Ja niin alkoi taas sade. Hieman jo kyllästyttää, kun ulkona ei voi puuhailla kastumatta. Itse asiassa mietin tässä, kumpi on hankalampi: sade vai hyttynen? Suurina määrinä yhtä ärsyttäviä kumpikin. Jollei sada, hyttysjoukkio pörrää iholla ja saa aikaan huitomista ja lätkimistä. Illalla sitten raapimista. Kunnon sateessa en näe mitään, kun silmälasit ovat huurteessa ja valtaisat pisarat vyöryvät ohi näkökentän. Jos paidanhihalla pyyhkäisee laseja, ne muuttuvat tahmaisen harmaiksi. Märät vaatteet liimautuvat ihoon, työhanskat muuttuvat raskaiksi ja vihdoin myös vilu iholla vie mielenkiinnon siihen, mitä ikinä pihalla on aikonut tehdäkään.
Tämä Fiskarsin voikukkarauta - tai mikä sitten onkaan - on hintansa väärtti. Sillä lähtee niin voikukka kuin moni muukin rikkaruoho. Juurineen. Voikukkia ja muita pitkäjuurisia kasveja nyhdettäessä on oltava sopivan rauhallinen ja maltillinen, jotta juuri tulee kerralla kokonaan. Olen opetellut taktiikan, jolla saan rikkaruohon singottua suoraan lähistöllä seisoviin kottikärryihin. Samaisella vehkeellä ilmastoin myös nurmikkoa tekemällä siihen reikiä.
 |
| Tämän kesän toinen hittityökalu. Talikolla saa nostettua rikkaruohot mukavasti kottikärryistä kompostiin tai minne niitä sitten laittaakin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!