Syyssipulit ja ruska

Crocus speciosus - Syyssahrami

 

Tänäkin syksynä piti laittaa muiden ohessa myös syyssahrameita. Muistin vasta, kun huomasin muutaman hentovartisen syyssahramin nousevan hedelmäpuun alla. Syyssipuleita on vielä kaupoissa, mutta jonkun tietyn lajin löytäminen saattaa olla vaikeaa. Ensi vuonna sitten - jos muistan.

Tämän vuoden sipulihankinnat eivät menneet ihan toivotusti. Jossain vaiheessa olin jopa sitä mieltä, etten osta ainuttakaan sipulia. Tämä ajatus ei kovin kauaa kantanut. Ruokakaupassakin on helppo sortua sipulipussukoihin. Niin kävi minulle. Harkitsemattomassa sortumisessa on se huono puoli, että hankinnat ovat sekalaista sorttia. Punainen lanka sipulien istutuksesta puuttuu, mutta onpa ainakin jotain odotettavaa.

Hyasintteja ostin kahdestakin kaupasta.

• Hyacinthus Woodstock 5 kpl 
• Hyacinthus Mix 3 kpl
• Hyacinthus orientalis mix 3 kpl.

Kevätkurjenmiekkoja oli tarkoitus lisätä entistä enemmän. Nettiostokseni mentyä mönkään löysin sentään muutamia toivomiani.

• Iris 'Katharine Hodgkin 18 kpl 
• Iris 'Katharines Gold 10 kpl
•  Iris 'Purple Hill 10 kpl
•  Iris hollandica 'Carmen' 20 kpl

Tulppaanejakin putosi ostoskoriin, vaikka en ole kovin innostunut niitä istuttamaan. Tuntuu turhauttavalta käyttää rahaa peurojen ruokkimiseen. Syövät ne muitakin sipulikasveja, mutta tulppaanit kärsivät eniten. Peuran turpa näyttää saavan tulppaanin lehdistä hyvän otteen. Lehdet maistuvat, sipulin sorkkaelukka sylkäisee vaurioituneena matkan varrelle.

• Tulipa pulchella Persian Pearl' 10 kpl
• Tulipa Darwin Hybrid 'Mystic van Eijk' 20 kpl
• Tulipa single late 'Queen of Night' 20 kpl
• Tulipa 'Sun Lover' 5 kpl
• Tulipa 'Carnaval de Rio' 8 kpl

Muut istutetut sipulit koostuvatkin sitten sekalaisesta joukosta. Myrkkyliljoja oli tarkoitus laittaa enemmänkin, mutta löysin vain yhden ainoan. Se on jo noussut kukkimaan. Posliinihyasinttien lisääminen jatkuu edelleen. Sinikukkaisten krookusten todettiin blogipostauksissa houkuttelevan paremmin pörriäisiä, joten niitä lisää. Tähtilaukkaan olen tykästynyt, mikä on hyvä syy niiden istuttamiseen. Narsissien suhteen lisäysprojekti jää harmillisen vajaaksi.

Laukat
    Allium christophii 8 kpl
    Allium 'Ping Pong' 20 kpl, 

Balkaninvuokot (Oma Piha -lehden syystarjous lehden tilaajille)
    Anemone 'Charmer' 20 kpl

Syysmyrkkylilja
    Colchicum autumnale 'Giant' 1 kpl

Krookukset
    Crocus grandiflora 'Pickwick' 24 kpl

Posliinihyasintit
    Puschkinia scilloides 25 kpl
    Puschkinia libanotica 25 kpl

Narsissit
    Narcissus recurvus 5 kpl

Ruskavärit sinistä taivasta vasten ovat niin kauniita. Kauppareissulla kuljin katse kohti yläilmoja. Ihastelin tammia, pihlajia, vaahteroita, lehtikuusia, koivuja, haapoja. Niska kenossa kulkeminen ja kameran tähtäily kannatti, sillä vähäinenkin tuuli laittaa lehdet leijailemaan kohti maata. Viikonlopuksi on luvassa aurinkoista ja melko lämmintäkin. Mikä on haravoidessa lehtiä hiekkakäytäviltä kivalla säällä.

Tonttimme puistopäädyn vaahterat ja muutama muu puu kasvaa kunnan puolella. Lehtensä ne pudottavat tasapuolisesti meille ja puistoon. Meidän puolella lehtisade näkyy paksuina vaahteranlehtimattoina. Haravoin lehdet käytäviltä, laitan ne tyhjiin multapusseihin ja kuskaan kaatopaikan puutarhajätekeräykseen, missä niistä tehdään multaa. Istutusalueille lehtiä putoaa vähemmän. Niissä paikoissa täytän lehdillä painumia, kasaan lehtiä puiden ja pensaiden tyvelle. Keväällä ripottelen päälle hiukan multaa. Sinne ne maatuvat, vaahteranlehdetkin. 

Puistoalueelta kunta silppuaa lehdet keväällä ensimmäisen nurmikonleikkuun yhteydessä. Joskus minäkin olen silpunnut lehtiä raja-alueelta, ettei tuuli puhaltaisi kuivia lehtiä meille. 

Leikkasin etualalta Bermudan siperiankurjenmiekat ja Pikkupuutarhasta pallohortensiat mataliksi. Näin avautui sisäänkäynnistä näkymä syyshortensioiden alta ja välistä kohti Pikkupuutarhan komeamaksaruohoja ja kivipenkkiä. Tukikeppi keskellä pitää peurojen kulkua estämään viritetyn verkon paremmin pystyssä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja 12.10.24

Osa suojaverkoista on jo laitettu. Muutama vielä puuttuu. Seuraavaksi siis niiden pariin.

 

Muistattehan, että sunnuntaiaamuna kelloja siirretään tunti taaksepäin eli 04.00 -> 03.00.

Avoimet puutarhat - unessa

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Heräsin sunnuntaiaamuna kesken hassun unen. Unessa nukuin sängyssäni ulkosalla, alapihan toisessa reunassa. Havahduin moottorin pörinään ja nousin sängyn laidalle katsomaan, mikä sen aiheuttaa. Parhaillaan pihaan ajoi uutuuttaan kiiltävä, punainen turistibussi. Nousin mennäkseni sanomaan kuskille, että siirtäisi linja-auton varaparkkipaikalle. Ukkokullan pitäisi saada oma autonsa talon eteen. Kuski vastasi minulle, ettei hän aio kauaa viipyä. Kertoi noutavansa porukkaa, joka oli jo aiemmin saapunut tutustumaan puutarhaani Avoimet puutarhat -päivänä. 

Kaiketi olin nukkunut sikeästi, koska en ollut kuullut tai nähnyt, kuinka ihmisiä kulki pihassa ympäriinsä. Huolestuneena yritin saada heitä kiinni kertoakseni kasveista ja puutarhan rakentamisesta. Olisin halunnut myös selittää, että alapihan laidassa näkyvä rotko ja sen ylittävä riippusilta kuuluvat kaivosyhtiölle. Josta ei kuitenkaan ole minkäänlaista haittaa tai häiriötä meille.

Päätin tarjoilla vieraille mehua. Lähdin hakemaan juotavaa ja laseja sisältä. Siellä olikin jo porukkaa tutkimassa kaappejani ja seurustelemassa keskenään olohuoneessa. Muutama herra ja rouva seisoi avoimen jääkaapin edessä pohtien, mitä hyllyiltä ottaisi syötäväkseen. 

Unessa tapahtui paljon muutakin. Herättyäni olin vakuuttunut, että muistan tarinan vielä päivälläkin. Paljon muistan, mutta paljon ehdin unohtaa. Asia, joka unessa tuntuu selvältä ja ymmärrettävältä, ei sitä enää heränneenä olekaan. Moni asia ihmetytti jo unessakin, vielä enemmän aamulla unta muistellessani. Tunnelma oli kuitenkin unessa positiivinen. En herännyt painajaismaiseen oloon, vaan hymy huulilla. Hassu uni.

Vasemmalla Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell' ja oikealla Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Lauantaina satuin kameran kanssa alapihalle iltapäivällä, jolloin aurinko paistoi suoraan ruskaheisiangervon lehtiin (Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'). Postauksen ensimmäisessä kuvassa näet auringon kultaaman loiston. 

Tässä oheisessa kuvassa oikealla on ruskaheisiangervo ja vasemmalla sen kumppanina kasvava purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell'), jonka ostin 2019 Puutarha Tahvosilla Raaseporissa käydessäni. UMNHarbell on koko kasvukauden tummalehtinen. Ruskaheisiangervon väri taasen vaihtelee keltaoranssista punaiseen.

Pensaiden istutuspaikka on aurinkoinen, mikä saa värit hehkumaan koko kasvukauden.

Viikonloppuna sain viimeisetkin verkot viritettyä kasvien ympärille. Vanhojen omenapuiden ympärille en ole enää aikoihin laittanut verkkoja. Niitä suojaa paksu kaarna ja oksatkin ovat korkealla. Sen sijaan kaikki koristepuut verkotan, nuoret ja vanhat. Pensaista laitan verkot ruusuherukoille, atsaleoille, safiirihortensialle, pensasmustikoille ja hunajamarjoille.

Toista kertaa laitan verkot alppikärhöjen ja tarha-alppikärhöjen tyvelle. Pari vuotta sitten jänikset söivät alppikärhön kaikki versot poikki. Kärhöt joutuivat aloittamaan kasvunsa alusta. Austin-ruusujen ympärille laitan myös verkot, jotta niille olisi helpompi virittää talvisuojaa.

Tänä vuonna en osta ainuttakaan kanervaa, callunaa tai muitakaan vastaavia. Talviset asetelmat ovat kauniita, mutta vähänpä niitä tulee pimeässä ja kylmässä katseltua. Etupihan korkeaksi venynyt marjakuusi kaipaa madaltamista, sillä lumella kuormitettuna sen oksat taipuvat pitkin pituuttaan. Pahimmillaan autojen päälle. Kunnon leikkaus tehdään myöhemmin, mutta nyt napsin latvuksista pätkiä pitkävartisella leikkurilla. Laitoin kukkalaatikkoon multaa, johon tökkäsin marjakuusia koristeeksi. Pikkujouluna laitan havuihin valosarjan.

Korkeisiin porttiruukkuihin  ostin pari viikkoa sitten sypressit. Nyt lisäsin sypressien tyven ympärille marjakuusen oksia. Sypresseihinkin on tarkoitus laittaa valosarjat.

Porttiruukut näyttävät rumilta, kun ruskea sokkelimaali hilseilee niiden pinnasta. Ostin ruukut vuosia sitten edullisesti. Niiden pinta oli käsitelty jollain harmaalla betonimaalilla tms, joka sekin hilseili. En saanut harmaata pintaa pois millään ilveellä. Lopulta maalasin ruukut sokkelimaalilla. Aika pian sekin osoittautui kestämättömäksi ratkaisuksi. Toisaalta sokkelimaali on irrottanut harmaata maalia. 

Kunhan muilta hommiltani ehdin ja viitsin, istahdan ruukkujen ääreen rapsuttamaan hilseilyä pois. Maalien alta paljastuu punatiilen värinen tasainen pinta, joka kelpaisi oikein hyvin.

Sain vihdoin kaikkien kanttausurien huollon tehtyä. Rikkaruohojakin kitkin. Yhtenä syksynä huolsin kanttausurat niinikään myöhään syksyllä. Keväällä ei tarvinnut kovin äkkiä ryhtyä kanttausuria siistimään. Rikkaruohoilta meni tovi, ennenkuin ne yltyivät valtaamaan alaa.

Köynnöshortensia

Saaripalstan Saila ihasteli postauksessaan naapurin köynnöshortensian syysväriä. Omani on monena syksynä ollut täysin keltainen. Toistaiseksi siinä on vielä paljon vihreää, mutta myös oranssinkeltaista. 

Kesällä köynnöshortensiasta jouduttiin leikkaamaan pitkät pätkät pois, kun se oli vaarassa romahtaa käytävälle. Vanhat versot pysyvät hyvin seinässä kiinni, mikäli ovat nuorina siihen kiinnittyneet. Jos vanhat oksat syystä tai toisesta irtoavat, eivät ne enää kiinnity. Silloin painavaksi kasvanut massa on vain leikattavat pois siihen osaan saakka, missä kiinnittymistä vielä on.

Köynnöshortensia on näyttävä kasvi. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Aluksi köynnöshortensia on hidaskasvuinen. Näyttää, ettei siinä tapahdu minkäänlaista kehitystä. Sitten se vain ryhtyy venymään niin ylös kuin sivuillekin. Se siis tarvitsee aikaa.

Kannoin kellarista lyhtyjä ulos ja ripustelin niitä sellaisiin paikkoihin, joista niitä voi ikkunasta käsin katsella. Osaan laitoin jo patteritoimiset led-kynttilät. Osa saa olla tyhjillään, kunnes haen  kaupasta öljykynttilöitä. Ja kunnes päivät vielä lyhenevät. Öljykynttilät palavat kauan, enkä käy niitä päivällä sammuttamassa ja illalla taas sytyttämässä.

Kotikivi

Alapihan Kotikivellä olevaan rapistuneeseen puulyhtyyn laitoin isokokoisen led-kynttilän. Se näkyy olo- ja takkahuoneen ikkunaan sopivasta kulmasta kurkittuna. Puistossa kulkevat näkevät valon esteettä.

Kotikivi oli meidän Juuson lempipaikkoja. Kivellä oli hyvä valvoa mahdollisia hiiriä ja päästäisiä. Nyt kivellä istuu betoninen kissa, joka ei valitettavasti ole kestänyt kovin hyvin talvia. Toinen korva on jo rapautunut pois.

Kiveä tarkemmin katsellessa, huomasin sen sammalpinnassa pikkutorvijäkälää (Cladonia fimbriata). Englannissa tätä kutsutaan trumpettijäkäläksi. Moni tuntee tämän pikarijäkälänä. Yhtä moni varmasti yhdistää pikarijäkälän Helvi Juvosen kauniiseen runoon:

"Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle."

 

- Helvi Juvonen -

Ilo irti viimeisistäkin

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 

Keskiviikkoaamu valkeni täällä etelärannikolla -2℃ asteen pakkasessa. Olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiertämään huurteista pihaa, mutta oli suunnattava bussipysäkille. Ihan kiva kiivetä lämpimän bussin kyytiin sen sijaan, että olisin alkanut rapsuttamaan auton jäisiä ikkunoita auki. Alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin on ihan vakavasti mietittävä talvirenkaiden vaihtoa.

Rosa rugosa 'Sävel'

Suurin osa tämän postauksen kuvista on otettu viime viikolla ja viikonloppuna. Muutama ruusu antaa piutpaut kylmille öille jatkaen kukintaa likimain yhtä kauniina, kuin kesälläkin. Nuppuja on tietenkin vähemmän ja ne aukeavat hitaammin.

Erityisen sinnikkäitä ruusupensaita ovat neilikkaruusu ja Sävel. Onkohan niillä kilpailu, kumpi kauemmin tarkenee kukkia?

David Austin -ruusu 'Emily Brontë (Ausearnshaw)

Ihanaiset Austin-ruusuni ovat voineet hyvin ja kukkineet kiitettävästi. Tämän kesän tulokas, Emily Brontëssa on vielä pari nuppua. Epäilin, ettei se jaksaisi kylmien öiden vuoksi avata nuppujaan, mutta sepä vähät välitti epäilyistäni. Laitoin Emilylle jo verkkoa suojaksi jäniksiltä ja peuroilta. Myöhemmin laitan sille talvisuojaksi puunlehtiä.

David Austin -ruusu 'Carolyn Knight'  (ei taida olla)

Pikkupuutarhassa Lady of Shalottin kaverina  kasvaa niinikään Austin -ruusu 'Carolyn Knight¨. Sehän tämä kuvan ruusu ei millään muotoa ole, koska väri on aivan erilainen. Carolynin pitäisi olla melkeinpä oranssimpi kuin viereinen Lady. Kaunishan tämäkin on. Jopa lakastumisen aloittaneen kukan muoto on syötävän ihana. No, en toki näitä kukkia suuhuni napostele.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Lady of Shalott kaipaa korkeampia tukia. Sateet ovat nöyrryttäneet kukat katsomaan alaspäin. Muutama nuppu on vielä avautumatta. Jos aurinko paistaa yhtä lämpimästi kuin tänään keskiviikkona, ne saattavat vielä avautua. Viime öinä lämpötila on painunut aika alas, mutta välillä lämpöä riittää öisinkin lähes +10℃. Iloitaan siitä, sillä pian se taitaa olla muisto vain.

Pikkupuutarhan Austinitkin saivat verkon suojakseen.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii myös myöhäisten joukossa. Nuppu silloin, toinen tällöin ilmestyy ja avautuu. Tämä latvassa keikkuva kukka näyttää vähän hassulta, kun itse pensas on jo osan lehdistään pudottanut. Latvukset keikkuvat sen verran korkealla, että aurinko lämmittää niitä alaosia tehokkaammin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöjen kukinta on jo ohi. Lumikärhössä ei ole enää nuppuja. Avautuneita kukia on vielä muutamia ja ne näyttävät kestävän hyvän näköisinä yllättävän pitkään. Asiaa auttanee ilmeisesti se, ettei viime päivinä ole kovin paljon satanut. Pieni kuuro silloin tällöin, mutta kaatosateita ei sentään ole tullut.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritissä keikkuu myös pari viimeistä kukkaa. Kuvaamisen kanssa tuli vähän kiire, kun muutama tuulenpuuska irroitteli jo terälehtiä. Sain sentään toisen kukan kuvattua likimain kokonaisena. Vähän on jo tuo ulkomuoto repaleinen. Tässä vaiheessa kasvukautta ei harrasteta enää mitään kasvien kauneusnäyttelyjä. Hyvin kelpaavat esitellyiksi ilman suurempia tuunauksia.

Laitoin Pikkupuutarhan kahdelle alppikärhölle suojaverkon köynnösten tyvelle. Toissa talvena jänis napsi kaikki versot noin 50 cm:n korkeudelta poikki. Vielä pitää yhdelle tarha-alppikärhölle verkko virittää.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Tällaiset viime hetken sinnittelijät ansaitsevat kunniamaininnan. Muut lajikumppanit ovat jo vaipumassa talviunille, kun tämä ahomansikka puskee vielä kukkaa. Jopa aivan säännöllisen kulkureittini varrella elli se taitaa kaivata ylimääräistä huomiota. Sitä saakoon. Toivottavasti tapaamme taas ensi keväänä.

Silene uniflora - Merikohokki

Syysomenan alla kasvava merikohokki ei ole koko kesänä valloittanut valkoisilla kukillaan. Yksittäisiä kukkia siinä on kuitenkin ollut tasaiseen tahtiin. Merikohokki tuntuu olevan aika hyvä maanpeitekasvi. Tämän sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. Suomessa merikohokki on alkuperäislaji.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanoa on helppo siirtää uusiin paikkoihin. Ruusuke vain juurineen ylös maasta ja istutus muualle. Tämän yksilön siirsin kesällä Ruusupenkkiin, tuijan eteen. Tyrkkäsin sen vain sopivaan paikkaan, jotta maassa ei olisi tilaa rikkaruohoille. Nyt se kiittää minua uudesta elinmahdollisuudesta kasvattamalla kukkavanan ja aukaisemalla sen latvukseen oransseja kukkiaan. Ensi kesänä luultavasti viereen nousee toinen ja kolmaskin oranssikeltano. Sopii minulle.

Aster amellus - Elokuunasteri

Sain vuosikausia sitten kuvan kasvia elokuunasterina, jota istutin edesmenneen leikkimökin päätyyn. Siellä se kyllä valtasi alaa, mutta kukat eivät koskaan olleet kovin kauniita. Siirsin jossain vaiheessa muutaman yksilön alapihan taaimmaiseen nurkkaan - ja unohdin sinne. Nyt lokakuun alussa olen hämmästellyt asterin komeaa ja kaunista kukintaa. Sillä on aika ahdas paikka niinikään nurkkaan ahdetun keltaisen pensashanhikin kupeessa. Taidan ensi kesänä tarjota elokuunasterille enemmän tilaa. Toivottavasti muistan.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Muut isotähtiputket ovat lopettaneet kukintansa ajat sitten. Valkokukkainen 'Sunningdale Variegated' ei malta päästää irti tästä kasvukaudesta. Tämä isotähtiputki on kirjavalehtinen. Näinä loppusyksyn päivinä kirjavalehtisyys jää pudonneiden syyslehtien varjoon.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Luulin reunuspäivänkakkaran jo lopettavan kukintansa. Ei laisinkaan. Uusia nuppuja on ilmestynyt kaiken aikaa valmiiksi aukeamaan. Sinänsä aika hauskan näköistä, kun muun vihreyden vähetessä reunuspäivänkakkara pysyy heleän vihreänä nappimaisine kukkineen.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti ja sormustinkukan lehtiruusuke

Olen jo ilmeisesti useampaankin kertaan sanonut, että edellisesti kurkkuyrtin kylvämisestä on kulunut vuosia. Silti tämä kasvi ei halua jättää minua, vaan pukkaa kukkia milloin mistäkin. 

Tässä yhtenä iltana katsoin Master Chef Australia -kokkikisaa, joka lähenee kauden huipennusta. Kilpailijoiden käytössä on ruokakomeron lisäksi pihamaan puutarha täynnä kukkia ja yrttejä. Kurkkuyrtti komeilee sielläkin. Kukat ovat todella kauniita, kun auringon säteet osuvat juuri kastellusta kasvista noroviin vesipisaroihin. Kilpailijat käyttävät usein erilaisia kukkia annostensa viimeistelyyn. Kurkkuyrtti on yksi sellainen.

Taidankin ensi keväänä kylvää kurkkuyrttiä. Silläkin uhalla, että se taas seikkailee pitkin puutarhaa ties kuinka monia vuosia.

Lupiini

Lähikauppaan kävellessäni huomasin tienpientareella lupiinin kukkivan. Ei ole ensimmäinen kerta näin myöhäiselle kukinnalle, tuskin viimeinenkään. Siitä huolimatta lokakuun puolivälissä kukkiva lupiini kerää katseita.

Voikukka

Kaupasta palatessani oikaisin tapani mukaan pihamaalle puistoalueen kautta. Kunta leikkasi puistoalueen nurmikon lokakuun alussa, mikä lienee viimeisin kerta tälle vuodelle. Sen jälkeen nurmikko on lämpimien säiden johdosta kasvanut pituutta. Kaiken vihreyden keskellä keltaisena kukkiva voikukka on oikein piristävä näky. Pörriäinenkin oli kukan huomannut.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhöjen karvaiset siemenpallurat ovat kuvauksellisia. Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on meidän pihassa joka vuosi täynnä näyttäviä palluroita. Nyt huomasin tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa' hellyttävän siemenpalluran. Eihän tuo ole edes mikään pallura. Enemmänkin muutamien höyhenten herkän kaunis ryhmä.

Auringonlasku syksyisissä koivuissa 15.10.

 

Kyllä minäkin pidän epäjärjestyksestä,
kunhan se on järjestetty järkevästi.

- Vita Sackville-West -

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tulihan sitä ruskaa

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

 

Tykkäsipä mistä vuodenajasta tahansa, jokaisella niistä on kohokohtansa. Syksyllä se on ruskavärien loisto. Kasvit jättävät meille hehkuvat hyvästinsä siirtyessään talviunille. Näin ne ehkä haluavat kertoa, että elämänkierto jatkuu ja keväällä taas tavataan.

Aluksi näytti, ettemme tänä vuonna saa kummoistakaan ruskaa. Pitkään lämpimänä jatkunut sää ja toistuvat sateet lupailivat pikemminkin kaikkialle harmaanruskeaa ja sen jälkeen paljasta lehdettömyyttä. Toisin kävi. Ruska tuli sittenkin. Ei niin yltäkylläisenä, kuin muutamana aiempana syksynä. Vaan tulipa kuitenkin.

Kuvan mongolianvaahtera on kunnan alapihan aitamme läheisyyteen istuttama. Niitä on kolme kappaletta, joista yksi ei vaan tahdo jaksaa kasvaa. Sinnittelee silti ihailtavasti.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Ehdin jo täällä blogissakin väittää tuurenpihlajan jättävän oranssisen palon kokonaan väliin. Ei jättänyt. Siellä se taas hehkuu punaista ja oranssia. Syksyisen tuurenpihlajan näin kävelylenkilläni erään omakotitalon pihassa. Se vei oitis sydämeni. Kevään saapuessa tuurenpihlajan hankkiminen oli suorastaan päähänpinttymä. Onneksi ei mitenkään vaikeasti toteutettava, sillä löysin etsimäni nopeasti. 

Toisinaan päähänpinttymät eivät laukea ihan helpolla. Tässä tapauksessa siihen tarvittiin vielä toinenkin tuurenpihlaja. Keväästä 2019 lähtien meillä on kasvanut tuure niin ala- kuin yläpihallakin. Jälkimmäinen on vähän vaikea kuvattava, kun samalla tulee ikuistettua naapurin autokatos.

Kuvassa oikealla pilkottaa parsa ja taustalla vaahtera. Aidan päällä kasvava villiviini on jo pudottanut suurimman osan lehdistään.

Vaccinum corymbosum - Pensasmustikka ja Rubus arcticus - Mesimarja

Puutarhaelämä on siitä hauskaa, että uusia kasvituttavuuksia löytyy kaiken aikaa. Olen kokenut ruusukuumetta, kärhökaipuuta ja jouluruusuinnostusta. Muutamia mainitakseni. Jossain vaiheessa huomasin, että myös kasvien lehtiväreillä on suuri merkitys puutarhan ilmeikkyydessä. Värikkyyden lisäämisen projekti ei ole edennyt vielä kovin pitkälle. Olen sentään oppinut ottamaan esimerkiksi syysvärin huomioon uusia kasveja valitessani.

Kasvi-innostuksella on syklinsä. Yhtenä keväänä mediassa pöhistiin pensasmustikoista. Pitihän niitä sitten saada omaankin puutarhaan. Ostin kolme erilaista ja istutin ne täysin hölmöön paikkaan. Sen ymmärsin aika pian. Ei vain löytynyt paljon parempaakaan. Sittemmin siirsin kaksi elossa olevaa pensasmustikkaa kasvimaan lavakaulukseen. Samassa lavassa kasvaa myös mesimarjaa. 

Pensasmustikat ovat jääneet matalakasvuisiksi, koska paikka ei ole niille otollinen. Se ei minua haittaa. Pärjään hyvin ilman isokokoisia marjoja. Pensasmustikoiden upea syysväri on riittävä arvo minulle.

Cornus alba - Korallikanukka

Rajanaapurin puolella kasvaa korkeaksi venynyt korallikanukka. Pensas on edellisten asukkaiden istuttama. Kesäaikaan korallikanukan lehdet ovat vihreät. Se kukkii kermanvalkoisin kukin, jotka ovat minusta kauniita. Näin syksyisin korallikanukka muuttuu viininpunaiseksi, kuten kuvasta näette. Ilta-aurinko saa korallikanukan lähestulkoon palamaan. Katson sitä mielelläni omalta pihalta tai työhuoneen ikkunasta käsin.

Edessä näkyvä keltainen väri kuuluu idänvirpiangervolle, joka on aikanaan levinnyt naapurista meille. Se sopii hyvin minun norjanangervojeni kumppanniksi.

Aronia

Aronian hieno syysväri lienee monille tuttu. Pensaassa on edelleen runsaasti mustia marjoja, vaikka linnut ovat niitä napostelleet ahkerasti. Olen kerännyt aronian marjoja monena syksynä pakastimeen aamupuuron päälle laitettavaksi ja tehnyt niistä myös hyytelöä. Tänä syksynä pakastin on täpötäynnä. Aroniat oli jätettävä linnuille.

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi jakaa mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Toiset taas tykkäävät tästä kasvista sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se on erinomainen kasvi hankaliin olosuhteisiin. Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa maakellarin katon naamioiminen ympäristöönsä. 

Sain vuorenkilpeä runsaasti lähinaapurilta. Istutin sitä sitomaan hiekkaista rinnettä. Vuorenkilpi on helppo jakaa ja lisätä. Siinä ilmeisesti syy siihen, että meilläkin yksittäisiä vuorenkilpiä on siellä sun täällä. Uusia istutusalueita tehdessäni ja kasveja istuttaessani olen poistanut vuorenkilpiä. Olen antanut niitä poiskin. Kompostiin on vain niin vaikea hyväkuntoista kasvia laittaa.

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Nyt vain kiinnitti huomiota kasvuston lukuisat punaisiksi muuttuneet lehdet. Maanantaina näin kotikadun varren asukkaan portilla kasvavissa vuorenkilvissä lukuisia kukkavanoja. Ei sentään ihan tavallinen näky lokakuisessa maisemassa.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Keväällä istutin muiden blogeissa ihailemaani hurmesilkkiheinää. Punaiset lehdet kuuluvat sen normaaliin olemukseen. Syksyllä tosin värin pitäisi syventyä entisestään. Viime päivinä olen miettinyt, miten saisin hurmesilkkiheinän selviytymään talven yli? Yhdessä puutarhamyymälässä kasvin sanotaan olevan arka, toisessa taas melko kestävä, kolmannessa melko talvenarka. Kunhan sää muuttuu kuivemmaksi ja kylmemmäksi, laitan hurmesilkkiheinien ympärille puunlehtiä. Ehkä myös havuja.

Acer - Vaahtera

Vaahtera on todella kaunis syysruskassaan. Meillä kasvaa yksi iso vaahtera, johon ei tänä vuonna ruskavärejä tullut. Puu alkoi pudottamaan lehtiään ensimmäisten joukossa. Tontin ja puiston rajalla kasvaa useita eri kokoisia vaahteroita. Niissä löytyy värejä vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen.

Aceer - Vaahtera

Ruskavärejä vaahteroista etsiessäni huomasin jokaisessa valtavat määrät "neniä". Keväällä on siis tiedossa satamäärin vaahteravauvoja kitkettäväksi. Syystöiden lomassa olen löytänyt istutusalueilta useita keväisiä vaahterantaimia. Ihan pieninä ne irtoavat kevyesti nyppäisemällä. Koko kesän syysleimun vierellä viettänyt taasen on kasvattanut yhtä pitkän juuren kuin maanpäällinen osakin. Sellaisen vaahteran nyhtämiseen tarvitaan usein jo kahta kättä. Hyvä, ettei sentään vielä lapiota.

Hanhet muuttomatkalla

Kameran kanssa puutarhaa kiertäessäni taivaalta alkoi kuulua äänekäs kaakatus. Lukemattomia hanhia lensi korkeuksissa. Ensin ne lensivät toiseen suuntaan ja pian parvi palasi lentäen kokonaan toiseen suuntaan. 

Isoja kurkiparvia en ole tänä syksynä onnistunut näkemään. Ääniä olen kyllä kuullut. Maanantaina käydessäni isää hoivakodissa katsomassa, näin lähtiessäni kuuden joutsenen lentävän parkkipaikan yli. Joutsenet huusivat mennessään kukin vuorollaan. Se kuulosti jännältä.

Keskiviikon 9.10. sademäärät

Keskiviikon myräkkä oli aika vaikuttava. Tuuli ujelsi 18 m/s:n puuskissa nurkissa, paukutti kattoa ja lennätti sateen vaakasuorassa ikkunoihin. Syyshortensiasta murtui jälleen yksi oksa. Muita vahinkoja ei tapahtunut. Floridan hurrikaaneihin verrattuna nämä meidän myräkät ovat siedettäviä, vaikka mittavia vahinkoja toisinaan tekevät nämäkin.

Vettä valuvia ikkunoita katsoessani olin tyytyväinen, ettei sade tullut lumena. Vielä. Nyt jo hirvittää tulevat lumityöt. Mitäpä niitä etukäteen murehtimaan. Kunhan tulee kuivempaa, leikkaan vielä nurmikon. Tai paremminkin silppuan nurmikolle pudonneet lehdet.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Litsis lotsis, litsis lotsis,
jalat astuvat.
Kosteassa sadesäässä,
kengät kastuvat.
Paljain jaloin, eläköön,
minä hyppään lätäkköön!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!