keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Keväisiä tunnelmia

Pionihan se siellä

Vuorossa on sateinen vapaapäivä, joten nyt on hetki aikaa istahtaa koneen äärelle. Pihapostauksen lisäksi pitäisi ahkeroida äitienpäiväkortit ja synttärikortti pikkuveljen 13 vuotta täyttävälle tyttärelle.

Alppikärhö

Eilen tulin alkuillasta kotiin ja lähdin Juuson kanssa kiertämään pihaa. Tietenkin kamerakin oli mukana ja taas kerran tuskailin tarkennuksen kanssa. Sen kanssa joudun jatkuvasti tekemään töitä ja silti olen enimmäkseen lopputulokseen tyytymätön. Joko en pääse tutuksi kamerani kanssa tai sitten voin ylipäätään heittää hyvästit valokuvaamiselle. Ehkei se ole laisinkaan minun lajini. Oli miten oli, kun on ikänsä kulkenut kamera kainalossa, ei siitä tavasta ihan helpolla pysty luopumaan. Kenties pitää madaltaa vaatimustasoa. Täällä blogistaniassa on vain niiin mahtavia valokuvaajia, että heidän rinnallaan meikäläisen kuvat kalpenee kerran jos toisenkin.

Omenapuu Huvitus

Vapaa-ajat ovat kuluneet pihamaalla. Vihdoin sain vesialtaan tyhjennettyä talvisista vesistä, kuolleista kastemadoista ja limaisista vaahteranlehdistä. Pesin altaan, täytin uudella vedellä ja laitoin suihkulähdepumpun ajastimen kanssa litisemään. Koska emme aikoinaan ajatelleet, että puutarhassakin olisi hyvä olla niin sähkö- kuin vesipisteitä, on vesiallas kohtuullisen lähellä taloa, jotta sähköjohtoa ei tarvitse pitkin puskia vedellä. Silti se on häiritsevässä paikassa, mutta kun se allas ja pulppuava vesi on niin mukava elementti.


Tähän aikaan keväästä allas on paljaan ja vähän pölhönkin näköinen, mutta pian kasvit peittävät rumat muovireunat. Ihan joka puolelle kasveja ei voi istuttaa, jotta allasta pääsee siivoamaan tallomatta istutuksia. Tuossa reunalla on yksi kivi, jonka päälle asetan pehmusteen ja siinä sitten polvillani äyskäröin ensin enimmät vedet, jonka jälkeen pesen vielä altaan varrellisella lattialuutulla. On meillä pumppukin, jolla voisi imeä vedet altaasta, mutta syystä tai toisesta homma sujuu ilman sitäkin. Seisonut vesi on erinomaista kasteluvettä, joten hyödynnän sen mm. kesäkukkien kastelussa. Siivoan altaan kerran tai pari kesässä. Nyttemmin allas ei roskaannu niin helposti, kun iso pihakoivu kaadettiin pois.


Sisääntulon isoihin ruukkuihin tapaan ostaa kesäistutukseksi jotain vihreää, jonka siirrän syksyllä maahan. Usein ruukuissa on ollut tuijia, mutta tänä vuonna törmäsin runkotuijiin ja tykkäsin niistä. Istutin juurelle muutaman pikkutalvion, jota olin kitkenyt muiden istutuspuuhien yhteydessä. Meidän sisäänkäynti on aika varjoinen, joten mitään kukkivaa tuohon on hankala keksiä. Joskus on ollut myös rungollisia verenpisaroita.


Kivipuronkin laitoin jälleen virtaamaan eli hain kellarista tuon ruukun ja kivet. Jossain näin idean, jossa tuollaiseen kumollaan olevaan ruukkuun oli istutettu köynnöstävää kesäkukkaa siten, että kukka ikäänkuin valui ruukusta. Sellainen voisi olla hauskan näköistä, mutta tähän hätään saa kivipuroni kelvata. Talveksi noita kiviä ei voi tuohon jättää, sillä lumikolan jäljiltä niitä saisi etsiä pitkin pihaa.


Raparperi kasvaa kohisten ja kohta siitä voi jo leipoa ensimmäiset piirakat tai keittää sopat. Kaukana ei enää ole sekään hetki, jolloin voin ryhtyä tekemään rapskulaattoja. Niille onkin jo sijoituspaikat valmiiksi katsottuna.


Myös ruohosipuli on jo jonkin aikaa ollut korjuukelpoista. Tosin en ole sitä muistanut vielä kertaakaan käydä ruokapöytään noutamassa. Sen sijaan joskus napsin puskasta suoraan suuhuni istuessani kasvimaalaatikon reunalla Juuson seurana.


Tänään vaihdoin pari muoviruukussa ollutta kukkaa ruukkuruukkuihin. Useimmiten salaojana tulee käytettyä ruukunpalasia, mutta nyt autotallista löytyi muhkea pussillinen lecasoraa. Jotta sitä ei tarvitse ruukun pohjalta seuraavan mullanvaihdon yhteydessä nakata kompostiin, muistin anopin kikan ja pussitin lecasoraa vanhoihin polvisukkiin ja tätä tarkoitusta varten säästämiini sukkahousuihin. Yhdestä sukkahousunlahkeesta tulee kaksi tai kolmekin pientä lecasorapussukaa. Sukan kärkiosaan riittää yksi solmu, mutta varresta leikattuihin paloihin luonnollisesti solmu kumpaankin päähän. Sukkapussukoiden täyttämistä helpottaa pussukan laittaminen vaikkapa sopivaan lasipurkkiin (kuten kuvassa).



Lopuksi pussukka ruukun pohjalle ja multaa päälle. Hyvin toimii ja pussukka on käyttökelpoinen seuraavankin kerran. Sehän ei mätäne, vaan mullasta ravisteltuna kelpaa taas seuraavaan ruukkuun.


Eilen illalla kävin kuvaamassa alapihalla myös hyasinttini. Syksyllä ostamani pussukka oli jokin sekoitus ja nyt näyttää, että yksi niistä olisi vaaleanpunainen. Illalla se oli kuvassa näkyvän kokoinen, mutta hetki sitten katsoessani työhuoneen ikkunasta alapihalle, näkyy selvästi, että kukka on yön aikana kasvanut ja avautumassa. Harmi vain, että ulkona sataa kaatamalla. En siis hetkeen pääse hyasinttiani lähemmin tutkiskelemaan.


Ensi sunnuntaina on äitienpäivä. Meitä kehotetaan aina muistamaan äitiä lämmöllä ja rakkaudella. Toivottavasti myös äiteinä kohtelemme lapsiamme niin, etteivät he koe muistamista pakollisena velvollisuutena. Että heidän välittämisensä tulee vilpittömästä sydämestä. Ei ole lapsenkaan mukava kuulla jatkuvaa arvostelua ja itseensä kohdistuvia moitteita. Sitä aina yrittää ajatella, että vanhempi sukupolvi on oman aikakautensa kasvatteja, eikä heillä siten välttämättä ole samoja lähtökohtia ajatella ja käyttäytyä, kuten toivoisimme. Se ei kuitenkaan kovin paljon lohduta silloin, kun saa osakseen kärkeviä nuolia. Ne nuolet tuppaavat menemään sieluun saakka ja sinne jäävät. Halusi tai ei. Olkaamme hyviä toinen toisiamme kohtaan. Niin aikuiset kuin lapsetkin.

Esikko

Tänä aamuna ulkona tuoksui lämpimältä ja kostealta. Sadettahan se tiesi, mutta samalla ilmassa oli selvästi toukokuun tunnetta ja lupausta kesästä. Sitä kohden siis jatketaan kulkua ja nautitaan jokaisesta päivästä.

26 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja meillä tulee vettä kaatamalla, harmaata ja pimeää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on harmaata ja pimeää, mutta lupaus paremmasta on ilmassa. Sitä kannattaa odottaa.

      Poista
  2. Kevät etenee niin vauhdilla nyt. Tänään tosiaan oli ensimmäinen aamu, kun tuntui lämpimältä heti aamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin juuri lämpömittaria, joka näytti 12,5 astetta. Eipä ole aikoihin sateella ollut näin lämmintä. Lupaavaa!

      Poista
  3. Älä vaan jätä kuvaamista! Kuviasi on kiva katsella, ja juttujasi lukea. Tykkään paljon enemmän tällaisesta havainollisesta ja dokumentoivasta kuvaustyylistä kuin ylikauniista kuvista, joissa on pahimmassa tapauksessa vain joku kasvin yksityiskohta makrolinssillä kuvattuna (vaikka itsekin syyllistyn niihin!).
    Kyllä nyt tapahtuu ihan hetkessä, ja sateen loppuminen on jo tulossa sinne päin. Täällä on edelleen hyvin harmaata, mutta sade muuttui tihkuksi ja nyt on taitanyt lakata kokonaan, ja hei - ihan kuin harmaus alkaisi hieman vaaleta ja kellertyä auringonvaloksi!
    Ihanat vesiaiheet, sekä vedestä että kivistä toteutettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makroilu on ihan kivaa ja hyviä kuvia tulee ihailtua. Silti minustakin kertovat kuvat ovat ehkä mukavampia, sillä niistä saa itsekin enemmän irti. Kyllähän tämän blogimaailman yksi tärkeä elementti on löytää kivoja ideoita ja vinkkejä niin kasveista kuin puutarhan rakentamisesta ylipäätään.
      Sade taisi täälläkin jo loppua ja lämpömittari näyttää 12,5 astetta, eli lämpimämpää kuin aikoihin pilvisellä säällä. Jippii, puutarha tykkää ja puutarhuri myös.

      Poista
  4. Kivipuro on hieno! Mahdankohan kopioida idean johonkin =) Sukkahousuniksiä kokeilin minäkin tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Kivaa keskiviikko-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa kopioida. Muistelen kivipuroidean itsekin jostain bonganneeni.
      Keskiviikko kääntyy vähitellen iltaan. Josko huomenna pääsisi taas pihalle touhuamaan.

      Poista
  5. Kaikkea kivaa ideaa taas sai lukea. Puutarha ja luonto kaipaa minust ny sadett, kunhan ei jää viikoksi tihuttamaan.
    Kuva blokit ovat asia erikseen ja minusta on kiva lukea blokeja joissakuva on vaan otettu kun haluaa jostakin asiasta kertoa tai ilmaista itseään myös kuvilla.
    Minä en henkilökohtaisesti välitä äitienpäiväst.Koen sen olevan osa markkina ja tavara humuakin. Olen sanonut lapsille että olen äiti jokaisena päivänä vuodessa. Äitiyden ilot ja ne murheet ovat läsnä jokaisena hetkenä..
    Kukin tietysti taaplaa taas tavallaan



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teillä ollut kuivaa? Täällä nimittäin vettä on tullut usein ja runsaasti. Meidän alapihalla kävellessä suorastaan lyllyy jalkojen alla.
      Minulla on vähän samanlainen ote tuohon äitienpäivään. Kun sekä oma äiti että anoppi ovat vielä elossa, äitienpäivää vietetään perinteisellä tavalla kahvittelemalla ja lahjomalla. Omille lapsilleni en äitien- tai isänpäiväpaineita aseta. Muistakoon mummuja, joille päivä jotain merkitsee.

      Poista
  6. Älä huoli kuvistasi, ne ovat hienoja!! Se on kyllä totta, että monissa blogeissa on tosi upeita kuvia. Vähän tulee meikäläisellekin alemmuuskompleksi (kuvaan ikivanhalla pokkarilla ja kännyllä..), mutta onhan sitten ehkä realisimia enemmän ;)
    Nuo rungolliset tuijat ovat tosi kivoja. Mulla kasvaa semmonen ruukussa ja on talvehtinut hyvin. On kivannäköinen talvellakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sait runkotuijan talvehtimaan ruukussa? Rahtasitko sen johonkin sisätilaan? Ajattelin siirtää tuijat syksyllä maahan, koska noissa minun ruukuissani multatila on sen verran pieni, että jäätyy talvella.
      OIkeastaan pitäisi lopettaa kaikenlainen alemmuskomplesisuus ja kilpailu. Toiset ovat hyviä jossain asiassa, toiset taas jossain muussa. Blogin kirjoittaminen on paljon muuta kuin kilpailua.

      Poista
    2. Mulla on se suuressa rautaisessa ruukussa, jonka vuorasin styroksilla. Rauta ei tosiaan kovin lämmin materiaali ole, mutta eriste on vissiin auttanut. Samaa mieltä tuosta kilpailusta ja komplekseista, ei kuulu tänne (jos minnekään).

      Poista
  7. Älä missään nimessä luovuta kuvaamisesta. Kyllä sä tulet vielä sinuksi sen kameran kanssa. Itse olen tässä parivuotta häärännyt järkkärin kimpussa ja aina silloin tällöin saan kehuja hyvistä valokuvista, kun taas itse olen täysin erimieltä. Kiukuttaa eniten se, että vuosi sitten ostamani objektiivi meni ja hajosi. Siinä on mennyt takuukin jo umpeen, että taidan mennä ja ostaa uuden. :O

    Oli aivan kuin olisi omalla pihalla talsinut, kun raparperikuvia ja ruohosipuli kuvia katselin. Meillä on suihkulähteen/kukkapenkin uudistus käynnissä joten tervetuloa vastavierailulle!! :)

    VastaaPoista
  8. Blogissani on sinulle haaste! :)

    VastaaPoista
  9. Tuo lecojen laittaminen pussiin on oiva vinkki! Taidan itsekin näin laittaa. Ja mikäs kamera sulla olikaan? Ehkä voin auttaa :)

    VastaaPoista
  10. Kuvissa ei ole aina tärkeintä laatu vaan tunnelma ja aitous, jota sinun kuvissasi on. Lämmin sade saa luonnon vihertymään nyt vauhdilla. Minullakn oli aika isoja raparperejä mökillä, kun siellä viimeksi kävin. Nyt saisi jo varmasti piirakan.

    VastaaPoista
  11. Hui, miten ahkera sinä oletkaan :-) Minä en ole käynyt vielä edes tervehtimässä talven jäljiltä pihan perukoilla asustavia raparperejäni. Hengissä ovat varmasti, mutta milltä tavalla kasvussa - siitä ei ole aavistustakaan!

    Kivipuro on kaunis ja varmasti tyylikäs myös sateella :-)

    VastaaPoista
  12. Tuskin ihan kaikkien kuvien rinnalla kalpenet. ;) Kyllä täälläki suuttuillaan väliin kameran tarkennuksen kanssa. Tuota kiviruukku-ideaa olen nähnyt myös tänä keväänä käytettävänä yhellä jos toisella..

    VastaaPoista
  13. Hienonnäköistä on siellä kyllä, kivipuro on hyvä idea. Meillä ei ole onneksi satanut tänään ,märkyyttä on ihan muutenkin. Hyasintteja on näkynyt monessa blogissa, mulle se on kyllä ihan uusi kevätkukka, tai sitten täällä eivät viihdy.
    Jatka vaan kuvausta, eihän ne aina onnistu, mut on helppo ottaa monta kuvaa, niin aina joku onnistuu paremmin. Hyvältä näyttää sun kuvat.

    VastaaPoista
  14. Kyllä täälläkin tuskaillaan kameran kanssa. Olen aina niin hätähousu, etten jaksa opetella kuvaamista, vaikka mies neuvoo. Ja mun kaihikin alkaa vaivata, luulen ainakin niin, kun en näe kuvia ihan tarkkana.
    Mahtava idea tuo sukkahousut ja lecasora! Taatusti tulee käyttöön täälläkin. Meillä satoi vasta iltapäivästä lähtien, joten aamupäivä meni töissä pihahommissa. Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  15. Olet liian kriittinen kuvien suhteen ja sitäpaitsi tämähän on blogi missä pääaiheena on itse puutarha ja siihen liittyvät toimet.
    Minullakin pitäisi olla tuo kamera oikeastaan pokkarien parhaimmistoa ja kuvat silti ovat mitä sattuu, en malta aina odottaa ja säätää ja voi olla, että olen itse aiheuttanut jollakin asetuksella jotakin ihan outoa. Joudun monesti kuviani käsittelemään kuvankäsittelyohjelmalla.

    VastaaPoista
  16. postauksesi on monella tapaa puhutteleva ja ajatuksia herättävä, juuri tälläisistä ainakin itse pidän, ja kyl kuvasikin ovat aina olleet mieleeni. itse kuvaan pikkupokkarilla ja kuvien laatu vaihtelee, mut ei se haittaa, ja jos jotakuta haittaa, niin silloin voi jättää väliin. kuten muutkin jo kommentoineet, kuvablogit ovat erikseen ja niil omat kannattajansa, sinun blogissasi ihan eri meininki ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  17. Älä ihmeessä luovu kuvaamisesta, mielestäni kuvissasi ei ole mitään vikaa! Oikein kivoja ja mielenkiintoisia katsella.

    Kauniilta näyttää allas ympäristöinen! Tähän aikaan on niin mukava seurata kasvien kasvua ja on niin uskomaton ajatus, että jo kuukauden päästä kaikkialla on moninverroin rehevämpää.

    VastaaPoista
  18. Kaikkea kaunista ja kivaa siellä!

    VastaaPoista
  19. Mukava kivipuro!
    Luin tuolta edellistä postauksesta töyhtöangervosta, minustakin se on tosi kiva kasvi.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!