Sadetta pidellessä

Nyt on sitten pari päivää saatu sitä toivottua kesäsadetta. Ihan hyvä, varsinkin, kun muuten on ollut kohtalaisen lämmintä - ja ensi viikoksi on luvattu taas hellettä. Puutarhan suhteen ei ole tapahtunut mitään muuta kuin luovaa ajattelua. Ja pakollinen nurmikonleikkuu torstaina. 

Tietenkin joka päivä täytyy tehdä vähintään yksi katselmuskierros; missä vaiheessa on minkäkin kukinta, löytyykö tuholaisia, tarvitaanko tukemista - ja muuten vain nyppimässä. Liljat, ruusut ja hanhikit kukkivat. Syysleimut aloittelevat ja marjoista herukat kypsyvät. 

Räkäteille pitäisi opettaa, että tyhjentävät tertun kerrallaan ennen siirtymistä seuraavaan. Meikäläiselle jää tylsiä kahden marjan terttuja kerättäväksi.

Pensaissa riippuvista rompuista huolimatta räkätit käyvät ahkerasti verottamassa punaherukoita. No, eiköhän jokunen marja jää meillekin. Katselin juuri ikkunasta Aronia-pensaita todeten, että niihin on myös tulossa runsaasti marjoja. Siispä keitän viime vuodesta jäljellä olevat herukat pakkasesta yhteen tulevien aronioiden kanssa. Tulee hyödynnettyä molemmat.

Raakoja kriikunoita

Omenasato jää olemattomaksi. Ei tullut kukkia, eikä siis tule hedelmiäkään. Onneksi Kriikunassa on paljon raakileita, joten on jotain naposteltavaa. Kriikunapuut kasvoivat nopeasti. Mietin usein, milloin niistä saisi satoa ja nyt taitaa olla kolmas kunnon satovuosi perättäin. Mitään sen kummempaa säilömistä en Kriikunoille ole suunnitellut. Menevät ns. parempiin suihin.

Pylvästuija (Thuja occidentalis ´Brabant´)

Satuin kulkemaan Tuija-pensaiden vierestä ja huomasin niissä näitä vihreitä "tupsuja". Olisivatko kukintoja? Hauskan näköisiä.

Kärhön punaiset varret ovat hienoja

Pikkupuutarhan portinpylväissä kiemurtelee Alppikärhö ja joku-josta-en-vielä-tiedä-nimeä -kärhö. Nupuista päätellen kukkien väri on lila tai t.punainen. Alppikärhö oli eksynyt toisen kärhön kanssa samaan tolppaan ja niinpä niitä varovasti erottelin. Kärhö ei näköjään teekään samantyyppistä tarttumakärhöä kuin mm. villiviini. Kärhön lehti varsineen kiertyy tuen ympäri varsin tanakasti ja siten se pystyy kiipeämään ylöspäin. Aika nopeaa on kärhöjän kasvu.

Piippuköynnös (Aristolochia macrophylla)

Eilisellä puutarhakierroksellani huomasin monia mielenkiintoisia juttuja. Piippuköynnöksen uusien versojen, varsinkin niiden kärkien tuoreet lehdet ovat aivan sydämen muotoisia. Tänä kesänä piippuköynnöksemme on venähtänyt hurjasti ja kunhan saan jonain päivänä raahattua pitkät tikkaat autotallista, saan köynnöksen sidottua kiipeämään hiukan ylemmäs. Piippuköynnös on minusta erittäin onnistunut valinta tällaiseen varjoisampaan paikkaan. Näyttävä köynnös näyttävillä lehdillä.

Villiviinin uusi elämä kompostissa

Keväällä siistin Villiviiniämme ja roippeet laitoin tietenkin lehtikompostiin. Eilen huomasin Villiviinin luikertelevan kompostin raoista ylöspäin. Olkoon siellä vielä jonkun aikaa ja sitten katson, josko sen voisi siirtää jonnekin. Olisiko se tehnyt sellaiset juuret, että se kestäisi siirron? Kompostissa se ei voi kasvaa, sillä käännän kaikki kompostit vielä syksyllä.

Kesäiseen sadepäivään kuuluu iltapäivätorkut tai ainakin jokunen sivu hyvää kirjaa päiväruoan painikkeeksi. Seurakseni sain karvakuonoisen lemmikkimme, joka ei tapansa mukaan tyytynyt mihinkään pieneen koloon. Ei, se venytti itsensä poikittain sängylle ja lopulta minun oli noustava, sillä seuraavalla käännöksellä olisin pudonnut sängynreunalta lattialle. Sääli, että ihmisten häntä on vuosituhansien saatossa typistynyt pelkäksi häntäluuksi. Varsinkin kissaeläimet näyttävät olevan hyvin ylpeitä hienoista hännistään. Tasapainon säilyttämisen ja kärpästen huiskimisen ohella hännällä lienee muitakin hyödyllisiä käyttötarkoituksia, mutta totisesti se voisi olla ihmiselläkin komistus. Ai, että olisi mukava tervehtiä tuttuja kädenheilautuksen lisäksi hännänhuiskauksella. Ja vaikka kietoa oma häntänsä jonkun rakkaan ihmisen ympärille.

Aamulla kävin pikaisesti hakemassa pari litraa mansikoita pojan syntymäpäiväkakkuun. Hyvän makuisia ovat, mutta sateen vuoksi märkiä ja osa litsahtaneita. Eilen poimittuja olisi saanut 2 €/litra, mutta ostin kuitenkin tämänpäiväisiä hintaan 4 €/litra. Ilmeisesti olisi kannattanut ottaa niitä eilisiä, olisi säästänyt jokusen euron. Eivät nämä tänään poimitut olleet tuplahinnan laatuisia. Aika tyyriitä mansikat ovat, mutta niin ihanaa herkkua, ettei paremmasta väliä. Valitettavasti ähky tulee sen verran viiveellä, että aina tulee popsittua mansikoita liikaa. Vaan nopeasti se unohtuu ja taas seuraavana päivänä voi huoletta napostella litran jos toisenkin.


Meillä myydään oman kylän mansikoita paikallisen marketin edustalla. Kävin ensin hakemassa lisäystä ruokakaappiin ja samalla ovenavauksella kauppaan pöllähti tuplabussillinen saksalaisia turisteja. Tuumasin, että tulipa huonosti valittua kaupassa-asiointiaika. Pelkäsin joutuvani seisomaan kassajonossa iäisyyden. Vaan niin ei käynytkään. Saksalaiset pyörivät kaupan käytävillä aikansa ja sitten vain muutama rouva osti yhden banaanin kukin. Niiden vuoksi ei kassajonossa kauaa tarvinnut palloilla. Ajattelin, että kyllä he sentään ostavat muutaman litran herkullisen punaisia mansikoita herkutellakseen, vaan eivät ostaneet. Menivät takaisin bussinsa luokse kaivelemaan tavaroitaan. En jäänyt saksalaisturistien tekemisiä enemmälti tarkkailemaan, vaan ostin omat mansikkani ja suuntasin takaisin kotiin.