Karvakavereita

Tyttären Nemo joulukuussa 2016

Meidän perhe on kissoihin hurahtanutta porukkaa. Eikä vain perhe, vaan lähisuku. Lapsuudenkodissani oli kissa, joka oli minulle hyvin rakas. Muuttaessani pois kotoa, kissa jäi lapsuudenkotiin ja aika pian se sairastui ja jouduttiin nukuttamaan pois. Se oli hyvin surullinen episodi. 

Meillä on tietenkin oma Juusomme, joka itse asiassa on tyttären aikanaan tänne tuoma. Minulle syntymäpäivälahjaksi, vaikka tänäkin päivänä olen vakuuttunut hänellä olleen niinsanotusti oma kissa ojassa. Eli tahto saada kissa lemmikiksi naamioitui ideaan hankkia sellainen äidille.

Tyttären Loki joulukuussa 2016

Jostain kumman syystä en sitä lupaa antanut, vaan kissapa tuli silti. Tuli ja jäi. Pahvilaatikosta kurkistavaa pikkuruista kissanpentua oli täysin mahdotonta vastustaa. Myöhemmin olen monta kertaa miettinyt, että kissa olisi pitänyt ottaa jo useita vuosia aikaisemmin. Lemmikistä on niin paljon iloa. Olen myös sitä mieltä, että lemmikki omalla tavallaan kasvattaa lasta ja nuorta vastuuseen toisesta elollisesta olennosta, synnyttää empatiaa ja auttaa käsittelemään erilaisia tunteita. 

Uudet tutkimukset myös kertovat, että varhain hankittu lemmikki saattaa hoitaa allergiasiedätyksen. (Lemmikkieläin tuo tavallisesti heti mieleen pelätyn allergian. Mutta uusin tieto kertoo, että lemmikki voikin ehkäistä allergiaa! Moni lääkäri uskoo, että varhaisiällä tapahtuva altistuminen lemmikkieläimille saattaa itse asiassa auttaa elimistöämme rakentamaan puolustuskeinoja allergioita ja astmaa vastaan, jolloin ne suojaavat lasta allergialta sen sijaan, että ne vanhan ajattelutavan mukaan vain laukaisisivat oireita. Lähde: Terveyskirjasto-Duodecim).

Loki

Olihan meillä akvaariokaloja, mutta ei niitä voi ottaa syliin ja paijata ja hellitellä. Tyttären eläinrakkaus laajeni aika varhaisessa vaiheessa hevosiin ja nyttemmin hän on löytänyt siltä saralta itselleen harrastuksen lisäksi myös ammatin. Muutaman kerran tytär kaverinsa kanssa toi lähitallilta pari hoitohevosta omaan pihaan. Tai pikemminkin kunnan maalle syömään pitkäksi kasvanutta heinää. 

Sitten tytär muutti pois kotoa, vaan Juuso jäi. Vaikea olisi ollut tänne kotiutunutta Juusoa toisaalle muuttaa ja vaikea olisi myös meidän ollut siitä luopua. Pitkään tytär ei ilman kissaa pystynyt olemaan ja niin hänen kotiinsa muuttivat mustavalkoiset maatiaiskissaveljekset Nemo ja Loki. Tyttären ollessa välillä reissussa, käymme ruokkimassa ja rapsuttamassa poikia.

Vanhimman veljeni Roope

Kolmesta veljestäni kahdella on niinikään kissa; vanhimmalla veljellä mustavalkoinen Roope ja nuoremmalla hopeanharmaa Missi. Nuorimmallakin veljellä oli kissa, joka yhden hoitokeikan jälkeen jäi vanhemmilleni asumaan. Meetu kun ei oikein tykännyt veljen talouteen muuttaneesta mäyräkoira Nunosta. Meetu eli kohtalaisen pitkän ja hyvän elämän ja lähti vajaa kaksi vuotta sitten paremmille hiirestysmaille. 

Vallu

Monissa perheissä käy niin, että lasten muuttaessa pois kotoa, ei enää oteta uutta lemmikkiäkään, koska matkustaminen ja muu vapaudenkaipuu istuu huonosti yhteen lemmikkielämän kanssa. Ystävistäni suurin osa taitaa olla tällä hetkellä lemmikittömiä. Yhdellä ystävällä on kaksi perhoskoiraa Joy ja Ramona, toisella taasen yhteishuoltajuuskoira, kun hänen tyttärensä pomeranian nimeltään Kaapo viettää paljon aikaa "mummilassa". Yksi todellinen koiraihminen siirtyi yllättäen kissoihin ja nyt heillä on tallikissan jälkeläiset Vallu ja Vilma. Tämä pariskunta matkustaa aika paljon ja parhaillaankin Vallu ja Vilma viettävät kolmeviikkoista jaksoaan kissahoitolassa.

Juuso odottaa iltapäiväkahvia

Pojalla on pari kaveria, joilla on kissoja. Nyt hän on jonkun kerran sanonut, että jospa hänkin ottaisi itselleen kissan. Olemme estelleet Poikaa, sillä sinkkuna hän matkustaa mielellään ja parhaillaan opiskelee pitkiä päiviä toisella paikkakunnalla. Eläimen kannalta ei ehkä ole paras elämäntilanne ja olisihan se Pojallekin alituinen pohtimisen paikka, kun kissalle pitäisi reissuajoiksi hoitajia hommata.

Juusolla on tapana viettää kahvihetket villasukkaterapiassa pöydän alla.

Emme voi ottaa hoitokissoja meille, sillä Juuso ei näytä tottuvan toisiin kissoihin. Olemme toki kokeilleet ja hankaluuksista huolimatta tyttären kissat ovat olleet meillä hoidossa. Loki ja Nemo seurustelisivat mielellään Juuson kanssa, mutta tuloksena on hirvittävää sähinää, murinaa ja paljastuneiden kynsien vilahduksia. Sanotaan, ettei vanha koira enää uusille tavoille opi ja sama näyttää pätevän myös kissoihin. Juusolla on ollut lokoisat oltavat talouden ainoana kuninkaallisena ja siitä asemasta se ei hevillä luovu.  

Juuso täyttää keväällä jo 16 vuotta. Tiedämme, että se on kissalle korkea ikä ja yhteisiä vuosia on edessä luultavasti melko vähän.  Luin juuri, että 15 vuotiaista ja sitä vanhemmilla kissoilla jopa joka toisella tavataan dementiatyyppisiä muutoksia. 20 vuotta kissanelämää vastaa ihmisen elämässä noin 96 v. Huhuja 30-vuotiaista kissoista liikkuu maailmalla, mutta meillä todistetusti vanhimmat kissat ovat 20-vuotiaita ja jotkut muutaman vuoden ylikin.

Lemmikinomistajat tietävät, miten eläimeen kiintyy. Ihmissuhdetta eläin ei täysin korvaa, mutta hyvänä kakkosena lemmikki kyllä taatusti tulee. Uudenvuoden ilotulituksen aiheuttaman pelon jälkeen Juuso on ollut tavallista hellyydenkipeämpi. Illalla se tulee sohvalle aivan minuun kiinni. Välillä syliin ja sitten samalle sohvatyynylle ahtautuen. Siirrän kutimet syrjään ja upotan sormeni sen pehmoiseen karvaan ja kissaa rapsuttaessani tunnen sormenpäissäni sen rauhallisen hengityksen ja lämmön. Mieleni valtaa mukavan arkinen tyyneys ja onnen läikähdys sisimmässä. Se on pientä tässä suuressa maailmassa, mutta riittää minulle mainiosti. 

PS. Kuvat eivät ole parasta A-luokkaa, mutta ei maailma siihen kaadu.