Kukkii ja kasvaa niin, ettei perässä pysy

Koristeomena Musta Rudolf kurkistaa villiviinin lehtien lomasta.

Keskikesän helteiset päivät toukokuussa ovat sekoittaneet aikakäsityksen ainakin minun päässäni. Tuntuu oudolta katsoa, kuinka kasvi toisensa jälkeen kukkii ja moni jopa jo lopettelee. Ja kesä teoriassa vasta alkaa. Käytännössä hellettä on täällä etelärannikolla ollut lähes koko kuukauden. Vettä on satanut ainoastaan yhden ukkosmyräkän verran. Se ilahdutti kovasti, mutta kasvit kaipaavat lisää vettä.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Moni kasvi kukkii kuin viimeistä päivää. Auringon valo ja lämpö hellii niitä. Moni kasvi ryhtyy valmistautumaan kukintaan jo kuukausia aiemmin. Ilmeisesti edellinen kesä ja talvi on ollut niille suotuisa. Nyt ne näyttävät parastaan.

Istutin lilakukkaisen Ludwig Späth -jalosyreenin kesällä 2019. Parina edellisenä kesänä se on tehnyt muutaman kukinnon. Nyt niinä on lukuisia näyttäviä kukkaterttuja. Aivan ihanan intensiivinen väri ja runsaus.

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'

Moskovan kaunottaren taasen istutin 2020. Se oli istuttaessani noin 80-senttinen, eikä sille mittaa ole paljon vieläkään kertynyt. Leveyttä sentään mukavasti uusien versojen myötä. Se kukki viime vuonna yhdellä kukkatertulla. Nyt siinä on useampi kukkaterttu. Kyllä kannatti tämä jalosyreeni istuttaa. Kauniita ovat jo nämäkin kukkatertut. Näen jo silmissäni pensaan isompana, jolloin voin ihailla sen kukkien kauneutta vaikkapa terassilla istuen tai työhuoneen ikkunasta katsellen.

Syringa vulgaris

Runsaina kukkivat myös tavalliset pihasyreenit. Niitä kasvaa pihassani kolmessa paikassa. Nyt jo puretun leikkimökin takana on useampi korkeaksi kasvanut runko, joista muodostuu kaukaa katsoen valtava lilakukkainen pallo. Olopihan puistopuoleisessa päädyssä on myös rivi syreenejä. Ne kallistuivat aikoinaan voimakkaasti taloon päin, kun viereinen metsä varjosti niiden eloa. Metsän poistumisen jälkeen syreenit ovat kasvaneet tasapuolisimmiksi ja suoremmiksi. Nyt niissä on kukkia joka puolella, ei vain talon puolella.

Kolmas syreenikeskittymä on tien ja varaparkkipaikan kulmauksessa. Siinä on vähemmän syreenejä, mutta ihan yhtä kauniita nekin ovat juuri nyt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tämä kuva osoittaa, kuinka jälkijunassa puutarhuri näinä hellepäivinä jatkuvasti on. Edellisenä iltana tuurenpihlajan kukkatertussa oli vielä lukuisia pallomaisia nuppuja. Seuraavana päivänä pallurat ovat avautuneet ja kukkaterttu on silkkaa valkoista pilveä. Pitääpä käydä kuvaamassa.

Spriaea betulifolia - Koivuangervo

Angervot ovat monin tavoin ristiriitaisia pensaita. Kukat niissä on kiistatta kauniita jokaisessa. Talon seinustan norjanangervoja piiskataimina vuosia sitten istuttaessani, joukkoon eksyi pari koivuangervoa. Norjanangervot jo lopettelevat kukintaansa. Koivuangervo sen sijaan on vasta leväyttämässä nuppunsa valloilleen.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervoa en ole istuttanut tontillemme ainuttakaan. Se päätti levittäytyä naapurista meidänkin puolellemme. Jossain vaiheessa puskat ärsyttivät minua. Ei enää. Paikka on kaikin puolin hankala, kun sinne kolataan kasapäin lunta talvella. Lisäksi se on varjoisa ja siellä on välillä päästävä tallustelemaan raja-aidan huoltamisen vuoksi. 

Idänvirpiangervo ei tykkää huonoa, vaikka se litistyy maata vasten kolatun lumen painosta. Kevään tullen se nousee ihan itse tanakasti pystyyn, vihertyy ja ryhtyy kukkimaan. Leikkaan puskat muutaman vuoden välein tapille, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Pian ne ovat taas entistä ehommat. Idänvirpiangervo on taitava leviämään juurillaan, jolla keinolla se on meillekin tullut. 

Idänvirpiangervon kukista minulle tulee mieleen pitsinen hääpuku. Runsaskukkaisina kesinä koko idänvirpiangervojen puska-alue on kuin morsiamen huntu lukuisten valkoisten kukkien ansiosta. Tässä vaiheessa osa kukista on vielä nuppuisia ja osa pensaista matalia vuoden takaisen leikkaamisen vuoksi. Odotan kuitenkin näkeväni vähän pienemmän morsiushunnun tänä vuonna.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Keskiviikkona kuvatut ruusuorapihlajan nuput ovat nekin auenneet jo kokonaan. Kuvaan mieluummin aamulla tai illan tullen. Auringonpaahteessa silmät häikäistyvät ja kuviin tulee voimakkaat varjot. Kunhan ilta etenee, lähden kameran kanssa liikkeelle ikuistamaan kukkivan ruusuorapihlajan. Nuputkin ovat näkemisen arvoisia. Söpöjä kuin mitkä.

Valkoinen nöyhtä ruusuorapihlajassa on tuulen lennättämiä raidan ja voikukkien siemenhahtuvia.

Caragana arvorescens - Siperianhernepensas

Harvoin kukaan sanoo, kuinka hyvä pörriäiskasvi siperianhernepensas on. Auringon paistaessa keltaisista kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun monenlaiset hyönteiset surraavat kukasta kukkaan.

Meillä kasvaa kaksi puumaista siperianhernepensasta; toinen autotallipäädyssä ja toinen talon vastakkaisella kulmalla. Lisäksi alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Muut koristeomenat ovat jo lopettaneet kukintansa. Viikon takainen ukkonen rae- ja sadekuuroineen laittoi kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Musta Rudolf oli tuolloin vielä nupulla. Nyt se on avannut kaikki kukkansa. 

Kävin ystäväni kanssa maanantaina syömässä Helsingin Töölössä. Lämpimästä illasta nauttien kävelimme Merikannontietä reunustavaa kevyen liikenteen raittia. Rannan tuntumassa kasvoi lukuisia erilaisia koristeomenapuita. Helsinkiin ukkosmyräkkä ei osunut, joten koristeomenat olivat edelleen täynnä kukkia.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Jos ovat kauniita lehtipuut, sitä ovat myös monet havut. Edesmenneeltä veljeltäni saamani kääpiöhopeakuusi on hieno hopean sävyisine tuoreine versoineen. Se on viihtynyt paikallaan niin hyvin, että pian minun on kaivettava pikkupuun vasemmalla puolella kasvava isomaksaruoho jonnekin avarampaan paikkaan. Muuten havu kasvaa isomaksaruohon päälle.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Kaikki ei suinkaan ole pelkkää kukkaisaa kauneutta. 2019 istutettu Safiirihortensia selvisi ensimmäisestä talvestaan siten, etteivät sen oksat paleltuneet. Silloin se kukki muutamalla kukalla. Sen jälkeen oksat ovat paleltuneet joka talvi, eikä siis kukkia ole tullut. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Leikkaan oksat pois vasta nähdessäni, ettei niihin tule eloa. Nyt alkaa olla sen aika. Safiirihortensian kukkia olisi kiva nähdä omassa pihassa. Tärkeintä kuitenkin, että kasvi on elossa. Sieltä niitä uusia versoja tunkee maasta, kuten kuvassa näkyy.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

2022 istutettu ja viime keväänä parempaan paikkaan siirretty magnolia on elossa. Siinä oli pari nuppua, jotka kuivuivat. Luulin koko puun kuolleen nuppujen kuihtumisen myötä, mutta nyt siihen on alkanut ilmestyä lehtiä. Katsotaan, jatkaako elämistään. Päätin, että jos heittää henkensä, olkoon ensimmäinen ja viimeinen magnoliani. Liian kalliita kokeiluja kukkarolleni tällaiset herkkikset.

Toinen huolestuttava seurattava asuu pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Se on viime kesänä istuttamani japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Pelkään pahoin, että se on lähtenyt muille maille. Ei lehtiä ja silmutkin tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Seuraan puuta vielä vähän aikaa ja päätän sen kohtalosta myöhemmin. Sikäli harmittaa, että olisin mielelläni nähnyt Royal Burgundyn kasvavan ja kukkivan puutarhassani.

Papaver orientale - Idänunikko

Trimmasin istutusalueiden reunat ja alapihan aidan alustat. Leikkasin nurmikon, kuten leikkaan joka viikko. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että olen jotakuinkin ajan tasalla puutarhatöissä. Joitakin perennoja odottaa istutusta, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Niitä on helpompi kastella purkeissaan yhdessä paikassa, kuin kulkea letkun ja kastelukannujen kanssa pitkin pihaa.

Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja juhannusruusu on avannut ensimmäiset nuppunsa. Samoin Tornionlaaksonruusu. Ensi viikolle on luvassa hieman viileämpää. Ennusteissa näkyy jopa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

 

Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesäkuuta.
Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille!

Nyt näitä riittää

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Puutarhassa on parhaillaan pakahduttavan kaunista. Kuvat ja tarinat kulkevat kaiken aikaa jälkijunassa, kun ei vaan ehdi jokaisen nupun kehityksestä raportoimaan. Hyvä, jos ehtii käydä kuvat napsimassa. Eipä tietenkään olisi tarviskaan kaikesta höpöttää, mutta kun kauneutta on niin kiva jakaa ja samalla päästä katselemaan teidän toisten ihanuuksia. 

Monet puutarhan kasvit ovat parhaimmillaan vain hetken. Saatamme siis jälleen kerran todeta, että kauneus on tässä ja nyt. Ei ehkä huomenna, eikä ensi viikolla. On maltettava pysähtyä nuuhkimaan ja nauttimaan. Kaikin aistein, täysillä.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja

Tuurenpihlajat jatkavat loistoaan jättikokoisilla pitsirykelmillään. Ruusuorapihlajan oksat ovat täynnä ruusumaisia kukkia. Kukkivaa puuta katsellessa ymmärtää hyvin, mistä se on saanut nimensä. En löytänyt nimen alkuperää. Kuka lie se Paul, jonka salaisuus tämä ruusunnuppupuu on?

Rhododendron 'Nova Zembla'

Alppiruusuni kukkivat runsaina. Valkoinen Cunningham's White on jo ajat sitten lopettanut. Punainen Nova Zembla ja lilakukkaiset Catawbiense Grandiflorumit ovat uhkeimmillaan.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Rhodoni näyttävät viihtyvän entisessä metsäpuutarhassa entistä paremmin puiston puolelta siivilöityvässä runsaassa valossa. Takana kasvava tuijarivi ja isokokoinen tuomi varjostavat juuri sopivasti.

Rhododendron x Rustica Mixture - Atsalea 'Ruususen Uni'

Keväällä 2020 istuttamani atsalea Ruususen Uni aikoo nyt kukkia ensimmäisen kerran. Viime keväänä se jätti kukinnan väliin. Ruususen Unen vieressä kasvava Northern Hi-Lights -revontuliatsalea ei kuki. Sen istutin viime keväänä, joten ehkä se kasvattaa juuriaan. Pääasia, että on elossa.

Lonicera x bella 'Zabelii' - Kaunokuusama

Kaunokuusamakin on tällä kertaa täynnä kukkia. Taitaa olla sen viisivuotisen olemassa olon ennätys. Naapurin pihassa kukkii oksat notkuen kuusama, joka saattaa olla tarhakotakuusama Korea - tai sitten joku muu. Sitä katsellessa päässä alkoi heti surrata ajatukset, mihin sellaisen laittaisin omalla pihalla. Hyvä, ettei kaikkia päähän putkahtavia ideoita ehdi samantien toteuttamaan. Muuta ei ehtisi tehdäkään.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Angervojen kukinta ei lähes helteisillä säillä kauaa kestänyt. Norjanangervon kukinta meni niin nopeasti, että tuskin ehdin henkäistä, kun se oli jo ohi. Koivuangervoja on vain kaksi puskaa norjanangervorivin jatkeena. Olivat erehdyksessä eksyneet piiskataimien joukkoon, mutta tulivat aikoinaan mukavasti istutetuiksi jonon päätyyn. Koivuangervo kukkii myöhemmin kuin norjanangervo ja sen kukinta kestää hieman pidempään.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervon kukat ovat kuin valkoisin kukin ja helmin koristeltu morsiushuntu.  

Tätä pensasta en ole pihallemme istuttanut ainuttakaan. Se on levinnyt meille rajanaapurin puolelta. Jossain vaiheessa tehokkaasti leviävä kasvi ärsytti minua. Ei ärsytä enää. Päinvastoin, se peittää hyvin meidän ja naapurin välisen rinteen, jossa voi olla vaikea saada jotain muuta menestymään. Kukkiessaan koko rinne on valkea pörriäisten puffetti. Ja syksyllä idänvirpiangervo loistaa ruskavärissään.

Pensas on myös ratkaissut ongelmaksi kokemani alueen talon autotallin puoleisessa päädyssä. Talvella siihen on kolattava lunta autopaikoilta ja käytäviltä. Idänvirpiangervo ei ole moksiskaan talvisista lumimassoista. Kesällä paikka on varjoinen. Muutenkin nurkkaus kuuluu ns. huoltopihaan, jollainen jokaisessa pihassa on oltava, mutta jonka ei tarvitse olla viimeisen päälle laitettu. Riittää, että se on siisti. Annan itselleni mahdollisuuden muuttaa mieltä. Siihen saakka nykyinen olotila riittää.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Angervojen suku on laaja ja monipuolinen. Joka pihaan löytyy sopiva. Helppojakin useimmat angervot ovat. Aina helppous ei suinkaan riitä hankintakriteeriksi. Toisinaan on kutkuttavaa haastaa itsensä, vaikka moisten haasteiden seurauksena tuleekin välillä manattua hölmöiksi osoittautuneet ratkaisut.

Aronia

Aroniakin on ollut aivan valkoisenaan kukista. Nämä leikkimökkirinteen puskat ovat vuosi toisensa jälkeen jääneet leikkaamatta. Rinteen muussa osassa kasvavia aronioita olen leikannut säännöllisesti, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Enpä taida näitä päätyaronioita leikata vieläkään. Ainoastaan lyhennän paria oksaa, jotka syksyn tullen roikkuvat marjojen painosta muiden kasvien päällä.

Kultakuoriainen aroniassa

Ehdin jo miettiä, missä tapaan tämän kesän ensimmäisen kultakuoriaisen. Usein niitä on pioninkukissa ja loppukesästä syyshortensioissa. Nyt tämä kaveri nautiskeli aroniankukassa tyytyväisen oloisena.

Cornus alba Sibirica - Korallikanukka

Meillä ei enää ole korallikanukkaa. Aikanaan istutin niitä erottamaan tontin tiestä. Kanukka ei minusta ole paras mahdollinen aitakasvi, koska se tuppasi retkottamaan sinne tänne, myös kadulle. Kaivoimme kanukat pois tuija-aidan tieltä. Alapihan kauimmaisessa nurkassa, naapurin puolella kasvaa jättikokoinen korallikanukka. Se ei ole enää mikään pensas, vaan kunnioitettavan kokoinen, monta metriä korkea puu. Se on kaunis kukkiessaan ja upea syysvärissään.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlete' - Tulikuusama

Puistoaitaa koristamaan istutin 2017 henrynkuusamaa ja tulikuusamaa. Henrynkuusama kuukahti menneen talven kurimuksiin, mikä hiukan harmittaa. En nähnyt sen koskaan kukkivan, mutta tummanvihreät  ja hivenen kiiltävät lehdet olivat kaunista katseltavaa.

Sen sijaan tulikuusama on elinvoimainen ja avaa jo ensimmäisiä kukkiaan. Ehkä hankin tulikuusaman kaveriksi uuden kuusaman. Pidän köynnöskuusamista. Minusta ne ovat kauniita ja kestäviä. Toisaalla, aidan kentänpuoleisella sivulla kasvaakin jo ruotsinköynnöskuusama ja Pikkupuutarhaan istutin toukokuussa koreanköynnöskuusaman.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Varjohiipan luulin kuolleen. Istutin niitä kaksi kappaletta toissa vuonna Makkaripenkkiin, jossa on varjoa edes osan päivästä. Kattorempan telineiden vuoksi leikkasin tästä penkistä syyskuun alussa kaikki matalaksi. Nekin, jotka jäivät, tulivat ankarasti tallotuiksi. Ihmeekseni ja ilokseni varjohiipat nousivat ja toinen kukkikin.

Paeonia veitchii - Ruusupioni

Ruusupioni kukkii tai oikeastaan jo lopettelee kukintaansa Ruusupenkissä. Hyvä, että siirsin tämän toissakesänä yläpihalta nykyiseen paikkaansa. Näyttää viihtyvän huomattavasti paremmin ja tilaakin hänellä on entistä enemmän.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Kuolanpioni ehti kukkaan ensimmäisenä. Pudotti terälehtensäkin jo aikaa sitten. Välähtipä justiinsa mieleeni, että piti tuoda alapihalta metallitukia pioneja varten. Osan olen jo tukenutkin, mutta sillä kertaa tuet loppuivat kesken. Pionit ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Ne onkin tuettava tavallista paremmin, jotta painavat kukinnot eivät katkaise vartta.

Iris 'Eleonor Roosewelt'

Juhannuksen vasta lähestyessä sitä kuvittelee, että kesä on aivan aluillaan. Onhan se, mutta puutarhan kukkaset elävät kuin viimeistä päivää. Kukkia putkahtelee nopeammin kuin katsomaan ehtii. Tämän tummanpuhuvan iriksen pitäisi olla Eleonor Roosewelt. Teki tänä vuonna vain yhden kukkavarren.

Tämän valkoisen iriksen nimestä sen sijaan minulla ei ole mitään käsitystä. Ei ollut viime vuonnakaan. Nyt siinä on monta kukkavanaa, kaksi nuppua jo täysin avoinna. 

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Siperiankurjenmiekatkin yltyivät kukkimaan jo ennen lauantain sadetta. Yhden siperiankurjenmiekkakeskittymän kaivoin ylös saadakseni tilaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja matalakasvuisia iriksiä varten. 

Joka on tätä iristä joskus maasta kaivanut, tietää urakassa vaadittavan punnerruksen määrän. Ähisemällä ja puhisemalla sain järkyttävät juurakot nousemaan maasta. Lapio ja talikko olivat ilman muuta merkittävässä roolissa. Koska olen monistanut tätä kasvia puutarhaani jo moneen paikkaan, annan ylös kaivetut pois.

Geum 'Mai Tai' - Kellukka

Mai Tai -kellukka on kukkinut pitkään ja runsaana. Näiden kaveriksi istutin kesällä 2020 Nonnaa ja Totally Tangerinea. Minusta kaikki näyttävät samanlaisilta. Totally Tangerinea ei ainakaan näy. Sen sijaan Nonna ja Mai Tai muistuttavat toisiaan. En ole asiantuntija, joten enemmät pohdinnat näiden osalta jääköön tähän. Tykkään kuitenkin, että menestyvät kiitettävästi.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukat ovat niinikään villiintyneet kasvamaan ja kukkimaan sen jälkeen, kun siirsin ne Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Vanhassa paikassa joutuivat ehkä liikaa kilpailemaan valosta ja tilasta korkeampien kasvien kanssa, vaikka reunalla kasvoivatkin.

Taitaa olla tellima

Tämän pikkuisen ostin Marketanpuiston kevättapahtumasta rusohaltiankukkana. Taitaa olla kuitenkin tellima. Mielelläni olisin ottanut rusohaltiankukan, mutta tellimakin käy, kun sellaista ei ollut aiemmin. Aika metkan näköinen kukka.

Popcornia "pannulle" eli jyvät multaan 10.6.

 Mitä muut edellä, sitä minä perässä. Somessa moni on kehunut, kuinka hienon kesäkukan saa kylvämällä popcornia multaan. On jäänyt kokeilematta, kunnes kylässä käydessäni näin hienon vihreän pehkon emännän kukkapurkissa. Kotona ei ollut ainuttakaan maissinjyvää, mutta ruokakaupasta niitä saa. Kylvin kourallisen popcorneja isoon ruukkuun. Itävät hyvin, koska viikossa tulee kuvan näkymä. Tähkiä maissi ei tällä tavoin ehdi tuottaa, mutta kivan viherkasvin siitä saa kesää piristämään.

Pinus mugo - Vuorimänty

Yksi työmaa näkyy kuvassa. Vuorimännyn vuosikasvut typistetään vuosittain. Sopiva ajankohta on juhannuksen lähestyessä. Vuosikasvua typistämällä saa sen pysymään vehreänä. 

Leikkaamattomana vuorimänty kasvaa jopa kolmimetriseksi ja kaljuuntuu tyvestä. Sen jälkeen sitä ei enää saa leikkaamalla tuuheutumaan ja kasvattamaan uusia neulasia. Omia vuorimäntyjäni en älynnyt alkuvuosina leikata. Siksi osa niistä ehti kasvaa honteloiksi rumiluksiksi. Pari surkeinta olen leikannut kokonaan pois. Muiden kanssa paransin tapani ryhtyen leikkaamaan niitä säännöllisesti.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Osa pensasruusuista on jo aloittanut kukintansa. Samoin mm. tarha-alppikärhöt Willy ja Purple Dream. Kaikkia ei edes muista mainita ja jotain on jätettävä seuraaviin kertoihin. Nyt niitä pionitukia hakemaan, kun vielä ne muistan...

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

 

Alkukesän valkeita kukkijoita

Malus domestica 'Huvitus" - Omenapuu

Omenapuut aloittavat parhaillaan kukintaansa. Nuppuja kaikissa neljässä puussa on valtavasti. Ensimmäisenä kukkansa avasi Huvitus ja Valkeakuulas kirii hyvänä kakkosena. Punakanelikin yhtyy joukkoon ja viimeisenä tulee syysomena.

 
Pölyttäjiä ei kukissa pörise samalla innolla kuin viime kesänä. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saamme satoa. 

Rhododendron Cunningham's White

Rhodo Cunningham's White on nuppuisena vähän samanlainen, kuin omenapuutkin. Nuppu on vaaleanpunainen, mutta avauduttuaan siinä ei ole häivähdystäkään rosaa. Ei, vaan hiukan keltaista, kuten kuvasta näette. Cunningham's White saattaa kukkia vielä syksyllä toistamiseen. Silloin tosin paljon kevättä vaatimattomammin.

Narcissus Sir Winston Churchill

Narsisseja puutarhassani on tänä keväänä kukkinut aika vähän. Voittopuolisesti keltasävyisistä mm. Las Vegas ja muutama muu. Valkoisista Mount Hood on jo lopettamassa. Kuvan Sir Winston Churchill on vasta aloittanut. Se muistuttaa perunanarsissia. Tuoksusta en voi sanoa mitään. Ehkä on pyydettävä Ukkokultaa nuuskaisemaan, tuoksuuko ja millaiselle.

Narcissus Recurvus

Recurvus on minusta aivan ihana. Hänen nuppujensa avautumista sain odottaa pitkään. Tuumin jo, tuleeko hoikista nuppuvarsista kukkaa laisinkaan. Tulihan sieltä.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkoa minulla ei ole vielä kovin montaa vuotta ollut. Jonkun blogista tai pihasta tämän bongasin ja itselleni halusin. Tykkään kovasti, vaikka onkin hurja leviämään. Pariin paikkaan olen arovuokkoa siirtänyt, jotta se täyttäisi korkeampien kasvien tyvialueita. Voi olla, että jonain päivänä manaan itseni moisen teon vuoksi Etelänavan jäätikölle saakka. Toivottavasti näin ei käy, sillä tykkään kovasti lämpimistä kesäilmoista.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Kriikunan kukinta meni tänä(kin) vuonna ohi supernopeasti. Viime kesänä saimme kolmesta kriikunapuusta todellisen jättisadon. Vieläkin on pakastimessa muutama rasia kriikunoista ja aronioista valmistamaani mehua, josta keitän kiisseliä aamupuuron lisukkeeksi.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Kriikunan tapainen pikakukinta on norjanangervoillakin. Arvon itseni kanssa aina, onko parempi leikata norjanangervoja keväällä ennen kukintaa, heti kukinnan jälkeen vaiko vasta syksyllä. Taidan tällä kertaa leikata alapihan rengaspenkin angervoista osan alas, koska sieltä olen vanhempia oksia ottanut vuosien mittaan pois useinkin. Sen sijaan pikkupuutarhan angervot ovat saaneet rauhassa ränsistyä, enkä aio niiden alasleikkausta siirtää enää yhtään. 

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Työhuoneseinustan angervojen alasleikkauksesta on pari vuotta. Ne eivät leikkausta kaipaa. Paitsi välistä piti kaksi puskaa leikata, sillä ne eivät tehneet lehtiä nyt laisinkaan. Toivottavasti eivät ole kokonaan kuolleet, sillä pitkästä rivistöstä on vaikea kaivaa kahta pensasta pois. Toisaalta aukkoakaan ei voi jättää. Näyttäisi hölmöltä. Täytyy seurata tilannetta ja pohtia mahdollista ratkaisua.

Viola - Orvokki

Nämä kuvan orvokit kasvavat talon kulmalla, pensaiden alustalla. Lähellä olevan salaojakaivon kannella on monena kesänä ollut ruukussa orvokkeja. Niitä nyppiessäni olen nakannut orvokinjämät pensaiden alle. Sinne on siis kertynyt siemeniä, joista kasvaa nyt hauskan näköinen "orvokkipenkki".

Viola - Orvokki

Kevään ensimmäiset kesäkukat ovat aina orvokkeja. Vapun aikaan ostin isomman määrän, jotka istutin kahteen kukkalaatikkoon pergolan kaiteen reunalle. Nämä valkoiset pikkuorvokit näyttävät vähän kiukkuisilta. Vai ovatko juuri heränneet ja siristelevät silmiään aamun auringossa.

Prunus pumila var. debressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kuuluu niihin kasveihin, joka joskus "oli saatava", vaikka kunnon paikkaa sille ei ollutkaan. Se on viettänyt monta vuotta Oikearinteessä. Huomasin sammalleimun, pikkutalvion ja sulkaneilikan kasvaneen lamohietakirsikan lomaan niin tehokkaasti, ettei valkoisia kukkia kunnolla edes näkynyt. Hetken kävi mielessäni kirsikan siirtäminen toiseen paikkaan, vaan tutkiessani sitä tarkemmin, ajatus muuttui. Kasvi on niin tehokkaasti ankkuroitunut rinteeseen, ettei sitä hevillä sieltä ylös oteta. 

Oikearinne kesäkuun alussa 2019

Edessä on rinteen siivous joka tapauksessa, sillä edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Alkukesästä näyttää vielä ihan siedettävältä, kun sammalleimut kukkivat ja sulkaneilikat sekä maksaruohot kasvavat innolla. Kesän mittaan puna-apila ja kaikenlaiset rikkaruohot nousevat tehokkaammin esiin. Ne ovat alkaneet hissukseen vallata tilaa vähän liikaakin. Myös vuorenkilvelle riittää tila kuvan oikeassa reunassa.

Oikearinne vastakkaisesta suunnasta kesäkuun alussa 2019

Rinteen siivouksessa on iso urakka, koska kaikki mahdollinen on kaivettava pois ja juuret putsattava rikkaruohoista, jonka jälkeen istutan jaetut taimet takaisin. Ehkä jätän homman loppukesään tai vähintäänkin kosteampaan aikaan. Kuivassa hiekkarinteessä kasteluvesi valuu helposti pois kasvien juurelta, joten taivaallinen kastelu olisi istutusvaiheessa tervetullutta.

Tulipa Exotic Emperor

Keräsin tähän postaukseen parhaillaan valkoisena kukkivia kasveja. Aika paljon valkoista on minullekin kertynyt. Kaikista ei edes löytynyt sopivan tuoretta kuvaa. Nykyisin valkoisena kukkivista kasveista nousee mieleen Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina, joka rakastaa valkoisia kukkia. Valkoinen on kaunis ja tyylikäs väri, josta itsekin pidän kovasti. Kukkien suhteen taidan olla aika ahmatti. Kunhan tavalla tai toisella silmää hivelee ja mieltä ilahduttaa, saa luvan muuttaa puutarhaani. Väri muodostuu harvoin esteeksi.