Viittä vaille joulu

Lamminjärvestä Kalljärveen johtava Välipuro

No nyt alkaa tuntua joulun läheisyys. Osaltaan siihen varmasti vaikuttaa ulkona oleva pikkupakkanen ja valkea kuura puissa ja maassa. Ei kuulemma kestä tämä jouluinen sää pitkään, mutta otetaan siitä kaikki nyt irti. Aamulla kävimme pitkällä kävelylenkillä taivastelemassa purojen ja järvien kohonnutta vesipintaa. Enpä muista aiemmin nähneeni kotikylän järven nousseen niin korkealle kuin noiden viime aikojen sateiden jälkeen on tapahtunut. Muutama vanha kesämökki lienee jalkansa kastellut. Järvet eivät vielä ole kunnon jäässä; eihän tässä ole ollut pakkasiakaan. Jonkinlainen riite tai kalvo veden pinnalla kuitenkin on vaan sinne ei pidä mennä onneaan kokeilemaan. 

Eilen ajelin kirkolta kotikylään päin oikein sakeassa sumussa. Oli sitä jo menomatkallakin, mutta tullessa laitoin autossa sumuvalot päälle. Tuumasin, että ehkä siten näyn paremmin muulle liikenteelle. Kunpa vielä nuo jalankulkijat muistaisivat laittaa heijastimet vaatteisiinsa. Ihan pimeitä ihmisiä poukkoili tien reunalla, eivätkä kyllä näkyneet yhtään mihinkään. Olivat siis pimeitä myös latvastaan, kun eivät ajattele omaa turvallisuuttaan.

Kuusenkynttilät DDR:läistä laatua

Toissapäivänä hain kuusenkin sisälle ja koristelin sen kynttilöin, joulupalloin ja -nauhoin. Nostalgisesti kaivoin kellarin kätköistä 70-luvulla ostetut kuusenkynttilät; legendaarista DDR-tuotantoa. Ja kuusenkoristeiden joukossa oli myös Fazerin Verraton-suklaarasia. Ei taida sen merkkistä suklaata enää kaupasta saada, mutta moni varmaan muistaa rasian. Ei siitä nyt niin hurjan pitkää aikaa voi olla. 20-30 vuotta. Meillä ei olekaan moneen vuoteen ollut joulukuusta sisällä. Pihalle olen kyllä erilaisia näreitä valoin koristellut. Miten onkin tänä vuonna niin perinteinen joulumeininki.

 Tänään keitin punajuuria ja porkkanoita rosollia varten. Ja valmistin Charlotte Russen tekeytymään aattoa varten. Huomenna on siivoussessio. Ihan sellainen tavallinen imurointi, mattojen ravistus ja pölyjen pyyhkiminen. Isommat siivot on tehty. Kun imuri on takaisin kaappiin laitettu ja matot sisälle kannettu, onkin sitten aika jatkaa jouluruokien valmistusta. Aatoksi ei suurempia hommia pitäisi jäädä. Joulun viettäminen on tarkoitus aloittaa joulurauhan julistuksen aikoihin. Mitä nyt pöydän kattamista ja pientä järjestelyhommaa toki riittää.

Viikolla olin kyläilemässä Espoon keskustassa. Auringon laskiessa valtaisa naakkaparvi laskeutui vastapäisen talon katolle ja liiteli sieltä taas Espoontorin katolle. Tuli kyllä hitchcockmainen olo lintujen pyöriessä ja raakkuessa taivaalla. Myöhästyin hiukan kameran kanssa, sillä suurin parvi ehti pyörtää näkymättömiin, mutta tunnelmaan kyllä pääsee näilläkin otoksilla. Muistan kuulleeni, että naakat ovat lisääntyneet asutuskeskuksissa korkeiden talojen myötä. Ennen niitä varten oli lähinnä kirkontornit ja -tapulit, mutta nykyisin korkeita rakennuksia ja rakennelmia riittää miltei joka kylään.

Tämän syksyn hyödyllisin ostos on ollut uudet kumisaappaat. Niillä olen lampsinut ostoksilla ja asioilla kuivin jaloin. Eikä ole tuntunut laisinkaan maalaiselta. Päin vastoin, punaisissa saappaissani olen kokenut itseni suorastaan kadehdituksi, kun porukka on sipsutellut nahkaisissa nilkkureissaan lätäköitä väistellen. Ostin niihin vielä kunnolliset lämpöpohjalliset. Vähänkin pitkävartisempia saappaita on joskus vaikea kiskoa jaloistaan vaan näissä uusissa saappaissani on fiksu keksintö helpottamassa tätäkin puuhaa. Joku kenkäsuunnittelija on lisännyt saappaiden kantoihin "pykälän", josta toisella jalalla ponnistaen saa näppärästi jalkineet jaloistaan. Pienet asiat tekevät arjesta helpomman.