Haapa harmittaa

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Tämän kesän yksi ärsyttävimmistä asioista on haavan versot, joita putkahtelee mitä kummallisemmista paikoista. Yhtenä päivänä ei näy mitään, seuraavana ohi kulkiessa silmään pistää jotain sinne kuulumatonta. Noin kuvainnollisesti. Tarkemmin katsoessa löydän pitkiksi venyneitä haavantaimia milloin mistäkin kukkapenkistä. Nurmikollakin niitä toisinaan on, mutta koskaan ne eivät ehdi nurmikolla muutamaa senttiä pidemmiksi. Sen sijaan kukkapenkeissä haavantaimet naamioituvat ovelasti muiden kasvien joukkoon, jolloin niillä on aikaa venyä korkeutta ja leveyttä.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Puiston puolella, lähellä rajaamme kasvaa kaksi suurikokoista haapaa. Jo useampana kesänä ne ovat pukanneet juurivesojaan meidän puolelle. Tänä kesänä suorastaan hillittömästi. Pienet taimet lähtevät helposti käsin nyppäisemällä, mutta suurempia varten on jo haettava lapio avuksi.

Seikkailin netissä yrittäen löytää pätevää keinoa haavanvesojen torjumiseksi. Eihän sellaista ole. Myrkkyjä tarjottiin useammassakin yhteydessä, mutta sille tielle en lähde. Eilen huomasin kolme 50-senttistä haavantainta nousseen talon päädyn Metsäpuutarhaan, rhodojen viereen. Kunhan kasvit vähän kuivuvat lauantaisen sateen jäljiltä, saapastelen lapion kanssa tekemään haapaharmituksista entisiä. Kunnes ne taas nousevat. Joko samassa paikassa tai jossain muualla. 

Tsinnioita kehäkukkien seassa.

Keväällä on muutenkin paljon tekemistä, jonka vuoksi houkutus jättää jotain väliin, on suuri.  Jos pihassa on pienikin lämpäre, johon voi kesäkukkien siemeniä kylvää, se kannattaa. Sen huomasin taas, kun kehäkukat aloittivat kukinnan. Kehäkukka on helppo ja kaunis kesäkukka, jonka moni muistaa mummojensa pihamailta. 

Olen jo muutamana kesänä kylvänyt 'Bronzed Beautya', joka on minusta hyvin kaunis kehäkukka. Samaan syssyyn laitoin edellisvuoden kehäkukista ottamiani siemeniä, jolloin kukkien kirjo on laajempi. 

Malvikki

Yhden lavakauluksen tapaan kylvää täyteen kesäkukkia. Tänä vuonna kolmea kosmosta eli 'Candy Stripe', 'Velouette' ja 'Apricotta'. Kosmoksissa nuput aukeavat pian. Malvikit ovat jo täydessä kukassa. Samoin samassa laatikossa myös kehäkukat kukkivat.

Majalispenkki on jälleen kesäkukkamaana. Sinne kylvin niinikään kehäkukkaa ja runsaasti erilaisia pioniunikoita. Suurin osa pioniunikoiden siemenistä on peräisin viime kesän kukista. Jostain kumman syystä minun puutarhassani lähinnä lilakukkaiset pioniunikot kukkivat. Varmaan sieltä joukosta avautuu myös muita värejä, toivon.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Esikasvatin muutaman auringonkukan toissa vuonna Kivipellon Sailalta saamistani 'Astra Gold'in siemenistä. Kukista tulee tuollaisia pörheitä keltaisia kaunottaria, kuten kuvasta näette. Korkein auringonkukista on kohta parimetrinen.

Tagetes 'Jolly Jester'

 
Samettikukkia piti kylvää enemmänkin, mutta jostain syystä vain vuosien suosikki 'Jolly Jester' ja 'Strawberry Blonde' pääsivät multaan. 'Jolly Jesterin' siemenet on nyt kaikki kylvetty ja kasvatettu. Pitkään niitä siemeniä riittikin ja hyvin itivät. Ensi kesäksi on hankittava uusia. Tämä on hauska, pitkävartiseksi venyvä samettikukka, joka kukkii uskollisesti pitkään.
 

Kniphofia uvaria - Soihtulilja

Liiteristä ostetussa pussissa oli neljä Soihtuliljan juurakkoa. Kolme niistä lähti kasvuun ja vain yksi teki kukkavanan. Melko vaatimaton ilmestys, mutta ehkä se ensi vuonna loistaa enemmän. Jos vain saan juurakot talvetettua.

Viereisessä ruukussa on viime kesäksi hankittuja gladioluksia, joihin on vasta ilmestynyt kukkavanoja. Vuosia sitten messuilta hankittu lukinlilja kukki jo kesäkuun alussa. 

En ole vuosiin istuttanut uusia liljoja. Osa vanhoista nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Parhaiten menestyvät mix-pussukoina ostetuista keltaiset ja oranssit. Oikean alakulman lilja lienee 'Nightrider', jonka siirsin syksylllä 2024 pois Majalispenkistä, jotta se ei tuhoutuisi kevään 2025 ruusunkaivuu-urakassa.

Liljakukot ovat löytäneet puutarhani liljat, mikä on yksi syy innottomuuteen istuttaa uusia liljoja. Monessa paikassa myös muut kasvit ovat kasvaneet ja levinneet siinä määrin, että vanhat liljat ovat vähitellen hiipuneet pois. Eikä oikein hyvää paikkaa uusille liljoille ole.

Lilium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Kermanvärisestä tiikerilija 'Sweet Surrender'ista pidän kovasti. Sitä hankin useampana vuotena ja hyvin se kukkikin. Parin viime vuoden aikana olen myllännyt istutusalueita varsin tehokkaasti ja siinä tohinassa 'Sweet Surrender'it ovat kärsineet. Taidan tutkia, josko keksisin niille uuden paikan. 

Punakukkainen esikko

Vuosi sitten sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Innostuin erityisen paljon punakukkaisesta esikosta, jollaista minulla ei ole ollut. Oli melkoinen urakka istuttaa valtava määrä Nilalta saatuja taimia, kun monessa paikassa piti ensin siirtää alta pois jotain jo siinä asuvaa. 

Esikoita istutin omena Huvituksen alle. Ajattelin, että siellä ne pääsevät hyvin esille keväällä kukkiessaan. Enpä tajunnut, kuinka voimallisesti tänä keväänä kaikki pikkusipulit valtasivat paikkoja hukuttaen esikot uumeniinsa. Kevätsipulien kukinnan hiipuessa kaivoin esikot pois ompun alta ja laitoin ne Majalispenkkiin. Ei mennyt ihan putkeen vieläkään, koska esikoille suunnittelemallani paikalla iti jo joukko kesäkukkia. Mikäs hätä tässä on, tuumasin. Syksyllä voin sitten siirtää esikot niiden ansaitsemille paikoille. 

Keväällä yksikään saamistani esikoista ei kukkinut punaisena. Yllättäen huomasin pari päivää sitten jotain punaista pilkistävän Majalispenkin kesäkukkien takaa. Punainen esikkohan se siellä puskissa kukkii. Kiitos Nilalle tästä ihanuudesta!

Köynnösnurkkaus

Pois puretun leikkimökin tilalle syntynyt köynnösnurkkaus on köynnöksiä pullollaan. L:n muotoisen köynnöstuen molemmilla reunoilla kasvaa villiviiniä. Se pursuaa joka suuntaan. Vasemalla villiviini on jo kiivennyt takana olevan syreenin oksille. Keskellä kasvaa kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Kumpikin kärsi viime talvesta turhan voimakkaasti. Lähes kaikki vanhat versot paleltuivat. Juuret säilyivät ja tyvestä onkin tulossa uutta kasvua runsaasti. Viime vuonna 'Serotinoissa' oli muutama kukka. Toivoisin näkeväni kukkia tänäkin kesänä.

Istuinryhmän takana on tiilimurikoin päällä kaksi kukkalaatikkoa, joihin istutin kesän ajaksi Nilalta saamiani esikoita. Ne menevät alapihan Majalispenkkiin, kunhan kesäkukkakausi on ohi. Juurakot ovat niin muhkeita, etten keksinyt pitkiä kukkalaatikoita parempaa odotuspaikkaa. 

Vasemmalla näkyvässä padassa on siemenestä kasvattamaani purppurarevonhäntää (Amaranthus cruentus) ja oikealla taasen kelloköynnöstä. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Oikearinteestä poistimme toukokuussa kolme honteloksi päässyttä vuorimäntyä. Kaksi vielä jäi. Istutin viime kesänä vuorimäntyjen vierelle lumikärhöä, jonka on tarkoitus peittää havujen rungot. Ja kyllähän se peittää. Niin rungot kuin kaiken muunkin. Kuvan keskellä on toinen jäljelle jääneistä vuorimännyistä. Jossain tuolla uumenissa. Toinen vuorimänty jää kuvassa alaoikealle. Senkin lumikärhö on jo tavoittanut.

Olen yrittänyt ohjata lumikärhöä enemmän oikealle, jossa sillä olisi paremmin tilaa leveillä. Vasemalla kasvaa pallohortensioita, joiden soisin jäävän näkyville. Lumikärhö on myös varsin voimakasotteinen, joten pallohortensioiden varret ja kukat eivät ehkä kestä kärhön kuristusotetta. Ensi keväänä on hoidettava kärhön ohjaus tehokkaammin. Myös rinteen yläpäässä, jossa lumikärhö saattaa tällä vauhdilla vyöryä köynnösnurkkaukseen. Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, lumikärhö on tukkinut talon uloskäynnit.

Meidän kylällä asuu pari perhettä, jotka kiertävät ahkerasti keräämässä mustikoita. Jopa niin paljon, että niitä riittää myytäväksi. Ostin viiden kilon laatikon puhdistettua mustikkaa hintaan 50 €. Olipa helppo laittaa nämä pakastimeen, kun kauhalla saatoin täyttää rasiat marjoilla. Lappu vaan päälle ja rasiat pakastimeen. Siellä on jo herukkamehua, mansikoita, raparperia paloina ja hilloina. Ja nyt mustikoita. Seuraavaksi sitten karviaismehua ja myöhemmin alkusyksystä Zilga-rypälemehua.

Tällainen sudenkorento vietti yhtenä päivänä pitkän tovin koreaköynnöskuusamassa. Ötökkätieto.fi:ssä aikani seikkailtuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ruskoukonkorento (Aeshna grandis). 

Kesäkuun lopussa samassa paikassa lenteli sähkönsininen korento, pienempi kuin sudenkorento. Se saattoi olla koiraspuolinen neidonkorento. Ne tapaavat tulla puutarhaan saalistamaan kasveille. Neidonkorennot ovat hyödyllisiä. Ne pyydystävän pihasta suuren määrän muita hyönteisiä. Ei siis ihme, että niitäkin on tänä kesänä näkynyt. Puutarha tuntuu olevan sakeanaan kaikenlaisia ötököitä.

Tämä liljan terälehdellä vieraileva ötökkä saattaa olla ampiaisvieras (Volucella pellucens), joka on hyvin yleinen niityillä ja puutarhoissa. Tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Antanette siis minulle anteeksi, mikäli veikkaus menee pieleen. 

Saxifraga Arendsii-ryhmä - Patjarikko

 
'Sydämellisen' patjarikon myötä toivotan kaikille kivoja kesäpäiviä!

Kuvaa kimalainen

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kehotti meitä kaikkia kuvaamaan kimalaisia. Edellisen hellejakson aikana puutarhassa joka kukkasella pörisi isompia ja pienempiä pörriäisiä. Muutama jättikokoinen kimalainen tuli sisäänkin. Olivat Ötökkätieto.fi:n  mukaan  joko mantu- tai kontukimalaisia. Saattelimme heidät takaisin luontoon isokokoisen tulitikkurasian avulla. Viileiden säiden aikaan ötökät pakenivat kaiketi jonnekin lämpimämpiä päiviä odottelemaan. Nyt ne taas pörräävät ahkerasti.

Kuvaisin enemmänkin puutarhan ötököitä, mutta kamera on mitä ilmeisimmin sanomassa irti sopimustaan. Enkä kyllä ole erityisen hyvä ötökkäkuvaaja muutenkaan. Usein kuvia muistikortilta tietokoneelle siirtäessä huomaa yllättäen monissa kuvissa erilaisia ötököitä, vaikka mielestään on kuvannut kukkia. Ihan kivoja salamatkustajia.

Luteita on monenlaisia. Tämä saattaa olla jaspislude, mistä en kyllä ole lainkaan varma. Viisaammat saavat korjata. Nämä viihtyivät hyvin tarhakylmänkukan pörröisissä siemenhahtuvissa.

Pyjamaluteen tunnistan. Tässä se kömpii tornionlaaksonruusun kukassa. Kummastelin pitkään, kun meillä ei mukamas ole lainkaan pyjamaluteita. Saaripalstan Saila kirjoitti niistä blogissaan, jonka jälkeen aloin katsella kasveja vähän tarkemmin ja niin löytyi pyjamaluteita tältäkin tontilta.

Kultakuoriaiset mainitsin jo edellisessä postauksessa. Ne ovat kuin pikkuisia sarvikuonoja mönkiessään milloin missäkin kukassa. Tässä kukintaansa lopettava valkoinen kurjenmiekka on saanut kultakuoriaisen viralliseksi tarkastajakseen.

Kimalaisia tuntuu kiinnostavan kukka kuin kukka. Hauska katsoa, miten ne lentävät konkreettisesti kukasta kukkaan. Välillä mietin, millä kriteerille ne valitsevat kukan? Ensin lennetään yhteen, sitten toiseen ja jälleen palataan siihen ensimmäiseen.

Akileijat ovat oikein suosittuja. Tämä yksilö lähestyi kukkaa kannan kautta. Kohta se jo sukelsi terälehtien sisään, jolloin olisi pitänyt maata kameran kanssa maassa selällään voidakseen ikuistaa pörriäisen ruoanhakumatkallaan.

Alppipiikkiputkien kukinta on pian alkamassa. Ne ovat pörriäisten suuressa suosiossa. Aamulla kasvin luo mennessä näyttää, kuin joukko seuramatkalaisia olisi päättänyt jäädä viettämään pidempäänkin aikaansa kunkin alppipiikkiputken kukinnolla.

Jaloängelmän luona ollessani satuin ikuistamaan sarvekkaiden hellän hetken. Epäilin noiden kiiltävän vihreiden ötököiden olevan jotain sarvijääriä, mutta en löytänyt niille nimeä siitä kategoriasta.

Leppäkertut ovat mieluisia puutarhavierailijoita. Joinain kesinä niitä on valtavasti. Tänä kesänä sentään jokunen, mutta enemmänkin saisi olla.

Olemme viime päivinä seuranneet, kuinka harakkaemo opettaa kahta jälkeläistään lentämään. Rajamännystä kuuluu senpäiväinen räkätys. Viimein lapsoset uskaltautuvat päästämään irti oksasta ja liitävät hienosti alas pallokentän aidalle istumaan. Oli kuitenkin helpompi ikuistaa korkealla pilvien päällä näkyvä lentokone, kuin liitämistä harjoitteleva harakka.

Harakoiden touhua olopihalla katsellessa monet sudenkorennot ovat liidelleet aivan pään ohitse. Kuvittelen, että niitä näkisi tässä määrin vasta loppukesästä. Ötökkätiedon mukaan lentävät kesäkuusta syyskuun. Näin runsaana jo kesäkuussa en meidän pihalla muista kuitenkaan niitä nähneeni.

Kesäkuu alkaa lähestyä loppuaan. Kesä onneksi ei. Leppoisia puutarhapäiviä. Älkää polttako nahkaanne.

Helteisenä sunnuntaina

Mittari näyttää auringossa lämpötilaa +29.1, joten ei ihme, ettei siellä oikein jaksa pitkään oleskella. Juusokin kieriskeli aikansa hiekassa ja kömpi sitten heinikkoon nukkumaan. Toivottavasti sen niskaan laittamani punkkilinimentti tehoaa, eikä tarvitse illansuussa pikkupoikaa pihdeillä kiduttaa.

Juhannusruusussa on jo nuppuja, ei kylläkään kovin paljoa. Viime vuonna ruusut kukkivat upeasti, joten ehkä nekin pitävät välivuotta. Punalehtiruususta oli talven aikana kuollut pari vanhempaa oksaa ja hansaruusuakin leikkasin syksyllä radikaalisti, sillä se oli alkanut kasvattaa lähinnä pitkiä oksia, joiden päässä keikkui hassuja tupsuja. Mielenkiinnolla odotan kuukausi sitten istuttamieni Kirjoapteekkarinruusun ja Valamonruusun kukintaa. Samoin jännitän, kuinka sammalruusu jaksaa kasvaa ja kukkia. Se kun ei tykännyt menneestä talvesta laisinkaan ja oli jokin aika sitten vielä varsin huonovointinen.

Tänään oli Hesarissa artikkeli löytöruusuihin hurahtaneesta Hillevi Bymanista, jonka pihamaalla Espoossa ja mökillä Karjalohjalla kasvaa yhteensä 80 ruusulajiketta. Ehkä pitäisikin ryhtyä keräämään noita kestäviä ruusuja. Juhannusmorsian minulla jo onkin.

Naapurin puolelta on vuosien aikana levinnyt meille tämä angervo, jonka luulisin olevan idänvirpiangervo. Enpä laita ollenkaan pahakseni, sillä pensas peittää alleen sopivasti sellaisen lohkon, johon en ole vuosienkaan aikana huomannut sen kummemmin voimavaroja käyttää. Juuri tässä nurkkauksessa vuohenputki on villeimmillään, mutta kenties tiivis pensasto vähän estää rikkaruohojen levittäytymisen. Minun piti kärrätä haketta näiden pensaiden juurille, mutta ne ovat kyllä tällä hetkellä niin tiiviitä, ettei sinne pahemmin pääse lapiolla huitomaan. Odottakoon vaikka syksyä.

Yhdessä tontin nurkista seisoo iso mänty. Taloa rakentaessamme se oli pikkarainen taimi, mutta nyt komea puu. Tykkään männyistä ja jotenkin nimenomaan tähän omaan mäntyyn on tullut luja side. Männyllä on tapana kuivattaa alimmaisia oksiaan ja meidänkin rajamäntymme alusta on aina täynnä alas pudonneita oksanpätkiä. Pari päivää sitten kyllästyin noiden oksien jatkuvaan "satamiseen" ja kannoin pitkääkin pidemmät tikkaat puun juurelle. Kiipesin tikkaiden ylimmälle askelmalle ja sahasin niin paljon kuivuneita oksia kuin suinkin yletyin. Hain lopuksi vielä avukseni varrellisen oksaleikkurin, jolla sain lisää ulottuvuutta ja napsin sen avulla vähän lisää. Paksutkin oksat sai sahattua todella helposti, sillä ei niissä näyttänyt pahemmin enää elämää olevan. Taisi siinä urakassa pari tuntia kulua, mutta tikkailla kiikkuessa ei kyllä yhtään hirvittänyt. Vasta, kun olin saanut oksat sahattua ja ryhdyin maan pinnalla korjaamaan jälkiäni, tuntui pikkaisen tärinää jaloissa.
 

Alapihalle johtavien portaiden väleissä kasvaa taas varsinainen taimivarasto. Sieltä löytyy etupäässä tuota taponlehteä, mutta myös sammalleimua ja yhdensorttista sammalkasvustoa akileijoista puhumattakaan. Kunhan taas kerkeän, tuosta on hyvä siirtää sopiviin paikkoihin muhkeita taimia. En kyllä ole yhtäkään taponlehteä noihin porrasväleihin istuttanut, mutta meidän pihalla kasvit kasvavat ainakin siellä, missä niiden ei odottaisi kasvavan.

Muutama kesä sitten löysin naapurin aidan vierestä tiheänä kasvavan metsäorvokkipöheikön. Siellä se kasvoi onnellisena, paikassa, josta ei kyllä näkynyt yhtään mihinkään ja oli aina vaarassa jäädä kottikärryjen yliajamaksi. Lopulta kaivoin pöheikön ylös ja istutin ensimmäiseen vapaaseen paikkaan olopihan toiseen kukkapenkkiin. Siinä orvokit ovat nyt pari vuotta kukkineet ja vahvistuneet. Siirron jälkeen pehko ei kukkinut niin runsaasti, mutta nyt se näyttää virkistyneen ihan kummasti.

Eilen lähdin kameran kanssa kuvaamaan kukkapenkissä loikovaa Juusoa, mutta vuorimännyssä olikin tällainen hieno siipiveikko ja sitä räpsiessäni unohdin Juuson kuvaamisen tykkänään. Oikeastaan on aika hauskaa, että kuvaamaan lähtiessään ei koskaan tiedä, mitä mielenkiintoista objektiiviin kulloinkin osuu. Toisaalta, jos nimenomaan lähtee etsimään erikoisuuksia, niihin ei törmää sitten millään. Parempi siis kulkea avoimin mielin ja erityisesti avoimin silmin.

Syreenit kukkivat nyt kauniisti ja tuoksuvat vielä kauniimmin. Mikä onkaan levitellessä pyykkiä narulle, kun leikkimökin päädyssä syreenit tuulessa heiluessaan tuottavat niin ihanaa tuoksua, että sitä aivan unohtuu itsekseen ihailemaan. Leikkasin viime kesänä olopihan syreeneitä, kun olivat hurahtaneet niin valtavan korkeiksi, ettei enää toivoakaan nähdä kukkia ilman kiikareita. No, nythän ne eivät sitten kuki laisinkaan, mutta kenties ensi vuonna. Parin syreenin juurelle on jo ilmaantunut uusia versoja, joten se tapahtunee, mitä lähdin tavoittelemaankin eli syreenien tuuheutuminen alaosistaankin. En leikannut syreenejä tapille vaan lähinnä poistin vanhimpia runkoja ja joistakin todella pitkäksi venähtäneistä katkaisin ylipitkiä latvuksia.

Lapsena minua sanottiin rihkamaprinsessaksi siksi, että keräsin talteen kaikenlaista kaunista lahjakääreistä karkkipapereihin. Minun lapsuudessani ei ollut nykypäivän yltäkylläisyyttä eikä edes varakkailla tavaraa niin valtavasti kuin tänäpäivänä aivan tavallisilla pulliaisilla. Vaikka pihallamme jo onkin vesimittari, lähti kaupasta kuitenkin tällainen hauska perhosmittari mukaani. Onhan tämä toki huomattavasti kauniimpi kuin sellainen vihreä muovinen, jollainen tuo aiempi mittarimme on. Rihkamaprinsessa taidan olla siis edelleen.

Kohta lähden viemään äitiä sairaalaan. Hänet leikataan huomenaamulla. Toivotaan, että syöpä saadaan pois ja äiti pääsee viettämään levollisin mielin 80-vuotissynttäriään.