Linné -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa

 
Sinebrychoffin taidemuseossa, Helsingin Bulevardilla, on meneillään varmasti monia puutarha- ja kasvi-ihmisiä kiinnostava näyttely "Linné ja pieni pala paratiisia".

Näyttelyn esittelytekstissä sanotaan: 

"Puutarha kertoo paljon ihmisen suhteesta ympäristöönsä, sillä se syntyy kulttuurin ja luonnon rajamaastossa. Puutarha on siten toiminut aina myös haaveiden ja maailmankuvien peilinä. Jokainen puutarhuri luo oman paratiisinsa." 

Enpä osaisi paremmin sanoa. Maalauksia näyttelytilan seinillä katsoessani uppouduin taiteilijoiden siveltimenvetojen myötä kukkien kauneuteen. Siirryin hetkessä maaliskuun loskasta haaveiden tuoksuvaan maailmaan.

Johannes Borman: Kukka-asetelma

Näyttelyä oli saapunut katsomaan runsas määrä ihmisiä, etupäässä naisia. Ajoittain joutui hetken aikaa sivussa odottamaan päästäkseen jotain tiettyä maalausta etusuoraan katselemaan. Joidenkin teosten vieressä oli enemmänkin tekstiä. Niiden lukeminen lisäsi tietoa ja auttoi ymmärtämään maalauksia paremmin.

David von Cöln (1689-1671 Tukholma): Näkymä etelästä Ulriksdaliin

Kierroksen alkupäässä huomioni kiinnittyi maalaukseen Ulrikdsdalin linnasta puistoineen. Päässä syttyi ajatus, että onhan näkemisen arvoisia paikkoja kotimaan lisäksi kohtuullisen lähellä. Pahimpia matkakuumeita voisi viilentää Tukholman seudulla, jossa Ulriksdalenin linna puistoineen sijaitsee. Muistelen ainakin Suvikumpu-blogissa ihailleeni Slottsträdgården Ulriksdalin puutarhamyymälää. Linnan puistossa voi kesäaikaan vierailla. Tarkat aukioloajat kannattaa varmistaa vaikka täältä.

Cornelis de Heem (1631-1695 Antwerpen): Kukka- ja hedelmäasetelma

Nämä postauskuvani ovat  kalpea aavistus maalauksista, joita kannattaa käydä lähempää tutkimassa. Kukkia oli kiva katsella ja tunnistaa. Onkohan taiteilijalla ollut useampi samanlainen kimppu siltä varalta, että jokin kukka nuupahtaa ennen sen ikuistamista?

Jacob Marrel: Kukkia lasimaljakossa

Ferdinand von Wright: Haminanlahden puutarhassa 1856-57

Ferdinandin maalauksessa on hänen sisarensa lapsineen. Netin mukaan Ferdinandille itselleen oli valmistumassa kuvassa olevan aidan taakse oma talo nimeltään "Lugnet" eli rauha.

Anna Kjöllerfelt os. Sinebrykoff (1854-1943): Laakapisto-ompelutyö

Kukka-aiheet ovat tuttuja käsityöihmisille. Ristipistotöitä useamman vuoden tehneenä oli pakko ihailla Anna Kjöllerfeltin laakapistotyötä. Hienoa, että se on säilynyt jälkipolvien nähtäväksi.

Lasivitriineihin asetettuja vanhoja puutarhakirjoja olisin mielelläni selannut enemmänkin. Ymmärrettävästi niihin eivät museovieraat pääse käsiksi.

Magnus von Wright: Kukkia

Von Wrightin veljekset tunnetaan parhaiten lintumaalauksistaan. Veljeksistä vanhin, Magnus   (1805–1868) teki jonkun verran myös asetelmia.

Konstantin Korovin: Kukkia

Carl Ludvig Engel (1778-1840 Berliini): Puutarhapaviljongin piirustus

Jean-Michel Picart (1600-1682 Antwerpen, Pariisi): Kukka-asetelma

Jean-Michel Picartin maalauksen vierestä löytyy numeroilla varustettu  kuva, jonka avulla voi tarkastaa, tunnistitko kaikki asetelman kukat. 

Sinebrychoffin näyttelyssä on runsas valikoima kukkiin, kasveihin ja puutarhaan liittyviä maalauksia ja jonkin verran myös muuta nähtävää. Ei tarvita aasinsiltoja yhdistämään samaan näyttelyyn myös luonnontieteilijät Carl von Linné ja hänen oppilaansa Pehr Kalm. Kummallakin on suuri merkitys Suomen puutarhahistorian alkuvaiheessa.

Carl von Linnén 1735 julkaistu Systema Naturae -teos esittelee taksonomialuokittelun (tieteellinen luokittelu), jota käyttäen mm. kasvilajit ovat saaneet latinankieliset nimensä. Saan kiittää Linnétä tunnistaessani nimilapusta Tiarella cordifolian rönsytiarellaksi vaikkapa espanjalaisessa puutarhamyymälässä.

Carl von Linné (Walter Runeberg 1907)

Carl Linnaeus, myöhemmin Carl von Linné, (1707–1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi, mutta Linné järjesti". Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten "kasvitieteilijöiden ruhtinas", "Uppsalan uusi Adam" ja "kukkaiskuningas".
Lähde: Wikipedia  

Sinebrychoffin museokaupassa on myynnissä monenlaista tavaraa niin aiempien kuin tämän Linnén näyttelyn tiimoilta. Ilokseni löysin pöydältä kirjan "Linné ja pieni pala paratiisia", joka liittyy käsillä olevaan näyttelyyn. Ei siis todellakaan tarvitse murehtia, jos jokin näyttelyn teoksista jäi vähemmälle huomiolle. Kirjan avulla voin ihailla maalauksia ja mikä parasta, ammentaa tietoa puutarhasta ja puutarhahistoriasta sekä kukista maalaustaiteessa. Kirja on sekä kaunis katsella että erinomainen tiedon lähde. Suosittelen.

Ostinpa myös postikortteja sekä uuden silmälasien puhdistusliinan, jossa tosin on kuvana flaamilaisen taiteilijan, Cornelis de Vos:n "Kaksi sisarta" -maalaus. Toivoin kovasti, että myynnissä olisi ollut kukka-aiheisia silmälasiliinoja. Sellaisia ostin käydessäni kesällä 2016 Berliinin Gärten der Welt -näyttelyssä. Jaoin niitä tuliaisina ja sen ainokaisen oman kadotin muutama viikko sitten. Pienet liinat ovat näppäriä myös kännykän putsaamisessa.

Ambrosius Bosschaert (1573 Antwerpen – 1621 Haag) oli Alankomaiden kultakauden aikana vaikuttanut asetelmiin erikoistunut taidemaalari, joka kuvasi erityisesti kukkia. Bosschaertilta on säilynyt noin 50 työtä. Hänen ensimmäiset kukka-asetelmansa saattoivat olla kasvitieteellisille puutarhoille tehtyjä tilaustöitä.

Linné-näyttelyn teemaan sopii mainiosti ystävältä saamani 1000 palan kukka-aiheinen palapeli. Eikö olekin hieno! Sormet jo syyhyävät päästä aloittamaan palojen pyörittely.

Vuosia sitten teimme Ukkokullan kanssa ahkerasti isoja palapelejä. Jossain vaiheessa laitoin vanhat palapelit kiertoon. Tämä Bosschaert-palapeli on valmiina 735 x 510 mm. Palapelin kokoamista varten on tekeillä levy, joka helpottaa työn siirtämistä sivuun silloin, kun tilaa tarvitaan johonkin muuhun. Kunhan Ukkokulta muistaa levyn kellarissa leikata.

Maaliskuu on alkanut auringonpaisteessa. Valon ja lämmön lisääntyminen herättää toivon kevään edistymisestä. Kunpa säteet sulattaisivat kovimmat sydämetkin.

Kohti kevättä siis mennään!

Tapiolan keskusta marraskuun harmaudessa

Pohjantie

Kävin marraskuussa Tapiolan Ahertajantiellä sijaitsevassa WeeGeen näyttelykeskuksessa. Siellä on niukasti pysäköintitilaa, joten vein auton Kaupinkalliontien pysäköintitaloon. Samalla sain tilaisuuden räpsiä kuvia Tapiolan keskustasta.

Pohjantie Merituulentielle päin

Teininä minulla oli lukuisia Tapiolassa ja Otaniemessä asuvia ystäviä. Paras ystäväni asui Mankkaalla. Jo silloin tuli liikuttua paljon niin pyörällä kuin julkisillakin Tapiolan seudulla. Myöhemmin olin muutaman vuoden töissä Heikintorin lähellä sijaitsevassa toimistossa. Tuossa kuvassa näkyvällä pysäkillä olen monen monta kertaa odottanut bussia.

Ukkokulta on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Tapiolassa. Taloa rakentaessamme asuimme jonkun aikaa Ukkokullan äidin omistamassa kerrostaloasunnossa Pohjois-Tapiolassa.

Heikintori Pohjantieltä päin

Tapiolassa työskennellessäni kävimme usein syömässä Heikintorin lounaspaikoissa. Heikintorilta löytyi myös likimain kaikki, mitä ihminen tavallisessa arjessa tarvitsee.

Heikintorilla oli iso päivittäistavaramarket, kangaskauppa, vaatekauppoja, musiikkiliikkeitä parikin kappaletta, kirjakauppa, lahjatavaraliike, kampaamoja, autokoulu, kahviloita, ravintoloita, kukkakauppoja, pankkeja.

Nyt tämä Suomen ensimmäiseksi kauppiastavarataloksi kutsuttu paikka on surullista katsottavaa. Tyhjiä liiketiloja, kirpputoreja, väsynyt ulkoasu. Heikintorin tulevaisuudelle on esitetty monenlaisia suunnitelmia. Toistaiseksi kaikki taitaa olla auki.

Heikintorin uloskäynti Sampotorille

Heikintorin läpi kulkee luonnollinen kävelyreitti läpi Tapiolan keskustan. Tapionraitti alkaa Viljo Rewellin suunnittelemien taskumattitaloiksi kutsuttujen kerrostalojen kupeesta ja jatkuu Tapiolantien suuntaisesti pitkälle ohi Tapiolan kirkon.

Heikintorin katukerros

Jättikokoisten espoolaisten kauppakeskusten ja uuden Ainoa-kauppakeskuksen myötä Heikintorin kaupallisten palvelujen vetovoima on hiipunut. Osansa myymäläkadolle on varmasti vuosia kestäneillä keskustan rakennusprojekteilla. Lukuisten työmaiden vuoksi Tapiolassa liikkuminen on ollut ajoittain hankalaa. Mielestäni Heikintori olisi erinomainen paikka esimerkiksi kirjastolle, joka toimii tällä hetkellä ahtaissa tiloissa Kulttuurikeskuksessa.

Sampotori Heikintorin ja Tapiontorin liikekeskuksen välissä

Heikintorilta matka jatkuu Sampotorin halki kohti Tapiontorin liikekeskusta. Näissä liiketiloissa on käynyt Heikintoria vastaava kato. Useimmissa liikehuoneistoissa on toimintaa, mutta sama väsähtäneisyys näkyy selvästi.

Tumma kuutio eli Länsikeskus on uusin osa kauppakeskus Ainoaa

Vanhemmat rakennukset jäävät yhä ahtaammalle laajenevan kauppakeskus  Ainoan ja uusien asuintalojen puristuksiin.

Heikintorin ja 70-/80-luvun taitteessa rakennetun kerrostalon väli

Osa vanhemmista taloista on varsin rapistuneita. Osa on jo kokonaan purettu ja niiden tilalle nousee uusia. Pari vanhempaa pyristelee kehitystä vastaan.

Tapiontorin liikehuoneistoja

70-/80-luvun taitteessa rakennettuja "kaakelitaloja"

Asuintalojen katutason myymälöissä ja liikehuoneistoissa yrittäjät vielä sinnittelevät. Moni huoneisto on ollut pidempään tyhjänä.

Keskellä Ainoa ja sen päällä asuinhuoneistoja

Kauppakeskus Ainoan ensimmäinen osa avattiin 2014, toinen osa 2017 ja kolmas osa 2019. 50 000 neliöön mahtuu ymmärrettävästi palveluja runsaasti. Kauppakeskuksen yläpuolella on asuntoja, joihin ei pikkurahalla ole asiaa.

Tapiolan keskustan vanhempia liikkeitä, vasemmalla näkyvän punaisen penkin takaa kulku mm. metroon.

Tapiolan keskustaa, Ainoan ympäristöä rakennetaan pala palalta. Välillä alue on ollut täynnä kulkua ohjaavia ja rajaavia työmaa-aitoja. Ehkä Tapiolassa päivittäin kulkevat osaavat suunnistaa palvelujen pariin ja bussipysäkeille vaivatta. Harvemmin käyvänä koen viitoituksen puutteelliseksi ja monet reitit jalankulkijan kannalta hankalliksi.

Ainoa-kauppakeskus

Ennen Tapiolaan tuli lähdettyä varta vasten ostoksille. Nyt koen tarjonnan kauppojen runsaudesta huolimatta rajalliseksi. Koronalla on ollut vaikutuksensa. Ainoassa on edelleen tyhjiä liiketiloja. Vaatekauppoja siellä on huonosti. Tapiolan Stockmann on mielestäni suppeudessaan surkea ja H&M:n taasen ohitan vaivatta.

Kauppakeskus Ainoan 1. osa, entinen Sokoksen tavaratalo

Ainoan ensimmäinen osa avattiin 2013 entiseen, v. 1979 rakennettuun Sokoksen tavarataloon. Tänä päivänä tässä osassa on enimmäkseen kahviloita ja erilaisia yksityisiä lääkäripalveluja. Itse käytän Ainoan ensimmäistä osaa lähinnä läpikulkupaikkana Ainoan muihin osiin, pysäköintihalliin ja pohjakerroksen supermarkettiin.

Ainoan sisäänkäyntitasolta näkymä Leimuniitylle

Ainoan sisäänkäynnin edustalta on hyvä näkymä Tapiolantielle ja Leimuniittyyn. Takavasemmalla näkyy Keilaniemessä sijaitseva 1976 valmistunut 20-kerroksinen Nesteen torni, jonka monet muistavat Raaden hampaana (Nesteen silloisen toimitusjohtaja Uolevi Raateen mukaan). Nykyisin rakennus on Fortumin. Torni on edelleen Suomen korkein toimistorakennus.

Taustalla Tapiola Garden-hotelli

Taustalla näkyy Tapionraitin ja keskusaltaan välissä sijaitseva Tapiola Garden hotelli. Se on Ervin suunnittelema, 1974 valmistunut hotelli.

Ainoa-kauppakeskus

Ainoan päädystä on näkymä Itätuulentien rakennuksille. Merituulentie jää kauppakeskus Ainoan alle.

Vasemmalla Tapiolan maamerkkinä tunnettu  keskustorni

Entisen Sokoksen, nykyisen Ainoa I:n sivuitse on kulku keskustornille ja sen ohi kulkevalle Tapionraitille. Vanhat männyt ovat hienoja, pimeällä valaistuja.

Vasemmalle jää Ainoan 1. osa, oikealla Tapiontorin liikekeskuksen takaosaa.

Ainoa I:n ja Tapiontorin liikerakennusten väliin jäävä alue on ankea ihan kaikkina vuodenaikoina. Kunpa tälle takapihalle löytyisi somistusta ja iloisempaa ilmettä.

Ainoalta laskeudutaan kohti Tapionraittia

Ainoa I:ltä kohti Tapionraittia ja Garden hotellia laskeutuva käytävä oli pitkään rakennustelineiden rajoittama. Nurmikot ja istutusalueet kärsivät väliaikaisista rakenteista.

Heikki Konttinen: Morsian

Heikki Konttisen Morsian -teos on pystytetty 1983 Keskustornin edustan viheralueelle.

Tapionaukion parkkipaikkoja

Garden hotellia vastapäätä on pysäköintialue. Sen takana on Leimuniitty. Puutarha-arkkitehti Jussi Jännes teki Tapiolaan maisemasuunnitelmia, joista Leimuniitty ja Silkkiniitty ovat tunnetuimmat. Jännes suunnitteli myös kerrostalojen ja yksityistalojen pihapiirejä.

Tapiolassa olemassa olevaa luontoa säästettiin niin paljon kuin mahdollista. Ne kohdat, jotka vaurioituivat, korjattiin istutuksilla. Omaperäisissä ja tarkoin valituissa istutuksissa huomioitiin värien vaihtuminen vuodenaikojen mukaan ja kukkimisen jatkuminen aina keväästä syksyyn.

Uudisrakentamisen myötä laajoja viheralueita on pilkottu ja pienennetty. Monia kauniita istutusalueita on hoidettu vuosikausia huonosti, jolloin ne ovat ränsistyneet.

Keskellä Ainoan 1. osa, takana uudempaa Ainoaa

Tapiolan keskustan halki kulkeva Tapionraitti, vasemmalla puiden takana Garden Hotell

Portaat kohti keskustornia ja Tapiontorin liikekeskusta

Tapiolan keskusallas, taustalla yhä kiinni oleva uimahalli.

Arne Ervin suunnittelema 1965 valmistunut uimahalli on monista korjauksista huolimatta ollut kiinni vuodesta 2016. Tuoreimpien tietojen mukaan uimahalli pyrittäisiin uusien korjausten jälkeen avaamaan 2024. Korjauksista ja mahdollisesti purkamisesta on käyty vilkasta keskustelua.

Tässä uimahallissa olen itsekin käynyt uimakoulun.

Keskusaltaan suihkulähde valaistuna. (Lähde: Finna.fi)

Uimahallin ja Garden hotellin väliin jää keskusallas. Talvisin siihen tehdään jääpuisto luistelemista varten. Kesäisin altaassa on komeat suihkupatsaat, jotka ainakin ennen olivat valaistuja.

Kulttuurikeskus

Espoon kulttuurikeskus on arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema. Rakennus valmistui 1989. Kulttuurikeskuksessa toimivat Espoon musiikkiopisto, Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta, Tapiolan kirjasto, Tapiolan yhteispalvelupiste ja Espoon työväenopisto. Talossa on runsaasti myös muuta kulttuuritoimintaa.

Kulttuurikeskuksen pääsisäänkäynti on Kulttuuriaukion puolelta, joten kuvassa näkyvää näyttävämpää puolta talosta tulee harvemmin katseltua.

Väestöliiton toiminnanjohtaja ja asuntopoliittinen vaikuttaja Heikki von Hertzeniä voidaan pitää puutarhakaupunki-idean isänä. Hän oli mukana neuvottelemassa maakaupasta Espoon kanssa. Mm. Tapiolan kaupungin rakentamiseksi perustettiin Asuntosäätiö, jonka toiminnanjohtajana Heikki von Hertzen toimi. 

Heikki von Hertzenille on nimetty oma aukio Keskustornin ja Kulttuurikeskuksen läheiselle torille. Aukio ansaitsisi tulla kunnostetuksi jo senkin vuoksi, että se on yksi keskeisimpiä paikkoja Tapiolassa.

Tapio Junnon pronssipatsas Häikäistynyt seisoo Tapionraitin Keskustornille nousevien portaiden  keskellä. Patsas on pystytetty 1992.

Alhaalla Heikki von Hertzenin aukio ja Tapionraitti

Oikealla keskustornin sisäänkäynti

Tapiolan Keskustornista en ottanut yhtään kuvaa, mutta monet varmasti tietävät ja tunnistavat sen. Onhan se yksi Tapiolan tunnetuimmista rakennuksista. Aarne Ervin suunnittelema 13-kerroksinen rakennus valmistui 1961. 12. kerroksessa toimi pitkään Linnunrata-ravintola ja sisäänvedetyssä kattokerroksessa toimi Kultakukko-näköalakahvila.

Kukossa tuli käytyä nuorena useinkin. Keskustornissa kävin myös vuosia hoidattamassa hampaani mukavalla hammaslääkärillä.

Havuistutuksia, joiden tilalla oli aikanaan vesiallas suihkulähteineen.

Tapiontorin liikekeskusta

Tapiontorin U:n muotoisen liikekeskuksen keskelle jää viheralue

Tapiolan keskustan laattakäytävät tuntuivat aikoinaan hienoilta. Nyt niitä pitkin kulkeminen on extreme-liikuntaa, sillä joka askeleella saa varoa keikkuvia ja irrallaan olevia laattoja. En muista, milloin laattoja olisi korjattu. Monien mielestä Tapiolan yleisten alueiden hoito on huonolla tolalla. Ollut jo pitkään.

Entinen vesiallas ja suihkulähde

Keskustornin rakentamisen yhteydessä Tapiontorille suunniteltiin suihkulähde (postikorttikuva suihkulähteestä 1960-1970-luvulta). Se oli toiminnassa 2000-luvun alkupuolelle, kunnes allas rapistui ja putkisto hajosi. Moni taho oli valmis kunnostamaan suihkulähteen, mutta näin ei ole tapahtunut.

Tapiontorin liikerakennuksia

Tapiontorin liikerakennuksia

Käytävän päässä Sampotori ja sen takana sisäänkäynti Heikintorille

Sampotori ja Heikintori

Sampotorilla ei ole oikeastaan koskaan ollut varsinaista toritoimintaa, mutta se on toiminut  keskeisenä kohtaamispaikkana ja osana Tapionraittia. Oikealla olevassa lasikojussa oli vuodesta 1982 alkaen Georg "Jori" Liemolan myymälä, josta sai tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kukkia.  Nyt siinä on jokin ravintola, tosin aina ohi kulkiessani kiinni.

Ylävasemmalla näkyy Ollin torikahvilana tunnettu pyörien päällä kulkeva, mutta jo vuosia vakituisesti paikallaan pysynyt paikka. Ollin kahvila onkin yksi harvoista paikoista, jossa tällä alueella näkee ihmisiä.

Sampotorilta kulku Kauppamiehentielle ja Kaupinkalliontielle

Heikintorin vieressä kulkevan Kauppamiehentien ja Kaupinkalliontien risteyksessä oleva keilahallin rakennus puretaan lähiaikoina. Tilalle rakennetaan asuinrakennus. Keilahalli toimii vielä, samoin muita yrityksiä. Keilahallirakennuksen vasemmalla puolella ollut entinen terveysasemarakennus on jo purettu ja sen tilalle noussut asuintalo valmis.

Vasemmalla Heikintorin sivusta ja oikealla Kauppamiehentie. Keskellä Heikintorin huoltoajo.

Tapiontorin ja Kulttuuriaukion väli. Kultturikeskus ja sen pääsisäänkäynti jää kuvassa näkyvän liikerakennuksen taakse. Kulttuuriaukio on maksullisena pysäköintipaikkana.

Kaupinkalliontie, vasemmalla oleva rakennus keilahalleineen tullaan purkamaan. Samoin keilahallirakennuksen takana näkyvä pysäköintitalo. Oikealla on Tapion kenttä, joka on kesät talvet ahkerassa käytössä. Kentän toisella laidalla on Tapiolan koulu ja lukio. Kaupinkalliontien kaarteessa on oikealla puolella 1998 käyttöön vihitty ortodoksinen kirkko.

Syksyllä Kaupinkalliontietä reunustavat vaahterat ovat väriloistossaan kaunista katseltavaa.

Kulttuuriaukio, sen takana kulttuurikeskus

Kulttuuriaukio kulttuurikeskuksineen, taustalla keskustorni

Kaupinkalliontien pysäköintitalo, joka sekin puretaan

Kuvauskierrokseni päättyy Kaupinkalliontien pysäköintitaloon, jossa auto odotti paluumatkaa kotiin. Tapiolassa riittäisi kuvattavaa lukuisilla muillakin alueilla, mutta olkoon tämä yksi maistiainen itselle tutuiksi tulleista nurkista.

Marraskuu saa näkymät tavallista harmaammiksi, mutta vuodenajasta huolimatta Tapiola on monin paikoin läpi vuoden surullista katseltavaa. Aikoinani Tapiolassa työskennellessä sinne tuli bussilasteittain ulkomaisia turisteja katselemaan paljon mainetta niittänyttä puutarhakaupunkia. Nyt en kehtaisi paikkoja kenellekään esitellä.

En ole "ennen kaikki oli paremmin" -tyyppi. Moni asia on tänä päivänä paljon entistä paremmin. Minusta Tapiolassa on unohdettu vanhojen rakenteiden ja puistojen ylläpito ja korjaus. Soisin, että uuden rakentamisen ohella pidettäisiin huolta vanhasta. Jos vanhasta ei pidetä huolta, eikä sitä korjata ja kunnosteta, se rapistuu ja lopulta tulee halvemmaksi purkaa ja rakentaa tilalle uusi. Suomalainen rakennushistoria on nuorta muutenkin. Vähäisiä arvorakennuksia ja miljöitä kannattaisi arvostaa ja säilyttää.