Kaikki loksahtaa paikoilleen - ennemmin tai myöhemmin

Ritausma jaksaa kukkia

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja siitä selkä ei näköjään tykkää. Ei ole särkyä, mutta liikkuessa kipu tuntuu. Muutenkin ihan kauhistuttaa tällainen vuosi vuodelta lisääntyvä jäykkyys, jonka saa vaivakseen vähäisestäkin aherruksesta. Nivelrikkodiagnoosin saatuani olin hyvilläni lääkärin todetessa, että liikkumattomuus on myrkkyä kipeille nivelille. Niinpä en ole välittänyt vaivoista, vaan pyrkinyt touhuamaan entiseen tahtiin. Itse asiassa olen huomannut, että kaikkein vaivaisin olen kunnon istumasession jälkeen.

Kärhö Rouge Cardinal on myös avannut nuput toisensa perään

Maanantaina keräsimme Pojan kanssa naapurin aidan vieressä olevat kaksi punaherukkapensasta tyhjiksi. Se on niin aurinkoinen paikka, että marjat kypsyvät aina ensimmäisinä. Siinä puskassa seisoessani alkoi mielessä itää ajatus niiden herukkapensaiden siirtämisestä. Aidanvierus on hankala paikka marjojen keräämistä ajatellen ja toisaalta yksi pihan aurinkoisimmista ja lämpimimmistä, jonka soisin mielihyvin koristekasveille. Millekäs muulle, kuin ruusuille.

Sinne se ajatus jäi muhimaan takaraivoon, kunnes tänään oli vihdoin aikaa omalle pihalle. Vähän väliä taivaalta ripotteli vettä ja välillä taasen aurinko kuivasi kastunutta paidanselkää. Erinomainen kaivuusää, kun vilvoittavat hikisuihkut sai automaattisesti ja vieläpä sopivin välein. 

Oli aikamoinen urakka saada ylös kaksi jättikokoista ja 25 vuotta tuolla paikalla kasvanutta punaherukkaa. Juuret kärsivät melkoisesti niitä vuoroin lapiolla, vuoroin rautakangella maasta ylös punnertaessani. Päätin, että nämä punaherukat saavat mennä ja tarvittaessa haen kaupasta uudet taimet. Meillä on kyllä toisaalla puutarhassa edelleen kolme hyvin tuottavaa punaherukkaa, joiden sato riittää erinomaisesti. Ehkä harkitsen niiden uusien herukkatainten hankkimista.

Rosa Sommerwind on vihdoin avannut ensimmäisen kukkansa

Herukoiden lähtö avasi ihan uudet mahdollisuudet ruusujen istuttamiselle ja samalla lähti meidän puutarhalle tyypillinen kasvikaruselli liikkeelle. Lienee turhaa surkutella tätä idioottimaista tapaa pyöritellä kasveja ympäriinsä, sillä meillä ne näköjään aina joutuvat etsimään sitä suotuisinta paikkaa, kunnes vihdoin päässäni tapahtuu naksahdus ja kaikki loksahtaa paikoilleen. 

Ehkä pitäisi opetella miettimään ja suunnittelemaan asioita hieman etukäteen, eikä toimia sokkona "kasvi edellä" -menetelmällä. Sitä ajattelee kuin pikkukakara nähdessään jonkin hienon kasvin ja heti päässä alkaa soimaan "minunkin pitää saada", vaikka ei olisi hajuakaan, minne kyseisen puskan istuttaisi. Paikan löytyminen on sitten myöhempien aikojen päänsärky. Puolustukseksi sanottakoon, että ihan jokaikinen puska on kyllä paikkansa löytänyt eli onneksi päässä sentään kohtalaisen tasaiseen tahtiin naksahtelee ja loksahtelee. 

Rosa Duchesse de Montebello

Oulujoen taimistolta tilatut Rosa Hurdal ja Montebello pääsevät Pikkupuutarhaan, kuten olen suunnitellutkin. Ne saapuivat sovitusti ja hain ruusut heti naapurikylän matkahuollosta viestin saatuani. Montebello saa vielä vahvistua omassa purkissaan, mutta komean kokoinen norjanruusu pääsee uuteen kotiinsa heti, kun vain kerkeän sen sinne istuttaa. Lähipäivinä kuitenkin.

Kasvimaan sadosta en taida tänä kesänä puhua yhtään mitään. Jokunen purjo sieltä taitaa pöytään aikanaan päästä ja takuuvarmaa retiisiä on korjattu jo kaksi satoa. Lehtikaalista ei mitään shipsejä tehdä, ellei sitten kaupasta käy hakemassa ja pinaatistakin saa ehkä yhden annoksen. Ukkokullan punajuurista jokunen iti ehkä sentin mittaisiksi ja siihen sitten jämähtivät. Kurpitsat kasvavat mittaa ja ensimmäiset kukat avautuvat lähipäivinä. Taidetaan siis syödä kurpitsankukkia varsinaisten hedelmien sijaan. 

Kurpitsat - tosin parissa viikossa kokoa on tullut lisää melkoisesti

Surkeiden kesäsäiden lisäksi osasyynä kasvimaan huonoon tuottoon taitaa olla myös kahdella sivulla tonttiamme sijaitsevan kunnan metsikön kasvillisuuden rehevöityminen ja puiden kasvu. Aurinko ei enää paista yhtä tehokkaasti meidän puutarhaamme, kuin aikoinaan. 

Odotan kovasti ensi vuonna käynnistyvää alueemme tieremonttia, jolloin tuohon metsikköön rakennetaan kävelytie toiselle sivulle tulevalle korttelikentälle. Silloin liian tiheäksi kasvanutta metsikköä on pakko siivota ja toisiaan vastaan lahonneet lepät ja pimeässä risuttuneet kuuset kaataa. Siellä on joitakin komeita mäntyjä, jotka ansaitsevat saada valoa ja kasvutilaa. 

Saisimme myös katuvalot, jalkakäytävät ja ilmassa roikkuvat sähköjohdot kaivettaisiin maahan. Vastahan näitä uudistuksia on odotettu vajaa 30 vuotta. Ja toki prosessi voi vieläkin kaatua, sillä kunnan taloudessa taitaa näinä päivinä pakollisia rahareikiä olla muitakin. Loppuvuodesta saamme tietää, miten päättäjien nuija on kopsahtanut. Saiko kenties joku lopattua oman suosikkiprojektinsa ennen meidän tieremppaamme.  

Kasvarissa sentää kurkkusato on ihan mukava. Tomaateissa ei ole vielä värin aavistustakaan. Tai siis vihreää väriä löytyy yllin kyllin. Latvat katkaisin poikki viime viikolla, kun ne lähtivät kasvamaan kohti kasvarin kattoluukkua. Olen miettinyt, pitäisikö kantaa lämmitin kellarista kasvariin, sillä mittarin mukaan yhtenä yönä ulkona on ollut vain vajaa kuusi astetta. Kasvarissa sentään kymmenisen astetta.

Marjasato alkaa olla korjattu. Punaherukkaa kypsyy edelleen ja ne keitän mehuksi. Mustaherukasta ei vielä kunnon satoa tulekaan, sillä viime kesänä äkämäpunkin saastuttamien vanhojen mustaherukoiden tilalle istutetut Pohjanjätit antavat lähinnä maistiaisia. Pikkuveli on ahkera mustikassa kävijä ja hän toimitti minulle kaksi ämpärillistä mustaa metsän herkkua. Sillä ehdolla, että hoidan niiden perkaamisen itse. Siinäpä vierähti eilen oma tovinsa ja kynsinauhat ovat muutaman käsipesunkin jälkeen edelleen mustat.

Vaan arvaatteko, mitä näissä pussukoissa on? Ei ole mustaamultaa eikä havumultaakaan. Niissä on aitoa hevonkakkaa, jota kävin keräämässä ystäväni tyttären hevostarhasta. Mansikki-hepan tuotoksia on nyt kahdeksan pussillista odottamassa jatkokäsittelyä. Enempää ei pikkaisen autoni takakonttiin mahtunut. 

Nykyisin en enää nakkaa tyhjennettyjä multasäkkejä roskiin, vaan taittelen odottamaan uusiokäyttöä kellariin. Ne ovat hyvän kokoisia mm. tuon hevonkakan kuskaamiseen ja auki leikattuina käytän niitä vaikkapa betonitöiden alustana ja suojana. Aikansa uusiokäytössä pyörittyään joutavatkin sitten roskiin.

Taitaa olla tämän kesän viimeinen Festiva Maxima avautumassa

Huomenna käyn istuttamassa tyttären puutarhaan hänelle nimipäivälahjaksi lupaamani norjanangervot. Samalla reissulla olisi ajatuksena käydä Haarajoella sijaitsevalla taimistolla, jota on täällä blogistaniassakin kehuttu. Nyt taidan siirtyä sohvannurkkaan pläräämään muutaman päivän pöydällä odottaneet postit läpi ja viilaamaan suoriksi olemattomien tynkäkynsieni loputkin jämät. Puutarhahanskoista huolimatta meikäläisen kädet ovat kaikkea muuta, kuin esittelykelpoiset. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Lököttelysunnuntai

Myskimalva - Malva moschata, erään sateisen yönä jälkeen

Ulkona sataa ja tuulee kuin syksyllä ikään. Ensin ajattelin mennä pihamaalle ottamaan muutaman sateisen kuvan, mutta tuskinpa kukaan tarvitsee tästä säästä mitään todisteita. Tyydyin sitten laittamaan kuvan myskimalvasta kuvattuna erään sateisen yön jälkeen. Ja istahdin tietokoneen ääreen kerrankin ilman huonoa omaatuntoa. Voihan sitä toki sateessakin pihalla töitä tehdä, mutta sitä on tänä kesänä tullut harrastettua sen verran paljon, että vaihteeksi voi pysytellä poissa.

Unikko - Papaver

Viime viikolla kävin useissa eri puutarhaliikkeissä etsiskelemässä kasveja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siihen, josta kaivoin vuorenkilvet pois. Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei päässäni ole, mutta jonkinlainen visio kuitenkin. Ennen en niin kovin välittänyt erikoisen värisistä kasvien lehdistä. Vihreys on vienyt voiton. Niin se mieli muuttuu ja haeskelin mm. purppurakeijunkukkaa. Muitakin matalia tai keskikorkeita ei-niin-vihreälehtisiä-kasveja voisin ajatella. Vinkatkaa.

Ensimmäisessä liikkeessä taimet maksoivat 10 euroa. Puskat olivat toki suuria ja ehkä ne olisi voinut heti jakaa kahteen tai kolmeenkin osaan. Kun en siitä liikkeestä kuitenkaan saanut mitään muuta ajattelemaani, en sitten ostanut keijujakaan. Jos jotain etsii ja sen löytää, se pitäisi aina napata heti eikä viidestoista päivä. Purppurakeijunkukat jäivät kolkuttamaan takaraivoon, mutta en mitenkään jaksanut lähteä autoilemaan uudemman kerran taimitarhaan. Onneksi naapurikylän rautakaupan puutarhaosastolta löytyi samaista keijua, joskin pienempinä taimina.

Rautakaupan puutarhaosasto kumisi tyhjyyttään, vaikka mainostivat saaneensa uusia perennoja. Osa oli alennettu 30 %, mutta siitä hyllyköstä ei löytynyt yhtään sellaista, jota ei jo omassa puutarhassa kasvaisi tai jota haluaisin. Normihintaisista lähti sitten mukaan tarhajuoru 'Red Grabe', sulkajaloangervo 'Sprite', tupastiarella, punapäivänkakkara ja kaksi purppurakeijunkukka 'Palace Purplea'. Tupastiarella on varjoisen tai puolivarjoisen paikan kasvi, mutta sen kukinto sopisi hyvin keijunkukkien joukkoon aurinkoiseen Kivipenkkiin. Hmmm, mietitään.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Taimikauppojen hintoja kuin myös usein kasvien aika surkeaa kuntoa katsellessani alkoi taas kutkuttaa ajatus kasvattaa itse perennoja. Jonkun verran olen niitä kasvattanutkin, välillä paremmalla, useimmiten aika huonolla menestyksellä. En tiedä, millainen muualla maailmassa perennojen hintataso on, mutta kyllä meillä saa maksaa itsensä kipeäksi. 

Jotenkin myös säälittää ja ihmetyttää, kun kasveja kohdellaan kovin huonosti paremmissakin myymälöissä. Kaipa niissäkin yritetään pärjätä mahdollisimman pienellä porukalla ja se sitten näkyy kasvien hoitamattomuutena. Osa myymättä jääneistä kasveista kuulemma palautetaan syksyn tullen kasvattajille ja siksi hintaa ei paljon pudoteta. Voisin kyllä kuvitella ostavani reilusti alennettuja kasveja pienellä riskilläkin. 

Aikalailla sitä on myös markettien ja muiden kauppojen oheen kasvaneiden kesämyymälöiden tuontitaimien varassa. Ellei harrasta puutarhashoppailumatkailua. Itse asiassa olisi vinkeä idea, jos joku keksisi koota bloginsa yhteyteen kattavan listan hyvistä puutarhamyymälöistä alueittain. Listasta voisi tulostaa yhteystiedot ja tehdä ostosreissun vaikkapa tietyssä suunnassa oleviin taimitarhoihin. Ehkä tällainen lista jostain jo löytyykin.

Clematis Ville de Lyon

Kannattaa laittaa istuttamiensa kasvien nimilaput talteen. Nimilapun voi laittaa tarvittaessa vaikkapa kasvin yhteyteen, jotta sen löytää tarvittaessa helposti. Ja sitä nimilappua voi myös silloin tällöin vilkaista, eikä vain luottaa hataraan päähänsä, kuten minä. Parin viikon ajan olen hehkuttanut alppikärhön kanssa samassa kaaressa kasvavan jalokärhön kahta ainokaista kukkaa. Ja puhunut kaiken aikaa Rouge Cardinalista. Jotenkin on tuntunut, että ihan ei mene nyt nämä jutut putkeen, mutta vasta eilen tajusin, että kyseessä on Ville de Lyon. Nimilappukin on siellä kärhön tyvellä. Enpä ole sitä tullut katsoneeksi, kun en ole sanomisiani tullut kyseenalaistaneeksi.

Clematis Rouge Cardinal

Vasta, kun alapihan kärhöt avasivat ensimmäiset nuppunsa, alkoivat kellot päässäni soida ja mietin, ettei minulla ole kahta Rougea. Ei haittaa, vaikka olisikin, mutta nyt kuitenkin korjaan erehdykseni ja Ville de Lyon saa oman identiteettinsä takaisin. Molemmissa kärhöissä kukan väri on aika lailla samanlainen ja joskus kukan muotoakin voi olla vaikea erottaa. Törmäsin kuitenkin nimenomaan tässä Ville de Lyon/Rouge Cardinal -tapauksessa keskusteluun, jossa asiantuntija selvitti kukkien eroavaisuuksia. Paljon takuuvarmasti puhun täälläkin läpiä päähäni, mutta yleensä aivan tahattomasti. En laisinkaan loukkaannu, jos joku korjaa erheeni. Päinvastoin, tieto ei ole koskaan pahasta.

Tarha-alpi - Lysimachia punctata

Tänään ei taida aurinko meille paistaa. Pihalla kyllä loistaa tarha-alpi keltaisenaan ja erityisesti tällaisina pimeän harmaina päivinä sen aurinkoisuutta jaksaa kiitellä.

Mukavan leppoisaa lököttelysunnuntaita kaikille!

Lentura ja Suvi, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin. 

Marjat kypsyvät

Kiertelin hetki sitten puutarhassa ja totesin, että pian alkaa olla marjojen  keruun aika. Punaherukkaa meillä on yli oman tarpeen ja niitä onkin riittänyt jaettavaksi lasten pakkaseen. Tänä vuonna punaherukkapensaissa on jotain tautia tai ötökkää, sillä ensin oksista kuivuu ja putoaa lehdet ja myöhemmin näköjään myös marjat.

Mustaherukoissa oli äkämäpunkkia ja hävitin kaikki pensaat. Vuosi sitten Poika toi äitienpäivälahjaksi kaksi Pohjanjättiä (ylhäällä oikealla), joiden marjat ovat kyllä nimensä veroisia. Pullukoita, kuin kirsikat ikään. Sadosta ei vielä voi puhua, mutta makustelemaan kyllä pääsee. Samoin valkoherukkaa meillä on vain yksi ainoa pensas ja sekin nuori, mutta kyllä siitä näyttää jo pari-kolme litraa tulevan.

Toissa syksynä laajensin naapurin aidan vieressä olevaa penkkiä, jossa on aiemmin ollut vain kaksi suureksi kasvanutta punaherukkapensasta. Paikka on yksi aurinkoisimmista meidän tontilla ja herukat kypsyvät siellä aina ensimmäisinä. Hiukan mieleni tekisi siirtää herukat kuitenkin muiden marjapensaiden joukkoon ja laittaa tilalle - ruusuja tietenkin. Olipas vaikea arvata. Herukoiden viereen siirsin viime kesänä yläpihan kivipolulle kylväytyneitä pikkaraisia pioniunikoita. Nyt ne ovat riehahtaneet leviämään oikein urakalla ja samaisia kukkia löysin tänään myös omenapuiden alta. Taidanpa vastaisuudessa nakata muunkin värisien pioniunikoiden siemeniä "joutomaille", jos ne kerran tällä tavoin innostuvat kasvamaan.

Eilen kerroin kaivaneeni kuolevan kirsikan Hortensiapenkistä ja istuttaneeni ruukussa kesää viettäneen runkotuijan tilalle. Vai kerroinko? Illalla alkoi sade ja kuvaaminen jäi, mutta kävin tänään hoitamassa senkin puolen. Runkotuija näyttää paljon pienemmältä maahan istutettuna, kuin mitä se oli ruukussa.

Hortensia Vim's Red

Ilokseni huomasin, että hortensiapensaat alkavat vähitellen valmistautua kukkimiseen. Vanilla Fraise kukki viime vuonna todella upeasti. Nyt Vim's Red näyttää peittoavan Vanillan.

Myös toinen viime kesänä ruukussa viettäneistä ja syksyllä maahan laitetuista jalohortensioista on kehittänyt nuput. Enpä kyllä muista, minkä värinen se on, mutta värihän voi hyvinkin olla eri, mitä se on ollut ruukussa.

Päivänlijlapenkki on toinen eilen läpikäydyistä. Siinä on vielä tilaa uusille kasveille, mutta en ole pitänyt kiirettä. Eilen kitkin penkkiin väliaikaiseksi tarkoitetut suikeroalpin ja pikkutalvion kokonaan pois, sillä kumpainenkin on aivan hillittömiä leviämään ja myöhemmin niitä on vaikea saada pois. Pitää opetella kärsivällisyyttä, eikä monistaa olemassa olevia kasveja joka ikiseen penkkiin. Hetken jo mietin, revinkö myös tuolta kauimmaisesta päädystä sinne istuttamani kevätkaihonkukan, mutta hanakasta leviävyydestään huolimatta se on helppo kitkeä myöhemminkin pois. Olkoon siellä muutamien harvojen jaloruusujen kumppanina. Hyvin näkyvät kimpassa pärjäävän.

Lupasin aiemmin kesällä mm. Katille (100% outdoor -blogista) laittaa sammalruusupensaasta kuvia. Olipa vaikea saada kunnollista kuvaa pensaasta, joka rönöttää vähän joka suuntaan. Istutin sen suurinpiirtein tuohon, missä näkyy vihreä pensastuki. Siitä se on vesonut vasemmalle. Pensaan on kerrottu kasvavan 0,5 - 1 metrin korkuiseksi, joten luultavasti tuo alkaa olla normikorkeudessa. Sen sijaan leveyttä sille taitaa tulla enemmän.

Minulla kasvaa kaikkien pensaiden juurella ja ympärillä kaikenlaisia muita kasveja. Eritoten akileijaa, joka ylipäätään on kylväytynyt puutarhassani kaikkialle. Ja taitaa siellä olla peittokurjenpolveakin. Sammalruusun vieressä oli aiemmin myös ihan tavallista päivänliljaa, jonka kuvittelin kaivaneeni kokonaan pois. No, sieltä sitä pukkaa ruusun vierestä edelleen. Kun sammalruusu on alkanut levittäytyä vasemmalle, on se vallannut paikan palavaltarakkaudelta ja ruohosipulituppaalta.

Kysynkin nyt ruusuasiantuntijoilta, olisiko parempi ottaa muu kasvillisuus pois ruusupensaiden alta ja lähietäisyydeltä ja käyttää vaikka jotain katemateriaalia? Ei tuo sammalruusukaan näytä muista kasveista kärsivän, mutta voisiko se kenties paremmin? Ruusupensaathan kaipaavat ilmavuutta? Ainakin se saattaisi olla paremman näköinen. Huomautettakoon, että tämä kesä on ollut ruusujen ulkonäölle epäsuosiollinen. Sammalruusu näyttää olevan kohtalaisen terve, mutta kyllä se on selvästi rumemman oloinen, kuin viime kesänä. Kukkia on kyllä tullut paljon.

Sammalruusu

Jestas, piti vain tulla laittamaan muutama rivi ja täällä taas istun työhuoneessa. Nyt pitää lopettaa loruilu ja mennä viettämään perjantai-iltaa Ukkokullan ja Juuson seuraksi. 

Sammalruusu

Viettäkäähän oikein leppoisa heinäkuinen viikonloppu ennen elokuulle siirtymistä!
 

Ruusupäätös kera hyvän asiakaspalvelun

Lilja Lollypop - luulisin

Päivä on vaihteeksi tullut vietettyä ruohonjuuritasolla. Siivosin pari kukkapenkkiä ja kaivoin yhden kuolemaa jo pitkään tehneen kirsikkapuun pois. Puuksi se ei ole koskaan alkanut kasvamaan, ei edes pensaan kokoiseksi. Naapurin miniä toi sen toissa kesänä ja hän epäili sen olevan kuriilienkirsikka tai jokin vastaava. Kasvista oli nimilappu kadonnut, joten se ei kelvannut myytäväksi. Kaksi kesää olen sitä koittanut tekohengittää, mutta aina sen kimppuun hyökkäsi kirvajoukkio ja lopun kesää se on nököttänyt ruskeana ja kuolleen oloisena. Ehkä se olisi taas ensi keväänä tehnyt uudet lehdet, mutta minä luovutin. Hän ei meillä selvästikään viihtynyt, joten hän sai mennä.

Pionin siemenkota, kuin narrinlakki.

Itse asiassa näissä tänään läpikäymissäni kukkapenkeissä ei kovin paljon rikkaa ollut, mutta mm. rönsyleinikki yrittää muka salaa ryömiä kanttausten yli ja vallata alaa. Niinpä siistin kukkapenkkien reunukset ja nyhdin kanttausten nurmikon puoleisilta reunoilta luikertelevia rönsyleinikkejä ja muuta rikkakasvia pois. Kummasti taas kottikärryt täyttyivät.

Palavarakkaus

 

 Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin vihdoin täydentämään ruusuvalikoimaani Hurdalilla, ranskanruusu Duchesse de Montebellolla ja Wasagamingilla. Hurdal oli ensisijainen etsinnän kohde ja sitä löysin Oulujoen taimistolta, samoin Wasagamingia. Pian nettiin jättämäni tilauksen jälkeen sain viestin, että Wasagaming on osoittautunut tänä kesänä niin suosituksi, etteivät he ehdi sitä enää toimittamaan, mutta ottaisivat kyllä varauksia vastaan.

Rosa Hurdal - Norjanruusu (Kuva: Oulujoen taimisto)

Ilmoitin sähköpostilla, etten jää jonottamaan Wasagamingia, vaan tyydyn tällä kertaa Hurdaliin ja Montebelloon. Tänään Oulujoen taimistolta soitettiin ja kysyttiin, voisinko odottaa ruusujen toimituksen kanssa sen verran, että Montebello ehtisi valmistua. Toimituskulujen osuus nousee turhan korkeaksi, jos ruusuja lähetetään yksitellen. Toinen vaihtoehto on, että he laittavat ruusut tulemaan jo nyt, mutta annan Montebellon vankistua ruukussa ennen istutusta jonkin aikaa. Sovimme, että ruusut lähtevät maanantaina matkaan ja pääsen istuttamaan Hurdalin. Montebello kasvattakoon juuria ruukussaan minun huomassani.

Rosa Gallica 'Duchesse de Montebello' (Kuva: Oulujoen taimisto)

Oulujoen taimisto toimittaa ruusuja niitä haluaville postitse, mutta haluaa selvästi kantaa vastuun niiden voinnista myös matkan ajan ja uusilla kasvusijoillaan. Se tuntui erityisen mukavalta. Niinhän me puutarhuritkin suhtaudumme kasveihimme, kuin rakkaisiin ystäviin. Haluamme niille hyvää ja teemme kaikkemme, että ne viihtyisivät ja ilahduttaisivat meitä monia vuosia. Tuntuu hyvältä hankkia taimia kasvattajalta, jonka ajatusmaailma on samanlainen.

Olin kyllä tutustunut maksuehtoihin ja toimituskuluihin ja varautunut siihen, 

ettei ihan halpaa ole hankkia ruusuja niin kaukaa. Olin siis positiivisesti yllättynyt, 

että myyjä ottaa henkilökohtaisesti minuun yhteyttä 

ja haluaa neuvotella kanssani erilaisista vaihtoehdoista ja haluaa toimia niin, että asiakaskin olisi tyytyväinen.

Kasvien myyminen netissä ja toimittaminen postin kautta vaatii erikoisjärjestelyjä. Kokemus on osoittanut, ettei tämä aina toimi ihan sujuvasti ja siinä on selvästi kehittämisen varaa. Varsinkin, kun kasvienkin kohdalla nettimyynti varmasti tulee kasvamaan.

Kuinka sattuikaan, että juuri tänään olen asioinut erään toisen netin kautta kasveja myyvän yrityksen kanssa. Yhteisymmärrykseen on heidänkin kanssaan päästy, mutta jälkimaku on kyllä hiukan karvas ja palvelu varsin kaukana siitä, mitä Oulujoen taimiston kanssa olen nyt päässyt kokemaan. 

Henrinliljan nuppu se vain paisuu ja paisuu...

En ole erityisen innostunut käyttämään blogiani mainosvälineenä, mutta hyviä kokemuksia jaan kyllä mielelläni. Niinpä haluan kertoa muillekin saamastani erinomaisesta palvelusta ja samalla toimittaa lämpimät kiitokseni Oulujoen taimistolle. Kylläpä tuli hyvä mieli!

 

 

Ylimääräisiä höyryjä

Myskimalva - Malva moschata nojailee puutarhaporttiin

Upean aurinkoisen päivän aamuna meinasin ryhtyä imuroimaan ja sisällä siivoamaan, kunnes tajusin, että sehän on aivan idiootti järjestys. Keskiviikoksi on nimittäin luvattu sadetta pitkälle iltapäivään ja mikäs sen parempi sää sisätilojen puunaamiseen. Yleensä siivoan loppuviikosta, mutta viime viikolla en ehtinyt laisinkaan imuroida kämppää ja se kyllä näkyy kissataloudessa. Kun lisäksi ovet ovat pihalle saakka avoinna kaiket päivät ja ikkunat osin öisinkin, on erityisesti työhuoneestani tullut varsinainen kuolleiden kärpästen hautausmaa. Puhtaat matot odottavat lattialle laskua, mutta ensin aion imuroida perimmäisetkin nurkat ja pestä lattiat.

Maurinmalva - Malva sylvestris subsp. mauritaniana

Eilinen päivä kului äidin kanssa lääkärissä ja tänään sitten piti soittaa labratuloksia. Vähitellen olen oppinut olemaan hermostumatta asioidessani terveydenhuollon eri instanssien kanssa, mutta tänään oli lähellä, ettei pinna pimahtanut totaalisesti. Osin höyryjen kasaantumiseen vaikutti myös älykännykkä, jossa lienee kaikki muut ominaisuudet, mutta ei kyllä hiventäkään älyä. 

Miten niin yksinkertainen asia, kuin terveyskeskukseen soittaminen voikaan tänä päivänä olla niin äärimmäisen monimutkaista. "Jos haluat palvelua suomeksi jne. paina 1, jos haluat varata aikaa jne. paina 2, jos haluat sitä tai tätä paina 3." Kiltisti noudatan ohjeita ja painelen nappuloita ja tappelen kiukuttelevan puhelimeni kanssa. Vihdoin saan ajan, jolloin minulle soitetaan ja sitten he eivät soitakaan. Kkkrrrrr... (tarkoittaa murinaa ja hampaiden kiristelemistä).

Clematis Rouge Cardinal - tänä vuonna vain kaksi kukkaa, mutta sitäkin kestävämpiä

Vihdoin pääsimme tavoitteista yhteisymmärrykseen, kännykkäni ja minä. Ja vihdoin sain myös yhteyden terveyskeskukseen. Eivät olleet labratulokset valmistuneetkaan, joten huomenna koko homma uudemman kerran. Taidan vaihtaa sim-korttini vanhaan ja yksinkertaiseen näppäinpuhelimeen. Se toimii vaikka yhdellä kädellä ilman temppuja ja akkukin kestää yleensä enemmän kuin yhden puhelun verran. 

Punakärsämö - Achillea millefolium 'Paprika'

Kiukusta meikäläinen saa näköjään ylimääräistä ruutia ja sain vihdoin käännettyä kaksi lehtikompostia sekä kitkettyä yhdestä kukkapenkistä rikkaruohot ja siistittyä kukkapenkin reunat. No, kaikki muut kukkapenkit sitten odottavatkin samaa operaatiota. Niin se näyttää olevan, että kun siistimisoperaation on saanut käytyä läpi, voikin jo aloittaa saman homman uudelleen. Sateinen kesä ja viime päivien normaalikesäinen lämpö ovat saaneet ainakin rikkaruohot kukoistamaan.

Kissankelloksi tätä sanon

Kissankellot ovat löytäneet tiensä pihallemme, enkä niitä aio pois kitkeä. Niitä löytyy useammasta paikasta ja tuovat muistoja lapsuuden aurinkoisista kesäpäivistä.

Sonata-mansikoita, vaniljajäätelöä ja minttusuklaata

 Tänä kesänä mansikat ovat olleet aivan mahdottoman hyviä. Olen hakenut litran poikineen kylän marketin edustalle majoittuneesta kojusta. Lähituotantoa, sillä nämä mansikat tulevat omalta kylältä. Pakastettavaksi ostamistani marjoista ei tarvinnut heittää ainuttakaan pois ja se on minusta harvinaista. Marjat ovat isoja, kiinteitä ja niin makoisia, että jo tuota kuvaakin katsellessa herahtaa taas vesi kielelle. Kyllä täytyy huomennakin käydä hiukan syöntimarjoja hakemassa, sillä nyt niitä pitää maistella, kun niiden aika on.

Kurkutkin alkavat hissukseen kypsyä

Pitkä päivä kaartuu vähitellen iltaan. Hiukset ovat suihkun jäljiltä vielä märät. Mieli on taas hyvä ja rahoittunut päivän aikaansaannoksista. Vaikka päivällä meinasi känny lentää metsikköön ja kiukun nostattama höyry nousi hetkeä pidemmän ajan päästä, on tämänkin päivän loppusaldo selvästi plussan puolella. Mukavan aurinkoinen ja lämmin tiistai.

Pioniunikko on kylväytynyt viime kesän kukista

Taidanpa laittaa tietsikan kiinni ja hakea kuivat pyykit narulta. Ja ryhtyä viettämään tiistai-iltaa Ukkokullan kanssa. Nautiskellaan kesästä huomennakin.

Leena ja Anne Laurén, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.
 

Ruusuisia juttuja

Sammalruusu - Rosa centifolia Muscosa

Sammalruusuni on vihdoin avannut ensimmäiset kukkansa. Nuput siihen tulivat jo aikaa sitten ja jännityksellä olen käynyt vahtimassa niiden kehitystä. Alempana oleva vaaleampi kukka avautui pari päivää aiemmin. Sellaista väritystä sammalruusussani ei ole muina kesinä ollut. Lieneekö tavanomaista tai joku sateisen kesän mielipiteen ilmaisu.

Sammalruusu - Rosa centifolia Muscosa

Rosa Therese Bugnet

Teresanruusun ostin tänä keväänä. Se on vielä aika pikkainen, mutta nuppuja on tullut runsaasti ja kukat ovat juuri niin kauniit, kuin olin kuvissa nähnyt.

Rosa Therese Bugnet

Jotenkin olen onnistunut missaamaan jokaisen Teresanruusun nupun avautumisen ja niinpä laitoin keskiviikoksi puhelimeeni muistutuksen, että ehtisin tallentaa edes yhden avautuneen kukan. Kovin montaa päivää nimittäin kukat eivät näköjään avautuneina näissä sadekeleissä kestä. Pitää olla nopea - ainakin tässä vaiheessa, kun ruusu on vielä pieni, eikä kukkia satamäärin. Ei edes kymmenittäin.

Rosa rugossa 'Sointu'

Edelliskesän hankintoihin kuuluvat Sävel, Sointu, Lumo ja Ilo, joista kaksi jälkimmäistä joutui vihreiden toukkien kohteiksi. Toukat ehtivät järsiä ruusujen latvusta ja kaikki nuppujen alut, kunnes älysin noutaa ruiskupullon kellarista ja lähteä häätämään toukkia. Näyttää pahasti siltä, etten pääse Lumon ja Ilon kukkia tänä kesänä ihailemaan. Pitänee olla ensi kesänä valppaampi.

Sointu tämäkin

Uskokaa huviksenne, että kaikki Soinnuksi kirjaamani ruusukuvat ovat tosiaankin Soinnusta, vaikka kukinto näyttää hyvin erilaiselta eri kuvissa. Piti oikein kamerasta tarkistaa, etten puhu läpiä päähäni. Sen verran tästä pähkäilystä opin, että jatkossa otan ja myös tietokoneelle siirrän ruusuista myös suurempia kokonaiskuvia, jotta tunnistus tässä ruudulla helpottuu. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Parasta tietenkin olisi, että hamassa tulevaisuudessa minun ei tarvitsisi kuin vilkaista jotain ruusukuvaani ja todeta, että Sointuhan se siinä. Että siis tulisimme niin tutuiksi keskenämme - ruusuni ja minä. Muutkin kuin Sointu.

Rosa 'Sävel'

Sävel on toinen uudemmista ensimmäistä kertaa kukkimaan ehtineistä ruusuistani. Hän on kovin ujo, mikä osittain johtuu siitä, että pensas on vielä kovin matala. Kipeä selkäni ei ole sallinut konttaamista tämän ihanuuden pakeilla ja niinpä kuvat ovat enemmmänkin ylävinkkelistä.

Rosa 'Sävel'

Pakko oli joka tapauksessa nämä ensimmäiset kukat ikuistaa ja tähän postaukseenkin tuoda. Tästä voin sitten myöhemmin käydä vilkaisemassa, että kukkihan se Sävelkin tuona sateisena kesänä.

Suviruusu - Rosa pimpinelifolia Poppius

Suviruusu ei kukkinut viime kesänä ollenkaan. Tänä kesänä se on kasvanut mittaa ja leveyttä vähän joka suuntaan. Kukkarunsaudella en ole päässyt rehvastelemaan, mutta muutaman ihanaisen se on avannut ja niistähän olen tietenkin ollut ylen onnellinen.

Valamonruusu ' Rosa francofurtana 'Splenderns'

Valamonruusu sen sijaan on suorastaan räjähtänyt kukkimaan. Pitkään ja hartaasti. Aika kummallisesti se minusta kyllä kasvaa. Vähän kuin monessa kerroksessa. Maan tasalla on matalaakin matalampia oksia. Ei edes kovin pitkiä ja jokainen niistä työntää innoissaan kukkia. Sitten on keskikorkuisia oksia, jotka voisi ehkä määritellä normikokoisiksi (mikä on kenenkin normikoko on sitten taas toinen juttu) ja niissäkin on kukkia.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Hassuimpia ovat minusta Valamonruusun korkeat huiskamaiset oksat, joiden varsissa ei kovin montaa lehteä ole. Sen sijaan huiskien latvuksissa on lehtiä ja avautuvia kukkia ihan ryppäinä. Aika tanakasti ne korkeatkin oksat ovat pysyneet näissä rankkasateissa pystyssä, mutta silti luultavasti napsaisen pisimmät oksat jossain vaiheessa poikki.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst'

Neilikkaruusuni kuuluu jälleen niihin minikokoisiin. Sillä on korkeutta maximissaan 30 cm, leveyttä sitten enemmän. Hyvin hän kyllä kukkii. Neilikkaruusun ostin kesäksi 2013 piharuukkuun, jossa se kukki innokkaasti, joskin pienemmillä kukilla kuin nyt maahan istutettuna. Syksyllä siirsin sen naapurin aidan viereen, jossa se ei selvästikään viihtynyt ja jäi muiden kasvien alle. Viime kesän lopulla perustin Ruusutarhan ja neilikkaruusu joutui jälleen matkaamaan uuteen paikkaan. Tänä kesänä se näyttää kotiutuneen uuteen paikkaansa.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausmaa ihailin monissa blogeissa ja lopulta päätin, että tokihan se on omaankin puutarhaan saatava. Jouduin kyllä jonkin aikaa pääkaupunkiseudun taimimyymälöitä koluamaan ja soittelemaan, kunnes sitten tärppäsi ja ajoin toiselle puolelle Helsinkiä omani hakemaan. Taimi oli sen myymäläketjun ainut jäljellä oleva ja näytti kyllä epäilyttävän surkealta. Hintaakin oli kokoon ja näköön nähden minusta turhan paljon. Vaan saatavahan se oli, enkä taatusti ole katunut. Tämä on Ritausmani kolmas kesä ja se kukkii aivan ihanasti.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Viime kesänä vielä ajattelin, että jääkö tämä kääpiöpensaaksi, mutta nyt sille on alkanut tulla sekä mittaa että leveyttä. Löytämieni tietojen mukaan Ritausma kasvaa noin puolitoistametriseksi. Ilmeisesti leveyttäkin pensaalle tulee. Se on mukavan vankkarakenteinen ja varsin piikikäs.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ensimmäisten kukkien avautuessa ajattelin, että näinkö nämä ovat kaikki valkoisia. Ei suinkaan, vaaleanpunaista kukista löytyy riittämiin. Kukat ovat aika isoja ja painavia, varsinkin vesisateen liottamina ne roikkuvat niskat notkuen. Sateet saavat myös kukat ruskettumaan nopeasti, joten Ritausman ihanuutta kannattaa käydä ahkeraan taivastelemassa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu viehättää minua vuosi vuodelta enemmän. Monien mielestä se on ruusuksi turhankin vaatimaton, mutta tänä kesänä oma punalehteni on kyllä näyttänyt parastaan. Se ei ole juurikaan piitannut vesisateista ja koleudesta, vaan on kukkinut harvinaisen pitkään ja ahkerasti. Useimmiten punalehtiruusun kukinta on tässä vaiheessa kesää niinsanotusti menneen talven lumia. Pensas on kasvattanut uusia vehreitä oksia, joissa avautuu nuppu toisensa jälkeen kukkimaan. Kerrassaan ihastuttava ja helppo ruusu.

Onko hän Hansa?

Alapihan Kaivopenkissä kasvaa juhannusruusun ja punalehtiruusun ohella kurttulehtiruusu, jota olen pitkään kutsunut Hansaruusuksi. Hyvin samanlainen se onkin kuin yläpihalla oleva Hansa, mutta ei sitten kuitenkaan. Kukat ovat minusta vaaleammanpunaiset, kerrotummat ja keskusta erilainen kuin Hansassa. Kukinto on myös hivenen Hansaa pienempi.

Ja hän, Hansako?

Nupuissakin on pidemmät suojalehdet vai miksi niitä kutsutaankin. Pensaan lehdet ovat vaaleammat ja varret piikikkäämmät. Lehdet myös kasvavat varsissa tiheämmin, kuin Hansassa. Voi olla, että alapihan ruusun erilainen sijainti vaikuttaa asiaan. Minusta ne joka tapauksessa ovat selkeästi erilaisia ruusuja.

Rosa rugosa 'Hansa'

Tämän kuvan ruusun tiedän Hansaksi. Hienosti sekin on tänä kesänä kukkinut. Valtavan kokoisin kukin, joita avautuu jatkuvasti uusia ja uusia.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Keväällä ostin myös Omenaruusun, joka on niin pieni vielä. Silti se on tehnyt monta nuppua, joita en vielä ole nähnyt avonaisina. Istutin omenaruusuni Kaivoruusupenkkiin kolmen muun ison ruusun seuraan. Siellä on juuri sopiva ruusupensaan kokoinen kolo. Ajoittain mietin, jaksaako uusi ruusu ponnistaa isompiensa varjosta. Sille on ennustettu kasvukorkeutta peräti 2,5 m, joten hyvin se täyttäisi oman alueensa. 

Rosa 'Tove Jansson'

 
Ruusupensaiden istuttamisessa pitäisi varmaan käyttää samaa menetelmää, kuin merinäköalalla myytävissä asunnoissa. Ensin istuttaisi taaimmaiset ja lahjoisi ne kasvamaan upeilla aurinkoisen tulevaisuuden näkymillä. Sitten vaan tungetaan eteen uusia ruusuja samoilla myyntipuheilla. Kaikille ei kuitenkaan riitä aivan yhtä paisteisia paikkoja, kun tonttiakaan ei voi pyörittää auringon mukaan. Vaihtoehtoisesti voisi sitten ajatella elämää ilman ruusuja. No, ei voi. 

Tornionlaaksonruusu - Rosa 'Tornedal'

Kukintansa ovat jo lopettaneet Metsäruusu, Tornionlaaksonruusu, Tove Jansson, Viljaminkeltaruusu, Juhannusruusu ja Pohjantähtikin lopettelee. Kirjoapteekkarinruusu kuuluu niihin vihreän toukan nakertelemiin, joissa kukkia ei tänä kesänä tule näkymään.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusu kukki tänä kesänä juhannuksenaikaan eli moniin aiempiin kesiin verrattuna varsin myöhään. Meillä sateet nopeuttivat juhannusruusun kukintaa ja osa nupuista ruskettui avautumatta. Parhaillaan suurin osa juhannusruusun lehdistä on harmaita, kuten usein sateisina kesinä.

Metsäruusu - Rosa majalis

Metsäruusu aloitti tänäkin vuonna ensimmäisenä ja kukki todella runsaasti ja pitkään. Rakastan sen tuoksua ja kävin harva se päivä hypistelemässä oksia. Metsäruusu on minusta punalehtiruusun ohella helppo ja terve ruusu. Vaikka yksittäinen kukka on melko pieni, niitä avautuu toinen toisensa jälkeen. Tämä ruusu kasvaa isoksi ja leviää helposti. Minulla se kasvaa alapihalla siten, että pääsen ajamaan nurmikonleikkurilla sen ympäri. Myös Pikkupuutarhassa on oma metsäruusupöheikkönsä ja siellä se saa rehottaa. Välillä sen versoja tunkee poluille, mutta ne on helppo kiskoa pois. En ole kokenut sitä ongelmaksi.

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

 

Viljaminkeltaruusun ostin tänä keväänä, kuten olen täällä kertonutkin. Se on pikkaistakin pikkaisempi pensas tässä vaiheessa. Viljaminkeltaruusussani on peräti viisi oksaa, joiden maksimikorkeus taitaa olla siinä 20 cm. Jokaiseen oksaan se kuitenkin teki useamman kukan. Istutin sen Pikkupuutarhaan ja kukinnan jälkeen löysin sille uuden paikan. Nyt se saa kasvaa vuorenkilvistä siivotussa Kivipenkissä.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Mundi'

Kirjoapteekkarinruusulla on tuollainen polkagrisar -karkkiväritys. Yllä oleva kuva on viime kesältä. Tänä kesänä se kuului vihreiden toukkien ruokavalioon. Pensaasta ei pitäisi kovin suurta tulla, maksimissaan se kasvaa noin metrin korkuiseksi. 

Köynnösruusu Rosa 'Pohjantähti'

Pohjantähti on kasvanut talon seinustalla jo 25 vuotta. Se ei ole sille paras mahdollinen paikka, sillä kasvaessaan köynnös rehottaa ja tarttuu ohikulkijoiden hiuksiin ja vaatteisiin piikeillään kiinni. Pohjantähden kukat ovat pienet, mutta niitä tulee yleensä yhteen ryppääseen useita, joka lisää niiden viehätystä. Nupuissa on hentoa vaaleanpunan sävyä. 

Olen muutamaan kertaan harkinnut Pohjantähden siirtämistä toisaalle. Patiota laajentaessamme sille tehtiin kasvuaukko ja köynnöksen seinustalta pois kaivaminen vaatisi pation auki repimistä. Liian kova tehtävä. Pidän köynnöksen kurissa leikkaamalla sitä. Nyttemmin istuttaisin Pohjantähden vaikkapa jonkun köynnöskaaren tyveen avoimempaan paikkaan, jossa sillä olisi tilaa tehottaa.

Rosa Sommerwind

Sommerwindin hankin vuosi sitten kesäksi ruukkuun ja siirsin sen syksyllä rinteeseen. Sinne se on juurtunut hyvin ja on nyt täynnä nuppuja, joiden avautumista odotan innolla. Oheinen kuva on siis viime kesältä. Sommerwind on matala ruusu ja sopii esimerkiksi maanpeiteruusuksi.

Tertturuusu - kuka lie?

Esiteltyjen ruusujen lisäksi minulla on muutamia tertturuusuja, joista nimeltä tiedän oikeastaan vain Kimonon. Nekin ovat tänä vuonna kärsineet vihreistä toukista sekä vattukärsäkkäästä. Nyt on uusia nuppuja kehittynyt ja tuo kuvassa näkyvä avautuukin jo. Alkuvuosina istutin tertturuusuista mm. Europeanaa ja Nina Weibullia sekä valkoista Sneewittcheniä. Huomasin kuitenkin, etteivät ne ole oikein minun juttuni, enkä ole niihin sen enempää panostanut. Pensasruusut näyttävät vieneen tyystin mukanaan.

Pioni Sarah Bernhardt

Ruususelostukseni päätteeksi vielä yksi kuva pionista. Tämä taitaa olla viimeinen Sarah, joka vielä näyttää kelvolliselta. Muut sitten rötköttävätkin vesisateista ruskettuneina tukiensa varassa. Mietin tässä, kannattaako kuihtuvat kukinnot leikata pois? Vai antaako niiden valmistaa siemenkota? Mitä sanovat asiantuntijat tahi asiantuntevat harrastajat?

Pioni Jan van Leeuwen

Yksi vielä kiellon päälle eli nyt olen suunnittelemassa paria uutta ruusua, joille olen katsonut sopivan paikan Pikkupuutarhasta. Harkintaan ovat päässeet Hurdal, Papulanruusu ja Louise Bugnet. Wasagaming on myös yksi vaihtoehto. Mitä olette mieltä? Kommentteja noihin harkinnassa oleviin ja muita ehdotuksia otan ilolla vastaan.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille ihanille puutarhaihmisille - ja ihanille ihmisille - ja ihmisille ylipäätään!