Versoa ja viherrystä

Clematis Multi Blue

Yllättävä lämpöaalto sai meidät ihmiset kuvittelemaan, että kesä on tässä ja nyt. Kun aurinko helotti päivä toisensa jälkeen miltei hellelukemissa, alkoi luontoonkin suhtautua niin, kuin elettäisiin heinäkuuta. Toki ankara talvi vei monien puutarhoista hyvinkin vanhoja suojatteja, mutta kesäisten olosuhteiden vuoksi sitä alkoi itsekin kuvitella, että tappioita olisi enemmänkin.

Clematis Rouge Cardinal

Kannattaa muistaa, että elämme vasta toukokuun puoliväliä. Ilman muuta lämpimät säät vauhdittavat kasvien versomista, ja monin paikoin näyttääkin, kuin olisimme pari viikkoa edellä normikeväästä. Mikä se sitten onkaan. Itsekin olen syyllistynyt täällä blogimaailmassa hermoilemiseen ja menetettyjen kasvien suremiseen. Osin siihen on ollut aihetta, mutta etenkin viikonlopun sateiden jälkeen elämää on alkanut ilmestyä moniin muutenkin hitaisiin kasveihin.

Kilpiangervo - Astilboides tabularis

Kylvin kilpiangervon siemeniä viime kesänä ruukkuihin ja siirsin pari itänyttä versoa syksyllä kukkapenkkiin unohtaen ne sinne täysin. Siemenistä ja kylvämisestä ei löydy minkäänlaista kirjattua tietoa, vain pieni tikku ja epämääräinen muistikuva. Meinasin jo nypätä mullasta pilkistävät pikkuriikkiset taimet rikkaruohoina, kunnes vedin hyppyseni nopeasti pois. Takaraivoon jäänyt muistijälki esti tuhotoimet.

Luultavasti näiden pikkuisten taimien nykyinen sijainti on aivan väärä. Varjoisa kylläkin, mutta taitaa tulla ajan mittaan ahdasta. Antaa heidän nyt kasvaa ja vahvistua. Pääsevät sitten kasvarissa odottavan taimen seuraksi parempaan paikkaan. Sen verran tumpelo olen taimikasvatuksessa, että tällaiset pienetkin onnistumiset ilahduttavat melkoisesti.

Clematis Aljonushka

Viime kesänä innostuin istuttamaan uusia kärhöjä. Osa lähti hyvin kasvuun ja kukkikin, osa oli jo saapuessaan elottomia, osa vain olla möllötti. Siksi nyt onkin ollut jännitystä ilmassa nähdä, miten kärhöjen on käynyt. Ahkerasti olen kiertänyt kärhöjen asuinpaikkoja tarkkailemassa ja täytyy sanoa, että hiukan on malttamattomuudessa tullut multaakin rapsutettua.

Clematis 'Princess Diandra'

Vanhemmista kärhöistä yksi kolmesta Multi Bluesta työntää versoa. Samoin Multi Bluen kaverina kasvava Rouge Cardinal. Pikkupuutarhassa Alppikärhön kaverista Ville de Lyonista ei vielä näy mitään, eikä myöskään kriikunan vartta kiipeilevästä Multi Bluesta.

Uusista kärhöistä Ruusutarhan Aljonushka on hyvin terhakkaana tunkemassa uutta versoa ja Kiemurapenkin Princess Diana on myös herännyt. Sen sijaan oikeaan rinteeseen vuorimännyn kupeeseen istutetusta mantsuriankärhöstä ei kuulu mitään. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkissä Rubensissa eikä Polish Spiritissä ole elonmerkkejä. 

Annetaan heille aikaa. Tulevat, jos ovat tullakseen. 

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Syksyllä neljän euron taimena ostettu köynnöshortensia on herännyt rajamännyn kupeessa kevääseen. Kokoa tällä lapsukaisella ei kyllä yhtään liikaa ole ja alkuun hidaskasvuisen köynnöshortensian näyttävyyttä saa vielä odottaa. Mutta tämän kevään saldona ei mennyt sekään neljä euroa ihan kankkulan kaivoon.

Melkoinen yllätys on, että Vanille Fraisen kupeeseen istutetut kaksi ruukkuhortensiaa eivät ole talven aikana kuolleet ja pukkaavat itseään mullasta kohti valoa. Toinen niistä jopa kukki viime kesänä. Toinen kasvatti kauniin lehdistön. En edes suojannut näitä mitenkään, kun ajattelin, että jo yhdestä talvesta selviytyminen on pelkkää plussaa.

Siperianhernepensas - Caragana arborescens

Pikkupuutarhan nurkassa kasvaa pari Siperianhernepensasta. Olin laiminlyönyt niiden leikkauksen ja niistä oli kasvanut suorastaan korkeita puita. Sateella painavat oksat kaatuivat käytävälle ja muutenkin oksia alkoi olla pakko harventaa käytäville liikkumisen helpottamiseksi. Oksa sieltä toinen täältä tuottaa usein aika rujon tuloksen. Samoin pensaan madaltaminen puolittain olisi todennäköisesti saanut aikaan hujoppioksia, joiden latvustoissa keikkuu muutama harva lehtitupsu. Niinpä päätin syksyllä leikata koko puskan alas silläkin riskillä, ettei siitä enää pensasta tule. Ilokseni huomasin, että kyllä sieltä uutta kasvua jo versoo.

Siperianhernepensas on taas yksi niistä esimerkeistä, ettei leikkaamista kannata siirtää liian pitkälle. Paremman tuloksen saa, kun leikkaa säännöllisesti. Siperianhernepensasta voi toki kasvattaa leikkaamattomanakin, mutta meidän puskamme tapauksessa paikka ei salli niin villiä meininkiä.

Hyvällä mallilla siis kaikki meidän puutarhassa. Se, mikä on menetetty, on sitten menetetty. Niiden tilalle hankitaan joko samoja kasveja tai vaihdetaan kokonaan johonkin toiseen. On tämä puutarhahörhöily niin mielenkiintoista ja hienoa, etten ihan heti muuhun vaihtaisi.

Nokkonenkin pukkaa uutta vartta kompostin takana. Siitä saa taas hyvää ötökkäkarkoitetta ja lannoitevettä. Tai lettuja.

Mukavia puutarhapäiviä teille kaikille!