perjantai 11. joulukuuta 2015

Säheltämistä Juuson valvonnassa


Terveisiä täältä aikaansaamattomien joulunodottajien maailmasta. Sain sentään joulukoristelaatikon rahdattua kellarista varastoon odottamaan, mutta siitä on vielä matkaa sen laatikon avaamiseen ja sisällön penkomiseen. Näinkö tässä käy, että tänä jouluna mennään lähinnä erilaisilla valoilla, joita niitä toki on vähän joka nurkassa. 

Katselin eilen teemalta dokumenttia, jossa korostettiin valon vaikutusta ihmiseen etenkin näin pimeään aikaan. Toki päivänvalolla on tärkein vaikutus ja merkitys, mutta valo ylipäätään on todella tärkeää ihmiselle. Paitsi se sininen valo, jota tuikkii jokaisesta läppäristä, tabletista ja kännykästä. Se tutkitusti vaikuttaa negatiivisesti unirytmiin ja vaikeuttaa mm. nukahtamista. Kun tuo päivänvalo näyttää nyt olevan kovasti kortilla, on ilo sytytellä hämärää karkoittamaan kaikenlaisia jouluvaloja.


Löysin kaapista viime vuonna ostetun valmispiparitalon ja pari tuubia koristekuorrutetta. Ajattelin laittaa talon kasaan, mutta laiskuuttani päätin tehdä liimauksen niillä koristekuorrutteilla. Tulipa aikamoinen sotku. Talo vapisi ja vapisi ja lysähti kasaan. Eikä vaan yhtä kertaa, vaan lukuisia. Kuorrute valui pitkin seiniä ja lopulta ainoa päämääräni oli saada se pysymään pystyssä. Ulkonäöstä viis. Ei pitäisi ryhtyä piparitalohommiin ilman intensiivistä paneutumista ja innostusta aiheeseen. Eiköhän tuo syötyä tule.


Ilmeisesti piparitalohommani oli niin sekasortoista sähläilyä, että Juusokin päätti jäädä sitä keittiön pöydälle seuraamaan. Ainahan sitä on mukavampi puuhailla, kun on juttuseuraa tarjolla ja vihdoin piparitalokin lopetti huojumisensa ja pysyi pystyssä. Aika parantaa, pätee tässäkin tapauksessa. Ajan kanssa pysyvät piparitalotkin pystyssä. Kunnes tulevat syödyiksi.


Muuta merkittävää en sitten olekaan saanut aikaan. Kamerakin on pysynyt hyllyssä ja ulkokuvat ovat viime viikolta. Myös nuo ylimmässä kuvassa olevat pajunkissat. Eivät siis viime keväältä vaan kauppareissuni varrelta viikko sitten. Tänään huomasin samaisessa paikassa vielä enemmän pajunkissoja, mutta en ehtinyt jäädä niitä kuvaamaan. 


Ja aivan oikein, viime postauksen tikkakuva on kuin onkin harmaapäätikka. Kuten monet kommentoijat olivat huomanneet. Vihertikka on aika saman näköinen, mutta huomattavasti harvinaisempi. 

Kiitos kaikille ihanille postaajille. Olen teidän juttujanne käynyt lukemassa, mutta kommenttikieleni on ollut niin tukossa, ettei tarinaa ole riittänyt juuri muille jaettavaksi. Nyt toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja myös joulunodotusta. Sieltä se tulee vääjäämättä.
 

34 kommenttia:

  1. Kummasti tuo makeannälkä vaan kasvaa näin joulun aikaan, että varmasti piparkakkutalosikin häviää alta aikayksikön parempiin suihin.
    Ja, kiva on puuhata, kun mukava juttukaveri on hengessä mukana :)

    Iloista joulunodotusta myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään piparitaloa ei ole kaappeihin jäänyt pölyyntymään. Oli ne sitten hienoja tai vähemmän hienoja. Huvitti tuo Juuson kiinnostuneisuus, joka tosin lopahti sähellykseni loppua kohden.

      Poista
  2. Piparitalo näyttää kuitenkin maukkaalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä on herkkuhetkiä taas useammaksi illaksi.

      Poista
  3. Huojuva piparitalo! :-D Tämä on aivan uusi käsite, ehkäpä uusinta trendiä jopa. Kaunis sen katosta ainakin tuli!
    Ihana Juuso, niin söpö. Miten pystyit edes keskittymään, kun se on niin kutsuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Sinä se osaat aina löytää kaikista asioista positiiviset puolet. Huojuva piparitalo, jossa on ainakin kaunis katto - kuulostaa tosi mukavalta. Myönnän auliisti, ettei minkäänlainen visuaalisuus ole vahvin taitoni. Tekemisen halua on aina huomattavasti enemmän kuin taitoa.
      Enpä kovin hyvin edes yrittänyt keskittyä. Juuso huolehtii takuuvarmasti siitä, että se saa kaikkein suurimman osan huomiosta.

      Poista
  4. Onhan tässä vielä jouluun aikaa ja kaiken tähdellisen ehtii kyllä hyvin tekemään. Juuso näyttää olevan aina kaikessa mukana.
    Mukavaa viikonloppua myös sinulle ja tressitöntä jouluun valmistautumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä teen samoin, kuin siinä Saarioisten joulumainoksessa. Ostan ne laatikot kaupasta ja menen pukin eikun Ukkokullan kanssa vielä hetkeksi pötköttämään.

      Poista
  5. Runsaat koristukset on sinun piparitalossasi. Varmasti maistuu hyvältä.
    Pitääkin mennä ihmettelemään löytyykö meiltäkin jo pajunkissoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koristuksilla on helppo peittää isommatkin virheet. Tulipa kuitenkin viime vuotinen piparitekele kasattua ja ihan varmasti se tulee myös syötyä.

      Poista
  6. Pajunkissoja tosiaan!! Katsoin minäkin tikkaa ja en huomannut siinä virhettä, huomasin vain että samanlainen on vanhempieni lintujenruokintapaikalla vieraillut viime ja tänä talvena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaapäätikka tai viherikka - yhtä erikoisia lajeja meidän lintulaudalla. Sitä on vähän sellainen voittajan olo, kun saa bongattua jonkun uuden tulokkaan omalta lintulaudalta.

      Poista
  7. Ihana Juuso :-)
    Piparihommat jätän ihan muille. Ei kuulu minun osaamisgenreeni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, sinulla on oikea asenne. Kaikkea ei tarvitse itse osata eikä edes opetella. Minä olen varsinainen jästipää, kun en sitä milloinkaan usko.

      Poista
  8. Ihana Juuso :-)
    Piparihommat jätän ihan muille. Ei kuulu minun osaamisgenreeni...

    VastaaPoista
  9. Juuson pitää olla tarkkana ja vahtia.
    Meillä Börje osallistuu aina ku jotain askartelua ja Minttu vahtii haukkana kun leivotaan..tai siis isäntä leipoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse milloinkaan yksinään mitään puuhailla, kun talossa on kissa. Luultavasti sama pätee myös koiratalouksiin.

      Poista
  10. Näin tääläki pajunkissoja viikolla. Olispa jo kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olisipa jo kevät! Mutta ei tässä enää pitkää matkaa sinne olekaan. Kohta ollaan jo paremmalla puolella.

      Poista
  11. Aina on. Hyvä olla pomo joka hommassa ja Juuso onkin siinä hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusolta luontuu pomottaminen. Päivällä se ei haittaa, mutta kun sillä on tapana öisinkin käydä komentelemassa mammaa täyttämään ruokakuppia. Hiukan silloin raivostuttaa.... siis mammaa.

      Poista
  12. Tuo on niin totta, mihinkään ei auttaisi ryhtyä ilman, että paneutuu asiaan kunnolla. Niin meni mulla pieleen paperisen kranssin teko, pelargonien kellariin vienti ja pyykinpesu. Joulukukkien tuunaus on antanut odottaa jo monta päivää, olen jäänyt venaamaan sitä oikeaa inspistä. Toivottavasti se puhkeaa ennen joulua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, jollei sitä inspistä ilmaannu, olisi paljon parempi jättää koko homma aloittamatta.

      Poista
  13. Ihastuttavat pajunkissat♡ Söpöjä niinkuin Juusokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kissat ovat söpöjä, oli ne sitten pajuissa tai keittiön pöydällä.

      Poista
  14. Piparitalon kokoaminen on tosiaan taitolaji. En ole moneen vuoteen yrittänyt, mutta lasten ollessa pieniä tuli värkkäiltyä. Usein päädyimme tekemään vain "piparikaupungin", jonne jokainen sai tehdä omia juttujaan. Talon kasaaminen harvemmin onnistui kommelluksitta. Eikä tässä ole vielä mitään kiirettä, jouluun on aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi kannattanut ryhtyä kasaamiseen sokerikuorrutteella. Se kovettuu liian hitaasti. Joskus kannattaisi pysyä perinteisissä menetelmissä, eikä yrittää oikoa sieltä, missä se aita on matalin...

      Poista
  15. Piparitalot ovat vähän huteria rakennelmia. Yhtenä vuonna ei saatu kuin katto pysymään kasassa, mutta tyttö keksi suorakulmaisen peltirasian laittaa talolle alaosaksi ja hyvin pelitti:)
    Meillä on harmaapäätikka vieraillut melkeimpä kerran talvessa, tänä vuonna ei ole vielä näkynyt, mutta odotellaan.
    Mukavia hämyiltoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jo mietin nuppineuloilla kiinnittämistä, kunnes kuorrute jähmettyy. No, pysyi se kasassa lopulta ilmankin.
      Mielelläni näkisin harmaapäätikan toistekin. Saapa nähdä, tuleeko vielä.

      Poista
  16. Piparitalot ovat haastavia, minä en ole niitä tehnyt, mutta ihailen mielelläni muiden rakennelmia. Hieno katto talossasi on :) Ja onneksi ulkonäkö ei vaikuta makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikkien ei tarvitse osata kaikkia. Kunhan sen muistaisin ensi joulun alla.

      Poista
  17. Sinulle on haaste blogissani.
    http://siniunikon.blogspot.fi/2015/12/alyttomat-joululahjat.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, otan haasteen mielelläni vastaan.

      Poista
  18. Juuso on niin söpö!! Itse olen ihan kuolemassa tähän valon puutteeseen, kävelen melkein unessa kokoajan. Ihanaa, että valostuu pian! Piparitalot ovat minusta turhake ylitse muiden, kivempi vaan syödä ne piparit sellaisenaan :) Minäkin näin pajunkissoja, tuli niin keväinen olo...

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!