Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Selvisimme takatalviviikosta

Kimalainen kevätkirjotähdessä la 27.4.24

 

Olihan viikko! Siitä kuitenkin selvittiin, vaikka tiistainen lumikaaos vei kevättä odottavan puutarhaihmisen sietokyvyn äärirajoille. Eihän se yli 20-senttinen lumikerros lähtenyt yössä eikä kahdessa. Varsinkin, kun öisin on ollut pakkasta ja päivälläkin mittari on kivunnut nippanappa pariin kolmeen asteeseen. Napapiirimäisestä tuulesta puhumattakaan.

Crocus species 'Blue Pearl'

Valkoinen maisema mistä tahansa ikkunasta ulos katsoessa ärsytti, harmitti ja suretti. Suretti niin kasvien kuin pikkulintujenkin puolesta. Kaivoin kaapeistani pähkinät, mantelit, rusinat ja kaiken mahdollisen, mitä voi linnuille syöttää. Niitä sitten murskasin ja sekoitin ja kävin sirottelemassa pariin lintujen suosimaan paikkaan. Ruuhkaa riitti tungokseen asti. 

Runsaslukuisen mustarastasjoukon llisäksi pähkinöistä nautiskeli kottaraiset, punarinnat, peipposet, viherpeipot, vihervarpuset, pari närheä sini- ja talitiaisista puhumattakaan. Sepelkyyhkykin yritti joukkoon mukaan.

Peuran syömät tulppaanit 26.4.

Perjantaiaamuna huomasin peuran kiertäneen pihan ikävine seurauksineen. Olopihan Syreenipenkin tulppuja on lyhennetty tehokkaasti. Tulppaanin lehtiä peura oli ilmeisesti sylkenyt suupielistään penkistä poistuessaan. Tai sitten se on varsinainen lörppähuuli, joka ahnehtii syötävää enemmän kuin ehtii niellä.

Kiireissäni kiersin yläpihan nähdäkseni, mistä peura on tullut ja missä se on käynyt. Puiston puoleltahan se oli tontillemme tullut. Hölmöyksissäni olin jättänyt talon puistopäädyn verkon auki kellarissa käydessäni. Peura oli nätisti kulkenut verkon aukosta, vaikka olisihan se päässyt verkon yli hyppäämäänkin. Olen huomannut, että kulkiessaan illan tai aamun rauhassa, ne eivät välttämättä hyppää verkon yli. Tähän ei tietenkään parane luottaa.

Syyllisen sorkanjäljet ja tulppaanin lehdenpätkiä.

Olin suunnitellut tekeväni Tricogarden-ruiskutuksen, kunhan lumi sulaa laajemmilta alueilta. Olisi näköjään kannattanut käydä suihkimassa kaikki hangesta pilkistävät piipotkin. Jonkinverran peura oli myös kaivanut tulppuistutuksia esiin lumesta.

Lauantaina kiersin pihan tarkemmin. Lumikin oli alkanut sulaa tehokkaammin. Löysin peuranjälkiä ja syötyjä tulppuja myös alapihalta. Myös Vasenrinteen vuorenkilvistä oli napsittu kaikki nuput ja avautuneet kukat. Seuraavaksi kiersin suihkuttamassa Tricogardenia istutuksille. Suihkin sitä myös tuijiin ja lehdettömiin pensaisiin, jotta hajua oli mahdollisimman paljon. Sateita on luvassa, joten Tricogarden-kierros on uusittava.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Puutarhakierroksella oli mukava todeta, että kylmyydestä ja lumesta huolimatta monet kasvit ovat heränneet tavalliseen tapaan. Myös ennen lunta nousseet näyttävät jatkavan siitä, mihin takatalvi niiden kevättouhut pysäytti.

Marjapensaiden alle vuosien myötä ilmestynyt valkovuokkoryhmä on noussut nuppuilemaan. Taidan nähdä niitä kukkivina äitienpäivänä.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukat kurkkivat kuivien lehtien väleistä tuttuine karvaisine versoineen. Ennen lumikaaosta löysin ainakin yhden nuoremman tarhakylmänkukan Pikkupuutarhan Harkkopenkistä. Lauantain kierroksella unohdin sen tilanteen tarkastaa. Toivottavasti se on siellä elossa ja hyvissä voimissa. Kavereineen.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoja pukkaa mullasta kivasti. Nuppujakin on jo näkyvissä. En onneksi löytänyt yhtään liljakukkoa, mutta tarkkana on syytä olla. Löysinhän ensimmäisen jo ennen lumikaaosta, vaikka silloin kirjopikarililjatkin olivat vielä mullan sisällä.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoja olen seurannut takatalviviikon aikana lähinnä ikkunasta. Alapihan Rubrat ovat enimmäkseen maanneet pitkin pituuttaan lumessa.Niistä on näkynyt vain kohoumat lumessa. Pelkäsin tämän viimeisimmän lumisateen nujertavan niiden sinnikkyyden kokonaan. Saapa nähdä, jaksavatko suoristaa selkänsä ja kukkia. Yksi on jo niin tehnyt, mutta muut varret ovat kenossa mikä mihinkin suuntaan.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Olopihan Bettit alkavat jo avata nuppujaan, vaikka osa niistä on vielä lumessa. Muutaman lilakukkaisenkin jo löysin nupulla, mutta unohdin kuvata. Talon toisella puolella Bettit ovat edelleen hangen sisällä. Toivon niiden vapautuvan valkoisesta ikeestä lähipäivinä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Normaalistikaan ei tässä vaiheessa ole tarvetta kurkkia kärhöjen silmuja. Alppikärhöt ovat kuitenkin kevään ja alkukesän kukkijoita. Niinpä silmäilin ohi mennessäni Purple Dreamin tilanteen ja hänhän on jo hyvin hereillä. Muut alppikärhöt leikkasin syksyllä alas runsaan risuuntumisen vuoksi. Eivät siis kuki, minkä tiesinkin.

Lauantaina vietin pidemmän tovin kellarissa. Siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin istutusaltaisiin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa. Multaa meni useampi säkki, mutta sitä on nyt varaparkkipaikalla iso kasa lisää pressun alla. Laitoin jokaiseen astiaan annoksen kanankakkarakeita lannoitteeksi. 

Järjestettyäni istutusastiat kasvilamppujen alle ja siivottuani töiden jäljet, siirryin ulos kiertämään puutarhaa Tricogarden-suihkupullon ja kameran kanssa. Niinpä kellarikasvattamon kasvitilanteen kirjaaminen ja kuvaaminen jäi seuraavaan päivään.

Ukkokulta laittoi talven kellarissa viettäneet sadevesitynnyrit paikoilleen. Pianhan taas kasteluvettä tarvitaan.

Retiisi Cherry Belle

Pihakierroksella tsekkasin myös kasvihuoneen tilanteen. Kylvin 12.4. retiisejä ja pioniunikoita kukkalaatikoihin kasvihuoneen hyllylle. Retiisit ovat jo osittain itäneet ja kaipaavat paikoin harventamista. Pioniunikoista ei näy vielä mitään.

Tuoksuherneet ja talvikylvökset ovat viettäneet kasvihuoneessa niinikään kaksi viikkoa. Taimipotit ovat muovilaatikoissa, joiden päällä on tuplaharsot. Hyvin ovat pärjänneet. Osa talvikylvöksistä kaipaa jo koulimista.

Kasvarin mittari näytti mukavia lukemia. Pakkasta ei ainakaan edellisenä yönä ole ollut, eikä sellaista ole lähiöiksi luvattukaan. Siihen en kuitenkaan luottaisi.

Crocus 'King of the Striped'

Lauantain auringonpaiste ja +11℃ lämpötila tuntui niin hyvältä. Samanlaista toivon lisää niin tänne omalle pihalle kuin kaikkien teidän muidenkin puutarhaihmisten pihoille.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

Toipumista takatalvesta ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Ystävät, monenlaisten kiireiden vuoksi en ole ehtinyt kommentoida postauksianne. Teen sen, kunhan pääsen taas normaaliin päiväjärjestykseen.

 

Tätä minä kaipasin

Terassikausi avattu kahvilla ja appelsiinirahkajälkkärillä.

Nyt on hymy huulilla ja mieli keveä. Kroppa sen sijaan on hellänä vauhdikkaasti alkaneen puutarhaspurtin vuoksi. Kyllä se siitä vetristyy, kunhan pääsen pihaelämän jokapäiväiseen tahtiin. Olen niin kovasti kaivannut tällaisia päiviä, jolloin ovet ja ikkunat ovat avoinna pitkin päivää. Jolloin elämä laajenee ulos ja puutarhaan.

Terttuselja

Jos olen minä innoissani keväästä ja lämmöstä, ovat sitä myös kasvit. Kahvia terassilla hörppiessäni ihmettelin, kuinka tuomi jo selvästi vihertää. Kävin katsomassa sitä lähempää ja kyllä, hiirenkorvathan ovat jo puussa. Puiston puolelle itsestään viime vuosina ilmaantuneessa terttuseljassa on aina keväällä lystikkäät kukkanuput.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Aidasta tukea hakeva tulikuusama on niinikään päättänyt, että nyt on aika pukata lehtiä ja jatkaa kasvua siitä, mihin syksyllä jäi.

Krookukset Vaserinteessä

Kevätkukkijoissa krookukset kirivät aina kakkosiksi lumikellojen jälkeen. Vasenrinteen lilat krookukset leväyttivät terälehdet kohti aurinkoa. Jonkun verran lisää krookuksia on nousemassa. Voisi nousta lisääkin, joten nyt punainen lappu kalenterin syyssivuille, jotta muistan istuttaa enemmän krookuksia Vasenrinteeseen.

Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannus Beth Evans on oikea kevään ilopilleri. Se alkaa pian kukkimaan. Ensimmäiset lilakukkaiset kiurunkannukset on jo bongattu. Olen istuttanut Beth Evansia muuallekin. Koska lumi sulaa eri paikoissa eri aikoina, saan nauttia Bethin kukinnasta pidempään.

Crocus Fuscotinctus

Keltakukkainen Fuscotinctus on runsastunut mukavasti kriikunan alla. Ruiskutin näiden ympärille Trico Gardenia, jotta rusakko ei kävisi niitä napostelemassa. Samalla kiersin ruiskuttamassa Tricoa kaikille kukkiville tai nupullaan oleville kasveille.

Helleborus - Jouluruusu

Talvi on ollut ankara jouluruusuille. Ovaalipenkin ja Vasenrinteen jouluruusut ovat pärjänneet parhaiten. Ovaalipenkin jouluruususta leikkasin kuivuneet lehdet pois. Rinteessä en viitsinyt vielä tallustella, mutta siellä teen saman operaation.

Pikkupuutarhan jouluruusuista suurin osa on vapautunut lumen ja jään ikeestä. Olen hiukan huolissani niiden toipumisesta. Lehdet olivat aivan mätiä. Toivottavasti juuristo ei ole mädäntynyt. Vaikka jouluruusut asustavat kohopenkeissä, päälle oli muodostunut paksu jääkerros, joka ei meinannut millään sulaa.

Narsisseja, joiden nimistä en ole vielä varma

Pikkupuutarhassa on ollut paljon lunta ja jäätä. Alue näyttää sulavan viimeisten joukossa. Pelkäsin, etteivät narsissit nouse ollenkaan, mutta ensimmäiset ovat jo hyvässä kasvussa. Jätin narskualueelle syksyllä runsaasti lehtiä. Enimmän osan vaahteranlehdistä keräsin pois, mutta muut lehdet saivat jäädä sijoilleen. Olen vuosi vuodelta laiskempi putsaamaan istutusalueita syksyn lehdistä. Luonto kiittää.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililjat

On se vaan ihmeellistä, miten kaikki sipulikukat osaavat yllättää. Yhtenä päivänä mullan pinnalla ei ole vilaustakaan piiposta. Ja kas, parin päivän päästä joukko hoikkia hujoppeja keikkuu penkissä ristiin rastiin. Kirjopikarililjoista tykkään valtavasti. Niiden shakkiruutukuvioinen kukka on tosi kaunis.

Olopihan Syreenipenkkiin istutin syksyllä useita uusia tulppaaneja. Tähän hätään en muista nimiä ja istutuslistakin on työhuoneen laatikossa. Tsekkaan nimet sitten, kun tulput alkavat näyttää nuppujaan. Nimet lukevat myös kuvassa näkyvässä tikussa, vaan enpä ulottanut kuvaa siihen saakka.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Vapautin mustilanhortensian jänisverkoista. Onneksi huomasin sen vierellä nousevat metsätulppaanit, enkä vahingossa tallonut niitä. Näillekin on käytävä ruiskuttamassa Tricoa, sillä yhtenä keväänä peurat napsivat myös metsätulppaanit.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Nämä Frozen Planet -kurjenmiekat ovat oivallinen esimerkki siitä, miten yhden päivän tauon aikana piippomaailmassa ehtii tapahtua. Ehkä näidenkin esille tuloa helpotti se, kun kävin rapsuttamassa mustarastaiden levittämät kuorikatteet takaisin rinteen yläosaan.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Siirsin kymmensenttiset tuoksuherneet kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ne ovat isossa muovilaatikossa, jossa on toivoakseni vähän lämpimämpää. Kasvarissa ei ole lämmitystä. Laitoin pääsiäisenä kasvihuoneen molemmille pitkille sivuille tuplaharsot valmiiksi vastaanottamaan tomaatit, kurkut ja paprikat.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kurkkasin tontin puistopäädyssä kasvavien rhodojen alle. Meinasin pyllähtää takamukselleni yllätyksestä, kun huomasin punakolmilehden tunkevan lehtikääröjään kuivien syyslehtien keskellä. Myönteinen yllätyslöytö, koska monena vuotena huomaan punakolmilehden vasta, kun se on jo nupulla.

Muurahaisilla on kevätkiireitä

Kylvin muutama päivä sitten ruusukaalia ja retiisiä pitkulaisiin laatikoihin, jotka vein pääsiäismaanantaina kasvihuoneeseen. Olivat alkaneet jo itää. Onnettomuudekseni kompastuin kasvihuoneen kynnykseen, jolloin retiisilaatikko lensi pitkin lattiaa. Oli siis kylvettävä ne uudelleen.

 
Kovin tarkasti en nurmialueita haravoi. Aika paljon talven aikana on tullut männyn- ja koivunoksia, käpyjä ja kasapäin pupupapanoita. Niitä käyn putsaamassa sitä mukaa, kun maa on paljastunut lumen alta. Paikoin on vielä hyvin märkää, joten parempi antaa paikkojen kuivua kunnolla.

Muutamassa päivässä lumi on sulanut todella tehokkaasti. Arvelin alapihan portaiden olevan hangessa vielä vappunakin, mutta pieleen meni sekin arvaus. 

 
Sisäänkäynnin puolella ja talon autotallipäädyssä on vielä isompia lumikeskittymiä. Myös jonkun verran jäätä käytävän reunoissa. Jää on ollut uskomattoman paksua ja niin tiukkaa, ettei siihen meinaa mikään vempain purra. Rautalapiolla kävin taas alkuillasta lohkaisemassa isompia keskittymiä ohuemmiksi ja pienemmiksi. Sulaapa nopeammin.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka Vasenrinteessä

Tuntuu hassulta, kun yhtäkkiä tekemistä on yllinkyllin, eikä päässä pyörivä lista lyhene laisinkaan. Leudompina keväinä puutarhaa on päässyt siivoamaan ja valmistelemaan paikkoja kesäksi kuukautta aikaisemmin. Nyt on sellainen olo, kuin pitäisi viikossa ottaa kiinni menetetty aika. Eikä malttaisi millään lopettaa uurastusta ja tulla illansuussa sisälle. Yllättävän paljon saa aikaan lyhyessäkin ajassa, kunhan vain tarttuu toimeen. Eli kyllä se lista lyhenee.

Kasvien ja lintujen lisäksi myös perhoset ja muut pörriäiset ovat heränneet. Perjantaina näin lukuisia nokkos- ja sitruunaperhosia sekä komean suruvaipan.

Ihania pihapäiviä ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille!