Puutarhan tyllimekot

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

 

Ihme kesä, kun pionit ovat saaneet kukkia päivästä toiseen auringon paisteessa. Usein juuri pionien kukinnan aikaan taivas avaa tummat pilvensä kaatosateena kastaen puutarhan tyllimekot kauttaaltaan. Joka vuosi pionien varret venyvät pitkiksi ja painavien kukkien pystyssä pysyminen vaatii varsien tuentaa. Niin myös nyt. Näyttää melkeinpä siltä, kuin pionien varret olisivat tavallistakin pidemmät. Kuten monilla muillakin puutarhan kasveilla.

Paeonia l. 'Sarah Bernhardt'

Iltapäivälehdet hehkuttivat torstaina isoin otsikoin viikonloppuna saapuvasta ukkosmyräkästä, joka veisi helteet mennessään. Sääkartta näyttikin lauantaiyöksi hurjia sademääriä. Sittemmin sateet olivatkin muuttuneet varsin vaimeiksi ja ukkosmyrsky on siirtynyt maanantaille. Ehkä sinne päästessä myrsky on jälleen peruuntunut.

Paeonia l. 'Sarah Bernhardt'

Osa pioneista onkin jo kukintansa loppusuoralla. Valkoiset Festiva Maximat varsinkin pudottavat jo terälehtiään. Vaaleanpunaiset Sarahit ovat vielä hyvässä kuosissa. Useita nuppuja myös avautumatta. Raaskin jo poimia muutaman pionin maljakkoonkin, kun niitä siitä huolimatta jää myös kukkapenkkiin. Pionien ensimmäisinä vuosina en voinut kuvitellakaan katkaisevani ainuttakaan vartta puutarhassa, kun kukkia oli vielä vähän.

Paeonia l. 'Karl Rosenfeld'

Punaisen Karl Rosenfeldin, valkoisen Festiva Maximan ja vaaleanpunaisen Sarah Bernhardtin istutin ensimmäisinä pioneina. Sittemmin puutarhaan on tullut muitakin. Useimmat pionit ovat saaneet kasvaa niillä sijoilla, joihin olen ne istuttanut. 

Viime vuonna siirsin Immaculeen Kurgaanista Kiemurapenkkiin, koska ne jäivät pahasti riippahernepuun oksiston varjoon. Immaculee nousi hyvin uudessa paikassaan, mutta ei kuki. Toivottavasti jo ensi vuonna.

Paeonia l. 'Festiva Maxima'

Jossain vaiheessa istutin jalopähkämöä samalle alueelle pionien kanssa. Ei kovin fiksu teko, koska jalopähkämöt leviävät varsin tehokkaasti. Olen jo kertaalleen kaivanut niitä pois, mutta yhä niitä riittää. Myös unikoita kasvaa vanhimpien pionien joukossa. Ne ehtivät yleensä kukkia ennen pioneja, eivätkä näytä kilpailevan muullakaan tavoin pionien kanssa.

Paeonia l. 'Coral Charm'

Coral Charm on mieleisin pionini. Vuodesta toiseen jaksan ihailla sitä kaikissa vaiheissa. Tänä vuonna helle kiihdytti Coral Charmin matkaa nupusta terälehtien varisemiseen. Pyörin Coral Charmin ympärillä kameran kanssa monen monta kertaa. Vielä on kuvaamatta Coral Charmin "narrinhatut". Kunhan aurinko vähän siirtyy, on kuvaamisen aika.

Paeonia l. 'Coral Charm'

Coral Charmin istutin 2016 Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Seuraavana keväänä totesin paikan huonoksi ja siirsin heränneen taimen Olopihan puolelle tekemääni Pionipenkkiin. Olen yhä sitä mieltä, että siirto kannatti. Nyt pionikaunottareni on nähtävissä vaikka pergolasta käsin. 

Yllätys oli, että Coralista oli jäänyt juurenpalasia ensimmäiseen istutuspaikkaan. Nyt sielläkin kasvaa ja kukkii Coral Charm. Olisi voinut käydä niin, että pioni olisi menehtynyt siirrossa. Kerrankin onnisti ja nyt minulla kasvaa kaunista pionia kahdessa paikassa.

Nilalta saatu pioni

Kesällä 2022 sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta pionin, jonka istutin olopihan Syreenipenkkiin, Polish Spirit -kärhön eteen. Istuttaessani en tiennyt pionin nimeä enkä väriä. Viime kesänä ei ilmestynyt yhtään nuppua. Nyt kaksin kappalein aika sievät vaaleanpunaiset hörhelökukkaset. Kuvassa kukinta on jo loppusuoralla. Antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia prinsessoja nämä pionit ovat. Kiitos Nilalle ihanuuksista!

Paeonia l. 'Jan van Leeuwen'

Alapihan paistetun kananmunan mieleen tuova Jan van Leeuwen on avannut vasta ensimmäisen nuppunsa. Se kukkii usein vähän muita myöhemmin. Eleettömän tyylikäs kukka, joka kookkaana näkyy kuitenkin hyvin kauemmaksikin.

Paeonia l. 'Bowl of Beauty'

Naapurin aidan edustalla kasvava Bowl of Beauty suorastaan ryöpsähti kukkimaan. Huomasin pitkäksi venähtäneet varret ja avautuneet kukat turhan myöhään, jonka vuoksi tukeminen ei onnistunut kovin hyvin. Ruokalautasen kokoiset kukat nojaavat mikä mihinkin. Tänä kesänä tällainen epäjärjestys vallitsee monessa paikassa puutarhassani. Eikä se edes liiemmin minua haittaa.

Paeonia l. 'Shirley Temple'

Tämän kuvassa vaaleankeltaiselta näyttävän, mutta todellisuudessa enemmänkin valkoisen pionin olen ostanut saksalaisesta liiteristä Shirley Templenä. En ole täysin varma, onko kyseessä tosiaan Shirley Temple. 

Toisinaan on äärimmäisen tärkeää saada joku tietty kasvi. Sitten kun ei saakaan tai saatu kasvi osoittautuu joksikin muuksi, harmittaa ihan hirveästi. Tässäkin asiassa elämä näköjään kouluttaa. Hetken voi toki kiukuttaa, mutta kohta jo "viljamivaihdokaskin" näyttää ihan kelvolliselta. Ajan kanssa se voi jopa muuttua suureksi ihastuksen kohteeksi. Ehkäpä tälle pionille käy niin.

Jokavuotinen puutarhan tyllimekkojen ympärillä tepastelu ja ihastelu jatkuu vielä hetken, kunnes niiden aika on aloittaa matkansa levon kautta ensi kesään. Mahdollisesti luvattu sade nopeuttaa prosessia, mutta älkäämme surko sitä etukäteen. Iloitaan pioneista ja kaikista niiden kavereista.

Paeonia l. 'Coral Charm'

 

Huomenna toivotamme heinäkuun tervetulleeksi!

Niin raikas on aamu kesäinen
ja kaunis laulu lintusen.
Pilvet taivaalla leijailee
ja ilma lämmöstä väreilee.
Tuoksuu kaste heinikossa,
kahisee tuuli metsikössä.
Aurinko säteitä lähettää,
hiljaa me tähän päivään herätään.
Ihanaa kesäpäivää!

Jokunen kukka ja yksi kissa

Iris sibirica

 

Sinikukkainen siperiankurjenmiekka kukki tänä kesänä valtoimenaan. Se on kukintansa lähestulkoon jo lopettanut. Kuvan iris on tavallista siperiankurjenmiekkaa lilampi. Nimeä en tiedä, sillä tilasin joitakin vuosia sitten Viherpeukaloilta ihan muuta ja tämän sain. Ei haittaa, koska pidän tästä kovasti. Myös sen myöhäisempi kukinta on hyvä ominaisuus.

Iris sibirica-ryhmä - Loistokurjenmiekka

Sinililan siperiankurjenmiekan kaverina kasvaa valkoinen loistokurjenmiekka. Meikäläisen huolella laadittu lista pettää nyt pahan kerran. Ei hajua, milloin ja millä nimellä olen tämän istuttanut. Muistaisinkohan jonain talvipäivänä käydä paperit kunnolla läpi?

Kurjenmiekat ovat itse asiassa helppoja puutarhakasveja. Niitä ei tarvitse tukea. Viihtyessään ne myös lisääntyvät kivasti. Vihreät lehdet ovat koristeellisia ja täyttävät paikan ennen kukkimista ja kukinnan jälkeen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Mätäskurjenmiekan kukinta meinaa joka vuosi jäädä näkemättä. Sen matala kukka jää pahasti lehtien varjoon. Muutenkin paikka reheväksi kasvaneen Päivänliljapenkin päässä on muuttunut mätäskurjenmiekalle liian ahtaaksi. Jospa vain keksisin sille hyvän paikan.

Saksalaisesta liiteristä ostetulla saksankurjenmiekalla ei ollut nimeä. Se on yksinkertaisesti sininen saksankurjenmiekka. Tämä on melkoisen sievään sinivalkoiseen röyhelöön pukeutunut mimmi. Tulee mieleen flamencotanssija tätä katsellessa. Viime päivien helteet kiihdyttävät kukintaa, mutta onneksi kaikki nuput eivät aukea samanaikaisesti.

Tämän kurjenmiekan sain toissa kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Tätä kutsun taivaansiniseksi kurjenmiekaksi. Viime kesänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tänä vuonna kukkiikin sitten useamman kukan voimalla.

Syyspenkki on värejä täynnä. Taka-alalla koristeomena Musta Rudolt hehkuu punaisena. Sen edessä kääpiöhopeakuusi rauhoittaa loistetta ja Musta Rudolfin vasemmalla puolella villiviini on vielä kirkkaan vihreä. Etualan tummahipiäinen pensas on Puutarha Tahvosilta ostettu purppuraheisiangervo 'UMNHarpell'. Sen takana ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Välissä kohoavat keijunkukka Hansin vaaleanpunaiset kukat (joiden kukinta on jo hiipumassa). Ja kaikki muu värikäs onkin sitten erivärisiä harjaneilikoita, joita tänä kesänä tupsahtelee ihan kaikkialla.

Achillea millefolium - Kärsämö

Pidän kovasti kärsämöistä. Erityisen paljon tykkäsin punakukkaisesta 'Cerise Queen'ista, joka kuitenkin otti ja lähti. Syyspenkkiin yrittää soluttautua puiston puolelta tavallista siankärsämöä. Soisin sen pysyvän kunnan puolella, joten olen koittanut penkkiin saapuneet kitkeä. Nippanappa, etten kitkenyt myös kuvan vaaleanpunaista kärsämöä. Tämä on kolmen vuoden takainen kolme kympillä ostos entisestä Honkkarista. Luulin sen jo kuolleen, mutta niin vain nousi ja ryhtyi kukkimaan. Onneksi en kitkenyt.

Scabiosa atroburpurea 'Oxford Blue' - Törmäkukka

Oxford Blue -törmäkukkaa kasvatin siemenestä parinakin keväänä. Viime kesänä se kukki vaisusti. Nyt on sentään jonossa useampi nuppu valmiina avautumaan.

Harjaneilikoita ehdin jo tuossa aiempana hehkuttaa. Monelle harjaneilikka on muisto mummolan tai lapsuuden kukkapenkistä. Myös minulle. Isänäidillä näitä kasvoi puutarhassa. Samoin Raumalla asuvalla tädilläni harjaneilikka oli kukkapenkin vakioasukas. Kasvatin näitä siemenestä 2019. Sen jälkeen olen ollut omavarainen niiden suhteen. Tänä kesänä harjaneilikoita on siellä ja täällä. Eniten ehkä voimakasta pinkkiä, mutta runsaasti myös muita värejä. Minua ei yhtään haittaa tällainen seikkailija. Olenhan jo tottunut samanlaisiin vaeltajiin, kuten sormustinkukkiin ja akileijoihin.

Physocarcarpus opulifolius ' Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo Amber Jubilee on peräisin Puutarha Tahvosille suuntautuneesta tutustumisretkestä kesällä 2019. Tämän pensaan lehtien väri vaihtelee koko kasvukauden. Siitä on siis väri-iloa muulloinkin kuin syysruskassa. Kukkakin on kaunis.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Samaiselta Puutarha Tahvosten retkeltä meille kotiutui Purppuraheisiangervo 'UMNHarpell', jonka toinen nimi lienee Fireside. Pensaan lehdet ovat tummat. Auringon paisteessa väri suorastaan hehkuu. Ruskaheisiangervon kumppanina kasvaessa kumpikin pensas korostaa toinen toistaan. Olen iloinen, että olen löytänyt tällaiset lehdiltään eri väriset puut, pensaat ja perennat. Väriensä ansiosta kasvi kerää katseita koko kasvukauden.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano, takana Veronica austriaca - Loistotädyke

Oranssikeltano on hupsu vinoilija. Sen lehdet ovat maan tasalla. Kukkavarsi nousee ylös ja huipulle avautuu pienten oranssien kukkien rykelmä. Oranssikeltanon kasvutapa on turhan rento ja siksi se makailee joissain paikoissa pitkin pituuttaan. Se kannattaa istuttaa kauemmas istutusalueen reunasta tai käytävien laidoilta. Silloin makuuasento ei niin paljon haittaa, ainakaan puutarhurin kulkemista. 

Oranssikeltano leviää siemenistä ja rönsyillä. En ole kokenut sitä erityisen agressiiviseksi leviäjäksi. Oranssikeltano on hyvä pörriäiskasvi. Se menestyy myös kuivassa paikassa.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat löytäneet tiensä puutarhaamme. Tänä kesänä niitä putkahtelee monista paikoista. Olen innokas kitkijä, mutta nämä saavat kasvaa missä haluavat. Lapsena sanottiin miltei kaikkia luonnossa näkyviä sinisiä kellokukkia kissankelloiksi. Se oli luultavasti lapsesta hauskempi nimi kuin harakankello.

Yksi kissankello sentään puutarhastamme löytyy. Tosin karvainen sellainen eli naapurin Mamis, joka käy säännöllisesti kiertämässä pihaamme. Toisinaan se tepastelee avoimesta ovesta sisälle tupakierrokselle. Annamme sen tehdä kierroksensa rauhassa. Mamis on aika arka kissa. Joskus se sentään antaa rapsuttaa itseään ja kertoo naukuen kuulumisiaan.

Mamiksen omistaja tietää, että kissa saa olla meidän pihassa rauhassa. Hän tulee meiltä kysymään, jos Mamis ei ole vähään aikaan käynyt kotosalla. Mamiksella on muutama mieluisa varjoinen tarkkailupaikka meidän pihassa. Emme ruoki Mamista, koska sillä on hyvä koti ja siellä ravintoa ja hoitoa tarjolla. Alueellamme asuu ihmisiä, jotka inhoavat miltei kaikkia eläimiä, linnuista kissoihin ja koiriin. Itse en täällä kissaa vapaana pitäisi, mutta se ei ole syy vainota jonkun toisen lemmikkiä.

Mamis on nyt päivittäisen pihakierroksensa tehnyt. Kenties se on samalla verottanut pihamme hiiripopulaatiota. Sillä on selvästi suunta kohti omaa kotia ja sieltä saatavia rapsutuksia.

Tämä raportti päättyköön tuoksuherneiden ensimmäisiin kukkiin. Ajastan postauksen, suljen tietokoneen ja lähden virittämään kasvimaalle sadetinta. Lähes kolmenkympin lämpötila hoitaa maan kuivumisen ennätysnopeasti, joten yötä vasten kastelu hyödyttää kasveja enemmän.

Kuvaa kimalainen

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kehotti meitä kaikkia kuvaamaan kimalaisia. Edellisen hellejakson aikana puutarhassa joka kukkasella pörisi isompia ja pienempiä pörriäisiä. Muutama jättikokoinen kimalainen tuli sisäänkin. Olivat Ötökkätieto.fi:n  mukaan  joko mantu- tai kontukimalaisia. Saattelimme heidät takaisin luontoon isokokoisen tulitikkurasian avulla. Viileiden säiden aikaan ötökät pakenivat kaiketi jonnekin lämpimämpiä päiviä odottelemaan. Nyt ne taas pörräävät ahkerasti.

Kuvaisin enemmänkin puutarhan ötököitä, mutta kamera on mitä ilmeisimmin sanomassa irti sopimustaan. Enkä kyllä ole erityisen hyvä ötökkäkuvaaja muutenkaan. Usein kuvia muistikortilta tietokoneelle siirtäessä huomaa yllättäen monissa kuvissa erilaisia ötököitä, vaikka mielestään on kuvannut kukkia. Ihan kivoja salamatkustajia.

Luteita on monenlaisia. Tämä saattaa olla jaspislude, mistä en kyllä ole lainkaan varma. Viisaammat saavat korjata. Nämä viihtyivät hyvin tarhakylmänkukan pörröisissä siemenhahtuvissa.

Pyjamaluteen tunnistan. Tässä se kömpii tornionlaaksonruusun kukassa. Kummastelin pitkään, kun meillä ei mukamas ole lainkaan pyjamaluteita. Saaripalstan Saila kirjoitti niistä blogissaan, jonka jälkeen aloin katsella kasveja vähän tarkemmin ja niin löytyi pyjamaluteita tältäkin tontilta.

Kultakuoriaiset mainitsin jo edellisessä postauksessa. Ne ovat kuin pikkuisia sarvikuonoja mönkiessään milloin missäkin kukassa. Tässä kukintaansa lopettava valkoinen kurjenmiekka on saanut kultakuoriaisen viralliseksi tarkastajakseen.

Kimalaisia tuntuu kiinnostavan kukka kuin kukka. Hauska katsoa, miten ne lentävät konkreettisesti kukasta kukkaan. Välillä mietin, millä kriteerille ne valitsevat kukan? Ensin lennetään yhteen, sitten toiseen ja jälleen palataan siihen ensimmäiseen.

Akileijat ovat oikein suosittuja. Tämä yksilö lähestyi kukkaa kannan kautta. Kohta se jo sukelsi terälehtien sisään, jolloin olisi pitänyt maata kameran kanssa maassa selällään voidakseen ikuistaa pörriäisen ruoanhakumatkallaan.

Alppipiikkiputkien kukinta on pian alkamassa. Ne ovat pörriäisten suuressa suosiossa. Aamulla kasvin luo mennessä näyttää, kuin joukko seuramatkalaisia olisi päättänyt jäädä viettämään pidempäänkin aikaansa kunkin alppipiikkiputken kukinnolla.

Jaloängelmän luona ollessani satuin ikuistamaan sarvekkaiden hellän hetken. Epäilin noiden kiiltävän vihreiden ötököiden olevan jotain sarvijääriä, mutta en löytänyt niille nimeä siitä kategoriasta.

Leppäkertut ovat mieluisia puutarhavierailijoita. Joinain kesinä niitä on valtavasti. Tänä kesänä sentään jokunen, mutta enemmänkin saisi olla.

Olemme viime päivinä seuranneet, kuinka harakkaemo opettaa kahta jälkeläistään lentämään. Rajamännystä kuuluu senpäiväinen räkätys. Viimein lapsoset uskaltautuvat päästämään irti oksasta ja liitävät hienosti alas pallokentän aidalle istumaan. Oli kuitenkin helpompi ikuistaa korkealla pilvien päällä näkyvä lentokone, kuin liitämistä harjoitteleva harakka.

Harakoiden touhua olopihalla katsellessa monet sudenkorennot ovat liidelleet aivan pään ohitse. Kuvittelen, että niitä näkisi tässä määrin vasta loppukesästä. Ötökkätiedon mukaan lentävät kesäkuusta syyskuun. Näin runsaana jo kesäkuussa en meidän pihalla muista kuitenkaan niitä nähneeni.

Kesäkuu alkaa lähestyä loppuaan. Kesä onneksi ei. Leppoisia puutarhapäiviä. Älkää polttako nahkaanne.

Vain kolme kuvaa: Kesäkuu

 

Kultakuoriainen

Joka kesä odotan innolla näkeväni kukkasissa kömpiviä kultakuoriaisia. Ne ovat sympaattisia ötököitä. Kultakuoriaisen metallinvihreän värin erottaa helposti kukasta kuin kukasta, sillä se on kooltaan aika suuri. Kultakuoriainen syö siitepölyä ja heteitä, joskus kukkien terälehtiäkin. En ole huomannut niiden aiheuttavan mitään haittaa kasveille.

Kultakuoriaisen toukkia löytää usein puutarhakompostista. Ne ovat pulleita vaaleita kerälle kiertyneitä toukkia, jotka syövät maatuvaa kasvijätettä.

Tänä vuonna tapasin ensimmäisen kultakuoriaisen jaloängelmässä. Sittemmin niitä on löytynyt muistakin kukkasista.

Köynnöshortensia

Talon päädyssä kasvava köynnöshortensia on parhaillaan täydessä kukassa. Ohi kulkiessa köynnöksestä kuuluu melkoinen pörinä, kun kimalaiset ja muut hyönteiset ruokailevat kukinnoissa. 

Kukinnan jälkeen nostan pitkät tikkaat seinää vasten ja leikkaan köynnöksestä pisimmät versot, jotta ne eivät kiemurtele kattorakenteisiin. Kolme vuotta sitten köynnöstä karsittiin isolla kädellä katto- ja ränniremontin vuoksi. Kasvi ei siitä loukkaantunut, vaan jatkaa kasvuaan entiseen tapaan.

Köynnösnurkkaus

Elinkaarensa lopulla ollut leikkimökki purettiin ja kuskattiin kaatopaikalle. Tyhjää paikkaa katsoessa on ollut hieman haikea olo. Vaikka leikkimökillä ei enää ollut mitään käyttöä, muodosti se kotoisan elementin pihapiirissämme. Mietin pitkään, mitä tekisin alueelle. Näin kesällä syreenit ja pensaat vihertyessään peittävät näkymän naapuriin. Sinänsä emme kaipaa näköestettä, sillä meillä on mukavat naapurit. Emme myöskään kovin paljon juuri tuossa leikkimökin paikalla oleskele. 

Aluksi piirsin paperille L:n muotoisen seinämän, jonka suunnittelin toteutettavaksi noin 180-sentin korkuisena ilmavasti rimoista tehtynä. Somisteeksi istuttaisin köynnöksiä. Rakennelma tuntui liian massiiviselta. Materiaalikin oli rautakaupoissa kortilla. Ilmeisesti kaikki ovat rakentaneet terasseja ja aitoja koko kevään, eivätkä rautakaupat enää uutta tavaraa kesäksi tilaa.

Sitten ehdotin Ukkokullalle, josko kevennettäisiin rakennelmaa laittamalla rimoituksen tilalle betoniverkkoa. Näin rakennelma oli helppo ja nopea toteuttaa. Eikä tullut kovin kalliiksikaan. Istutin kummankin L:n uloimpaan osaan säleikkövilliviinit ja sisimpiin osiin ruotsinköynnöskuusama Serotinat. Multatila erotettiin lautareunalla. 

Ensin ajattelin käyttää vuosia sitten tekemiäni rapskulehden- ja pyöreän muotoisia betonilaattoja keskialueen kattamisessa. Idea näytti käytännössä hölmöltä, joten siirsin pyöreät laatat verkon ulkopuolelle odottamaan muuta käyttöä. 

Leikkimökin poistuessa sen tilalle jäi loiva kuoppa. Maa on silkkaa hiekkaa yli kymmenen metrin syvyyteen. Vesi ei jää rankkasateillakaan seisomaan, vaan holahtaa samantien hiekan läpi. Alue oli järkevää tasoittaa. Niinpä ostimme kivituhkaa säkeissä. Ajattelin, ettei tuohon nyt niin montaa pussia tarvitse ostaa. Väärin luultu. Olisi varmaan kannattanut hakea jostain vaikkapa peräkärryllinen kivituhkaa. 

Aika monta 20 kg:n kivituhkasäkkiä rautakaupasta haettiin. Ensimmäiset säkilliset olivat väriltään tummanharmaata. Se ei istunut viime kesänä käytäville levitettyyn vaaleampaan kivituhkan väriin ollenkaan. Seuraavat säkilliset olivatkin punagraniittia, joka sekin näyttää hölmöltä käytävän kivituhkaan verrattuna. Eikä näytä vähääkään punaiselta. Olkoon toistaiseksi noin. Ajan kuluessa asioille tuppaa löytymään hyviä ratkaisuja.

Toin kellarista vanhan terassipöydän palleineen. Vähän tökkii silmääni, mutta tämäkin asia ratkeaa jossain vaiheessa. Kasvarin edessä olisi nätimmät metallikalusteet, jotka saatan vaihtaa köynnösnurkkaukseen. Kasvarilla harvemmin istun, mutta laskutilana pöytä ja tuoli on siellä usein tarpeen. Köynnösnurkkauksessa emme taasen vietä aikaa, kun pergolassa on mukavat olosuhteet. Ehkä tilanne muuttuu, kun köynnökset kasvavat. Saattaa olla, että istutan vielä köynnösten väleihinkin jotain. Nyt nurkkauksessa on ruukkuun istutettu Ville de Lyon  -kärhö. Se siirtyy jossain vaiheessa maahan. Minne, sitä en vielä tiedä.

Vain kolme kuvaa -haaste on Kristiina K:n alulle laittama. Välillä kunkin kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavien sanojen löytäminen vaatii pientä pähkäilyä. Monet ovat keksineet hienoja kirjainsanoja. Kokeile sinäkin!

 

Hyvää Juhannusta!

Hansa-ruusu ja kultakuoriainen

 

Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä.

 

Hyvää Juhannusta!