Tulihan sitä ruskaa

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

 

Tykkäsipä mistä vuodenajasta tahansa, jokaisella niistä on kohokohtansa. Syksyllä se on ruskavärien loisto. Kasvit jättävät meille hehkuvat hyvästinsä siirtyessään talviunille. Näin ne ehkä haluavat kertoa, että elämänkierto jatkuu ja keväällä taas tavataan.

Aluksi näytti, ettemme tänä vuonna saa kummoistakaan ruskaa. Pitkään lämpimänä jatkunut sää ja toistuvat sateet lupailivat pikemminkin kaikkialle harmaanruskeaa ja sen jälkeen paljasta lehdettömyyttä. Toisin kävi. Ruska tuli sittenkin. Ei niin yltäkylläisenä, kuin muutamana aiempana syksynä. Vaan tulipa kuitenkin.

Kuvan mongolianvaahtera on kunnan alapihan aitamme läheisyyteen istuttama. Niitä on kolme kappaletta, joista yksi ei vaan tahdo jaksaa kasvaa. Sinnittelee silti ihailtavasti.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Ehdin jo täällä blogissakin väittää tuurenpihlajan jättävän oranssisen palon kokonaan väliin. Ei jättänyt. Siellä se taas hehkuu punaista ja oranssia. Syksyisen tuurenpihlajan näin kävelylenkilläni erään omakotitalon pihassa. Se vei oitis sydämeni. Kevään saapuessa tuurenpihlajan hankkiminen oli suorastaan päähänpinttymä. Onneksi ei mitenkään vaikeasti toteutettava, sillä löysin etsimäni nopeasti. 

Toisinaan päähänpinttymät eivät laukea ihan helpolla. Tässä tapauksessa siihen tarvittiin vielä toinenkin tuurenpihlaja. Keväästä 2019 lähtien meillä on kasvanut tuure niin ala- kuin yläpihallakin. Jälkimmäinen on vähän vaikea kuvattava, kun samalla tulee ikuistettua naapurin autokatos.

Kuvassa oikealla pilkottaa parsa ja taustalla vaahtera. Aidan päällä kasvava villiviini on jo pudottanut suurimman osan lehdistään.

Vaccinum corymbosum - Pensasmustikka ja Rubus arcticus - Mesimarja

Puutarhaelämä on siitä hauskaa, että uusia kasvituttavuuksia löytyy kaiken aikaa. Olen kokenut ruusukuumetta, kärhökaipuuta ja jouluruusuinnostusta. Muutamia mainitakseni. Jossain vaiheessa huomasin, että myös kasvien lehtiväreillä on suuri merkitys puutarhan ilmeikkyydessä. Värikkyyden lisäämisen projekti ei ole edennyt vielä kovin pitkälle. Olen sentään oppinut ottamaan esimerkiksi syysvärin huomioon uusia kasveja valitessani.

Kasvi-innostuksella on syklinsä. Yhtenä keväänä mediassa pöhistiin pensasmustikoista. Pitihän niitä sitten saada omaankin puutarhaan. Ostin kolme erilaista ja istutin ne täysin hölmöön paikkaan. Sen ymmärsin aika pian. Ei vain löytynyt paljon parempaakaan. Sittemmin siirsin kaksi elossa olevaa pensasmustikkaa kasvimaan lavakaulukseen. Samassa lavassa kasvaa myös mesimarjaa. 

Pensasmustikat ovat jääneet matalakasvuisiksi, koska paikka ei ole niille otollinen. Se ei minua haittaa. Pärjään hyvin ilman isokokoisia marjoja. Pensasmustikoiden upea syysväri on riittävä arvo minulle.

Cornus alba - Korallikanukka

Rajanaapurin puolella kasvaa korkeaksi venynyt korallikanukka. Pensas on edellisten asukkaiden istuttama. Kesäaikaan korallikanukan lehdet ovat vihreät. Se kukkii kermanvalkoisin kukin, jotka ovat minusta kauniita. Näin syksyisin korallikanukka muuttuu viininpunaiseksi, kuten kuvasta näette. Ilta-aurinko saa korallikanukan lähestulkoon palamaan. Katson sitä mielelläni omalta pihalta tai työhuoneen ikkunasta käsin.

Edessä näkyvä keltainen väri kuuluu idänvirpiangervolle, joka on aikanaan levinnyt naapurista meille. Se sopii hyvin minun norjanangervojeni kumppanniksi.

Aronia

Aronian hieno syysväri lienee monille tuttu. Pensaassa on edelleen runsaasti mustia marjoja, vaikka linnut ovat niitä napostelleet ahkerasti. Olen kerännyt aronian marjoja monena syksynä pakastimeen aamupuuron päälle laitettavaksi ja tehnyt niistä myös hyytelöä. Tänä syksynä pakastin on täpötäynnä. Aroniat oli jätettävä linnuille.

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi jakaa mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Toiset taas tykkäävät tästä kasvista sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se on erinomainen kasvi hankaliin olosuhteisiin. Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa maakellarin katon naamioiminen ympäristöönsä. 

Sain vuorenkilpeä runsaasti lähinaapurilta. Istutin sitä sitomaan hiekkaista rinnettä. Vuorenkilpi on helppo jakaa ja lisätä. Siinä ilmeisesti syy siihen, että meilläkin yksittäisiä vuorenkilpiä on siellä sun täällä. Uusia istutusalueita tehdessäni ja kasveja istuttaessani olen poistanut vuorenkilpiä. Olen antanut niitä poiskin. Kompostiin on vain niin vaikea hyväkuntoista kasvia laittaa.

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Nyt vain kiinnitti huomiota kasvuston lukuisat punaisiksi muuttuneet lehdet. Maanantaina näin kotikadun varren asukkaan portilla kasvavissa vuorenkilvissä lukuisia kukkavanoja. Ei sentään ihan tavallinen näky lokakuisessa maisemassa.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Keväällä istutin muiden blogeissa ihailemaani hurmesilkkiheinää. Punaiset lehdet kuuluvat sen normaaliin olemukseen. Syksyllä tosin värin pitäisi syventyä entisestään. Viime päivinä olen miettinyt, miten saisin hurmesilkkiheinän selviytymään talven yli? Yhdessä puutarhamyymälässä kasvin sanotaan olevan arka, toisessa taas melko kestävä, kolmannessa melko talvenarka. Kunhan sää muuttuu kuivemmaksi ja kylmemmäksi, laitan hurmesilkkiheinien ympärille puunlehtiä. Ehkä myös havuja.

Acer - Vaahtera

Vaahtera on todella kaunis syysruskassaan. Meillä kasvaa yksi iso vaahtera, johon ei tänä vuonna ruskavärejä tullut. Puu alkoi pudottamaan lehtiään ensimmäisten joukossa. Tontin ja puiston rajalla kasvaa useita eri kokoisia vaahteroita. Niissä löytyy värejä vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen.

Aceer - Vaahtera

Ruskavärejä vaahteroista etsiessäni huomasin jokaisessa valtavat määrät "neniä". Keväällä on siis tiedossa satamäärin vaahteravauvoja kitkettäväksi. Syystöiden lomassa olen löytänyt istutusalueilta useita keväisiä vaahterantaimia. Ihan pieninä ne irtoavat kevyesti nyppäisemällä. Koko kesän syysleimun vierellä viettänyt taasen on kasvattanut yhtä pitkän juuren kuin maanpäällinen osakin. Sellaisen vaahteran nyhtämiseen tarvitaan usein jo kahta kättä. Hyvä, ettei sentään vielä lapiota.

Hanhet muuttomatkalla

Kameran kanssa puutarhaa kiertäessäni taivaalta alkoi kuulua äänekäs kaakatus. Lukemattomia hanhia lensi korkeuksissa. Ensin ne lensivät toiseen suuntaan ja pian parvi palasi lentäen kokonaan toiseen suuntaan. 

Isoja kurkiparvia en ole tänä syksynä onnistunut näkemään. Ääniä olen kyllä kuullut. Maanantaina käydessäni isää hoivakodissa katsomassa, näin lähtiessäni kuuden joutsenen lentävän parkkipaikan yli. Joutsenet huusivat mennessään kukin vuorollaan. Se kuulosti jännältä.

Keskiviikon 9.10. sademäärät

Keskiviikon myräkkä oli aika vaikuttava. Tuuli ujelsi 18 m/s:n puuskissa nurkissa, paukutti kattoa ja lennätti sateen vaakasuorassa ikkunoihin. Syyshortensiasta murtui jälleen yksi oksa. Muita vahinkoja ei tapahtunut. Floridan hurrikaaneihin verrattuna nämä meidän myräkät ovat siedettäviä, vaikka mittavia vahinkoja toisinaan tekevät nämäkin.

Vettä valuvia ikkunoita katsoessani olin tyytyväinen, ettei sade tullut lumena. Vielä. Nyt jo hirvittää tulevat lumityöt. Mitäpä niitä etukäteen murehtimaan. Kunhan tulee kuivempaa, leikkaan vielä nurmikon. Tai paremminkin silppuan nurmikolle pudonneet lehdet.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Litsis lotsis, litsis lotsis,
jalat astuvat.
Kosteassa sadesäässä,
kengät kastuvat.
Paljain jaloin, eläköön,
minä hyppään lätäkköön!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!