Raportin tynkää kevään edistymisestä

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

 

Huh, mihin kaikki aika karkaa? Vinkatkaa hyvä nettikauppa, josta voisin tilata viikkooni päivän tai pari ylimääräistä. Huhtikuu on ollut aurinkoinen, sateeton ja onneksi melko viileä. Aamuisin on ajoittain ollut niin kylmä, ettei liikenteeseen ole voinut lähteä ilman käsineitä. Kylmän kangistamin näpein auton ajaminenkin herpaannuttaa aisteja.

Viileys on pidentänyt kevätkukkien kukintaa. Kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet, Pystykiurunkannuksista ensimmäiset alkavat lakastua. Tänä keväänä niitä on kaikkialla ja erityyppisissä paikoissa. Se taas on mahdollistanut niille runsaan kukinnan. Joistakin liian tehokkaasti leviävistä kasveista tulee helposti inhokkeja. Corydalisten kohdalla en tällaista vaaraa pelkää. Tykkään niistä todella paljon.

Tulppaanit olivat verkon alla suojassa.

Peurat sitten kävivät meilläkin tutkimassa tarjontaa. Sisäänkäynnin puolella en voi kaikkea aidata. Niinpä peura oli ilmeisesti tullut puiston puolelta Bermudaan koikkelehtimaan. Pari verkonpalaa laitoin jo ajat sitten ensimmäisenä ilmestyneiden tulppaanien päälle. Muutaman kerron olen jo ohikulkiessani miettinyt, että matalalla olevan verkon tilalle on laitettava parempi suoja, jotta tulppaaneilla on tilaa kasvaa. Peura on kiukuissaan sylkenyt pari scillaa verkon päälle. Maku ei tainnut miellyttää.

Bermudassa ei kovin paljon tulppaaneita kasvakaan. Muutama jäänne vuosien takaisista istutuksista ja nehän peura oli löytänyt. Enpä taida jatkossakaan tuohon tulppaaneja istuttaa, vaikka sisäänkäynnin edustana se olisi näyttävä ja ensimmäisenä vieraankin silmiin osuva paikka.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykirunkannus

Beth-puskasta kaikki kukat olivat kadonneet. Viime vuonna peurat pääsivät olopihan puolelle, jossa Bethit parturoitiin nuppuvaiheessa. Paikoin sorkkajalka oli kiskonut turvallaan kokonaisia Beth-tuppaita irti, mikä raivostutti erityisen paljon. Niinpä tänä keväänä pelkäsin, että paikalla on tyhjiä koloja. Ei onneksi. Ilmeisesti pystykiurunkannukset ponnistavat ilmoille pienistäkin paloista. Ja kuten jo tuossa alussa totesin, ne ovat muutenkin lisääntyneet sinne tänne ilahduttavasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tässä muutama päivä ennen peurojen vierailua samainen Beth-puska, josta näkee kukinnan olevan jo tältä vuodelta hiipumassa. Onnekseni peuravierailu osui kiurunkannusten kannalta myöhempään ajankohtaan ja ne ehtivät näyttää parastaan. 

Näiden oletan olevan siperienkurjenmiekkaa (Iris sibirica) ja keltapäivänliljaa (Hemerocallis lilio-asphodelus), jotka ovat alkaneet kiriä ylös mullasta. Peura oli niidenkin lehtiä maistellut. Kaiketi peuran vatsa alkoi olla täynnä tai jokin häiritse sen ruokailua tai sitten nämä eivät maistuneet. Vain osaa oli napsittu.

Toissailtana kuljin suihkimassa TricoGardenia Bermudan ja sen ympäristön kasveille. Suihkutin samalla myös tien vieren tuija-aitaa, jota tähän mennessä ei ihmeekseni ole syöty. Ainakaan laajamittaisesti. Tämän sanon kuiskaten, etteivät peurat kuule ja päätä tulla tuija-aita-aterialle.

Kaikkinensa vahingot ovat melko pieniä. Eniten harmittaa se, että peurojen tuhoja on hyvin vaikea estää ja torjua. Valkohäntäpeurat eivät kuulu tiheästi rakennettujen pientaloalueiden pihapiiriin. Ei edes kerran vuodessa eikä missään nimessä harva se päivä, kuten nykyisin.

Tulipa 'Persian Pearl'

Pihassani ei ole kovin paljon tulppaaneja. Peuraongelman vuoksi intoni niiden istuttamiseen on hyytynyt. Kymmenen vuotta sitten koin hurjan tulppaanikuumeen, jolloin istutin paljon toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Oli ripsureunaa, papukaijaa ja väriä jos jonkinlaista. Niiden kanssa tuppasi käymään niin, että ensimmäisenä keväänä nousi kymmenen, seuraavana hyvällä tuurilla kolme, eikä sen jälkeen ainuttakaan. Jatkossa päätin keskittyä Darwin-tulppaaneihin, mutta menneiden vuosien innostus ei niidenkään osalta palannut.

Pikkuiset tulppaanit ovat mieluisia. Jo senkin vuoksi, että pieniä sipuleita on paljon helpompi syksyllä piilottaa perennojen ja muiden kasvien joukkoon. Erityinen mielitietty on tähtitulppaani 'Persian Pearl', joka on tämän kevään ensimmäisenä kukkiva tulppaanini. 

Hyasintit vasenrinteessä

Hyasinteista olen lapsesta saakka tykännyt joulukukkina. Aikuisena en kestä niiden voimakasta tuoksua huonetiloissa, jonka vuoksi olen luopunut jouluajan hyasinteista. Sen sijaan puutarhaan olen alkanut niitä istuttamaan. Ensimmäisenä keväänä ne kukkivat näin runsaina. Runsauteen tietenkin auttaa, kun istuttaa monta sipulia lähelle toisiaan. Aiempina syksyinä istutetut ovat aika paljon "harvahampaisempia". 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on ihmeen aikainen herääjä. Nyt se pukkaa jo nuppuja. Saapa nähdä, avaako nyt vapuksi ennustettu lämmin sää nuput? Punakolmilehdestä nousee aina mieleen sinikämmen, joka aiemmin asusti lähellä punakolmilehteä. Ei enää, koska siirsin sinikämmenen Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin jo muutama vuosi sitten. Siellä se on ilokseni viihtynyt hyvin. Nyt siitä ei näy merkkiäkään. Toivottavasti se vain haluaa nukkua vähän pidempään.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Alapihan keisarinpikarililjat ovat venyneet korkeutta ja saattavat avata nuppunsa lähiaikoina. Siispä niiden luona on kierrettävä päivittäin. Kuvan keisarista en ole aivan varma, onko se 'Rubra' vai 'Aurora'. Istutin nimittäin syksyllä näiden mainittujen lisäksi myös 'Lutean', joka on tämän kuvatun vieressä. Vanha 'Rubra' on samassa penkissä kauempana. 

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljoja olen jo kaivannut. Viime viikonloppuna huomasin ohi kulkiessani Köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien alueella useamman varjoliljan. Siellä niitä kasvaa kivasti. Olen vuosien ajan sirotellut sinne varjoliljojen siemenkotien sisällön.  

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat hereillä. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' pukkaa viinipunaisia lehtiään ja samaa tekee toissakesänä istuttamani pikkuveli 'Royalty'. Voi se olla pikkusiskokin. Ison 'Royaltyn' vieressä 'Aamurusko' on myös hereillä, mutta sen pieniä lehtiversoja oli tuulen vuoksi vaikea saada kuvattua.

Prunus Accolade - Kirsikka Kevätsuudelma

Pelkäänpä, että joudun viettämään alkukesän hanamia koristeomppujan alla. Koristekirsikka 'Kevätsuudelmasta' en ole löytänyt ainuttakaan kukkanuppua. Lehtikääröjä se availee ahkerasti eli elossa on, mikä on tietenkin tärkeintä. Mikään ei estä minua tekemästä kävelylenkkiä kylän ostoskeskuksen kahden suuren rusokirsikan luo hanamia viettämään. Alkuviikosta ohi ajaessani ne jo selvästi punersivat eli pian nuput alkavat poksahdella auki.

Kellarissa kasvavat tomaatit, kurkut ja paprikat olen siirtänyt isompiin astioihin. Niille pitäisi laittaa pikimmiten tukinarut. No, kurkuilla ei vielä hoppua ole, mutta samantien niille, kun tomaateillekin. Esikasvatetut tsinniat ovat kasvaneet vankoiksi ja toivovat pian pääsyä ulos. Se taas ei taida olla mahdollista ennen lämpimämpiä säitä. Käyn ehtiessäni laittamassa kasvariin tuplaharsot, jolloin voin alkaa siirtää kasveja kellarista karaistumaan kasvariin.

Viime viikonvaihteen luvattu myräkkä ei tuonut meille lunta. Hetken ilma oli kyllä sakeanaan rakeita, mutta niistä ei maahan kertynyt mitään. Sen sijaan tuuli toi hurjan määrän kaikenlaista puun sälää. Haravoin etupihan käytävät ja harjasin jalkakäytävän, koska muuten tuuli olisi pyörittänyt roskia ympäriinsä meidän pihalla. Saalis oli kaksi multasäkillistä kuivuneita männynoksia, käpyjä ja miljoonittain vaahteranlehtiä.

Myös biohiiltä olen laittanut istutusalueilla, mutta se työ on vasta puolitiessä. En vain ole ehtinyt. Vappuaattona paistoin munkkeja, joista tuli tosi hyviä. Ukkokulta pesi terassin/pergolan ja iltapäivällä minä öljysin sen. Puuöljy loppui kesken, sillä puu oli äärimmäisen kuivaa ja imi öljyä tehokkaasti. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin. 

Kuten kuvasta näkyy, scillamatto on varsin korkeanukkaista. Usko huviksesi, koristekurpitsan ja kuvaajan välillä kasvaa raparperia. Raparperi kasvaa kohisemalla, Kohta se jo näkyy, kun scillat alkavat lakastua. Sitten vain hellästi katemultaa kuivuvien scillanlehtien päälle ja rapskuille lannoitusta.

Puutarhasta hiukan muihin juttuihin... 

Sartsa Silmukka soikoon -blogista on kertonut viime aikoina ristipistoistaan. Oma ristipistohurahdukseni kesti noin 10 vuotta. Aloitin tilaamalla netistä langat sisältäviä tyynynpäällisiä, joihin kuva oli painettu valmiiksi. Niitä oli helppo tehdä. Ensimmäisten töiden langat olivat moulinea paksumpia. Nälkä kasvoi syödessä, joten siirryin puhtaaseen aida-kankaaseen, johon kuva kirjotaan mallista. Se on kuin sanaristikkoa tekisi. Yksikin virhepisto kertaantuu, jolloin kuvan onnistuminen vaatii purkamista, virhekohdan etsimistä ja vasta sitten työ taas edistyy.

Tilasin ristipistolehtiä Italiasta saakka. Niissä oli sivutolkulla kivoja malleja ja keskiaukeamalle nidottuna isoja "ohjelakanoita". Ostin metritavarana aida-kangasta ja kävin mm. Tallinnan Karnaluksista ostamassa mouline-lankoja. Siellä valikoima on edelleen runsas ja hinnat edullisemmat. 

Tein paljon isoja töitä ystävien pyynnöstä. Pienempiä töitä kirjoin joulu- ja onnittelukorteissa käytettäväksi. Vain muutama työ on jäänyt itselle. Ne kehystin tauluiksi. Tuulikaapissa minua katselee kuva kissasta, joka on kuin meidän edesmennyt Juuso. 

Olohuoneen seinällä on maailmankartta. Siinä olevan virheen voi jokainen helposti huomata. Tiedän, miksi virhe syntyi. Päätin jättää sen purkamatta. Toimikoon perfektionistisyyteni siedätyksenä. 

Ristipistoinnostus alkoi hiipumaan. Tilalle tuli nuoruudesta tuttu kutominen. Ja puutarhaharrastus senkuin yltyi, eikä sillä näytä olevan loppua näkyvissä... 

Acer - Vaahtera

Kirjoitan tätä postausta vappuaattona.  Ilta jatkuu Yle Areenasta tulevan Led Zeppelin-dokumentin parissa. Vappupäivänä sitten pihalle, jos vain sää suosii. Kuten ennustavat.

Hauskaa vappua kaikille! Ja tervetuloa toukokuuhun.