Kukkii ja kasvaa niin, ettei perässä pysy

Koristeomena Musta Rudolf kurkistaa villiviinin lehtien lomasta.

Keskikesän helteiset päivät toukokuussa ovat sekoittaneet aikakäsityksen ainakin minun päässäni. Tuntuu oudolta katsoa, kuinka kasvi toisensa jälkeen kukkii ja moni jopa jo lopettelee. Ja kesä teoriassa vasta alkaa. Käytännössä hellettä on täällä etelärannikolla ollut lähes koko kuukauden. Vettä on satanut ainoastaan yhden ukkosmyräkän verran. Se ilahdutti kovasti, mutta kasvit kaipaavat lisää vettä.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Moni kasvi kukkii kuin viimeistä päivää. Auringon valo ja lämpö hellii niitä. Moni kasvi ryhtyy valmistautumaan kukintaan jo kuukausia aiemmin. Ilmeisesti edellinen kesä ja talvi on ollut niille suotuisa. Nyt ne näyttävät parastaan.

Istutin lilakukkaisen Ludwig Späth -jalosyreenin kesällä 2019. Parina edellisenä kesänä se on tehnyt muutaman kukinnon. Nyt niinä on lukuisia näyttäviä kukkaterttuja. Aivan ihanan intensiivinen väri ja runsaus.

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'

Moskovan kaunottaren taasen istutin 2020. Se oli istuttaessani noin 80-senttinen, eikä sille mittaa ole paljon vieläkään kertynyt. Leveyttä sentään mukavasti uusien versojen myötä. Se kukki viime vuonna yhdellä kukkatertulla. Nyt siinä on useampi kukkaterttu. Kyllä kannatti tämä jalosyreeni istuttaa. Kauniita ovat jo nämäkin kukkatertut. Näen jo silmissäni pensaan isompana, jolloin voin ihailla sen kukkien kauneutta vaikkapa terassilla istuen tai työhuoneen ikkunasta katsellen.

Syringa vulgaris

Runsaina kukkivat myös tavalliset pihasyreenit. Niitä kasvaa pihassani kolmessa paikassa. Nyt jo puretun leikkimökin takana on useampi korkeaksi kasvanut runko, joista muodostuu kaukaa katsoen valtava lilakukkainen pallo. Olopihan puistopuoleisessa päädyssä on myös rivi syreenejä. Ne kallistuivat aikoinaan voimakkaasti taloon päin, kun viereinen metsä varjosti niiden eloa. Metsän poistumisen jälkeen syreenit ovat kasvaneet tasapuolisimmiksi ja suoremmiksi. Nyt niissä on kukkia joka puolella, ei vain talon puolella.

Kolmas syreenikeskittymä on tien ja varaparkkipaikan kulmauksessa. Siinä on vähemmän syreenejä, mutta ihan yhtä kauniita nekin ovat juuri nyt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tämä kuva osoittaa, kuinka jälkijunassa puutarhuri näinä hellepäivinä jatkuvasti on. Edellisenä iltana tuurenpihlajan kukkatertussa oli vielä lukuisia pallomaisia nuppuja. Seuraavana päivänä pallurat ovat avautuneet ja kukkaterttu on silkkaa valkoista pilveä. Pitääpä käydä kuvaamassa.

Spriaea betulifolia - Koivuangervo

Angervot ovat monin tavoin ristiriitaisia pensaita. Kukat niissä on kiistatta kauniita jokaisessa. Talon seinustan norjanangervoja piiskataimina vuosia sitten istuttaessani, joukkoon eksyi pari koivuangervoa. Norjanangervot jo lopettelevat kukintaansa. Koivuangervo sen sijaan on vasta leväyttämässä nuppunsa valloilleen.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervoa en ole istuttanut tontillemme ainuttakaan. Se päätti levittäytyä naapurista meidänkin puolellemme. Jossain vaiheessa puskat ärsyttivät minua. Ei enää. Paikka on kaikin puolin hankala, kun sinne kolataan kasapäin lunta talvella. Lisäksi se on varjoisa ja siellä on välillä päästävä tallustelemaan raja-aidan huoltamisen vuoksi. 

Idänvirpiangervo ei tykkää huonoa, vaikka se litistyy maata vasten kolatun lumen painosta. Kevään tullen se nousee ihan itse tanakasti pystyyn, vihertyy ja ryhtyy kukkimaan. Leikkaan puskat muutaman vuoden välein tapille, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Pian ne ovat taas entistä ehommat. Idänvirpiangervo on taitava leviämään juurillaan, jolla keinolla se on meillekin tullut. 

Idänvirpiangervon kukista minulle tulee mieleen pitsinen hääpuku. Runsaskukkaisina kesinä koko idänvirpiangervojen puska-alue on kuin morsiamen huntu lukuisten valkoisten kukkien ansiosta. Tässä vaiheessa osa kukista on vielä nuppuisia ja osa pensaista matalia vuoden takaisen leikkaamisen vuoksi. Odotan kuitenkin näkeväni vähän pienemmän morsiushunnun tänä vuonna.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Keskiviikkona kuvatut ruusuorapihlajan nuput ovat nekin auenneet jo kokonaan. Kuvaan mieluummin aamulla tai illan tullen. Auringonpaahteessa silmät häikäistyvät ja kuviin tulee voimakkaat varjot. Kunhan ilta etenee, lähden kameran kanssa liikkeelle ikuistamaan kukkivan ruusuorapihlajan. Nuputkin ovat näkemisen arvoisia. Söpöjä kuin mitkä.

Valkoinen nöyhtä ruusuorapihlajassa on tuulen lennättämiä raidan ja voikukkien siemenhahtuvia.

Caragana arvorescens - Siperianhernepensas

Harvoin kukaan sanoo, kuinka hyvä pörriäiskasvi siperianhernepensas on. Auringon paistaessa keltaisista kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun monenlaiset hyönteiset surraavat kukasta kukkaan.

Meillä kasvaa kaksi puumaista siperianhernepensasta; toinen autotallipäädyssä ja toinen talon vastakkaisella kulmalla. Lisäksi alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Muut koristeomenat ovat jo lopettaneet kukintansa. Viikon takainen ukkonen rae- ja sadekuuroineen laittoi kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Musta Rudolf oli tuolloin vielä nupulla. Nyt se on avannut kaikki kukkansa. 

Kävin ystäväni kanssa maanantaina syömässä Helsingin Töölössä. Lämpimästä illasta nauttien kävelimme Merikannontietä reunustavaa kevyen liikenteen raittia. Rannan tuntumassa kasvoi lukuisia erilaisia koristeomenapuita. Helsinkiin ukkosmyräkkä ei osunut, joten koristeomenat olivat edelleen täynnä kukkia.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Jos ovat kauniita lehtipuut, sitä ovat myös monet havut. Edesmenneeltä veljeltäni saamani kääpiöhopeakuusi on hieno hopean sävyisine tuoreine versoineen. Se on viihtynyt paikallaan niin hyvin, että pian minun on kaivettava pikkupuun vasemmalla puolella kasvava isomaksaruoho jonnekin avarampaan paikkaan. Muuten havu kasvaa isomaksaruohon päälle.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Kaikki ei suinkaan ole pelkkää kukkaisaa kauneutta. 2019 istutettu Safiirihortensia selvisi ensimmäisestä talvestaan siten, etteivät sen oksat paleltuneet. Silloin se kukki muutamalla kukalla. Sen jälkeen oksat ovat paleltuneet joka talvi, eikä siis kukkia ole tullut. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Leikkaan oksat pois vasta nähdessäni, ettei niihin tule eloa. Nyt alkaa olla sen aika. Safiirihortensian kukkia olisi kiva nähdä omassa pihassa. Tärkeintä kuitenkin, että kasvi on elossa. Sieltä niitä uusia versoja tunkee maasta, kuten kuvassa näkyy.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

2022 istutettu ja viime keväänä parempaan paikkaan siirretty magnolia on elossa. Siinä oli pari nuppua, jotka kuivuivat. Luulin koko puun kuolleen nuppujen kuihtumisen myötä, mutta nyt siihen on alkanut ilmestyä lehtiä. Katsotaan, jatkaako elämistään. Päätin, että jos heittää henkensä, olkoon ensimmäinen ja viimeinen magnoliani. Liian kalliita kokeiluja kukkarolleni tällaiset herkkikset.

Toinen huolestuttava seurattava asuu pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Se on viime kesänä istuttamani japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Pelkään pahoin, että se on lähtenyt muille maille. Ei lehtiä ja silmutkin tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Seuraan puuta vielä vähän aikaa ja päätän sen kohtalosta myöhemmin. Sikäli harmittaa, että olisin mielelläni nähnyt Royal Burgundyn kasvavan ja kukkivan puutarhassani.

Papaver orientale - Idänunikko

Trimmasin istutusalueiden reunat ja alapihan aidan alustat. Leikkasin nurmikon, kuten leikkaan joka viikko. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että olen jotakuinkin ajan tasalla puutarhatöissä. Joitakin perennoja odottaa istutusta, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Niitä on helpompi kastella purkeissaan yhdessä paikassa, kuin kulkea letkun ja kastelukannujen kanssa pitkin pihaa.

Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja juhannusruusu on avannut ensimmäiset nuppunsa. Samoin Tornionlaaksonruusu. Ensi viikolle on luvassa hieman viileämpää. Ennusteissa näkyy jopa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

 

Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesäkuuta.
Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille!

Pallopäitä puutarha pullollaan

Vuorimänty

 

Talvi alkoi sitten täysillä. Pikkupakkasia ja lumisadetta niin reilusti, ettei pihan ja kulkuväylien kolaamiseen tunti riittänyt. Aurakin jysäytti sisäänkäyntiin vallin, jonka yli ei normiautolla olisi ajettu. Jokunen kilometri tuli talsittua lunta sivuun kolatessa. Ehdinkin jo miettiä, pitäisikö viikonlopun kävelyreissut tuplata tai lähteä vielä iltapimeällä kylää kiertämään. Ei tarvitse, jos kaikki luvatut lumisateet toteutuvat. Ulkoilu ja kunnon kohennus hoituu hyötyliikunnan parissa.

Syyshortensia Vanilla Fraise

Tein torstaina puutarhakierroksen auringon jo laskiessa. Koin klassisen sinisen hetken, jonka satumaisuus korostui pakkasenkeveän lumen puuteroimassa maisemassa. Autojenkin äänet vaimenivat, vaikka ei meidän nurkilla kovin vilkasta liikennettä muutenkaan ole. Mitä nyt mustarastaat välillä kinastelivat leikkimökin kulmalla.

Kotikivi

Piha on nyt pullollaan pallopäitä kasvien  ja rakennelmien saatua lumihattunsa. Pakkaslumi on aika kevyttä, mutta yllättävän paksu kerros sitä oli kertynyt kasvihuoneen päälle. Pudotin pitkävartiisella harjalla lumet pois, jotta keväällä ei tarvitse metsästää uusia kennomuovikaistaleita.

Kartiokuuset

Pallopäiden lisäksi puutarhasta löytyy nyt monia muitakin muotoja. Kartiokuuset ovat lumisinakin kartiomaisia. Aluksi koitin astella alapihalla siten, että jättäisin mahdollisimman vähän jälkiä. Rikkumaton hanki on kaunis. Lunta ei ole vielä niin paljon, että raaskisin astella istutusalueilla. Niinpä niitä askelpolkuja tuli sinne tänne. Yöllä jänikset käyvät nekin muodostamassa omat moottoritiensä eli se siitä rikkumattomasta hangesta.

Pallotuija

Monet kasvit on vielä selvästi havaittavissa. Viime talvena lunta tuli niin paljon, että esimerkiksi kuvan pallotuija katosi hangen sisään. Tässä vaiheessa ei ole minkäänlaista käsitystä, millainen lumitalvi on edessä. Siksi kiikutin lunta kolalla mahdollisimman pitkälle. Onpa sitten paremmin tilaa, jos valkoista massaa kertyy kasapäin.

Omenaminttu

Talventörröttäjät ovat vähissä. Tai näkyvät törröttäjät, sillä monen pensaankin oksat notkuvat maata kohti osan jo upottua lumen sisään. Nyt kannattaakin olla tarkkana ja käydä ravistelemassa puuvartisia kasveja, etteivät oksat lohkea pahasta paikasta lumen painosta. Metsäruusun sekaan levinnyt omenaminttu kurkotti kulkuväylälleni. Kelpaakohan se jäniksille? En ole aiempina vuosina huomannut seurata asiaa.

Allium Summer Drummer

Kasvimaan aidan luona mietin hetken, mikä kumman lumipaakku aitaan on tarttunut. Villiviini siellä köynnöstää, mutta ei niin tiheästi tuossa kohtaa, että lumi siihen isommin takertuisi. Sitten muistin jättäneeni isokokoisen laukan leikkaamatta. Se oli kuivuneenakin hauskan näköinen. Olen istuttanut laukan Summer Drummerina, joka se tuskin on. Pikemminkin matalavartinen pallolaukka. Muutaman kesän ajan se on uskollisesti noussut. Toivottavasti taas ensi vuonna.

Syksyn viime hetkillä aitasin pikkupuutarhan, jotta peurat eivät pääsisi siellä mellastamaan. Eipä siellä talvella paljon mitään syötävää ole, mutta kuvittelen tällä tavoin kouluttavani sorkkaotuksia valitsemaan reittinsä jostain muualta, etteivät taas kevään tullen napostelisi kaikkia sipulikukkiani. Tuskin ovat reittivalinnassa mitenkään oppivaista porukkaa, mutta itsepäinen olen minäkin.

Peurat pääsisivät helpostikin loikkaamaan noiden maksimissaan 150-senttisen viritelmieni yli. Toistaiseksi ne ovat jäljistä päätellen kulkeneet aitaa myötäillen etsimässä aukkoa ja poistuneet sitten tielle tai puistoon. Olivat penkoneet vuorenkilpiä, joita pilkotti lumesta. Viimeisin lumisade peitti loputkin vihreät. Seuraavaksi kai peurat käyvät niiden pensaiden kimppuun, joihin verkkojen yli ulottuvat.

Siperianhernepensas

Autotallipäädyn siperianhernepensas on kasvanut monirunkoiseksi pikkupuuksi. Lumi painaa sen oksia käytävän päälle, jolloin kulkijan on kumarruttava välttääkseen niskaan satavan lumen. En kuitenkaan halua leikata reunimmaisia oksia ja runkoja, koska minusta kaartuvat oksat ovat kauniita. Talonväki väistäköön.

Siperianhernepensaalla on ylöspäin levenevä maljamainen kasvutapa. Minulla sitä kasvaa kahdessa paikassa. Kummassakin olen sitonut leveällä nauhalla runkoja toisiinsa, jotta eivät lumen painosta notkahtaisi liiaksi.

Kävimme Ukkokullan kanssa Helsingissä katsomassa jouluvaloja ja kiertämässä Senaatintorilla Tuomaanmarkkinat. Ajankohta ja sää eivät olleet parhaat mahdolliset. Ensinnäkin Espalla valot eivät vielä olleet syttyneet. Ilmeisesti myös energiakriisi on vähentänyt jouluvalomäärää, sillä kokonaisvaikutelma oli kaikin puolin vaisu. Kotoa lähtiessä lunta satoi sakeasti. Helsingissä se oli vettä ja räntää. Ei pahemmin huvittanut kameraa laukusta ottaa esille, kun pipostakin olisi voinut vääntää vettä oikein kunnolla. Hesa-kuvat taitavatkin olla blogini ensimmäiset kännykuvat. 

Stockan jouluikkuna

Tuomaanmarkkinoilta ei ostettu yhtään mitään. Kojujen lähelle kyllä pääsi helposti tuotteita katselemaan, kun väki oli ilmeisesti paennut räntäsäätä sisätiloihin. Erityisiä ostotarpeita ei ollut, eikä mitään mullistavaa nähty.

Hesa-reissumme syy oli käydä syömässä jotain hyvää hääpäiväämme juhlistaaksemme. Nyt ei tullut pyöreitä vuosia, vaan kivahan se on käydä valmiiseen pöytään. Tällä kertaa söimme sushia. 

Olimme suunnitelleet käyvämme myös Amos Rexissä katsomassa belgialaisen taiteilijan Hans Op de Beeckin "Hiljainen paraati" -näyttelyn. Vatsat täynnä hyvää ruokaa ja juomaa päädyimme siirtämään museoretken toiseen kertaan. Mikä oli huristella kotia kohti bussilla loskan roiskuessa moottoritiellä metrien päähän. Sattui vielä mainio kuski, kuten usein näissä meidän "maalaisbusseissamme".

Juhannusruusu

Keskelle viikkoa sattuvat pyhät sekoittavat ajankäsitystäni. Itsenäisyyspäivän jälkeen olen elänyt päivä toisensa jälkeen maanantaita. Pitää oikein terästäytyä tajutakseen, että taas onkin perjantai ja edessä viikonloppu.

Älkäähän teloko selkäänne lumitöissä.
Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Kukkivien puiden lumoissa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu (2015)

 

Eikö olekin jännä, miten luontoäiti ottaa ja antaa. Ikäänkuin tarjoaa jokaiselle kasville tai kasviryhmälle tilaisuuden olla vuorollaan huomion kohteena. Ei välttämättä kaikille saman vuoden aikana vaan yhtenä kesänä yksi saa olla kuningatar ja seuraavana taas toinen.

Tämän alkukesän aikana niin hedelmäpuut kuin koristepuutkin ovat panneet parastaan. Aivan yltäkylläisesti. Kirsikat kukinnan loiston taisivat aloittaa. Viime päivinä mm. omenapuut ja monet muutkin ovat peittyneet kukkiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Aamurusko on niin täynnä vaaleanpunaisia kukkia, ettei enempää enää taida mahtua. Kahden ensimmäisen kesän jälkeen puun kukkien määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Ainuttakaan kukkimatonta kesää ei ole viiteen vuoteen ollut. Välillä harmittelen, etten istuttanut koristeomppuja jo vuosia aiemmin. Mitä suotta vanhoja murehtimaan. Runsaan kukinnan kauneus korvaa moninkertaisesti menneet.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Tummakukkaisempi Royalty avasi nuppunsa Aamuruskoa aiemmin. Kukinta on myös edellisvuosia ja varsinkin vieressä kasvavaa Aamuruskoa maltillisempi.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Royaltylla on eräs upea ominaisuus, jonka vuoksi se ääreen kannattaa mennä ilta-auringossa. Valo saa Royaltyn tummasävyiset lehdet hohtamaan kuparisina. Hyvin kaunista.

Malus domestica - Syysomena (mahd. Antonovka)

Hedelmäpuista kriikunat aloittivat jo aikaa sitten. Niiden kukinta oli myös runsasta, mutta sateet saivat terälehdet leijumaan hetkessä nurmikolle. Mahtoivatko pörriäiset ehtiä pölytyshommiin? En tiedä, toivottavasti.

Malus domestica 'Punakaneli'

Omenapuiden nuppuvaihe kesti pitkään. Monena päivänä pyörin puiden ympärillä kamera valmiina odottamassa nuppujen avautumista. Satoi ja oli hiukan koleaakin. Omenapuut odottivat lämpöä ja aurikoa. Ja niiden odotus palkittiin. Tosin Huvitus kiireisenä ehti jo kukintansa lopettaakin ennen kaikkein lämpimämpiä auringonsäteitä.

Malus domestica 'Valkeakuulas''

Valkeakuulaasta olen vähän huolissani. Se on aivan täynnä kukkia, mutta lehdet ovat jotenkin kärsineen näköisiä. Kuin eivät jaksaisi kasvaa ja avautua levälleen. Valkeakuulasta kuritti puun alkuvuosina sekä jänikset että kovat pakkaset. Sen rungossa on vaurioita, joista huolimatta puu on puskenut kokoa ja näköä. Myös kukkia ja hedelmiä. Katsokaamme, kuinka se jaksaa jatkaa. Minulle riittää sen alkukesän kukinta, vaikka ei tekisi ainuttakaan hedelmää.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomenapuu

Kaksi vuotta sitten totesin, että aina on tilaa vielä yhdelle. Koristeompulle. Ehdolla oli montakin kaunotarta, mutta lopulta ostin Makamikin. Joku sanoi, etten tule katumaan. Totta puhui, en ole katunut. En varsinkaan nyt, kun Makamik kukkii ensimmäistä kertaansa. Pikkuinen puu, vähän minua pidempi ja leveämpi. Paljon minua kauniimpi, enkä aio edes alkaa Makamikin kanssa kukinnassa kilpailemaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu (2017)

 
Musta Rudolfista luin monia kehuja. Kun sellainen tuli taimikaupassa vastaan, en päässyt ohi. Tarttuiko Musta Rudol minuun vai minä Musta Rudolfiin - en tiedä, eikä sillä niin väliäkään. Musta Rudolf löysi heti paikkansa alapihan Kotikiven kupeessa. Siellä se ilahduttaa niin minua kuin ohikulkijoitakin. Musta Rudolf on muita koristeomenapuitani sirokasvuisempi. Jättiläistä siitä ei tule. Sen kukista tulee myöhemmin tummanpunaisia ja marjamaisia. Puun lehdet punertavat kauniisti. Kauempaa puu erottuu selvästi muita tummempana.

Syringa vulgaris 'Andenken an Ludwig Späth' (2019)

Toiset keräilevät muumimukeja, toiset taas vanhoja autoja. Minä en keräile varsinaisesti mitään erityistä, mutta kasvien suhteen olen taipuvainen innostumaan blogitarinoissa ja lehtien sivuilla esiintyvistä kasvikaunottarista. Näin pihaani muuttivat jalosyreenit Andenken Ludwig Späth (2019) ja hempeä Beauty of the Moscow (2020). Jälkimmäinen ei kuki tänä kesänä ollenkaan, mutta Ludvig usean kukkatertun voimin pienestä koostaan huolimatta.

Naapurin aidan vieressä kasvaa Isabellansyreeni James MacFarlane, jonka kukka on myös hyvin kaunis. Vähän varjoisamman sijainnin vuoksi nuput ovat vielä ihan supussa.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Olopihan puistonpuoleisessa päädyssä on rivi pihasyreenejä, joiden jatkoksi on onneksemme eksynyt myös unkarinsyreeni. Sen vanhin runko on pahasti kallellaan ja osa siitä kuollut pystyyn, joten sahasimme sen pois. Tyvestä on tulossa runsaasti uusia versoja, joista osa jo kukkiikin, kuten kuvasta näkyy. 

En ole täysin varma, onko unkarinsyreenimme puhdas sellainen vai kenties joku risteymä. Kukat ovat selkeästi tummemmat, kuin vieressä kasvavilla pihasyreeneillä ja kukinta alkaa myös hivenen pihasyreeniä myöhemmin.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Pihamme vanhimmat syreenit ovat Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeen läänin Koskelta. Niillä on siis historiansa ja tunnearvonsa.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuvan syreenit kasvavat yläpihalla, leikkimökin päädyssä. Ne olen luvalla kaivanut runsas 10 vuotta sitten lähistölle kunnan rakentaman leikkpuiston työmaalta. Alueella on joskus ollut rakennus, jonka muhkea kivijalka jätettiin paikalleen. Pusikoitunutta kasvustoa raivattiin pois kovalla kädellä. Mm. tien vieressä olleet kriikunat hävitettiin kaikki ja osa syreeneistä. Paikka sijoittuu vakituisen kulkureittini varrelle. Niinpä osasin olla sopivasti hollilla pyytämässä itselleni taimia työmiesten ryhtyessä  kaivurinsa kanssa hommiin.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas (2000)

Pihassamme kasvaa kahdessa kohdassa siperianhernepensasta. En yhtään muista, miksi olen sitä hankkinut. Toisen olen kerran leikannut matalaksi, kun se alkoi kaatumaan kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen ei ole kiva väistellä litimärkiä oksia. 

Siperianhernepensaamme ovat oikeastaan enemmän pensastavia puita, kuin pensaita. Korkeutta niillä on varmastikin kolmisen metriä ellei enemmän. Isokokoisen siperianhernepensaan latvus kaareutuu alaspäin ja sivuille, joten ahtaaseen paikkaan sitä ei kannata istuttaa. Autotallipäädyn puskan runkoja olen sitonut toisiinsa, jotta oksat eivät rehottaisi liian suurella alalla.

Viime päivinä siperianhernepensaamme ovat olleet täynnä pörriäisiä eli keltaiset kukat ovat suosittuja. Nykyisin pidän kovasti siperianhernepensaistamme.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja (2015)

Ruusuorapihlajan kukinta on juuri alkamassa. Lauantain lämmössä ensimmäiset nuput ovat jo avautuneet. Työhuoneen ikkunanäkymä tarjoaa pian samaa ruusunpunaisen sävyä niin ylä- kuin alapihallakin, kun leikkimökin vieressä asuva Teresanruusu on viittä vaille kukassa ja alapihan ruusuorapihlaja samoin. Eri asia sitten, maltanko istua työhuoneessa. Todennäköisesti siirryn ulos nähdäkseni kukkivan puun ja pensaan ihan läheltä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja (2019)

Kaksi tuurenpihlajaani tekivät kumpikin yhden kukan. Sen verran ylös vielä, ettei lähikuvaa ole helppo saada. Perjantaina palatessani kotiin ihastelin kylän keskustaan muutama vuosi sitten istutettuja pihlajia. Olivat täynnä valkoisia kukkia. En tiedä, ovatko tavallisia pihlajia vaiko tuurea tai jotain muuta. Pihlajiahan on lukuisia erilaisia. Tiesitkö, että pihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja ovat varsin läheistä sukua orapihlajille (Crataegus) ja omenapuille (Malus).

Tuuret ovat näköjään melko nopeakasvuisia puita. Kolmen vuoden aikana tuureni ovat venyneet mukavasti mittaa ja leveyttäkin. Näin kesäkuun alussa en vielä syksyä odota, mutta toki toivon kummankin tuureni loistavan ruska-aikaan.

Vuosi sitten huomasin leikkimökkirinteessä kasvavien vuorimäntyjen keskeltä sojottavan pihlajan. Pihallamme kasvoi joskus useampikin pihlaja, mutta ne on eri syistä poistettu. Salaa itäneen ja kasvaneen pihlajan huomattuani mietin hetken, käynkö kaivamassa sen pois. En käynyt. Enkä aio kaivaa puuta pois vastaisuudessakaan. Totesin, että hyvin se mahtuu paikallaan kasvamaan. Jos ja kun leikkimökki lähtee, pihlajaa pääsee entistä paremmin ihailemaan. Kurkistin juuri työhuoneen ikkunasta todeten, että leikkimökin katon yli näkyvässä pihlajassa on tänä vuonna kukkiakin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Blogijutut laahaahat pahasti jälkijunassa siihen nähden, miten paljon puutarhassa parhaillaan tapahtuu. Koristeomput pudottavat jo kukkiensa terälehtiä ja pihasyreenienkin loisto alkaa hissukseen himmetä. Niden vuoro on väistyä näyttämöltä, jotta muut saavat paistatella sankareina. 

Ne jutut ja kuvat, jotka jäävät raportoimatta, säästyköön vaikka talveksi. Silloin kesän lämpöön on kiva palata tankkaamaan väriä ja kauneutta.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se variksen siiven alla,
onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se päivänkakkarassa,
apilankukkien hunajassa?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se tuulen kainalossa,
suvisen taivaan auringossa?
Missä on kesän pesä

Myosotis - Lemmikki

 

Kauan odotettu kesä on tässä ja nyt. Nautitaan.
Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Versoa ja viherrystä

Clematis Multi Blue

Yllättävä lämpöaalto sai meidät ihmiset kuvittelemaan, että kesä on tässä ja nyt. Kun aurinko helotti päivä toisensa jälkeen miltei hellelukemissa, alkoi luontoonkin suhtautua niin, kuin elettäisiin heinäkuuta. Toki ankara talvi vei monien puutarhoista hyvinkin vanhoja suojatteja, mutta kesäisten olosuhteiden vuoksi sitä alkoi itsekin kuvitella, että tappioita olisi enemmänkin.

Clematis Rouge Cardinal

Kannattaa muistaa, että elämme vasta toukokuun puoliväliä. Ilman muuta lämpimät säät vauhdittavat kasvien versomista, ja monin paikoin näyttääkin, kuin olisimme pari viikkoa edellä normikeväästä. Mikä se sitten onkaan. Itsekin olen syyllistynyt täällä blogimaailmassa hermoilemiseen ja menetettyjen kasvien suremiseen. Osin siihen on ollut aihetta, mutta etenkin viikonlopun sateiden jälkeen elämää on alkanut ilmestyä moniin muutenkin hitaisiin kasveihin.

Kilpiangervo - Astilboides tabularis

Kylvin kilpiangervon siemeniä viime kesänä ruukkuihin ja siirsin pari itänyttä versoa syksyllä kukkapenkkiin unohtaen ne sinne täysin. Siemenistä ja kylvämisestä ei löydy minkäänlaista kirjattua tietoa, vain pieni tikku ja epämääräinen muistikuva. Meinasin jo nypätä mullasta pilkistävät pikkuriikkiset taimet rikkaruohoina, kunnes vedin hyppyseni nopeasti pois. Takaraivoon jäänyt muistijälki esti tuhotoimet.

Luultavasti näiden pikkuisten taimien nykyinen sijainti on aivan väärä. Varjoisa kylläkin, mutta taitaa tulla ajan mittaan ahdasta. Antaa heidän nyt kasvaa ja vahvistua. Pääsevät sitten kasvarissa odottavan taimen seuraksi parempaan paikkaan. Sen verran tumpelo olen taimikasvatuksessa, että tällaiset pienetkin onnistumiset ilahduttavat melkoisesti.

Clematis Aljonushka

Viime kesänä innostuin istuttamaan uusia kärhöjä. Osa lähti hyvin kasvuun ja kukkikin, osa oli jo saapuessaan elottomia, osa vain olla möllötti. Siksi nyt onkin ollut jännitystä ilmassa nähdä, miten kärhöjen on käynyt. Ahkerasti olen kiertänyt kärhöjen asuinpaikkoja tarkkailemassa ja täytyy sanoa, että hiukan on malttamattomuudessa tullut multaakin rapsutettua.

Clematis 'Princess Diandra'

Vanhemmista kärhöistä yksi kolmesta Multi Bluesta työntää versoa. Samoin Multi Bluen kaverina kasvava Rouge Cardinal. Pikkupuutarhassa Alppikärhön kaverista Ville de Lyonista ei vielä näy mitään, eikä myöskään kriikunan vartta kiipeilevästä Multi Bluesta.

Uusista kärhöistä Ruusutarhan Aljonushka on hyvin terhakkaana tunkemassa uutta versoa ja Kiemurapenkin Princess Diana on myös herännyt. Sen sijaan oikeaan rinteeseen vuorimännyn kupeeseen istutetusta mantsuriankärhöstä ei kuulu mitään. Ei myöskään yläpihan Syreenipenkissä Rubensissa eikä Polish Spiritissä ole elonmerkkejä. 

Annetaan heille aikaa. Tulevat, jos ovat tullakseen. 

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Syksyllä neljän euron taimena ostettu köynnöshortensia on herännyt rajamännyn kupeessa kevääseen. Kokoa tällä lapsukaisella ei kyllä yhtään liikaa ole ja alkuun hidaskasvuisen köynnöshortensian näyttävyyttä saa vielä odottaa. Mutta tämän kevään saldona ei mennyt sekään neljä euroa ihan kankkulan kaivoon.

Melkoinen yllätys on, että Vanille Fraisen kupeeseen istutetut kaksi ruukkuhortensiaa eivät ole talven aikana kuolleet ja pukkaavat itseään mullasta kohti valoa. Toinen niistä jopa kukki viime kesänä. Toinen kasvatti kauniin lehdistön. En edes suojannut näitä mitenkään, kun ajattelin, että jo yhdestä talvesta selviytyminen on pelkkää plussaa.

Siperianhernepensas - Caragana arborescens

Pikkupuutarhan nurkassa kasvaa pari Siperianhernepensasta. Olin laiminlyönyt niiden leikkauksen ja niistä oli kasvanut suorastaan korkeita puita. Sateella painavat oksat kaatuivat käytävälle ja muutenkin oksia alkoi olla pakko harventaa käytäville liikkumisen helpottamiseksi. Oksa sieltä toinen täältä tuottaa usein aika rujon tuloksen. Samoin pensaan madaltaminen puolittain olisi todennäköisesti saanut aikaan hujoppioksia, joiden latvustoissa keikkuu muutama harva lehtitupsu. Niinpä päätin syksyllä leikata koko puskan alas silläkin riskillä, ettei siitä enää pensasta tule. Ilokseni huomasin, että kyllä sieltä uutta kasvua jo versoo.

Siperianhernepensas on taas yksi niistä esimerkeistä, ettei leikkaamista kannata siirtää liian pitkälle. Paremman tuloksen saa, kun leikkaa säännöllisesti. Siperianhernepensasta voi toki kasvattaa leikkaamattomanakin, mutta meidän puskamme tapauksessa paikka ei salli niin villiä meininkiä.

Hyvällä mallilla siis kaikki meidän puutarhassa. Se, mikä on menetetty, on sitten menetetty. Niiden tilalle hankitaan joko samoja kasveja tai vaihdetaan kokonaan johonkin toiseen. On tämä puutarhahörhöily niin mielenkiintoista ja hienoa, etten ihan heti muuhun vaihtaisi.

Nokkonenkin pukkaa uutta vartta kompostin takana. Siitä saa taas hyvää ötökkäkarkoitetta ja lannoitevettä. Tai lettuja.

Mukavia puutarhapäiviä teille kaikille!