Lauantaipäivän huumaa

Koristeomenapuu - Malus purpurea ''Royalty'

Ulkona sataa, eikä harmita. Ei sitten yhtään. Kahden viikon aurinkoiset säät ovat kuivattaneet niin puutarhan kuin muunkin luonnon aika tehokkaasti. Sade hoitaa kastelun ja taatusti virkistää myös niitä kasveja, jotka ankaran talven jälkeen vielä miettivät, jaksaako sitä laisinkaan mullasta nousta. 

Omena 'Huvitus'

Aamupalan ja sanomalehtisession jälkeen lennätin matot ulos ja huristin imurilla huushollin siistiksi. Sitten vikkelästi naapurikylän rautakauppaan ostamaan kasvihuoneen lämmittimeen valopetroolia ja tarjousmultaa. Sain mullat lastattua autoon ja ehdin juuri ja juuri puutarhamyymälään sisälle, kun ulkona alkoi sataa kaatamalla.

Terttutulppaanit

 

Paikallisessa rautakaupan piha- ja puutarhamyymälässä on tänään pihateema ja sen tiimoilta neuvoja oli antamassa maisemasuunnittelija Kati Jukarainen. Puutarhabloggarit tuntevat hänet ehkä paremmin hänen 100%outdoor -blgistaan. Katin olen tavannut ainakin kerran aiemminkin, mutta tuskin naamani on hänelle mieleen jäänyt. Oli ihan pakko mennä moikkaamaan, sillä jonkun blogia pitkään seuraaneena on sellainen olo, kuin olisi kyseisen blogin kirjoittajan pienen ikänsä tuntenut. 

Juttua olisi varmasti riittänyt yhden päivän mittaisesti, mutta täytyihän minun päästää Kati työnsä pariin ja toisaalta myös omat hommat kutsuivat jatkamaan. Katille lämmin kiitos hyvistä vinkeistä, sillä mukamas kiireisenä en ollut laisinkaan huomannut kaupan alelaaria, josta sipuli- ja mukulapussukat myytiin 50 %:n alennuksella. Tämän pakkauksen ostin noiden kuvassa oikealla olevien gladiolus callianthusten vuoksi. En ole ollut mitenkään innostunut gladiolusten kasvattaja, mutta Katin ehdottaessa mainittuja kasveja suunnittelemaani ruukkuistutukseen innostuin heti. 

Kun halvalla saa, kannattaa ottaa, vaikka ei olisi suunnitellutkaan. Eikös se Sulo Vilenin oppi niin mene. Nyt, kun talvituhojen jälkeen aukkopaikkoja puutarhassa löytyy, on mukava niitä myös edullisin hankinnoin hissukseen täyttää.

Olen tarmokkaasti etsinyt savesta valmistettua laakeaa ruukkua, johon istuttaisin tyttärelleni mehitähtiä. Itselläni sellainen ruukku jo onkin, mutta en mitenkään muista, mistä sen muutama vuosi sitten ostin. Mehitähdet odottavat kasvihuoneessa istuttamista ja niitä varten nappasin tänään puutarhamyymälästä keraamisen vadin. Sen pohjassa oli reikä, mutta kassajonossa seisoessani totesin, ettei se sittenkään vastaa toiveitani. Ja toiveita vastaamattomaksi se oli minusta aika kallis. Niinpä kipaisin vaihtamaan sen hyllystä kuvan puolet edullisempaan ruukkuun, josta tosin puuttuu ne pohjareiät. Tuo materiaali on ehkä lasikuitua tai jotain vastaavaa. Tuoteseloste ei materiaalia kertonut, mutta ruukun pitäisi kestää mm. pakkasta. Poraan siihen ehtiessäni pari reikää ja mehitähdet saavat siitä asuinpaikan.

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Viime vuonna istutettu ruusuorapihlaja on lähtenyt pirteänä uuteen kasvukauteen. Siitä löytyy jo nuppujakin ja ilolla ja jännityksellä odotan niiden avautumista. Miten kummassa olen aiemmin pärjännyt ilman näitä ihastuttavia kukkivia koristepuita. Pääsin jo nauttimaan äitienpäivälahjaksi saamastani koristekirsikka Kevätsuudelman ihanista kukista ja kohta vuorossa ovat viime kesänä istutetut koristeomenapuut Aamurusko ja Royalty sekä ruusuorapihlaja.

Käykääpä muuten nuuskuttamassa ulkona, miten uskomattoman hienolta sateen raikastama puutarha tuoksuu.
 

Perjantai on mielessäin

Huvitus punertuu

Enpä muista aikoihin eläneeni näin vetistä elokuuta. Etenkin viimeisen viikon aikana sadetta on piisannut aivan mahdottomia määriä. Joinakin päivinä rankkasateet ovat seuranneet toisiaan ja ukkostakin on ollut harva se yö tai päivä. Yhtenä päivänä jylinä jatkui tunnista toiseen ja palasi hetken tauon jälkeen aina vain uudelleen.

Hempeä hajuherne

Saadakseen jotain aikaan, on pihalle pitänyt rynnätä heti sateen vähän tauotessa. Ehkä tummien pilvimassojen vyöryminen taivaalla on saanut meikämammaan uutta puhtia, mutta valmistakin olen puutarhassa saanut lyhyistä hommapyrähdyksistä huolimatta. Sain vihdoin rakennetuksi pensasruusuja varten uuden istutuspaikan ja siirrettyä sinne aiemmin liian tiuhaan laitetut pensaat. Samoin olen istuttanut naapurin miniältä saatuja kukkia, joista suurin osa osoittautui maustekasveiksi.

Kärköholmion jatkeeksi rakentui Päivänliljapenkki

Viime syksynä kaivoimme kasvihuoneen pohjaa ja siitä tuli sen verran paljon maa-ainesta, että kärräsin sen nurmikolle rakentumaan uudeksi kukkapenkiksi. Kärhöympyräksi nimeämäni penkki sai jatkeeksi paikan päivänliljoille, jotka ovat odottaneet jakamista. Penkki muhi yli talven ja kesän ajan sanomalehtien ja pressun alla. Pahimmat rikkaruohot ja nurmikkojäämät penkkiä tehdessäni kiikutin pois, mutta suurin osa paikalla olleesta maasta jäi ja kasvien istuttamisen myötä laittamani lisämullan kera tuosta tuli ihan hyvänoloinen kohopenkki. Päivänliljojen lisäksi taidan istuttaa penkkiin vielä jotain maanpeitekasvia, etteivät rikkaruohot saa valtaa. Kuvassa kärhöjen ja jaloruusujen vasemmalla puolella on kapea nurmialue, joka muuttuu kivetyksi kannakseksi. Kiveys yhdistää Päivänliljapenkin Ruusukolmioon (penkki, jossa kasvaa Ritausma, Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu. 

PS. Täytynee kohta tehdä kaikille kukkapenkeille omat nimikylttinsä. Tässä menee pian itsekin sekaisin näiden 'osoitetietojen' kanssa. Puhumattakaan muusta perheestä.

Kriikunapolku

Aurinkoisella säällä ei pitäisi ottaa kuvia; niistä tulee tällaista sekametelisoppaa, josta ei ota kukaan selvää. Rapskulehtilaatat johtavat (tai tässä tapauksessa tulevat) edellä mainitun Ruusukolmio-penkin suunnasta. Siinäkin välissä on tuollainen ärsyttävän pieni nurmipläntti, jonka leikkaaminen on vaikeaa. Tarkoitus on korvata nurmikko siitä rapskulehtilaatoilla ja kivillä. Nyt nuo kiveykset saattavat näyttää vähän hölmöiltä, mutta kunhan pensaat kasvavat, on kivipolkuja pitkin mukavampi kulkea. Ylipäätään on tärkeää puutarhaa rakentaessa huomioida kasvien hoitaminen. Meillä Juuso ei suostu ihan mistä vaan kiertämään ja sen perässä kulkiessa huomaa herkästi, missä olisi sopiva reitti ihmisenkin kulkea.

Varjoliljan siemenkotia

Alapihalla näyttää kohtalaisen siedettävältä. Nurmi vihertää ja kasvit könöttävät paikoillaan. Lähempi tarkastelu osoittaa, että rankkasateet ovat tehneet tehtävänsä. Korkeammat kasvit ovat tukemisesta huolimatta sinne tänne vinksallaan ja useimmat kukat melkoisen rähjääntyneitä. Yläpihalla tilanne taitaa olla vielä surkeampi, sillä käytävillä lojuu sateen ja tuulen alas tuomia puunlehtiä ja läjäpäin koivun siemeniä. Kukkapenkeissä on kauniisti sanottuna ruskean sävyjä, todellisuudessa pikemminkin mätänemisen esiasteita. 

Alppipiikkiputki - Eryngium alpinum

Jos mikä on tänä kesänä ilahduttanut, niin tuo alppipiikkiputki. En tiedä, voiko sitä sanoa kauniiksi, mutta aikamoinen katseenvangitsija se minusta on. Ainakin minun katseeni. Tykkään sen sinertävästä sävystä ja pitkästä kukinnasta. 

Minulla on tapana tehdä kaikenlaisista asioista luetteloita ja listoja. Asiat on jotenkin helpompi muistaa ja pitää tallessa, kun ne on laittanut järjestykseen paperille. Aiemmin tiesin hyvin kaikkien ruusupensaideni nimet, mutta nyt kun niitä on lyhyessä ajassa tullut hankittua monta uutta pensasta, katsoin tarpeelliseksi laittaa kullekin ruusulle nimikyltit. Aivan varmasti tulevaisuudessa tiedän, mikä ruusupensas missäkin kasvaa ja kukkii, mutta tässä "vauvavaiheessa" huomaan meneväni niiden kanssa sekaisin. Varsinkin, kun olen joutunut muuttamaan pikkupensaideni istutuspaikkoja. 

Kyllästyin keväällä leikkelemään jugurtti- ja broileripurkkeja taimilapuiksi ja ostin halvan laminointikoneen. En tiedä, kestävätkö kylttini erilaisia säitä ja ajan patinaa, mutta katsotaan. Nyt on jokaisella ruusulla oma nimilappunsa. Ukkokulta vielä pätki ja taivutteli sopivan tanakkaa rautalankaa kylttejä varten.

Syyshortensiat - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise' ja 'Vim's Red'

Ja ihmiset, jos kaunista syyskukkijaa kaipaatte, niin syyshortensiat ovat kyllä vertaansa vailla. Vuosi sitten istuttamani Vanilla Fraise (Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise')  laittaa nyt parastaan. Sen suuret kukinnot ovat parhaillaan punastumassa. Oksat ovat painavia ja olen tukenut niitä, jotta sateet eivät hakkaa kauniita kukintoja maahan. Kuvan ylärivissä keskellä on pari viikkoa sitten istuttamani Vim's Red (Hydrangea paniculata 'Vim's Red'), jonka kukinnon pitäisi muuttua vähitellen voimakkaan purppuraiseksi. Pensas on vielä kovin matala ja nuo ostettaessa siinä olleet kukat ovat nyt avautuneet ja punertuneet. 

Etupihalla meillä kasvaa kaksi tavallista syyshortensiaa (Hydrangea paniculata 'Grandiflora'), joiden kukinnot nekin säiden viilenemisen myötä punertuvat. Toisen niistä järsi jänis aivan maanrajaan saakka muutama talvi sitten, mutta sinnikkäästi sekin on kasvanut ja kukkii myös nyt. Sen oksat ovat edelleen aika hentoisia, mutta eiköhän nekin vuosien aikana siitä vahvistu.

Netissä muuten Vanilla Fraise kirjoitetaan sekä vanilla että vanille. Kumpi lienee oikea muoto?

Niin halutessaan Juuso ei juurikaan sateesta perusta, mutta tuulisella säällä se on mieluummin sisällä. Helteiden ajan kissa köllötti päivät pitkät jossain heinikossa tai muuten varjossa. Sateiden saavuttua Juuso saattaa käydä vain vessareissulla ja palaa mielellään heti takaisin olkkarin pöydän alla olevaan koriinsa. Tänään se oli harvinaisen pitkään pihalla. Suurimman osan siitä talon reunustalla kasvavassa angervopöheikössä. Sieltä se katsoi minua alta kulmainsa sen näköisenä, että "eiköhän tämän päivän ulkoilut ala olla tässä". Nyt se on tyhjentänyt ruokakuppinsa ja makaa jälleen selällään ahtaassa korissaan. Ulkona sataa ja päivä on kääntynyt illaksi. Ehkäpä menen Juuson seuraksi olkkariin viettämään perjantai-iltaa.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

 

Välipäivä auringolla

Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim'

Ihanat kesäpäivät saapuivat meitä hellimään jo toukokuun puolella. Lämpöä on riittänyt sen verran runsaasti, että pahimman kuumuuden ajan on pitänyt istua varjossa litkimässä raikasta vettä. Maanantaina lämpömittari hipoi auringossa 30 astetta. Illansuussa kuuluikin muutama ukkosen jyrähtely, mutta siihen se sitten jäikin.

Omille teilleen lähtenyt orvokki on siitepölyinen

Tänään on täällä etelärannikolla satanut koko päivän, mikä ei sinänsä ole laisinkaan hullumpaa. Ulkona on edelleen kohtalaisen lämmin ja kaikki kasvaa kohisten. Mikä parasta, ei tarvitse rynnätä pihamaalle kastelemaan tämän kevään istutuksia, koska taivaanhanat hoitavat sen. Samalla helpottaa myös kaikkialla pöllyävän siitepölyn lento. Ei tarvitse kuin selkänsä kääntää, niin jokaikinen pinta ulkosalla on tiiviin kellertävän pölyn peittämä. Ja osittain sisälläkin, jos vain yrittää tuulettaa ikkunoita avoinna pitämällä.

Tuomi Prunus padus

Nyt kannattaa mennä pihamaalle varhain aamulla tai iltamyöhäisellä. Maailma on täynnä tuoksuja ja ääniä. Talomme päädyssä oleva tuomi on aivan valkoisenaan kukista. Puu on kuitenkin jo niin suuri, että pitää mennä kauemmas ja katsella yläilmoihin nähdäkseen kukkaloiston. Norjanangervot ovat myös valkean hunnun peittämiä ja niiden tuoksusta pidän erityisesti.

Petunia ja sivussa Lumihiutale

Tien toisen puolen naapurissa on aina kesäisin aivan mahdottoman kauniit kesäkukkaistutukset. Pääsen nauttimaan Annen kukista keittiössä istuessani, silloin näen naapurin parvekkelaatikot. Parin päivän ajan tyydyin naapurin kukkiin ja maanantaina hurautin minäkin tuttavan sisaren kasvihuoneelle. Aiemmin olen ostanut kesäkukkani aivan lähellä sijaitsevalta puutarhalta, mutta tänä vuonna siellä kaikki kukat näyttivät olevan kovin myöhässä.  Pirkon kukat sen sijaan ovat kerrassaan upeita. Kuten tuosta yläkuvasta voitte itse todeta. Laatikossa on vain kaksi petunian tainta. Tai eiköhän nuo ole jo ihan aikuisia.

Kriikuna Prunus domestica subsp. insititia

Kolme kriikunapuutamme ovat myös kukassa. Hedelmäpuissa leikkaamisen tärkeyden näkee varsin nopeasti. Alapihan kahta kriikunaa en ryhtynyt ajoissa leikkaamaan ja niistä kasvoi korkeita hujoppeja. Kriikunoita niihin ei kuitenkaan ole koskaan kovin paljoa tullut ja niiden muutamienkin kerääminen on aikamoinen sirkussuoritus, kun pitää keikkua korkeiden tikkaiden varassa. Yläpihalla olevaa kolmatta kriikunapuuta leikkasin alusta lähtien siten, ettei siitä ole tullut kovin korkeaa. Hedelmiä se on tehnyt jo parina vuonna todella paljon. Oppaiden mukaan kriikunaa ei tarvitse juurikaan leikata, mutta entäpä sitten, jos haluaa matalamman puun?

Omena Huvitus - aikainen kesälajike

Oheinen kuva Huvituksen nupuista on parin päivän takainen. Jo työhuoneen ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että omenapuiden nuput ovat viittä vaille aukeamassa. Kunhan sade lakkaa, pääsen niitä kuvaamaan.

Punaherukka Ribes rubrum

Punaherukat ainakin kukkivat runsaasti, eikä lähiajoiksi edes ole luvassa hallaöitä. Pojalta sain äitienpäivälahjaksi kaksi mustaherukkaa, Pohjanjättiä, jotka pääsivät multaan maanantaina. Meillä ei ole ollut pariin vuoteen laisinkaan mustaherukkaa, koska edellisiin pensaisiin iski äkämäpunkki. Mustaherukat pääsivät uuteen paikkaan, joten toivotaan niiden menestyvän ja tuottavan marjaa. Vaihtelun vuoksi olisi mukava syödä muutakin kuin punaherukkaa.

Rönsyansikka Waldsteinia ternata

Rönsytiarella Tiarella cordifolia

Metsikön reunassa kukkivat Rönsyansikka ja Rönsytiarella. Rönsyansikka muistuttaa mansikkaa, niin lehdeltään kuin kukaltaankin. Kukka on kuitenkin keltainen. Aika pitkään sain odottaa rönsyansikan leviämistä, mutta nyt se näyttää lähteneen valtaamaan tilaa itselleen. Rönsytiarellan hankin samaan aikaan, mutta se on huomattavasti maltillisempi oman tilan ottamisessaan.

Särkynytsydän Dicentra spectabilis

Iloinen yllätys jälleen kerran. Aikanaan istutin Särkyneensydämen yläpihalle, syreenien eteen. Sitten rakensin alapihalle Kiemurapenkin ja päätin siirtää särkyneensydämen sinne, jossa se alkoi kasvaa ja kukkia. Tänä keväänä olen odottanut kasvia nousevaksi, vaan ei ole näkynyt. Vasta jokin aika sitten löysin vihdoin elonmerkkejä alapihan penkistä ja helpotuksekseni totesin, ettei se ainakaan ihan kuollut vielä ole. Yläpihalla, paikassa, josta sydämen pois siirsin, nousee nyt terhakkaita alkuja. Taisikin käydä niin, ettei särkynytsydän tykännyt alapihan istutuspaikasta ja päätti ihan itsekseen siirtyä takaisin alkuperäiseen penkkiin. Tiedä häntä.

Juuso on mieltynyt ruusupuskissa lepäilyyn. Juhannusruusun ja Punalehtiruusun alla on mukava pikkutalviomatto ja sopivasti varjoisaa. Paikasta on myös hyvä näkyvyys ympäri puutarhaa, mikä näyttää olevan Juusolle usein eräs syy valita köllöttelypaikkansa. Hyvin se naamioituu väriensä puolesta maastoon. Yritin houkutella sitä eilen kävelylle kanssani, mutta eihän sitä kesken turkinhuollon voi mihinkään lähteä. Tuijotti hetken kaukaisuuteen ja jatkoi sitten varpaiden välien puhdistamista.

Eilen illalla maailma muuttui jännän väriseksi. Välillä oli ihan punaista ja luulinkin ukkosen tulevan. Mustarastas istui tavanomaisessa paikassaan naapurin aitakuusen latvassa lurittelemassa. Ehkä se yritti kosia meidän viirikukkoa.

Laskeva aurinko punasi puiden latvat synkkenevää taivasta vasten. Naapurin haavassa ei ole vielä lehtiä.

Kymmenen jälkeen meni sen verran pimeäksi, ettei kuvaaminen enää kunnolla onnistunut. Ei tullut illalla ukkosta eikä sadetta, mutta tänä aamuna ripotteli vettä ja sateen parissa onkin sitten kulunut koko päivä. Nyt illansuussa näyttäisi alkavan kirkastua. Jihuu, huomenna pääsee taas pihahommiin. Hyvillä mielin, sillä pakollisen sadetauon aikana on ehtinyt tehdä sisällä rästihommia.

Ulkona kukkuu käki, pitkiä aikoja ja jossain aivan lähellä. Sitä säestää mustarastas. Upeaa musiikkia korville. Eipä tee mieli avata radiota.
 

 

Pikainen pihakierros sateen lomassa

Olipas juhlallista katsoa aamulla lämpömittariin ja todeta sen näyttävän +7 lämpöastetta, eikä yölläkään ole ollut pakkasta. Ulkona tuntui heti ihan erilaiselta kuin aiempina päivinä, vaikkei aurinkoa tänäänkään ole näkynyt. Nyt iltapäivällä lupaava kajastus on jälleen muuttunut raskaiksi pilviksi, jotka hetki sitten purkautuivat kunnon sateena. Eilisen +5 on tuplaantunut, eikä tänään puhalla kylmääkin kylmä tuuli.

Vaahtera

Variksen kanssa kierrettiin pihaa ja tiirailtiin, mitä uutta mahdollisesti olisi tullut näkyviin. Yleisilme alkaa olla  kaikkea muuta kuin harmaa tai ruskea. Vihreää pilkottaa ihan joka kantilla ja puihinkin alkaa tulla hiirenkorvien tilalle ihan oikeita lehtiä.

Tuomi

 

 

 

 

 

 

Tuomi on jo näin vihreänä

Omenapuu Huvitus

 Osa varjoliljoista puskee vasta mullasta esiin... 

...ja osa on jo avannut lehtiruusukkeensa.

Kotkansiivelläkin on erilaisia olomuotoja

Helmililjat

Kun ulkona sataa, nauttii Juuso sohvapaikastaan, johon se on vaihteeksi perustanut nukkumapaikkansa. Siinä on hyvä loikoa, mamman istuskellessa iltaisin sohvan toisessa päässä.

Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!