tiistai 27. kesäkuuta 2017

Nyt on kantattu ja kitketty

Omenapuiden ja marjapensaiden alustat putsattu.

Viikko sitten tuskailin tekemättömiä töitä ja manasin ajan puutettu. Koin rikkaruohojen saaneen yliotteen ja hetken tunsin lannistavaa epätoivoa. Ei siinä mitään uutta ole, eikä myöskään siinä, että kun toimeen tarttuu, valmista tulee ja suhteellisen lyhyessä ajassa.

Päivänliljapenkkikin on päässyt hetkeksi rikkaruohojen ikeestä.

Juhannusviikolla ja juhannuksena oli vihdoin aikaa pureutua rikkaruohoihin ja puutarhan siistimiseen. Muullakin tavoin kuin nurmikonleikkuulla. Laitoin työvälineet kottikärryihin ja parkkeerasin ne aluksi omenapuiden lähistölle. Kanttasin pienen alueen kerrallaan, kitkin rikkaruohot ja möyhensin mullan.

Entäs sitten ruusupenkin reuna, melkein suora.

Rikkaruohot laitoin vieressä olevaan ämpäriin, jonka täytyttyä kippasin sen kottikärryihin. Kottikärryt kävin taas välillä tyhjentämässä kompostiin. Mukana kulki myös etikalla varustettu pesuainepurkki, jonne pudotin löytämäni kotilot. Ihmeekseni niitä ei kovin paljon tällä siivouskierroksella ollut.

Hortensiapenkki niinikään siivottuna.

Kanttaamisessa käytän tavallista pistolapiota. Pari vuotta siten ostin kanttausraudan, mutta en vain ole oppinut sitä käyttämään. Lapiolla kanttaaminen sujuu näppärästi, joten miksipä sitä hyvästä keinosta luopuisi. Pitkillä suorilla osuuksilla saatan käyttää laudanpätkää, jota pidän toisella jalalla paikallaan samalla, kun lapiolla kanttaan. Lauta helpottaa siinä, ettei kanttaukseen tule paljon mutkia. Pienet mutkat eivät haittaa ja pian ne kuitenkin kasvavat umpeen.

Kriikunapolku

Myös oksasakset ja pitkävartinen rikkarautavempain olivat käden ulottuvilla. Hommat tulee hoidettua helpommin heti, jollei niihin tarvittavia työvälineitä tarvitse hakea pihan toiselta puolelta tai kellarista. Heti, kun työn ääreltä poistuu, saattaa matkalla tulla yllättäviä mutkia ja alkuperäinen asia unohtuu. Rikkaruohovempaimella saa hyvin voikukat ja leinikit juurineen pois. Aina puutarhassa kulkiessa löytyy myös kuivuneita oksia, jotka on näppärä siistiä samalla pois, kun muutenkin töitä tekee.

Etualalla Vasenrinne ja taaempana Oikearinne. Oikealla Kurgaani.

Yhden päivän ahkeroin muutamaa lyhyttä taukoa lukuunottamatta aamusta iltaan. Siistiä tuli, mutta ei vielä valmista. Jatkoin seuraavina päivinä, jolloin pääsin työskentelemään lyhyemmissä jaksoissa. Välillä sadekuurot ajoivat suojaan ja välillä oli palattava muun elämän pariin. Kuvassa rinteen alaosa on vielä läpikäymättä ja tänäkin päivänä edelleen pieni pätkä vuorimäntyjen takana odottaa käsittelyä.

Pikkupuutarha kivipenkkeineen

Yläpihalle ja Pikkupuutarhaan pääsin käsiksi vasta toisena juhannuspäivänä. Pikkupuutarhassa ei kovin paljon rikkaruohoja vielä ollut, sillä siellä tuli touhuttua enemmänkin touko-kesäkuun vaiheessa, jolloin kunnostin kuvassa näkyvää kivipenkkiä. Kohotin kivipenkin rajausta korkeammalla muovinauhalla ja lisäsin kivet nauhan sisäpuolelle. Kiviä nyt sattui olemaan ylimääräisiä ja minusta ne tekevät tuosta muovisesta reunanauhasta vähemmän ruman. Jokin reuna penkillä on pakko olla, sillä muuten sade ja kastelu veisi mullan hieman kaltevassa paikassa olevasta penkistä ja pian kukkapenkki ja kivituhkakäytävät olisivat yhtä ja samaa sekamelskaa. Reunanauhan avulla sain myös tasattua penkkiä paremmin ja lisättyä uutta multaa kasveille.

Huomattakoon, että joka kerta, kun olen harannut yläpihan ja pikkupuutarhan hiekkakäytävät, tulee tuuli ja kaikki paikat ovat täynnä vaahteroista lentävää roskaa.

Vasemalla Kurgaani, oikealla Kiemurapenkki, taustalla Päivänliljapenkki.

Alapiha ja yläpiha käytävineen ja Pikkupuutarhoineen on nyt siivottu ja kitketty. Tältä osin. Kohta varmaan voi jo aloittaa uuden kierroksen. Uusia rikkaruohoja tulee vääjäämättä, mutta omaa työmääräänsä voi vähentää kitkemällä säännöllisesti. Kun ei päästä rikkaruohoja villiintymään ja valloittamaan kukkapenkkejä, niiden kitkeminen on kohtalaisen helppoa. Varsinkin monivuotiset rikkaruohot vähenevät ahkeralla kitkemisellä tehokkaasti. 

Nurmikko kannattaa erottaa kukkapenkeistä, sillä äkkiä se ryömii sinne perennojen joukkoon ja sitten onkin isompi homma saada se kukkien välistä pois. Nurmikon erottamiselle kukkapenkeistä on monia tapoja. Kanttaaminen on aika helppo ja halpa keino. Muutaman vuoden kantanneena huomaan, että kanttausten ylläpitäminen on vuosi vuodelta helpompaa ja se kyllä estää hyvin nurmikon valtausyritykset.

Joskus kokeilin myös kivireunuksia erottamaan nurmikon kukkapenkeistä, mutta kiviä sai alituiseen olla nostamassa pois, jotta niiden välistä pääsi kitkemään rikkaruohot. Oli sen verran työlästä, että luovuin kivireunuksista. Jos kiviä käytänkin, asetan ne mullokselle, kanttauksen kukkapenkin puoleiseen reunaan.  

Olen miettinyt nurmikon ja kukkapenkkien väliin tasaisia kivireunuksia, joita pitkin ruohonleikkurin toinen pyörä kulkisi helpommin. Kivet ovat kalliita ja niiden asentamisessa aikamoinen homma. Eräässä puutarhaohjelmassa oli tuo kanttausrako valettu betonilla, jolloin rikat eivät siinä idä ja nurmikonleikkuu on helppoa. Suhtaudun varauksella niin järeisiin ja lopullisilta tuntuviin ratkaisuihin. Sellaisen betonimäärän poistaminen puutarhasta saattaa olla työlästä, ellei mahdotonta. 


Harvemmin laitan blogiin yleisnäkymäkuvia puutarhastani, sillä laajempien näkymien kuvaaminen ei vain tahdo minulta onnistua. Aina on liikaa valoa tai varjoa tai epätarkkuutta tai milloin mitäkin. Toki otan yleiskuvia ihan jo senkin vuoksi, että niistä on apua uusia suunnitelmia ja muutoksia tehdessä. Kuvista voi myös tarkistaa erilaisia kukkimisvaiheita ja muutenkin niitä on kiva katsella.

Toinen syy on se, että vaikka useimmiten olen kohtalaisen tyytyväinenkin puutarhaani ja viime aikoina hivenen jopa ylpeä, olen silti hyvin kriittinen omaani kohtaan. Harrastan liikaa vertailua ja usein sellaisiin kohteisiin, joiden kanssa en edes voisi olla samoilla kalkkiviivoilla. Yritän aktiivisesti opetella olemaan vähemmän vaativa ja luottamaan siihen, ettei minun tarvitse saada muiden hyväksyntää. Riittää, että itselle kelpaa. 

71 kommenttia:

  1. Oli tosi kiva nähdä laajempia kokonaisuuksia puutarhastasi! Hyvältä ja niin siistiltä näyttää. Kanttaus on hyvä keino pitää reunat siisteinä. Mulla ois urakkaa edessä, en ole vielä tänä kesänä ehtinyt hommaan ryhtyä.
    Kiveysreunukset olisivat hyvä keino pitää reunat siisteinä, mutta isossa puutarhassa metrejä tulee niin paljon, että se nostaa kynnystä ryhtymään hommaan. Minäkin olen kanttaamalla homman hoitanut.
    Alkujaan meilläkin oli luonnonkivireunuksia joka puolella, mutta ne vasta hankalia olivat. Kanttaus on paljon helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonkivireunat ovat kivan näköisiä, jos ne on hyvin hoidettu. Muutenkin puutarhassa työtä riittää, joten turhia kivenpyörittämisiä ei kaipaa. Teidän puutarhaanne menisi varmasti kilometritolkulla reunakiviä, joten on ihan ymmärrettävää etsiä helpompia keinoja. Kanttasin omat kukkapenkkini myöhään syksyllä, kun maa oli vielä sulana ja nyt. Sieltä täältä joutuu pitkin kesää siistimään, mutta säännöllisesti kanttaamalla näköjään pari kolme kertaa kasvukaudessa riittää.

      Poista
  2. Hyvältä ja kauniilta näyttää puutarhassasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva! Vuosien työ alkaa vihdoin näkyä.

      Poista
  3. Puutarhasi näyttää aivan ihanalta ja lisäksi suurelta! Kyllä työ tekijäänsä kiittää, ihanan siistiä ja istutukset korostuvat leikattua nurmea ja kantattuja reunoja vasten niin rehevinä ja monilajisina, kiinnostaisi tutkia niitä lähempää, mitä kaikkea niistä löytyykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajimäärässä jään taatusti melkoisesti sinusta jälkeen, vaikka kaikkia puutarhasi ihanuuksia jatkuvasti meille tarjoiletkin. Olen tyytyväinen, että päätin lähteä vähentämään nurmikkoa ja rakentamaan yhä uusia istutusalueita. Alapihan penkeissä alkaa olla jo sen verran ahdasta, että kohta pitää taas napsaista pois pala nurtsia.

      Poista
  4. Ihanalta näyttää ja erityisen mukavaa, että jaoit näitä yleisnäkymiä. Minusta oikein kaunis puutarha sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vaalean vihreää! Ongelmapaikkojakin vielä löytyy, mutta ne saakoon joskus oman postauksensa.

      Poista
  5. Olen samaa mieltä edellisten kanssa, puutarhasi näyttää ihanalta!!
    Onhan noin isossa puutarhassa töitä, mutta on siitä sitten iloakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! En koe puutarhatöitä rasitteena - no, joskus sentään. Oikeastaan meidän piha näyttää suuremmalta, kuin onkaan.

      Poista
  6. Hienot kanttaukset ja omenapuun alukset. Minulla on se ongelma, että en voi olla polvillaan ollenkaan. Minä joudun käyttämään pallia allani kun kitken marjapensaiden tai puiden alustoja. Muutenkin kitken toiseen polveen nojaten. Ajattelen joskus, että miksi minulla ei ollut tätä puutarhaa jo kolmekymppisenä (polvien takia). Mutta silloin toisaalta oli kaikkea muuta ja myöhemmin tuli kuvaan poikien harrastukset. Elämä vaan soluu eteenpäin omalla painollaan. Kiitos että laitoit laajemmin kuvia, niitä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain puutarhan kolmikymppisenä, mutta silloin en ymmärtänyt sen päälle juuri mitään ja muu elämä vaati oman osansa.
      Kitken enimmäkseen kyykyssä, mutta tänä kesänä se on rasittanut jostain syystä pohkeita. Pitäisi löytää matalahko ja kevyt palli, josko sellaisesta olisi apua. Joskus olen istunut nurin käännetyn ämpärin päällä. Aikamoista jumppaa puutarhatyöt tarjoavat, vaan eipä sitten tarvitse muulla tavoin kesällä kuntoilla.

      Poista
  7. Ai että, kyllä kanttaamalla tulee hyvännäköistä! Mulla on projekti vielä vähän kesken...
    Voit kyllä hyvällä syyllä olla ylpeä omasta kauniista puutarhastasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös muutukin hetkessä paremman näköiseksi. Taikasana on kanttaus ja ruohonleikkuu. Toki ne rikkaruohotkin kitkin.

      Poista
  8. Oletpa ollut ahkera ja saanut siistiä jälkeä. Näyttääpä puutarhasi hienolta näin laajemmissa kuvissa. Kitkemistä riittäisi meilläkin, mutta nyt jälleen olen sisällä sadetta paossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä nämä toistuvat sadekuurot ja jatkuvasti puhaltava tuuli tympivät. Kerralla ei tahdo saada mitään hommaa loppuun, jos aikaa olisikin.

      Poista
  9. Oi oi, miten hienon näköistä. Kanttaaminen on yksi palkitsevimpia puutarhatöitä. Kantattuja ja kitkettyjä alueita voisi ihastella loputtomiin. Lisään Blogisi oman blogini linkkilistalle, se varmasti sopii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ilman muuta sopii. Sinun blogisi löysin vähän aikaa sitten ja tajusin seuranneeni sitä facen kautta.
      Kantattuja ja kitkettyjä alueita pitääkin ihastella, sillä äkkiä sinne jokunen uusi rikka tiensä löytää.

      Poista
  10. Upea Aikuisen Ihmisen Puutarha! Luonnonkivet ovat luonnonkiviä, niitä on ihan terapeuttista pyöritellä. Meillä pihatie ja muutama suorakaiteen muotoinen kukkapenkki on reunustettu 60 senttisillä betonisilla reunakivillä, tänä kesänä nekin on nostettava ylös ja asetettava uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu: Aikuisen Ihmisen Puutarha! Vaan sellainenhan meidän puutarha on, kun ei enää ole kotona lapsia, eikä ehkä koskaan lapsenlapsia. Yläpihalla on sentään leikkimökki ja tilaa, jos haluaa vaikka sulkapalloa, mölkkyä tai petankkia pelata.

      Poista
  11. Ihana olo varmasti Sinulla nyt, kun voi ihan vaan hetkeksi huokaista, kun kaikki penkit on nyt putsattu ja kantattu.
    Puutarhasi on kaunis ja hyvin hoidettu. Noita kiviä on meillä myös kukkapenkin reunuksina. Kyllä niissä on aika työ, kun ne pitää kaikki nostaa ylös ja putsata alta säännöllisesti.
    Tuo Kriikunapolku on oikea herkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kriikunapolku sai alkunsa kolme vuotta sitten, kun Ukkokulta oikaisi kissan kanssa kukkapenkin yli ja aina siinä tuppasi jotain jälkiä jäämään. Nyt on virallinen kulkureitti ja perherauha säilyy.
      Alapiha on säntillisempi. Yläpihalta löytyy rytöpaikat.

      Poista
  12. Näyttääpä siistiltä, et suotta ole tyytyväinen aikaansaannoksiisi. Minä käytän myös kanttaustekniikkaa nurmikon erottamiseksi kukkapenkistä. Joissain kukkapenkeissäni on tiilireunus ja ole myäs sen erottanut nurmikosta kanttauksella. Helpompi pitää reunukset siistinä ja leikata nurmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia tiilireunuksia olen harkinnut, mutta pitäisi hankkia sitä varten pakkasen kestävää materiaalia. Meillä on kellarissa ylimääräisiä tiiliä, mutta ne murtuvat parissa kolmessa vuodessa. Jokusen vuoden olen nyt tuota kanttausta harrastanut ja sillä saa kyllä riittävän siistiä.

      Poista
  13. Hienolta näyttää! Pitäisi huomenna käydä itsekin pihaan käsiksi...vesisateet on vähän hillinneet pihahommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesisateet häiritsevät nyt yhtä sun toista hommaa. Nopeasti kyllä valmista tulee, jos vain pääsee aloittamaan. Toivottavasti sateet väistyvät.

      Poista
  14. Kaunista<3. Olet pistänyt tuulemaan;). Tuo kriikunapolku todella houkuttelee kävelemään penkin lävitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! Kriikunapolkuun olen itsekin tyytyväinen. Se estää kukkapenkkien yli loikkimisen ja nyt pensaiden ja kasvien kasvettua muodostaa oman kivan kokonaisuutensa.

      Poista
  15. Eikä hukkaan mennyt ponnistelusi. Hienoa tuli! Minäkin tykkään kantatuista reunoista. Olen sen vasta tänä kesänä havainnut. Jälki ei ole mitään noin hienoa kuin sinulla, mutta ehkä joskus... Minullakin on samanlainen kitkemisyksikkö kuin sinulla:kottikärryt, jossa mukana ämpäri rikkoja varten ja toinen ämpäri, missä on joitakin pieniä työvälineitä. Kätevää kulkea sen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, kanttaamisessa harjaantuu ja pian sinun penkkisi näyttävät hyvältä. Olen kantannut nyt muutaman vuoden ja vuosi vuodelta työ on helpompaa.
      Juuri samanlainen kitkemisyksikkö eli kaksi ämpäriä minullakin kulkee mukana ja siinä toisessa on yleensä työvälineet. Jos työ jää illalla kesken, parkkeeraan yksikköni puuvajan luokse odottamaan seuraavaa kertaa.

      Poista
  16. Kiva nähdä pihan yleisnäkymääkin. Puutarha näyttää oikein ryhdikkäältä moisen urakan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Kättensä töitä on kiva katsella. Kunnes saa taas aloittaa kierroksen uudelleen.

      Poista
  17. Näyttää todella hienolta ja siistiltä sinun puutarhasi. Kiva, kun esittelet kokonaisuutta, siitä näkee muten suurta ja kaunista on ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Pitää nyt esitellä, kun on siistiä. Jokainen puutarhuri tietää, että pian saa kitkentähomman tehdä uudelleen.

      Poista
  18. Näyttää todella hienolta ja siistiltä sinun puutarhasi. Kiva, kun esittelet kokonaisuutta, siitä näkee muten suurta ja kaunista on ☺

    VastaaPoista
  19. Upean siisti puutarha sinulla. Vaatii varmasti työtä päästä tuohon lopputulokseen, joten kannattaa olla ylpeä luomuksestaan.
    Minä olen sen verran boheemi ja laiskakin puutarhuri, että puutarhani on enemmän ryöppyävä ja villi kuin sinun puutarhasi. Jokainen omaan tyyliinsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkutarkka luonteeni näkyy myös puutarhassa. Siinä on oma kirouksensa, sillä ilman työtä ei esimerkiksi kanttaukset synny.
      Boheemilla puutarhalla on paikkansa. En vielä ole nähnyt kahta samanlaista puutarhaa, mutta silti jokainen näkemäni on ollut ihastuttava. Ensi sunnuntaina pääsee taas ihastelemaan ja ammentamaan vinkkejä muiden puutarhoista.

      Poista
  20. Onpa sinun puutarha niin ihanan vehmas. Kateellinen kun itselläni vaan kuivaa hiekkamaata joka paikassa. Ja kanttauksetkin niin tiptop siistit : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitu!
      Meidän alapihan kohdalla on kuulemma joskus ollut lehmihaka. Aikanaan sinne kipattiin monta kuormaa hyvää multaa, joten siitä se vehmaus on kenties saanut alkunsa. Muuten alueemme on hyvin hiekkapitoista ja yläpihalla hiekka tulee pian vastaan.

      Poista
  21. Puutarhasi kestää hyvin laajankin kuvauksen<3 Puutarhan pitäjät vain ovat itse niin kriittisiä tai sitten vain lähikuvat usein näyttävät niin hyviltä:)

    Meillä on tosi viliinnäköistä sinuun verrattuna: Toistakymmentä kärhöä roikkuu puista ja pensaista, mitään ei vielä 'siivota', sillä villikukkien pitää saada siementää täydellisesti. Vasta sen jälkeen nostan kanttauskivet ylös, kitken ja asetan ne uudelleen. Ruohonleikkuri on käsitellyt vasta koirien leikkapaikat. Olemme täydellisessä, mutta kukkivassa pesässä, jota en saa kameralle vaikka itkisin:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tosi kauniilta, kun toistakymmentä kärhöä roikkuu puista. Maalasit niin hienon näkymän, ettei sen valokuvaaminen ole edes tarpeen. Mukavaa keskiviikkopäivää sinulle.

      Poista
  22. Vaan onpa siinä hommaa! Ihanhan tuo on kuin linnan puutarha, luulisi vaativan useammankin kokopäivätoimisen puutarhurin ponnistelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää ehkä suuremmalta kuin onkaan ja ihan yksin puutarhaani hoidan. Ukkokultaa ei juurikaan kiinnosta, mutta se ei haittaa, sillä puutarha on minun harrastukseni.

      Poista
  23. Todellakin riittää kun kelpaa itselle. Sinulla on mahtavan siistit kanttaukset. Minun pitäisi ottaa leveämmin multaa esiin mutta sitten täyttyy komposti liikaa. Tosin eilen sain idean mihin hukkaan kanttausjätteet. Ja tavan lapiota käytän minäkin, se on omaan käteen sopivin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun tosiaan komposti täyttyi ruohotuppaista, mutta nykyisin ei enää tarvitse multa-aluetta pahemmin leventää. Kurgaani eli se alkuun pyöreä kukkapenkki rakentui siten, että kasasin siihen muualta ruohotuppaita, peitin kasan ensin märällä sanomalehdellä ja sitten pressulla. Kasa muhi aikansa, jonka jälkeen ryhdyin tekemään siitä kukkapenkkiä. Ei ole ollut ongelmia rikkojen kanssa.

      Poista
  24. Todella hienoa ja siistiä jälkeä saitkin aikaan. Kanttauksen jälkeen penkit, kuin koko puutarhakin näyttää aina huolitellulta ja kauniilta. Tykkään noista lievästi aaltoilevista penkinreunoista ja komeista valetuista raparperinlehdistä.
    Meillä on jonkin verran muurikivipenkkejä ja niiden reunat joutuu aina ajamaan trimmerillä, sillä robottileikkutri ei pääse ihan lähelle reunaa. Osassa penkkejä kierää taas reunassa nurmikon tasoon upotetut betonikivet helpottamassa leikkausta ja estämässä ruohikon pääsyä kukkapenkkeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trimmerille löytyy aina paikkoja, joihin ei millään ruohonleikkurilla pääse. Reunakivet pitäisi tosiaan asentaa nurmikon tasoon, sillä muuten pitäisi kantata se kiven reuna.
      Alapihalla koitan ylläpitää pyöreitä ja aaltoilevia muotoja, kun taas yläpihalla se ei ole mahdollista. Tai olisi, mutta käytävät pitäisi kaikki perustaa uudelleen. Liian iso homma, ainakin tässä vaiheessa.

      Poista
  25. Huoliteltu piha on ilo silmälle ja hyvään lopputulokseen olet kanttausurakan jälkeen päässyt eli kiva kun näytit pihaasi laajemmalti .
    Työtä ja taas työtä on pihasi vaatinut ja lopputulos on ilo silmälle, sinulle tietysti ja myös meille,
    Kiitos Between pihakierroksesta 😊 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha vaatii aina työtä, sen kaikki tietävät. Toisaalta, kun monta vuotta järjestelmällisesti kitkee ja kanttaa, paikat myös pysyvät kunnossa, eikä kerralla tarvitse tehdä niin paljon.
      Molley, mukavaa, että tulit kanssani pihakierrokselle.

      Poista
  26. Voi kylläpä näyttää siisiltä, ihana nähdä tällaisia isoja kokonaisuuksia. Mä olen kitkenyt myös, mutta kanttaus on vielä kesken. Nautihan kauniista aikaansaanoksestasi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useampi päivä minullakin meni kanttausten siistimisessä, mutta nyt se on taas tehty. Seuraavan kerran varmaan taas loppukesästä.
      Ilman muuta nautin ja kesästä ylipäätään, vaikka säät saisivatkin olla hieman lempeämpiä.

      Poista
  27. On sinulla ihana piha. Puutarhan pitäminen siistinä vaatii kyllä paljon työtä näin kesäaikaan. Kitkemistä olen itsekin harrastanut ahkerasti ja vähän aikaa kukkapenkit pysyvätkin hyvänä, kunnes kierros alkaa alusta...
    Iloista kesäkeskiviikkoa Sinulle! Nautitaan vihreydestä ja kukinnoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että kitkemisen lopputulos näkyy hetken ja sitten koko kierroksen saa aloittaa alusta. Jostain syystä mieluummin kuitenkin kitken ja siivoan puutarhaa, kuin imuroin sisällä ja pyyhin pölyjä.
      Kuin myös sinulle aurinkoista keskiviikkoa!

      Poista
  28. Kiva nähdä laajempia kuvia puutarhastasi! Onpa todella siistiä ja kaunista, kuten vain voin sinun puutarhasi kuvitella olevankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, perfektionismini on jo niin näkyvää ja yleisessä tiedossa, että blogikaveritkin sen huomaavat. No, yläpihalla onkin sitten vähän villimpää ja saa ollakin.

      Poista
  29. Blogisi nimi ei kyllä sovi lainkaan näiden kuvien kanssa yhteen. Niin kaukana rikkaruohoista kuin vain on mahdollista! Yleisnäkymät ovat niin seesteisiä, että nyt turha itsekriittisyys romukoppaan :).

    Meillä on nuo tasaiset betonitiilet nurmialueen reunoina. Se todellakin helpottaa nurmen karkailussa. Silti nurmen reuna on hyvä tasata (esim. lapiolla) välillä, sillä se oppii kasvamaan sivusuuntaan ja reuna ei ole terävä. Tietysti siinä tapauksessa, että reunusta vasten on tuuhea istutusalue (kuten meillä suurimmassa osassa tapauksia) tämä ei näy, mutta jos siinä on soraa tai terassi, trimmaus on tarpeen.

    Kaunista kesää!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin nimellä on oma syntytarinansa, jonka olen jossain postauksessa kertonutkin.
      Nurmikko karkaa yllättävän helposti kukkapenkkeihin ja aiheuttaa ylimääräisiä kitkentätuokioita. Pahimmillaan valtaa tilan ja tukehduttaa muut kasvit. Varmasti jokainen löytää omat keinonsa, mutta tuo kanttaaminen on aika helppo, eikä maksa mitään.

      Poista
  30. Jopa tuli siistiä! Olisiko kenelläkään muuten hyvää vinkkiä, miten "kananruohon" saa kitkettyä parhaiten kukkapenkistä? Meillä se valtaa mökillä alaa tukehduttaen kaiken alleen. Ja vaikka kuinka sitä riivin, en saa sitä lähtemään juurineen. Mikä olisi järkevin työkalu sen poistamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kananruohoa juurikaan ole, mutta rönsyleinikkiä ja piharatamoa sitäkin enemmän. Fiskarsin rikkaruohovempain on minun lempityökaluni, koska sillä saa hyvin pitkä- ja vahvajuuriset juurineen pois. Vieläpä selkäystävällisesti. Perennojen seasta silläkin on vaikea rikkoja nyhtää, koska vempaimet polkaiseminen vaatii vähän tilaa. Toivottavasti jollain on parempia neuvoja.

      Poista
  31. Huiman siistit kukkapenkit ja reunukset! Olet ollut ahkerana, mutta kylläpä näkyy myös työn jälki! Kiva raparperilehtikujanne ja kuinka siistiltä sekin näyttää! Minä pidän myös kivistä enemmin itse penkissä kuin rajaamassa kukkapenkkiä, niiden alta vasta onkin työlästä saada rikkaruohot pois, kanttaamista kannatan minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä myönnän, että olen ollut ahkera ja se kantaa hedelmää. Myös muutaman vuoden ahkera kanttaaminen on kannattanut.

      Poista
  32. No kyllä tuli siistiä! Kaunis piha sinulla onkin, ihan turhaan olet sitä "piilotellut". Valtavasti sinulla onkin istutuksia, ei ihme jos mielen valtaa tunne riittämättömyydestä aika ajoin.
    Tänään taas huomasin, ettei siistiminen pitkälle riitä. Tuskastuttavan nopeasti oli taas ilmestynyt vesiheinää ja muuta vaikeasti puhdistettavaa penkkeihin ja kivien koloihin. Huoah!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkeminen on kyllä loputonta, jos haluaa pihan pitää siistinä. Toisesta päästä saa aloittaa heti, kun toiseen päähän on lopettanut. Ei se nyt kaikkein mukavinta hommaa ole, mutta ei ikävintäkään. Se kuuluu osana tähän puutarhasta suksen.
      Viime vuosien aikana olen istuttanut paljon uusia kasveja. Oikeastaan blogien myötä kasvikirjo on laajentunut. Teiltä kaikilta tulee niin paljon ihania ideoita.

      Poista
  33. Upea puutarha sinulla! Älä ollenkaan piilottele sitä. Ihana! Lisää tällaisia ihania yleisnäkymiä, kiitos! Kyllä kanttaus tekee aina eetvarttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Yksittäisiä kukkia on niin paljon helpompi kuvata, kuin isoja näkymiä.

      Poista
  34. Ompa siulla siisti puutarha! Meillä vesheinä on nyt villimmillään, ja ahkerasti suap kitkii. Kanttaus on miullakin kesken kun tulloo kaikenlaista ylmiärä hommoo, säilörehun teko on männeillään. Kivan näkönen kriikunapolku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesiheinää saakin ahkerasti kitkeä. Minulla on sitä eniten kasvimaalla. Onneksi se on aika helppo kitkettävä.

      Poista
  35. Kanttaus on kyllä huima keksintö 😄
    Ihanan vehreätä ja kukkapenkit " kiemurtelee"...siis ...voi hyvänen aika, en löydä oikeaa sanaa!
    Niin nättiä ja todella näkyy lukuisien tuntien aherrus puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu tosi mukavalta kuulla kehuja.
      Jostain blogista kanttausidean joskus nappasin. Tai puutarhaohjelmasta. Siinä vaiheessa, kun nurmikko alkoi saada kyytiä kukkapenkkien tieltä, oli pakko keksiä keino siihen, ettei nurtsi karkaa penkkeihin. Yläpihalla käytävät on viivasuoria, joten alapihalle halusin pehmeyttä ja kaarevia muotoja.

      Poista
  36. Ooh miten siistiä jälkeä! Kukkapenkit ovat upean reheviä ja harmonisia. Myös nurmikko näyttää hyvältä. En tiedä, millaisiin kohteisiin olet vertaillut puutarhasi näkymiä, mutta itse en ainakaan näe mitään syytä kriittisyyteen :) Hienolta näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Ahkerointi alkaa vähitellen tuottaa hedelmää.
      Nurmikkoa ei joka paikassa kannata läheltä katsoa, sillä mitään silkkistä mallinurmea se ei ole. Omenapuiden alueella nurmi oli pahoin sammaloitunutta, eikä mikään uusiminen auttanut. Nyt valon ja lämmön lisäännyttyä nurmikin on alkanut kohentua.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!