Lauantaipäivän huumaa

Koristeomenapuu - Malus purpurea ''Royalty'

Ulkona sataa, eikä harmita. Ei sitten yhtään. Kahden viikon aurinkoiset säät ovat kuivattaneet niin puutarhan kuin muunkin luonnon aika tehokkaasti. Sade hoitaa kastelun ja taatusti virkistää myös niitä kasveja, jotka ankaran talven jälkeen vielä miettivät, jaksaako sitä laisinkaan mullasta nousta. 

Omena 'Huvitus'

Aamupalan ja sanomalehtisession jälkeen lennätin matot ulos ja huristin imurilla huushollin siistiksi. Sitten vikkelästi naapurikylän rautakauppaan ostamaan kasvihuoneen lämmittimeen valopetroolia ja tarjousmultaa. Sain mullat lastattua autoon ja ehdin juuri ja juuri puutarhamyymälään sisälle, kun ulkona alkoi sataa kaatamalla.

Terttutulppaanit

 

Paikallisessa rautakaupan piha- ja puutarhamyymälässä on tänään pihateema ja sen tiimoilta neuvoja oli antamassa maisemasuunnittelija Kati Jukarainen. Puutarhabloggarit tuntevat hänet ehkä paremmin hänen 100%outdoor -blgistaan. Katin olen tavannut ainakin kerran aiemminkin, mutta tuskin naamani on hänelle mieleen jäänyt. Oli ihan pakko mennä moikkaamaan, sillä jonkun blogia pitkään seuraaneena on sellainen olo, kuin olisi kyseisen blogin kirjoittajan pienen ikänsä tuntenut. 

Juttua olisi varmasti riittänyt yhden päivän mittaisesti, mutta täytyihän minun päästää Kati työnsä pariin ja toisaalta myös omat hommat kutsuivat jatkamaan. Katille lämmin kiitos hyvistä vinkeistä, sillä mukamas kiireisenä en ollut laisinkaan huomannut kaupan alelaaria, josta sipuli- ja mukulapussukat myytiin 50 %:n alennuksella. Tämän pakkauksen ostin noiden kuvassa oikealla olevien gladiolus callianthusten vuoksi. En ole ollut mitenkään innostunut gladiolusten kasvattaja, mutta Katin ehdottaessa mainittuja kasveja suunnittelemaani ruukkuistutukseen innostuin heti. 

Kun halvalla saa, kannattaa ottaa, vaikka ei olisi suunnitellutkaan. Eikös se Sulo Vilenin oppi niin mene. Nyt, kun talvituhojen jälkeen aukkopaikkoja puutarhassa löytyy, on mukava niitä myös edullisin hankinnoin hissukseen täyttää.

Olen tarmokkaasti etsinyt savesta valmistettua laakeaa ruukkua, johon istuttaisin tyttärelleni mehitähtiä. Itselläni sellainen ruukku jo onkin, mutta en mitenkään muista, mistä sen muutama vuosi sitten ostin. Mehitähdet odottavat kasvihuoneessa istuttamista ja niitä varten nappasin tänään puutarhamyymälästä keraamisen vadin. Sen pohjassa oli reikä, mutta kassajonossa seisoessani totesin, ettei se sittenkään vastaa toiveitani. Ja toiveita vastaamattomaksi se oli minusta aika kallis. Niinpä kipaisin vaihtamaan sen hyllystä kuvan puolet edullisempaan ruukkuun, josta tosin puuttuu ne pohjareiät. Tuo materiaali on ehkä lasikuitua tai jotain vastaavaa. Tuoteseloste ei materiaalia kertonut, mutta ruukun pitäisi kestää mm. pakkasta. Poraan siihen ehtiessäni pari reikää ja mehitähdet saavat siitä asuinpaikan.

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Viime vuonna istutettu ruusuorapihlaja on lähtenyt pirteänä uuteen kasvukauteen. Siitä löytyy jo nuppujakin ja ilolla ja jännityksellä odotan niiden avautumista. Miten kummassa olen aiemmin pärjännyt ilman näitä ihastuttavia kukkivia koristepuita. Pääsin jo nauttimaan äitienpäivälahjaksi saamastani koristekirsikka Kevätsuudelman ihanista kukista ja kohta vuorossa ovat viime kesänä istutetut koristeomenapuut Aamurusko ja Royalty sekä ruusuorapihlaja.

Käykääpä muuten nuuskuttamassa ulkona, miten uskomattoman hienolta sateen raikastama puutarha tuoksuu.
 

Messutuliaisia

Vanhat, hyvin palvelleet pihasaappaat olivat niin rikki, että meinasin heittää ne roskiin. En sitten heittänyt, vaan kiikutin kellariin. Meinaan, jos niistä kesällä valaisi vaikka betonisaappaat. Uudet oli tilalle hommattava ja pitkällisen harkinnan jälkeen kaupasta mukaan lähtivät runsaalla 20 eurolla pinkit halpissaappaat. Halvempiakin olisi ollut, mutta ei sopivia kokoja. Minun pihakäytössäni saappaat joutuvat niin kovalle koetukselle, että on ihan turha investoida suuria summia. Kokemuksesta tiedän, etteivät ne kalliit kestä yhtään sen kauempaa kuin halvatkaan.

Saappaita en tietenkään messuilta ostanut, mutta vaakakuva sopi hyvin postauksen aloitukseksi. Paremmin, kuin nämä pystykuvat. 

Ihmettelen vieläkin, miten saatoin messuilla pysyä niin maltillisena runsaiden kukkapunttien ja sipulipöytien äärellä. Hollantilaiselta kauppiaalta ostin yhden pussillisen Dark Blue -iristä. Olivat muuten aika komeita juurakoita.

Sysitumman iriksen kaveriksi valitsin valkoista punatähkää. Pussissa on kymmenen palluraa ja jokaisessa jo pientä itua esillä.

Joku aika sitten löysin lähikaupasta keltaisia begonian mukuloita. Messuilla oli tarjolla valkoista riippuvaa begoniaa, jota olen joskus ostanut esikasvatettuna kotikylän kasvihuoneelta. Puutarha on kasvattanut kevättä kohden vain jokusen yksilön ja tuurilla olen joinankin keväinä osannut ajoissa itselleni pari amppelia käydä varaamassa. Viime keväänä onni ei minua suosinut. Kun nyt näitä messuilla osui eteen, päätin ostaa ja kokeilla kasvattaa niitä itse. 

Onnistuessaan tällainen riippabegonia on oivallinen kesäkukka varjoiseen paikkaan. Kukkii runsaasti ja vaivatta koko kesän. Viime keväänä löysin pinkkiä begoniaa, mutta ostin niitä vain kaksi pussia ja yhdessä pussissa oli kaksi mukulaa/juurakkoa-mitä lie. Puutarhalta ostamassani amppelissa on ollut ainakin kolme mukulaa. Lisäksi olin liian hellämielinen, enkä raaskinut alkuvaiheessa latvoa begoniaa riittävästi, jotta se olisi haaroittunut enemmän.

Kuvan anemonen mukulat - tai miksi noita nyt kutsutaankaan - eivät ole messutuliaisia. Ostin ne muutama viikko sitten naapurikylän puutarhakaupasta, mutta meinasin unohtaa autotallin perukoille. Ajattelin niitä hetken liottaa ja laittaa multaan ja purkin sitten autotalliin odottamaan lämpimämpiä kelejä. Tokihan ne ehtivät ulkomultaankaan ajallaan istutettuina kesällä kukkimaan, mutta näin nopeutan kasvua ja kukintaa.

Kurjet matkaavat pohjoisemmaksi

Päivä kului kellarissa, sillä yllättäen siellä talvehtineet daaliat, begoniat, japanin ihmekukat, ja lukinliljat ovat alkaneet pukata uutta kasvua. Istutin ne multaan, kunhan ensin löysin kaikille sopivat purkit. Useimmat mukulat päätyivät kellariin väliaikaisiin muoviruukkuihin, joista kelien lämmettyä ja kasvuun lähdettyään siirrän ne keraamisiin ulkoruukkuihin. 

Ja ihan vain itselleni syksyä varten vinkisi: olisi kyllä huomattavasti helpompaa kevättä ajatellen, jos niille mukuloille laittaisi edes jonkinsorttisia nimikilpiä. Meni jokunen tovi niiden äärellä ihmetellessä, että mitä mikäkin on. Ja taatusti on yllätyksiä vielä tiedossa.

Juurakoita, mukuloita, sipuleita

Pioni Coral Charm (kuva: Taimimoisio)

Postista tuli ilmoitus paketista, jonka kävin tänään noutamassa. Tilasin kuukausi sitten Kauppilasta tarjousliljoja, enkä sitten voinut vastustaa himoitsemani Coral Charm -pionin juurakoita. Viime kesänä katselin taimikaupassa Coral Charmin hintoja ja sen verran korkeita olivat, että jäi ostamatta. Verkkokaupasta kahden juurakon hinnaksi tuli 14 euroa, joka ei ole paljoa, jos vain saan ne onnistumaan kasvussa.

Lilium Henryi eli Heikinlilja (kuva netistä, ei kuvaajan nimeä)

Oranssi ei ole kukissa lempivärejäni, mutta tämä Heikinlilja oli niin komean näköinen. Ajattelin, että kyllä sille sopiva paikka löytyy. Itse asiassa joudun kaiken aikaa itselleni tolkuttamaan, että kasvien hankkiminen tällä tavoin on aivan vääränlainen. Siis että ensin tulee kasvi ja sitten ryhdyn miettimään sille paikkaa. Kaikille on tähän saakka sopiva paikka löytynyt, joten ei tässä nyt mitään katastrofia Heikinliljankaan suhteen synny. Siitä huolimatta voisin vähitellen muuttaa toimintatapaani.

Lilja On Stage (kuva Kauppilan sivuilta)

Toinen tilaamani liljapakkaus sisälsi kaksi On Stage -puuliljan sipulia. Puuliljoja en ole vielä kokeillutkaan.

Dahlia Pink Blend (kuva Kauppilan sivuilta)

Kolmannessa paketissa oli kuusi Dahlia Pink Blendin juurakkoa. Vai onko daalialla mukulat?

Daalioista minulla on hyvin vähän kokemuksia. En ole kovin ihastunut kukkiin, joiden mukuloita tai juurakoita täytyy kaivella syksyisin kellariin säilytettäväksi. Puutarhassa on syksyisin muutenkin ihan riittävästi tekemistä, joten olen ajatellut, ettei minun tarvitse kaikkeen ryhtyä. Vaan ruukkuihin hommaan kuitenkin jotain kukkivaa, miksei siis kokeilisi vaihteeksi daalioita.

Pikkuinen ongelma syntyi siitä, ettei minulla ollut riittävästi hyvää multaa sisätiloissa. Syksyllä muistin nostaa yhden mustanmullan säkin kellariin, mutta siitä on talven aikana melkoinen osa käytetty. Pihalla oleva multa on jäässä. Ohjeissa kehotettiin istuttamaan etenkin liljat mahdollisimman nopeasti. Muutamaan päivään on vähän epätodennäköistä ehtiä multakauppaan, joten piti laittaa aivonystyrät hyrräämään ja kehittää jokin väliaikaisratkaisu.

Sekoitin sitten taimimultaa ja mustaamultaa. Kaivoin kellarista isoimmat muoviruukut, joita onneksi on tullut esimerkiksi havukasvien mukana ja tein taimimullasta ja mustasta mullasta sekoituksen. Daalioiden juurakot ovat melkoisia mustekalalonkeroita ja niille ei tahtonut sopivan kokoisia purkkeja löytyä. Ulkoruukuissa olisi tilaa, mutta niihin ei nyt ole riittävästi multaa. Olkoot tässä vaiheessa vähän ahtaasti, kun ei muutakaan ratkaisua ensi hätään löydy. Ruukut ovat nyt autotallin hyllyssä ikkunasta tulevassa valossa. Lämpötila siellä on noin +10 asteen tienoilla. 

Sanokaa nyt viisaammat ja kokeneemmat, voinko pitää daalioita ja pioneja näissä olosuhteissa, vai mitä suosittelette? Liljojen sipuleille muoviruukkujen tila riittää kyllä hyvin. Liljat ja pionit pääsevät myöhemmin maahan, mutta daaliat varmaankin siirtyvät ulkoruukkuihin.
 

Sisällä maalaten, ulkona saksien

Kehäkukat

Pari edellistä päivää on vietetty täällä etelärannikollakin varsin koleissa tunnelmissa. Yöllä on ollut nelisen astetta pakkasta ja päivälläkin mittari on nipinnapin kohonnut saman verran plussalle. Aurinko on kuitenkin paistanut ja paikoitellen saanut maahan pudonneet keltaiset vaahteranlehdet loistamaan kultaisina.

Sormustinkukka

Tänään mennäänkin sitten tyystin toisenlaisissa sääolosuhteissa, sillä vettä vihmoo taivaan täydeltä ja sisällä on sytytettävä valoja näin päiväaikaankin. Sunnuntaipäivän voi ilman huonoa omaatuntoa viettää sisällä. Samalla, kun pyykkikone jyllää viikon rästejä, saan siivottua työpöytääni ja sähköpostejani. Uusi lämminvesivaraaja hyrrää kodinhoitohuoneen nurkassa ja pääsemme jälleen suihkuun omassa kylppärissä. Kraanasta juokseva lämmin vesi mahdollistaa myös hikisemmät hommat, joten viime päivinä on tullut touhuttua niin maalaus- kuin pihahommissakin.

Olin jo pitkään suunnitellut kodinhoitohuoneen maalaamista, mutta nyt siitä tuli sitten ihan pakollinen juttu. Vanhan lämminvesivaraajan poistamiseksi piti purkaa yksi kaappi ja pöytä, jonka jälkeen ei enää voinut kuvitellakaan laittavansa kamoja paikalleen siistimättä nurkkia. Varsinkin, kun uusi varaaja on muutaman sentin entistä kapeampi. Joskus arkinenkin elämä on senteistä kiinni.

Pikkutalvio

Remppaamisessa yksi asia johtaa toiseen ja niinpä seinät maalattuani totesin, että ihan pakko on maalata myös kodinhoitohuoneen ovenkarmeja. Ne nimittäin näyttivät tosi kulahtaneilta uuden seinämaalin rinnalla. Mielelläni olisin uusinut myös lattiakaakelit, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Vielä puuttuu varaajan vieressä sijaitsevien jakotukkien eteen hankittava uusi peitelevy sekä pöytälevy. Niiden muutamien erilaisten senttien vuoksi, kun meni muutkin mitat uusiksi.

Kurjenpolvet

Pihalla olen käynyt tekemässä tunnin keikkoja eli yhtenä iltana hurruutteelin leikkurilla nurmikolla lojuneita puunlehtiä silpuiksi. No, nyt se ei enää näy missään, sillä uusia lehtiä on leijunut kasapäin entisten tilalle ja vieläpä näyttää monissa puissakin olevan lehtiä ihan riittämiin. Esimerkiksi parissa omenapuussa, kriikunoissa ja syreeneissä taitaa olla enemmän lehtiä puussa kuin maassa. Pensaista puhumattakaan. Koivut ja vaahterat ovat sentään paljaina.

Jalopähkämö

Yhtenä iltana leikkasin nurin tuoksuvatukoita ja läjän pajuangervoita, jotka kaipaavat uudistumista. Tuoksuvatukat leikkaan parin vuoden välein ihan alas, jolloin ne ovat vähemmän risuisen näköisiä. Olen huomannut, että ne kukkivat ihan yhtä terhakkaasti, kuin ilman leikkaustakin. Ehkä hivenen myöhemmin, mutta ei merkittävästi. Pajuangervokin näyttää taas muutaman vuoden paljon paremmalta, kun se kasvaa alhaalta asti vihreänä. Ukkokulta on jo syöttänyt leikatut pensaat hakettimeen ja alapihalla on korkea kasa oksahaketta joko odottamassa kevättä tai kenties osan siitä kärrään hedelmäpuille vielä tämän syksyn aikana. Nyt, kun pensaat on leikattu, voin helpommin haravoida niiden alustoille puunlehtiä maatumaan. Ei tarvitse kaikkia komposteja täyttää lehdillä.

Taponlehti...ja taitaa tuolla olla harjaneilikkaakin seassa.

Perennoista mm. kuunliljoja olen jonkin verran leikannut pois, sillä yöpakkasten myötä ne makaavat limaisina kasoina käytävien ja kukkapenkkien reunoilla. Itaisin ei paljoa ehdi pihalla tehdä, sillä pimeys laskeutuu jo varhain. Kuuden jälkeen alkaa olla sen verran hämärää, että haravalla saa ihan rauhassa huitoa näkemättä enää kohdetta.

Sipuleita istuttelin vielä pari päivää sitten. Pääosa on jo mullassa, mutta kummasti niitä pussukoita kaupassa käydessä edelleen mukaan tarttuu - kun halvalla saa. OmaPiha -lehden villitulppaanitkin saapuivat vasta viikko sitten ja ehdin jo ihmetellä, ovatko tilaukseni tyystin unohtaneet. Eivät olleet, ja ehtiihän täällä vielä sipuleita istuttaa. Vaikka heti tuonne sateeseen menisi sipulihommia tekemään. Epäilen vahvasti, ettäkö täällä etelässä tässä vaiheessa syksy talveksi muuttuisi. Näiden sateiden jälkeen on toki luvassa jälleen viilenevää, mutta koskaan ei ole tällä tontilla haravointi talven vuoksi jäänyt tekemättä. Hyvin on ehtinyt lehtiä rapsutella yleensä marraskuun puolellakin.

Marri, Sini, Siili, Eeviregina, Tiina Laiho, Pioni, Susanna, Minna, 

olette kaikki tervetulleita blogini pariin. 

Samoin kuin kaikki nekin, joiden nimiä en ole muistanut mainita.

Kaikille myös mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Haaste: Anna hyvän kiertää!

Otan vastaan Saraheinän haasteen, jossa on tarkoitus laittaa hyvä kiertämään sanoin ja teoin.Säännöt ovat tälläiset:

• laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin

• kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen

• jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin

• jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Haaste on kiertänyt eri aiheisissa blogeissa ja facebookissa. Usein yllätyspaketissa on ollut jotain omaneulomaa. Kaikki eivät tietenkään neulo, joten paketissa voi olla jotain muuta itse tehtyä.

Ystävällisyyttä on vaikea antaa pois, sillä sen saa useimmiten takaisin.

- Mark Ortman -

Eilen tuli väsättyä oikein urakalla vaahteranlehtiruusuja ja kransseja. Yhden vein Lapselle käydessäni ruokkimassa hänen kissojaan. Ruusuja on ollut todella hauska tehdä, koska pienellä vaivalla ja täysin ilman kustannuksia on mahdollista saada jotain niin kaunista. Oli ihan pakko jakaa onnistumisen iloa muiden kanssa ja niinpä vein yhden kranssin myös mukavalle naapurille. Tein myös "ruusukimpun" naapurin uudelle lapsenlapselle, runsas viikko sitten syntyneelle pienelle tytöntyllerölle. 

Tänään olen ollut kahden vaiheilla, jatkanko ruusujen tekemistä. Ainakin keltaisia olisi nyt helppo tehdä, kun omasta vaahterasta leijailee leiskuvia lehtiä yhtenään. Meninkin pihalle aikomuksenani kerätä askartelutarpeita, mutta tartuinkin haravaan ja rapsuttelin vähän aikaa maahanleijailleita lehtiä kompostiin. Aurinko on pari kertaa vain tiirannut pilvien raosta ja palannut sitten paistamaan muille maille, mutta lämmintä on kyllä ollut. +12 astetta tähän aikaan ei liene ihan tavallista. Illaksi ja huomiseksi päiväksi on luvassa jälleen sadetta, joten täytynee sitten vaikka vaihteeksi imuroida.

Sipulien istutus odottaa yhä hetkeä parempaa. Itse asiassa olin tyystin unohtanut, mitä tarkalleen ottaen olen tilannut. Tänään kävin läpi sipulilaskun palauttaakseni mieleeni tilaamani tuotteet ja samalla tein ajatuksissani pienoista istutussuunnitelmaa. Tulisi nyt yksi kokonaan aurinkoinen päivä, jotta saisin innostusta myös noihin istutus- ja lapiohommiin.

Flunssakin alkaa jo olla voiton puolella; limaa on rööreissä edelleen ja yskittää, mutta niin vain elämä taas voittaa. Mikäs sen mukavampaa!!!