Pitkä kuuma kesä

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise

Jotkut jo puhuvat syksystä, mutta minä elän vielä kesässä. Toki puutarhassa monet merkit viittaavat kesän päättymiseen, vaan hyvin voi syyskuukin vielä mennä kesän merkeissä. Yöt ovat selvästi viilenneet, vaikka päivisin ollaan edelleen hätyytelty hellelukemia. Pimeys saapuu illalla yhä aiemmin. Siksipä liitin pergolan valosarjan taas ajastimeen. Ei sentään ihan heti auringon laskeuduttua tarvitse siirtyä sohvankulmaan odottamaan nukkumaanmenoa.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vim's Red

Syyshortensiat kuuluvat minun loppukesän kukkijoiden mielikaartiini. Tänä vuonna syyshortensioiden kukinta alkoi aikaisin, mutta vähän on vaisumpaa verrattuna esimerkiksi viime kesään. No, silloin kukkia oli valtavasti ja komeaakin komeampia. Vanille Fraisen kukissa riittää näyttävyyttä ja nyt ne ovat vähitellen alkaneet punertua. Sen sijaan Vim's Redin kukkaryppäät ovat aika pieniä ja osa on jäänyt kokonaan aukeamatta. Luultavasti kovin runsasta punerrusta noihin ei ole tulossa.

Mustilanhortensia – Hydrangea paniculata 'Mustila'

Sisäänkäynnin puoleisissa syyshortensioissa kukkia on vähemmän, kuin vuosikausiin. Ja kooltaan kukinnot ovat kymmensenttisiä. Pensaiden lehdet lurpottavat nekin alamaissa. Alue ei ole kaikkein aurinkoisin paikka puutarhassamme, mutta toisaalta syyshortensioiden lähellä kasvaa iso marjakuusi sekä pitkä tuija-aitarivistö. Ilmeisesti multatilassa on runsaasti juuristoa jakamassa vähäistä vesivarantoa. 

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Komeamaksaruohosta pidän myös kovasti. Keväästä syksyyn. Sinänsä aika jännää, että vaikka monet kasvit ovat kukkineet hurjalla vauhdilla, komeamaksaruoho etenee omaan rauhalliseen tahtiinsa helteistä ja kuivuudesta piittaamatta. Nyt se alkaa hiljalleen avata nuppujaan ja muuttua vihreästä punaiseksi.

Asteri

Asterit ovat nousseet ja kasvaneet kuivuudesta huolimatta entiseen tapaan. Nuppuja niissä on kuitenkin edelliskesää vähemmän. Pikkupuutarhan astereissa lehdet nuokkuvat varsia pitkin surullisen näköisinä. Kuivuus kai on syynä. Toivon, että vähitellen saisimme muutamia runsassateisia päiviä, jotta asterit jaksaisivat kukkia. Pikkupuutarhassa on valkoisia ja sinisiä astereita, jotka kukkivat myöhäiseen syksyyn. Elleivät siis kuivu pystyyn.

Talvivalkosipuli Aleksandra

Ukkokulta nosti vihdoin valkosipulit ja ripusti sadon kuivumaan puuvajan kattoon. Hyvin olisin voinut minäkin sipulit nostaa, mutta niiden kasvattaminen on ainoa puutarhalaji, josta hän vielä on edes vähän kiinnostunut. Muutaman kerran muistutin, että nyt olisi noston aika. Ukkokulta kuuluu niihin miehiin, joiden pitää itse saada päättää. Ohjeet ja käskytkin on naamioitava innostavaan ja houkuttelevaan muotoon, jos haluaa niillä olevan toimintaan tähtäävää vaikutusta.

Ruostekukka - Crocosmia × crocosmiiflora/Montbretia

Vuosi sitten olen ostanut sipulipussukan, jossa lukee Montbretia 'Mix'. Laitoin ne purkkiin kasvamaan, mutta pelkkää lehteä pukkasivat. Sipulit/mukulat pääsivät syksyllä talvehtimaan kellariin ja nyt keväällä laitoin ne jälleen uuteen multaan. Kaiketi en ole mukuloihin mitään nimikylttiä talvehtimisen ajaksi laittanut, enkä multaan uudelleen kätkiessäni. Ihan elin siinä käsityksessä, että purkissa asuisi tuoksumiekkaliljoja. Yllättäen muutama päivä sitten huomasin kasvarin kupeessa nököttävässä ruukussa kukkavanan ja kas, vähitellen nuppuihin on tullut väriä ja vihdoin avautuneita kukkiakin.
 

Ruostekukka - Crocosmia × crocosmiiflora/Montbretia

Yleensä etsin itselleni tuntemattomille latinankielisille nimille joko suomenkielisen nimen tai selityksen, minkä sukuisia ovat. Ilmeisesti tämän kasvin kohdalla en ole niin tehnyt. Samanaikaisesti kukkavanan ilmestyttyä muutamissa blogeissa kerrottiin ruostekukan kukkimisesta. Mietin, että onpa ihan samannäköinen, kuin minun muukalaiseni. Kaivoin pussukan nimilapun esille ja Montbretia 'Mix' siinä lukee. Enpä tiennyt, että Montbretia on sama kuin Crocosmia eli ruostekukka. Ihan on taas voittajafiilis, kun olen oppinut tällaisen uuden asian.

Kuvan mukaan mukuloista pitäisi tulla punaisia, oransseja ja keltaisia kukkia. Ruostekukat eivät meillä kovin hyvin talvehdi maassa, joten juuri nimen saanut aarteeni pääsköön viettämään talvikuukausia kellariin sitten aikanaan.

Kriikuna

Kriikunatkin alkavat vähitellen kypsyä. Väri on jo muuttunut vihreästä tummaksi, mutta aika kovia vielä ovat. Mitään isoa satoa ei ole odotettavissa. Meillä on kaksi kriikunapuuta alapihalla ja yksi yläpihan pikkupuutarhassa. Välillä mietin, josko kaataisi puut kokonaan pois, mutta ovathan ne nättejä keväällä kukkiessaan. Ja ylipäätään pienet puut tuovat puutarhaan viihtyisyyttä ja sopivia suojapaikkoja linnuille ja hyönteisille. Nyt myös kaivattua varjoa muuten paahteiseen puutarhaan. Kriikunan huono puoli on sen tapa kehittää juurivesoja pitkin puutarhaa. Tähän saakka niistä on selvitty ruohonleikkurilla.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Kallionauhus on tavallisesti houkutellut meidän pihalle perhosia. Nyt nauhus kukkii vaatimattomasti, eikä perhosiakaan ole näkynyt. Lauantaina leipoessani kuuntelin samalla radiota, jossa toimittaja kiipeili perhostutkijan kanssa Vuosaaren täyttömäellä. Kaverusten havaitsema perhossaalis oli vaatimaton ja siihen tutkija totesi, että lämpimän kesän vuoksi perhosten suosikkikasvien kukinta on ohi ja perhoset ovat jo lentonsa lentäneet ja kenties muualle lähteneet.

Elokuunasteri - Aster amellus

Helteiden aikaan lintujakaan ei liiemmin pihapiirissä näkynyt ja kuulunut. Viime päivinä pihassa on taas lennellyt ja tepastellut jos jonkinlaisia lintuja. Enimmäkseen rastaita, mustarastaita, punarintoja, västäräkkejä, pikkuvarpusia ja tiaisia. Uuttukyyhkytkin kujertavat naapurin kuusessa, kuin kevään kosiopuuhissa konsanaan.

Punarinnat ovat minusta erityisen hauskoja puutarhakavereita. Puutarhassa kykkiessä ne tulevat ihan lähelle ja saattavat siinä jotain selittääkin. Ehkä niillä on hyviä neuvoja annettavanaan. Sääli, että puhun vähän huonosti punarintojen kieltä.
 

Mukavia elokuun päiviä teille kaikille, rakkaat puutarhaystävät!
 

Tomaattikesän analyysi

Kesän tomaattisatoa ei vielä suinkaan ole syöty loppuun saakka, mutta nyt on hyvä hetki analysoida tämän vuotisen kasvatuksen tuloksia. Näistä voi sitten muutaman kuukauden kuluttua ammentaa pohjaa tuleville päätöksille.

Solanum lycopersicum Tigerella

Kylvin ensimmäiset tomaatinsiemenet 3.3. ja toisen erän 16.3. Viimeiset siemenet kätkin multaan 30.3., koska silloin löysin etsimäni lajikkeen kaupasta. Ihan liikaa tuli taas siemeniä kylvettyä, mutta aina pitää varautua itämisen epäonnistumiseen sekä kaikkiin muihin tappioihin. Mieluummin jaan ylimääräisiä taimia tutuille, kuin kiertelen kaupoissa etsimässä täydennystä omiin aukkoihini.

Solanum lycopersicum Tigerella

Tässä lista ja kommentit kylvämistäni tomaateista:

• Indigo Rose -> Taidan jatkossa unohtaa
  Tummahipiäinen, kypsänä kuparinruskea keskikokoinen tomaatti, joka minusta osoittautui enemmän silmäniloksi. Maku on hyvin mieto, siemeniä vähän ja koostumus jauhomainen. Sisältää kuulemma paljon antioksidantteja.

• Yellow pearshaped -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Keltainen päärynän näköinen minitomaatti. Makean raikas ja kiva koostumus. Pienen kokonsa vuoksi kypsyy nopeasti ja satoakin on tullut reippaasti.

• Gardener's delight -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Reilun kokoinen, punainen kirsikkatomaatti. Maultaan raikas ja makea. Runsassatoinen ja nopeasti kypsyvä.

• Ildi -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Hieman suippomainen, keltainen kirsikkatomaatti. Niinikään maukas ja satoisa. Kypsyy nopeasti. Tätä olen kasvattanut useana kesänä ja aion kasvattaa jatkossakin.

• Supersweet -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Punainen pikkupallero, joita tulee terttuun lukuisia. Kirpeän makea ja pirskahtelevan kostealihainen.

• Tigerella -> Ansaitsee välivuoden tai useammankin
  Jokavuotinen tomaattini, josta taidan jatkossa luopua. Pidän Tigerellan raidallisesta ulkomuodosta, mutta maku on aika yksitoikkoinen. Runsaasti satoa Tigerella on tarjonnut ja kypsyykin ensimmäisten keskikokoisten joukossa.

• Hundreds&Thousands -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Amppelitomaatti, joka tuottaa runsaasti pikkuisia ja hyvänmakuisia hedelmiä. Koko on kovasti vaihdellut, sillä osa kasvaa ihan kunnon kirsikkatomaateiksi, osa jää taasen pikkuruisiksi helmiksi.

Jo aiempina kesinä olen tullut siihen tulokseen, että kennokasvarin vähäinen tila kannattaa käyttää pienikokoisten tomaattien viljelyyn. Ne ehtivät hyvin kypsyä ja ovat yleensä varsin tuottoisia. Pienet tomaatit ovat kuin puutarhurin karamelleja, joita on aterialisukkeen lisäksi kiva napostella vaikka välipaloina.

Solanum lycopersicum Indigo Rose

Tämä kesä on ollut siitä hieno, että tomaatteja on päässyt keräämään heinäkuun puolivälistä alkaen. Kypsyminen on ollut nopeaa ja satoa on voinut hakea kasvihuoneesta lähes päivittäin. Yleensä tomaattien kypsymistä saa odotella pitkälle loppukesään ja viimeiset pitää kypsyttää sisällä. 

Solanum lycopersicum Yellow pearshaped

Koska taimia oli jälleen kerran yli tarpeen, enkä tällä kertaa saanut niitä lykättyä tuttaville, laitoin kasvariin mahtumattomat talon seinustalle. En vain raaskinut taimia kompostiinkaan kantaa. Kesän helteet ovat taanneet hyvän kypsymisen ulkosalla. Ellei sää suoranaiseksi jääkaudeksi yllättäen heittäydy, uskon kaikkien, myös ulkona kasvavien tomaattien kypsyvän.

Solanum lycopersicum Gardener's deligth

Taimeni olivat tänä keväänä vankkoja ja hyvän kokoisia. Kasvatin ne noin 15-asteisessa kellarissa tehokkaan kasvivalaisimen alla. Siirsin taimet kasvihuoneeseen lauantaina 5.5. Viritin tomaateille kaksinkertaisista harsoista teltan, jonka kävin aamuisin nostamassa ylös siten, että tomaatit saivat tuuletusta. Muutamana ensimmäisenä yönä lämmitin kasvihuonetta kaksipolttimoisella lamppuöljylämmittimellä. Pian ilma lämpenikin niin, ettei lämpöä ole muutamien ensimmäisten öiden jälkeen tarvittu ja harsoteltankin sain purkaa.

Tomaattien kasvuvoima on ollut huikeaa. Pian raakileiden ilmaantumisen jälkeen karsin alimpia lehtiä pois ja joitakin myös ylempää, jotta raakileet saisivat valoa ja ilma kiertäisi paremmin. Varkaita on tietenkin tullut nypittyä ja latvatkin katkaistu. Istuttaessani tomaatit kasvuastioihinsa laitoin multaan kanankakka-merilevärakeita. Viime aikoina olen lannoittanut nestemäisellä tomaattilannoitteella sekoittamalla sitä kasteluveteen.

Istutin jokaiseen astiaan kaksi tomaattia eli yhdellä seinustalla on 10 tomaattia. Hundreds&Thousands sai oman astiansa ja pääsi toiselle seinustalle kurkkujen kanssa. Ensi vuonna vähempikin taimimäärä riittäisi, vaikka hyvin ovat tämänvuotiset kasvamaan mahtuneet.

Yhtenä iltana menin tomaatteja kastelemaan ja kummastelin, kun jo ovelta katsoessa tila näytti omituisen täydeltä. Yhdestä tomaatista oli tukinaru katkennut ja kaatuessaan tomaatti oli romahduttanut kaverinsa. Kumpikaan ei onneksi ollut vahingoittunut ja sain ne kohtuullisen hyvin sidottua jälleen pystyyn. Tosin en uskaltanut varsia kovin väännellä, joten kaksikko jäi vähän vinoon vieden nyt enemmän tilaa kulkuväylältä.

Viime kesänä ostin Blumat-kastelujärjestelmän kasvariin ja sitä varten 150 litraisen vesisaavin kasvarin nurkkaan. Kastelujärjestelmän säätämisessä meni oma aikansa, mutta hyvin se pelasi viime kesän. Niinpä asensin Blumatin tänäkin kesänä ja jälleen meinasi mennä hermo sen säätämisessä. Kun sitten helteet jatkuivat ja jatkuivat, kyllästyin täyttämään kasvarin vesisäiliötä ja katsoin helpommaksi kumota kasteluvettä tomaateille ja kurkuille suoraan kannusta. Blumat pääsi takaisin laatikkoonsa.

Kasvarissa on ovi ollut auki ympäri vuorokauden, samoin automaatti-ikkuna oli helteisimmän jakson yölläkin auki. Siitä huolimatta lämpötila kasvarissa on korkeimmillaan kivunnut yli +40 asteen. Iltapäivällä aurinko porottaa kasvihuoneeseen suoraan avonaisesta ovesta ja kuivattaa lähimpänä oviaukkoa olevat tomaatit ennätysajassa. Siksi ripustin tuplakerroksen hallaharsoa oviaukkoon varjostamaan tomaatteja.

Yksi hyötyviljelyn mukavimmista asioista on istua kasvihuoneessa nyppimässä tomaateista varkaita ja muuten vaan ihmettelemässä niiden kasvua. Parasta kasvarissa istuminen on sadesäällä, jolloin tomaatin tuoksu tulee hyvin esille ja kiireetön tunnelma korostuu. Tänä kesänä sadesäitä on ollut kovin vähän tarjolla, eikä saunaolosuhteissa jaksa pitkään oleskella. Vaan eiköhän elo-syyskuussa vielä ehdi muutaman terapiatuokion kasvarissakin viettämään.

Ampiaisia ja työmaatärinää

Tiikerinlilja - Lilium lancifolium

On tämä ollut melkoinen kesä, ainakin minulle. Vuosikausia elämä kulkee urautuneita polkujaan tavanomaisine tapahtumineen ja satunnaisine huippuhetkineen. Sitten tulee tällainen kesä, jolloin kaikki keikahtaa ryminällä nurinniskoin. Ajoittain on sellainen olo, ettei yhden ihmisen pieni pää kykene vastaanottamaan kerralla niin monta muuttujaa, kuin nyt on ollut käsillä.

Lilium On Stage

Henkilökohtaisiin haasteisiin tällä kertaa sen enempää puuttumatta oman sävynsä elämisen kummallisuuteen on tuonut helteisen ja kuivan kesän oheisilmiöt. Monessa blogissa onkin kirjoitettu kaikenlaisten pörriäisten ja ötököiden runsaista määristä. Gammayökköset ja ampiaiset ovat jopa yltäneet uutislähetyksiin ja aamulehtiin. Niiden lisäksi meidän puutarhassa on tänä kesänä ollut hyvin paljon leppäkerttuja. Sellaisen nähdessäni tulen aina hyvälle tuulelle ja niinpä hyvää tuulta on riittänyt kumoamaan monta kesän negatiivista elementtiä.

Lauantain 14.7. postauksessa Taistelu pergolan herruudesta kirjoitin siitä, kuinka pääsin eroon pergolan lattialautojen alle ilmestyneestä ampiaispesästä. Muutama päivä tuon jälkeen löysin alapihalle johtavien portaiden sivustalta maa-ampiaisen pesän. Joko ampiaiset ovat itse kaivaneet maahan onkalon tai hyödyntäneet hiiren tai myyrän kolon. Aikamoinen kuhina pesäaukolla päivittäin käy. Yhtenä iltana kaadoin tietyömaalta hakemaani hiekkaa onkalon päälle, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavana aamuna ampiaiset olivat avanneet uuden reitin hiekan läpi. Koska pesän ohi voi hyvin kulkea ampiaisia häiritsemättä, olen antanut heidän olla.

Punahattu - Echinacea purpurea

Kesäisin on mukavaa niin ruokailla kuin juoda kahvitkin pergolan pöydän ääressä. Ampiaisten ilmaannuttua se harrastus on jäänyt tänä kesänä lähes kokonaan. Ruoka-annosta on oitis jakamassa lukuisa joukko ampiaisia ja syömisen sijaan huomio on kiinnitettävä siihen, ettei vahingossa hotkaise salaattihaarukallisen ohessa raidallisia pistelijöitä. Ukkokultaa pisti kämmeneen ampiainen iltapäiväkahvin ohessa ja minua nilkkaan istuessani takkahuoneen avoimen oven äärellä. Kipu, turvotus ja kutina saatiin hoidettua antihistamiinilla ja kortisonivoiteella suhteellisen helposti.

Lilium On Stage

  
Blogini lukijat ovat varmasti tietoisia siitä, että ympärillämme on meneillään mittava tieremontti. Projekti alkoi vuosi sitten pääsiäisenä, jolloin tonttiamme kahdelta sivulta ympäröivä kunnan huonokuntoinen metsikkö kaadettiin. Olen kovasti iloinnut lisääntyneestä valosta, mutta tottakai asialla on myös käänteiset puolensa. Pihamme on muuttunut tuulille alttiiksi ja valo-olosuhteiden merkittävä muutos on tällaisena hellekesänä kurittanut ennen kohtalaiseen varjoon tottunutta puutarhaamme ankaralla kädellä.

Näkymä naapuritaloon katosi muutamaksi viikoksi.

Suurin osa alueen teistä on jo kunnostettu ja osin asfaltoitukin. Meidänkin kotitiemme rumba lähenee loppuaan, sillä putket ja kaapelit on kaivettu maahan ja parhaillaan jyrä tasaa sepelipäällystettä. Asfaltointihetki siis alkaa olla käsillä. Kaadetun metsän alue on toiminut työmaavarikkona ja tiepohjista kaivettujen maamassojen väliaikaisena läjityspaikkana. Maisema on siis muuttunut ja vaihdellut jatkuvasti. Kuvan hiekkakasat entiseltä puistoalueelta on jo suurimmaksi osaksi kuskattu pois ja parhaillaan sinne rakennetaan hiekkapintaista kulkuväylää toiselle puolelle tulevalle pallokentälle ja leikkialueelle.

Melu ja pöly arkipäivinä on ollut melkoista. Työmaalla on ahertanut parhaimmillaan kolme kookasta kaivuria, kaksi maansiirtoautoa, lukuisia sorarekkoja, räjäytystä varten reikiä kallioon kairaava kone, maantiekarhu, kaksi isoa jyrää, kolme traktoria ja lukuisa joukko muita ajoneuvoja. Projekti on tarjonnut alueen asukkaille omanlaisensa kesäteatterin ja paljon puheenaihetta.

Vaikka melu häiritseekin, siedän sen, koska se on tilapäistä ja työn pitäisi valmistua lokakuun loppuun mennessä. On mukavaa, kun alueen ilme ja käyttömukavuus kohentuu. Saamme kunnon valaistuksen, jalkakäytävät ja asianmukaiset tiealueet. Vähän jopa istutuksia, joiden hoitoon tosin kunta panostaa äärimmäisen vähän.

Joitakin kummallisiakin piirteitä tässä projektissa on esiintynyt. En ymmärrä, miksi kaivurin pitää kauhallaan murskata betoniputkia kuudelta aamulla, kun jo kahdeksaan mennessä se jälleen seisoo tekemättä mitään, usein koko loppupäivän. Ja ne murskatut betoniputket seisovat sijoillaan viikkotolkulla. En myöskään ymmärrä, miksi kaivurit ja maansiirtoautot pitää jättää pitkiksi ajoiksi tyhjäkäynnille. Kaivurikuski lähtee syömään tai kahville tai ajaa toisen työkoneen muualle ja koko sen ajan odottamaan jätetyn ajoneuvon moottori käy. Puolen tunnin tyhjäkäynti on ihan vakio. Tuskin moottoria pitää lämmittää käynnistämisen helpottamiseksi kesäkuumalla?

Pitänee mennä työntämään lasiastiat hyllyillään taaksepäin. Jyrän seilaaminen kotitiellä edestakaisin saa koko talon tärisemään ja astiat siinä ohessa. Viikonloppuisin on ihan outoa, kun aamulla ei herää kaivurin telaketjujen kitinään ja kaikkialla vallitsee muutenkin uskomaton rauha ja hiljaisuus. Koko kesänä en ole avannut radiota, enkä kuunnellut musiikkia tai mitään muutakaan. Ympäristö tuottaa niin paljon meteliä, ettei sitä vapaaehtoisesti enää enempää halua. Osaankohan elääkään hiljaisuudessa tieprojektin aikanaan päättyessä?

Oma vai toisen kuva

Omenaminttu - Mentha x rotundifolia

Puutarhabloggarit taitavat kuulua niihin, jotka kuvittavat bloginsa itse ottamillaan kuvilla. Sehän se on tämän bloggaamisen yksi tärkeimmistä asioista, että voi yhdistää kauniit kukkakuvansa päiväkirjamaiseen tarinointiin. Aina ei omasta kuvavalikoimasta tahdo löytyä sopivaa kuvituskuvaa ja silloin tulee käännyttyä internetin puoleen. Jokainen varmasti tietää, että kuvaajalla on tekijänoikeus kuviinsa, eikä niitä saa luvatta muut julkaista. Olen koittanut olla tarkkana siinä, etten toisten kuvia julkaisisi, mutta yhtään en väitä, ettenkö vahingossa olisi toisin tehnyt.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata 'Goldball'

EU otti hiljan kantaa kuvien tekijänoikeussuojaan. Asiasta uutisoitiin mm. Helsingin Sanomie artikkeleissa "EU-tuomioistuin linjasi tekijänoikeuksista: internetissä julkaistuja kuvia ei saa julkaista uudelleen - edes koululaisten esitelmissä" ja
"EU-tuomioistuin linjasi, että netissä julkaistua kuvaa ei saa julkaista uudelleen edes koululaisten esitelmissä - ota nämä asiat huomioon, kun käytät kuvia verkossa". 

Syysleimu - Phlox paniculata

En tässä avaa tekijänoikeuksia tai tuota EU-tuomioistuimen linjausta sen enempää, etten puhu läpiä päähäni. Jokainen voi käydä lukemassa artikkelit ja lisää tietoa löytyy netistä. Wikipediassa julkaistuja kuvia sentään voi julkaista, kunhan mainitsee lähteen ja kuvaajan nimen.

Kuinka moni tietää, että esimerkiksi Facebookissa, Instagrammissa ja YouTubessa käyttäjä luovuttaa oikeudet kuviin sekä palveluntarjoajalle että muille käyttäjille?  Instagrammissa julkaistun kuvan saa periaatteessa kuka tahansa julkaista upottamalla omalle verkkosivulleen. "Kun kirjaudut käyttäjäksi, hyväksyt ehdot, joilla annat luvan kuvien käyttöön", todetaan toisessa noista artikkeleista. 

Blogger on Googlen tuote. Liittyykö Bloggeriin sama kuvien oikeudenluovutus, kuin esim. Facebookissa, en tiedä. Pitäisi ottaa selvää.

Syysleimu - Phlox paniculata

Minusta on oikein, että tekijänoikeus säilyy niin kuvan kuin muidenkin teosten ja tuotteiden alkuperäisellä tekijällä. Ja että esimerkiksi valokuvaajalla on mahdollisuus päättää kuviensa käytöstä ja ansaita elantonsa kuvillaan. Samaten minusta on väärin tai moraalitonta esitellä ja julkaista toisten kuvia ominaan. 

Kautta aikain erilaisia julkaisuja on selkeytetty ja elävöitetty kuvilla ja niin tullaan tekemään varmasti aina. Olisi hyvä, että tekijänoikeuksista puhuttaisiin jo kouluissa ja että säännöt tehtäisiin niin selkeiksi, että niitä olisi helpompi tulkita ilman lakimiehiä ja oikeudenkäyntejä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Täällä blogimaaiilmassa on runsaasti taitavia ja lahjakkaita kuvaajia, joiden hienot kuvat voivat hyvinkin kelvata monille kansainvälisille tahoille. Olkaa siis tarkkana, miten ja missä omia kuvianne julkaisette ja kenelle annatta oikeudet niihin. Olkaa myös tarkkana kopioidessanne kuvia netistä. Sen lisäksi, että siten voi viedä leivän jonkun suusta, voi myös saada haasteen tekijänoikeuksien rikkomisesta.

Omppuja, multaa ja multamanikyyri

Tänä vuonna tulee huikea omenasato. Valitettavasti suurimman osan siitä joutuu kantamaan kompostiin, sillä pihlajanmarjakoin toukat ovat löytäneet tiensä lähes kaikkiin hedelmiin. Myös muumiotautisia omenoita on nyt aika paljon. Pienikin vioitus puussa riippuvassa hedelmässä houkuttelee paikalle ampiaisia, jotka ruokailevat innokkaasti hedelmälihalla.

Hyvistä aikomuksistani huolimatta raakileiden harvennus jäi alkukesästä tekemättä. Aika hyvin puut hoitivat harvennuksen itse, mutta paljon on ryppäitä, joissa hedelmiä on liikaa. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi myös hedelmien koko jää tavallista pienemmäksi.

Yleensä leikkaan vesiversot elokuussa pois. Tänä vuonna vesiversoja kasvoi hurja määrä ja yksittäisen verson kasvuvoima on ollut melkoista. Ukkokullan kanssa urakoitiin vesiversot muutama päivä sitten pois ja nyt omenapuut ovat taas sopivan ilmavia. Aurinkokin pääsee paremmin kypsyttämään hedelmiä ja tuuli puhaltamaan ötököitä omenoiden kimpusta muualle. 

Punaherukat keräsin jo pari viikkoa sitten. Vaikka kaikista kolmesta herukkapensaasta isoimmat ja vanhimmat oksat kuivuivat ja kuolivat marjoineen pystyyn, sato oli ihan hyvä meidän perheen tarpeisiin. Osan pakastin kokonaisena, osan keitin mehuksi ja osasta mehua tein herukkahyytelöä.

Aiemmassa postauksessa herukanoksien kuivumisesta mainitessani sain vinkin tutkia oksien sisusta mahdollisen herukkalasisiiven varalta. Tsekkasin myös, löytyisikö herukanvarsisääsken vioituksia, mutta en löytänyt. Sadon keräämisen jälkeen leikkasin kaikki vähänkin huonokuntoisemmat oksat, vanhat ja myös lamoavat oksat pois. Pensaat olkoot jatkossa tiukemmassa kontrollissa. Ykkössyynä oksien kuivumiselle pidän edelleen kuivuutta, joka meidän tontilla on ollut massiivista. Sadetta on saatu äärimmäisen vähän, hellettä ja sitä tehostavaa tuulta monen vuoden edestä. Olisi pitänyt alkukesästä keinokastella tehokkaasti, vaan monestakin syystä jäi tekemättä.

Netistä löysin hyvän oppaan: Herukan tuholaiset ja niiden torjunta.

Karviaiset sain kerättyä vasta tiistaina. Marjat olivat hieman jo ylikypsiä. Tavallisesti popsin enimmän osan karviaisista sellaisenaan, mutta nyt ajattelin tehdä niistä hilloa. Vaan hillon valmistamista varten jokainen karviainen pitäisi pyörittää kahdesti sormissa ympäri saadakseen pois nuo roskat. Litran verran sitä hommaa jaksoin ja sitten riitti. Kippasin loput marjat isoon kattilaan ja hurautin mehuksi, josta siitäkin tein hyytelöä. Hyvää tuli.

Tämän kesän ainoa ostoperenna: Delphinium grandiflorum 'Ocean Blue'

Kuluvana kesänä lapiohommia en ole pahemmin tehnyt. Keväällä juurakoina ostamani Lidlin kasvit ovat lomailleet purkeissaan kasvarin seinustalla. Siinä niitä on ollut helpompi kastella ja pitää elossa. Pahimpien helteiden mentyä hinku hyödylliseen tekemiseen sai yliotteen ja päätin vihdoin istuttaa taimet Ovaalipenkkiin. Ensin kaivoin sieltä pois vuorikaunokin ja pisamakellon eli puoli penkkiä piti kääntää kokonaan nurinniskoin. Se oli helppo homma, sillä kuivaan ja kuohkeaan multaan lapio upposi kuin voihin.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Pisamakello jouti kokonaan kompostiin. Se on niin ärhäkkä leviämään, että meinasi mennä hermo sen kanssa. Penkissä oli miljoona pientä alkua ja toinen mokoma vyörymässä penkistä uloskin. Vuorikaunokin kohtalo on mietinnässä. Tykkään sen kukasta, mutta kasvutapa on todella rasittava. Varret makaavat kukkapenkissä riipin raapin ja yrittävät köllöttää jopa nurmikon puolella. Koko puska pitää muistaa tukea ajoissa ja kunnolla, sillä ympäriinsä retkottava kasvi on kaikkea muuta kuin nätti. 

Saatuani vuorikaunokin ja pisamakellon pois, oli Ovaalipenkissä mukavasti tilaa. Alapihan takakulman sijainnin vuoksi Ovaalipenkin asukkaat ovat olleet hiukan hakusessa, mutta nyt porukka alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Istutin sinne tämän kesän ainoan perennaostoksen eli noin 35 senttiseksi kasvavan ritarinkannus Ocean Bluen. Lisäksi siirsin samaan penkkiin kasvarin seinustan ruukuista pari tarhajaloangervo Brautscleieriä ja kolme idänkurjenpolvi Baby Blueta. Penkin sävyvalikoima on sini-valkovoittoinen, jota sotkee päivänlilja Crimson Pirate, jonka pitäisi olla räiskyvän punainen. En vain keksinyt sille tähän hätään muutakaan paikkaa.

Pisamakello - Campanula punctata

Hölmö kun olen, enkä mistään mitään opi, istutin sitten siemenestä kasvattamaani ja niinikään helposti leviävää rohtosuopayrttiä Ovaalipenkkiä vastapäätä olevaan Raja-aitapenkkiin. Tämä penkki rajoittuu nurmikkoon ja muutenkin se on vähän villi ja syrjäisä paikka, joten rehottakaan suopayrtit siellä. Olen nähnyt paljon kuvia ja lukenut tarinoita suopayrtistä, joten pitäähän sitäkin kokeilla.

Lopuksi soma kuva puutarhurin manikyyristä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kehotti kaikkia kuvaamaan omia "juhlakuntoon" laitettuja käsiä ja julkaisemaan kuvia blogissa, facebookissa ja instagrammissa. Muistakaa laittaa Riinalle linkki manikyyripostauksestanne. Oli muuten vaikea kuvata vasemmalla kädellä omaa oikeaa kättään. Kas, kun en tajunnut jalustaa kaivaa avuksi.

Kuvassa oikea käteni kuvattuna heti hikisen ja multaisen hanskan poistamisen jälkeen. Käsi on turvoksissa pääsiäisestä saakka kärsimäni jännetupintulehduksen ja siihen maanantaina annetun kolmannen kortisonipiikin vuoksi. Naarmut taasen sain ruusupuskassa intoilusta - ilman hanskoja tietenkin. Brittiläistä puutarhaohjelmaa katsoessani olen ihmetellyt, kun brittipuutarhurit eivät pahemmin hanskojen kanssa työskentele. Aika multaiseksi kädet tulevat hanskojenkin kanssa. Kunnon kynsiä minulla ei kesäaikaan edes ole. Sinne ne katkeavat puutarhan syvyyksiin milloin mitäkin kynsin nyhtäessä. Surunauhat sentään lähtevät pesussa pois.

Anopin äitienpäiväruusu intoutui välivuoden jälkeen kukkimaan.

Jatketaan siis kesäelämää, vaikka varsinainen lomakausi alkaakin useimmilta jo olla ohitse. Monet ovat postanneet virkistävistä vesisateista. Jos jonnekin päin maata sadepilviä kasaantuu liiaksi asti, puhaltakaan osa niistä tänne. Täällä puutarha ja luonto kaipaa kipeästi vettä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!