 |
| Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo |
Heräsin sunnuntaiaamuna kesken hassun unen. Unessa nukuin sängyssäni ulkosalla, alapihan toisessa reunassa. Havahduin moottorin pörinään ja nousin sängyn laidalle katsomaan, mikä sen aiheuttaa. Parhaillaan pihaan ajoi uutuuttaan kiiltävä, punainen turistibussi. Nousin mennäkseni sanomaan kuskille, että siirtäisi linja-auton varaparkkipaikalle. Ukkokullan pitäisi saada oma autonsa talon eteen. Kuski vastasi minulle, ettei hän aio kauaa viipyä. Kertoi noutavansa porukkaa, joka oli jo aiemmin saapunut tutustumaan puutarhaani Avoimet puutarhat -päivänä.
Kaiketi olin nukkunut sikeästi, koska en ollut kuullut tai nähnyt, kuinka ihmisiä kulki pihassa ympäriinsä. Huolestuneena yritin saada heitä kiinni kertoakseni kasveista ja puutarhan rakentamisesta. Olisin halunnut myös selittää, että alapihan laidassa näkyvä rotko ja sen ylittävä riippusilta kuuluvat kaivosyhtiölle. Josta ei kuitenkaan ole minkäänlaista haittaa tai häiriötä meille.
Päätin tarjoilla vieraille mehua. Lähdin hakemaan juotavaa ja laseja sisältä. Siellä olikin jo porukkaa tutkimassa kaappejani ja seurustelemassa keskenään olohuoneessa. Muutama herra ja rouva seisoi avoimen jääkaapin edessä pohtien, mitä hyllyiltä ottaisi syötäväkseen.
Unessa tapahtui paljon muutakin. Herättyäni olin vakuuttunut, että muistan tarinan vielä päivälläkin. Paljon muistan, mutta paljon ehdin unohtaa. Asia, joka unessa tuntuu selvältä ja ymmärrettävältä, ei sitä enää heränneenä olekaan. Moni asia ihmetytti jo unessakin, vielä enemmän aamulla unta muistellessani. Tunnelma oli kuitenkin unessa positiivinen. En herännyt painajaismaiseen oloon, vaan hymy huulilla. Hassu uni.
 |
| Vasemmalla Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell' ja oikealla Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' |
Lauantaina satuin kameran kanssa alapihalle iltapäivällä, jolloin aurinko paistoi suoraan ruskaheisiangervon lehtiin (Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'). Postauksen ensimmäisessä kuvassa näet auringon kultaaman loiston.
Tässä oheisessa kuvassa oikealla on ruskaheisiangervo ja vasemmalla sen kumppanina kasvava purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell'), jonka ostin 2019 Puutarha Tahvosilla Raaseporissa käydessäni. UMNHarbell on koko kasvukauden tummalehtinen. Ruskaheisiangervon väri taasen vaihtelee keltaoranssista punaiseen.
Pensaiden istutuspaikka on aurinkoinen, mikä saa värit hehkumaan koko kasvukauden.
Viikonloppuna sain viimeisetkin verkot viritettyä kasvien ympärille. Vanhojen omenapuiden ympärille en ole enää aikoihin laittanut verkkoja. Niitä suojaa paksu kaarna ja oksatkin ovat korkealla. Sen sijaan kaikki koristepuut verkotan, nuoret ja vanhat. Pensaista laitan verkot ruusuherukoille, atsaleoille, safiirihortensialle, pensasmustikoille ja hunajamarjoille.
Toista kertaa laitan verkot alppikärhöjen ja tarha-alppikärhöjen tyvelle. Pari vuotta sitten jänikset söivät alppikärhön kaikki versot poikki. Kärhöt joutuivat aloittamaan kasvunsa alusta. Austin-ruusujen ympärille laitan myös verkot, jotta niille olisi helpompi virittää talvisuojaa.
Tänä vuonna en osta ainuttakaan kanervaa, callunaa tai muitakaan vastaavia. Talviset asetelmat ovat kauniita, mutta vähänpä niitä tulee pimeässä ja kylmässä katseltua. Etupihan korkeaksi venynyt marjakuusi kaipaa madaltamista, sillä lumella kuormitettuna sen oksat taipuvat pitkin pituuttaan. Pahimmillaan autojen päälle. Kunnon leikkaus tehdään myöhemmin, mutta nyt napsin latvuksista pätkiä pitkävartisella leikkurilla. Laitoin kukkalaatikkoon multaa, johon tökkäsin marjakuusia koristeeksi. Pikkujouluna laitan havuihin valosarjan.
Korkeisiin porttiruukkuihin ostin pari viikkoa sitten sypressit. Nyt lisäsin sypressien tyven ympärille marjakuusen oksia. Sypresseihinkin on tarkoitus laittaa valosarjat.
Porttiruukut näyttävät rumilta, kun ruskea sokkelimaali hilseilee niiden pinnasta. Ostin ruukut vuosia sitten edullisesti. Niiden pinta oli käsitelty jollain harmaalla betonimaalilla tms, joka sekin hilseili. En saanut harmaata pintaa pois millään ilveellä. Lopulta maalasin ruukut sokkelimaalilla. Aika pian sekin osoittautui kestämättömäksi ratkaisuksi. Toisaalta sokkelimaali on irrottanut harmaata maalia.
Kunhan muilta hommiltani ehdin ja viitsin, istahdan ruukkujen ääreen rapsuttamaan hilseilyä pois. Maalien alta paljastuu punatiilen värinen tasainen pinta, joka kelpaisi oikein hyvin.
Sain vihdoin kaikkien kanttausurien huollon tehtyä. Rikkaruohojakin kitkin. Yhtenä syksynä huolsin kanttausurat niinikään myöhään syksyllä. Keväällä ei tarvinnut kovin äkkiä ryhtyä kanttausuria siistimään. Rikkaruohoilta meni tovi, ennenkuin ne yltyivät valtaamaan alaa.
 |
| Köynnöshortensia |
Saaripalstan Saila ihasteli postauksessaan naapurin köynnöshortensian syysväriä. Omani on monena syksynä ollut täysin keltainen. Toistaiseksi siinä on vielä paljon vihreää, mutta myös oranssinkeltaista.
Kesällä köynnöshortensiasta jouduttiin leikkaamaan pitkät pätkät pois, kun se oli vaarassa romahtaa käytävälle. Vanhat versot pysyvät hyvin seinässä kiinni, mikäli ovat nuorina siihen kiinnittyneet. Jos vanhat oksat syystä tai toisesta irtoavat, eivät ne enää kiinnity. Silloin painavaksi kasvanut massa on vain leikattavat pois siihen osaan saakka, missä kiinnittymistä vielä on.
Köynnöshortensia on näyttävä kasvi. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Aluksi köynnöshortensia on hidaskasvuinen. Näyttää, ettei siinä tapahdu minkäänlaista kehitystä. Sitten se vain ryhtyy venymään niin ylös kuin sivuillekin. Se siis tarvitsee aikaa.
Kannoin kellarista lyhtyjä ulos ja ripustelin niitä sellaisiin paikkoihin, joista niitä voi ikkunasta käsin katsella. Osaan laitoin jo patteritoimiset led-kynttilät. Osa saa olla tyhjillään, kunnes haen kaupasta öljykynttilöitä. Ja kunnes päivät vielä lyhenevät. Öljykynttilät palavat kauan, enkä käy niitä päivällä sammuttamassa ja illalla taas sytyttämässä.
 |
| Kotikivi |
Alapihan Kotikivellä olevaan rapistuneeseen puulyhtyyn laitoin isokokoisen led-kynttilän. Se näkyy olo- ja takkahuoneen ikkunaan sopivasta kulmasta kurkittuna. Puistossa kulkevat näkevät valon esteettä.
Kotikivi oli meidän Juuson lempipaikkoja. Kivellä oli hyvä valvoa mahdollisia hiiriä ja päästäisiä. Nyt kivellä istuu betoninen kissa, joka ei valitettavasti ole kestänyt kovin hyvin talvia. Toinen korva on jo rapautunut pois.
Kiveä tarkemmin katsellessa, huomasin sen sammalpinnassa pikkutorvijäkälää (Cladonia fimbriata). Englannissa tätä kutsutaan trumpettijäkäläksi. Moni tuntee tämän pikarijäkälänä. Yhtä moni varmasti yhdistää pikarijäkälän Helvi Juvosen kauniiseen runoon:
Huh kun olet jälleen niin paljon ahkeroinut. Kotikivi on kaunis. Kuvasi ovat hienoja, niinkuin noista pikkutorvijäkälistäkin. Unesi oli tosiaan aika hauska. Itselleni se olisi kyllä "painajaista" joutua tilanteeseen, jossa olisi myöhässä jostain tai muuten tulisi yllätetyksi vieraiden ihmisten toimesta. Joku asiantuntija on todennut, että unien kieli on ihan eri kieli kuin se mitä valveilla ollessa käytämme ja ymmärrämme ja siksi unien muistaminen on vaikeaa.
VastaaPoistaSepä unessa olikin merkillistä, ettei tunnelma ollut millään tavoin painostava. Ihmettelin kyllä, miten ihmiset olivat osanneet meille tulla ja kuinka he olivat päässeet sisälle tutkimaan jääkaapin tarjontaa.
PoistaNäen aika usein painajaisia. Todellisuudessa osallistuminen Avoimet puutarhat-tapahtumaan olisi aiheuttanut jännitystä jo viikkoja etukäteen.
Olen huomannut, että tapahtumat ja tunnelmat tulevat helposti uniin, joskin yleensä käsittämättömässä muodossa. Varmaan alitajunta sillä tavoin työskentelee, ehkä myös pyrkii nollaamaan asioiden jatkuvaa pohtimista.
Lämmin sää on houkutellut ulos syyspuuhien pariin. Tykkään touhuta pihalla. Samalla näkee ja kuulee luonnonilmiöitä. Juvosen runo on minulle merkityksellinen. Siksikin pikarijäkälät ovat kiehtovia.
Voi, onpa ihana muisto Juusolle tuossa jäkälässä <3 Kivi lyhtyineen on todella kaunis.
VastaaPoistaKasvupaikka varmasti vaikuttaa köynnöshortensian syysväriin. Ystäväni piha on täynnä puita ja köynnös kasvaa aivan latvusten varjossa. Se ei saa suoraa auringonpaistetta varmaan ollenkaan.
Olipa outo uni! Ja hassu tosiaan. Hauskaa, että suhtauduit siihen huumorilla. Siitä tuli mieleen täysin unohtamani unet, joita näin nuorempana. Niissä olin nukahtanut juhliin tai muuhun ihmispaljouden keskelle, ja se oli noloa. Ihmiset naureskelivat nukahtaneelle. Ne eivät olleet mukavia unia. Sekin on jännää, miten nopeasti unien yksityiskohdat haihtuvat mielestä. Joskus mielessä on edelleen selvänä tunnelma, joka unessa oli, mutta ei silti saa sen tapahtumapaikkaa tai muuta konkretiaa palautettua mieleen.
Kiitos Saila! Kotikivi on minulle enemmän kuin pelkkä kivi. Sen saaminen takaisin omalle tontille ja monet Juusoon liittyvät muistot tekevät siitä erityisen. Jännä, miten joku tietty kohta tai asia puutarhassa liikuttaa mieltä.
PoistaIhan varmaan kasvupaikka vaikuttaa niin köynnöshortensiaan kuin monien muidenkin kasvien syysväriin. Kuin myös kasvuun ja kukintaan. Kasvien maailma on oikeastaan aika arvoituksellista.
Unessa oli useita hassuja yksityiskohtia, mutta eihän niitä aamulla enää tarkkaan muistanut. Näen paljon unia, usein myös painajaisia. Itse unta ei välttämättä aamulla enää muista juuri lainkaan, mutta tunnelma säilyy pitkään. Olisi mielenkiintoista tietää, onko paljon lukevilla ja ajankohtaisia asioita seuraavilla ihmisillä vilkkaampi unimaailma?
Kun saat rapsuteltua maalit pois, kokeile kalkkimaalia. Minä olen maalannut sillä saviruukkuni vuosia sitten. Ei ole maalipinta hilseillyt eikä vihertynyt.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Kalkkimaailma voisikin olla hyvä ratkaisu. Olisin tyytyväinen siihenkin, että saisin ruukuistani saviruukun perusvärin esille. Aiempi likaisen harmaa väri lohjenneine kohtineen oli ruma. Ilmeisesti siksi ruukut myytiin reilulla alennuksella.
PoistaHauska uni ja onneksi se ei ollut painajainen :). Ihailen kovasti sinun kanttausuria ja siistejä rikkaruohottomia näkymiä. Syksyn muiden töiden aikaan täällä olisi taas paljon kitkettävää, varsinkin arboretumissa. Saa nähdä, kuinka paljon saan aikaan ennen talven tuloa.
VastaaPoistaEi ollut uni painajainen, vaikka ainekset siihen olikin kasassa. Miksiköhän nukuin sängyssä ulkona?
PoistaKiitos Päivi! Olen aika ylpeä kanttausuristani. Pitkään mietin ja kokeilin eri vaihtoehtoja. Kanttaamisen löydettyäni osuin nappiin. Tykkään, kun puutarha on huoliteltu, vaikka ei sen viimeisen päälle tarvitse olla.
Taidat vaatia itseltäsi paljon puutarhan suhteen. Tunnistan saman ilmiön itsessäni. Tänä syksynä olen pyrkinyt etenemään pala kerrallaan ja onnistunutkin siinä melko hyvin. Mikä jää tekemättä, jää. Sieltä se löytyy taas keväällä.
Olipa todella hauska uni, sellaisen olisi voinut kokea painajaisenakin, onneksi et kuitenkaan! Mulla on ollut raskaiden unien jakso jostain syystä. Näin Tallinnassa upean vanhauskovaisten ikonin 'Viimeinen tuomio' ja se teki minuun sellaisen vaikutuksen, että tuli uniin asti, jopa äitini seikkaili unessani ja puhuikin sellaisia asioita, joista en olisi välittänyt...
VastaaPoistaOletpa jälleen ahkeroinut pihahommissa! Verkottaminen on aika iso homma ja kukkapenkkien siistiminen talvilepoon - toki kaikkea muutakin tekemistä löytyy ainakin meillä kun haahuilee pihassa, toimettomana ei tarvitse olla.
Onpa Juuson kivi kaunis!
Uni ei tällä kertaa ollut painajainen. Näen paljon unia, usein ne ovat painajaisia. Aamulla en välttämättä muista unesta paljoakaan, mutta ikävä tunnelma seuraa koko päivän. Vaihteeksi oli mukava nousta keittämään aamupuuroa hymy huulilla.
PoistaHui, unesi kuulostaa pelottavalta. Ikonin aiheuttama tunnemyrsky siirtyi uneen, tai varmasti jopa aiheutti painajaisen. Toivon sinun päässeen unen tunnelmasta jo yli.
Pihassa riittää hommia, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse siinä silmänräpäyksessä saada valmiiksi. Halusin kiirehtiä tavanomaisia syystöitä, jotta voisin pureutua metsäruusun ylöskaivuuseen. Siinä vasta urakkaa riittääkin...
Kotikivi, Juuson kivi on meidän vähäkivisessä pihassa erityisen tärkeä.
Viimeisen kuvan hattivatit ovat mainion näköisiä.
VastaaPoistaMinä niin odotin, että unen jälkeisenä aamuna olisi viereenne parkkeerannut turistibussi - silloin se olisi ollut enneuni.
Hattivatit - pikarijäkälät ovat nättejä. Luonnossa paljon pienempiä, mitä kuva antaa ymmärtää.
PoistaEnneuni tosiaan. Pikemminkin painajainen, jos tuosta vaan yllättäen turistibussillinen porukkaa olisi tullut pihaa kiertämään. Joskus yllätykset ovat mukavia, mutta tuollaisessa tilanteessa haluaisin olla valmistautunut.
No jopas oli uni. Onneksi ei tuntunut painajaiselta, vaikka ainekset siihenkin olivat koossa!
VastaaPoistaJoka kerta ihailen noita sinun upeita kanttauksiasi, en voi sille mitään. Jälki on niin kaunista ja huoliteltua. Itsekin olen yrittänyt perata rikkaruohoja pahimmista paikoista ennen talven tuloa. Se kyllä selkeästi auttaa keväistä hommaa.
Heisiangervot ovat kiitollisia pensaita ja kauniitakin ovat. Marjakuusen oksat ovat nättejä laatikossa. Kuka niitä kanervia kaipaa?!
Ihailin torvijäkälää juuri muutama viikko sitten Juupajoen hautausmaan kivimuurin päällä. Kas kun ei minulle tullut silloin mieleen tuo Helvi Juvosen ihana runo, josta minulla on muistissa vain nuo kolme ensimmäistä riviä.