sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulumarkkinoita joka lähtöön


Tänään on joulumyyjäisiä vähän siellä sun täällä. Monena vuonna olen käynyt Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla, mutta nyt taitaa jäädä. Ulkona sataa alijäähtynyttä vettä, mikä merkitsee liukkautta niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin. Eikä kamerakaan tykkää vesisadeulkoilusta. Eiköhän näitä joulumarkkinoita ole jo yhden ihmisen tarpeisiin kierretty - tämän joulun tarpeisiin.


Eilen kaipasin raitista ilmaa ja ulkoilua tihkusateesta huolimatta. Päätin lähteä tutustumaan oman kylän joulumyyjäisiin, jotka toteutuvat kylän aktiivien järjestäminä vanhassa Eerikinkartanon miljöössä. Ensin kävelin liki kolmen kilometrin matkan kylän keskustaan, josta toimi edullinen nonstop-kuljetus itse kartanolle. Omalla autolla sinne oli turha mennä, sillä parkkipaikat olivat kortilla.


Myytävänä oli tietenkin kaikenlaista käsin valmistettua, jouluista ja vähemmän jouluista. Pihamaalle oli järjestetty lapsille talutusratsastusta ja tonttupolku tehtävineen. 

Tonttupolun tehtävärekvisiittaa
 
Sisällä kuvaaminen jäi minulta tyystin, sillä porukkaa oli ahtaissa tiloissa tungokseksi asti. Hyvä, että pääsi myyntipöytien tuotteita katsomaan. Ostin aivan naapuristossamme asuvan lasitaiteilijan tekemät korvakorut, toiset itselle ja toiset lahjaksi. Lisäksi ostin ysiluokkalaisten yrittäjäpoikien mustikantuoksuisen kynttilän ja koulutyttöjen leipomia korvapuusteja iltapäiväkahville.


Eerikinkartano sijaitsee upealla paikalla ja sillä on oma mielenkiintoinen historiansa. Kyläläiset toivovat kartanosta matkailu- ja kulttuurikeskusta, mutta tässäkin tapauksessa rahasta on puutetta ja vuosien tekemättömyys näkyy niin rakennuksissa kuin ympäristössäkin.


Pari viikkoa sitten ajelin naisporukalla vähän kauemmaksi. Joulumarkkinat olivat silloinkin kohteena, mutta paikka kiinnosti muutenkin. Kyseessä on Metsäkylän navetta Hattulassa, Aulangon lähellä. Metsäkylän navetalta löytyy vanhan rakentamisen osaamista. Siellä on myynnissä vanhoja rakennustarpeita ja uusia vanhaan rakentamiseen soveltuvia varaosia.


Metsäkylässä on myös 20 alpakkaa, joita pääsee katsomaan ihan läheltä. Osa alpakoista oli Metsäkylässä käydessämme ulkona, osa sisärakennuksessa heinää rouskuttamassa. Tosi sympaattisia eläimiä.


Leivintuvan ympäristössä on jo vuosien ajan järjestetty sekä pääsiäis- että joulumarkkinoita. Kojuja oli runsaasti ja niiden ympärillä hyöriviä asiakkaita vielä enemmän. Ajoittain oli vaikea päästä lähelle tuotteita. Onneksi valtaisan automäärän pysäköiminen oli hoidettu mallikkaasti, sillä tieltä oli järjestetty opastus ja autoille löytyi helposti paikka läheisellä sänkipellolla.


Markkinoilla oli tuttuakin väkeä myymässä. Tylsä Mörökölli- ja Vanha Sauna -blogien kirjoittaja oli siellä myymässä valmistamaansa keramiikkaa.

Vanhan saunan keramiikkaa
Koruja kaikissa väreissä - hukkasin tekijän nimen
Gobeliini-kankaan taakse oli ommeltu tasku valosarjalle, joka sai kuvan säihkymään

Kransseihinkin oli jouluvalot syttyneet
Neuleita

Huovutuksia


Kojualueen viereisessä aitauksessa tepasteli kaksi aasia. Niillä oli kaunis helmenharmaa karvoitus ja kumpikin nautti heinäannostaan rauhallisesti aidan vieressä rouskuttaen. Kunnes kolmen noin 8-10 -vuotiaan pojan porukka keksi ryhtyä heittelemään takiaisia eläinten kasvoihin. Sitä suuremmat pisteet, mitä lähemmäs aasin silmiä joku pojista onnistui takiaiset tähtäämään. Vieressä seisoi aikuinen nainen, osan pojista äiti, joka ei tippaakaan piitannut eläinten hädästä. Olin juuri aukaisemaisillani suuni, kun kumpikin aasi suuntasi kulkunsa kauemmas aidasta ja pojat äitinsä kanssa niinikään lähtivät toiseen suuntaan. Vanhemmat, opettakaa lapsillenne, ettei eläimen turhassa kiusaamisessa ole mitään hauskaa.


Ajoittain ulkona sataa räntää, ajoittain vettä. Harmaata on ja kohta jo pimeneekin. Tänään on Lucian päivä. Lucia tuo valoa pimeyteen, joten sen kunniaksi lähden sytyttämään muutaman kynttilän ihkaomaan joulukuiseen pimeyteeni.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille!
 

21 kommenttia:

  1. Sympaattisilta tosiaan näyttävät nuo alpakat, samaan "porukkaan" sopii tuo aasikin :)

    VastaaPoista
  2. Kerran käväistiin Metsäkylän pihalla, mutta paikka oli kiinni. Alppakat olivat silloinkin piha-aitauksessaan. Joskus jos pääsisi sinne sisällekin ja leivintupaan kahvittelemaan.
    Ihania tuotteita myynnissä, varsinkin nuo rannekkeet olis niin mun mieleen! Neljät jo on ja lisää tekisi mieli. Autolla ajaessa ne ovat ihan parhaat!
    Kaunis tuo Eerikinkartano, harmi jos se ränsistyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoillessa rannekkeet ovat tosiaankin erinomaiset. Siinäpä olisikin minulle vaihtelua tehdä rannekkeita sukkien sijaan.

      Poista
  3. Minä olisin kyllä myös ojentanut poikia siitä, miten eläimiä kohdellaan. Omituista, ettei poikien kanssa ollut aikuinen hlö puuttunut asiaan!

    Kaunis rakennus tuo Eerikinkartano. On se harmi, kun niin moni komea kädentaidonnäyte rapistuu, kun talojen korjaamiseen ei ole varaa :(

    Minäkin hilpaisin tänään vähän pidemmän ajomatkan päähän joulumyyjäisiin, kävin moikkaamassa Kollassa Suvikummun Marjaa. Hänellä oli myynnissä vaikka mitä herkkuja ja ihanuuksia, ostin niitä kotiinkin, osa päätyy myös lahjapaketteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin juuri avaamassa suuni ja ojentamassa poikia, kun he äitinsä kanssa lähtivät pois. Äitiä ei näyttänyt laisinkaan haittaavan poikien touhu, naureskeli vaan vieressä.

      Poista
  4. Kiva postaus oli. Varmasti ollut kivat markkinat ja on vielä niin upea rakennuskin. Hyvää kolmatta adventtia!

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Alpakat olivat tosiaankin aivan hellyttävän sympaattisia.

      Poista
  6. Kaikki mielenkiintoiset joulumyyjäiset olivat näköjään tänä viikonloppuna. Itse ehdin Albergan kartanon ja Villa Elfvikin myyjäisiin. Ja kyllä tuli osteltua taas joululahjoihin kaikenlaista, mutta tuollaisia tavaroita joita ei olekaan kellään.

    Pistää vihaksi tuollaiset ihmiset jotka tykkäävät kiusata eläimiä. Tärkeä empatian oppiminen on pahasti niillä jäänyt kesken :(. Villa Elfvikissä oli kaksi söpöä karvaista ponia joille oli poron sarvet laitettu päähineeksi, lapset saivat ratsastaa niillä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei lapsilla ymmärrystä ole riittävästi, mutta ihmettelen, miksei vieressä naureskellut äiti puuttunut asiaan mitenkään. Jotenkin sitä aikuiselta kuitenkin odottaa vähän kypsempää suhtautumista.

      Poista
  7. No ei tosiaankaan tuo ole kivaa! Edesvastuutonta, miten ihmiset on niin välinpitämättömiä. Paljon on ollut ihanaa myytävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikkea saa vähän hypistellä, eikä tarvitse välttämättä mitään ostaa.

      Poista
  8. Täälä on ny muutama sentti lunta ja kohta -10 astetta. Kummasti heti tuntuu jouluusemmalta. Alpakan villasta teheryt sukat on tosi, tosi lämpööset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alpakkaa voisi Suomessa hyödyntää enemmänkin. Sehän pärjää näissä sääolosuhteissa hyvin.

      Poista
  9. Alpakat niin ihania. Kaunis rakennus ja ymparitö markkina alue :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykästyin alpakoihin. En ole aiemmin niitä luonnossa nähnyt.

      Poista
  10. Voi hyvänen aika, miten toiset eivät osaa opettaa lapsiaan kohtelemaan eläimiä. murr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Olin juuri aikeissa ryhtyä ojentamaan poikia, kun he äitinsä kanssa lähtivät. Jotenkin vielä poikien toiminnan ymmärrän, mutta että aikuinen vieressä vain naureskelee.

      Poista
  11. Kivoja nämä tällaiset markkinat, niistä aina itsekin saa jotain kivoja vinkkejä askarteluun.
    Tuo poikien käytös ikävää, mutta ikävämpi oli aikuisen käytös.

    (Eilinen kommenttini on näköjään mennyt bittiavaruuteen)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!