Liljat, liljat, ihanat marhanliljat ja varjoliljat!

Lilium martagon Claude Shride

 
Moni kasvi jätti keväällä heräämättä, myös osa vuosia pihassani viihtyneistä liljoista. Marhanliljat eivät onneksi kuulu tähän porukkaan, mistä iloitsen. Heistä pidän valtavasti. 

Pahoittelen jo etukäteen sitä, että nimet saattavat olla kuvien alla väärin. Kaikki nimetyt olen tilannut ja istuttanut, mutta nimitikut ovat neljässä-viidessä vuodessa kadonneet.

Lilium martagon Manitoba Morning

Varjo- ja marhanliljojen kuvaaminen on minusta vaikeaa. Ovat kuin meikäläisen pihan Eiffel-torneja; joko saat kuvan latvasta, keskikohdasta tai tyvestä, mutta koko kasvin kuvaan saadakseen pitää peruuttaa turhan kauas. Tänä vuonna varsinkin näistä liljoista on kasvanut korkeita ja jokainen varsi on ollut pullollaan nuppuja.

Lilium martagon Guinea Gold

Guinea Gold kukkii vasta toista kertaa, vaikka olen istuttanut sen samanaikaisesti Manitoba Morningin ja Claude Shriden kanssa kesällä 2018. Toissa vuonna olin tilaamassa lisää marhanliljoja, mutta valitettavasti kiinnostava sipulikauppa joutui perhesyistä lopettamaan. Eurooppalaisia verkkokauppoja olen silmäillyt, vaan en ole saanut tilattua.

Lilium martagon var. Cattaniae

Tästä tummasta marhanliljasta pidän kaikkein eniten. Sen tumma sävy on hyvin kaunis kaikissa valaistuksissa. Tämän värin olen hankkinut ensimmäisenä ja sitä on puutarhassani useammassa paikassa.

Lilium martagon var. Cattaniae

Minulla kesti jonkin aikaa sisäistää varjoliljojen ja marhanliljojen ero. Kutsuin pitkään kaikkia varjoliljoiksi. Ei  kai se niin vaarallista ole, eivätkä nämä liljat ainakaan ole ottaneet nokkiinsa. Innostun joskus yksittäisistä asioista turhankin intensiivisesti. Kunnes tulee seuraava innostuksen kohde, jolloin edelliset ikäänkuin sulautuvat omille paikoilleen aivopoimuissani.

Pörriäiset näyttävät tykkäävän marhanliljojen annista. Niillä ei ilmeisesti mene pää pyörälle, vaikka joutuvat riippumaan omituisissa asennoissa.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat aloittivat kukintansa paljon ennen marhanliljoja. Tämä vuosi tuntuu olevan otollinen niillekin. Näitä punasävyisiä varjoliljoja on putkahtanut puutarhassani mitä omituisimmista paikoista. Syksyisin ripottelen siemeniä takaisin penkkehin, uusiinkin paikkoihin. Minua ei haittaa, vaikka ne kokonsa tai värinsä puolesta eivät niin sointuisi muihin kasveihin. Kasveille, jotka ovat vieneet sydämeni, on erityisoikeuksia. Kuten näillä turbaanihatuilla.

Viime kesänä istutettu valkoinen varjolilja ei sitten enää tänä kesänä noussut. En luovuta. Uusi valkoinen varjolilja on hakusessa.

Lilium pumilum - Pellavalilja

Vuosi sitten ostin muutaman pellavaliljan. Se kukki pienimuotoisesti heti istutusvuotenaan ja nyt vielä runsaammin. Siromuotoinen, varjoliljojen kaltainen muoto kukassa. Ehkä siksi siihen tykästyinkin.

Lilium pumilum - Pellavalilja

Äkkipäätä ajattelematta istutin sen tyhmään paikkaan. Liian aurinkoiseen, liian lähelle käytävää, jolloin se kallistuu kulkuväylälle. Enkä tullut ajatelleeksi, että lilat jalopähkämöt kukkivat samaan aikaan. Yhdistelmä ei hivele silmiäni. Koko penkki kaipaa uudistusta, joten haitta on mitätön. Ajattelen asiaa joskus myöhemmin.

Rosa gallica Mundi - Kirjoapteekkarinruusu

Toissa kesänä Pikkupuutarhaan siirretty kirjoapteekkarinruusu alkaa vihdoin osoittaa kotiutumisen merkkejä. Nyt siinä on lukuisia nuppuja ja avautuneita kukkia. Kovin iso puska ei vieläkään ole, mutta eipä siitä korkeudeltaan suurta koskaan tulekaan. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkään paikallaan kasvaneiden pensasruusujen ylös kaivaminen ja muutto yläpihalle kannatti. Ilman muuta menee tovi siihen, että kasvit siirron jälkeen ovat parhaimmillaan.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Alapihan Kaivoruusupenkissä vuosia asustanut sammalruusu ei kukoista mutta eipä tuo kuolekaan. Jälleen kerran se teki yhden ainokaisen kukan, josta olen iloinen. Oksa, johon kukka avautui on maksimissaan maasta mitattuna 20-senttinen. Jotta sain otettua kukasta kukan jotakuinkin järkevästi, viritin männynoksasta tuen. Kuiva karahka ei siis ole alkanut kukkimaan. Pientä tuunausta vain.

Papaver Amazing Grey

Kaikki siemenestä kasvattamani Amazing Grey -silkkiunikot kehittivät monta nuppua, joista osa on jo kukkinut. Muutamia siemeniä jäi vielä pussiin ja toki aion kerätä kukkineista mahdolliset siemenet. Jospa tästä tulee samanlainen joka paikkaan vaeltava kukka, kuten lilakukkaisesti pioniunikosta.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tätä lilakukkaista pioniunikkoa löytyy alapihalta vähän sieltä sun täältä. Muuten kiva kukka, mutta sillä on liian villi kasvutapa. Harvemmin se asettuu istutusalueella keskelle tai taakse, mihin se kokonsa puolesta sopisi paremmin. Ei, aina  pitää ryhtyä kasvamaan kaikkien muiden edessä. Mielellään kanttausurassa tai jossain muussa oudossa paikassa. Varsinkin Ruusupenkki (josta tämäkin kuva on) on parhaillaan kuin räjähdyksen jäljiltä. Kiitos pioniunikoiden. Osan annan kasvaa, osan kitken jo pikkuisina pois. 

Minulla on muutenkin outo suhde pioniunikoihin. Tai pioniunikoilla minuun. Tämä lilakukkainen on oikeastaan ainoa, joka viihtyy meillä vuodesta toiseen. Olen ostanut pussitolkulla niin kerrottuja kuin yksinkertaisiakin, kaiken värisiä pioniunikoita. Olen esikasvattanut, suorakylvänyt ja ripotellut siemeniä niin keväällä kuin syksylläkin. Aina yhtä surkein tuloksin. Joskus joku yksittäinen ryhtyy kasvamaan. Ei koskaan mitään rohkeaa värien leiskuntaa tai romanttista hörhelönäkymää. 

Paeonia l. Coral Charm

Pionien kukinta alkaa vähitellen laantua. Sarahin ja Karlin terälehdet varisevat penkkiin. Parina päivänä on satanut mukavasti auringonpaisteen lomassa. Ei siis tänä kesänä massiivista kaatosadetta juuri pionien kukinnan aikaan. Pionipostauksessani mainitsin, että Coral Charm kukkii vain yhdellä nupulla. Niin vain vihreiden versojen lomasta kasvoi toinenkin varsi, jonka kukka on parhaimmillaan luultavasti perjantaina. Tosin nuppuvaihekin on kiehtovan kaunis.

Paeonia l. Bartzella

Edellisen postauksen oudon näköinen nuppu on kuin onkin Bartzella. Tässä hempeä kaunotar takaa...

Paeonia l. Bartzella

...ja tässä edestä.
Juuri nyt en ole menossa taimikauppaan, mutta vastaisuuden varalle laitan "korvan taakse" ajatuksen, että näitä keltaisia voisi olla yhdessä ryhmässä useampi. Pionit ovat usein aika tyyriitä, jolloin niitä ei raaski kerralla ostaa monta. Keltainen ei monen muun tavoin ole puutarhassa lempivärini. Paitsi syysruskaan se sopii erinomaisesti. Vaan tällainen hento keltaisuus kyllä kelpaa.

Edellisen kerran ostin marketista pussillisen näitä "kesäiriksiä" pari vuotta sitten. Istutin ne syksyllä maahan ja kukkivatkin keväällä. Sen jälkeen niistä ei sitten ole näkynyt edes lehtiä. Nyt ostin samanlaisen pussukan keväällä istuttaen ne ruukkuihin. Aluksi kasvoi lehtiä, kuin sipulinvarsia ikään. Hyvin nuo kukkivatkin. Ensin ilmestyi valkoisia ja niiden kuihduttua liloja ja sinisiä. Yritän talvettaa sipulit kellarissa. Jos vaikka saisin ne taas ensi kesänä kukkimaan.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervoista osa kukkii parhaillaan. Aurinkoisena päivänä näissä surisee ja pörisee joukko lentäviä. Töyhtöangervo toimii meillä erinomaisena kasvina paikassa, johon talvella kolataan lunta. Se nousee uskollisesti joka kevät ja kasvaa nopeasti kohtuullisen korkeaksi toimien näköesteenä. Ainoa huono puoli on sen leviävyys, mikä taasen johtuu siitä, että meillä on molempia sukupuolia. Pienenä töyhtöangervo on helppo kitkeä, mutta suuremmaksi kasvettuaan sillä on iso juurakko.

Kuvan keskellä vaalean vihreänä näkyvä haavantaimi.

Keväällä manaan miljoonia vaahteravauvoja, joita saa käydä nyppimässä mennen tullen ja siinä välissäkin. Nyt kesän myötä haapoja putkahtelee tuhkatiheään mitä ärsyttävimmistä paikoista. Puiston tieltä kaadetussa metsikössä kasvoi runsaasti haapoja, eikä niitä tietenkään kaulattu pariksi vuodeksi vaan metsäkone kaatoi ne kertaheitolla. Viime kesänä ehdin jo huokaista helpotuksesta, että voima haavanjuurista alkaa vihdoin ehtyä. Hui-hai, voimaa löytyy edelleen. Parista paikasta olen kaivaessani löytänyt paksua juurta. Suurin osa näyttää olevan kuitenkin kohtalaisen laihaa juurta, josta taimi lähtee nyppäisemällä. Tarkkana kuitenkin pitää olla, etteivät taimet ehdi kasvaa pituutta ja paksuutta. Silloin lapio on tarpeen.

Kuva on syreenien tyveltä, jonne kielo on levittäytynyt. Ennen siellä kasvoi enimmäkseen varjoyrttiä, mutta valaistusolosuhteiden muuttuessa valoisemmiksi valtaosa varjoyrteistä otti ja lähti. Näkyypä tuolla myös villiviiniä, jota olen lisännyt seinustalla kasvavasta säleikkövilliviinistä. Kuvasta oikealla on puuvajan muuri, johon olen villiviiniä istuttanut. Hyvin kasvaa ja levittäytyy, kun jo kiemurtelee taloakin kohden.

Krassi

Krassia pitää aina kesäkukkana olla. Laitan niitä yleensä pergolan kaiteen laatikkoon suorakylvönä. Ensin tuntuu, ettei kukkia ala millään ilmestymään. Sitten ykskaks nousee punaista ja keltaista väriä. Monena kesänä krasseihin on tullut pientä toukkaa, joka popsii lehdet nopealla vauhdilla. Saapa nähdä, käykö nyt niin?

Tuoksuherne

Myös tuoksuherneet ovat aloittaneet kukintansa. Tavallisesti istutan niitä isoon ruukkuun. Nyt laitoin kasvarin vierelle uuden lavakauluksen niin daalioita kuin tuoksuherneitäkin varten. Toimii paljon paremmin, kuin yksittäinen ruukku. Isompien istutusryhmien kastelu on helpompaa ja suurempi multatila kukkien kannalta kiitollisempi. Ehkä tänä kesänä raaskin poimia tuoksuherneitä myös maljakkoon, kun niitä on nyt enemmän ja varsiltaan paljon entistä vahvempia.

Tuoksuherne

Helteellä ikkunankarmien kunnostus oli tauolla. Maali jähmettyi pensseliin. Maalaajakin tuppasi jähmettymään pensselin toiseen päähän. Tämän viikon aikana projekti nytkähti taas liikkeelle. Tuuletusikkunat jäävät seuraavaan viikkoon, koska ne on otettava kokonaan irti maalausta varten. Hoitokissojen vuoksi talossa ei voi olla pihalle johtavia avoimia aukkoja.

Puutarhassa niin rikkaruohojen kitkeminen, kanttausurien huolto kuin kaikenlaiset istutustoimet ovat olleet niinikään tauolla. Maa on kuivuudesta koppuraista, eikä rikkaruohot suostu irrottamaan otettaan kokonaisina. Nyt huippuhelteinen sää on muuttunut tavalliseksi kesäsääksi, jolloin välillä ripsii vettä, välillä paistaa. Puutarhahörhö pääsee taas jatkamaan toimiaan käristymättä koppuraiseksi itsekin.

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Marjat kypsyvät

Kiertelin hetki sitten puutarhassa ja totesin, että pian alkaa olla marjojen  keruun aika. Punaherukkaa meillä on yli oman tarpeen ja niitä onkin riittänyt jaettavaksi lasten pakkaseen. Tänä vuonna punaherukkapensaissa on jotain tautia tai ötökkää, sillä ensin oksista kuivuu ja putoaa lehdet ja myöhemmin näköjään myös marjat.

Mustaherukoissa oli äkämäpunkkia ja hävitin kaikki pensaat. Vuosi sitten Poika toi äitienpäivälahjaksi kaksi Pohjanjättiä (ylhäällä oikealla), joiden marjat ovat kyllä nimensä veroisia. Pullukoita, kuin kirsikat ikään. Sadosta ei vielä voi puhua, mutta makustelemaan kyllä pääsee. Samoin valkoherukkaa meillä on vain yksi ainoa pensas ja sekin nuori, mutta kyllä siitä näyttää jo pari-kolme litraa tulevan.

Toissa syksynä laajensin naapurin aidan vieressä olevaa penkkiä, jossa on aiemmin ollut vain kaksi suureksi kasvanutta punaherukkapensasta. Paikka on yksi aurinkoisimmista meidän tontilla ja herukat kypsyvät siellä aina ensimmäisinä. Hiukan mieleni tekisi siirtää herukat kuitenkin muiden marjapensaiden joukkoon ja laittaa tilalle - ruusuja tietenkin. Olipas vaikea arvata. Herukoiden viereen siirsin viime kesänä yläpihan kivipolulle kylväytyneitä pikkaraisia pioniunikoita. Nyt ne ovat riehahtaneet leviämään oikein urakalla ja samaisia kukkia löysin tänään myös omenapuiden alta. Taidanpa vastaisuudessa nakata muunkin värisien pioniunikoiden siemeniä "joutomaille", jos ne kerran tällä tavoin innostuvat kasvamaan.

Eilen kerroin kaivaneeni kuolevan kirsikan Hortensiapenkistä ja istuttaneeni ruukussa kesää viettäneen runkotuijan tilalle. Vai kerroinko? Illalla alkoi sade ja kuvaaminen jäi, mutta kävin tänään hoitamassa senkin puolen. Runkotuija näyttää paljon pienemmältä maahan istutettuna, kuin mitä se oli ruukussa.

Hortensia Vim's Red

Ilokseni huomasin, että hortensiapensaat alkavat vähitellen valmistautua kukkimiseen. Vanilla Fraise kukki viime vuonna todella upeasti. Nyt Vim's Red näyttää peittoavan Vanillan.

Myös toinen viime kesänä ruukussa viettäneistä ja syksyllä maahan laitetuista jalohortensioista on kehittänyt nuput. Enpä kyllä muista, minkä värinen se on, mutta värihän voi hyvinkin olla eri, mitä se on ollut ruukussa.

Päivänlijlapenkki on toinen eilen läpikäydyistä. Siinä on vielä tilaa uusille kasveille, mutta en ole pitänyt kiirettä. Eilen kitkin penkkiin väliaikaiseksi tarkoitetut suikeroalpin ja pikkutalvion kokonaan pois, sillä kumpainenkin on aivan hillittömiä leviämään ja myöhemmin niitä on vaikea saada pois. Pitää opetella kärsivällisyyttä, eikä monistaa olemassa olevia kasveja joka ikiseen penkkiin. Hetken jo mietin, revinkö myös tuolta kauimmaisesta päädystä sinne istuttamani kevätkaihonkukan, mutta hanakasta leviävyydestään huolimatta se on helppo kitkeä myöhemminkin pois. Olkoon siellä muutamien harvojen jaloruusujen kumppanina. Hyvin näkyvät kimpassa pärjäävän.

Lupasin aiemmin kesällä mm. Katille (100% outdoor -blogista) laittaa sammalruusupensaasta kuvia. Olipa vaikea saada kunnollista kuvaa pensaasta, joka rönöttää vähän joka suuntaan. Istutin sen suurinpiirtein tuohon, missä näkyy vihreä pensastuki. Siitä se on vesonut vasemmalle. Pensaan on kerrottu kasvavan 0,5 - 1 metrin korkuiseksi, joten luultavasti tuo alkaa olla normikorkeudessa. Sen sijaan leveyttä sille taitaa tulla enemmän.

Minulla kasvaa kaikkien pensaiden juurella ja ympärillä kaikenlaisia muita kasveja. Eritoten akileijaa, joka ylipäätään on kylväytynyt puutarhassani kaikkialle. Ja taitaa siellä olla peittokurjenpolveakin. Sammalruusun vieressä oli aiemmin myös ihan tavallista päivänliljaa, jonka kuvittelin kaivaneeni kokonaan pois. No, sieltä sitä pukkaa ruusun vierestä edelleen. Kun sammalruusu on alkanut levittäytyä vasemmalle, on se vallannut paikan palavaltarakkaudelta ja ruohosipulituppaalta.

Kysynkin nyt ruusuasiantuntijoilta, olisiko parempi ottaa muu kasvillisuus pois ruusupensaiden alta ja lähietäisyydeltä ja käyttää vaikka jotain katemateriaalia? Ei tuo sammalruusukaan näytä muista kasveista kärsivän, mutta voisiko se kenties paremmin? Ruusupensaathan kaipaavat ilmavuutta? Ainakin se saattaisi olla paremman näköinen. Huomautettakoon, että tämä kesä on ollut ruusujen ulkonäölle epäsuosiollinen. Sammalruusu näyttää olevan kohtalaisen terve, mutta kyllä se on selvästi rumemman oloinen, kuin viime kesänä. Kukkia on kyllä tullut paljon.

Sammalruusu

Jestas, piti vain tulla laittamaan muutama rivi ja täällä taas istun työhuoneessa. Nyt pitää lopettaa loruilu ja mennä viettämään perjantai-iltaa Ukkokullan ja Juuson seuraksi. 

Sammalruusu

Viettäkäähän oikein leppoisa heinäkuinen viikonloppu ennen elokuulle siirtymistä!
 

Kesäpäivä pihamaalla

Jihuu, tänään on ihan oikea kesäpäivä. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämmintä on. Niin lämmintä, että tarkenee shortseissa ja t-paidassa. Huikean ihanaa. Syötiinkin pihapöydän ääressä, kuten oikeaan kesään kuuluukin.

Unikkoa väsyttää

Unikot kukkivat lautasenkokoisina väriläiskinä. Ne ovat viime vuosina lisääntyneet mukavasti ja niitä on sekä ylä- että alapihalla. Näin kukinta-aika pitenee, kun valo-olosuhteet ovat erilaiset, eikä aurinko paista molempiin paikkoihin yhtä intensiivisesti. Osa unikoista on jo pudottanut terälehtensä ja kohta siemenkodat ovat täynnä heliseviä minisiemeniä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Näyttäviä pioninkukintoja odotellessa sopii ihastella myös puutarhan pienempiä kukkia. Kattomehitähti on läheltä katsottuna tavattoman kaunis ja ansaitsee parikin polvistumista sen ääreen ihailemaan.

Synnyinsijoillaan kärhöt kiipeilevät isojen puiden ja pensaiden lomassa, niiden oksilla ja rungoilla. Muutama vuosi sitten istutin Multi Blue -kärhön Pikkupuutarhan kriikunan juurelle. Se ei ole kuollut, mutta ei juuri kasvanutkaan. Viime kesänä kärhö otti kunnon kasvuspurtin ja sai aikaan yhden kukankin. Tänä vuonna se on jo ohittanut kriikunan alimmat oksat ja versoissa pullistelee mehevän näköisiä nuppuja. Ilmeisesti kärhöt vaativat oman aikansa kotiutumiseen ja kukinnan aloittamiseen. Ei siis kannata mennä niitä kaivelemaan ja häiritsemään, vaan odottaa rauhallisesti niiden juurtumista.

Sammalruusu - Rosa centifolia muscosa

Sammalruusussa on nuppuja ja niiden avautumista odotan innolla. Kukka on voimakkaan vaaleanpunainen ja kerrottu. Tosi kaunis. Nupussa ei suinkaan ole vihreitä kirvoja vieri vieressä vaan se on ikäänkuin sammaloitunut. Siitä tulee ruusun nimikin.

Sisäänkäyntiä vastapäätä on meidän Bermudan kolmiomme. Nimi juontuu siitä, että kuvassa oleva kuunlilja kasvaa kukkapenkin nurkassa ja sen molemmin puolin käytävää reunustamassa on niinikään rivi kuunliljoja. Aikanaan istutin mielestäni tismalleen samaa kuunliljaa, mutta kuinka ollakaan, tähän kulmaukseen sattui isompikokoinen lajike. Koko penkki sai nimekseen Bermudan kolmio. Onneksi se ei ole mikään musta aukko, jonne kasvit katoavat, vaan mieluinen silmänilo.

Tässä sama paikka kauempaa kuvattuna. Tulppaanit ovat jo lopettaneet ja laukatkin vetelevät viimeisiään. On hetki ennen liljoja ja syysleimuja. Ehkä nuo kuunliljatkin pitäisi vähitellen jakaa, mutta odottakoon toistaiseksi.

Juuso tuli komentamaan mammaa alapihalle niin pitkälle, kuin yläpihan juoksunaru ja flexi antoivat myöten. Ajattelin siirtää sen seurakseni kiinnittämällä flexin omenapuuhun, mutta Juusollapa oli kiire sisälle. Aina, kun menin se lähelle, se kipitti portaita pitkin yläpihalle ja kun etäännyin, kissa tuli perässä kutsumaan minua. Täytyi päästää Juuso sisälle ruokailemaan ja päikkäreille.

Pieni polku metsän halki vie...

Sammalruusu - Rosa Centiforlia Muscosa

Tänään oli tarkoitus lopettaa ylepalttinen laiskottelu ja ryhtyä jälleen puutarhahommiin, vaan koko hieno suunnitelma on kilpistynyt ajoittaisiin sadekuuroihin. Enhän minä sokerista ole, enkä siis sateessa sula, mutta kun sadevesi huurruttaa silmälasit ja vesipisaroiden pyyhkiminen linssin pinnalta kuraisilla hanskoilla saa näkymän vaan tuhruisemmaksi, on paras keksiä muuta tekemistä.

Hansaruusu - Rosa Rugosa 'Hansa'

Kiertelin hetken aikaa puutarhassa kameran kanssa, kunnes sadepisaroiden väistely alkoi olla mahdotonta. Ja sormet punaisina liljakukkojen litistelystä sekä kämmenet mutaisina sieltä täältä nypittyjen rikkaruohojen vuoksi. Ei sitä kyllä koskaan pääse pihamaalla kahta metriä edemmäs liikkumaan ilman, että jokusen rikan onnistuu bongaamaan ja pois kiskaisemaan.

Unikon nuppuja

Näistä koleista ilmoista on varmasti tullut ruikutettua ihan liikaakin, mutta ei sovi unohtaa, että kaikessa on myös hyvät puolensa. Harvoin on esimerkiksi unikon kukinta kestänyt näin pitkään, kuin nyt. Uusia, avautumattomia nuppuja on vieläkin kukkapenkissä ja ne avautuneetkin kukat kestävät useita päiviä. Iltaisin kukat näyttävät menevän suppuun ja aamulla taas avautuvat täyteen loistoonsa. Viime kesänä unikoiden kukat tulivat ja menivät niin nopeasti, ettei meinannut mukaan ehtiä. Aamulla nupusta kehkeytyi kukka ja illan suussa terälehdet jo leijuivat käytävälle. 

Pionin nuppuja

Myös pionien nuppuvaihe kestää ja kestää. Tänään huomasin ensimmäisen valkoisen pionin olevan miltei auki ja muiden muhkeiksi paisuneiden palluroiden odottavan vain sopivaa hetkeä. Jotkut ovat harmitelleet pionin nuppujen vähäisyyttä, mutta minusta taasen nuppuja on tosi paljon. Sitä tässä olen harmitellut, etten aikoinaan pioneja istuttaessani ole merkinnyt muistiin niiden nimiä tarkemmin. Sarah Bernhardtin ja Festiva Maximan muistan ja tunnistan, mutta entä muut. Kunhan kukat ovat avautuneet, täytynee ryhtyä kunnon salapoliisihommiin.

Kurjenmiekkoja

Iriksiä sain muutama vuosi sitten naapurilta. Sittemmin olen jakanut omia kasvustojani ja istuttanut niitä uusiin paikkoihin. Iris on tosi helppo ja kaunis kasvi. Sen hyviä puolia on myös, että se pysyy hyvin pystyssä ilman sen kummempia tukemisia.

Vasemmalla talon pääty, oikealla kunnan metsikköön rajoittuva alue.

Edellisessä postauksessa esittelin alapihaamme. Olen miettinyt, kuinka paljon olen valmis näyttämään tunnistettavia kokonaisuuksia pihastamme. Kaikki netissä julkistettuhan jää sinne mittaamattomiksi ajoiksi leijumaan. Olen myös ajatellut, kehtaanko näyttää sekalaista seurakuntaani kaikille upeista puutarhoistaan blogia pitäville mestareille. Olen kuitenkin aikamoinen amatööri näissä puutarhahommissa ja vasta aivan muutaman vuoden ajan olen ryhtynyt systemaattisesti hakemaan tietoa ja paneutumaan näihin kasvihommiin. Joskus suren sitä, kuinka komea puutarhani saattaisi olla, jos olisin alusta pitäen hankkinut enemmän tietoa ja ollut suunnitelmallisempi. No, silloin elämässä oli paljon muuta, eikä parane menneitä vuosia pureskella.

Puutarhablogin aloittaminen on ollut monessa suhteessa opin tie, sillä muiden kommenteista ja blogeista olen saanut valtavasti uutta tietoa ja mielenkiintoisia vinkkejä. Tämä blogimaailmassa viettämäni aika on ollut puutarhani kannalta uskomattoman antoisaa ja innostavaa. Ajattelin etupäässä kirjoittaa itselleni puutarhapäiväkirjaa, mutta tästäpä on tullut merkittävä osa arkipäivää ja aivan erinomainen puutarhatiedon ammennuspaikka. Niinpä katsonkin, että puutarhassani on alkanut blogimaailman myötä ihan uusi ajanjakso.

Vasemmalla makkarien ikkunan alusta ja oikealla Pikkupuutarhaa.

Puutarhani ei oikeastaan edusta puhtaasti mitään "koulukuntaa". Rakennan puutarhaa enemmänkin "kasvi edellä" -mentaliteetilla eli saatuani tai ostettuani jonkin kasvin, ryhdyn miettimään sille sopivaa istutuspaikkaa. Olisi ehkä parempi ensin katsella ympärilleen omalla pihamaallaan ja miettiä, millaisia kasveja kuhunkin paikkaan kannattaisi hankkia. 

Menetelmäni on johtanut siihen, että kaikkialla kasvaa kaikkea. Istutettuani kasvin, saatankin huomata, ettei se nyt tuossa pärjää laisinkaan ja lähden sitä siirtämään. Näin monet kasvit ovat monistuneet puutarhassa, sillä usein niistä jää siementaimia, juurenpätkiä tai muita alkuja, jotka alkavatkin elämään uutta aikaa siinä alkuperäisessä istutuspaikassa. Ja sen lisäksi yhdessä tai useammassa uudessa paikassa. Ja toisaalta, löydettyäni hyvän ja helpon kasvin, ryhdyn monistamaan sitä saadakseni vehreyttä useammalle alueelle. Siksipä esimerkiksi pikkutalviota, kevätkaihonkukkaa, töyhtöangervoa, vuorenkilpiä ja monia muita kasveja on vähän siellä sun täällä.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Pidän järjestyksestä, mutta puutarhassa se ei onnistu. Jokunen vuosi sitten ajattelin, että olisi mukavampaa, jos akileijat ja sormustinkukat sekä varjoliljat kasvaisivat kaikki omilla alueillaan. Ryhdyin toteuttamaan ajatustani kaivamalla näitä kukkia sieltä täältä ja istuttamaan niille tarkoittamilleni paikoille. Arvaahan se, miten hölmö tuollainen ajatus on ja mikä oli lopputulos. Sormustinkukista ainutkaan ei viihtynyt sille osoittamallani paikalla ja akileijatkin jatkoivat vaelteluaan pitkin poikin puutarhaa. Silloin päätin, että kun tämä minun puutarhani on jo alun alkaen lähtenyt menemään omaan sekasortoiseen suuntaansa, on sitä tässä vaiheessa ihan turha enää pysäyttää. Jos haluaisin kukkani täsmällisiin riveihin, olisi paras tilata Lemminkäinen asfaltoimaan piha ja jättämään vain muutama aukko istutuksia varten.  

Huoltopolku marjakuusen alla

Talon ja tien väliin jäävä osuus oli aikanaan nurmikkoa, jonne olin sinne tänne istuttanut joitakin kasveja (marjakuusen, syyshortensiaa, rhodoja). Paikalla kasvoi myös muutamia huonokuntoisia kuusia ja pari honteloa mäntyä. Jossain vaiheessa kuuset saivat kaatotuomion ja se toinen mäntykin. Siirsin toisaalta puutarhasta norjanangervoita ja kaivoin systemaattisesti nurmikkoa pois. Nyt paikalla on Pikkupuutarhaksi nimeämäni alue, jossa ei kasva yhtään nurmikkoa. Pikkupuutarhassa on kapeita kivituhkapäällysteisiä polkuja, joita reunustoilla kasvavat pikkutalviot ja kevätkaihonkukat sekä taponlehdet kesän mittaan yrittävät umpeuttaa. 

Maanpeitekasvit ovat saaneet rauhassa rehottaa Pikkupuutarhassa aina siihen saakka, kun taas keksin sinne uusia kasveja tai kehittelen jotain muuta muutosta. Pari viikkoa sitten kyllästyin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jonka hoitaminen on ollut tosi vaikeaa sen suuruuden vuoksi. Aina yksi tai kaksi voikukkaa löytää tiensä vuorenkilpien väliin ja lumimarja yltyy rehottamaan tien reunalla kasvavien tuijien tilaa kaventaen. Silloin on päästävä kitkemään ja leikkaamaan tallomatta olemassa olevia kasveja. 

Pikkupuutarhan uusi polku krikunan ympäri valmisteilla

Kaivoin kriikunan ympäri uuden polun. Mullat pois, alle maanrakennuskangas ja päälle kivituhkaa. Polun ja multapenkin väliin laitoin muovista reunusnauhaa, joka kokemukseni mukaan jää aika pian kasviston lomaan, eikä siis häiritse silmää. Se on edullista ja helposti asennettavaa. Kivituhkaa pitänee kantaa vielä vähän lisää polulle ja siistiä kasvustoja. Vuorenkilpiä lähti aimo kasa, mutta niille on jo uusi paikka katsottuna. Nyt tuohon kriikunan alle syntyi oikeastaan ihan oikea istutuspenkki, jota on tarkoitus parantaa, kunhan tässä keksii. Kovin syvään siinä ei voi kaivaa vahingoittamatta kriikunan juuria ja sen vartta pitkin kasvavaa Multi Blue -kärhöä. 

Ylemmissä kuvissa on toinen polku, jonka tein ison marjakuusen alustalle. Marjakuusen juurien vuoksi maata ei juurikaan voinut kaivaa, mutta kitkin polun kohdalta maanpeitekasvit pois, laitoin tilalle märkää sanomalehteä aika paksulti ja päälle oksahaketta sekä pyöreitä betonilaattoja astinkiviksi. Nyt pääsen huoltamaan sisäänkäynnin edessä olevaa kukkapenkkiä sen taustaltakin käsin. Minusta nuo polut ovat kivan näköisiä ja helpottavat tosiaan puutarhan huoltohommia. Nyt ei enää tarvitse tuollakaan puskassa varoa tallomasta jotain tärkeää ja toisaalta voimakkaasti varjostava iso marjakuusi on saanut sopivaa somistusta alleen.

Kärhö Multi Blue - Clematis

  
Ja tämän postauksen lopuksi kuva Pikkupuutarhan kriikunapuun juurella kasvavasta Multi Blue -kärhöstä, joka on vihdoin innostunut kasvamaan oikein tosissaan. Viime vuonna siihen taisi tulla yksi ainoa kukka, mutta eipä ollut kärhöllä paljon mittaakaan. Saapa nähdä, miten käy tänä kesänä?

Sitten vain iloisin mielin kohti kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa - ja uusia jännittäviä futismatseja.