaikka viime kevään kaltaista tulppaani-iloittelua ei nyt taida tullakaan, on värikkäitä katseenvangitsijoita viime päivinä avautunut lukuisia. Minusta tulppaanit ovat ehkä kauneimmillaan juuri silloin, kun aamuaurinko paistaa niiden terälehtien läpi saaden värit loistamaan. 

Sen verran vanha, että nimi on jo kadonnut

Yhtenä aamuna tulppaaneita ihaillessani Ukkokulta kysyi, tiedänkö mikä noista tulpuista on alkuperäisen värinen. Katsoessani häntä kummastuneen näköisenä, hän totesi, että hollantilaisilla on joka vuosi valtava homma, kun jokaiseen sipuliin pitää ruiskuttaa mittava kirjo erilaisia värejä. Ukkokulta on siis laajentanut tietämystään. Tähän saakka kaikki kasvit ovat hänelle kirjovehkoja. Näköön, kokoon tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. 

Tulipa Abigaile

Tulppaaneilla on valtava värikirjo, koska niillä on kaikkia kolmea antosyaaneihin kuuluvaa väriainetta. Jos kasvin geeneissä ei ole esimerkiksi pelargonidiinia, kukka ei voi koskaan olla oranssin värinen. Monilla kasveilla on vain pelargoniineja eli oranssin sävyjä ja syaniineja eli punaisia sävyjä. Niinpä ruusun tai gerberan lajikekirjosta ei löydy lainkaan sinisiä kukkia.

Vaikka kukkien jalostajilla on suuntaa-antavaa tietoa värijalostukseen, silti tulppaanienkin kukkien värijalostus perustuu pitkälti sattumaan.

Tulppaanista on jo satoja vuosia yritetty jalostaa mustakukkaista versiota, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Vaikka hiili on puhtaasti mustaa, eliöissä ei ole koskaan mustaa pigmenttiä. Musta väri saadaan, kun joku tumma väri, esimerkiksi violetti on tarpeeksi voimakkaana.
Mustat tulppaanit ovatkin käytännössä tumman violetteja, eivät siis mustia. 

Lähde: Etelä-Suomen Sanomat 30.3.2015

Tulipa Abigaile

Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään niiden kauniiden kukkien takia. Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisin Osmanien valtakunnan alueelta, Vähästä-Aasiasta tai kenties jopa Himalajan juurelta saakka.Viljeltyjä lajikkeita on tuhansia.

Tulppaaneja on monen värisiä, muun muassa punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja turkooseja. Tulppaanintuotannon suurvalta on Alankomaat, josta tuodaan Suomeen sekä sipuleita että leikkotulppaaneita. 65 prosenttia kukkasipulien maailmankaupasta on hollantilaisten hallussa.

Joskus tulppaanin sipuleja käytetään ihmisravintona, ja ne maistuvatkin maapähkinöiltä. Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden alle ja sivulle maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.

Lähde: Wikipedia

Tulipa Blue Wow

Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa. 

Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, ja myöhäisintään kesäkuun alussa. Kukinnan jälkeenkin niitä olisi hyvä lannoittaa, sillä ne alkavat tällöin muodostamaan pikkusipuleita seuraavaa kasvukautta varten. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet. 

Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi.

Lähde: Wikipedia 

Tulipa Blue Wow

Taisin olla siinä kymmenen korvilla, kun luin Alexandre Dumasin Mustan tulppaanin. Kirja julkaistiin ensi kerran suomeksi 1912-1913 ja siitä on myöhemmin otettu uusia painoksia. Tarina oli niin jännittävä ja mielenkiintoinen, että se painui mieleen. Nyt kirjan voisikin käydä lainaamassa ja lukea uudelleen.

Keltainen, jonka nimi myös kadoksissa

Olen kuullut, että jalostetummat tulppaanit eivät tahdo kovin montaa vuotta kukkia. Niin tai näin, ainakin meidän pihassa se pitää paikkansa. Kuvan keltaisen tulppaanin olen istuttanut monen monta vuotta sitten. Se on varmaan ollut jokin värisekoituspussukka, eikä nimeä ole enää tallessa. Uskollisesti samasta paikasta nousee joka kevät 2-3 keltaista tulppua muiden hienouksien kadotessa jopa yhden talven aikana jonnekin tulppuavaruuteen.

Tulipa Spring Green

Erityisen paljon pidän kaikista vihreäraitaisista tulppaaneista. Ja papukaijatulpuista, jotka eivät vielä ole avanneet nuppujaan. Kuvan Spring Green näyttää olevan aika kestävä lajike, sillä kaikki viime vuonna kukkineet nousivat myös tänä keväänä.

Tulipa Spring Green

Viime vuonna kaivoin joitakin tulppaanisipuleita ylös ja istutin syksyllä uuteen paikkaan. Ylöskaivetut sipulit eivät olleet laisinkaan niin kiinteitä ja isoja, kuin edellisenä syksynä istutettaessa. Ainakin sen voi jo nyt nähdä, että uudelleen istutetuista sipuleista kasvaa matalammat tulppaanit, eikä kaikki edes ole nousseet. Nuppujaan ne eivät vielä ole avanneet, joten koe on edelleen kesken. Hiukan on sellainen tuntuma, että sipuleiden nostosta ja uudelleen istuttamisesta on enemmän työtä ja vähemmän varma lopputulos, joten saattaa jäädä kokeeksi.

Tulipa PersianPearl

Matalakasvuista Persian Pearlia minulla ei ole aiemmin ollut, mutta jos vain syksyllä sitä jostain löydän, aion hankkia lisää. Nyt se alkaa jo olla kukintansa lopulla, mutta etenkin iltaisin kukkien sulkeutuessa supulleen, sen väri näyttää upealta rhodopensaan vihreitä lehtiä vasten.

Tulipa Sun Lover

Sun Loverin ostin puutarhakaupasta aivan syksyn viime metreillä. Taisi olla jopa alennettuna. Kukka on aika iso ja väri vaihtelee keltaisesta oranssin kautta kirkkaanpunaiseen. Harmikseni istutin sen sellaiseen paikkaan, etten oikein millään pääse kuvaamaan sitä kovin läheltä tallomatta jotain tärkeää kuvaamisen ohessa. Kukka näyttää myös kääntävän kasvonsa sinne, mistä aurinko kulloinkin paistaa. Auringonkukan tapaan.

Ilmat ovat viilenneet sitten viikon takaisesta, mikä ei välttämättä ole niin huono asia. Aurinko paistaa ja ulkona on hyvä hommailla. Tulppujenkin kukinta kestää pidempään ja niistä ehtii iloita enemmän. Lämpöjakson aiheuttama hektisyys on hellittänyt ja nyt pysyy paremmin kevään edistymisen tahdissa mukana.
 

Huikeaa kauneutta

Kävin tänään oman kylän kampaajalla. Kampaamo sijaitsee 30-luvulla rakennetussa funkkistalossa, jonka nurkalla kasvaa vanha omenapuu. Muutama vuosi sitten talo maalattiin ja muutenkin sen julkisivua kohennettiin. Silloin omenapuun kohtalo oli hetken aikaa vaakalaudalla, mutta onneksi se sai jäädä.

 
Vanha puu on niin täynnä kukkaa, kuin siihen ikinä mahtuukaan. Se on aivan uskomattoman kaunis juuri nyt, kun osa kukista on avoinna ja osa vaaleanpunaisina nuppusykeröinä. Oli pakko kaivaa pokkari laukusta ja räpsiä kuvia. Niin näyttivät tekevän kaikki muutkin. Kampaajalla istuessani näin ikkunasta, kuinka ohikulkijat toinen toisensa perään pysähtyivät kaivamaan kännyköitä taskuistaan. 

Omien omppujen kukat ovat edelleen nupulla, joten taidan käydä toisenkin kerran ihailemassa kampaamotalon upeaa omenapuuta.
 

Hohhoijaa

Ukkokullalla on vuosisadan flunssa tai influenssa. Heräsin hänen yskimiseensä ja aikani sängyssä pyörittyäni päätin nousta ylös. Ulkona aamu sarastaa mustarastaan säestyksellä. Hetken mietin, josko lähtisi pihalle tuoksuttelemaan, mutta taidan kohta painua takaisin nukkumaan. Hetken vielä ehtisi, eikä tulevasta päivästä tulisi niin ankea, kuin mitä se on valvotun yön jälkeen.

Ajatus oli nimetä nuo kollaasin narskut, mutta kaikki kuvat eivät kuitenkaan vastaa istutuskirjanpitoani. Googletin kuvia niillä nimillä, joita mukamas olen istuttanut, mutta kuvat eivät sittenkään aivan täsmää. Ehkä sitten joskus toiste.

Tulipa Spring Green - tykkään kovasti vuosi toisensa jälkeen

Eilen olin tuttavani kanssa naapurikaupungin kevätmarkkinoilla. Minä kauppasin villasukkiani ja hän kranssejaan sekä kirpparitavaraa. Oli kyllä niin vaisut markkinat. Kauppiaita oli aiempaa merkittävästi vähemmän ja niin oli asiakkaitakin. Olivatko sade-ennusteita pelästyneet vako mitä? Turhaan, sillä aamun jälkeen ei satanut ja iltapäivällä aurinkokin alkoi lämpimästi pilkahdella.

Kirjopikarililjat kukkivat yhä

Yhdet lastensukat sain myytyä. Meni kyllä niin totaalisesti miinukselle, ettei mitään rajaa. Sisäänkäynnin pulla-leipäkauppias sai ennen kotiinlähtöä senkin sukkarahan ja paljon muuta. Hänkin halusi päästä markkinoille raahamistaan tuotteista helposti eroon ja myi täysin ulosheittohintaan. Nyt on pakkasessa leipää ja pullaa.

Tulipa Sun Lover

Onneksi se vähäinen kirppariporukka oli aivan mahdottoman mukavaa. Naapuripöydän hankolainen naishenkilö oli täynnä positiivista asennetta ja helkkyvällä naurullaan sai muidenkin suut hymyyn. Olisihan sunnuntaipäivän voinut paremmin viettää, mutta tulipa yksi kokemus laariin lisää.

Tulipa Persian Pearl sateen lakoonnuttamana

Aamulla lähtöä tehdessäni meinasin myöhästyä oikein kunnolla, kun ulos mennessäni kohtasin pihakäytävillä marssivan kotiloarmeijan. Yöllinen sade oli saanut ne mönkimään koloistaan ja oli aivan pakko hakea etikkapurkki etanoiden marinointia varten. Markkinapaikalle ajaessani olin jo vähällä soittaa kiinteistövälittäjälle kysyäkseni sopivia kerrostalokoteja. Asfalttifirma olisi ollut seuraavana soittolistallani. Onneksi oli pyhäpäivä, jotta ei tullut tehtyä hätiköityjä päätöksiä.

Taidanpa painua vielä vähäksi aikaa peiton alle. Mukavaa maanantaipäivää kaikille!
 

Kasvilistoista kauniiksi pohjakartoiksi

Miten minä tähän joukkoon eksyin?

Mielestäni muistissani ei ole mitään vikaa. Mitä nyt yleensä keittiöön päästyäni alan ihmettelemään, miksi tänne oikein tulin. Ja kevään koittaessa tuntuvat kaikki edellisen kesän kasvit unohtuneen. Siis, mitä missäkin kasvaa. Ja vähän kyllä niiden nimetkin. Koko kesän puutarhassa tonkiessa mieleen jäävät erikoisuudetkin, mutta mihin lienevät talven aikana päästä haihtuvan. Joka kevät sama juttu.

Tykkään tehdä listoja ja luetteloita ja päivitellä tietoja niihin. Monen monta sadepäivän iltaa on tullut vietettyä tietokoneen ääressä listoja rustaillessa. Kuten kuvastakin näkyy, meikäläisen työpöydältä löytyy istutuskarttaa, kevätsuunnitelmaa, syyssipuliluetteloa, ruusuluetteloa ja jos jonkinlaista kasviluetteloa. Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen alkaa jo hahmottua, millaisista listoista on ylipäätään hyötyä ja mitä tietoa niihin tulee kirjata.

Syreenit nupulla

Viime kesänä kaivoin kaksikin kukkapenkkiä ihan alusta pitäen uusiksi. Toisessa kasvoi vuorenkilpeä ja toisen oli valloittamassa pikkutalvio. Mukavia kasveja kumpikin, mutta omilla paikoillaan. Varsinkin pikkutalvio ottaa tilansa, eikä siinä muilla kasveilla ole paljon sanottavaa. Lisäksi kotiloiden runsaus pakottaa suunnittelemaan, ettei joka penkissä olisi niille suotuisia olosuhteita. Pikkutalvio ja vuorenkilpi kumpainenkin tarjoavat erinomaisia lymypaikkoja kotiloille.

Valkovuokot ovat kotiutuneet karviaispensaan kupeeseen

Kirjasin kaikki kyseisiin kukkapenkkeihin istutetut kasvit tarkasti listoihini. Luettelomaiseen istutuskarttaani kirjoitin kasvin paikaksi esimerkiksi "penkin keskellä talon puolella". Tuntui siinä istuttasessa tosi fiksulta, mutta nyt talvituhojen jälkeen tyhjiä koloja penkissä katsellessani ei noista summittaisista osoitteista paljonkaan iloa ole. Joidenkin kasvien kohdalle olen tökännyt taimikyltin, mutta en kuitenkaan kaikille. Aika hölmöltä itse asiassa penkki nyt näyttääkin, kun kasvien sijasta siinä törröttää enemmän niitä nimikylttejä.

Kriikunan nuput

Tämän kesän yksi tärkeimmistä projekteista tuleekin olemaan piirrosten laatiminen kukkapenkeistä. Mikä kasvaa missäkin kohtaa penkissä ja minkä kasvin vieressä, takana tai edessä. Jonain aurinkoisena päivänä laitan mukavan puutarhatuolin vuorollaan kunkin kukkapenkin viereen ja ryhdyn toimeen. Ehkä pukeudun valkeaan pitsiunelmaan ja varustaudun koristeellisella päivänvarjolla 1800-luvun taidemaalareiden tyyliin. Kenties keitän termariin kahvit ja vietän unelmalomaa alapihan auringonpaisteisella taideleirillä.

Poimulehti - Alchemilla vulgaris

 

Ongelma on, ettei minulla ole tippaakaan piirtämiseen tai maalaamiseen tarvittavia lahjoja.  Todennäköisesti piirrän paperille ympyröitä ja laatikoita ja kirjoitan niihin kasvien nimiä. Ja sen jälkeen tulen tietokoneen ääreen toteuttamaan luonnokseni selkeämpään ja toivottavasti myös visuaalisempaan muotoon. 

Kertokaapa rakkaat puutarhaystäväni, löytyykö netistä tähän tehtävään sopivia, eritoten helppokäyttöisiä ja ilmaisia ohjelmia? Millä välineillä itse olette kasvisuunnitelmianne ja puutarhaistutuksianne visuaalisesti selkeiksi ja kauniiksikin kartoiksi toteuttaneet?   
 

Lauantaipäivän huumaa

Koristeomenapuu - Malus purpurea ''Royalty'

Ulkona sataa, eikä harmita. Ei sitten yhtään. Kahden viikon aurinkoiset säät ovat kuivattaneet niin puutarhan kuin muunkin luonnon aika tehokkaasti. Sade hoitaa kastelun ja taatusti virkistää myös niitä kasveja, jotka ankaran talven jälkeen vielä miettivät, jaksaako sitä laisinkaan mullasta nousta. 

Omena 'Huvitus'

Aamupalan ja sanomalehtisession jälkeen lennätin matot ulos ja huristin imurilla huushollin siistiksi. Sitten vikkelästi naapurikylän rautakauppaan ostamaan kasvihuoneen lämmittimeen valopetroolia ja tarjousmultaa. Sain mullat lastattua autoon ja ehdin juuri ja juuri puutarhamyymälään sisälle, kun ulkona alkoi sataa kaatamalla.

Terttutulppaanit

 

Paikallisessa rautakaupan piha- ja puutarhamyymälässä on tänään pihateema ja sen tiimoilta neuvoja oli antamassa maisemasuunnittelija Kati Jukarainen. Puutarhabloggarit tuntevat hänet ehkä paremmin hänen 100%outdoor -blgistaan. Katin olen tavannut ainakin kerran aiemminkin, mutta tuskin naamani on hänelle mieleen jäänyt. Oli ihan pakko mennä moikkaamaan, sillä jonkun blogia pitkään seuraaneena on sellainen olo, kuin olisi kyseisen blogin kirjoittajan pienen ikänsä tuntenut. 

Juttua olisi varmasti riittänyt yhden päivän mittaisesti, mutta täytyihän minun päästää Kati työnsä pariin ja toisaalta myös omat hommat kutsuivat jatkamaan. Katille lämmin kiitos hyvistä vinkeistä, sillä mukamas kiireisenä en ollut laisinkaan huomannut kaupan alelaaria, josta sipuli- ja mukulapussukat myytiin 50 %:n alennuksella. Tämän pakkauksen ostin noiden kuvassa oikealla olevien gladiolus callianthusten vuoksi. En ole ollut mitenkään innostunut gladiolusten kasvattaja, mutta Katin ehdottaessa mainittuja kasveja suunnittelemaani ruukkuistutukseen innostuin heti. 

Kun halvalla saa, kannattaa ottaa, vaikka ei olisi suunnitellutkaan. Eikös se Sulo Vilenin oppi niin mene. Nyt, kun talvituhojen jälkeen aukkopaikkoja puutarhassa löytyy, on mukava niitä myös edullisin hankinnoin hissukseen täyttää.

Olen tarmokkaasti etsinyt savesta valmistettua laakeaa ruukkua, johon istuttaisin tyttärelleni mehitähtiä. Itselläni sellainen ruukku jo onkin, mutta en mitenkään muista, mistä sen muutama vuosi sitten ostin. Mehitähdet odottavat kasvihuoneessa istuttamista ja niitä varten nappasin tänään puutarhamyymälästä keraamisen vadin. Sen pohjassa oli reikä, mutta kassajonossa seisoessani totesin, ettei se sittenkään vastaa toiveitani. Ja toiveita vastaamattomaksi se oli minusta aika kallis. Niinpä kipaisin vaihtamaan sen hyllystä kuvan puolet edullisempaan ruukkuun, josta tosin puuttuu ne pohjareiät. Tuo materiaali on ehkä lasikuitua tai jotain vastaavaa. Tuoteseloste ei materiaalia kertonut, mutta ruukun pitäisi kestää mm. pakkasta. Poraan siihen ehtiessäni pari reikää ja mehitähdet saavat siitä asuinpaikan.

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Viime vuonna istutettu ruusuorapihlaja on lähtenyt pirteänä uuteen kasvukauteen. Siitä löytyy jo nuppujakin ja ilolla ja jännityksellä odotan niiden avautumista. Miten kummassa olen aiemmin pärjännyt ilman näitä ihastuttavia kukkivia koristepuita. Pääsin jo nauttimaan äitienpäivälahjaksi saamastani koristekirsikka Kevätsuudelman ihanista kukista ja kohta vuorossa ovat viime kesänä istutetut koristeomenapuut Aamurusko ja Royalty sekä ruusuorapihlaja.

Käykääpä muuten nuuskuttamassa ulkona, miten uskomattoman hienolta sateen raikastama puutarha tuoksuu.
 

Talvituhotsekkaus omassa puutarhassa

Kenties jotakuta alkaa jo kyllästyttää tarinat viime talven aiheuttamista tuhoista puutarhoissa. Ehkä tartun aiheeseen kaikesta huolimatta vielä tämän kerran ja luultavasti myöhemminkin, sillä aihe on varsin ajankohtainen monella foorumilla. Ilman muuta harmittaa niin kauan puutarhassa kasvaneiden kuin uudempienkin istutusten menetys. Ehkä kaiken turhautumisen keskellä edes vähän lohduttaa tieto siitä, ettei itse ole tällä kertaa se suurin syyllinen, vaan luontoäiti on nyt koetellut meitä kovin käsin.

Eilen Yle uutisoi  "Puutarhoissa pahimmat kasvituhot miesmuistiin". Näin massiivinen kasvituho on edellisen kerran tapahtunut 1980-luvun lopulla. Talvi vei mennessään monia vuosikausia puutarhoissa kasvaneita perinneperennoja, mutta pahiten kasvit ovat kuulemma kärsineet viime kesänä perustetuissa penkeissä. Eivät ehtineet kunnolla juurtua. Sen tuhon näen omassakin puutarhassani, sillä etenkin pikkutalvion poistamiseksi kokonaan myllätystä Kiemurapenkistä ei näytä nousevan väriminttuja, ei palavaarakkautta, eikä montaa muutakaan.

Kahta mahoniaani olen jo ehtinyt surkutella täällä useampaankin kertaan. Kummassakin on joitakin vihreitä lehtiä aivan alaosassa. Sain hyviä vinkkejä malttaa mahonian suhteen ja totesinkin varsissa olevan eloa, vaikka kaikki lehdet karisivatkin kuivina pois.

Nyt pensaat ovat alkaneet puskea uusia lehtisilmuja useammasta kohdasta.

Mitään puutarhan komistuksia mahoniat eivät todellakaan tässä vaiheessa ole. Mahoniaressukan toipumisen seuraaminen onkin oiva paikka kasvattaa itsessään niin malttia kuin epätäydellisyyden sietämistäkin. Oikeastaan tässä on mielenkiintoista nähdä, kuinka mahonia selviää. Olen toki varautunut leikkaamaan pensaat mataliksi, mutta vasta sitten, jos se ei jaksa itseään lehteväksi uudistaa.

Ritausmaakin ehdin jo surra, mutta eilen sen rutikuivan näköisiin piikikkäisiin varsiin ilmestyi ruskeita silmuja. Sinne tänne.

 
Ritausman tyvessä on pari hennompaa oksaa, jotka ovat vihertyneet jo muutama päivä sitten. Ruusussa on siis eloa, mutta herääminen on ollut tosi hidasta. Luultavasti joudun jonkun oksan leikkaamaan, mutta nyt annan ruusulle aikaa.

Myös sammalruusun oksat ovat tosi kuivan näköisiä, eikä niissä näy ainuttakaan silmua (kuva oikealla). Sen sijaan ruusupensaan tyvessä on uusia vihreitä silmuja (kuva vasemmalla). Piti hetken kontata nämä löytääkseni ja nähdäkseni. En taida tehdä varsillekaan ihan vielä yhtään mitään.

Ilossa ei ole silmun silmua ja sen oksia leikkasin nähdäkseni, onko mitään eloa. Suurin osa oli täysin kuolleita, mutta alaosassa ruusussa on edelleen elämää, joten eletään senkin suhteen toivossa.

Lumo oli pari päivää sitten yhtä eloton, kuin Ilokin, mutta eilen löysin siihen tulleet silmut.

Kirjoapteekkarinruusu on samassa jamassa Ilon kanssa. Suurin osa oksista oli täysin kuivuneita sisältäkin, mutta tyvessä on vihreää. Tätäkään en siis vielä tässä vaiheessa ryhdy ylös kaivamaan.

Juhannusruusun surkea olomuoto harmittaa eniten. Se on Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta ja yksi ensimmäisiä pihaamme istutettuja kasveja. Se voi huonosti jo viime kesänä, joten talvi ilmeisesti vain pahensi tilannetta. Täysin kuollut se ei ole, sillä muutamia vihertyviä lehtiä sinne tänne siihen on tullut. Useimmat oksat ovat kuitenkin kuivaakin kuivempia ja vielä muutama vuosi sitten komea pensas on varjo entisestä. 

Mietin juhannusruusun kohtaloa jo viime kesänä. Miten pelastaa tällainen vanha pensasruusu? Juhannusruusu kasvoi aiemmin talon toisella puolella ja kun aloin sitä siellä leikkaamaan estääkseni sen kaatumista käytävälle, sepä suuttui ja ryhtyi tekemään kuolemaa. Kaivoin elinvoimaisen osan ylös ja istutin nykyiselle paikalleen alapihalle. 

Olen jostain kuullut, että juhannusruusu ei tykkäisi alasleikkauksesta vaan sen juuriverso pitäisi siirtää uuteen paikkaan. Pitäisikö koko vanha juurakko kaivaa ylös ja onko mahdollista istuttaa uusi pensas samalle paikalle? Mitä sanotte te viisaat ihmiset?

.
Monet kertovat menettäneensä myös maanpeiteruusunsa. Meillä kasvaa rinteessä kolme maanpeiteruusu Fairyä. Paikka ei taatusti ole ruusuille paras mahdollinen, mutta siinä riittää niille aurinkoa koko päiväksi. Yläpihan lumet kolataan rinteeseen, mikä toisaalta varmaan suojaa, mutta kolattuna lumi on myös satanutta tiiviimpää ja usein aika jäistä. Ilmeisesti fairyt eivät ole siitä pahaa tykänneet.

Pikkutalviota meillä on suorastaan riesaksi saakka. Se on juuri nyt aivan karmean näköinen ruskeana maassa makaava ruikale. Juuri tuo kuvassa näkyvä yksilö olisi saanut mieluusti heittää henkensä, mutta sepä on kuolettanut vain maanpinnalla näkyvän osuuden.

Ruskeasta pläntistä tulee kuin tuleekin vihreitä ja tanakoita versoja. Nyt pitäisi kiireenvilkkaa käydä leikkaamassa pahiten kuivuneet varret pois, jotta viherrys näkyisi paremmin.

Sulkaneilikka niinikään kuuluu niihin, jotka eivät viime talvesta pitäneet. Sammalleimun tapaan se on toki usein vielä tässä vaiheessa aika kuivan näköinen, mutta yleensä kuitenkin huomattavasti tanakammassa olomuodossa. Tänään löysin siitäkin jo pirteyttä, joten hengissä on.

Juuson mirrinminttupöheikkö on myös niitä talven kärsijöitä. Vain muutamia versoja nousee alueen laitamilta, mutta keskikohdan vanhimmat mintut ovat aivan elottomia. Mirrinminttu on kova leviämään, joten kunhan tästä kerkiän, muokkaan paikan parempaan kuntoon ja siirrän talvesta selvinneet verson jatkamaan kasvuaan ja toivon mukaan myös lisääntymään.

Talon päädyssä kasvavasta norjanangervorivistöstä yksi pensas on aivan hengetön. Sen leikkaan matalaksi heti, kun kerkiän. Katsotaan, jos se siitä virkistyy ja ryhtyy kasvattamaan uusia oksia. MIkäli niin ei tapahdu, aukkoon täytyy istuttaa uusi pensas. 

Perennoista menneitä ovat varmaan monet sellaiset, joita en nyt tässä vaiheessa edes osaa nimetä. Niin myös kuvan vuoritatar, joka ilahdutti viime kesänä upealla kukinnallaan. Päivänliljoja ja iriksiä istutin viime kesänä usempaa eri sorttia, niistäkään en vielä osaa sanoa mitään. Alapihalla kasvanut köynnöskuusama 'American B' on ilmeisesti heittänyt henkensä, samoin vieressä kasvava kelasköynnös. Zilgasta en vielä ole varma. Näyttäisi, kuin siinä olisi muutama elinvoimainen silmu. Kärhöistä ei tässä vaiheessa pysty paljon sanomaan. Ne ovat normikeväinäkin aika hitaita. Katsotaan, katsotaan.

Syksyllä istutetuista sipuleista osa jää selvästikin nousematta. Samoin monet jo aiempina vuosina multaan kätketyt ovat jääneet tulematta. Monet niistä narsisseista, jotka ovat nousseet, ovat harvalukuisia ja osin lyhytkasvuisia ja muutenkin vähän kärsineen oloisia.

Tein tämän postauksen oikeastaan itselleni jonkinlaiseksi yhteenvedoksi tilanteesta. Perennojen suhteen aika näyttää, mikä nousee ja mikä ei. Toki monien perennojenkin katoaminen hiukan harmittaa, mutta enemmän surettaa pensaat, joiden kasvuun ja kukoistukseen kuluu enemmän aikaa.

Kaikkien näiden menetysten rinnalla nousee runsaasti ilon aiheita, joista tulevissa postauksissa. Nyt on kartoitus tehty ja tämän jälkeen kaikki, mikä virkoaa ja vihertyy, tuottaa ylimääräistä plussaa ja hyvää mieltä. Huomiseksi on luvattu vesisateita ja jotenkin vain tuntuu, että sillä on hyvin posiviitinen vaikutus myös huonovointisten kasvien heräämiseen. Ja pitkän kuivuuden jälkeen varmasti myös koko luonnolle.

  
Juuso on viime aikoina loistanut blogipoissaolollaan. Se johtuu pitkälti siitä, että se tykkää nukkua varjoisissa lehvästöissä, joihin mamman putket eivät kunnolla ulotu. Kuorsaus vaan kuuluu, kun lähistöllä liikkuu.

Nyt me toivotamme kaikille oikein mukavaa viikonloppua!