maanantai 20. helmikuuta 2012

Ristipistokortteja ja lunta, kuinkas muuten...

Olohuoneen ikkunasta näkyy lunta, lunta, lunta.
Ankaran lumiurakan jälkeen en huomannut käydä pihalla kuvaamassa päivä päivältä korkeammaksi kohoavia lumipenkkoja. Mikäs oli tammikuun alussa kolalla hurautella pihalle sataneet lumet puiston siimekseen, kun lumesta painavaa kolaa ei tarvinnut nostella mihinkään eikä juuri muutenkaan käyttää lihaksiaan. Tänään juttu oli jo toinen, kun kolan kuljetusmatkat ovat pidenneet ja niissä muutamissa mahdollisissa paikoissa kolaa joutuu jo kunnolla ponnistaen kuskaamaan lumiharjanteille. Joka paikasta ei myöskään kolaamalla voi lunta poistaa vaan siihen tarvitaan lapiotyötä. Muutaman kunnon lapiollisen jälkeen täytyy hetki puhista ja hengähtää, jonka jälkeen taas jatketaan. No, tuleepa ulkoiltua ja kuntoiltua. Eipä enää kaipaa lenkkeilemään. Kun sitten piha oli siistitty ja sisälle palattu, totesin, etten enää jaksa lähteä kuvausreissulle pihamaalle ja niinpä nostin sälekaihtimen olohuoneesta ja räpsäisin yllä olevan kuvan pihamaasta.  

Auton katolla arviolta 20 cm lunta

Kävin toki kaivamassa myös auton lumesta ja otin kuvan sen katolle kertyneestä eilispäivänä sataneesta lumesta. Huomenna on ilmeisesti odotettavissa sama homma, ja mahdollisesti myös muina tämän viikon päivinä. Säätiedotuksessa luvattiin nimittäin lisää lunta. Eiköhän tämä jo riittäisi. Onneksi sentään pakkaset ovat kohtuullisia ja luvassa on ihan suojakelejä. Sellaisia ei olekaan ollut, pelkkää pakkaslunta, joten lumipinta tulee madaltumaan lähitulevaisuudessa ainakin jonkin verran. Minua nämä pöperöiset ajokelit eivät ole pahemmin haitanneet, mutta kyllä autoilijat eilenkin maanteillä saivat kolareita aikaan, vaikka oli sunnuntai ja hiihtolomaviikko alkamassa. Eli ei siis kovin vilkasta liikennettä, luulisin.


Edelleen olen ristipistohimon vallassa. Kohta alkaa aidakangas olla lopussa ja melkoinen osa mallilehdistäkin läpikäytynä. Näitä kortteja on hauska tehdä. Illassa saa hyvällä tuurilla valmiiksi useamman pienen kuvan ja sitten vain silittämään ja kortteja askartelemaan. Yhden kortin raaskin myydä ystävälleni, mutta muiden suhteen en ole vielä tehnyt mitään päätöstä. Laitanko yleishyödyllisen yhdistyksen myyjäisiin vai myynkö itse. Kenties pidän kaikki kortit ja lähettelen omille läheisilleni. Onneksi tämä käsityövillitys jyllää juuri nyt, kun sen toteuttamiseen on hyvää aikaa. Kevään edetessä alkaa piha houkutella ja silloin tällaiset siistejä sisätiloja vaativat askareet jäävät toiseksi.

Tulipa tässä viikonvaihteessa puuhattua myös leipomusten parissa. Kylään oli tulossa kahvittelijoita isompi porukka ja innostus tarjota jotain hyvää sai vallan. Kun sitä kerran leipomaan ryhtyy, kannattaa huomioida myös tulevia tapahtumia. Niinpä pullataikinasta jouti muutama korvapuusti myös pakastimeen. Samoin herkulliseksi osoittautuneesta kinkku-suppilovahvero -piirakasta. Jonain toisena päivänä pääsee siis melko helpolla, kun voi ottaa pakastimesta tarjottavaa. Joskus aikoinaan ihmettelin, miten saada aikaan onnistunut hyytelökakku, tuorejuustosta, rahkasta tai mistä nyt haluaakin. Nyttemmin niitä on tullut väsättyä, eihän se näköjään vaadi kuin hyvän ohjeen. Minä nimittäin en ole niitä, jotka taikovat omasta päästä leipomuksia. Ruokaa pystyy säveltämään kaapista löytyvistä aineista, mutta kakkujen ja muiden leipomusten suhteen se ei onnistu. Siis ei minulta. Tällä kertaa opettelin suklaakoristeiden tekemistä, mutta siinä joudun vielä hiukan harjoittelemaan.

Korvapuustit ja pikkupullat saan nykyisin onnistumaan lähes poikkeuksetta. Joskus ne pyllähtävät milloin mihinkin suuntaan vinoon, mutta makuunhan näkö ei vaikuta. Niin lumen kolaamisessa kuin korvapuustien leipomisessa voi tällainen pedantti täydellisyydentavoittelija harjoitella turvallisesti epätäydellisyyden suvaitsemista. Kun aura-auto paiskaa portillesi täyden lastin juuri siitä poistamaasti lunta, ei enää ole niin nokonuukaa, käykö portinpielen putsaamassa heti vai myöhemmin. Eikä noiden pullienkaan tismalleen yhteneväinen koko ja näkö jaksa kovin huolestuttaa. Jos tällaiset asiat aiheuttavat päänsärkyä ja surullista mieltä, on parempi pysytellä kaupan pullissa ja tilata maksullinen pihatalkkari hoitamaan lumityöt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!