tiistai 31. tammikuuta 2012

Kaikki talven elementit

Ihanaa, patteri lämmittää. Nyt pitää saada nopeasti tassut lämpimiksi.

Ulkona pakkasta 15 astetta ja sisällä mukavan lämmintä. Auringonpaiste saa hangen kimaltamaan ja maisemaa jaksaisi katsoa vaikka kuinka. Pakkanen on huurruttanut puiden ja pensaiden oksat, mutta linnut ovat jo alkaneet visertää lupaavasti. Miten tässä onkin niin kevättä odotteleva ja enteilevä olo? Johtuisiko se allakan sivun kääntymisestä helmikuulle vai tuosta upeasta auringosta?

Eläimet ovat viisaita; kun on kylmä, lötkötellään lämpimässä. Meidän katti menee heti ulkoilun jälkeen ikkunalaudalle, alla hohkaavan patterin lämpöön. Aikansa siinä köllötettyään se tassuttelee kirjaston sohvalle, joka on nykyisin sen lempipaikkoja. Siellä se ajoittain tarkkailee isäntäväkensä puuhia ja ajoittain nukkuu kovaäänisesti kuorsaten. Eipä silti, kyllä minäkin kissaani tarkkailen. Minusta on hauska katsella, kun se ilmeisesti unia nähdessään säpsähtelee ja saattaa silmänräpäyksessä nousta jaloilleen venyttelemään voimakkaasti palaten pian takaisin kerälle nukkumaan. Seuraavassa hetkessä se onkin jo selällään jalat kohti kattoa, mutta odotapas vain, jos itse lähden liikkeelle. Kissa ehtii taatusti ennen minua keittiöön, vaikka olisi ollut kuinka syvässä unessa. Refleksit sillä kyllä toimivat erinomaisesti.

Teepäs tämä perässä, laita takajalka korvan viereen ja painu unten maille!

Tulppaanit ovat ihania kukkia, mutta valitettavasti kestävät melko lyhyen aikaa kauniina. Ehkä niitä pitäisi siirrellä viileään yöksi, mutta huonelämpötilamme on noin 20 astetta, joka ei ole kovin korkea näin talvella. Olemme tottuneet viileään ja jos paleltaa, laitamme ensin villasukat ja lisäämme vaatteita. Vasta sitten aletaan veivaamaan pattereiden termostaatteja. Öisin makkarissa ei ole patterit päällä laisinkaan. Tykkään nukkua ja nukunkin hyvin vilpoisassa paksun peiton alla. Siivottuani keittiön ikkunalaudalta joulukynttelikön, se jäi pitkäksi aikaa tyhjilleen. Juuso-kissa viihtyy siellä hyvin ohikulkijoita tiiraillen, mutta vaihdettuani myös keväisemmät verhot, tuntui tuo ikkunalauta kovin tyhjältä. Ostin kukkakaupasta kaksi kellokukkaa piristämään keittiön ilmettä. Olisi tietenkin mukavaa, jos saisin ne säilymään puutarhan heräämiseen saakka, jolloin voisin istuttaa kukat pihamultaan. Valon määrän lisääntyminen näkyy selvästi myös huonekasveissa. Niitä minulla ei kovin paljon ole. Sähköpatterit ovat suoraan ikkunalautojen alla ja siitä paahteesta eivät kukat pidä. Joitakin juoruja roikkuu amppeleissa; niitä on niin helppo monistaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!