Hyvää Juhannusta!

Hansa-ruusu ja kultakuoriainen

 

Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä.

 

Hyvää Juhannusta!

 

Vuoronvaihto

Papaver 'Princess Victoria Louise'

 

Näin juhannusviikolla tuntuu, kuin kesää olisi kestänyt jo pidempäänkin. Syy lienee toukokuun helteisissä viikoissa. Oikeastaan kesäkuu on ollut säiden puolesta aika mukava. Sadetta on tullut riittävästi, mutta ei kuitenkaan päivä tolkulla putkeen. Aurinko näyttäytyy likimain joka päivä ja lämpöäkin on sopivasti. 

Päällimmäisenä on ollut ajatus, että  kaikki on edellä ja aikaisessa. Vertasin kuvia vuoden takaiseen todeten, että joku kasvi on todellakin etuajassa, moni taasen vasta aloittelee. Keskimäärin siis ollaan ihan normikesässä.

Papaver 'Princess Victoria Louise'

Meidän nurkilla kaikki kasvu on mielestäni varsin rehevää, runsaskukkaista. Ruusuorapihlajan oksat notkuivat kukista ja kukinta kesti viileiden öiden - osin päivienkin - vuoksi varsin pitkään. Sitten tuli kunnon sadekuuro ja tämän vuoden kukinta oli sitten siinä.

Unikot ovat nopeatempoisia. Niitä on paras kuvata heti nuppujen avauduttua, jos aikoo ne ikuistaa terälehdet levällään. Muuten pääsee kuvaamaan terälehtiä maassa. Punaoransseista idänunikoista aniharvassa on enää ainuttakaan terälehteä. Niiden jälkeen alkoivat avautumaan vaaleanpunaiset Princess Victoria Louiset ja heti perään valkoiset Royal Weddingit.

Papaver 'Princess Victoria Louise'

Sekä prinsessat että kuninkaalliset häät olen kasvattanut siemenistä. Leikkaan kuivuneet siemenkodat koristeeksi vähäksi aikaa maljakkoon. Tarkkana saa olla ehtiäkseen kerätä siemenet talteen ennen kuin siemenkota poksauttaa itsensä omatoimisesti auki ja lennättää siemenet valitsemiinsa paikkoihin.

Papaver 'Princess Victoria Louise'

Olen ripotellut siemeniä eri paikkoihin ja nyt se alkaa kantaa hedelmää. Unikoita ilmestyy odottamattomistakin paikoista. Tänä vuonna tapasin ensimmäisen Princess Victoria Louisea alapihan marjapensaista. Raparperin keskeltä niitä tuli jo viime vuonna. Enkä taatusti ole unikon siemeniä marjapensaiden tai raparperin kylkeen kylvänyt. Puutarhassa tapahtuu aina isompia ja pienempiä ihmeitä.

Papaver 'Royal Wedding'

Unikoiden tämän vuotinen matka alkaa ottaa seuraavaa askeltaan eli seuraavaksi ne kypsyttelevät siemenkotiaan. Samalla kukkavarren tyvellä olevat lehdet muuttuvat vähitellen kellertäviksi, mikä ei ole niitä kauneimpia näkymiä. Jos oikein alkaa ärsyttää, ne voi leikata pois.

Papaver orientale - Idänunikko

Unikot ovat omanlaisiaan vaeltajia. Ne pysyvät jotenkuten penkissään, mutta harvoin suoraselkäisenä seisten. Niiden varret ovat kiemuraisia ja usein nämä kasvit makaavat pitkin pituuttaan. Toisaalta kukkien terälehdet ovat kuin hienointa silkkipaperia. Jo nuppuvaihe on ihastuttava, kun karvainen nuppu hitaasti raottaa itseään näyttäen päivä päivältä enemmän punaista väriä.

Pidän myös siemenkodista. Samettinen myssy suojaa siemeniä, kunnes niiden on aika lähteä valloittamaan maailmaa.

Paeonia l. 'Red Charm' (oletettavasti)

Unikot vaihtavat miltei lennossa kukintavuoroa pionien kanssa. Kuolanpionit ovat aikaa sitten lopettaneet ja nyt nuppujaan avaavat toinen toistaan komeammat kiinanpionit. Ensimmäisenä kukkaan ehti oletettu Red Charm. Ostin tämän pionin Alexander Fleminginä messuilta, mutta Alexander se ei ole. Olkoon Red Charm niin kauan, kuin joku vankasti muuta väittää.

Paeonia l. 'Sarah Bernhardt'

Sarah Bernhardtit avautuvat hitaammin kuin valkoiset Festiva Maximat. Tiistain lämpö varmasti räjäyttää pionien terälehdet valloilleen, joten keskiviikkoaamuna näky voi olla jo toisenlainen.

Paeonia l. 'Festiva Maxima'

Festiva Maximan terälehtien välistä pilkottaa viininpunaista. Tämä on viehättävä yksityiskohta juhlavassa tyllihameessa.

Paeonia l. 'Coral Charm'

Melkeinpä mieluisin pioni on Coral Charm. Se vasta raottaa nuppuaan näyttääkseen terälehdille ulkomaailmaa. Muurahaiset tutkivat innoissaan esiin pilkistävää väriä - ja napostelevat samalla kukan erittämää sokeripitoista nestettä. Puutarharyhmissä kysytään usein, aiheuttavatko muurahaiset pionille vahinkoa ja miten murkuista pääsisi eroon. Muurahaisista ei ole mitään vahinkoa pionille, eikä murkkuja ole siis tarpeen ryhtyä hävittämään. Tämähän on puutarhan yhteiseloa parhaimmillaan.

Paeonia l. 'Karl Rosenfeld'

Punaiset Karl Rosenfeldit avautuvan muiden perässä. Alapihalla mm. Jan van Leeuwen on vielä tiukasti nupussa. Samoin Shirley Templenä saksalaisesta liiteristä ostetut kaksi pionia. Ruusupenkissä vuoroaan odottavat Bowl of Beautyt. 

Miltei kaikkien pionien varret ovat venyneet hurjan korkeiksi. Toivokaamme, ettei kukinnan aikaan tulisi rankkasateita. Vaikka kuinka tukisi pioneja, painavat kukat taivuttavat varret nopeasti mutkalle. Sateen uhatessa kannattaa käydä poimimassa muutama nuppuinen pioni maljakkoon. Jos vain raaskii.

Paeonia l. 'Immaculee' 6.7.2023

Pioni Immaculee ei kuki tänä vuonna. Se kasvoi monta vuotta tyytyväisenä Kurgaanissa. Viime vuonna totesin, että riippahernepuun ja pionin kilpailu huomiosta on saanut haitallisia piirteitä. Pioni oli pahasti alakynnessä, kun se joutui kurkkimaan riippahernepuun oksien välistä. Suurin osa kukista jäi oksien peittämäksi. Niinpä päätin helpottaa pionin oloa ja kaivoin sen pois. Uusi asuinpaikka löytyi läheltä, Kiemurapenkistä. Kasvi heräsi kevään tullen hyvinvoivana, mutta nuppuja se ei jaksanut vielä tehdä.

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu pioni

Uutta jännittämistäkin pionimaailma tänä kesänä tarjoaa. Sain toissakesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta nimettömän pionin. Istutin sen Olopihan Syreenipenkkiin. Viime kesänä pioni nousi, mutta ei kukkinut. Nyt yllättäen siinä on kaksi nuppua, joiden avautumista odotan nähdäkseni, millainen kukka sieltä oikein ilmestyy. Hauska tavata uusi kukka.

Ahomansikka

Juuri nyt puutarhassa tapahtuu niin paljon, ettei perässä tahdo pysyä. Raportoidaan mitä keritään ja loput sitten vaikka pimeinä talvipäivinä. Ennenkaikkea nautitaan näkymistä. Sekä ahmitaan kauneutta, värejä ja valoa.

 

Bodaava kurkku

 

Tomaattien kypsymistä odotellessa ehtii syödä kilotolkulla kurkkuja. Ne nimittäin kypsyvät nopeasti ja niitä riittää. Kasvarissani on kuusi kurkkua: kaksi Cordobaa, kaksi Sherpaa ja kaksi Beth Alphaa. Sherpa ehti kypsyttää ensimmäiset kaksi kurkkua, jotka syötiin heti kesäkuun alussa. Kuvassa kulhossa on vasemmalla viisi Sherpaa ja oikealla kolme Cordobaa.

Retiisejä kylvin huhtikuussa kukkalaaitkkoon, jonka laitoin kasvihuoneeseen. Sato syötiin toukokuussa. Kuvan Cherry Belle -retiisit on kylvetty lavakaulukseen 15.5. Nyt sinne pitäisi kylvää uudet siemenet.

Kurkku Beth Alpha

Muut kurkut kasvavat normaaleina, mutta toinen Beth Alpha sen sijaan on päättänyt ryhtyä bodaamaan. Se on kehittänyt itselleen melkoisen muskelivartalon. Vai vihreää lakumattoako tuo on? Yhtään kurkkua noista kukista ei ole kasvamassa. Viekö kehonrakennus kaiken energian, eikä hedelmät jaksa enää kehittyä?

Kurkku Beth Alpha

Seuraan toistaiseksi Beth Alphan bodaamista. Jos kurkkuja ei ala tulla, taidan siirtää kasvin pois kasvarista tilaa viemästä. Mikä mahtaa olla syynä kurkun moiseen olomuotoon?

Kurkku Cordoba

Cordoba tekee hoikkia ja pitkiä kurkkuja. Yleensä kerään ne mieluummin "alamittaisina", koska minusta kurkun maku on silloin parempi. Varsi kyllä jaksaa kannattaa useamman pitkän kurkun, mutta parempi ottaa varman päälle eli poimia kurkkuja etuajassa, jotta varsi ei vahingossakaan luhistu ennenaikojaan.

Kurkku Sherpa

Sherpan kurkut ovat taasen vähän lyhyempiä, mutta paisuvat parhaimmillaan isoiksi jötiköiksi. Niihinkin pätee sama asia eli pienempinä maku on parempi.

Tomaatti Golden Sunrise

Tomaatteja on 9 erilaista: Supersweet, Sungold, Gardeners Delight, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Hunreds & Thousands, Microdwarf Jip and Janneke, Bumble Bee ja Vilma, joita on kolme. Kaikissa on jo raakileita ja runsaasti kukkia. Maistiaisia saa vielä odottaa.

Paprikoista kolme California Wonderia on nupulla. Kahdessa Zazussa ei vielä ole kukkia.

Punaherukka

Herukoita on kypsymässä tavalliseen tapaan runsaasti. Meillä on kaksi isoa punaherukkapensasta, kaksi karviaista, yksi valkoherukka ja kaksi mustaherukkaa. Mustaherukoista tulee tänäkin vuonna lähinnä maistelumarjoja. Jostain syystä ne eivät tahdo kasvaa ja viihtyä siinä määrin, että sato riemastuttaisi.

Karviainen

Karviaispensaissa on vihreitä raakileita paljon. Kypsyttyään näitä syö mielellään suoraan puskista. Luultavasti teen jälleen karviaishyytelöä, joka maistuu talvella esimerkiksi lihan tai kaalilaatikon lisukkeena. Tai juustojen kera.

Omena Huvitus

Omenoiden kukinta taisi onnistua, vaikka saivatkin ylleen kunnon rae- ja sadekuuron. Huvitus, Valkeakuulas, Punakaneli ja syysomena pullistelevat raakileita. Aika näyttää, mitä jää sadoksi, kun muumiotauti kuitenkin vie osan hedelmistä.

Viinirypäle Zilga

Zilga-rypäle kärsi jonkin verran talvesta. En ole leikannut köynnöstä kertaakaan siten, kuin sitä sadon maksimoimiseksi pitäisi. Nyt leikkasin lähinnä kuolleet versot pois. Meillä Zilgan pääasiallinen tarkoitus on viherryttää pergolaa ja tuoda sinne välimerellistä tunnelmaa. Rypäleet ovat mukavaa bonusta. Viime syksynä saimme kaksi ämpärillistä rypäleita. 

Zilgan syöminen sellaisenaan on työlästä touhua, kun jokaisessa rypäleessä on isohko kivi. Niinpä höyrytin rypäleet mehuksi ja tein niistä hyytelöä. Siitä tuli hyvää. Näin aion menetellä nytkin, mutta sato jää ilmiselvästi viime vuotista pienemmäksi.

Kasvimaalla kasvaa kohinalla. Esikasvatetut samettikukat kukkivat ja tuoksuherneissä on ensimmäiset nuput.

Parsat on jo syöty. Jätän joka vuosi pari parsaa poimimatta, jolloin ne kasvattavat vihreän harsopilven pienine keltaisine kukkineen. Tämä on kivan näköinen kasvimaan piriste ja se säilyy hienona pitkälle syksyyn.

Allium ursinum - Karhunlaukka

 
Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille!

Ansaitsevat tulla mainituiksi

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

 

Meneillään oleva kesä alkoi ensin kylmänä muuttuen sitten pitkäksi hellekaudeksi ja nyt ainakin meidän nurkilla sataa päivä toisensa jälkeen ihan kunnolla. Niinpä sekä kasvien kuvaaminen että niistä kertominen on sujunut osittain läpihuutojuttuna. 

Yleensä sitä tulee esitelleeksi runsaskukkaisia ja näyttäviä kasveja. Samalla moni muu jää vähemmälle huomiolle, vaikka nekin ansaitsevat tulla mainituiksi. 

Rhododendron 'Nova Zembla'

Rhodoni kärsivät talvesta. Vanhemmissa lehdissä on paljon vioituksia. Muutenkaan rhodoni eivät ole mitenkään kaunismuotoisia. Yksi oksa sojottaa sinne, toinen tänne. Keväästä toinnuttuaan ne ovat piristyneet ja kasvattavat uusia lehtiä. Lila Catawbiense kukkii yhä kiitettävästi. Punainen Nova Zempla muutaman kukan voimin. Valkokukkainen Cunningham's White kukkii aina aikaisin, joten se on jo lopettanut. Se kukkii usein syksyllä uudelleen muutaman kukan voimin.

Mahonia

Myös mahonia otti talvesta nokkiinsa. Suojasin sen mielestäni ajoissa kevätauringolta, mutta siitä huolimatta moni oksa meni kokonaan ruskeaksi. Näin on tapahtunut kerran aiemminkin. Silloin surin asiaa täällä blogissa, jolloin sain ohjeita antaa mahonian rauhassa toipua. Sen se kyllä tekisi, kuten tapahtuikin silloin ja myös nyt. Leikkasin ruskeita oksia varovasti pois ja nyt pensaat puskevat reippaasti uutta kasvua. Kukinta jäänee väliin.

Epimedium Rubrum - Tarhavarjohiippa

Varjohiipoille en ole löytänyt pihasta sopivia paikkoja. Muutama vuosi sitten kokeilin istuttaa pari varjohiippaa Makkaripenkkiin. Tänä keväänä penkin kasvit olivat surkea näky. Ajattelin, että kasvihautajaisia on tiedossa lukuisia. Niin vain varjohiipatkin nousivat ja yllättäen jopa kukkivat. Ihan ensimmäistä kertaa pihassani.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Niin tarhavarjohiipan punaiset kuin valkovarjohiipan valkoiset kukat ovat pikkuisia söpöläisiä. Kuvaaminen ei ollut ihan helppoa, kun niiden ääreen piti mennä polvilleen ja odottaa, ettei mistään tulisi pientäkään tuulenvirettä heiluttamaan herkkiä kukkia.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja ja Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Samaisessa Makkaripenkissä kuunlilja Frances Williams on vihdoin avannut lehtiruusukkeensa. Sillä on hiukan ahdasta, kun rönsytiarellat valtaavat kaiken aikaa enemmän ja enemmän tilaa. Rönsytiarella viihtyy selvästi tässä oikein hyvin, mistä iloitsen. Sitäkin olen istutellut eri paikkoihin löytääkseni sen parhaan. Ehkä nyt olen sellaisen löytänyt.

Hemerocallis lilo-asphodelus - Keltapäivänliljat ja Allium 'Purple Sensation' - Ukkolaukat

Etupihan Bermuda on tänä vuonna varsinainen sekasotku. Alueelta on menehtynyt useampi jaloangervo, syysleimu ja ilmeisesti kaikki salkoruusut. Vaikka hengissä säilyneet kasvit ovat kasvun myötä rehevöityneet, aukkopaikkoja on yhä. Keltapäivänlilja näyttää viihtyvän paahteisen kuivassa paikassa yllättävän hyvin. Kukinnan jälkeen sen lehdistö säilyy vihreänä ja peittää samalla myös ukkolaukkojen keltaisena nuutuvat lehdet.

Ukkolaukat kukkivat tänä vuonna hämmästyttävän runsaina. Niitä nousi sellaisistakin paikoista, joihin olin jo unohtanut niitä istuttaneeni. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Näin kerran istutusalueen, jossa purppurahappomarjat näyttelivät pääosaa. Ihastuin näiden pikkupensaiden lehtien kupariseen sävyyn. Kukathan ovat melko vaatimattomia, vaikkakin kauniita. Innostuin sitten ostamaan itsellenikin purppurahappomarjan. Tykkään siitä kovasti, mutta yhdellä puskalla ei helposti saa häkellyttävää näyttävyyttä. Voinhan joskus hommata niitä lisääkin. Ehkä.

Iris germanica

Valkokukkaiset saksankurjenmiekat pääsivät yllättämään minut kukinnallaan. Puuhaa on ollut riittämiin, eikä aina ehdi kiertää katsomassa kaikkia yksityiskohtaisesti. Saatan kierroksellani oikaista tutkimaan jotain näkemääni ja sitten sadekuuron yllättäessä kipaisen sisälle. Niin osa alueista jää tarkastamatta. Helteessä iriksen kukat putkahtelivat esiin nupuistaan vauhdilla ja samalla vauhdilla ne kuihtuivat.

Anemone tomentosa robustissima - Hopeasyysvuokko

Joka kevät odotan kiivaasti syysvuokon heräämistä. Parina keväänä on jo ehtinyt sydäntä kylmätä, että onko syysvuokko kuollut. Toissa vuonnako se taisi jättää kukinnan väliin. Vai onko siitä jo pidempi aika? Tänä keväänä syysvuokko heräsi muiden tahdissa. Se on taatusti tuplannut kokonsa. Sen lehtiä nousee kaempanakin.

Pahoittelen sotkuista näkymää. Kuvan ottamisen jälkeen kävin tukemassa oikealla rehottavan nuokkuluppion niin, ettei sen lehdet makaa muiden päällä. Lemmikit ovat jo kukkimisensa lopettaneet. Alkavat olla ruskeiksi kuivuneita. Kunhan kerkeän, käyn kitkemässä ne pois. Rapina vain kuuluu, kun siemenet sinkoilevat istutusalueille. Lemmikkien tulevakin elämä on taattu kitkennästä huolimatta.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Syyspenkin Hans onnistui sekin kasvattamaan kukkavanat yllätysnopeasti. Toivottavasti viime päivien viileys hidastaa niiden kukkimista. Takana pilkottaa hieman harjaneilikka. Niitä samaisessa penkissä on nyt runsaasti. Ensimmäiset jo avaavat nuppujaan. Ja minä kun ihmettelin pitkään, miksi en onnistu harjaneilikoiden kanssa. Suorakylvönä en saanut niitä kasvamaan. Sitten kokeilin esikasvatusta ja taimien istutusta penkkiin. Sillä menetelmällä sain harjaneilikat menestymään.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Yhdestä pikkuisesta liuskavaleangervon taimesta on kasvanut kokonainen keskittymä puistoreunan tuijien ja rhodojen väliin. Kasvi on levittäytynyt ilmeisesti hyvinkin laajalle, koska joka kevät ilmaantuu yhä uusia versoja. Tänä vuonna pääsen ihailemaan ihka ensimmäisiä kukkia.

Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti

Isotähtihyasintit kuuluvat niihin, jotka eivät oikein tykänneet talvesta. Tavallisesti ne kukkivat näin kesäkuun alussa runsaina. Nyt nousi vain muutama kukkavarsi Syreenipenkissä.

Isotähtihyasintti muistuttaa paljon tähkähietaliljaa. Tai päinvastoin. Tähkähietalilja saattaisi menestyä camassiaa paremmin meidän paahteisessa puutarhassamme.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Perhoangervokin on jo aloittamassa kukintaansa. Noin metriset varret ovat sen verran hentoja, että kasvi on hyvä tukea. Muuten se kaatuilee muiden päälle, eikä tietenkään ole yhtä nätti, kuin pystyssä seisoessaan. Istutin näitä pari uutta Pikkupuutarhaan pari viikkoa sitten. Yksittäiset kukat eivät ole suuren suuria, mutta tämän pensasmaisen kasvin olemus on herkän kaunis.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Keväällä puutarhuri odottaa ja kaipaa monia kasveja. Sitten on niitä, joita ei osaa kaivata, mutta jotka noin vain ilmestyvät kasvamaan ja kukkimaan. Tällainen pikkupersoona on oranssikeltano, jonka sain iäisyys sitten eräältä tuttavalta lapinvuokkona. Eihän se mikään lapinvuokko ole, mikä selvisi minulle nopeasti. Aluksi en ollut kovin ihastunut oranssiin rentoilevaan kukkaan. Sittemmin olen oppinut pitämään sen sinnikkyydestä. Lisäksi se on helposti monistettavissa uusiin paikkoihin, koska kasvi leviää hyvin. Riesaa siitä ei ainakaan minulle ole tullut. Ylimääräiset taimet on helppo nyhtää pois.

Pinus mugo - Vuorimänty

Kuvittelin olevani hyvin ajan tasalla puutarhahommissa. Säät ovat kuitenkin laittaneet kapuloita rattaisiin. Helteellä en millään jaksanut ryhtyä vuorimännyn typistykseen. Ja sitten tulikin kaatosateet. Vuosikasvut suositellaan typistettäviksi juhannukseen mennessä. No, onhan tässä vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikkojen kukinta on likimain ohi. Vaaleanpunaiset Princess Victoria Louiset ja valkoiset Royal Weddingit sentään ovat vielä nupulla. Kunpa pysyisivätkin nuppuisina vielä muutaman päivän, ettei sadekuurot hakkaa niitä maahan makaamaan.

Kohti aurinkoisempia päiviä ja uusia kukkasia!

Popparit harakoille

Popcorn heinäkuussa 2022

Moni on varmaan ainakin somessa törmännyt kesäkukkapopcorneihin. Ruukkuun kylvetään tavallisia kaupasta ostettavia maissinjyviä. Niitä, joista paukutetaan kattilassa naposteltavaa vaikkapa leffaillan ratoksi. Ystävä oli kasvattanut näin itselleen näyttävät viherkasvit terassin koristukseksi. Niinpä minäkin innostuin kokeilemaan ja tykästyin. Kesällä 2022 maissinjyvistä kasvoi kuvan isokokoinen ruukkukasvi, joka pysyi vehreänä syksyyn saakka.

Popcorn 10.6.2023

Onnistumisesta iloiten kylvin poppareita myös viime keväänä. Siitä samasta pussista, jonka olin ostanut edellisenä kesänä. Onhan se nyt terveellisempää nauttia vihreänä hulmuavista popcorneista kesäisellä terassilla kuin napostella rasvaisia ja suolaisia popcorneja sohvalla istuen. Näin kärjistetysti. 

Vaan eipä mennyt putkeen kasvatusyritykseni. Yhtenä aamuna pihaoven avatessani löysin kuvan näköistä jälkeä. Hyvin itäneet popparit olivat riipin raapin pitkin terassia. Ihmettelin, mikä kumman otus kesäkukkiani terrorisoi. En ehtinyt siivota sotkua heti, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Näin nimittäin samana päivänä, miten harakat kävivät tonkimassa ruukkua siinä toivossa, että sieltä vielä löytyisi jotain maisteltavaa.

Tyhjensin ruukun ja totesin, että pysyköön popparit pussissaan.

14.5.2024

Toukokuussa käsiini osui keittiön kaapissa vajaa popcorn-pussi. Muistin toki edellisen vuoden epäonnisen kasvatusyrityksen, mutta ehkä onni olisi nyt parempi - tuumasin. Multaa isoon ruukkuun ja popcornit perään. Laitoin varmuudenvuoksi ruukun päälle hallaharson estämään lintujen pääsyn siemeniä tonkimaan.

Popcornit itivätkin kiitettävästi. Ehkä olisi voinut vähän enemmänkin niitä multaan kätkeä. Olin kuitenkin tyytyväinen itämisen tuloksiin.

31.5.2024

Helteiden saavuttua otin hallaharson pois, jotta popparit eivät paistuisi. Laitoin ruukun ympärille verkon, sillä varikset ja harakat pörräsivät ahkerasti pihapiirissä. Epäilimme, että variksilla on puiston toisella laidalla kasvavassa kuusessa pesä. 

Päätin katsoa verkkoa muutaman päivän ja ottaa sen sitten pois. Versot olivat jo hyvän kokoisia ja ajattelin harakoiden jättävän ne rauhaan.

8.6.2024

Popcornit ehtivät olla rauhassa ilman verkkoa ehkä yhden ainokaisen vuorokauden. Aamulla terassille mennessäni mullassa oli myllätty ja irrallisia versoja oli pitkin lattiaa. Tuskin ehdin kunnolla takaisin sisälle, kun ikkunasta näin harakan palaavan apajille. 

Ruukun laidalla on vielä muutama poppari pystyssä. Siivoan ruukun pois, kunhan sade taukoaa ja muilta töiltäni ehdin. Nyt vannon, että popcorn-kokeiluni saa olla tässä. Eiköhän maailmasta löydy muitakin nopeakasvuisia ja näyttäviä kesäkukkia, joita harakat eivät himoitse.