Purppurapilviä

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Jos ovat kukkia täynnä hedelmiä tuottavat omenapuut, niin samoin notkuvat koristeomenapuiden oksat ihanista purppurapilvstä. Aamurusko muuttui hetkessä oikeaksi prinsessaunelmaksi. Voi, että olen onnellinen näistä kukkivista puista. Miten kummassa selvisin vuodet ennen tällaisia näkymiä?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Royalty ei jää yhtään Aamuruskolle kakkoseksi. Kumpikin puu on istutettu keväällä 2015. Ne ovat kasvaneet pituutta mukavasti, leveyttä saa tulla vielä lisää. Kolme ensimmäistä vuotta meni varsin minimaalisen kukinnan parissa. Viime kesänä nämä koristeomenapuut suorastaan räjäyttivät kukkapankkinsa, eikä tämä kukinta ole edellistä huonompi. Toivottavasti ohikulkijat nauttivat omppupuideni kukinnasta yhtä paljon, kuin minä.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Tämän vuoden tulokas puutarhassamme on koristeomenapuu Makamik. Pitihän alapihallekin saada kaunotar, vaikka siellä jo Musta Rudolf onkin. En odottanut Makamikilta näin ensimmäisenä kesänä kukintaa ollenkaan, vaan jokaiseen oksaansa se on tehnyt muutaman kukan ja yhden vielä latvaankin.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf näköjään kukkii vähän muita koristeomenoita myöhemmin. Tosin sen asuinpaikkakin on avoimempi ja tuulisempi. Musta Rudolfin olen istuttanut 2017, joten se on vielä nuorukainen puutarhassani. Pituutta sille ei ole kovin paljon vielä tullut, mutta tuuheutta ihan mukavasti. Täysikasvuisena poika on noin 3-6 metriä, mikä sopii minulle hyvin. En haluakaan tonttimme puiston puoleiselle laidalle entisen kaltaista tiheää metsikköä, vaan ilmavaa kasvillisuutta tuomaan eloa ja väriä. 

Allium Purple Sensation

Purppuraa on ukkolaukoissakin. Mielestäni istutin niitä tavallista enemmän. Silti auringossa paistattelevat pallurat eivät suuren suurta joukkoa vielä muodosta. Laukoista tykkään ja niitä on kiva kuvata vielä siinäkin vaiheessa, kun pikkuiset siemenet alkavat rapista korkean varren päässä.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukkoja istutin viime syksynä vähän lisää. Myös edellisvuotiset ovat nousseet kiitettävästi ja avautuvat jo lämpimimmissä paikoissa. Muiden laukkojen tapaan pallolaukan kukka sen kun paranee avautuessaan täyteen olomuotoonsa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot eivät kuki purppuraisina, vaan kirkkaan punaisina. Eivätkä ole vielä avanneet nuppujaan. Unikot ovat selvästi tykänneet menneestä talvesta tai sitten niiden siemeniä alkaa olla yläpihan Syreenipenkki pullollaan. Lehtiä on noussut tiheästi ja viimein nuputkin ovat tulleet esiin. Tässä on kukka, jonka jokaista vaihetta on kiva kuvata.

Kollaasin vasen nuppu taitaa kuulua joko vaaleanpunaiselle Princess Victoria Louiselle tai valkoiselle Royal Weddingille. Aika näyttää, kumpi nupusta kuoriutuu.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikkoni ovat sekä ujoja että uteliaita. Ujoina ne eivät tahdo asustaa Syreenipenkin katsojan puoleisella sivulla, mutta uteliaisuus saa ne kuitenkin kokoontumaan aroniapensaiden tyveen tuijottamaan kohti alapihaa. Kuvaamisen kannalta unikoiden sijainti on hankala, sillä lähelle päästäkseni pitäisi talloa muita kasveja sekä rinteen ylä- että alapäässä. Joskus yritin jopa siirtää unikoita penkin toiselle sivulle, mutta siitä huolimatta tihein joukko pakenee aina aronioiden kupeeseen. Onneksi sentään muutama unikko haluaa kasvaa kuvaamisen kannalta otollisemmassa paikassa.

Kuvasta näkee, että aronia kaipaa taas alasleikkaamista. Aronialle on tyypillistä, että sen latvus on alaosaa leveämpi. Silloin latvus myös varjostaa alaosaa, joka jää usein aika paljaaksi. Valtaosa aronia-aidanteestamme on koristearoniaa, joukossa on muutama marja-aronia. Aiemmin annoin aronian  kasvaa sille luontaisesti rehevänä. Sittemmin olen alkanut leikkaamaan sitä säännöllisesti, jotta se ei vie liikaa tilaa kaikelta muulta. Aronia kyllä sietää hyvin leikkaamista, vaikka ei olekaan paras mahdollinen muotoiltava pensasaita.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Kuivuudesta huolimatta kaikki puutarhassa on rehevää ja runsasta. Nuppuja ilmestyy eri kasveihin vinhaa vauhtia. Jotenkin miellän pionien kukinnan heinäkuulle, mutta kyllä ne nykyisin kukkivat jo kesäkuussa. Monessa pionissa on jo isot nuput. Muutama lämmin päivä paukauttaa nuput avoimiksi. Osalle pioneista olen jo virittänyt tuet, mutta en kaikille. Toivottavasti perjantaivastaisena yönä alkaneet sateet eivät tule kaatosateina, jotta nuput eivät vahingoitu.

Rosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Ruusuistakin löytyy jo nuppuja. Teresanruusu taisi olla viime kesänä ahkerin kukkija. Sen sijainti on siinä mielessä otollinen, että kuihtuneet kukat on siitä helppo napsaista ohi mennessä. Kuihtuneiden kukkien poistamisen pitäisi lisätä uusien nuppujen muodostumista. Teresanruusuun se ainakin viime kesänä päti erinomaisesti.

Oikeastaan aina pihalle mennessä pitäisi pukea ylleen jonkinsorttinen "työkaluvyö", sillä vaikka vain postilaatikolle mennessä huomaa kaikenlaista nypittävää ja leikattavaa. Ilmankos kynteni ovat kesäaikaan surunauhoin varustetut liuskaiset nysät, kun saksien puutteessa nypin ja nipistän kaikkea ilman kunnon työkaluja.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusu on kukkinut kahtena edellisenä kesänä valtavasti. Kuluneen talven jäljiltä jouduin leikkaamaan monta kokonaan kuivunutta oksaa pois. Vieläkin muutama oksa on huonon näköinen. Nuppuja on jonkin verran. Ei sitä joka kesä tarvitse ylittää itseään kasvattajaa miellyttääkseen. Ruusuillakin on lupa levätä välillä.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Samoin Suviruusu kukki viime kesänä valtoimenaan. Paljon siinä on nytkin nuppuja. Meinaako kaikki koristautua kauniiksi jo ennen juhannusta? Jättäkää nyt vähän ihasteltavaa heinä-elokuullekin.

Thalictrum delabayi - Jaloängelmä

  
Silmäni löytävät aina kaikenlaiset hassut näyt puutarhasta. Jaloängelmän lehtisykerö pitkän varren päässä on mainio. Pari päivää tästä kuvasta sykeröstä kuoriutui nuppurykelmä.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

  
Syreenien kukista minulle tulee aina mieleen Suomenlinna. Veljentytön kanssa käymme kesäisin Suomenlinnan kesäteatterissa ja yleensä juuri silloin lukuisat syreenit kukkivat runsaina. Syreeni oli vihervuoden 2016 teemakasvi. Taimistoviljelijät ry:n sivusto kertoo syreenin Suomen valloituksesta seuraavaa:

"Turkulainen apteekkari Jonas Synnerberg toi ensimmäisen pihasyreenin omaan puutarhaansa vuonna 1728 Tukholmasta. Noin 20 vuotta myöhemmin pihasyreeni tuli Suomeen myös Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan kautta. Tarinan mukaan ensimmäiset syreenin taimet lähetettiin sinne Ranskasta Versaillesin puutarhasta. Pihasyreeni levisi nopeasti ympäri maata, ensin Turusta, mutta vähän myöhemmin myös upseerien ja sotilaiden mukana Viaporista."

Tänä kesänä Suomenlinnan kesäteatteri jäi minulta ja Siiriltä koronan vuoksi väliin. Toivottavasti ensi vuonna voimme palata monivuotiseen perinteeseemme.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Unkarinsyreenin ja pihasyreenin lisäksi puutarhassani kasvaa 2014 istutettu Isabellansyreeni 'James MacFarlane', viime kesänä istutettu jalosyreeni 'Ludwig Späth'' ja tänä keväänä istutettu jalosyreeni 'Beauty of the Moscow'. Näissäkin on jo nuppuja.

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Tämän postauksen kuvat on otettu ennen sadetta. Maa on äärimmäisen kuivaa, joten sade on tervetullutta. Puutarha kaipaa tehokasta kastelua ja puutahurikin voi välillä keskittyä sisähommiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Alkukesän valkeita kukkijoita

Malus domestica 'Huvitus" - Omenapuu

Omenapuut aloittavat parhaillaan kukintaansa. Nuppuja kaikissa neljässä puussa on valtavasti. Ensimmäisenä kukkansa avasi Huvitus ja Valkeakuulas kirii hyvänä kakkosena. Punakanelikin yhtyy joukkoon ja viimeisenä tulee syysomena.

 
Pölyttäjiä ei kukissa pörise samalla innolla kuin viime kesänä. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saamme satoa. 

Rhododendron Cunningham's White

Rhodo Cunningham's White on nuppuisena vähän samanlainen, kuin omenapuutkin. Nuppu on vaaleanpunainen, mutta avauduttuaan siinä ei ole häivähdystäkään rosaa. Ei, vaan hiukan keltaista, kuten kuvasta näette. Cunningham's White saattaa kukkia vielä syksyllä toistamiseen. Silloin tosin paljon kevättä vaatimattomammin.

Narcissus Sir Winston Churchill

Narsisseja puutarhassani on tänä keväänä kukkinut aika vähän. Voittopuolisesti keltasävyisistä mm. Las Vegas ja muutama muu. Valkoisista Mount Hood on jo lopettamassa. Kuvan Sir Winston Churchill on vasta aloittanut. Se muistuttaa perunanarsissia. Tuoksusta en voi sanoa mitään. Ehkä on pyydettävä Ukkokultaa nuuskaisemaan, tuoksuuko ja millaiselle.

Narcissus Recurvus

Recurvus on minusta aivan ihana. Hänen nuppujensa avautumista sain odottaa pitkään. Tuumin jo, tuleeko hoikista nuppuvarsista kukkaa laisinkaan. Tulihan sieltä.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkoa minulla ei ole vielä kovin montaa vuotta ollut. Jonkun blogista tai pihasta tämän bongasin ja itselleni halusin. Tykkään kovasti, vaikka onkin hurja leviämään. Pariin paikkaan olen arovuokkoa siirtänyt, jotta se täyttäisi korkeampien kasvien tyvialueita. Voi olla, että jonain päivänä manaan itseni moisen teon vuoksi Etelänavan jäätikölle saakka. Toivottavasti näin ei käy, sillä tykkään kovasti lämpimistä kesäilmoista.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Kriikunan kukinta meni tänä(kin) vuonna ohi supernopeasti. Viime kesänä saimme kolmesta kriikunapuusta todellisen jättisadon. Vieläkin on pakastimessa muutama rasia kriikunoista ja aronioista valmistamaani mehua, josta keitän kiisseliä aamupuuron lisukkeeksi.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Kriikunan tapainen pikakukinta on norjanangervoillakin. Arvon itseni kanssa aina, onko parempi leikata norjanangervoja keväällä ennen kukintaa, heti kukinnan jälkeen vaiko vasta syksyllä. Taidan tällä kertaa leikata alapihan rengaspenkin angervoista osan alas, koska sieltä olen vanhempia oksia ottanut vuosien mittaan pois useinkin. Sen sijaan pikkupuutarhan angervot ovat saaneet rauhassa ränsistyä, enkä aio niiden alasleikkausta siirtää enää yhtään. 

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Työhuoneseinustan angervojen alasleikkauksesta on pari vuotta. Ne eivät leikkausta kaipaa. Paitsi välistä piti kaksi puskaa leikata, sillä ne eivät tehneet lehtiä nyt laisinkaan. Toivottavasti eivät ole kokonaan kuolleet, sillä pitkästä rivistöstä on vaikea kaivaa kahta pensasta pois. Toisaalta aukkoakaan ei voi jättää. Näyttäisi hölmöltä. Täytyy seurata tilannetta ja pohtia mahdollista ratkaisua.

Viola - Orvokki

Nämä kuvan orvokit kasvavat talon kulmalla, pensaiden alustalla. Lähellä olevan salaojakaivon kannella on monena kesänä ollut ruukussa orvokkeja. Niitä nyppiessäni olen nakannut orvokinjämät pensaiden alle. Sinne on siis kertynyt siemeniä, joista kasvaa nyt hauskan näköinen "orvokkipenkki".

Viola - Orvokki

Kevään ensimmäiset kesäkukat ovat aina orvokkeja. Vapun aikaan ostin isomman määrän, jotka istutin kahteen kukkalaatikkoon pergolan kaiteen reunalle. Nämä valkoiset pikkuorvokit näyttävät vähän kiukkuisilta. Vai ovatko juuri heränneet ja siristelevät silmiään aamun auringossa.

Prunus pumila var. debressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kuuluu niihin kasveihin, joka joskus "oli saatava", vaikka kunnon paikkaa sille ei ollutkaan. Se on viettänyt monta vuotta Oikearinteessä. Huomasin sammalleimun, pikkutalvion ja sulkaneilikan kasvaneen lamohietakirsikan lomaan niin tehokkaasti, ettei valkoisia kukkia kunnolla edes näkynyt. Hetken kävi mielessäni kirsikan siirtäminen toiseen paikkaan, vaan tutkiessani sitä tarkemmin, ajatus muuttui. Kasvi on niin tehokkaasti ankkuroitunut rinteeseen, ettei sitä hevillä sieltä ylös oteta. 

Oikearinne kesäkuun alussa 2019

Edessä on rinteen siivous joka tapauksessa, sillä edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Alkukesästä näyttää vielä ihan siedettävältä, kun sammalleimut kukkivat ja sulkaneilikat sekä maksaruohot kasvavat innolla. Kesän mittaan puna-apila ja kaikenlaiset rikkaruohot nousevat tehokkaammin esiin. Ne ovat alkaneet hissukseen vallata tilaa vähän liikaakin. Myös vuorenkilvelle riittää tila kuvan oikeassa reunassa.

Oikearinne vastakkaisesta suunnasta kesäkuun alussa 2019

Rinteen siivouksessa on iso urakka, koska kaikki mahdollinen on kaivettava pois ja juuret putsattava rikkaruohoista, jonka jälkeen istutan jaetut taimet takaisin. Ehkä jätän homman loppukesään tai vähintäänkin kosteampaan aikaan. Kuivassa hiekkarinteessä kasteluvesi valuu helposti pois kasvien juurelta, joten taivaallinen kastelu olisi istutusvaiheessa tervetullutta.

Tulipa Exotic Emperor

Keräsin tähän postaukseen parhaillaan valkoisena kukkivia kasveja. Aika paljon valkoista on minullekin kertynyt. Kaikista ei edes löytynyt sopivan tuoretta kuvaa. Nykyisin valkoisena kukkivista kasveista nousee mieleen Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina, joka rakastaa valkoisia kukkia. Valkoinen on kaunis ja tyylikäs väri, josta itsekin pidän kovasti. Kukkien suhteen taidan olla aika ahmatti. Kunhan tavalla tai toisella silmää hivelee ja mieltä ilahduttaa, saa luvan muuttaa puutarhaani. Väri muodostuu harvoin esteeksi.

Kaikenlaista kasvijorinaa

Convallaria majalis - Kielo

Tässä vaiheessa kevättä kesää puutarhaa tulee kierrettyä ahkerasti, tutkimassa, mitä mistäkin nousee. Meneillään oleva kevät aika on tarjonnut erityisen hyvän mahdollisuuden yksityiskohtaiseen kasvien heräämisen tarkkailuun, sillä alun koleuden vuoksi kaikki tapahtui aika hitaasti. Kuinkahan monta kertaa olen tuijottanut mm. kuunliljojen asuinpaikkoja. Välillä vähän pelon sekaisin tuntein. Ovatko kenties kokonaan kuolleet. Toisinaan jopa rapsutan hiukan multaa nähdäkseni, onko pinnan alla eloa. Ja sitten yhtenä päivänä kämmenellä silittämällä mullassa tuntuu pieniä piikkejä. Kuunliljat ovat sittenkin hengissä ja heräämässä.

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusut keräävät kaiken huomion silloin, kun maassa ei vielä paljon muuta vihreää ole. Niiden kukinta on tänä vuonna ollut mukavan runsasta. Jouluruusuja on ollut kiva katsella ja ihastella. Myös meneillään olevaa uusien lehtien kasvattamista. Nyt ne palkitsevat vuosien sinnikkään yrittämisen ja painavat unohduksiin jokaisen mielipahan, jonka menetetty jouluruusu on aiheuttanut. Ehkä en vielä ole täysin päässyt jouluruusumaniastani. Saatan hyvinkin kiertää niitä kaupassa kuin kissa kuumaa puuroa. Ja ostaa lisääkin. Kasvimanioista ei ole helppo päästä eroon. Jos haluakaan.

Prunus domestica subsp. Insitia - Kriikuna

Kriikunat ovat jo lopettamassa kukintaansa. Toivottavasti lämpöä riitti, jotta pölyttäjät löysivät avautuneet kukat ja saamme syksyllä taas makoisia hedelmiä. Pikkupuutarhan kriikunan kukkien avautuminen alkoi puun alaosista. Sitten se oli jo aivan valkoisenaan. Alapihan kaksi kriikunaa etenivät hitaammin. Toinen tuli sopivalla vauhdilla Pikkupuutarhan kriikunan perässä, toinen taas niinsanotusti himmaili.

Leucanthemum vulgare 'Maiköningin' - Päivänkakkara

Vuosi sitten istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin alelaarista ostamani valkoisen päivänkakkaran. Tykkään päivänkakkaroista, mutta niillä on ärsyttävä tapa kallistella kukkavarsiaan joka suuntaan ja usein maata pitkin pituuttaan muiden päällä. Ison kiven vierellä, punapäivänkakkaran kaverina saan ne ainakin yhdessä tuettua. Ehkä. Alepäivänkakkarassa on jo yksi nuppu. Tosin sillä ei ole aikomustakaan aueta. Mitähän odottaa? Ehkä punapäivänkakkaraa, joka on paljon varhaisemmassa vaiheessa.

Rhododendron impeditum 'Moeheim' - Atsalea sinikukkainen

Pikkuisen, sinisen atsalea Moeheimin ostin toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta. Ostaessani se oli täydessä kukassa. Sen jälkeen siihen ei ole tullut edes nuppuja. Ilmeisesti se ei viihtynyt laisinkaan alapihan Ovaalipenkissä, joten siirsin sen toissakesänä yläpihalle, syreenien tarjoamaan kevyeen varjoon. Vautsi, se taisi tykätä muutosta. Nyt siinä on kokonaista kaksi nuppua. Olen jo melkein unohtanut kukan värin. Minusta se oli sinisempi, mutta saattaahan väri muuttua, kunhan kukka avautuu.

Eranthis hyemalis - Talventähti

Enpä ole aiemmin huomannutkaan, että talventähdille tulee samanlainen narrinhattu kuin pioneille kukinnan jälkeen. Kivan näköisiä, vaikka alkavat aika tehokkaasti kadota muiden kasvien joukkoon. Ilmeisesti noissa narrinhatun ulokkeissa on siemeniä. Täytyypä tutkia asiaa.

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehti on kiva perenna. Se ei oikein tykkää talvimärkyydestä. Sen lehdet saattavat mädäntyä ja irrota kokonaan. Kevään tullen juuresta nousee uusia lehtikääryleitä ja kesällä paikalla on jo komea puska. Olen huomannut, että kotilot eivät taponlehteä syö, mutta tykkäävät lymyillä kasvin uumenissa. Keväällä kannattaa käydä kasvustot läpi ja kerätä löytyneet kotilot pois.

Pinus mugo - Vuorimänty

Kuten kuvasta näkyy, vuorimänty puskee taas vuosikasvuaan. Alkuvuosina en ymmärtänyt typistää tuoreita versoja pois ja siksi meillä oli pari ruman näköistä vuorimäntykäkkyrää. Pitkät varret ja päissä vihreät tupsut. Niille on annettu lähtöpassit. Nyttemmin typistän vuosikasvuista puolet tai joistakin poistan kaikki juhannukseen mennessä. Siten varmistaa vuorimäntyjen pysymisen kauniina ja pyöreän mallisina.

Pelarg. zonale 'Contrast'

Kun nyt pääsin jutustelun makuun, muutama sana tämän vuoden pelaguistani. Jostain syystä talvetus meni tehokkaasti pieleen. Vuosia työhuoneen ikkunalla ja osa kellarissa talven viettäneistä otti ja lähti, kompostiin. Onneksi yksi siemenestä kasvattamani sentään jäi henkiin. Ja yksi vuosi sitten pistokkaana hankittu niinikään. Muut ovat tämän kevään pistokkaita.

Pelarg. zonale 'Contrast'

Taisin olla sen verran myöhässä pistokasostoksilla, ettei valinnanvaraa paljon ollut. Kirjavalehtinen Contrast on aika söpö. Sen kukan puna toistuu lehdissä. Saisinpa tämän selviämään tulevinakin vuosina. Contrast on vielä melko pieni ja kukkii nyt ensimmäisen kerran. Toistaiseksi pelaguut ovat vielä takkahuoneen ikkunalla. Jos sää pysyy lähellekin viikonlopun kaltaisena, pelaguut pääsevät ulos.

Pelarg. 'Pink Inspire'

Pink Inspire on siemenestä kasvattamani. Niitä oli enemmänkin, mutta tämä on nyt viimeinen. Ostin kyllä siemeniä kasvattaakseni niitä lisää, vaan en ole saanut kylvettyä. Joskus myöhemmin sitten. Pelaguun siemeniä ei ole kovin paljon kaupoissa tarjolla. Ehkä jossain vaiheessa tilaan netistä. Toisaalta talvetusolosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset, mistä syystä yritän välttää pelaguukuumetta.

Pelarg. zonale 'Toscana Si Vera'

Kuvan Toscana Si Veran lisäksi ostin pistokkaina Cascade Snow:ta, jota minulla oli viime kesänäkin. Se on riippuvaoksainen ja sen valkea kukka on kaunis. Myös Explosivea minulla oli viime kesänä. Niinpä otin sitä nytkin pistokkaana. Lisäksi pistokkaana meille muutti Cascade Sofia, joka on myös riippuvaoksainen ja sen kukkien terälehdet pitkulaisen mallisia. On siis jännittävää pelaguiden kukinnan odotusta ilmassa.

Virallisesti kevät on ohi ja olemme astuneet kesään. Ensin tuntui, ettei kevät ja kesä tule ikinä. Ja sitten kaikki on tässä ja nyt. Taidan vähän hidastaa, jotta ehdin nauttia täysillä. Mukavaa kesän alkamista kaikille!


PS. Näistä etukäteen ajastetuista postauksista huomaa, kuinka kiivaaseen tahtiin puutarhassa kaikki nyt etenee. Parin päivän takaiset kuvat ja tarinat ovat jo historiaa. Korjasin tämän postauksen joitakin sanoja ja lauseita vastaamaan enemmän tätä hetkeä. Jos jotain epäoleellista ja vanhalta kalskahtavaa jäi, jääköön.

Sekalainen seurakunta - tulppaaneja

Tulipa Darwin Pink Impression (2019)

Neljä-viisi vuotta sitten innostuin aivan valtavasti tulppaaneista. Istutin mittavan määrän erilaisia ja toinen toistaan erikoisempia tulppaaneja pitkin puutarhaa. Ne jopa nousivat seuraavana keväänä kiitettävästi ja kukkivat pitkään. Innostui jatkui vielä seuraavankin syksyn, mutta sittemmin se on vähän laantunut. Osasyynä lienee se, ettei ne tulppaanierikoisuudet suinkaan vuosien myötä lisäänny. Päinvastoin, hyvä jos vuoden parin päästä näkee enää vilauksenkin istuttamistaan kaunottarista.

Tulipa Peach Blossom (2017)

Viime syksynä istutin tulppaaneja varsin maltillisen määrän. Tarkoitus oli panostaa Darwin-tulppaaneihin, minkä teinkin. Enemmänkin olisi voinut istuttaa, mutta joko olin myöhässä tilausteni kanssa tai sitten Darwineja on vähemmän tarjolla.

Tulipa Darwin hybr. Red (2019)

Lumeton ja leuto talvi näyttää suosineen sipulikasveja. Puutarhassani on nyt noussut useita tulppaaneja, jotka olen istuttanut 2017 tai 2018. Ällistyttävän monta jopa ottaen huomioon, miten surkean pieni osa esimerkiksi kymmenestä istutetusta yleensä seuraavana vuonna vielä kukkii.

Tulipa Apricot Parrot (2017)

Kuten värivalikoimasta huomaatte, minulla ei sävyjen yhteensovittaminen toimi ollenkaan. Syksyn sipuliluetteloita selatessani ihastun kauniisiin kuviin ja klikkaan somalta näyttäviä sipuleita ostoskoriin. Loppusummaa katsoessani saatan sitten karsia pussukoita pois, kunnes summa on siedettävä kukkaroani ajatellen.

Takana Tulipa Prinsess Irene, edessä tulipa Leen van der Mark (2019)

  
Aina ei sipulipussukoiden kuva myöskään takaa lopputulosta. Oheisen kuvan etualan Leen van der Mark mainitaan esittelyssä punavalkoiseksi eli terälehtien yläosan pitäisi olla valkoinen. Ihan selkeästi se on keltainen.

Näiden viereen istutin valkoista Honeymoonia ja niinikään valkoista Mondialia. Niiden sipulit keräsin peurojen jäljiltä pitkin nurmikkoa. Laitoin sipulit takaisin  maahan, mutta eivät tietenkään enää ehtineet uudelleen juurtua.

Tulipa Sylvestris (2019)

Metsätulppaanit ovat tänä keväänä ihastuttaneet. Istutin niitä kahden eri syyshortensian ja yhden kriikunan tyvelle. Syyshortensiat ovat niin paljon tulppaaneja hitaampia ja eri ajassa loistavia, että kumpikin saa tilaisuuden olla huomion kohteena omana aikanaan.

Tulipa Exotic Emperor (2019)

Exotic Emperor tuli ja voitti minut niinä muutaman vuoden takaisina tulppaani-innostuksen hetkinä. Sen vihreäkellertävällä kehystetty kermanvalkoinen kukka on kuin unelmien tyllimekko helmat ylöspäin. Näitä minulla on useammassa paikassa, nyt ja varmasti jatkossakin.

Tulipa Sun Lover (2017)

  
Sun Lover taasen on suorastaan pröystäilevä valtavine kukkineen. Luulisi, että moisen kakkulautasen alla varsi taipuisi, vaan ei. Hyvin pysyy pystyssä. Aamulla nupussa ja auringonpaisteessa täysin avoinna. Tässä tulppaanissa minua kiehtoo terälehtien jännä väritys. Kuin taiteilijan sivellin olisi hennosti sieltä täältä koskettanut terälehtiä. En vain lakkaa ihmettelemästä luontoäidin leikkisyyttä. Vai olisiko asialla sittenkin ollut joku hollantilainen tulppaanijalostaja?

Tulipa Angelique (2019)

Joskus ikuisuus sitten olen edellisen kerran istuttanut Angelique-tulppaaneja. Mikä lie sai minut syksyllä niihin uudelleen palaamaan. Onhan nuo nättejä, mutta eivät saa sydäntäni sykähtämään vatsanpohjaan ja sieltä takaisin.

Tulipa Zurel (2014)

Tämä Zurel ansaitsee jo syyssipulien sinnikkyyden kestokiitoksen. Vuosi toisensa jälkeen se nousee kertomaan, että täällä ollaan. Tänä keväänä peräti kahden kukan voimin. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen löytyi vielä kolmaskin Zurel samasta penkistä, noin puolen metrin päässä kuvan kaksikosta. Tulppu on kokenus Prinsessa Ruususen heräämisen, sillä muutaman vuoden aikana näitä on näkynyt tasan yksi. En valita, mukavampi näin.

Tulipa Show Case (2019)

  
Show Case on aika söötti. Se muistuttaa jotain aiemminkin istuttamaani tulpaania, mutta ulompien terälehtien vihreä raita on huomaamattomampi. Kauneimmillaan nämä kerrotut tulppaanit ovat hetki ennen täydellistä avautumista. Kokonaan avonaisina ne näyttävät jo viittä vaille lässähtäneiltä.

Bermudankolmion tulppaanisotku (taustalla peuraverkkoja)

Pikkupuutarhan Bermudankolmion kaivoin loppukesästä totaalisesti auki. Samalla nousivat pois syysleimut, jaloangervot ja kuunliljat. Jaoin vuosia samalla paikalla asuneet kasvit ja istutin ne uudelleen. 

Mullan mylläyksen ohessa maasta nousi myös sekalainen joukkio kaikenlaisia sipuleita, isoja ja pieniä. Osasta olin varma, osasta en. Lajittelin sipuleita etenkin koon mukaan ja istutin ne sitten omille paikoilleen. Lisäksi istutin myöhemmin syksyllä tulppaaneja: vaaleanpunaista Darwin hybrid Mystic van Eikiä, lilaa Triumph Purple Princeä ja hyvin tummaa Singe Late Queen of Nightiä.

Odotettua enemmän vanhoja sipuleita nousi kevään tullen kukkimaan. Ilman peuravierailuja tulppaaneita olisi tämä alue tulvillaan.

Lopputulos on aika sotkuinen. Korkeammat olisi pitänyt laittaa taaemmas ja kukinta-aikakin heittelee melkoisesti.  Osa jättää jo hyvästejä toisten vasta aloittaessa.

Tulipa Single Late Queen of Night (2019)

Tulipa Elegant Lady

Sitten vielä pari kuvaa tulppaanibingosta. Sipulipussin kuvassa tämä lady on lähes valkoinen vaaleanpunaisine kärkineen. Penkissä tämä on selkeästi tätä kuvaakin keltaisempi hennosti vaaleanpunaisella sävytettynä. 

Ei ainakaan Tulipa viridiflora Greenland

Tämän tulppaanin pitäisi olla valkovihreä Greenland. Sipulipussin kuvan ja omien istutustietojeni mukaan. Tässä penkissä ei ole aiemmin ollut laisinkaan tulppaaneja, joten ihan ovat viime syksyn istutuksen tuotoksia. Luonnossa kukka on syvemmän, lähes viininpunainen. Kirkkaassa auringonpaisteessa en saanut kuvaan värin tummuutta, vaan se näyttää punaisemmalta. Ihan kiva, ei siinä mitään. Näin suurta eroa pussin kuvan ja sisällön suhteen minulla ei ole koskaan ollut. 

 
Trimmasin yhtenä päivänä tontin ja kunnan rajalta valtoimenaan kasvavan heinikon ja meille pyrkivät vadelmakasvustot. Yllättäen löysin karanneen tulppaanin vadelmien ja nokkosten joukosta. Perjantaina kunnan miehet tulivat suorittamaan kesän ensimmäisen puistoalueen nurmikonleikkuun. Vaikka tulppaani on monta metriä kunnan puolella, ruohonleikkaaja oli nätisti kiertänyt sen, kuten tein minäkin. Jätin myös muhkeat nokkoskasvustot tontin rajalle. Ehkä saan sieltä vielä lettutarpeet.

Tulppaanien kukinta on kestänyt mukavan pitkään, vaikka viime päivien auringonpaiste onkin laittanut niihin vauhtia. Laukat jo aukovat pullistuneita nuppujaan, mutta annetaan vielä hetkeksi näyttämö tulppaaneille.