Kukkii ja kasvaa niin, ettei perässä pysy

Koristeomena Musta Rudolf kurkistaa villiviinin lehtien lomasta.

Keskikesän helteiset päivät toukokuussa ovat sekoittaneet aikakäsityksen ainakin minun päässäni. Tuntuu oudolta katsoa, kuinka kasvi toisensa jälkeen kukkii ja moni jopa jo lopettelee. Ja kesä teoriassa vasta alkaa. Käytännössä hellettä on täällä etelärannikolla ollut lähes koko kuukauden. Vettä on satanut ainoastaan yhden ukkosmyräkän verran. Se ilahdutti kovasti, mutta kasvit kaipaavat lisää vettä.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Moni kasvi kukkii kuin viimeistä päivää. Auringon valo ja lämpö hellii niitä. Moni kasvi ryhtyy valmistautumaan kukintaan jo kuukausia aiemmin. Ilmeisesti edellinen kesä ja talvi on ollut niille suotuisa. Nyt ne näyttävät parastaan.

Istutin lilakukkaisen Ludwig Späth -jalosyreenin kesällä 2019. Parina edellisenä kesänä se on tehnyt muutaman kukinnon. Nyt niinä on lukuisia näyttäviä kukkaterttuja. Aivan ihanan intensiivinen väri ja runsaus.

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'

Moskovan kaunottaren taasen istutin 2020. Se oli istuttaessani noin 80-senttinen, eikä sille mittaa ole paljon vieläkään kertynyt. Leveyttä sentään mukavasti uusien versojen myötä. Se kukki viime vuonna yhdellä kukkatertulla. Nyt siinä on useampi kukkaterttu. Kyllä kannatti tämä jalosyreeni istuttaa. Kauniita ovat jo nämäkin kukkatertut. Näen jo silmissäni pensaan isompana, jolloin voin ihailla sen kukkien kauneutta vaikkapa terassilla istuen tai työhuoneen ikkunasta katsellen.

Syringa vulgaris

Runsaina kukkivat myös tavalliset pihasyreenit. Niitä kasvaa pihassani kolmessa paikassa. Nyt jo puretun leikkimökin takana on useampi korkeaksi kasvanut runko, joista muodostuu kaukaa katsoen valtava lilakukkainen pallo. Olopihan puistopuoleisessa päädyssä on myös rivi syreenejä. Ne kallistuivat aikoinaan voimakkaasti taloon päin, kun viereinen metsä varjosti niiden eloa. Metsän poistumisen jälkeen syreenit ovat kasvaneet tasapuolisimmiksi ja suoremmiksi. Nyt niissä on kukkia joka puolella, ei vain talon puolella.

Kolmas syreenikeskittymä on tien ja varaparkkipaikan kulmauksessa. Siinä on vähemmän syreenejä, mutta ihan yhtä kauniita nekin ovat juuri nyt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tämä kuva osoittaa, kuinka jälkijunassa puutarhuri näinä hellepäivinä jatkuvasti on. Edellisenä iltana tuurenpihlajan kukkatertussa oli vielä lukuisia pallomaisia nuppuja. Seuraavana päivänä pallurat ovat avautuneet ja kukkaterttu on silkkaa valkoista pilveä. Pitääpä käydä kuvaamassa.

Spriaea betulifolia - Koivuangervo

Angervot ovat monin tavoin ristiriitaisia pensaita. Kukat niissä on kiistatta kauniita jokaisessa. Talon seinustan norjanangervoja piiskataimina vuosia sitten istuttaessani, joukkoon eksyi pari koivuangervoa. Norjanangervot jo lopettelevat kukintaansa. Koivuangervo sen sijaan on vasta leväyttämässä nuppunsa valloilleen.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervoa en ole istuttanut tontillemme ainuttakaan. Se päätti levittäytyä naapurista meidänkin puolellemme. Jossain vaiheessa puskat ärsyttivät minua. Ei enää. Paikka on kaikin puolin hankala, kun sinne kolataan kasapäin lunta talvella. Lisäksi se on varjoisa ja siellä on välillä päästävä tallustelemaan raja-aidan huoltamisen vuoksi. 

Idänvirpiangervo ei tykkää huonoa, vaikka se litistyy maata vasten kolatun lumen painosta. Kevään tullen se nousee ihan itse tanakasti pystyyn, vihertyy ja ryhtyy kukkimaan. Leikkaan puskat muutaman vuoden välein tapille, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Pian ne ovat taas entistä ehommat. Idänvirpiangervo on taitava leviämään juurillaan, jolla keinolla se on meillekin tullut. 

Idänvirpiangervon kukista minulle tulee mieleen pitsinen hääpuku. Runsaskukkaisina kesinä koko idänvirpiangervojen puska-alue on kuin morsiamen huntu lukuisten valkoisten kukkien ansiosta. Tässä vaiheessa osa kukista on vielä nuppuisia ja osa pensaista matalia vuoden takaisen leikkaamisen vuoksi. Odotan kuitenkin näkeväni vähän pienemmän morsiushunnun tänä vuonna.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Keskiviikkona kuvatut ruusuorapihlajan nuput ovat nekin auenneet jo kokonaan. Kuvaan mieluummin aamulla tai illan tullen. Auringonpaahteessa silmät häikäistyvät ja kuviin tulee voimakkaat varjot. Kunhan ilta etenee, lähden kameran kanssa liikkeelle ikuistamaan kukkivan ruusuorapihlajan. Nuputkin ovat näkemisen arvoisia. Söpöjä kuin mitkä.

Valkoinen nöyhtä ruusuorapihlajassa on tuulen lennättämiä raidan ja voikukkien siemenhahtuvia.

Caragana arvorescens - Siperianhernepensas

Harvoin kukaan sanoo, kuinka hyvä pörriäiskasvi siperianhernepensas on. Auringon paistaessa keltaisista kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun monenlaiset hyönteiset surraavat kukasta kukkaan.

Meillä kasvaa kaksi puumaista siperianhernepensasta; toinen autotallipäädyssä ja toinen talon vastakkaisella kulmalla. Lisäksi alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Muut koristeomenat ovat jo lopettaneet kukintansa. Viikon takainen ukkonen rae- ja sadekuuroineen laittoi kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Musta Rudolf oli tuolloin vielä nupulla. Nyt se on avannut kaikki kukkansa. 

Kävin ystäväni kanssa maanantaina syömässä Helsingin Töölössä. Lämpimästä illasta nauttien kävelimme Merikannontietä reunustavaa kevyen liikenteen raittia. Rannan tuntumassa kasvoi lukuisia erilaisia koristeomenapuita. Helsinkiin ukkosmyräkkä ei osunut, joten koristeomenat olivat edelleen täynnä kukkia.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Jos ovat kauniita lehtipuut, sitä ovat myös monet havut. Edesmenneeltä veljeltäni saamani kääpiöhopeakuusi on hieno hopean sävyisine tuoreine versoineen. Se on viihtynyt paikallaan niin hyvin, että pian minun on kaivettava pikkupuun vasemmalla puolella kasvava isomaksaruoho jonnekin avarampaan paikkaan. Muuten havu kasvaa isomaksaruohon päälle.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Kaikki ei suinkaan ole pelkkää kukkaisaa kauneutta. 2019 istutettu Safiirihortensia selvisi ensimmäisestä talvestaan siten, etteivät sen oksat paleltuneet. Silloin se kukki muutamalla kukalla. Sen jälkeen oksat ovat paleltuneet joka talvi, eikä siis kukkia ole tullut. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Leikkaan oksat pois vasta nähdessäni, ettei niihin tule eloa. Nyt alkaa olla sen aika. Safiirihortensian kukkia olisi kiva nähdä omassa pihassa. Tärkeintä kuitenkin, että kasvi on elossa. Sieltä niitä uusia versoja tunkee maasta, kuten kuvassa näkyy.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

2022 istutettu ja viime keväänä parempaan paikkaan siirretty magnolia on elossa. Siinä oli pari nuppua, jotka kuivuivat. Luulin koko puun kuolleen nuppujen kuihtumisen myötä, mutta nyt siihen on alkanut ilmestyä lehtiä. Katsotaan, jatkaako elämistään. Päätin, että jos heittää henkensä, olkoon ensimmäinen ja viimeinen magnoliani. Liian kalliita kokeiluja kukkarolleni tällaiset herkkikset.

Toinen huolestuttava seurattava asuu pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Se on viime kesänä istuttamani japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Pelkään pahoin, että se on lähtenyt muille maille. Ei lehtiä ja silmutkin tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Seuraan puuta vielä vähän aikaa ja päätän sen kohtalosta myöhemmin. Sikäli harmittaa, että olisin mielelläni nähnyt Royal Burgundyn kasvavan ja kukkivan puutarhassani.

Papaver orientale - Idänunikko

Trimmasin istutusalueiden reunat ja alapihan aidan alustat. Leikkasin nurmikon, kuten leikkaan joka viikko. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että olen jotakuinkin ajan tasalla puutarhatöissä. Joitakin perennoja odottaa istutusta, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Niitä on helpompi kastella purkeissaan yhdessä paikassa, kuin kulkea letkun ja kastelukannujen kanssa pitkin pihaa.

Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja juhannusruusu on avannut ensimmäiset nuppunsa. Samoin Tornionlaaksonruusu. Ensi viikolle on luvassa hieman viileämpää. Ennusteissa näkyy jopa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

 

Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesäkuuta.
Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille!

Pihapuiden kukkaruuhkaa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

 
Käsillä on päivät, jolloin jokainen aamu tuo yltäkylläisesti kauneutta elämään. En tiedä, miten selvisin vuosia ilman koristeomenapuita. En vain ollut niihin tutustunut, enkä siten omaan pihaan yhtäkään istuttanut. Keväällä 2015 istutin Aamuruskon ja Royaltyn Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Puut eivät alkujaankaan olleet ihan pieniä taimia, mutta ilman muuta niiltä meni muutama vuosi vaatimattomammalla kukinnalla. Koitin selata kuva-arkistojani nähdäkseni, milloin kukkapilvet kasvoi näyttävämmäksi. Ainakin 2019 olen jo ollut näiden äärellä sydän sykkyrällä ihastuksesta.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Niin Aamuruskolle kuin Royaltyllekin on jo tullut sekä mittaa että leveyttä. Helpompi kuvata yksityiskohtia tai tähdätä suoraan yläoksiin, kuin saada koko puuta siististi yhteen kuvaan. Puut näkyvät hyvin makkarien ikkunasta katsoen. Tapaan illalla nukkumaan mennessäni luoda niihin viimeisen silmäyksen. Myös ohikulkijat saavat tilaisuuden ihastella kauniisti kukkivia puita. Itsekin kävellessäni ja autolla ajaessani kiinnitän huomiota muiden pihojen näyttäviin ilmestyksiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' kasvukorkeus on 150-250 cm. Kasvuvyöhyke I-III (IV)
Malus purpurea 'Royalty' kasvukorkeus 150-250 cm. Kasvuvyöhyke I-IV

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Aamuruskon kukat ovat sellaista vaaleanpunaista prinsessaunelmaa. Royaltyn viininpunaiset kukat ja tummasävyiset lehdet minusta taasen maagisen tyylikkäitä. Varsinkin ilta-auringon valo siivilöityy aivan upeasti terälehtien läpi.

Koen koristeomenapuut helpoiksi hoidettaviksi. Vanhoja koristeomenapuita harvennetaan tarvittaessa. Nuorena voi tehdä ohjaavia leikkauksia. Omista koristeompuistani olen kummastakin leikannut yhden ainokaisen alaoksan pois, jotta saan syksyllä jänisverkot helpommin niiden ympärille.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Aamuruskon ja Royaltyn lisäksi pihallani kasvaa 2017 istutettu Musta Rudolf. Siinä on runsaasti nuppuja, mutta yleensä se kukkii meillä yläpihan koristeomppuja myöhemmin.

Kesällä 2020 kasvatin koristeomppuperhettä istuttamalla Makamikin. Viime kesänä se kukki ensimmäisen kerran. Nyt näyttää jättävän kukinnan taas vuoden 2021 tapaan väliin.

Malus 'Musta Rudolf' kasvukorkeus 150-200,. Kasvuvyöhyke I-IV.
Malus purpurea 'Makamik' kasvukorkeus 150-200 cm. Kasvuvyöhyke I-V

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuluneen viikon aikana syreenien nuput ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lilat pihasyreenit kukkivat jälleen runsaina. Jalosyreeni Andenken an 'Ludwig Späth' aikoo pienestä koostaan (istutettu 2019) huolimatta kukkia useamman nupun voimin. 2020 istuttamani jalosyreeni 'Beauty of the Moscow' näyttää tänä vuonna jättävän kukinnan väliin. Isabellansyreeni 'James MacFarlane'ssa on nuppuja, mutta yleensä ne avautuvat hieman muita myöhemmin.

Malus domestica 'Huvitus'

Jos kukkivat koristeomput, tekevät sitä myös hedelmäpuut. Huvitus on aina ensimmäisenä avaamassa nuppujaan. Tänä vuonna kukinta on todella runsasta. Loppuviikoksi on luvassa vähän viileämpää. Toivotaan, että pörriäiset jaksavat silti lennellä kukasta kukkaan, jotta saamme loppukesästä hedelmiä.

Malus domestica 'Punakaneli'

Punakaneli, syysomena (lajike?) ja Valkeakuulas kukkivat viime vuotta vähäisemmin. Huvitukseen verrattuna ne ovat vielä nuppuvaiheessa, joten viimeistä sanaa niiden kukinnan suhteen ei vielä voi antaa.

Prunus domestica subsp. Insititia - Kriikuna

Alapihan kriikunoiden kukinta on jo ohi. Nurmikko niiden alla on valkoisenaan pudonneista terälehdistä. Viime vuonna kahdesta kriikunasta tuli pari ämpärillistä hedelmiä. Kiven poistaminen pienestä hedelmästä on työlästä, joten keitin suurimman osan mehuksi. Aika paljon kriikunoita tuli syötyä sellaisenaan.

Yläpihan Pikkupuutarhan kriikuna kaadettiin viime syksynä. Olihan se kukkiessaan todella kaunis ja toi myös hiukan lehtevää varjoa muille kasveille. Mutta kyllästyin sen innokkaaseen juurivesatuotantoon. Oli tylsää jatkuvasti kaivella kukkapenkeistä nousevia juurivesoja. Kaulasin kriikunan pari vuotta ennen kaatoa. Kaulaamisen tarkoitus on estää lehdissä syntyneiden valmiiden ravintoaineiden kulkeutuminen juuriin. Näin juuret eivät saa ravintoa ja ne heikkenevät, eivätkä veso niin paljon. Toivon mukaan toimii. Aika näyttää.

Kunnan puistoalue rehottaa

Aitamme takana rehottaa tällä hetkellä voikukkapelto. Viime vuonna nurmikko leikattiin alueelta kesän ensimmäisen kerran 24.5. Sen jälkeen nurmikko leikattin kesä- ja heinäkuussa kolmesti, elokuussa kerran ja 13.9. viimeisen kerran. Saapa nähdä, onko säästötoimet iskeneet yleisten alueiden hoitoon? 

Minä leikkaan nurmikkoa aitamme vierestä noin viiden metrin leveydeltä kummallakin sivulla. Joku saattaa sitä ihmetellä ja ajatella minun haluavan omia kunnan aluetta. Siitä ei ole kyse. Haluan vähentää kotiloille suotuisia olosuhteita ja muutenkin on siistimmän näköistä. Kunnan nurmikonleikkaajat eivät alunperinkään tulleet kovin lähelle aitaamme. Leikkaamattomana rajavyöhykkeellä versoo luonnonkukkien sijasta nopeasti villivadelmaa ja vesakkoa. Ja vaahteroita. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

 
Monenlaista kaunista katseltavaa nyt riittää. Kaikkien kukkien hienous ei suinkaan pääty itse kukkimiseen, vaan myös siemenvaihe voi olla ihastelun arvoista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Toukokuu vetelee viimeisiään, mutta vielä on yksi viikonloppu ja muutama päivä jäljellä. Sunnuntaina on myös helluntai. Monet ovat varmasti kuulleet sanonnan "jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä". Onneksi on oma Ukkokulta helluntaiksi ja ihan koko kesäksi.

Vanha kansa myös ennusti helluntain säästä. Esimerkiksi "jos helluntaina sataa niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka". Toivotaan siis aurinkoista sunnuntaita. Tai unohdetaan menneen maailman ennustukset.

Antoisaa viikonloppua kaikille!

Ei tähän kyllästy, ei.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu illalla ikkunasta kuvattuna

 
Muutama päivä sitten ihastelin Tove Janssonissa siellä täällä avautuneita samettisen punaisia kukkia. Ihmeen runsaana Tove nyt kukkii, mutta juhannusruusupa laittaa kaikki muut kalpenemaan kukintakilpailussa. Nämä kuvat juhannusruususta otin vierashuoneen ikkunasta illalla puoli yhdeksän aikaan. Olin toki kulkenut Pikkupuutarhan ohi useamman kerran päivän aikana, mutta aina ilman kameraa. 

Puutarhassani ei enää kasva köynnösruusua, kun sen virkaa toimittanut Pohjantähtikin heitti henkensä tappotalvena 2016. Juhannusruusun korkeat versot aikovat ilmeisesti ottaa köynnösruusun tittelin itselleen kivutessaan kärhöä varten pystytettyyn tukeen.

Juhannusruusu on tullut tontillemme vuosikausia sitten anopin lapsuudenkodista. Istutin sen alkuun talon sisäänkäynnin puolelle, nykyiseen Pikkupuutarhaan. Myöhemmin kaivoin ruusun pois siirtääkseni sen alapihalle Kaivoruusupenkkiin, jossa se edelleen asustaa. Juhannusruusun juuria jäi kuitenkin myös entiseen paikkaan, jossa ne ovat ryöpsähtäneet kasvamaan. Viime syksynä leikkasin samaiselta paikalta risuuntuneiksi muuttuneet norjanangervot mataliksi. Ne ovat jo hyvässä kasvussa ja ensi vuonna kukkivat jälleen valkoisina. Juhannusruusut mahtuvat hyvin angervojen lomassa kasvamaan ja kukkimaan.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajan hankintaan olen vuosi toisensa perään tyytyväinen. Viime vuonna se kukki ehkä enemmän, mutta paljon siinä on kukkia nytkin. Kirvoja ruusuorapihlajassa on pilvin pimein, kuten näyttää olevan monissa muissakin kasveissa. Ruusuissa etenkin. Löysin kyllä leppäkerttujakin, jotka toivon mukaan hoitavat osan kirvoista pois päiviltä.

Ruusuorapihlaja on venähtänyt viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Kuvasta sen latvus on näköjään jäänyt pois. Ylimmillä oksilla kukkia ei olekaan. Ruusuorapihlajan sanotaan menestyvän parhaiten I-II -vyöhykkeillä. Kun se tykkää aurinkoisesta, jopa paahteisesta paikasta, uskon valitsemani paikan olevan tälle pikkupuulle oikein hyvä. Erään kuvauksen mukaan ruusuorapihlajan latvus on leveän pyöreähkö. Siinä tapauksessa minun puuni yrittää olla erilainen nuori, sillä sen latvus on kapean laihahko. Ehkä hän ikääntyessään muuttaa muotoaan.

Nyt kaikki viisaat voisivat valaista minua itselleni kehittämässäni unikko-ongelmassa. Kertokaapa kahden kuvassa olevan unikon lajikkeet, jos vain tiedätte. Kumpaakin puutarhassani kasvaa ja kukkii runsaana. Enemmän ehkä vasemmanpuoleisia rimssuhelmoja. Eräässä netistä löytämässäni yhteydessä vasemmanpuoleinen oli nimetty Papaver orientale 'Olympiaksi' ja oikeanpuoleinen Papaver orientale 'Allegroksi'. Molemmat ovat idänunikkoja.

Oikean puoleisella on vain yksinkertainen mekko ja nuppuvaiheessakin se on jo vähän erilainen. Vasemmanpuoleisen varret ovat hoikempia ja kiemurtelevat tasavalossakin sinne tänne. Oikeanpuoleinen taasen on tanakkavartinen ja sen nuppu paksumpi pienestä pitäen. 

Miksiköhän vasta tänä kesänä pohdin näiden eroa? Unikko on kuitenkin kasvanut minulla jo vuosia.

Tämän kuvan näkymä saa ehkä perfektionistin niskakarvat pystyyn. Ei sitten mitään järjestystä tai toisiinsa sointuvia värejä. Jokunen keltainen leinikkikin on ahkerasta kitkennästä huolimatta saanut jalansijan unikoiden joukkoon. Unikot ovat tänä kesänä aivan valloillaan, kuten kuvasta näkyy. 

Unikoiden hervotonta rentoilua lisää sekin, että leikkasin Vasenrinteen yläreunan aroniat huhtikuun alussa tapille. Olivat pitkiä hujoppeja, joissa lehtiä ainoastaan latvuksissa. Saman toimenpiteen aion tehdä Oikearinteen aronioille joskus myöhemmin. Aronia on olemukseltaan alaosasta varsin harva. Olen leikannut sitä voimakkaammin muutaman vuoden välein, jolloin se on hetken aikaa huomattavasti tuuheampi ja vehreämpi.

Akileijojen risteytyminen on puutarhaihmisille tuttu ilmiö. Näyttää siltä, että penkeistäni ovat hävinneet monet erityiset akileijat ja tilalle on noussut omanlaisiaan prinssejä ja prinsessoja. Monet kitkevät tavanomaiset akileijat pois välttääkseen risteytymisen. Olen toki kitkenyt ja kaivanut ihan lapiollakin niitä tavallisia lehtoakileijoja, joita kasvaa nykyisin vähän joka paikassa. En silti kovin systemaattisesti, sillä työ olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Taidan olla pahasti myöhässä. Toisaalta asia ei ole minulle edes kovin tärkeä. Kaltaiselleni harrastelijalle riittää, että edes jotain kaunista kasvaa.

Kesä on vasta alussa ja moni akileijakin ehtii vielä kukkansa avata. Vaikka sanon tyytyväni yksinkertaiseen ja konstailemattomaan kauneuteen, kaipaan kyllä istuttamiani erikoisempia akileijoja. Tuottaahan niiden menestyminen mukavaa onnistumisen tunnetta ja iloa.

Toinen juttunsa on se, että muistanko ihan kaikki kasvit tismalleen siten kuin kuvittelen. Aukkopaikkoja katsoessani joudun usein pähkäilemään, mitähän tuossakin oli viime vuonna tai kenties jo sitäkin aiemmin. Harvoin kuljen puutarhassa laatimani kasviluettelon kanssa. Jotkut kasvit iskostuvat lähtemättömästi muistiin, mutta moni käy vain vilahtamassa ja katoaa taas jonnekin kasvimaailman unohtuneiden uurnalehtoon.

Tämä akileijakuva kertoo ehkä  paremmin todellisuudesta, jonka kohtaan harva se päivä puutarhassa kävellessäni. Nämä akileijat vähät välittävät turvaetäisyyksistä rynniessään kriikunapuiden alustoille tai herukkapensaan kupeeseen. Viime vuonna kaivoin urakalla akileijojen tuhteja juurakoita pois marjapensasmaalta. Mielestäni tein aika hyvää jälkeä. Huihai, jokunen juurakko taisi jäädä ja siemenistä on kasvanut toinen mokoma lisää. 

Syringa Vulgaris-ryhmä 'Moskovan Kaunotar'

Edelliskesänä istutin jalosyreeni Andenken an Ludwig Späthin, jonka latvukset peura kävi keväällä popsimassa. Se ei siis kuki tänä vuonna. Isän hoivakodin pihassa ihastelin vielä melko pienikokoisia Ludwigeja, jotka olivat täynnä ilan purppuraisia kukkaterttuja. Omani kukki vuosi sitten muutaman tertun voimin, joten tiedän hyvää ja kaunista odottavani.

Viime vuonna toteutin toisen syreenihaaveeni istuttaessani Moskovan Kaunottaren Oikearinteen yläosaan. Se on vielä pikkuinen, mutta niin vain pukkasi kaksi isoa terttua. Parhaimmillaan Moskovan Kaunotar on ehkä silloin, kun tertun kaikki kukat eivät ole vielä avautuneet. Kun osa kukista on hennon vaaleanpunaisia helmiä. Oma moskovalaiseni on jo kukintansa loppusuoralla. Onneksi ehdin suojata tämän herkkyyden, sillä peura tapasi porhaltaa rinnettä ylös juuri syreenin vierestä.

Syringa Preston-ryhmä 'James McFarlane' - Isabellansyreeni

Isabellansyreenini on kasvanut naapurin aidan kupeessa jo vuodesta 2014. Siinä on parhaillaan ennätysmäärä avautumassa olevia nupputerttuja. Muutenkin koko puska on kasvanut reippaasti ihan huomaamatta. Saahan sekin nykyisin enemmän valoa, kun enää ei tarvitse värjötellä kunnan metsikön varjossa.

Aidan toisella puolella sopivasti tuulensuojana kasvaa edellisten naapurien istuttama korallikanukka. Nykyiset naapurit eivät ole kanukkaansa koskaan leikanneet ja niinpä kanukka huitelee kolmessa neljässä metrissä. Parhaillaan naapurin korallikanukka kukkii kauniisti valkoisin kukin. Pensaan - tai puuhan se nykyisellään on - versot ovat vanhentuneina paksuja ja puumaisia ja niiden korallimainen puna näkyy vain heikosti.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream'

Sinisen alppikärhön jo lopetellessa tarha-alppikärhö Purple Dream aloittaa oman vuoronsa. Se on edellisvuosien tapaan täynnä pulleita nuppuja, jotka perjantain helteessä miltei silmissä poksahtelivat auki. Tässä on kärhö, joka kukkii näköjään vuosi toisensa jälkeen uskollisen runsaana. Helppo ja kaunis.

Muutkin kärhöt ovat nousseet kiitettävästi, vaikka useimpien jalokärhöjen kukintaa saa vielä hetken odotella. Pikkupuutarhan Ville de Lyon ei noussut enää viime kesänä, eikä siitä näy nytkään elonmerkkejä. Ehdin jo ostaa istuttaa sen tilalle uuden Villen.

Myös Pikkupuutarhan polun oikealle puolelle istuttamistani kahdesta onnettoman kokoisesta kärhötaimesta toinen taitaa olla mennyttä kärhöä. Kuvittelin menettäneeni Princess Katen, mutta kasviluetteloni mukaan menetetty saattaakin olla Purpurea Plena elegans. Jos tämä pitää paikkansa, suru ei ole niin suuri, koska talon toisella puolella jo kasvaa PPE. Pikemminkin ilo on melkoinen, jos Princess Kate on elossa. Siitäkin huolimatta, että toukokuussa markettipihalta neljällä eurolla ostamani Princess Kate on terhakoitunut kasvihuoneessa mukavasti.

Vaalean vihreää -blogissa oli vallan mainio kirjoitus standardeista. Monet meistä tuntuvat vaativan itseltään puutarhahommissa paljon tai piirun verran vielä enemmän. Tunnistan ja allekirjoitan ko. postauksesta omat standardini helposti. Ruohon leikkaaminen on vain yksi elementti puutarhan hoidossa, mutta siitä en kovin helposti tingi. Istutusalueiden rikkaruohojakin on helpompi sietää, kun nurmikko on leikattu. Runsaan tunnin leikkurin kanssa kävellessä saa kätevästi yleisilmeen siistiksi. Näillä helteillä nurmikko tosin on kasvanut vauhdilla, eikä leikkaus kerran viikossa riitä. Ainakaan minulle.

Lauantaiaamuna kävin täyttämässä kasvihuoneen vesisäiliön, jotta Blumatilla olisi jaettavaa niin kurkuille kuin tomaateillekin. Samantien päätin ruiskuttaa kasvilavat märiksi, jotta iltapäiväksi luvattu sade uppoaisi maahan helpommin. Siinä letku kädessäni huomasin kookkaan variksen loikkivan vuorotellen kummallakin puolella aitaa.Tämä kuva on otettu  metrin päästä variksen nököttäessä kotikiven päällä.

En usko, että tämä on poikanen. Pikemminkin epäilen sen olleen vahingoittunut lintu, sillä lentäminen ei siltä onnistunut. Ankarasti räpistellen se pääsi juuri ja juuri aidan päälle laskeutuakseen sieltä puiston puolelle. Aamulla alapihalle mennessäni löysin nurmikolta mustia sulkia ja muistin kuulleeni varisten kovaäänistä keskustelua. Ehkä kaveri sai siinä rytäkässä niinsanotusti siipeensä.

Lilium martagon - Varjolilja

Puutarhassa tapahtuu kaikenlaista edelleen vikkelässä tahdissa. Seuraavaksi odotellaan varjoliljojen avautumista. Taitaa tulla erinomainen varjoliljakesä.

PS.
Oletko jo huomannut, että blogissani on 10-vuotisarvonta 17.6. saakka.

Purppurapilviä

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Jos ovat kukkia täynnä hedelmiä tuottavat omenapuut, niin samoin notkuvat koristeomenapuiden oksat ihanista purppurapilvstä. Aamurusko muuttui hetkessä oikeaksi prinsessaunelmaksi. Voi, että olen onnellinen näistä kukkivista puista. Miten kummassa selvisin vuodet ennen tällaisia näkymiä?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Royalty ei jää yhtään Aamuruskolle kakkoseksi. Kumpikin puu on istutettu keväällä 2015. Ne ovat kasvaneet pituutta mukavasti, leveyttä saa tulla vielä lisää. Kolme ensimmäistä vuotta meni varsin minimaalisen kukinnan parissa. Viime kesänä nämä koristeomenapuut suorastaan räjäyttivät kukkapankkinsa, eikä tämä kukinta ole edellistä huonompi. Toivottavasti ohikulkijat nauttivat omppupuideni kukinnasta yhtä paljon, kuin minä.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Tämän vuoden tulokas puutarhassamme on koristeomenapuu Makamik. Pitihän alapihallekin saada kaunotar, vaikka siellä jo Musta Rudolf onkin. En odottanut Makamikilta näin ensimmäisenä kesänä kukintaa ollenkaan, vaan jokaiseen oksaansa se on tehnyt muutaman kukan ja yhden vielä latvaankin.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf näköjään kukkii vähän muita koristeomenoita myöhemmin. Tosin sen asuinpaikkakin on avoimempi ja tuulisempi. Musta Rudolfin olen istuttanut 2017, joten se on vielä nuorukainen puutarhassani. Pituutta sille ei ole kovin paljon vielä tullut, mutta tuuheutta ihan mukavasti. Täysikasvuisena poika on noin 3-6 metriä, mikä sopii minulle hyvin. En haluakaan tonttimme puiston puoleiselle laidalle entisen kaltaista tiheää metsikköä, vaan ilmavaa kasvillisuutta tuomaan eloa ja väriä. 

Allium Purple Sensation

Purppuraa on ukkolaukoissakin. Mielestäni istutin niitä tavallista enemmän. Silti auringossa paistattelevat pallurat eivät suuren suurta joukkoa vielä muodosta. Laukoista tykkään ja niitä on kiva kuvata vielä siinäkin vaiheessa, kun pikkuiset siemenet alkavat rapista korkean varren päässä.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukkoja istutin viime syksynä vähän lisää. Myös edellisvuotiset ovat nousseet kiitettävästi ja avautuvat jo lämpimimmissä paikoissa. Muiden laukkojen tapaan pallolaukan kukka sen kun paranee avautuessaan täyteen olomuotoonsa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot eivät kuki purppuraisina, vaan kirkkaan punaisina. Eivätkä ole vielä avanneet nuppujaan. Unikot ovat selvästi tykänneet menneestä talvesta tai sitten niiden siemeniä alkaa olla yläpihan Syreenipenkki pullollaan. Lehtiä on noussut tiheästi ja viimein nuputkin ovat tulleet esiin. Tässä on kukka, jonka jokaista vaihetta on kiva kuvata.

Kollaasin vasen nuppu taitaa kuulua joko vaaleanpunaiselle Princess Victoria Louiselle tai valkoiselle Royal Weddingille. Aika näyttää, kumpi nupusta kuoriutuu.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikkoni ovat sekä ujoja että uteliaita. Ujoina ne eivät tahdo asustaa Syreenipenkin katsojan puoleisella sivulla, mutta uteliaisuus saa ne kuitenkin kokoontumaan aroniapensaiden tyveen tuijottamaan kohti alapihaa. Kuvaamisen kannalta unikoiden sijainti on hankala, sillä lähelle päästäkseni pitäisi talloa muita kasveja sekä rinteen ylä- että alapäässä. Joskus yritin jopa siirtää unikoita penkin toiselle sivulle, mutta siitä huolimatta tihein joukko pakenee aina aronioiden kupeeseen. Onneksi sentään muutama unikko haluaa kasvaa kuvaamisen kannalta otollisemmassa paikassa.

Kuvasta näkee, että aronia kaipaa taas alasleikkaamista. Aronialle on tyypillistä, että sen latvus on alaosaa leveämpi. Silloin latvus myös varjostaa alaosaa, joka jää usein aika paljaaksi. Valtaosa aronia-aidanteestamme on koristearoniaa, joukossa on muutama marja-aronia. Aiemmin annoin aronian  kasvaa sille luontaisesti rehevänä. Sittemmin olen alkanut leikkaamaan sitä säännöllisesti, jotta se ei vie liikaa tilaa kaikelta muulta. Aronia kyllä sietää hyvin leikkaamista, vaikka ei olekaan paras mahdollinen muotoiltava pensasaita.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Kuivuudesta huolimatta kaikki puutarhassa on rehevää ja runsasta. Nuppuja ilmestyy eri kasveihin vinhaa vauhtia. Jotenkin miellän pionien kukinnan heinäkuulle, mutta kyllä ne nykyisin kukkivat jo kesäkuussa. Monessa pionissa on jo isot nuput. Muutama lämmin päivä paukauttaa nuput avoimiksi. Osalle pioneista olen jo virittänyt tuet, mutta en kaikille. Toivottavasti perjantaivastaisena yönä alkaneet sateet eivät tule kaatosateina, jotta nuput eivät vahingoitu.

Rosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Ruusuistakin löytyy jo nuppuja. Teresanruusu taisi olla viime kesänä ahkerin kukkija. Sen sijainti on siinä mielessä otollinen, että kuihtuneet kukat on siitä helppo napsaista ohi mennessä. Kuihtuneiden kukkien poistamisen pitäisi lisätä uusien nuppujen muodostumista. Teresanruusuun se ainakin viime kesänä päti erinomaisesti.

Oikeastaan aina pihalle mennessä pitäisi pukea ylleen jonkinsorttinen "työkaluvyö", sillä vaikka vain postilaatikolle mennessä huomaa kaikenlaista nypittävää ja leikattavaa. Ilmankos kynteni ovat kesäaikaan surunauhoin varustetut liuskaiset nysät, kun saksien puutteessa nypin ja nipistän kaikkea ilman kunnon työkaluja.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusu on kukkinut kahtena edellisenä kesänä valtavasti. Kuluneen talven jäljiltä jouduin leikkaamaan monta kokonaan kuivunutta oksaa pois. Vieläkin muutama oksa on huonon näköinen. Nuppuja on jonkin verran. Ei sitä joka kesä tarvitse ylittää itseään kasvattajaa miellyttääkseen. Ruusuillakin on lupa levätä välillä.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Samoin Suviruusu kukki viime kesänä valtoimenaan. Paljon siinä on nytkin nuppuja. Meinaako kaikki koristautua kauniiksi jo ennen juhannusta? Jättäkää nyt vähän ihasteltavaa heinä-elokuullekin.

Thalictrum delabayi - Jaloängelmä

  
Silmäni löytävät aina kaikenlaiset hassut näyt puutarhasta. Jaloängelmän lehtisykerö pitkän varren päässä on mainio. Pari päivää tästä kuvasta sykeröstä kuoriutui nuppurykelmä.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

  
Syreenien kukista minulle tulee aina mieleen Suomenlinna. Veljentytön kanssa käymme kesäisin Suomenlinnan kesäteatterissa ja yleensä juuri silloin lukuisat syreenit kukkivat runsaina. Syreeni oli vihervuoden 2016 teemakasvi. Taimistoviljelijät ry:n sivusto kertoo syreenin Suomen valloituksesta seuraavaa:

"Turkulainen apteekkari Jonas Synnerberg toi ensimmäisen pihasyreenin omaan puutarhaansa vuonna 1728 Tukholmasta. Noin 20 vuotta myöhemmin pihasyreeni tuli Suomeen myös Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan kautta. Tarinan mukaan ensimmäiset syreenin taimet lähetettiin sinne Ranskasta Versaillesin puutarhasta. Pihasyreeni levisi nopeasti ympäri maata, ensin Turusta, mutta vähän myöhemmin myös upseerien ja sotilaiden mukana Viaporista."

Tänä kesänä Suomenlinnan kesäteatteri jäi minulta ja Siiriltä koronan vuoksi väliin. Toivottavasti ensi vuonna voimme palata monivuotiseen perinteeseemme.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Unkarinsyreenin ja pihasyreenin lisäksi puutarhassani kasvaa 2014 istutettu Isabellansyreeni 'James MacFarlane', viime kesänä istutettu jalosyreeni 'Ludwig Späth'' ja tänä keväänä istutettu jalosyreeni 'Beauty of the Moscow'. Näissäkin on jo nuppuja.

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Tämän postauksen kuvat on otettu ennen sadetta. Maa on äärimmäisen kuivaa, joten sade on tervetullutta. Puutarha kaipaa tehokasta kastelua ja puutahurikin voi välillä keskittyä sisähommiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!